Simsion, Graeme: Isätesti

Graeme Simsion: Isätesti
The Rosie Result, 2019
Suom. Inka Parpola
Otava, 2022
Luin ~ 8.10.2023

Kuvaus:

Don ja Rosie ovat palanneet New Yorkin -vuosiensa jälkeen Australiaan. Heidän poikansa Hudson kipuilee koulun sosiaalisten paineiden kanssa eikä tunnu sopeutuvan joukkoon. Ongelmat ovat samoja, joiden kanssa Don on paininut koko elämänsä, ja hän tekeekin nyt pojan auttamisesta suuren missionsa.
Samaan aikaan Donilla ja Rosiella on kovia työkiireitä ja jossain välissä pitäisi myös ehtiä avaamaan maailman paras cocktailbaari.
Hersyvän hauska romaani juhlii erilaisuutta ja kysyy, mikä edes on normaalia ja kuka sen saa määritellä.
Supersuositun trilogian rakastettu nörtti-ikoni Don Tillman on taas täällä!

Kommentti:

Siitä on jo aikaa, kun luin sarjan edelliset osat, mutta hyvin palasi mieleen Don Tillman. Tämä on varsin tärkeä tarina, kertoo erilaisuudesta ja laittaa miettimään, kuinka paljon ihmisen pitää muuttua sopeutuakseen joukkoon. Vai pitääkö muuttua??
Ajattelemisen aihetta.
(382 sivua.)

James, Peter: Kuoleman kanssa ei kujeilla

Peter James: Kuoleman kanssa ei kujeilla
Dead Simple, 2005
Suom. Leena Mäntylä
Minerva Crime, 2010
Luin ~ 2.10.2023

Kuvaus:

Sen piti olla vain hauska polttaripila. Kavereilleen lukemattomia kujeita tehtaillut Michael Harrison saisi viimein maistaa omaa lääkettään. Makaaberi hauskanpito loppuu lyhyeen, kun kaikki menee karmealla tavalla pieleen. Neljä ihmistä saa surmansa ja sulhanen katoaa mystisesti. Johtolankoja on vähän tai ei ollenkaan.
Jutun saa tutkittavakseen rikostarkastaja Roy Grace, menetysten riivaama mies, joka tuntee taustansa vuoksi erityistä myötätuntoa järkyttynyttä morsianta Ashley Harperia kohtaan. Grace huomaa pian, että kaikki ei ole aivan kohdallaan. Kadonneen sulhasen lähipiirissä on joku, joka salaa selvästi jotakin. Mutta Gracelle 19 vuoden poliisiura on opettanut asian jos toisenkin - tärkeimpänä ehkä sen, että kaikki ei ole aina sitä, miltä näyttää...
Kuoleman kanssa ei kujeilla on rikostarkastaja Roy Gracen tutkimuksista kertovan dekkarisarjan ensimmäinen osa.

Kommentti:

Nyt oli kyllä todella karmiva tarina.
Hiuksianostattavasta karmeudestaan huolimatta älyttömän hyvä kirja. Onneksi Roy Grace-dekkareita riittää pitkäksi aikaa luettavaksi.
Roy Grace on kuvattu hieman erilaiseksi tv-sarjassa, mutta ei se mielestäni haittaa.
(420 sivua.)

Jewell, Lisa: Löysin sinut

Lisa Jewell: Löysin sinut
I Found You, 2016
Suom. Karoliina Timonen
WSOY, 2020
Luin ~ 26.9.2023

Kuvaus:

Jokaisella on salaisuutensa. Mitä jos et enää muistaisikaan omaasi?
Tuulenpieksemässä rantakaupungissa yksinhuoltajaäiti Alice Lake löytää miehen istumasta rannalta talonsa edustalta. Miehellä ei ole nimeä, ei päällystakkia eikä hajuakaan siitä, miten hän oli sinne joutunut. Alice päästää hänet taloonsa.
Samaan aikaan Lontoon liepeillä hiljattain avioitunut Lily Monrose on huolesta sairas, sillä hänen miehensä ei ole palannut töistä kotiin. Sitten poliisi väittää, että miestä jonka hän on nainut ei ole olemassakaan.
Lukuisat juonenpätkät risteilevät yllättävästi ja törmäävät lopulta kiehtovasti yhteen.

Kommentti:

On kyllä ihmeellinen taito osata kirjoittaa tarina niin, että tapahtumapaikkojen ja -aikojen vaihtelu tekee tarinan mielenkiintoiseksi ja uskottavaksi, mutta ei sekoita asioita liikaa lukijan päässä.
Lukijana tykkään oivaltaa asioita, mutta en kuitenkaan liian helposti. :)

(437 sivua.)

Kanto, Anneli: Saalistetut

Anneli Kanto: Saalistetut
Crime Time (WSOY), 2023
Luin ~ 22.9.2023

Kuvaus:

Vainoamista, pelottelua ja huumekauppaa. Palauttaako salaperäinen meedio tunturiin rauhan?
Hiihtokeskuksen iloinen tunnelma häiriintyy, kun joku alkaa vainota keskuksen siivoojaa ja tämän tytärtä. Voiko turisteja viihdyttämään palkattu meedio auttaa kyvyillään pulaan joutuneita? Anneli Kannon tunnelmallinen Näkijä-dekkarisarja jatkuu.
Lapin hiihtokeskuksessa on käynnissä kiivain sesonki. Vainotuksi joutunut Marina ei ymmärrä, miksi joku piinaa, sillä hänellä ei ole rahaa eikä vaikutusvaltaa. Onko menneisyys saamassa otteen Marinasta, vaikka hän luuli jättäneensä kaiken taakseen?
Samaan aikaan joku alkaa levittää paikkakunnalla huumeita. Asioita tutkiessaan meedio huomaa, että monet keskuksen työntekijät ovatkin jotain muuta kuin miltä näyttävät.
Kuka haluaa pahaa pienelle paikkakunnalle ja sen ihmisille? Ehtiikö meedio kykyineen selvittää tilanteen ennen kuin pahin tapahtuu?
Saalistetut on Näkijä-dekkarisarjan toinen osa. Sarjan pääosassa on värikäs ja omalaatuinen meedio, joka kyvyillään ja ihmistuntemuksellaan pystyy löytämään pahantekijät.

Kommentti:

Hmmm, mitäköhän tästä ajattelen?
Tämä on mielenkiintoisella tavalla erilainen dekkari, jonkinlaista hirtehishumoristista ja kieli poskessa kirjoitettua.
Tyyli vie tarinaa sujuvasti eteenpäin ja sallii myös juonellisia oikomisia, joita tässä aika paljon olikin.
Olen itse löytänyt dekkarit uudelleen vuosien tauon jälkeen - ja löytänyt myös todella laadukkaita dekkareita, joten kaipaan ehkä hieman terävämpää juonellista otetta. Tätä sarjaa suosittelisin varmaan nuorelle lukijalle, joka ei ole ennen dekkareita lukenut, eikä kaipaa suoranaista trilleriä, mutta verta ja hikeä kuitenkin.
Loppuratkaisu toki jätti päähenkilö-Näkijän kutkuttavan kiinnostavaan elämäntilanteeseen.

(237 sivua.)

Hintsanen, Varpu: Valo joka ei kadonnutkaan

Varpu Hintsanen ja Emilia Saloranta: Valo joka ei kadonnutkaan
WSOY, 2021
Luin ~ 16.9.2023

Kuvaus:

Tätä perintöä haluan vaalia: vaikka on pohjaton suru, on myös iloa.”

Valo joka ei kadonnutkaan on koskettava, omakohtainen tarina, joka auttaa jaksamaan mahdottomiltakin tuntuvien elämänkriisien keskellä.
Kun Varpu Hintsasen tytär Senja kuoli kahdeksanvuotiaana syöpään, henkisestä jaksamisesta luennoivan Varpun omat opit joutuivat kovimmalle mahdolliselle koetukselle. Surusta syntyi kirja toivosta ja kiitollisuudesta. Se on yhden perheen tarina, mutta tuo myös apua kaikille niille, jotka ovat joutuneet elämässään kovan paikan eteen, tilanteeseen, jossa valo on vähissä. Psykiatrisen sairaanhoitajan koulutuksen saaneen Varpun viesti on selvä: emme voi valita, mitä meille tapahtuu, mutta voimme valita, miten tapahtuneeseen suhtaudumme. Valitsemmeko katkeruuden vai kiitollisuuden, toivon vai epätoivon, pimeyden vai pienet valonvälähdykset, jotka ajan myötä kasvavat uudeksi, kriisin jälkeiseksi elämänmaisemaksi, erilaiseksi mutta yhtä kaikki kauneutta ja onnea sisältäväksi.

Kommentti:

Läpeensä surullinen tarina pienestä syöpään sairastuneesta Senjasta. Mukana ajatuksia siitä, miten suuren kriisin keskellä voi löytää voimavaroja asioiden käsittelemiseen ja hyväksymiseen, ja miten löytää iloa silloinkin, kun suru on suurinta.
(304 sivua.)

Mattila, Päivi: Rakkaus väkevä kuin kuolema

Päivi Mattila: Rakkaus väkevä kuin kuolema
Suomen Lähetysseura, 2017
Luin~ 5.9.2023

Kuvaus:
Kaksikymmentäviisivuotias Amalia tuijotti vanhempiaan kuin nämä olisivat puhuneet vierasta kieltä. Peter-pappa aikoi ilmoittaa leskeksi jääneelle kirkkoherra Ingmanille, että Amalia olisi mitä sopivin uusi äiti hänen lapsilleen. Mutta Magnus Ingman oli Amaliaa lähes kolmekymmentä vuotta iäkkäämpi! Tuntui kuin joku olisi puristanut Amalian sydäntä kovalla otteella.
Ei hän silloin vielä osannut aavistaa, että hän muutaman vuoden kuluttua olisi kihloissa lähetysoppilas Gustaf Skoglundin kanssa ja pitkän odotuksen jälkeen lähdössä kohti Lounais-Afrikkaa, missä hän kohtasi elämänsä suurimmat vaikeudet ja kamppailut.
Rakkaus väkevä kuin kuolema -romaani pohjautuu tositapahtumiin 1867-1906 Suomessa ja nykyisessä Namibiassa.

Kommentti:

Kirjailija oli tavoittanut ajan hengen, tapahtumat ja kielen todella hienosti ja uskottavasti. Olipa melkoinen elämäntarina!
Odottaisiko nykyään joku vuosikausia työnantajataholta lupaa mennä naimisiin tai matkustaa tulevan puolisonsa luokse toiselle puolelle maailmaa..
Miten rohkeita olivatkaan he, jotka lähtivät tekemään lähetystyötä ilman taustatietoa paikallisista oloista, ilman terveydenhuoltoa, ja ainoana yhteytenä kotimaahan viikko- tai kuukausikausia matkalla viipyvät (tai sille tielleen jäävät) kirjeet.
Tästä kirjasta sai taas vähäksi aikaa perspektiiviä elämän käänteisiin.
(307 sivua.)

Pehkonen, Kirsi: Kotiapulainen

Kirsi Pehkonen: Kotiapulainen
Reuna Oy, 2021
Luin ~ 31.8.2023

Kuvaus:

”Hormonikierto ei toimi täydellä teholla”, toteaa lapsettomuusklinikan lääkäri ja murskaa Saaran ja Heikin unelmat perheestä. Kaiken lisäksi Saaran keho ei kestä edes miedointa hormonaalista lääkitystä. Kokenut klinikan kätilö tarjoaa kuitenkin mahdollisuutta vähän tunnettuun luomuhoitoon, feromonialtistukseen.
Kotiapulaiseksi palkattava Ella saisi pelkällä feromoneja uhkuvalla läsnäolollaan Saaran kuukautiskierron käyntiin ja munasolut liikkeelle. Jotta altistus olisi riittävä, Ellasta on tultava osa Heikin ja Saaran kodin arkea, päivin ja öin. Helppoa ja riskitöntä.
Mutta pian Saarasta alkaa tuntua, ettei kaikki ole sitä, miltä näyttää. Onko Ellan ilmaantuminen heidän elämäänsä suunnaton onnenpotku vai sittenkin uskomaton, perusteellinen vedätys?
Kirsi Pehkonen rakentaa taidokkaasti hyytävää tarinaa, jossa epäilysten vyyhti kiristyy vääjäämätöntä loppua kohti. Mihin kaikkeen ihminen on lopulta valmis saadakseen oman lapsen ja perheen, oikean kodin?

Kommentti:
Aiemmin lukemani Kirsi Pehkosen kirjat ovat olleet hieman kevyempää sorttia, joten tämä kyllä yllätti.
Hämmentävä loppu, jos tapahtunutta ei koskaan tutkittu tarkemmin...
Viime aikoina olen lukenut paljon dekkareita, joten tämä jätti kyllä poikkeuksellisen paljon avoimia kysymyksiä, mutta se lienee tarkoituskin.
(199 sivua.)

Hunter, Cara: Vimma

Cara Hunter: Vimma
All the Rage, 2020
Suom. Sirpa Parviainen
Kustannusosakeyhtiö Otava, 2023
Luin ~ 29.8.2023

Kuvaus:

Nuori nainen löytyy harhailemasta Oxfordin laitamilta. Hän on joutunut kaappauksen ja pahoinpitelyn kohteeksi, mutta ei kerro kokemastaan yksityiskohtaisesti tai halua tehdä rikosilmoitusta. Uhrin vaikeneminen tekee tapauksen tutkimisesta haastavaa, mutta kun pian toinenkin nuori tyttö katoaa, on komisario Adam Fawleyn kohdattava epäilynsä. Vuosia sitten hän saattoi oikeuden eteen sarjaraiskaajan, jonka rikokset muistuttavat häiritsevän paljon uusia tapauksia.
Onko kyseessä jäljittelijä, vai tuomittiinko aikoinaan väärä mies?

Kommentti:

Hyytävä tarina, ja miten taitavasti punottu!
Näitä Cara Hunterin dekkareita ei meinaa voida laskea käsistään ennen loppuratkaisua.
Ihmettelen, miten tarina todella pysyy myös kasassa, vaikka kertojat vaihtuvat aika tiuhaankin, välillä hypätään ajassa edestakaisin, välillä on vanhojen tapausten kuulustelupöytäkirjoja, välillä somekeskusteluja ja tekstiviestejä. Lukija pysyy hereillä, mukana kuvioissa, ja silti sopivasti ymmällään. Tämä on todella taidokasta kerrontaa.
Myös poliisien yksityiselämä nivoutuu hienosti rikosjuttujen lomaan, ja jännitys tiivistyykin lopulta varmaan aika hurjaksi, kun vanhat tapauksevat nousevat uudelleen pintaan.
Käännöskin oli aivan erinomainen!
(448 sivua.)

May, Nicola: Kulmakauppa Cockleberry Bayssa

Nicola May: Kulmakauppa Cockleberry Bayssa
The Corner Shop in Cockleberry Bay, 2018
Suom. Mila Lahdenpohja
Minerva Kustannus Oy, 2022
Luin ~ 27.8.2023

Kuvaus:

Joskus tulevaisuuden avaimet ojennetaan käteen - kirjaimellisesti. Viihdyttävä lukuromaani siitä, miten päättäväisyys ja haasteisiin heittäytyminen voi kääntää koko elämän uuteen suuntaan.
Lastenkodeissa ja sijaisperheissä varttunut Rosa Larkin saa yllättäen tietää perineensä Cockleberry Bay -nimisessä devonilaisessa pikkukylässä sijaitsevan pienen kaupan. Kuka on voinut haluta antaa tuollaisen lahjan 25-vuotiaalle pätkätöistä toiseen ajelehtivalle lontoolaistytölle, jolla ei oman tietämänsä mukaan ole sukulaisia?
Rosa hyvästelee vuokraisäntänsä Joshin ja lähtee uskollisen mäyräkoiransa kanssa ottamaan hoitoonsa vuosia tyhjillään seisoneen kulmakaupan. Uuden elämän aloittaminen on täynnä monenlaisia haasteita, mutta Rosa on päättänyt onnistua. Pian hän saa huomata, että vanha kauppa kätkee sisäänsä salaisuuksia - myös hänestä itsestään. Ja kuuluuko hänen elämäänsä jatkossa komea rygbynpelaaja tai seksikäs putkimies? May annostelee taitavasti yllätyksiä, arvoituksia, värikkäitä henkilöhahmoja, draamaa ja romantiikkaa tarinaksi, jonka jatkoa jää odottamaan.

Kommentti:

- Seuraavissa osissa on uusi kääntäjä, mutta tuskin jatkan sarjan lukemista. Tämä oli pettymys.

(390 sivua.)

Moyes, Jojo: Lainakengissä

Jojo Moyes: Lainakengissä
Someone Else´s Shoes, 2023
Suom. Riina Vuokko
Gummerus Kustannus Oy, 2023
Luin ~ 16.8.2023

Kuvaus:

Nisha ja Sam sattuvat samalle salille, mutta muuta yhteistä naisilla ei ole. Kun syvällä keski-iän syövereissä tarpova Sam löytää salikassista mustien avokkaidensa sijasta punaiset Christian Louboutinit, korkkarit johdattavat hänet muutosten poluille. Ja kun Nisha tajuaa pahimman pelkonsa toteutuvan - hänen upporikas aviomiehensä hakee eroa - hän päättää pitää raivokkaasti kiinni luksuselämästään, vaikka sitten jonkun vieraan naisen halpahallivetimissä.
Lainakengät ja vaihtuneet salikassit kietovat Nishan ja Samin kohtalot yhteen, ja he huomaavat tarvitsevansa toisiaan.
Mutta miksi kaikki himoitsevat näitä punaisia krokotiilinnahkakorkkareita?

Kommentti:

Tämä tarina oli taas niin taattua Jojo Moyesia. Etenkin kirjan alussa mieleen tuli vahvasti klassikkoelokuva Vaihtokaupat.
Keveyden rinnalla esiin nousee tärkeitä asioita kaikenlaisesta nykymenosta, bisnesmaailmasta, kovista ihmisistä, ja toisaalta ystävyydestä ja rakkaudesta.
Tässä tarinassa oli välillä melkein dekkariainestakin.

(462 sivua.)

Mackintosh, Clare: Tummat vedet

Clare Mackintosh: Tummat vedet
The Last Party, 2022
Suom. Päivi Pouttu-Delière
Gummerus Kustannus Oy, 2022
Ffion Morgan sarja, 1. osa
Luin ~ 11.8.2023

Kuvaus:

Uusi etsiväsarja alkaa! Mestarillinen murhamysteeri Walesista.

Rhys Lloydin vapaa-ajanasunto Mirror Laken rannalla on uudenvuodenaattona täynnä vieraita ja samppanja virtaa. Luksuslomakylä houkuttelee walesilaiseen pikkukylään isokenkäisiä Englannin puolelta.
Kaikki eivät kuitenkaan ole paikalla nauttiakseen. Vuoden vaihtuessa Rhys on jo kuollut.
Seuraavana aamuna hänen ruumiinsa löytyy järvestä, jonka halki kulkee Englannin ja Walesin raja. Etsivä Ffion Morganilla on paitsi krapula, myös epäiltyinä niin kaikki kyläläiset kuin lomavieraat. Moni toivoi Rhysin kuolemaa, mutta kuka hänet tappoi?
Kylässä, joka kätkee näin monta salaisuutta, murha on vasta alku.
Valloittava rikosetsivä Ffion Morgan on suomalaisten rakastaman Mackintoshin jylhään Pohjois-Walesiin sijoittuvan uuden jännärisarjan sydän.

Kommentti:

Hyvä!
Alussa oli hieman ongelmia taas nimien kanssa, kun kyläläisiä ja lomakylän väkeä oli niin paljon. Onneksi kirjan alussa on kartta, josta saattoi välillä tarkistaa, ketkä missäkin mökeissä asuivatkaan, ja ketkä esim. olivat pariskuntia. Kaikenlaisia suhteita kun oli ristiin ja rastiin.
Lukijan vaiva palkittiin, tämä todellakin kannatti lukea loppuun, sillä mielenkiintoisia ja todella yllättäviäkin käänteitä riitti viimeisille sivuille asti.

Nyt näitä hyviä dekkarisarjoja alkaakin näköjään kertyä sen verran, etten kohta muuta ehdi lukemaan kuin dekkareita.

(472 sivua.)

Itkonen, Juha: Myöhempien aikojen pyhiä

Juha Itkonen: Myöhempien aikojen pyhiä
Tammi (Gummerus Oy), 2003
Luin ~ 7.8.2023

Kuvaus:

Amerikkalaiset mormoninuoret David ja Mark saapuvat Utahista Suomeen tekemään lähetystyötä. Pestin pituus on kaksi vuotta, ja se olisi tarkoitus käyttää pääasiallisesti kiertelemällä ovelta ovelle uskoaan levittäen pienessä kaupungissa, jota moottoritie halkoo. Vahva usko ainoaan oikeaan Jumalaan sekä hänen profeettojensa Aatamin, Jeesuksen ja Joseph Smithin sanoihin riittävät ohjeiksi, kun pojat heitetään keskelle vierasta kulttuuria, jossa ihmiset puhuvat käsittämätöntä kieltä.
Osoittautuu, että lähetystyö ei ole kovinkaan yksinkertaista. Kontaktien luominen ihmisiin ei onnistu kovinkaan helposti, eivätkä Davidin ja Markin keskinäiset välitkään ole parhaalla tolalla. Mark ottaa jotenkin luonnostaan isovelimäisen asenteen sekä fyysisesti että myös henkisesti heikompaan ja haavoittuvampaan — haavoittuneempaan — Davidiin. Vakavampiakin ongelmia ilmenee, kun David tutustuu naapurirapussa asuvaan Emmaan. Alkaa ahdistava valheiden, itsepetosten, itsensä tutkimisen ja kieltämisen kierre, joka saa Davidin vakavasti pohtimaan suhdettaan Jumalaan ja koko elämään mormonina. Paljon pahaa ehtii virrata Davidin läpi ennen dramaattista loppuratkaisua.

Kommentti:
Mielenkiintoinen kuvaus Mormoni-lähetyssaarnaajista Suomessa parikymmentä vuotta sitten. Loppuratkaisu jäi hieman epäselväksi, mutta se oli varmaan tarkoituskin.
(295 sivua.)

Kajanto, Maija: Kuin tilauksesta

Maija Kajanto: Kuin tilauksesta
Myllylahti Oy, 2021
Luin ~ 4.8.2023

Kuvaus:

Itkettävä ja naurattava romaani kasvavista pyykkivuorista, työelämän suhmuroinneista, toisen aikuisen kaipuusta ja äitiryhmän riemastuttavasta vertaishuumorista.
”Mä en jaksa enää projektipäälliköidä kaikkien elämää, omaani, Annin, työpaikan ja sunkin vielä kaupan tekijäisiksi. Jossain menee tämänkin projektipäällikön sietokyky.”

Kun elämä heittää tielle pari yllätyskäännettä, Titta Jokisalo huomaa pyörittävänsä yksin arkea, johon kuuluvat vanha rintamamiestalo, yksivuotias ikiliikkuja ja inspiroiva työ järjestökentällä. Kodin, työpaikan ja päiväkodin välillä juokseminen nostattaa stressikertoimia ja kasvattaa silmäpusseja. Samalla töissä rakentuu kuvio, joka koettelee Titan moraalin rajoja.
Mitä kaikkea voi katsoa läpi sormien vain siksi, että on lopulta päässyt unelmiensa työhön? Voiko ruuhkavuosista saada joskus vuosilomaa, ja onko lastenvaatteiden myyminen nettikirppiksellä mahdollista, jos ei halua tulla lopullisesti hulluksi? Kun toinen aikuinen ihminen haluaisi taas osaksi Titan arkea, on aika todeta, että elämä menee väistämättä eteenpäin - välillä jopa parempaan suuntaan.
Kuin tilauksesta on jatko-osa erinomaisen vastaanoton saaneille teoksille Mittoja ja tilaustöitä (2019) ja Itsepä tilasit (2020). Tarkkanäköisen työelämäkuvauksen lisäksi kirjat tarjoavat katsauksen 2020-luvun vanhemmuuteen, joka monelle ruuhkavuosissa kahlaajalle tarkoittaa kokopäivätyötä palkkatyön rinnalle.

Kommentti:
Kiitos näistä hersyvistä hetkistä tämän kirjan (ja sarjan) parissa. Kyllä tekee hyvää lukea välillä jotain tällaista.
Kevyttä, kyllä. Mutta kuitenkin ihan oikeita asioita ja taitavaa kuvausta nykyperheiden elämästä. Titta ja hänen perheensä tuli todella lähelle, vaikka omista pikkulapsiajoista onkin jo parikymmentä vuotta. Ja vaikka oma tilanne oli todella erilainen, koin suurta sympatiaa Tittaa kohtaan.

(314 sivua.)

Perrin, Valérie: Vettä kukille

Valérie Perrin: Vettä kukille
Changer l'eau des fleurs, 2018
Suom. Saara Pääkkönen
WSOY, 2023
Luin ~ 1.8.2023

Kuvaus:

Violette Toussaint on hoitanut hautausmaata pienessä bourgognelaisessa kylässä jo kaksikymmentä vuotta. Hän tuntee kaikki haudoilla kävijät, ja usein he vierailevat Violetten talossa jakamassa elämän iloja ja suruja hänen kanssaan. Violetten rutiinit muuttuvat, kun paikallinen poliisi Julien Seul haluaa laskea kuolleen äitinsä tuhkat aivan tuntemattoman ihmisen haudalle. Pian selviää, että siinä lepää hänen äitinsä rakastaja ja että heidän salainen rakkaustarinansa on osa myös Violetten tarinaa.
Kommentti:

Olipa mielenkiintoinen tarina, hienosti kirjoitettu. Salaisuudet keriytyivät auki vähitellen. Esittelyteksti ei oikeastaan kerro tästä kirjasta yhtään mitään.
(473 sivua.)

Hunter, Cara: Ei ulospääsyä

Cara Hunter: Ei ulospääsyä
No Way Out, 2019
Suom. Sirpa Parviainen
Otava, 2022
Adam Fawley-sarjan 3. osa
Luin ~ 23.7.2023

Kuvaus:

Kaksi lasta jää loukkuun palavaan asuntoon joulunpyhinä. Rikoskomisario Adam Fawley on uransa järkyttävimmän tapauksen äärellä.
Nelihenkisen perheen koti on ilmiliekeissä, ja sisältä löytyy kaksi lasta. Talossa ei kuitenkaan ole muita: vanhemmat ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen, samoin perheen auto. Lisäksi alkaa näyttää yhä todennäköisemmältä, ettei tulipalo ollut onnettomuus.
Millainen hirviö sytyttäisi tuleen talon, jonka sisällä on kaksi pientä lasta? Ja miksi vanhemmat ovat jättäneet heidät yksin?

Kommentti:

Kauhea aihe, mutta ei ollut kuitenakaan vaikeaa luettavaa, koska tässä keskitytään jälleen enemmän tapahtumien syiden ja seurausten selvittelyyn kuin rikoksen karmeudella mässäilyyn. Oli taas todella kiemurainen kuvio, joten ehkä lukijalle voisi vähän enemmänkin vihjata joitain asioita matkan varrella. Rikollisen arvaaminen (päätteleminen) on sentään yksi iso mielenkiintoa lisäävä tekijä murhamysteereissä.
(379 sivua.)

Kujanpää, Mari: Rumuuspäiväkirja

Mari Kujanpää: Rumuuspäiväkirja
Otava, 2023
Luin ~ 17.7.2023

Kuvaus:

Todenmakuinen nuortenromaani rohkeudesta olla oma itsensä ja löytää omat ihmisensä.
”Kaikilla muilla on päämäärä, ja ne kulkee sivuilleen vilkuilematta. Niitä odotetaan jossain. Mä en ole menossa minnekään eikä mua odoteta missään. Silti mun jalat talloo eteenpäin”.
Ikä 14 vuotta, kengännumero 42, pituus 175 senttiä, kuppikoko AA ja naama karmean ruma, niin Malva määritellään. Ivalliset kommentit koulussa osuvat selkään ja sydämeen, vaikka piiloutuisikin mustan hupparin alle. Sitten vierelle talloo Runo, joka on innostunut luonnosta ja taiteesta niin kuin Malvakin.
Finlandia-palkittu Mari Kujanpää kirjoittaa nuorta lukijaa koskettavista aiheista suoraan ja samaistuttavasti.

(160 sivua.)

Schulman, Alex: Kiirehdi rakkain

Alex Schulman: Kiirehdi rakkain
Skynda att älska, 2009
Suom. Jaana Nikula
Nemo, Otava 2023
Luin ~ 10.7.2023

Kuvaus:

Huippusuositun tekijän riipaiseva kirja isäsuhteestaan.
Kun isä on kuollut, aikuinen poika vetäytyy kesämökille. Hänen mieleensä alkaa nousta muistoja: Alex pitää isälle seuraa, kun tämä putsaa kalaverkkoja. Alex istuu isän vieressä, kun tätä haastatellaan. Alex salakuljettaa isälle rapuja ja viskiä hoitokotiin.
Kirja kertoo isän ja pojan rakastavasta suhteesta sekä isän vanhenemisesta ja kuolemasta. Suomenruotsalainen Allan Schulman oli tunnettu tv-tuottaja Ruotsissa. Kirjan nimi tulee Tove Janssonin sanoittamasta Syyslaulusta.

Kommentti:

-
(229 sivua.)

Kajanto, Maija: Itsepä tilasit

Maija Kajanto: Itsepä tilasit
Myllylahti Oy, 2020
Luin ~ 9.7.2023

Kuvaus:

Itsepä tilasit on riemastuttavan tarkkanäköinen romaani työelämän kiemuroista ja äitiyden vaatimuksista sekä itsenäisyyden ja itsepäisyyden hiuksenhienosta erosta.

Kun yrityskauppa osuu kohdalle, Titta Jokisalon pesti viestintäpäällikkönä mukavan pienessä yrityksessä vaihtuu työmuurahaisen rooliin isossa konsernissa. Äkkiä työssä tärkeintä tuntuu olevan työajanseurantaohjelman käyttö ja raportointi sisäisiin järjestelmiin. Avokonttorin näkymättömiin seiniin on myös mahdollista törmätä pää edellä yhä uudestaan. Sitten käy ilmi, että sitkeä flunssa on yhdeksän kuukautta kestävää laatua, ja Titan henkilökohtainen kovalevy alkaa hiljalleen täyttyä.

Pystyykö kukaan sopeutumaan työpaikkaan, jonka viikkopalaverissa kaskaiden siritys täyttää korvat aina, kun aletaan keskustella Trellosta? Entä onko mahdollista olla uppoamatta nenänpäätään myöten vauvakuplaan, vaikka onkin raskaana? Mitä oman rintamamiestalon varjoissa häälyy? Kun elämässä asiat tapahtuvat hallitsemattomalla paineella, on projektipäällikönkin opittava hyväksymään, että kaikesta ei aina tarvitse selvitä yksin.

Kommentti:

Titan tarina jatkuu, ja hyvin jatkuukin. Nasevaa tekstiä, joka välillä naurattaa ja ehkä vähäsen itkettääkin. Tykkään!
Onneksi sain itse lapset jo 20-28 vuotta sitten, nykyvanhempia ei käy kateeksi.

(296 sivua.)

Kajanto, Maija: Mittoja ja tilaustöitä

Maija Kajanto: Mittoja ja tilaustöitä
Myllylahti Oy, 2019
Luin ~ 6.7.2023

Kuvaus:

Maija Kajannon esikoisromaani tarjoaa viihdyttävän kattauksen markkinointiviestinnän kiemuroita, downshiftausta ja unelmien ja painajaisten remonttiprojektia. Huumorin ja romantiikan alta löytyy myös tummempia sävyjä: huomioita tämän päivän työelämästä, jonka jatkuvasti kasvavien paineiden keskellä yhä useampi uupuu.
Mainostoimiston projektipäällikkö Titta Jokisalo on jatkuvasti noin kaksi viikkoa myöhässä omasta elämästään. Töissä päälle painavat deadlinet, muistin laidalla odottavat äiti ja ystävät, joiden tapaamiselle ei koskaan ole aikaa. Mutta kun suvun rintamamiestalo uhkaa lahota käsiin, Titta päättää toimia.
Mitä tapahtuu, kun stressaantunut projektipäällikkö yrittää projektipäälliköidä myös oman elämänsä? Entä kannattaako ottaa hoidettavakseen remontti, kun ei ihan oikeasti tiedä, mikä on silikonipistooli? Kun raamikas sähkömieskin vielä paljastuu ihan muuksi kuin pienyrittäjäksi, on aika todeta, että kaikkia oman elämän projekteja ei voi mitata eikä järjestää Excel-taulukkoon.

Kommentti:

Sujuva ja hyvin kirjoitettu teksti uppoaa minuun oikeastaan aina, ja sitä tässä taas oli. Kevyttä, mutta niin saa nyt ollakin.
Keveydestä huolimatta Kajannon kirjoissa käsitellään myös ihan "oikeita asioita", teemana tässäkin kirjassa on nykyajan työelämän vaativuus ja se, mitä oravanpyörässä juokseminen tekee - ja voisiko siitä voida irtautua jotenkin. Näitä asioita on tärkeä käsitellä myös kirjallisin keinoin.
Titan tarina jatkuu vielä kahdessa kirjassa, joten mukavaa kesälukemista on tiedossa jatkossakin.

(280 sivua.)

Kajanto, Maija: Korvapuustikesä

Maija Kajanto: Korvapuustikesä
WSOY, 2022
Luin ~ 3.7.2023

Kuvaus:

Pellillinen rakkautta, kiitos!
Kristiina Kivimaa saa tarpeekseen ravintola-alan pyörityksestä, nousee bussiin ja suuntaa pikkukylään Keski-Suomeen. Pyhävirralla odottaa nuoren naisen turvasatama, mummo, joka osaa leipoa maailman parasta pullaa ja jonka kahvila kaipaa kipeästi uutta kokkia.
Pienen kylän yhteisö ja kotiruoan tuoksut vievät Krissen mukanaan, lukioaikainen poikaystävä nostattaa sykettä ja nuoren kunnanjohtajan työhuoneessa kahvilan naapurissa valot palavat iltamyöhään. Mutta samalla alkavat pintaan nousta myös tapahtumat, joita Krisse mieluiten ei ajattelisi.
Onko menneisyyden haamuja mahdollista päästä pakoon ? Ja onko todella hetkiä jolloin pulla voi parantaa kaiken, sydänsuruista särkeviin jalkoihin?
Korvapuustikesä on kevyttä viihdettä, aikuisten ahmimiskirjallisuutta Sophie Kinsellan ja Jojo Moyesin tapaan. Teos aloittaa kolmiosaisen viihdekirjasarjan.

Kommentti:

Onpa kiva kirjailijalöytö!
Selkeästi elämässä on nyt sellainen vaihe, että tarvitsen kevyehköä lukemista ja dekkareita. On myös mukavaa löytää uusia sarjoja seurattavaksi.
Kirjan tarina oli hyvin mielenkiintoinen, ja jäin miettimään, että oliko tämä loppujen lopuksi niin kauhean kevytkään, aika isojakin kysymyksiä henkilöillä oli käsiteltävänään. Odotan jo sarjan seuraavia osia ja taidan odotellessa ottaa luentaan Kajannon edellisen sarjan.

(320 sivua.)

Hunter, Cara: Pimeyteen

Cara Hunter: Pimeyteen
No Way Out, 2019
Suom. Sirpa Parviainen
Otava, 2021
Adam Fawley-sarjan 2. osa
Luin ~ 30.6.2023

Kuvaus:

Rauhallisen tien varrella sijaitsevan talon kellarista löydetään nainen ja lapsi, hädin tuskin elossa. Heitä ei pystytä tunnistamaan, eikä talossa asuva muistisairas vanhus myönnä nähneensä heitä aiemmin. Naapurusto on järkyttynyt. Miten tällaista voi tapahtua omalla kotikadulla?
Rikoskomisario Adam Fawley kuitenkin tietää, ettei mikään ole mahdotonta - eikä kukaan niin viaton kuin ensinäkemältä luulisi. Pimeyteen on maailmalla huippusuosioon nousseen dekkarisarjan toinen osa, jonka hätkähdyttävät käänteet pitävät lukijan varpaillaan yllättävään loppuratkaisuun asti.

Kommentti:

Tämä dekkarisarja on sitä, mitä olen hakenut. Todella jännittäviä käänteitä ja ovela juoni. Vaikka tapahtuneet asiat ovat todella karmivia, en koe, että tämä kuitenkaan mässäilisi väkivallalla liikaa. Kyse on enemmän psykologiasta ja todella juonikkaista käänteistä, jotka pitävät lukijan mielenkiinnon herkeämättömänä.

(415 sivua.)

Louis, Édouard: Kuka tappoi isäni

Édouard Louis: Kuka tappoi isäni
Qui a tué mon père, 2018
Suom. Lotta Toivanen
Tammi (WSOY), 2022
Luin ~ 26.6.2023
Keltainen kirjasto nro 520

Kuvaus:

Kiihkeän henkilökohtainen puheenvuoro sorrettujen puolesta.
Ranskan puhutuin ja kiitetyin nykykirjailija Édouard Louis antaa äänen maansa unohdetulle kansalle. Kuka tappoi isäni on yhtä aikaa hyökkäys Ranskan luokkayhteiskuntaa vastaan ja kädenojennus isälle, johon Louis'lla oli vaikea suhde.
Huikeaan maineeseen noussut esikoiskirja Ei enää Eddy kertoi, millaista oli kasvaa erilaisena nuorena kuihtuvalla teollisuuspaikkakunnalla vailla isän hyväksyntää.
Nyt Louis kääntää katseensa isäänsä ja tutkii, miksi tämän elämästä muodostui niin suuri pettymys. Hän syyttää Ranskan valtiota ja poliittista johtoa työväenluokan hylkäämisestä ja siitä, että isä on jo viisissäkymmenissä loppuun kulutettu, valmis hautaan ja systeemille hyödytön. Samalla hän puhuu isälleen uudella ymmärryksellä, muistaen niitä rakkauden ja hellyyden hetkiä, joita isän ja pojan välillä kaikesta huolimatta oli.

Kommentti:

Tasokas kirja ja tasokas käännös. Lyhyydestään huolimatta antoi paljon ajattelemisen aihetta.
(73 sivua.)

Johnson, Milly: Teetä auringonkukkien kahvilassa

Milly Johnson: Teetä auringonkukkien kahvilassa
Afternoon Tea at the Sunflower Café, 2015
Suom. Irma Rissanen
Bazar Kustannus (WSOY), 2022
Luin ~ 26.6.2023

Kuvaus:

Connie ryhtyy kostotoimiin aviomiestään Jimmyä kohtaan saadessaan tietää tämän petollisuudesta. Jimmyn oikeana kätenä tämän siivousyrityksessä toimiva Della on kyllästynyt pomonsa suhmurointiin, ja hän perustaa yhdessä Connien kanssa kilpailevan yrityksen. Kaupungin parhaaseen kahvilaan sijoittuva tarina pulppuaa rakkauden riemua ja ystävyyden voimaa! Teos on osa Yorkshiren helmet -kirjasarjaa, johon kuuluu myös jouluromaani Kirsikoita ja joulun taikaa.

Kommentti:

Olen hieman hämmentynyt sekä kirjan nimestä että sen esittelytekstistä. Kirjassa käytiin ehkä viisi kertaa, ja silloinkin melko pikaisesti nimen mainitsemassa kahvilassa. Jäin pohtimaan, onkon alkuperäinen tekstikin tosiaan näin huono vai onko vain käännös epäonnistunut. Mielestäni tämä oli huono kirja ja harmittaa, että en jättänyt tätä kesken.
Päähenkilöissä olisi ollut aineksia ja tarinan juonittelukin oli alkuun ihan kiinnostavaa, mutta lopulta tämä oli kyllä heikkotasoisin kirja pitkään aikaan.
Muistiin: Ei kuulu sanoa, että joku paiskoo töitä. Töitä paiskitaan.

(555 sivua.)

Hunter, Cara: Jäljettömiin

Cara Hunter: Jäljettömiin
Close to Home, 2018
Suom. Sirpa Parviainen
Otava, 2021
Adam Fawley-sarjan 1. osa
Luin ~ 19.6.2023

Kuvaus:

Oxfordilaisen naapuruston idylli rikkoutuu pikkutytön kadotessa.
Kahdeksanvuotias Daisy Mason häviää kuin tuhka tuuleen perheen puutarhajuhlien aikana. Tapausta ryhtyy selvittämään etsiväkomisario Adam Fawley, joka tietää valitettavan hyvin, että vastaavissa tapauksissa syyllinen löytyy yleensä lähipiiristä.
Fawley tekee kaikkensa selvittääkseen Daisyn kohtalon, mutta törmää tuskastuttavaan paradoksiin - kukaan ei tiedä mitään ja silti kaikilla tuntuu olevan jotain salattavaa.
Cara Hunterin vangitsevan sarjan avaus pitää lukijan jännityksessä loppuun saakka.

Kommentti:

Olipa ovela loppuratkaisu, enpä arvannut. Loppuratkaisu jättää myös jälkeensä joitakin moraalisia kysymyksiä :).

(349 sivua.)

Rannela, Terhi: Niin kuin muutkin herrat

Terhi Rannela: Niin kuin muutkin herrat
Karisto/ Otava, 2023
Luin ~ 17.6.2023

Kuvaus:

Kiehtova muotokuva Euroopan ensimmäisestä naiseläinlääkäristä ja vaikuttava aikamatka eläinlääketieteen historiaan.
Kahdeksanvuotiaana kauhajokinen Agnes Sjöberg tiesi haluavansa eläinlääkäriksi. Sitä hän ei tiennyt, että ammattia pidettiin naisille sopimattomana. Agnes uhmasi odotuksia ja pääsi Saksaan opiskelemaan eläinlääketiedettä vuonna 1911.
Taikauskosta tieteelliseen maailmankuvaan, ensimmäisestä maailmansodasta toiseen, hevosista autoistumiseen. Agnes eli Euroopan historian tärkeät vuodet parantaen samalla tuhansia eläimiä. Vangitseva romaani piirtää kuvan naisesta, joka eli vaikean mutta palkitsevan elämän.
”Mitä vaikeampi tie on ollut raivata, sitä lujempi on tahtoni ollut.”

Kommentti:

Niin mielenkiintoisia vaiheita ja aikoja. Millaisia muutoksia maailmassa onkaan tapahtunut Agnes Sjöbergin elämän ja uran aikana.
Niin tärkeää, että tällaisia uranuurtajia on ollut, vaikka uranuurtajien omat elämät eivä olekaan olleet kovin helppoja. Merkityksellisyyttä siinä on ollut sitäkin enemmän.

(224 sivua.)

Nykvist, Mikaela: Vahvana valoa kohti

Mikaela Nykvist: Vahvana valoa kohti
Av styrka mot ljus
Suom. Kirsi Linnamäki
SAGA Egmont, 2022
Luin ~ 11.6.2023

Kuvaus:

Eletään 1870-lukua. Nälkävuodet ovat jääneet taakse, mutta hurjat vuodet jättivät jälkensä jokaiseen runsorilaiseen. Leipuri Knut sai pysyvän keuhkotaudin, mutta on selvinnyt elossa ja perustanut perheen Lisbetin kanssa Waasaan. Magda ja Alfred pyörittävät edelleen Runsorin tilaa. Elmer-poika aiheuttaa Magdalle ja Alfredille kuitenkin harmaita hiuksia. Mitä terävä-älyinen nuorukainen oikein suunnittelee Runsorin varalle?
Amalia puolestaan on muuttanut New Yorkiin yhdessä petollisen Oskarin kanssa. Oskarin todellinen luonne on tullut Amalialle selväksi mitä kamalimmalla tavalla. Vain muistot ja haaveet pitävät Amalian elossa. Eikö hän koskaan saa suurta rakkauttaan, Alfredia, omakseen?
Vahvana valoa kohti jatkaa Mikaela Nykvistin suosittua sarjaa, jonka tapahtumat sijoittuvat historialliseen Vaasaan. Edelliset osat ovat Savua taivaalla, Palon jälkeen sekä Tuhkaa ja jäätä.
Rakkautta, kuolemaa ja suuria tunteita. 1800-luvun Vaasaan sijoittuva Runsor-sarja seuraa yhden suvun vaiheita läpi Vaasan palon ja suurten nälkävuosien.

Kommentti:

Onpa hyvä, että kolmiosainen sarja sai vielä neljännen osan päätöskirjaksi. Mukavalla tavalla tämä osa nivoi yhteen Karlssonin väen kohtaloita.

(334 sivua.)

Erlandsson, Karin: Koti

Karin Erlandsson: Koti
Hem, 2021
Suom. Katariina Kallio
Kustantamo S&S, 2022
Luin ~ 7.6.2023

Kuvaus:

Saarilla samat asiat toistuvat kautta vuosien ja vuosisatojen: joku on aina lähdössä merille ja joku toinen jää, yrittää tulla toimeen kaipauksen kanssa. On ikävää, helpotusta, halua, epäuskoa ja itsenäisyyttä.Karin Erlandsson kertoo Ahvenanmaan historiaa naisten ja lasten näkökulmasta. Koti piirtää kuvan kymmenen ahvenanmaalaisen elämästä eri aikoina, 800-luvulta tähän päivään. Yhdessä ne muodostavat moniäänisen tarinan siitä, millaista elämä saarilla on ollut ja on yhä, ja vievät kiehtovalle matkalle ahvenanmaalaiseen elämäntapaan ja kulttuuriin.Koti on eeppinen historiallinen romaani, joka näyttää, että ahvenanmaalaiset ovat kautta aikojen kohdanneet samanlaisia haasteita ja tunteneet samoja iloja ja suruja. Merenkäynti on ollut alueen elinehto, tuonut sille vaurautta ja tehnyt siitä ainutlaatuisen osan Suomea. Kaiken tämän ovat kuitenkin mahdollistaneet koti ja he, jotka pitävät sitä yllä - he, jotka odottavat.

Kommentti:

Mielenkiintoinen rakenne tässä kirjassa. Lyhyehköjä tarinoita 800-luvulta lähtien kohti nykypäivää. Itselleni rakas Ahvenanmaa miljöönä, myös tuttuja paikannimiä vilahteli tarinoissa. Miten meri ja sen läheisyys on tietenkin aina ollut läsnä saarelaisten elämässä. Hieno lukukokemus!

(286 sivua.)

Messina, Lynn: Murha paremmissa piireissä

Lynn Messina: Murha paremmissa piireissä
A Brazen Curiosity, 2018
Suom. Nelli Hietala
Aula & Co, 2023
Luin ~ 4.6.2023

Kuvaus:

Beatrice Hyde-Clare kutsutaan kasvattivanhempiensa ja -sisarustensa mukana Englannin järvialueella sijaitsevaan kartanoon. Viktoriaanista aikaa edeltäneen aikakauden tapojen mukaan kyseessä on parempien piirien tilaisuus, jossa naimaikäiset perilliset tapaavat toisiaan ja päätyvät mahdollisesti avioliittoon. Nokkela ja nopeaälyinen Beatrice ei mahdu tähän leikkiin, hän on 26-vuotiaana jo liian vanha, eikä hänellä ole tarjota myötäjäisiä.
Sateinen sää pakottaa kaikki viettämään aikaa yhdessä sisällä. Uuvuttavan illan jälkeen Beatrice vetäytyy huoneeseensa ja huomaa tarvitsevansa lisää luettavaa. Etsiessään kynttilän valossa kirjaa kartanon kirjastosta hän törmää hyllyjen välissä lojuvaan ruumiiseen. Beatricen yllätykseksi paikalla on myös nuori ja komea Kesgraven herttua, tavoiteltu poikamies ja raivostuttavan itsetietoinen ylimys. Arvovaltaisesti herttua julistaa kuoleman itsemurhaksi Beatricen painokkaista vastalauseista huolimatta. Sisukas Beatrice ryhtyy selvittämään hämärää kuolemantapausta, ja pian epäiltyjen listalla on koko seurue.
Murha paremmissa piireissä on herkullinen yhdistelmä perinteistä murhamysteeriä ja historiallista ajankuvaa. Lynn Messinan Beatrice Hyde-Clare ratkaisee -sarja yhdistelee taitavasti janeaustenmaista historiallista kerrontaa Agatha Christien Miss Marplen edesottamuksiin.

Kommentti:

"Historiallinen" murhamysteerihömppäkirja. :)

(Itselle muistiin, että parempiakin sarjoja on menossa.)
(272 sivua.)

Nykvist, Mikaela: Tuhkaa ja jäätä

Mikaela Nykvist: Tuhkaa ja jäätä
Mellan is och aska, 2019
Suom. Britt-Marie Norrgård
SAGA Egmont, 2022
Luin ~ 1.6.2023

Kuvaus:

On kesä 1867 Runsorissa, Waasan kupeessa. Juhannukseen on vain viikko aikaa. Magda herää kovaan pamahdukseen, ja ulkona hänen kasvoilleen leviää kylmyys. Puoliso Alfred on ulkona toivottomana, täynnä vihaa. Halla on tuhonnut sadon. Kuinka tästä oikein selvitään? Runsorilaiset näkevät jo nyt nälkää. Takana on ankara talvi. Jauhot ovat loppu, heinä on loppu. Eletään suuria nälkävuosia. Kuka runsorilaisista selviää koettelemuksesta, kuka ei? Tuhkaa ja jäätä jatkaa Mikaela Nykvistin 1800-luvulle sijoittuvaa sarjaa. Edelliset osat ovat Savua taivaalla ja Palon jälkeen.
1800-luvun Vaasaan sijoittuva Runsor-sarja seuraa yhden suvun vaiheita läpi Vaasan palon ja suurten nälkävuosien.

Kommentti:
Tykkään tästä sarjasta, vaikka käännös edelleen ontuukin. Kyllä on ollut kovat ajat Suomessa.
(348 sivua.)

Aro-Heinilä, Irja : Kun emme mitään muuta voi

Irja Aro-Heinilä: Kun emme mitään muuta voi
Warelia, 2023
Luin ~ 28.5.2023

Kuvaus:

Kuuma aurinko lyö lentokentällä vastaan tuttuna ja tukahduttavana. Hartiat ovat kummallisen keveät, paluu Morogoroon tuntuu hyvältä ja oikealta. Ympärillä Tansania tuoksuu ja hehkuu. Swahili soi. Valo ja rikkaat aistimukset tulvivat jokaiseen soluun, ihmisten kiireettömyys ja toiminnan näennäinen kaoottisuus tekevät olon kotoisaksi. Mutta on muutakin. Vaikka eletään 2000-luvun alkua, tohara-juhlissa tytöiltä edelleen silvotaan sukupuolielimiä. On teini-ikäisten tyttöjen ja aikuisten miesten välille sovittuja avioliittoja, joita morsianten on lähes mahdotonta välttää. Tyttöjen ympärileikkauksista tutkimusta tekevä suomalaisnainen muuttaa aiemmasta elämästään tuttuun Morogoroon ja tutustuu masai-heimoon kuuluvaan nuoreen naiseen. Vaikeiden ihmissuhdesolmujen pakoileminen yhdistää näitä kahta, suuria ratkaisuja on tehtävä.

Kommentti:

Kävi niin, että aloin lukea tätä kirjaa ensisijaisesti mielessäni tutkimus tyttöjen rituaalisesta silpomisesta. Kuitenkin tässä oli vielä enemmän kyse päähenkilön oman elämän solmukohdasta.
Maija haluaa eron aviomiehestä, vaikka se samalla merkitsee lapsista luopumista. Kova halu ja tarve vihdoin, vuosien perheelle omistautumisen jälkeen tehdä jotain aivan omaa. Paluu aiempiin ympyröihin Afrikkaan, jossa hänet edelleen muistetaan "poikansa äitinä" (mama Jussi) ja "aviomiehensä vaimona" (Mama Maziwa) ei tosin välttämättä ole helpoin tapa selvitellä ajatuksia.
Lopulta toteutuu vanhojen tuttujen ja uusienkin afrikkalaisnaisten kanssa pieni kiertue, jolla käsitellään naisten alämää, myös toharaa, jolloin Maijan tutkimustyö etenee. Samalla tulee mahdollisuus käsitellä niitä omankin elämän solmukohtia, ja ehkä lopulta etäisyys koti-Suomeen tuo sopivaa perpektiiviä, jotta ratkaisun tekeminen alkaa onnistua.
Tapahtumat sijoittuvat 2000-luvun alkuun, joten tyttöjen ympärileikkausasioista ei tule tuoretta tietoa.

Plussaa: hieno kansi ja kirjan lopussa oleva sanasto.

(312 sivua.)

Mansell, Jill: Mirandan suuri virhe

Jill Mansell: Mirandan suuri virhe
Miranda´s Big Mistake, 1999
Suom. Pirjo Ruti
Bazar Kustannus Oy (WSOY), 2022?
Luin ~ 21.5.2023

Kuvaus:

Rakkaus voi löytyä aivan kulman takaa.
Jill Mansellin Mirandan suuri virhe on hersyvä hyvän mielen tarina sattumuksesta toiseen seikkailevasta naisesta.
Mirandan historia miesten kanssa on melko surkea. Hänen viimeisin katastrofinsa on hurmaava Greg, joka vaikuttaa kaikin puolin mahtavalta, fiksulta ja jännittävältä. Miranda ja Greg seilaavat rakkauden vesillä, kunnes Miranda saa kuulla Gregin jättäneen vaimonsa kuin nallin kalliolle kuullessaan tämän olevan raskaana.
Sydän särkyneenä Miranda alkaa ystäviensä kanssa suunnitella elämälleen uutta suuntaa. Gregiä täytyy näpäyttää, mutta mitä sen jälkeen? Oppiiko Miranda viimeisimmästä virheestään vai odottaako horisontissa seuraava ”täydellinen” mies, joka saa Mirandan pauloihinsa? Ja mikä tärkeintä, mitä kaikkea eriskummallista tarvitseekaan tapahtua ennen kuin Miranda onnistuu törmäämään aitoon rakkauteen?

Kommentti:

Niin kevyt, että meni jopa vähän överiksi. Sääli, sillä henkilöt ja juoni-ideat olivat mielestäni oikein herkullisia. Päähenkilö oli lopulta melkein epäuskottavan typerä, joten ainakin minua alkoivat muiden henkilöiden sydämenasiat kiinnostaa enemmän.
Taidan itse ehkä jo vähän väärää sukupolvea tällaiselle keveydelle.
Hauskaa oli se, miten Mirandan mokien kautta hänen tuttavapiirissään alkoi tapahtua mielenkiintoisia asioita.
(510 sivua.)

Eskola, Meri: Ehdin rakastaa häntä

Meri Eskola: Ehdin rakastaa häntä
WSOY, 2023
Luin ~ 16.5.2023

Kuvaus:

Jos voisin herättää äidin henkiin, tarvitsisin vain minuutin. Sitä kaikkein tärkeintä varten, yhteen kysymykseen.
Rakastitko minua yhtään, äiti?

Meri Eskolan äiti kuoli syksyllä 1981 valtavassa kaasuräjähdyksessä Helsingin keskustassa. Koko elämänsä Eskola on tahtonut tietää, miksi äiti halusi kuolla niin. Pakahduttavassa esikoisromaanissaan Meri Eskola rakentaa kuvaa kuolleesta äidistään sirpale sirpaleelta. Äitiä koskevien muistojen mukana nousevat esiin hurmaava, raivostuttava isä, vanhempien ero, vaikenevat sukulaiset ja kirjoittajan omat elämänvalinnat. Miksi äiti joi? Miksi hänen järkyttävästä teostaan ei koskaan puhuttu kotona? Ehdin rakastaa häntä on hätkähdyttävän intiimi, riipaiseva kuvaus äidin epätoivosta ja kuolemasta, joka vaurioitti lasta.

Kommentti:
Yritän vastata tähän heti, kun on paremmin aikaa.

(204 sivua.)

Nykvist, Mikaela: Palon jälkeen

Mikaela Nykvist: Palon jälkeen
Förändrad och bränd, 2018
Runsor-sarjan 2. osa
Suom. Britt-Marie Norrgård & Terhi Kemppinen
SAGA Egmont, 2021
Luin ~ 11.5.2023

Kuvaus:

Eletään vuotta 1857. Alfred istuu kalliolla Ahvenanmaalla ja katselee taivaalle. Hän seuraa pääskysiä ja miettii elämäänsä. Kun hänen vaimonsa Elna kuoli synnytykseen, Alfred romahti. Hän ei nähnyt muuta keinoa kuin paeta. Mutta nyt Alfredista tuntuu, että hänen on aika palata Runsoriin suvun ja pienten lasten luokse.
Runsorissa Magda yrittää selvitä edesmenneen siskonsa Elnan ja Alfredin pienokaisten kanssa. Hän ei ole vielä luopunut unelmastaan tulla tyttökoulun opettajaksi, mutta haave on täytynyt siirtää tuonnemmaksi.
Ruotsissa asuva Amalia on hänkin menettänyt puolisonsa. Carl katosi merille, ja Amalialla on kestänyt pitkään päästä jaloilleen. Kun Amalia kuulee Elnan kohtalosta, hänen sisällään alkaa myllätä ristiriitaisia tunteita. Onko myös hänen aika palata Suomeen?
"Palon jälkeen" on jatkoa Mikaela Nykvistin historialliselle romaanille "Savua taivaalla". Rakkautta, kuolemaa ja suuria tunteita. 1800-luvun Vaasaan sijoittuva Runsor-sarja seuraa yhden suvun vaiheita läpi Vaasan palon ja suurten nälkävuosien.


Kommentti:

Suomennoksen monista virheistä huolimatta kiva sarja, sillä henkilöt ovat mielenkiintoisia. Lapsenomainen kerronta tuo oman viehättävän sävynsä tarinaan ja seuraavat osat ovat jo kirjaston varauslistalla.
P.s. Miksi minä tuosta suomennoksesta tässä jankutan? Tämä kiva sarja olisi mielestäni ansainnut paremman suomennoksen - ja kovat kannet.
(335 sivua.)

Nykvist, Mikaela: Savua taivaalla

Mikaela Nykvist: Savua taivaalla
Rök i fjärran, 2018
Suom. Britt-Marie Norrgård
SAGA Egmont, 2021
Luin ~ 9.5.2023

Kuvaus:

On vuosi 1852, kesä on harvinaisen lämmin ja vesi loppuu kaivoista. Juuri silloin joku on huoleton tulen kanssa – ja päivän päätyttyä Waasa on palanut maan tasalle. Elna on peltotöissä, kun hän huomaa, että palaa. Elna selviää palavasta helvetistä, mutta matka jää pysyvästi hänen mieleensä. Amalia puolestaan istuu peilin edessä, kun piika varoittaa lähestyvästä palosta.
Elna ja Amalia päätyvät samaan paikkaan Runsorin kylään, jossa Alfred ottaa pakenevan kaksikon huomaansa. Kaupungin jälleenrakennus kestää kauan, ja monet päätökset ovat poliittisia.
Savua taivaalla on historiallisiin tapahtumiin perustuva kertomus rakkaudesta, luokkaeroista ja yhteen kietoutuvista kohtaloista. Teos aloittaa Runsor-sarjan.
Rakkautta, kuolemaa ja suuria tunteita. 1800-luvun Vaasaan sijoittuva Runsor-trilogia seuraa yhden suvun vaiheita läpi Vaasan palon ja suurten nälkävuosien.

Kommentti:

Löysin kirjastosta tämän sarjan kakkososan ja kiinnoistuin takaliepeessä mainitusta yhteydestä Ahvenanmaahan, joten varasin sitten myös tämän ykkösosan. Tarina on mielenkiintoinen, mutta jonkin verran kirjoitustyyli ja suomennos hämmentävät.
En ole aivan varma, johtuuko hieman lapsenomainen kerronta halusta tavoittaa vanha aika vain ontuuko käännös, mutta aika paljon tekstissä on suoranaisia kielioppivirheitä ja mielestäni ontuvaa käännöstyötä. Oletan, että suomentaja ei ole äidinkieleltään suomenkielinen.
Aion kyllä lukea toisenkin osan, jotta pääsen sinne Ahvenanmaalle.
(291 sivua.)

Pehkonen, Kirsi: Jylhäsalmella salamoi

Kirsi Pehknen: Jylhäsalmella salamoi
Karisto, 2018
Luin ~ 1.5.2023

Kuvaus:

Haapa-ahon talo Jylhäsalmella on kuin maaseudun rauhaa kaipaavan nuoren pariskunnan unelma: idyllinen vanha puutalo metsän keskellä, pihasaunoineen, kasvimaineen ja puutarhakeinuineen. Mutta kun vuokravälittäjä Anna Ukkonen muuttaa kaupungin vilinästä Haapa-ahoon, eivät asiat sujukaan kuin hän oli kuvitellut. Haapa-ahon naapurissa tuntuu olevan meneillään jotain epäilyttävää, eikä Annan miehen Tomin muutto Englannista Jylhäsalmelle etene lainkaan niin rivakasti kuin Anna toivoisi.
Jylhäsalmella salamoi jatkaa ihanaa maalaisromanttista sarjaa, jossa on kaunista maalaismaisemaa ja aitoja ihmisiä, huumoria, jännitystä ja romantiikkaa.

Kommentti:

Mukavan tutunoloista romantiikkaa kivoilla pienillä yksityiskohdilla ja huumorilla höystettynä. Tapahtumat sijoittuvat Jyhäsalmelle ja ensimmäisestä osasta tuttuja henkilöitä esiintyy, mutta oma, itsenäinen tarinansa tämä on, kuten ilmeisesti seuraavatkin osat.

(197 sivua.)

Lundberg, Sofia: Tapaa minut tammen alla

Sofia Lundberg: Tapaa minut tammen alla
Och eken står där en, 2019
Otava, 2020
Luin ~ 30.4.2023

Kuvaus:

Kuinka päästä jaloilleen tuhoisan parisuhteen päätyttyä? Punaisen osoitekirjan kirjoittajan kolmas romaani on koskettava todistus ystävyyden voimasta.
Estherillä on takanaan vaikea ero, ja piinallisen yksinäisinä viikonloppuina hän tekee kävelyretkiä vanhan tammen luo. Siellä hän tutustuu Rutiin, vanhaan rouvaan, jolla on uskomaton kyky vaalia elämän pieniä, kauniita asioita. Rut muistelee nuoruuttaan, ja Esther lumoutuu hänen kertomuksistaan. Naisten välille kehittyy odottamaton ja luja ystävyys, mutta Rutilla on kuitenkin salaisuus. Sen selvittäminen vie Estherin Comojärvelle Italiaan, missä luultua monimutkaisempi ja yllättävä elämänkohtalo alkaa piirtyä esiin.

Kommentti: Loppujen lopuksi ihan kiva tarina, mutta alku oli kyllä mielestäni aika pitkäveteinen.
(366 sivua.)

Itkonen, Juha: Teoriani perheestä

Juha Itkonen: Teoriani perheestä
Gummerus, 2023
Luin ~ 24.4.2023

Kuvaus:

Alan solmia luistinten nauhoja, kiristän niitä niin tiukalle kuin saan, ja vuodet virtaavat lävitseni, vilkaisen poikaani, joka onkin minä. Istun toppahousuissani puisen maalin päällä, isä Lake Placid -pipossaan on kyykistynyt eteeni.

Juha Itkonen kuvaa taitavan prosaistin herkkyydellä varttumistaan lapsuudenperheensä esikoisena Hämeenlinnassa sekä vanhemmaksi tuloaan ja perheen dynamiikkaa neljän lapsen isänä.
Kirkkaista muistikuvista sekä kevyistä ja painavista hetkistä kutoutuva kertomus näyttää sukupuoliroolien ja yhteiskunnan muuttumisen 1970-luvulta tähän päivään. Se ei anna kasvatusohjeita, mutta tarjoaa vahvoja samaistumiskohtia.

Kommentti:
Tämä pitää äkkiä palauttaa kirjastoon, että seuraava lukija pääsisi mahdollisimman nopeasti lukemaan tätä. Pitkästä aikaa tämä oli kirja, jonka voisin hankkia omaankin hyllyyn, jotta asioita voisi miettiä uudelleen omallakin kohdalla tai nostaa keskustelunaiheeksi perheen kesken.
Erityisesti ilahduin siitä, miten positiivisesti perheestä oli kirjoitettu. Olen itsekin kiinnittänyt huomiota siihen, miten usein perheestä, lapsiperhearjesta, vauvavuodesta jne. kirjoitetaan negatiivisuus edellä. Miten kaikki muuttuu huonommaksi, vaikeammaksi, väsyttävämmäksi, kun lapsi (lapsia) tulee taloon. Toki perhe-elämässä riittää sopeutumista (kuten elämässä muutenkin), mutta surullisen paljon asioista puhutaan negaation kautta.
Moneen kohtaan pystyin samaistumaan ja monesta luvusta saimme kotona myös erittäin hyvää keskustelua aikaiseksi. Viimeksi eilen 2/4 nuorisosta oli paikalla ja varsin tärkeitä pointteja nousi esille. Kiitos siitä!
On kiva lukea sujuvasti kirjoitettua kirjaa, jossa on huumoria ja asiaa, ja jossa yksityisen kautta voi tarkastella jotain hyvin yhteistä.
(296 sivua.)

Pehkonen, Kirsi: Sydämenasioita Jylhäsalmella

Kirsi Pehkonen: Sydämenasioita Jylhäsalmella
Karisto: 2017
Luin ~ 20.4.2023

Kuvaus:

Kun juuri opettajaksi valmistuneen Riinan avomies Aki pakkaa yllättäen tavaransa, Riinan elämässä menevät uusiksi paitsi rakkaus-, myös kesätyökuviot, Akin isän firmaan kun ei enää ole asiaa. Onneksi lossikahvilaa Jylhäsalmella pyörittävä Sirkka-täti tarvitsee kesäapulaista.
Luonnonkauniissa suvimaisemissa, omintakeisten mutta hyväntahtoisten jylhäsalmelaisten joukossa on hyvä parannella sydäntä, mutta kun Sirkka-täti loukkaa jalkansa, on Riinan otettava kahvilanpidosta isompi vastuu kuin hän oli ajatellut. Riina saa myös huomata, että kaikilla Jylhäsalmen miehillä ei ole puhtaita jauhoja pussissaan...

Sydämenasioita Jylhäsalmella aloittaa uuden kotimaisen sarjan, jossa on kaunista maalaismaisemaa ja aitoja ihmisiä, huumoria, jännitystä ja romantiikkaa.

Kommentti:

Juuri nyt tuntuu olevan tilausta hieman kevyemmälle lukemiselle, joten olen iloinen, että kirjaston hyllystä löytyi tällainen sarja.
Tulee mieleen nuoruus sekä Anni Polva ja Aino Räsänen tuotuna nykypäivään.

(190 sivua.)

Kanto, Anneli: Haihtuneet

Anneli Kanto: Haihtuneet
Crime Time (WSOY), 2023
Luin ~ 18.4.2023

Kuvaus:

Outoja katoamisia, kontrolloiva seurakunta ja kaiken sekoittava mystinen meedio... Rottien pyhimys -kirjailijan dekkarisarja alkaa.
Tehtaan johtaja ja kaksi nuorta naista ovat kadonneet jälkiä jättämättä. Katoaminen vaivaa paikkakuntalaisia, mutta uskonnollinen yhteisö sulkee heidän suunsa. Oudon näkijän saapuminen sekoittaa paikkakunnan elämänmenon ja vaietut salaisuudet alkavat nousta pintaan.
Jättimenestykseen nousseen Anneli Kannon Haihtuneet aloittaa psykologisen Näkijä-dekkaritrilogian. Lukematon määrä epäiltyjä ja juonien verkosto tarjoavat jännitystä vaikkapa Agatha Christien kirjoista pitäville.

Kommentti:
Pilke silmäkulmassa ja kieli poskessa kirjoitettu dekkari. Tässä oli jotain artopaasilinnamaista ei liian vakavaa meininkiä.
Kun tarina meinasi mennä vähän överiksi, palautin mieleeni takaliepeestä löytyvät kirjailijan sanat : Ei kovaksikeitettyä, ei yhteiskunnallista, ei realistista, ei poliiseja, ei rikoslaboratorioita. Näiden sijaan nokkela juoni, mielenkiintoisia henkilöitä ja paljon johtolankoja.

(254 sivua.)

Sandberg, Riikka: Ørja

Riikka Sandber: Ørja
Otava, 2023
Luin ~ 14.4.2023

Kuvaus:

Norjan miehityksen päättymisestä 70-luvulle ulottuva dramaattinen esikoisromaani ystävyydestä, intohimosta ja mereen haudatuista salaisuuksista.
1952. Järkälemäinen postinkantaja asuu Ørjan saarilla veneitä rakentavan isänsä kanssa. Isän viimeinen vene jää kesken, ja tytär rakentaa sen loppuun. Vene myydään saaren asukille, josta liikkuu hyisiä juoruja.
1976. Tine saapuu Ørjalle pystyttämään kiertävää elokuvateatteria, mutta projektoria kiehtovammin pyörii vajasta löytyvä lankamagnetofoni; se puhuu traagisesta menneestä, josta saariyhteisö vaikenee.
Kapinallinen. Puoliso. Pelastaja. Ystävä. Rakastaja. Montako elämää yksi ihminen saa elää? Mitä tapahtuu, kun ne törmäävät?

Kommentti:

Mielenkiintoinen asetelma ja tarina. Myös aikahyppäykset oli selkeästi kirjoitettu eri fontilla.
Mutta. Ei herännyt henkiin minulle. Oikeastaan kaikki henkilöt jäivät jotenkin etäisiksi traagisista tapahtumista huolimatta. Vika saattoi olla omassa vastaanottokyvyssä, mutta ei voi mitään. Raskas luettava, mutta en halunnut keskenkään jättää.

(395 sivua.)

Pättikangas, Eira: Kun tuuli kääntyy

Eira Pättikangas: Kun tuuli kääntyy
Karisto Oy, 2010
Luin ~ 4.4.2023

Kuvaus:

Sota on ohitse, ja Viivi ryhtyy suunnittelemaan tulevaisuuttaan pienen Immi-tytön yksinäisenä äitinä. Viivin vanhat haaveet opettajan urasta eivät hellitä.
Sisarenmiehen Amerikassa asuvan sedän vierailulla voi olla vaikutuksia moneenkin elämään.


Kommentti:

Halusin tietenkin lukea, miten Viivin tarina jatkuu sodan jälkeen, sillä moni kysymyshän jäi auki. Oli myös todella mielenkiintoista lukea siitä, miten sodan jälkeen vielä oli puutetta paljosta, lisänä suru kaatuneista, huoli haavoittuneista sekä vaikkapa sotalapsista ja sotavangeista.
Hienosti Pättikangas avaa tunnelmia ja tilanteita ihmisten elämäntarinoiden kautta, ainakin itselleni tässä kaksiosaisessa sarjassa tuli varsin paljon uutta tai ainakin unohtunutta tietoa juuri tuosta ajasta Suomen historiassa.
Tässä olisi ollut ainesta pitempäänkin sarjaan.

(366 sivua.)

Pättikangas, Eira: Edessä uusi kevät

Eira Pättikangas: Edessä uusi kevät
Karisto Oy, 2009
Luin ~ 2.4.2023

Kuvaus:

Nuoren naisen kasvuvuodet kotirintamalla - pohjalaiskertojan odotettu uusi romaani.
Viivi on juuri täyttänyt seitsemäntoista joutuessaan monen muun kotirintamalle jääneen tavoin lataamaan patruunoita pimennetylle koulutalolle. Työpariksi osuu naapurikylästä kotoisin oleva salskea Reima, ja jo välirauhan aikana nuoret kihlautuvat hetkeä ennen kuin Reima joutuu suorittamaan asepalvelustaan.
Sota on vasta alussa, kun rintamalta alkaa saapua Viivinkin kotikylään suruviestejä. Kaikesta on ankara pula, mutta lähitalossa aputyövoimana häärivien venäläisvankien sirmakka helisee ja kyläläiset ehtivät pitää lukua nuorten naisten lähistöllä liikuskelevista miehistä: merkille pannaan niin Latva-Murron poikamiesisäntä ja maaottelumarssilla kunnostautunut Otto kuin väliaikaisessa sotasairaalassa toipuva Aartikin. Sodan vihdoin päättyessä Viivi on monta ankaraa kokemusta kypsempi mutta edessä tuntuu kuitenkin olevan uusi kevät.

Kommentti:

(346 sivua.) Iso teksti.

Diamond, Lucy: Uusien alkujen talo

Lucy Diamond: Uusien alkujen talo
The House of New Beginnings, 2017
Suom. Eeva Parviainen
Otava, 2022
Luin ~ 28.3.2023

Kuvaus:

Brightonin hurmaavassa rantakaupungissa sijaitsevaan taloon muuttaa kolme erilaista naista: Toimittajan uraa kohti hapuilevan Georgien tuo Brightoniin hänen rakastettunsa työ. Menneisyyden tragediaa pakeneva Charlotte haluaa vetäytyä uuden asuinpaikkansa suojiin. Ihmissuhdekriisin nujertama Rosa vaihtaa lontoolaiselämänsä paikallisen ravintolan keittiössä raatamiseen, vaikka haaveissa siintää oma ravintola.
Kun samaan vanhaan merenrantataloon vuokralaisiksi päätyneet naiset löytävät tuen ja turvan toisistaan, alkaa jokaisen elämässä kääntyä uusi lehti.

Kommentti:
Ihan ok, ei mitenkään erityisen mieleenpainuva. Mukavaa välipalalukemista kuitenkin.

(479 sivua.)

Pättikangas, Eira: Savilinnun sukua

Eira Pättikangas: Savilinnun sukua
Karisto Oy, 2007
Luin ~ 19.3.2023

Kuvaus:

Apteekkarin järjestämä leikkimielinen kilpailu osoittautuu Alliisan vaatimattoman elämän onnenpotkuksi, joka vie hänet lopulta yksinäisen kulkukauppiaan tupaan ja leskimiehen vaimoksi. Kun läheisessä Ala-Nietuassa kortteeraa tamperelaisia insinöörismiehiä, jotka rakentavat ruukinpatruunan jokilaivaan moottoria, Alliisa pääsee emännän avuksi keittiöön. Ja vuosien avioliiton jälkeen Alliisa alkaa odottaa lasta.
Pieni Sanni-tyttönen jää kuitenkin varhain orvoksi, ja vain Ala-Nietuan isännän merkillinen oikku pelastaa Sannin joutumasta huutolaistytöksi pitäjän kurjimpaan tölliin. Vuosien myötä Sannista kasvaa poikkeuksellisen itsenäinen nainen, joka on valmis ottamaan vastaan elämän tuomat haasteet - ilkeiden puheiden ja yksinäisyyden uhallakin. Mutta Sanninkin sydämessä häivähtää joskus outo haikeus.

Kommentti:
Tässä oli taas tuttua Eira Pättikangasta, pohjanmaan murretta, huumoria ja ripaus tasa-arvoasiaa kaupanpäälle.
Oikeastaan haluaisin säästellä näitä kirjoja myöhemminkin luettavaksi, mutta kaksi seuraavaa on kyllä jo kirjastosta lainassa, sillä sota-aika Pättikankaan kertomana kiinnostaa kyllä kovasti.
(277 sivua.)

Marttinen, Annamari: Elämä jota en odottanut

Annamari Marttinen: Elämä jota en odottanut
Tammi (WSOY), 2023
Luin ~ 14.3.2023

Kuvaus:

Pakahduttava kolmiodraama.
Lapsettomuus, ero, tutustuminen entisen miehen nykyiseen puolisoon. Rakastetun tekijän uutuus kuvaa ihmissuhteiden verkkoa eläytyvästi ja viisaasti.
Senja on eronnut tuloksettomien lapsettomuushoitojen jälkeen. Hänen ex-miehensä Sami on löytänyt uuden ja nuoremman puolison Nooran. Kun Noora astelee Senjan vaateliikkeeseen, syntyy kiusallisesta kohtaamisesta hauras ystävyys. Kestääkö se, kun selviää, että Noora on raskaana?
Herkkävireisen ja tarkkanäköisen kerronnan taituri Annamari Marttinen näyttää romaanissaan, kuinka yllättävää elämä toisinaan on. Elämä jota en odottanut seuraa myötätuntoisesti kolmen ihmisen kipuilua uuden edessä. Voivatko asiat koskaan olla hyvin, kun kaikki uusi tuntuu vaikealta ja epävarmalta?

Kommentti
Hieno kuvaus, mutta tuoreeltaan en osaa oikein sanoa mitään. Ehkä vähän hämmentävä loppuratkaisu.
Kirjan nimi on hienosti monimerkityksinen.
(286 sivua.)

Pättikangas, Eira: Punainen silkkinauha

Eira Pättikangas: Punainen silkkinauha
Karisto, 2005
Luin ~7.3.2023

Kuvaus:

Nälkävuosien aikaan Leena joutuu äitinsä Sannan kanssa kanssa jättämään tutun kosken rannan ja lähtemään tien päälle, kun färijäri-Sampaksi kutsuttu isä on tuomittu rahanväärennöksen vuoksi Siperiaan. Ensimmäinen turva löytyy Ojantaan talon saunasta, jossa he saavat asua työtään vastaan. Leena saa vasta siellä tietää isänsä rikoksesta. Kauan eivät Leena ja äiti saa Ojantaan talon pihaa kulkea, kun taas on lähdettävä.
Leena ja Sanna päätyvät Hopsin taloon Iisakki-kauppiaan apulaisiksi. Iisakki suosii koulunkäyntiä ja niin Leenakin pääsee opintielle. Vähitellen äiti ja tytär kotiutuvat pysyvästi kauppiaan taloon. Muitakin kauppamiehiä kylillä liikkuu. Laukkuryssiä on paljon ja vähitellen neitoikään kasvaneen Leenan mieltä alkaa kiinnittää eräs Antrei, vaikka monet kyläläiset eivät heidän lähentymistään suopeasti katsokaan.
Äidin ja tyttären elämää 1800-luvun Pohjanmaalla kuvataan tarkasti ja myötäeläen. Lisäsäväyksen romaaniin tuo kieli: pohjanmaalaisten ja karjalaisten murteet tuovat dialogeihin elävyyttä.

Kommentti:

Lämmöllä ja huumorilla kerrottu tarina köyhästä Leenasta ja hänen äidistään sekä 1800-luvun Suomesta.
Ihailen Eira Pättikankaan taitoa kertoa henkilöistään lämmöllä ja myötätunnolla. Mukana on huumoria ja hippunen romantiikkaakin, tai ainakin arkipäivän rakkautta.
(263 sivua.)

Erlandsson, Karin: Sininen lanka

Karin Erlandsson: Sininen lanka: Mitä tiedän neulomisesta
Det blå garnet: En bok om att sticka
Schildts & Söderströms, 2022
Luin ~ 2.3.2023

Kuvaus:

Kirjailija Karin Erlandsson oli teini-ikäinen, kun hän päätti toteuttaa haaveensa ja neuloa itselleen puseron. Kotoa löytyneistä jämälangoista syntyi ilman ohjeita ja mallia kaunis raidallinen neule, jota ihasteltiin ja jota Karin käytti paljon. Mikä suuri ilo ja tyydytyksen tunne! Syvä ja elämänmittainen rakkaus oli syntynyt.
Karin on neulonut vuosien mittaan satoja neuleita, puseroita, sukkia, myssyjä, lapasia itselleen ja rakkailleen. Mutta mitä kaikkea teemme, kun neulomme? Millaisen näkymättömän historian ketjuun liitymme, kun istumme käsitöiden ääressä? Ja onko neulomisella jotakin tekemistä kirjoittamisen kanssa?

Kommentti:
Kiva pieni kirja neulomisesta ja langoista. Hauska paketti omakohtaisia ja yleisiä asioita, sopivasti pilke silmäkulmassa kirjoitettuna. Muutama hauska tiedonmuru oman rakkaan harrastuksen sanaston alkuperästä jäi mieleen, sellaisia kuin Raglan, Cardigan ja Kitchener stitch.

(188 sivua.)

Pättikangas, Eira: Puhelinpylväiden varjossa valtatie

Eira Pättikangas: Puhelinpylväiden varjossa valtatie Karisto Oy, 2003
Luin ~ 1.3.2023

Kuvaus:
Hanna on ollut Ylä-Kaipian talossa kasvattina vanhempiensa kuolemasta saakka. Ellei olisi erästä Vesteriä ja luoman mutkassa seisovaa vanhempien entistä kotimökkiä, joka Hannan on määrä saada haltuunsa täysi-ikäisenä, tyttö nujertuisi arjen harmauden alle. Mutta sitten Seinäjoelta tupsahtaa elämäniloinen Olga-täti, joka vie Hannan juuri liikennöimään ruvenneella linjurilla apulaiseksi kahvilaansa. Siellä elämä tempaa Hannan mukaansa: hän käy elokuvissa, leikkauttaa tukkansa, lyhentää helmojaan ja tutustuu pirssiä ajavaan Villeen. Maailma uusine ilmiöineen tulvii Hannan tietoisuuteen uutukaisen radion ja pirtun salakuljetukseen sekaantuneiden kotikylän poikien puheiden välityksellä. Mutta pohjimmaisena kaihertaa kuitenkin ikävä luoman varessa olevaan mökkiin...
Hanna tarina sijoittuu murroksen aikaan, jolloin teollinen yhteiskunta alkaa pikku hiljaa muotoutua. Taustalla sykkii vahva pohjalainen henki, jonka mestarillinen kuvaaja kirjailija on.

Kommentti:
Parasta flunssatoipilasluettavaa. Murre ja sujuva tarina!

(304 sivua.)