Druckerman, Pamela: Bébé päivä päivältä

Pamela Druckerman: Bébé päivä päivältä - 100 askelta ranskalaiseen vanhemmuuteen

Bébé Day by Day, 2013

Suom. Terhi Vartia

Siltala 2014

Luin ~ 31.12.2014

Kuvaus: Bébé päivä päivältä tiivistää ed. teoksen oivallukset helppolukuiseksi oppaaksi lasten vanhemmille ja hoitajille. Miten opettaa lapselle kärsivällisyyttä? Miten saada lapsi pitämään parsakaalista? Miten vauvan saa nukkumaan läpi yön? Miten olla pienten lasten vanhempi ja silti elää täyttä omaa elämää?

Ranskalaista kasvatusta käsittelevien, hyväksi havaittujen ohjeiden lisäksi kirjassa on suosikkireseptejä suoraan pariisilaisen crèchen eli päiväkodin ruokalistalta sekä nimekkään ranskalaiskuvittajan Margaux Motinin hurmaava kuvitus.

Bébé päivä päivältä on nokkela, ytimekäs ja järkevä kokoelma käytännön vinkkejä ja ohjeita, joiden avulla vanhemmat voivat löytää oman kasvatustapansa.

Jaatinen, Heidi: Kaksi viatonta päivää

Heidi Jaatinen: Kaksi viatonta päivää

Gummerus, 2014

Luin ~ 27.12.2014

Kuvaus:
Kaksi päivää kaikki on hyvin. Entinen pomo lainaa Sistinjalle ja tämän perheelle mökkiään. Ilmassa on hyvää tuulta. Kalastellaan, syödään aamuauringossa perunoita ja tilliä suoraan kattilasta. Ake ei juo. Sistinja ei juo. Pullot pysyvät korkkaamattomina aitan rappusten pielessä, kirkkaan suora rivistö. Kaksi onnellista päivää. Sen jälkeen vielä kaksi, kolme. Sitten Sistinja ja Hertta-tyttö erotetaan. Seuraavat 300 päivää he viettävät kaukana toisistaan.

Sisse on kasvanut uneksien äidin maasta, jonne matkustetaan äidin tarakalla. Äitiä ei näy ja elämä pyryttää naamaan, mutta Sistinja oppii miten siitäkin selviää: on sullottava häpeä alimmaiseksi ja istuttava päälle. Tärkeimmät valinnat tekee sattuma. Tavattuaan Rennen Sistinja päättää tehdä lapsen, jonka kauneus sulattaa miehen sydämen kuin sokerin paistinpannulle. Hertta syntyy kotiin, jossa rauha on sukkahousun ohutta jäätä. Viltinpimeinä aamuina Sistinja tulee turpeaksi äidin rakkaudesta, aamun ensihenkosilla hän kaipaa tyttöään. Silti Hertta ei pysy hänen mielessään. Hertta haaveilee omenankukantuoksuisesta äidistä, mutta ei keksi, miltä tiskiltä sellainen tilataan.

Kaksi viatonta päivää kertoo äidistä ja tyttärestä ja elämänmittaisesta haasteesta päästäen lähelle, luottaa ja säilyä järjissään. Heidi Jaatisen pitelemätön kieli tavoittaa elämänkirjon eri sävyt: se kestää synkkien päivien painon ja vangitsee vauhkot hetket, joina samea päivä kirkastuu ja maailmanpyörästä vilkutetaan pilville ja naapureille.

Kommentti: Tiivistämistä olisin kaivannut. Ajassa ja paikassa edestakaisin hyppiminen ja tekstin tyylin vaihtelu ei oikein ollut mun juttuni. Tuntui silti tärkeältä kahlata kirja läpi, mutta varsinaista vetoa tarinaan ei päässyt syntymään. Aihe sinänsä kiinnostaa paljonkin.

Hakalahti, Niina: Sydänystävä

Niina Hakalahti: Sydänystävä

Karisto, 2014
Luin ~8.12.2014

Kuvaus: Kaisa ja Minna ovat olleet parhaita ystäviä lapsesta saakka. Nyt molemmat ovat äidinkielenopettajia, naimisissa ja teini-ikäisen pojan äitejä.
Ystävyys on aina ollut saumatonta, mutta yhteinen hiihtoloma nyrjäyttää jotain sijoiltaan. Minnasta alkaa tuntua, että Kaisa on aina askeleen edellä ja vaikuttaa ehkä jo liiankin paljon Minnan elämään. Mutta toisaalta Kaisan ideat ovat aina hyviä. Kuten se, että perheet ostaisivat yhteisen paritalon joen rannalta...

Parhaat päivänsä nähnyt avioliitto, tatuointia tahtova teini, dementoituva äiti ja kaikkeen ehtivä ystävä siinä Minnan elämän katastrofin ainekset.
Sydänystävä on tiivistunnelmainen romaani täynnä mainiota tilannekomiikkaa ja tunnistettavia tilanteita ruuhkavuosien keskellä kamppailevalle. Se on kiitetyn kirjailijan suvereenia, älykästä tekstiä ystävyydestä ja sen muutostarpeesta.

Tykkäsin kirjasta. Aiheita oli aika paljonkin ympättynä kirjaan, jossa sivuja (vain) vähän yli 200. Olen juuri kuitenkin kahlannut läpi kirjoja, joissa on ollut liikaa sivuja (!?), joten mulle sopi kyllä tämä tyyli paremmin. Loppuvaiheessa kirjaan alkoi tulla jopa dekkarin/trillerin aineksia, sen verran vauhdikkaita käänteitä juonessa oli. Loppukin oli kohtuullisen uskottava. Mietin nimittäin vähän ennen loppuratkaisua, että minkähän loppuratkaisun kirjailija valitsee ja voiko se olla uskottava...
Jees.

--- Heidi Jaatisen: Kaksi viatonta päivää jäi kesken. Kahlasin melkein 100 sivua, mutta ei iskenyt. Luin just pari kirjaa puoliväkisin loppuun, nyt en halunnut enää.. Mutta ehkä palaan tähän kirjaan joskus myöhemmin. --

Järvelä, Jari: Särkyvää

Jari Järvelä: Särkyvää

Tammi, 2014

Luin ~ 1.12.2014

Kuvaus:
Kun on yrittänyt polttaa kotitalonsa, jossa vaimo ja lapset nukkuvat, on parasta hypätä lähimmän menopelin rattiin joka tässä tapauksessa löytyy vuoden 1987 Lada 1200L:stä ja painaa kaasu pohjaan.
Sen jälkeen luvassa on hillitöntä matkantekoa parhaaseen roadmovie-henkeen sekä muutamia kymmeniä ex-vaimon vittumainen naamanilme takaraivossa kirjoitettua blogimerkintöjä.

Lihava mies matkaa kohti Espanjaa takakontissaan pahvilaatikko, joka pitää sisällään koko hänen entisen elämänsä. Hän on päättänyt tehdä itsemurhan miehekkäimmällä mahdollisella tavalla: antautumalla härkien seivästettäväksi Pamplonan kapeilla kaduilla härkäjuoksussa.
Tanskan seutuvilla mies poimii kyytiin liftarin. Pikkuhiljaa nuoren rastapään ja jääräpäisen keski-ikäisen persun välille syntyy vahva side.
Mutta riittääkö ystävyyskään pelastamaan miehen hurjina mylvivien härkien edestä?

Karvinen, Kirsi: Tuleeko vielä kevät?

Kirsi Karvinen: Tuleeko vielä kevät?

KKJMK, 2013

Luin ~ 24.11.2014

Isä ja äiti olivat riidelleet taas kerran. Laura ja Antti olivat istuneet yhdessä portailla. Kylki kyljessä, sisko ja veli. Antin linkkuveitsellä he olivat kaivertaneet nimensä kaiteeseen. Kertomaan seuraavalle perheelle omaa tarinaansa. Kertomaan, että kerran hekin olivat olleet olemassa.

Kaksi ihmistä sanoo rakastuneena tahdon. Mutta kun toiveet jäävät täyttymättä ja pilvilinnat romahtavat alas, tuo sana vaatii paljon enemmän. Eteen tulee valintoja, jolloin tuo pieni sana punnitaan. Jokin särkee kauniiksi kiillotetun kuvan. Isä ja äiti ovat voimattomia elämänsä vastoinkäymisten edessä ja lapset kantavat tapahtumista suurimman taakan. Arjesta tulee epätoivoinen yritys pitää edes oma elämä kasassa. Säröt vievät heidät erilleen toisistaan.

Neljä perheenjäsentä, neljä erilaista tarinaa. Kuinka voisi luottaa, että elämä kantaa, että se ei hajoaisi enää palasiksi? Onko kaikki vain sattumaa vai olisiko sittenkin olemassa joku, joka saisi kaiken muuttumaan? Voiko meidän elämään vielä paistaa aurinko?

Tärkeä aihe, ajankohtainen. Rikkinäinen perhe, jossa vanhemmat hukkaavat itsensä ja toisensa. Lapset saavat sen sitten taakakseen - kukin tavallaan. Hyvin tätä oli kuvattu, toki myös kärjistäen.
Hiukan kömpelösti kirjoitettu, sillä toistoa oli mielestäni aika paljon. Siis alleviivattiin jotain asiaa sanomalla se samassa kappaleessakin uudestaan - ja myöhemmin vielä uudestaan. Tämä vähän haittasi lukukokemusta. Kirjoitusvirheitäkin oli paikoitellen.

Jossain vaiheessa alettiin vihjata suureen muutokseen - ja kristillinen sanoma kirjasta löytyykin. Se oli mielestäni hyvin saatu kirjaan, selkeästi, muttei tuputtamalla. (Vaikka hiukkasen toistoa siinäkin oli.)

Ingelman-Sundberg, Catharina: Kakkua, kiitos!

Catharina Ingelman-Sundberg: Kakkua, kiitos!

Kaffe med rån, 2012

Suom. Outi Menna
Schildts & Söderströms, 2014

Luin ~ 17.11.2014

Kuvaus: Veijarimainen romaani vanhusten napinasta joka muuttuu kapinaksi

Kaikki ei ole kohdallaan palvelutalo Timantissa. Märtha, Stina, Anna-Greta, Harava ja Nero epäilevät, että uusi johto vedättää heitä. Ruoka on huonoa eikä sitä ole riittävästi, ulkoilemaan ei pääse ja muutenkin on tylsää. Pienten illanistujaisten jälkeen heidät pannaan vielä lukkojen taakse. Martha alkaa uskoa, että ainoa keino päästä ulos tästä vankilasta on hankkiutua oikeaan vankilaan. Pieni rikos, taloudellinen vaikka, kevyt tuomio, mukavat oltavat telkien takana.
Suunnitelma on nerokas. Keinutuolikopla öljyää rollaattorinsa ja panee tuulemaan. Tietenkään kaikki ei mene aivan suunnitelmien mukaan, mutta onneksi näillä rikollisilla on sydän paikallaan ja nauru herkässä.

Kommentti
Huh, olipa urakka. Tarina sinänsä kuulosti ihan hauskalta ja hulvattomalta. Minä vaan en päässyt kirjan imuun missään vaiheessa. Silti tulin lukeneeksi kirjaa sen verran pitkälle, että halusin lukea hamaan loppuun asti. Vaan olipa vaikeata. Jotenkin juoni oli epälooginen ja poukkoileva. Mietin jopa (kun luin ylistäviä arvioita), että onko suomennoksessa jokin mennyt pieleen, kun en vaan saanut huumorista irti mitään. Suoraan sanoen tylsä kirja oli tämä.
En voi oikein ymmärtää, miksi näin oli, koska sinänsä juonenkäänteissä olisi ollut paljonkin hauskoja aineksia.
- Ehkä edellinen kirja vaan oli liian hyvä?

Korhonen, Marja: Häivähdyksiä - erityinen elämäni

Marja Korhonen: Häivähdyksiä - erityinen elämäni

Myllylahti Oy, 2014

Luin ~ 11.11.2014

Kuvaus
Tämä kirja on kirjoitettu otsahiirellä kirjain kerrallaan. Itkien ja nauraen. Eläen.
Siten se kuuluu myös lukea.

Marja Korhonen oli 42-vuotias, kun hän sai aivorunkotukoksen. Käsittämättömän hoitovirheen seurauksena oli niin sanottu locked in -syndrooma eli neliraajahalvaus ja puhekyvyn menetys. Perheenäidistä, erityisopettajasta ja aktiiviurheilijasta tuli oman kehonsa vanki.

Vain silmiensä liikkeitä käyttäen Marja taisteli itsensä kuoleman rajalta kuntoutukseen ja sieltä takaisin omaan kotiin. Hänen valovoimainen luonteensa ja hersyvä huumorintajunsa saavat kirjan rivit ja niiden välit räiskähtelemään.
Häivähdyksiä on kertomus sisusta mahdottoman edessä, uskosta elämään, toivosta kärsimyksen rinnalla sekä rakkaudesta ja ystävyydestä kaiken tämän perustana. Se kertoo hymysuin kyynelten läpi yhden ihmisen uskomattoman tarinan.


Kiitos Marja Korhoselle tästä kirjasta! Tämähän on aivan uskomaton selviytymistarina. Tosin tietysti myös surullinen tositarina hoitovirheestä ja laiminlyönneistä.
Ihan ensiksi tulee mieleen, että tämän kirjan on täytynyt olla tärkeä osa M.K.:n toipumisprosessia, henkisessä mielessä. Omasta kokemuksesta tiedän, miten käsittämättömän paljon voi helpottaa jonkin vuosia vaivanneen asian selvittely. Vaikkei saisi korvauksia eikä edes lopullista selvitystä asiasta, mutta jo asian selvittäminen ja purkaminen itsessään on todella puhdistava ja mielenrauhan antava kokemus.
Toiseksi tekee mieli kiittää Marja Korhosta siitä, että hän todennäköisesti kertoo myös jonkun muun (muiden) tarinan. Ei voi olla miettimättä, moniko vastaavassa tilanteessa ollut ei ole ollut riittävän sinnikäs saamaan tahtonsa ilmi, kun se Korhosenkin taustalla ja aiemmalla koulutuksella - sisusta nyt puhumattakaan - on ollut noin hankalaa.

Kirja on ihana. Siitä jää todella positiivinen fiilis, suorapuheisuudessaan se puhuttelee, mutta elämänilo ja -halu vie aina eteenpäin. Vaikka läpi harmaan kiven.

Fletcher, Susan: Irlantilainen tyttö

Susan Fletcher: Irlantilainen tyttö

Eve Green, 2004

Suom. Jonna Joskitt
Like Kustannus, 2010

Luin ~ 3.11.2014

Eve Green odottaa esikoistaan. Hän palaa muistoissaan omaan lapsuuteensa - valheiden, vihan ja pelon täyttämään kesään, joka opetti hänelle raskaalla tavalla kuinka elämästä voi selviytyä ilman rakkautta. Seitsemänvuotias Eve oli juuri menettänyt äitinsä, ja hänet oli lähetetty Walesiin isovanhempiensa luo. Kuunnellessaan tarinoita perheensä historiasta hän ymmärsi, ettei kaikki olekaan ollut hyvin. Nyt, vuosia myöhemmin, palapelin palaset vihdoin asettuvat paikoilleen.

Björk, Marja: Mustalaisäidin kehtolaulu

Marja Björk: Mustalaisäidin kehtolaulu

Like Kustannus, 2014

Luin ~ 29.10.2014

Mielenkiintoinen aihe.
jatkoa.....

Ruoho & Ilola: Usko, toivo ja raskaus

Aila Ruoho & Vuokko Ilola: Usko, toivo ja raskaus
- Vanhoillislestadiolaista perhe-elämää

Atena Kustannus Oy, 2014

”Lestadiolaisuus on hengellinen koti, elämäntapa. Se on uskoa, toivoa ja raskautta.”
Vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä suurperhe on ihanne ja ehkäisy tabu. Jokaisen lestadiolaisen avioparin tulee olla valmis ottamaan vastaan niin monta lasta kuin Luoja suo. Hengellinen opetus lupaa, että Jumala antaa voimaa lapsikatraan kanssa.
Hääpäivänään moni nainen unelmoi pullantuoksuisesta äitiydestä ja näkee tulevaisuuden onnellisena satuna. Heille tarjoillaan tarinoita vanhoillislestadiolaisista vanhemmista, jotka opiskelujen ja töiden ohella kasvattavat helposti yli kymmenpäisen perheensä.
Kiiltokuvalla on kuitenkin kääntöpuolensa, josta liike vaikenee. Kaikki vanhoillislestadiolaiset perheet eivät voi hyvin, ja osa voi todella huonosti. Ulospäin onnellinen suurperheen äiti saattaa epätoivoissaan rukoilla keskenmenoa.

Usko, toivo ja raskaus näyttää herätysliikkeen nurjan puolen, rankat ja ahdistavat elämänkohtalot, jotka pohjautuvat usein ehkäisykieltoon ja ahtaaseen seksuaalioppiin. Kirjassa äänensä saavat kuuluviin liikkeen pahoinvoivat jäsenet, jotka eivät voi kertoa tunteistaan ja kokemuksistaan yhteisön sisällä.

Niin, kirja tosiaankin näyttää nurjan puolen, perusteellisesti.
En osannut odottaa näin tyhjentävää ja perusteellista nurjan puolen kuvausta, joten lukeminen oli aika raskasta.
Hyvää kirjassa oli se, että pani ajattelemaan - omakohtaisestikin miettimään. Päällimmäiseksi jäi kuitenkin vähän surullinen olo niiden suurheellisten puolesta, jotka ovat kovia kokeneet - tuntui kuin olisi varta vasten lyöty (muutenkin jo) lyötyjä.
Minua häiritsi ainakin se, että osa kertomuksista oli ilmeisesti aika monen vujosikymmenen takaa. Se olisi selvemmin pitänyt tuoda ilmi, olihan silloin kasvatusilmapiiri muutenkin hyvin toisenlainen kuin nykyään. Isot perheet olivat arkipäivää ilman lestadiolaisuuttakin, vanhimmat lapset totisesti hoitivat pienempiään, keskimmäiset lapset voivat pienemmissäkin perheissä jäädä huomiotta/ väliinputoajiksi jne. Ja totta vie ongelmia on pieneissäkin perheissä.
Ylipäätään sitä, miten jokainen lapsi pitäisi erikseen huomioida, ei välttämättä monessakaan perheessä pystytä toteuttamaan. Syitä on monia. Vanhempien uupumus työelämästä, masennus, työttömyys, sairastelu..... Niin siis kirja oli toki kuvaus lestadiolaisuuden nurjasta puolesta, mutta olisin kyllä kaivannut jotain muutakin vastapainoksi. Otanta (kirjeitse haastatellut) oli sentään aika pieni.
Lisää ajatuksia voisin yrittää koota, tein niistä vähän muistiinpanojakin.....

Hislop, Victoria: Saari

Victoria Hislop: Saari

The Island, 2005

suom. Laura ja Olga Jänisniemi

Bazar, 2012

Luin ~ 19.10.2014

----- -- kesken jäi Kalmantanssi. Blääh. --

Härkönen, Anna-Leena: Kaikki oikein

Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein

Otava, 2014
Luin ~ 4.10.2014

Kuvaus:
Riemastuttava romaani pariskunnasta, joka voittaa loton jättipotin ja joutuu rahapsykoosiin. Tuovatko miljoonat onnen?

Eevi Puttonen on pihien vanhempien tytär, joka on kärsinyt hysteerisestä penninvenytyksestä ja koulukiusaamisesta. Lottovoittajan revanssi maistuu makealta.

Eevi ja hänen miehensä Kari hankkivat hienon asunnon, sitten Eevi ostaa entiseltä kiusaajaltaan työpaikan alta ja alkaa matkustella leveästi. Kosmetologin työ saa jäädä, kun työnantaja ei ymmärrä Eevin lomailun tarvetta.

Lotto-onnella on myös kääntöpuolensa. Karille viina maistuu, ja Eevi alkaa nähdä kateelliset läheisensä hyväksi käyttäjinä. Keneen voi enää luottaa?

Havaste, Paula: Tuulen vihat

Paula Havaste: Tuulen vihat

Gummerus, 2014

Luin ~ 29.9.2014

Paimion tuvan tytär, Kertte, kasvaa äidittä. Rauni-ema meni tuulen vihoihin: hän kutsui kevättä liian aikaisin, talven tuuli tuli mustasukkaiseksi ja puri syvälle. Henkien tapoja ja loitsuja opetellessaan Kertte ymmärtää, että hänellä on pian käsissään avaimet niin hyvään kuin pahaan.

Kertte oppii, että ihmisessä on kaksi henkeä. Toinen painuu heti manalaan, mutta toinen ei jätä maailmaa kevyesti. Sitä pitää hyvitellä, palvella ja saunottaa. Kun tuulen vihat sitten saavat otteen isästäkin, Kertte tietää, että taloon on haettava markkinoilta vävy. Kertte ei voi henkiä saunottaa, eikä puistatuskohtauksia saavasta Sule-veljestäkään siihen ole. Mutta vaikka veli on heikko, kohtaustensa aikana tämä näkee kirkkaasti tulevaan. Päivää ennen kuin Kertte lähtee, Sule saa jälleen kohtauksen. Veljen sanat mykistävät koko tuvan.

Tuulen vihat on Paula Havasteen uuden 1100-luvulle sijoittuvan sarjan ensimmäinen osa. Se avaa suomalaiselle historialliselle romaanille uuden aikakauden. Havasteen lukijoiden rakastaman Kymmenen onnen Annan tavoin se sisältää paljon kansanperinnettä: taikoja, enteitä, loitsuja ja ennustuksia.

Kommentti
Olipa vaikea päästä alkuun. Luin alun kahteen kertaan, kun kolmen luvun jälkeen en muistanut oikeastaan mitään. Sitten tarina alkoi kyllä vetää. Tykkään näistä historiallisista romaaneista, tykkään myös Paula Havasteesta.
Silti en ole ihan varma, tykkäänkö täysin tästä muoti-ilmiöstä, jossa historiallisista henkilöistä tehdään kuvitteellisia romaanihahmoja. Tavallaan kivaa, tavallaan vähän kyseenalaista. Ilmiö sinänsä on mielenkiintoinen, mistä tämä buumi? Enni Mustosen Piikasarja (sivustakatsojan tarinat) esimerkiksi ja muitakin olen nyt bongannut.

Bradbury, Ray: Fahrenheit 451

Ray Bradbury: Fahrenheit 451

Fahrenheit 451, 1953

Suom. Juhani Koskinen

Kirjayhtymä,1975

Luin ~ 23.9.2014

Lukiolainen luki äidinkielentehtäväkseen tämän kirjan. Esseensä luettuani varasin kirjastosta tämän, halusin lukea uudelleen. Koskakohan olen kirjan ensimmäisen kerran lukenut? Joskus 80-luvulla varmaankin.
Harmi, kun en tietenkään enää muista, mitä aikoinaan ajattelin tästä teoksesta. Hassua lukea "vanhaa" science fictionia. Nythän on jo varmaankin tuo aikakausi, josta kirja kertoo. Ja onhan paljon toteutunutkin, kaikkialla ihmisiä ympäröivä roskaviihde esimerkiksi. Nykysomea katsellessa....
Samalla kirja on kuitenkin jollain tavalla vanhentunut. Maailmankuva on vaikuttanut ehkä modernilta vielä 30 vuotta sitten, mutta ei enää. Tästä voisi kyllä saada pohdintaa enemmänkin...

Delijani, Sahar: Jakarandapuun lapset

Sahar Delijani: Jakarandapuun lapset
Children of the Jacaranda Tree, 2013

Suom. Laura Jänisniemi

WSOY, ...
Luin 17.9.2014

Kuvaus:
Koskettava lukuromaani äitien ja tyttärien, isien ja poikien risteävistä kohtaloista vallankumouksen jälkeisessä Iranissa.
Neda-tyttö syntyy vankilassa ja viedään äidiltään sylivauvana.
Kolmivuotiaan Omidin vanhemmat pidätetään kesken perheen aterian.
Nuoren Sheidan isä katoaa jälkiä jättämättä.
Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Neda, Omid ja Sheida kokoavat yhteen lapsuutensa sirpaleita. Iranin verinen lähihistoria on jättänyt jälkensä heistä jokaiseen.
Jakarandapuun lapset on vaikuttava tarina äideistä ja tyttäristä, menetyksestä, rakkaudesta sekä toivosta, jota mikään määrä vääryyttä ei pysty sammuttamaan.

Bowen, James: Katukatti Bob - Kissa joka muutti elämäni

James Bowen: Katukatti Bob - Kissa joka muutti elämäni

A Street Cat Named Bob, 2012

Suom. Kimmo Paukku
WSOY, 2014
Luin ~ 13.9.2014


Kuvaus:
Hurmaava Bob-kissa löysi itselleen ystävän Lontoon kaduilta.

Sydäntä liikuttava tositarina ihmisen ja eläimen ystävyydestä ja toivon mahdollisuudesta.

Kun James Bowen eräänä iltana tuli kotiin tavanomaiselta katusoittokeikaltaan, hänen talonsa alakerran rappukäytävässä istui oranssinpunainen, huonossa kunnossa oleva kissa. Kissa lyöttäytyi Jamesin seuraan eikä halunnut lähteä mihinkään. James epäröi ottaa vastuuta kissasta, metadonihoidossa olevana entisenä huumeiden käyttäjänä hän hädin tuskin pystyi huolehtimaan itsestään. Mutta hoitaessaan kissaa James alkoi itsekin voida paremmin, ja fantastinen Bob muutti lopulta molempien elämän parempaan suuntaan.

Pättikangas, Eira: Olkileijona murisee

Eira Pättikangas: Olkileijona murisee

Karisto, 2012

Luin ~ 12.9.2014

Kuvaus:
Elina tekee ratkaisevan päätöksen: hän jättää Helsingin ja palaa juurilleen pohjalaiseen pikkukylään, josta on lähtenyt mielestään lopullisesti parikymppisenä. Elina ei elättele vaaleanpunaisia harhakuvitelmia asettuessaan vuosikausia autiona tönöttäneeseen kotimökkiinsä, josta puuttuvat kaikki mukavuudet. Tärkeintä on, että on katto pään päällä ja vakituinen työpaikka läheisessä tehtaassa. Mutta unelias kyläyhteisö tarjoaakin yllätyksen toisensa jälkeen, ja pian vellovat tunteiden ja juorujen aallot Koivuperän muutaman savun kylässä…

Raikas, 1990-luvulle ajoittuva viihderomaani on pohjalaiskertojan toivottua varhaistuotantoa, joka nyt ilmestyy uutena painoksena. Kurikassa asuva Eira Pättikangas on julkaissut neljätoista Pohjanmaalle sijoittuvaa romaania, joista Olkileijona murisee on ainoa nykyelämää kuvaava teos historiallisten romaanien joukossa.

Kommentti:

Mukavaa, kevyttä viihdettä leveällä pohojammaan murteella höystettynä. Tykkäsin kirjasta, tosin välillä oli vaikea ihan täysin hahmottaa, mitä vuosikymmentä oikeastaan eletään. Tuossa kuvauksessahan väitetään, että 1990-lukua, mutta kyllä tässä ennemminkin ollaan 1960-70-luvuilla.

Karon, Jan: Postia pappilasta

Jan Karon: Postia pappilasta

A Light in the Window, 1995

Suom. Leila Uosukainen

Aika Oy, 2001
Pappila keskellä elämää 2

Luin ~ 7.9.2014

Karon, Jan: Ovet auki pappilaan

Jan Karon: Ovet auki pappilaan

At Home in Mitford, 1994

Suom. Leila Uosukainen

Aika Oy, 2000

Luin ~ 1.9.2014

Kuvaus:
Lukijat ympäri maailmaa ovat rakastuneet Mitfordiin, viehättävään pikkukaupunkiin, jossa stressi ja kiireet unohtuvat. Herran kappelin kirkkoherra pastori Tim on piintynyt poikamies, joka kaipaa arkirutiineihinsa muutosta.
Kun se vihdoin astuu hänen elämäänsä, hän ei tiedä, mitä tekisi. Mersun kokoinen kulkukoira, pisamainen koulupoika ja taiteellinen naapuri hämmentävät varsin tasaiseen elämään tottunutta pastoria.
Ovet auki pappilaan johdattaa lukijan Mitfordin hulvattomien asukkaiden pariin. Jan Karonin taitava kerronta tempaa mukaansa. Teos ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 2000 (Aika Oy).
1. osa Pappila-sarjasta

McLaughlin Emma & Nicola Kraus: Nanny

Emma McLaughlin & Nicola Kraus: Nanny - lastenhoitajan päiväkirja

The Nanny Diaries, 2002

Suom. Outi Knuuttila

Otava, 2003

Luin ~ 24.8.2014

Kuvaus:

Kertoo:
Manhattanin superrikkaitten elämästä lastenhoitajan näkökulmasta. Nanny hoitaa rouva ja herra X:n nelivuotiasta poikaa, nimeltään Grayer. Hän kuljettaa Grayeria kouluun, karatetunneille ja leikkitreffeille. Kun GRayer vihdoin tottuu Nannyn olemassaoloon alkaa pojan superrikas äiti juoksuttaa Nannya tuhansilla asioillaan.
Poikaa hoitaessaan Nanny saa enemmän kuin tarpeeksi: herra X:n rakastajattaren käynnit, perheen hirvittävät huviretket ja Grayerin oikuttelut. Tähän kaikkeen hän on hukkumaisillaan suurimman osan ajastaan.
Onneksi hänen elämässään on vielä pieni pilkahdus valoa, ystävät, perhe ja Harvardin Namupala...

Simsion, Graeme: Vaimotesti

Graeme Simsion: Vaimotesti

The Rosie Project, 2013

Suom. Inka Parpola
Otava, 2013

Luin ~ 20.8.2014

Kuvaus:

Ihmissuhteissaan kompuroiva genetiikan professori päättää etsiä vaimon tieteellisin menetelmin. Professori Don Tillman on menestynyt urallaan hyvin, mutta hänellä on toistuvia vaikeuksia ymmärtää tieteen ulkopuolista elämää - etenkin miesten ja naisten välisiä suhteita. Don on kuitenkin päätellyt, että parisuhteella olisi monia myönteisiä vaikutuksia hänen elämäänsä, ja päättää löytää itselleen soveltuvan vaimon. Luonnollisesti se tapahtuu tieteellisellä tutkimuslomakkeella.

Tielle osuu Rosie, joka kyselytutkimuksen valossa on täysin mahdoton vaihtoehto - mutta hänestäpä Don ei niin vain pääsekään eroon.

*kommentti*

Sympaattinen tarina. Olin lukenut parikin autismia käsittelevää kirjaa ja luulen, että sain siksi aika paljon enemmän irti tästä kirjasta ja sen humoristisista puolista.
Todella hyvin kuvattu päähenkilön Savant-piirteitä myöten.

Heinonen, Henna Helmi: Veljen vaimo

Henna Helmi Heinonen: Veljen vaimo

Arktinen Banaani, Bookwell, 2011

Luin ~ 13.8.2014

Kuvaus:

Veljen vaimo kertoo kolmekymppisistä Heidistä ja Marjasta sekä eläkepäivien tyhjentämästä Tuulikista. Naisten tiet risteävät Tuulikin talossa, johon poikien tuomat tyttäret luovat jälleen elämää.
Marja herää vieraan rintamamiestalon yläkerrassa tuoreen aviomiehensä vieressä. Hän haluaisi paeta, mutta ei lopulta lähde minnekään. Marjan ilmestyminen taloon aloittaa tapahtumaketjun, jossa kaikki muutkin joutuvat tarkastelemaan roolejaan, pohtimaan tunteitaan ja haaveitaan.Vähitellen Marja tutustuu talossa hyöriviin ihmisiin - samalla myös itseensä. Marja on aina mennyt muiden mukana ja tehnyt asioita muita varten. Tässä talossa, näiden ihmisten seurassa Marja saa rohkeutta elää omaa elämäänsä.

Veljen vaimo on sukutarina, rakkaustarina ja ennen kaikkea selviämistarina. Se on myös kertomus aikuiseksi kasvamisesta silloin kun jo ollaan aikuisia.

Henna Helmi Heinonen tunnetaan Minusta tulee kirjailija -blogistaan, joka on herättänyt kiinnostusta sekä kirjallisuusaiheisten keskustelujensa että suorasukaisten kannanottojensa ansiosta.
* kommentti*
Tykkään tällaisista kirjoista. Kirja pääsi yllättämään, koska se aluksi vaikutti aika kevyeltä. Kieli oli herkullista; on hauskaa, kun lukija saa oivaltaa tekstistä samalla kertaa useamman asian sanavalintojen kautta. Tämäkin on silti tosi vaikea laji. Sanoilla kikkailusta tulee helposti maneeri, jolloin sen teho kärsii. Tässä oltiin hetkellisesti siinä rajoilla, mutta niinpä vaan tarina kesti.
Jossain vaiheessa kirjaa vähän epäilin, että no tällainenkos tämä nyt oli. Juoni vaikutti jo aika tavanomaiselta. Mutta olipa hauska yllättyä iloisesti! Juonessa olikin ihan uusia, yllättäviä käänteitä varattuna. Silti tarina säilyi uskottavana. Ei ollut mitään liian "helppoa" happyendiä. Henkilöhahmotkin saivat syvyyttä kirjan edete

Ford, Jamie: Hotelli Panama

Jamie Ford: Hotelli Panama

Hotel on the Corner of Bitter and Sweet, 2009

Suom. Annukka Kolehmainen
Karisto, 2011
Lupaus-sarja

Luin ~ 8.8.2014 ??

s. 275: ...vaikeimpia valintoja ei tehty oikean ja väärän välillä vaan oikean ja sen, mikä on parasta.

Kuvaus: Seattle 1942. Kiinalais- ja japanilaiskorttelin erottaa legendaarinen tapaamispaikka, Hotelli Panama. Sen kulmilla tapaavat salaa myös nuori Henry ja Keiko, kunnes kielletty rakkaus katkeaa traagisella tavalla, kun Keiko perheineen viedään keskitysleirille.
Neljänkymmenen vuoden kuluttua kohtalo johdattaa heidän polkunsa jälleen yhteen. Tätä liikuttavan kaunista, historiallisesti tarkkaa tarinaa kertoo vanha, leskeksi jäänyt Henry.

Minusta olisi ollut parempi, jos etukäteen ei olisi kerrottu loppua :).

Mustonen, Enni: Lapsenpiika

Enni Mustonen: Lapsenpiika

(Syrjästäkatsojan tarinoita, 2. osa)

Otava, 2014

Luin ~ 6.8.2014

Kuvaus:
Loistavan vastaanoton saaneen sarjan toinen osa kertoo nuoren sipoolaisen Idan vaiheista kansallissäveltäjän perheessäVuonna 1898 Ida Eriksson pestataan lapsenpiiaksi Aino ja Jean Sibeliuksen perheeseen. Hän muuttaa maalta kivitaloon Helsinkiin ja kohtaa jälleen ensi-ihastuksensa Eliaksen.

Ida myötäelää emäntänsä rinnalla Janne-herran sävellystyön tuskat ja taiteelliset voitot mutta myös isännän viftireissut, muuton maalle Keravalle ja perheen osaksi tulevan suuren tragedian.Idan on aika varttua aikuiseksi naiseksi ja ottaa vastuu omasta elämästään.

Walls, Jeannette: Lasilinna

Jeannette Walls: Lasilinna

The Glass Castle, 2005

Suom. Raija Rintamäki

Bazar, 2014

Luin ~ 2.8.2014

"Meillä kaikilla on omat taakkamme, mutta minusta ne pitää opetella hyväksymään eikä vastustella niitä; pitää ymmärtää, että pahimpiinkin kokemuksiin kätkeytyy arvokas lahja, jos sen vaan suostuu ottamaan vastaan."
Jeannette Walls

Jeannette Wallsin vanhempien itsepäinen epäsovinnaisuus oli perheen kirous ja pelastus. Rex ja Rose Mary Wallsilla oli neljä lasta. Aluksi he elivät kuin kiertolaiset: siirtyivät Yhdysvaltain lounaisosan pienestä kaupungista toiseen ja leiriytyivät vuorilla. Rex oli karismaattinen ja kekseliäs mies, joka selvin päin ollessaan kertoi lapsilleen lumoavia tarinoita fysiikasta ja geologiasta ja siitä, miten elämää eletään täysillä ja pelotta. Rose Mary oli innokas taidemaalari ja kirjoittaja. Hänen innostuksensa taiteen tekemiseen oli niin palavaa, että ruoanlaitto ja lapsista huolehtiminen jäi toiselle sijalle.

Huolimatta kaoottisista kotioloista Jeannette Walls kuvaa vanhempiaan lämpimästi ja rakastavasti, ilman katkeruutta. Lasilinna on paitsi uskomaton ja epätavallinen elämäntarina myös hellä ja koskettava kuvaus ehdottomasta rakkaudesta perheessä, joka kaikista virheistään huolimatta antoi eväät toteuttaa rohkeasti omilla ehdoilla valittua elämäntietä.

Kirjan pohjalta on tekeillä elokuva, jonka pääosaa näyttelee Jennifer Lawrence.

Olipa mielnkiintoinen tarina. Tykkäsin kirjoitustyylistä, kirjailija ei mitenkään syyllistänyt eikä tuntunut katkeralta, vaikka syytä olisi voinut olla. Lukekaa!

Helttunen & Uusi-Hallila: Laatunovelleja

Anne Helttunen, Tuula Uusi-Hallila: Laatunovelleja

WSOY, 1998

Luin ~ 30.7.2014 (Åland - koti)

Samartin, Cecilia: La Peregrina

Cecilia Samartin: La Peregrina

La Peregrina, ?

Suom. Ulla Lempinen

Bazar Kustannus ? 2013

Luin ~ 23.7.2014 (Åland)

Kuvaus:
La Peregrina on itsenäinen jatko-osa Cecilia Samartinin menestysromaanille Senor Peregrino, ja Peregrino-trilogian toinen osa. Kirja vie lukijat mieleenpainuvalle matkalle kauniiseen ja dramaattiseen Espanjaan. Nuori ja kaunis meksikolaisnainen Jamilet on jättänyt kotimaansa Meksikon ja muuttanut paremman elämän toivossa Los Angelesiin. Hän haluaa päästä eroon verenpunaisesta syntymämerkistään, joka varjostaa hänen elämäänsä.
Uudessa kotimaassaan Jamilet on ystävystynyt vanhan ja karismaattisen herra Peregrinon kanssa. Miehestä on tullut tytölle läheinen, melkein kuin isoisä. Tarinat miehen menneisyydestä ovat herättäneet Jamiletin uteliaisuuden. Mitä herra Peregrinolle ja tämän suurelle rakkaudelle lopulta tapahtui?

Vuosikymmeniä aikaisemmin pienessä espanjalaiskylässä asui Rosa-niminen nuori tyttö. Eräänä päivänä kylän torilla tapahtuu jotain, mikä saa tytön pakenemaan kotikaupungistaan ja liittymään mustalaisten joukkoon. Häpeä ja syyllisyys estävät häntä palaamasta kotiinsa. Rosa otetaan mustalaisyhteisöön avosylin vastaan, ja pian tytön erityislahjat huomataan. La Peregrina on lumoava tarina kahdesta kauniista naisesta, joilla on molemmilla suuri salaisuus kannettavanaan. Salaisuus, jonka merkitys on arjen ymmärrystä suurempi.

Hyvin solmittuja umpisolmuja juonenkäänteissä. Aluksi piti vähän pinnistellä, että mitäs siinä edellisessä osassa tapahtuikaan, mutta hyvin tarina nivoutui ja selvensi ekasta kirjasta jääneitä kysymysmerkkejä.
Ja tarina jatkuu....

Omar, Qais Akbar: Yhdeksän tornin linnake

Qais Omar Akbar: Yhdeksän tornin linnake - Afgaanipojan tarina

A Fort of Nine Towers - An Afghan Family Story

Suom. Sami Heino
Otava, 2013

Luin ~ 20.7.2014 (Åland)

Vielä 1980-luvun lopulla Kabul on kuin suuri puutarha, jossa 7-vuotias Qais Akbar Omar lennättää leijoja isoisänsä katolla. Kun Afganistan ajautuu sisällissotaan, mikään ei ole entisellään.
Omarin suurperhe muuttaa pois kotoaan rikkaan ystävän taloon ikivanhan linnakkeen suojiin. Sotatilan pitkittyessä perhe päättää paeta maasta. Automatka Afganistanin halki on pitkä ja vaarallinen, mutta reitin varrelle osuu uskomattomia onnenpotkuja ja ikimuistoisia kohtaamisia. Suurimman vaikutuksen Omariin tekee kuuromykkä matonkutojatar, joka muuttaa hänen elämänsä.
Kun Omar on teini-ikäinen, sisällissota vaihtuu talibanien terrorisoimaan arkeen. Omar oppii hiljaista vastarintaa ja keksii keinon, jolla turvaa perheensä ja naapuruston toimeentulon.
Värikkään afgaanikulttuurin kyllästämä Yhdeksän tornin linnake on elämän voimaa todistava menestysteos.
Voi, tykkäsin.

Lelic, Simon: Tuomio

Simon Lelic: Tuomio

The Child Who, 2012

Suom. Terhi Kuusisto

Like Kustannus Oy, 2013

Luin ~ 13.7.2014 (Åland)

Kuvaus:
Simon Lelic avaa rankalla tavalla oven murhanhimoisten lasten - joita Englannissa tuntuu riittävän tosielämässäkin - maailmaan. Sen jälkeen kun 12-vuotias Daniel Blake tappaa 11-vuotiaan Felicity Forbesin tuskallisella tavalla, hänen kotikaupunkinsa asukkaat muuttuvat laumaksi ulvovia lynkkaajia.
Kostonhimoisille naapureille ei riitä Danielin vainoaminen ja pahoinpitely. Niinpä he ottavat seuraavaksi silmätikukseen ja raivonsa kohteeksi hänen puolustusasianajajansa Leo Curticen. Leo näkee tapauksessa mahdollisuuden edetä urallaan mutta alkaa myös tuntea empatiaa kauhistunutta poikaa kohtaan.

Hän joutuu käytännössä yksin selvittämään Danielin taustat. Niistä paljastuu puistattavia seikkoja, jotka saavat pojan teon jopa ymmärrettäväksi ja joita voisi käyttää puolustuksessa. Jopa Leon vaimo vihjaa, ettei poika kenties edes ansaitse puolustajaa.

Lopulta hän luopuu ihanteistaan painostuksen ja vainon edessä - kunnes hänen 15-vuotias tyttärensä katoaa. Ja juuri kun uskoo Lelicin sanoneen sanottavansa yhteiskunnan hysteerisestä pelosta väkivaltaisia lapsia kohtaan, hän lisää aiheeseen viimeisen, pirullisen käänteen. Sen jälkeen kirja on luettava yhtä kyytiä loppuun.
Ovela oli juoni, tykkäsin tästäkin.

Boyne, John: Tarkoin vartioitu talo

John Boyne: Tarkoin vartioitu talo

The House on Special Purpose, 2009

Suom. Laura Beck
Bookwell Oy, 2011 Bazar

Luin ~ 10.7.2014

"Ihmeellinen, monikerroksinen tarina, joka on kirjoitettu ajatuksella ja hellyydellä - - valloittava."
The Irish Examiner, Irlanti

Venäjä, 1915. Kuusitoistavuotias maalaispoika Georgi Daniilovits Jatšmenev pelastaa Venäjän suuriruhtinaan varmalta kuolemalta, ja hänen elämänsä mullistuu. Poika palkataan tsaari Nikolai II:n pojan henkivartijaksi ja hän pääsee asumaan Pietarin Talvipalatsiin. Pian Romanovien valta alkaa horjua ja kansan viha kuohahtaa verenpunaisena.
Lontoo, 1980. Kahdeksankymmentävuotias Georgi on tyytyväinen elämäänsä Lontoossa eikä halua edes muistella nuoruuttaan Venäjällä. Hänen kuolemansairaan vaimonsa Zojan viimeinen toive kuitenkin on päästä vielä kerran edes lähelle lapsuutensa maisemia, joten pariskunta matkustaa Suomeen. Suomessa Zoja onnistuu puhumaan Georgin ympäri, ja he jatkavat matkaa Pietariin. Georgi ei voi enää vältellä menneisyyden aaveita, ja muistot noista verisistä vuosista hyökyvät hänen mieleensä.
Tarkoin vartioitu talo on jälleen yksi osoitus John Boynen mestarillisista tarinankertojan taidoista. Venäjän kansannousua ja Romanovien 300 vuotta kestäneen valtakauden drtamaattista loppua kuvataan nuoren Georgin näkökulmasta yksityiskohtaisesti, mieleenpainuvasti ja uskottavasti.

Rasi-Koskinen, Marisha: Katariina

Marisha Rasi-Koskinen: Katariina

avain, 2011

Luin ~ 3.7.2014

Kuvaus: Linkki-vinkki

Kinnunen, Tommi: Neljäntienristeys

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys

WSOY, 2014

Luin ~ 25.6.2014
>

Jokainen valitsee omat ovensa ja kulkee läpi keittiöiden ja kuistien.

Hienovaraisen tarkkanäköinen romaani ihmisistä, jotka rakentavat unelmansa luvattomiin harjakorkeuksiin.
Nuori pitäjänkätilö Maria herättää ympäristössään epäilystä. Hankalia synnytyksiä kunnialla hoitava nainen saa viimein tahtomaansa arvostusta, mutta ei huomaa jääneensä oman kaipuunsa vangiksi.

Aviottomana syntynyt Lahja-tytär tahtoo kerätä elämäänsä kaiken sen, minkä äiti omastaan painolastina hylkäsi. Sodan polttamaan pohjoiseen palaava pakolainen kaipaa avioliitossaan kosketusta, kun taas sotasankari Onni etsii kaupungeista lyhyeksi jääviä, kiellettyjä onnenhetkiä.
Vuosikymmeniä myöhemmin Kaarina sisustaa appensa unelmista tyhjenneen talon ja tahtoo purkaa sitä, mitä toiset ovat äänettömäksi rakentaneet.

Pulkkinen, Riikka: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

Otava, 2014

Luin ~ 18.6.2014

Kuvaus:

Saniee, Parinoush: Kohtalon kirja

Parinoush Saniee: Kohtalon kirja

Persiankielinen alkuteos: Sahme man, 2003

Suom. englanninkielisestä käännöksestä The Book of Fate

Suom. Anna Lönnroth
Tammi, 2014

Luin ~ 13.6.2014

Kielletystä kirjasta bestselleriksi.

Iranilaisnaisen tarina kielletystä rakkaudesta, pakkoavioliitosta ja yhteisön julmuudesta - sekä ystävyydestä, intohimosta ja toivosta. Massoumeh, teheranilainen koulutyttö, tapaa miehen ja rakastuu. Massoumehin perhe löytää miehen lähettämät rakkauskirjeet ja syyttää tyttöä perheen häpäisemisestä. Veli pahoinpitelee Massoumehin, ja vanhemmat järjestävät liiton tuntemattoman miehen kanssa. Aviomies on vastarintaliikkeen jäsen, ja Massoumehille koittaa pelon aika. Mutta naapurissa asuu nainen, joka saa Massoumehin uskomaan, että kukaan ei voi välttää kohtaloaan.

Vaikuttava kirja, ei ollenkaan niin kevyt kuin jostain syystä luulin. Vakavaa asiaa, elämän mittainen tarina, joka valotti upeasti irakilaisen naisen elämää usean vuosikymmenen ajalta. Suosittelen luettavaksi!!
Kirjan alussa on nimiluettelo kirjan henkilöistä, mutta pysyin kyllä yllättävänkin hyvin selvillä henkilöistä, vieraankuuloisista nimistä ja suuresta henkilömäärästä huolimatta.

Goolrick, Robert: Luotettava vaimo

Robert Goolrick: Luotettava vaimo

A Reliable Wife, 2009

Suom. Leena Perttula

Karisto, 2011
Luin ~ 1.6. 2014

Omaperäinen murhaballadi 1900-luvun alun Amerikasta

Pikkukaupungin pohatta, varakas Ralph Truitt hakee lehti-ilmoituksella luotettavaa, vaatimatonta vaimoihmistä – puhtaasti käytännön syistä, sillä rakkauden suhteen hänellä ei enää tässä iässä ole odotuksia. Nuori ja kaunis Catherine Land vastaa ilmoitukseen ja saapuu junalla lumimyrskyn keskellä – laukussaan arsenikkipullo ja mielessään miehen miljoonat. Mutta ennen kuin sopiva tilaisuus koittaa, herra Truittista paljastuu puolia, jotka vaikuttavat petolliseen naiseen äärimmäisen hämmentävällä tavalla.

No jaa. Ihan hyvä alku ja toinenkin osuus, mutta viimeinen kolmannes oli vaan jotenkin aika tylsä. En millään meinannut jaksaa lukea loppuun asti, vaikka toki loppuratkaisu kiinnostikin. Ajankuva ei saanut mua oikein mukaansa. Piti erikseen aina muistutella, että tämä sijoittuu kovin kaukaiseen ajanjaksoon. En tiedä, oliko kieli liian nykypäiväistä vai mistä se johtui, etten meinannut saada ajankohdasta kiinni.

Pättikangas, Eira: Liian kaukana Amerikan ranta

Eira Pättikangas: Liian kaukana Amerikan ranta

Karisto, 1995

Luin ~ 18.5.2014

Einhorn, Stefan: Aidosti kiltti

Stefan Einhorn: Aidosti kiltti

Konsten att vara snäll, 2005

Suom. Sirpa Kähkönen
Otava, 2008

Luin ~ 17.5.2014

Tämän kirjan lukeminen tekee onnelliseksi

Kiltteyden käsite liitetään usein tyhmyyteen, naiiviuteen ja yksinkertaisuuteen. Tunnettu ruotsalainen lääkäri ja kirjailija Stefan Einhorn antaa sanalle toisen sisällön. Kiltti ihminen on kaikkea muuta kuin tyhmä, päinvastoin: hän on ymmärtänyt, että toisia auttamalla auttaa samalla itseään.
Kiltteys on kuitenkin ominaisuus, jota tulee hallita harkiten. Väärä, alistuva kiltteys voi olla suorastaan vaarallista. Sen sijaan aito, positiivinen kiltteys on älykkyyden muoto ja ehkä tärkein yksittäinen menestystekijä ihmisen elämässä.
Stefan Einhorn pohtii kiltteyden, etiikan ja hyvyyden käsitteitä ja kertoo myös niistä sudenkuopista, jotka estävät ihmistä olemasta kiltti. Tieteellisiin tutkimuksiin ja kokemusperäisiin havaintoihin nojautuen hän todistaa, että kiltteys todella kannattaa. Hän antaa myös joukon konkreettisia ohjeita arkipäivän kiltteyden lisäämiseksi.
”Einhorn osoittaa todeksi suuren viisauden: miten vapauttavaa onkaan luopua katkeruudesta ja vanhoista riidoista ja elää täysi­painoista elämää.” – Aftonbladet.
Professori Stefan Einhorn (s. 1955) on syöpälääkäri ja -tutkija sekä Karoliinisen instituutin eettisen neuvoston puheenjohtaja. Hän on kirjoittanut useita yleistajuisia teoksia lääketieteen alalta ja osallistuu usein radio- ja televisiokeskusteluihin.

Chang, Jung: Villijoutsenet: kolmen kiinattaren tarina

Jung Chang: Villijoutsenet: kolmen kiinattaren tarina

alkuper. Wild Swans
Three Daughters of China, 1991

Suom. Kaarina Turtia

Otava, 1993

Luin ~ 4.5.2014

Lainasin esittelyn täältä.

Jung Changin Villijoutsenet. Kolmen kiinattaren tarina on ravisuttavaa luettavaa. Se lihallistaa maailmanhistoriaa.

1900-luku oli maailmanhistorian verisin ja julmin. Yksi aate oli pahin: kommunismi. Sosialistiset maat kattoivat pahimmillaan valtaosan maapallosta ja suuren osan väestöstä. Neuvostoliitto ja sen satelliitit, Kiina ja aasialaiset versiot punatotalitarismista, afrikkalaiset kokeilut... Uhriluku kohoaa kymmeniin, jopa satoihin miljooniin. Kommunismi alisti ja tuhosi ihmiselämiä, repi perheitä ja pakotti katastrofaalisiin pöhköyksiin ja tyhmyyden ylistykseen.

Jung Chang läpivalaisee Kiinan kipeää 1900-lukua oman sukunsa kautta. 1900-luvun alun Kiina oli siirtomaavaltojen alistama entinen suurvalta, jossa vallitsivat feodaaliset tavat ja kulttuuri, joka muun muassa sitoi naisten jalat ja jaloista rikottiin luut, etteivät ne kasvaisi. Japanin miehitystä vastustamaan nousivat niin kommunistit kuin kansallismieliset. Yhteisen vihollisen lisäksi he kamppailivat keskenään. Kansallismieliset hävisivät ja pakenivat Taiwaniin. Lopulta toisen maailmansodan jälkeen kommunistit saivat haltuunsa koko monikulttuurisen maan. Alkoivat puhdistukset ja Maon henkilökultin rakennus. Maolaiset vihasivat koulutusta ja sivistystä. Mao usutti kansanryhmät toistensa kimppuun. Luotiin mielivaltainen luokkayhteiskunta, jossa jokaisen asema oli sidoksissa esi-isien asemaan menneisyydessä ja sen perusteella leimattiin loppuelämäksi. Kaikki vanha tuhottiin kulttuurivallankumouksen nimissä ja ihmisiä lähetettiin pakkotöihin järjettömiin projekteihin. Talouselämä rampautettiin pistämällä koko kansa tuottamaan samaa ja jättämällä kaikki muu työ tekemättä.

Kirjassa on karmaisevia kohtia. Historiattomuus rehottaa Maon Kiinassa. Jung Chang kuitenkin alkaa epäillä ettei kaikki ole kuten väitetään. Hänen silmänsä vähitellen aukeavat järjestelmän järjettömyydelle. Hänet pelastaa pääsy opiskelemaan englantia ja vaihtoon Iso-Britanniaan. Tätä kirjaa hän alkoi kirjoittamaan vasta kymmenen vuoden maanpaon jälkeen, kun oma äiti pääsi vierailemaan Iso-Britanniassa ja kertoi suvun tarinan. Siihen asti tapahtuneesta oli vaiettu.

Suosittelen kirjaa kaikille. Etenkin nuorille.

Kaaberböl, Lene & Friis, Agnete: Poika matkalaukussa

Lene Kaaberboel - Agnete Friis: Poika matkalaukussa

Drengen i kufferten, 2008
Suom. Aino Ahonen

Bookwell Oy, JUva 2013

Luin ~ 14.4. 2014

KUvaus:
Punaisen Ristin sairaanhoitajana työskennellyt Nina Borg on tottunut näkemään ympärillään kurjuutta ja kuolemaa. Myös hänen nykyisessä kotikaupungissaan Kööpenhaminassa elää suuri joukko laittomia maahanmuuttajia, joille hygieeniset asuintilat, fyysinen turvallisuus ja perusterveydenhuolto ovat saavuttamatonta ylellisyyttä. Tässä alamaailmassa lasten katoaminen on arkipäivää, eikä ole ketään joka välittäisi heidän kohtalostaan edes sen verran, että kyselisi heidän peräänsä. Paitsi Nina, joka ei ole rankoista kokemuksistaan huolimatta muuttunut välinpitämättömäksi – jokaisella lapsella on väliä.

Kun Nina päätyy vastahakoisesti tekemään palveluksen ystävättärelleen ja löytää rautatieaseman matkatavarasäilöstä pienen pojan henkihieverissä, matkalaukkuun sullottuna, hän ei voi jättää asiaa sikseen. Alkaa hengenvaarallinen kissa ja hiiri -leikki, jonka tuoksinassa Nina ja nimetön poika joutuvat kohtaamaan yhteiskunnan eliittiin kuuluvien ihmisten kulissientakaisen armottomuuden ja julmuuden.

Kaaberbølen ja Friisin Poika Matkalaukussa voitti vuonna 2008 maineikkaan Harald Mogensen -palkinnon, joka myönnetään Tanskan parhaalle rikosromaanille. Se oli ehdolla myös parhaan pohjoismaisen rikosromaanin Lasiavain-palkinnon saajaksi.

Kirja osui silmään VIP-tiskiltä ja mulla olisi ollut heti kaksi syytä olla ottamatta kirjaa:
1) VIP (= liian kiire lukea) ja
2) aiheena lapsi kirjassa, jonka määritelmänä oli "trilleri".
Lainasinpa kuitenkin. Tykkäsin. Yritän nykyään lukea "liian" jänniä kirjoja hiukan hitaammin, eli pidän taukoja. Se ei tietysti tee oikeutta kirjan imulle, mutta siedän paremmin jännitystä ja kyllä lukukokemus siitä vähän paraneekin. Hyvälle kirjalle on hyvä antaa tilaa - ihan ajallisestikin.

Hiukan jäi loppuratkaisu mietityttämään, taidankin selata viimeiset sivut uudelleen ...

Gavalda, Anna: Lempi ei ole leikin asia

Anna Gavalda: Lempi ei ole leikin asia

Billie, 2013
Suom. Lotta Toivanen

Gummerus, 2014

Luin: ~ 12.4. 2014

”Billie, minun Billieni, tämä rikkinäisen lapsuuden elänyt prinsessa, joka tarpoo elämän polkuja toisessa kädessään haulikko ja toisessa Musset’n näytelmä Ei lempi leikin vuoksi, on ihanin asia, joka minulle on tapahtunut sitten aloitettuani kirjoittamisen.”
– Anna Gavalda uusimmasta kirjastaan

Billiestä tuli Billie, koska hänen hulttioäitinsä oli hulluna Michael Jacksoniin (”Billie Jean is not my lover / She’s just a girl…”). Franckista tuli Franck, koska hänen äitinsä ja isoäitinsä jumaloivat pop-laulaja Frank Alamoa (”Biche, oh ma biche…”). Vaikeista oloista ponnistava Billie ja lahjakas mutta ulkopuolinen Franck saavat kovin erilaiset eväät elämään. Sattuman oikusta he kuitenkin kohtaavat ja löytävät toinen toistaan tukien tien vaikeuksista voittoon, oppien matkan varrella yhtä sun toista.

Anna Gavaldan Lempi ei ole leikin asia on kannustushuuto päähänpotkituille, ylistyslaulu Pariisille ja vinkeä puheenvuoro keskusteluun sateenkaariavioliitoista. Ennen kaikkea se on kielellä iloitteleva tarina tosiystävyydestä ja rakkaudesta ja siitä, kuinka häilyvä niiden välinen raja lopulta on.

”Anna Gavaldallekaan lempi ei ole leikin asia. Eikä ystävyys, tunteet tai kiukunpuuskat. Eikä kirjoitustyyli. [Gavaldalla] on jäljittelemätön tapa leikkiä sanoilla, keinutella lauseita. Yhtä aikaa raivoisa ja romanttinen.”

Anna Gavaldan romaani kahdesta luuserista, näkymättömästä taistelijasta, on kannustushuuto päähänpotkituille ja ylistyslaulu kaikki rajat rikkovalle ystävyydelle.

Teki vähän tiukkaa päästä mukaan kirjoitustyyliin ja kirjoittajan rytmiin. Loppua kohti se onnistui toki paremmin, mutta hiukan ulkokohtaiseksi tarina mulle jäi lopulta.

Stedman, M. L.: Valo valtameren yllä

M.L. Stedman: Valo valtameren yllä

The Light Between Oceans, 2012
Suom. Leena Perttula

Karisto, 2013

Luin ~5.4. 2014

Kuvaus:
"Ensimmäisestä maailmansodasta kotiutunut majakanvartija Tom ja hänen nuori vaimonsa Isabel asuvat kaksin täysin eristyksissä olevalla saarella Australian rannikolla. Vastavihityn parin onnea varjostaa ainoastaan kipeä epäonni lapsen saannissa. Rajun myrskyn jälkeen ja jälleen yhden pitkälle edenneen raskauden keskeydyttyä rantaan ajautuu pirstaleinen vene, miehen ruumis, naisen villatakki - ja pieni tyttövauva, joka on elossa. Tom ja Isabel pelastavat pienokaisen ja sokaistuvat sen hoivaamisen antamasta ilosta niin, että päätyvät ristiriitaiseen ja seurauksiltaan arvaamattomaan ratkaisuun.
He vaikenevat haaksirikosta ja väittävät vauvaa omakseen. Tytöstä tulee heidän elämänsä valo, ja hän kasvaa vanhempiensa mittaamattoman rakkauden suojassa. Parin vuoden kuluttua salaisuus - ja koko perheen elämä - särkyy.
Alkaa järjen ja tunteen taistelu, joka koettelee äidinrakkauden ja oikean ja väärän rajoja ennennäkemättömällä tavalla."

Todella koskettava tarina Tomista ja Isabelista, jotka asuvat kaukana eristyksissä majakkasaarella. Eräänä päivänä heidän elämänsä muuttuu, eikä koskaan palaa entiselleen. Viisas, syvä(llinen) kirja, joka oli upeasti laadittu. Mielenkiinto säilyi viimeiselle sivulle asti, eikä tarinassa oltu mielestäni oikaistu mitenkään helpolla tavalla. Mahtavaa, kun tällaisia kirjoja kirjoitetaan.
Hyvä kirjavinkki täällä. Tämän kirjan juonta ei kannata kertoa etukäteen.

Lisää tuonn...

Farah, Nura: Aavikon tyttäret

Nura Farah: Aavikon tyttäret

Otava, 2014

Luin ~ 31.3. 2014

Kuvaus:
Khadijan elämä on tiukoin langoin sidottu somaliperinteisiin, mutta rohkeudellaan hän pystyy vaikuttamaan omaan onneensa.Miehensä ja poikansa menettänyt hooyo Fatima pitää kovaa kuria tyttärelleen Khadijalle, jolla on haaveilijan sielu. Khadija ihailee runonlaulajia, mutta tyttönä hänellä ei ole lupaa runoilla. Äitinsä kieltoja uhmaten hän kuitenkin osallistuu runon laulukilpailuun, ja hänen taitonsa puhkeavat kukkaan.
Kun Khadija joutuu kamelivarkaiden kynsiin ja päätyy toiseen leiriin ja naimisiin, menee kauan ennen kuin hän hyväksyy vaimon tehtävät ja uskaltaa ottaa vastaan rakkauden. Etenkin kun miehen ensimmäinen vaimo tekee kaikkensa vaikeuttaakseen Khadijan elämää.
Ensimmäinen somalialaisen suomeksi kirjoittama romaani!

Hyvä tarina, vaikkakin hiukan kömpelösti kirjoitettu, ainakin osittain. Toistoa oli jonkin verran, tarina vähän juuttui paikoilleen välillä. Toisaalta tekstin erilainen rytmi sopi tarinaan ja antoi sille ehkä lisää autenttisuutta.

Harrison, Sue: Veli Tuuli

Sue Harrison: Veli Tuuli

Brother Wind, 1994

Suom. Kaijamari Sivill
WSOY, 1998
Itsenäinen jatko-osa kirjoihin Äiti Maa, isä Taivas sekä Sisar Kuu
Luin ~ 25.3. 2014

Romaanisarja kertoo amerikkalaisten alkuperäisheimojen ihmisistä ja elämästä esihistoriallisella jääkaudella 9000 vuotta sitten.

Heinonen, Henna Helmi: Miisan kaksoisaxel

Henna Helmi Heinonen: Miisan kaksoisaxel

Tammi, 2014
Luin ~ 14.3.2014

Kuvaus:
"Miisan kaksoisaxel on jokaisen taitoluistelijan toivekirja, mutta se avaa myös meille faneille uusia näkökulmia vaativan ja ihanan lajin sisälle. Suosittelen lämpimästi!" Leena Lehtolainen

Elämä on pelkkää luistelua! Seitsemäsluokkalainen Miisa on harrastanut luistelua pienestä pitäen. Uuden Miisa-kirjasarjan päähenkilö joutuu lujille niin jäähallilla kuin sen ulkopuolellakin.
Miisalta sujuvat jo muut kaksoishypyt, mutta vaikein, kaksoisaxel, ei ota onnistuakseen. Hyppy pitäisi oppia, jotta voisi edes haaveilla Suomen mestaruudesta. Miisasta tuntuu siltä, että kaikki muut ovat parempia ja samoin tuntuu ajattelevan valmentaja. Edes paras ystävä ei tunnu ymmärtävän Miisaa, vanhemmista puhumattakaan.
Yläkoulussa vastaan ovat tulleet uudet haasteet, kuten Anton-niminen poika, joka on oudon kiinnostunut Miisasta ja hänen harrastuksestaan. Miisa huomaa hämmentyneenä pohtivansa olisiko parempi lopettaa taitoluistelu kokonaan.
Henna Helmi Heinonen (s. 1982) on 31-vuotias Seinäjoella asuva neljän lapsen äiti ja psykologi. Hänen aikuisille suunnattu esikoisromaaninsa Veljen vaimo ilmestyi 2011. Perheen arkea värittää taitoluistelu, sillä tyttäret harrastavat lajia ja heidän yksivuotias pikkuveljensäkin tunnetaan jo hallilla Plushenkona suuren venäläisen taitoluistelijan mukaan.
Hyvä kirja, koska vaikka se olikin taitoluistelumaailmaan sijoitettu, samoja miettimisenaiheita toki liittyy moniin muihinkin (nyky)lasten ja -nuorten harrastuksiin.

Harrison, Sue: Sisar Kuu

Sue Harrison: Sisar Kuu

My Sister the Moon, 1992
Suom. Kaijamari Sivill
WSOY, 1996
Luin ~ 13.3.2014

Jatkoa kirjalle Äiti Maa, isä Taivas

Raevaara, Tiina: Laukaisu

Tiina Raevaara: Laukaisu

Paasilinna, 2014

Luin ~ 06.03.2014

Kuvaus: Perhesurma on rikoksista ehkäpä vaikeimmin ymmärrettävä teko. Miksi kukaan haluaisi tuhota läheisiään, saati omia lapsiaan? Silti joku tekee niin, Suomessakin, vaikka onneksi melko harvoin.
Tiina Raevaara tutkii romaanissaan ilmiötä kaunokirjallisuuden keinoin. Romaanikerronta vie samaan aikaan lähelle kohdettaan, mutta auttaa myös etäännyttämisessä - onhan tarinassa kuitenkin kyse vain tarinasta, ei oikeasta, pakahduttavasta uutisesta.

"Aihe on vaivannut minua kauan", Raevaara kertoo. "Mietin, kuinka pienistä asioista ihmisen sortumisessa oikeastaan onkaan kyse. Olin pitkään sitä mieltä, etten voi enkä halua kirjoittaa noin raskaasta aiheesta. Lopulta tarina kuitenkin suorastaan vyöryi päälleni, ja kirjoitin kirjan ensimmäisen version kahdessa viikossa." Yhteen päivään voi mahtua koko elämä. Laukaus kuvaa juuri sellaista päivää, päivää, jolloin Pauliinan ja Kerkon perhe-elämä suistui kohti tuntematonta.

Harrison, Sue: Äiti Maa, isä Taivas

Sue Harrison: Äiti Maa, isä Taivas

Mother Earth, Father Sky, 1990

Suom. Kaijamari Sivill
WSOY, 1995

Luin ~ 27.2.3014

Palviainen, Jukka-Pekka: Perjantai on hyvä päivä lähteä

Jukka-Pekka Palviainen: Perjantai on hyvä päivä lähteä

Karisto 2014
, nuortenkirja
Luin ~ 25.2.2014

Lotan isä on pakomatkalla, ja Lotalle tulee pakottava tarve löytää hänet. Lotta tapaa puistossa mukavan pojan, joka saattaisi olla sopivaa matkaseuraa. Perjantai on hyvä päivä lähteä. Kaksikko matkaa halki Suomen vihjeiden perässä, näkee monenlaista ja tutustuu varovasti toisiinsa. Kun isä viimein löytyy, on Lotta monta kokemusta rikkaampi − ja sekä isä että tytär voivat lopettaa pakenemisen.
Perjantai on hyvä päivä lähteä on komea kirjallinen road trip, kahden nuoren herkkä ja hauska kohtaaminen. Samalla se on elämänmakuinen tarina nuoruudesta ja itsensä etsimisestä. Jukka-Pekka Palviainen hallitsee tiheän tyylin – myös rivien välit ovat täynnä asiaa.

Graham, Janice: Valoa ikkunassa

Janice Graham: Valoa ikkunassa

Sarah's Window, 2001

Suomentanut Marja Helanen-Ahtola
Otava, 2002
Luin 17.2.2014

Boyne, John: Kuudes mies

John Boyne: Kuudes mies

Alkuteos The Absolutist, 2011

Barar, 2013

Luin ~ 9.2.2014

"Kirja, jossa on mittaamattoman suurta surua, kuten Graham Greenen kirjassa Jutun loppu. John Boyne kuvaa erittäin hyvin tuskallisen salaisuuden tuhoavaa voimaa."
Kirjailija John Irving

On syyskuu 1919. Kaksikymmenvuotias Tristan Sadler matkustaa Lontoosta junalla Norwichiin toimittaakseen joitakin kirjeitä Marian Bancroftille. Tristan taisteli Marianin veljen Willin rinnalla ensimmäisessä maailmansodassa, kunnes vuonna 1917 Will päätti jättää sotatantereet ja julistautui aseistakieltäytyjäksi. Will teloitettiin petturina, mikä tuotti Bancroftin perheelle suurta häpeää. Kirjeet eivät kuitenkaan ole todellinen syy Tristanin vierailulle. Hän kantaa sielussaan suurta salaisuutta, jonka hän mielellään paljastaisi Marianille. Jos vain löytäisi siihen tarpeeksi rohkeutta. Kulkiessaan sodasta toipuvan kaupungin kaduilla Tristan kertoo Marianille hänen ja Willin ystävyydestä, joka kantoi Aldershotin harjoittelukentiltä Pohjois-Ranskan taisteluhautoihin. Hän kertoo läheisen ystävyyden synnyttämistä onnenhetkistä ja itsensä löytämisestä sekä lopulta epätoivon ja tuskan täyttämistä ajanjaksoista.

Hyvä kirja. Lukukokemuksena hieno ja ajattelemisen aihetta antava.
Vaikka tuntuukin, että tätä sateenkaariaihetta tulee vähän turhankin monesta tuutista.

Rämö, Satu &Lahti, Katja: Vuoden mutsi

Satu Rämö & Katja Lahti: Vuoden mutsi

Avain, 2012

Luin ~ 3.2.2014

Kyllä kirja on hyvä, jos sitä lukiessa nauraa vedet silmissä.
Oon silti sen verran vanhanaikainen, että pisti kyllä miettimään, ovatko nykyäidit tosiaan noin ulalla vauvoista ja lapsista. Hiukkasen jopa huolestuttavaa, siis ihan tulevien sukupolvien kannalta. Joskus jotkut aikaisemmat kokemukset vois olla kyllä ihan avuksi, niin ei kaikkien tarvitsisi alkaa ihan nollasta ja oppia tyystin kaikkea vasta kantapään kautta.
Lupaan, etten ala enempää paasata asiasta, mutta jos lapsia välillä hoidettaisiin kotonakin ja sisaruksetkin näkisivät vähän eri-ikäisiä muksuja, niin siitä voisi olla apua..

Honkasalo, Laura: Nuukaillen

Laura Honkasalo: Nuukaillen
eli kuinka pelastin kukkaroni ja maailman

Kirjapaja, 2014

Luin ~ 2.2.2014

Kuvaus: Kun kukkaronnyörit kiristyvät, mummon säästövinkit tulevat tarpeeseen ja pula-ajasta voi oppia. Uusi elämäntilanne sai kirjailija Laura Honkasalon pohtimaan kulutustaan ja tutkailemaan, miten entisinä aikoina on säästetty ja pärjätty. Voiko kaunista turhuutta rakastava nykynainen oppia yhtä järkeväksi kuin esiäitimme? Miten ostolakko ja kosmetiikankarsimiskuuri vaikuttavat arkeen?
Löytöretkeily nuukailun maailmassa voi tarjota yllätyksiä ja itsetekemisen iloa. Kokeileminen kannattaa, ja ystävien kesken voi jakaa hauskimmat ideat rikkaruohoherkuista kierrätysmekkojuhliin.

Rannela, Terhi: Punaisten kyynelten talo

Terhi Rannela: Punaisten kyynelten talo

Karisto, 2013

Luin ~ 29.1.2014

Mustonen, Enni: Unikkoja ikkunassa

Enni Mustonen: Unikkoja ikkunassa

Otava, 2002
Koskivuori-sarjan 5. (viimeinen) osa
Luin ~ 23.1.2013

Kuvaus: Koskivuori-sarja jatkuu. Edessä on kuuma kesä 1968, kun Koivikon Sirkka ripustaa värikkäät unikkoverhot Sahakylän koulun ikkunoihin. Hän on päättänyt toteuttaa unelmansa ja perustaa kutomon.
Koskivuoren kartanossa toimittaja Eeva Somero-Tibor puolestaan suunnittelee romaanin kirjoittamista, sukuaan uhmaten. Ja kun maisemiin saapuvat vielä sukujen nuoret ja uhmakkaat, naiseuttaan etsivät tytöt, kiihkeä 60-luku kuohahtaa myös Koskivuoressa.
Ankarat ristiriidat repivät eri sukupolvien naisten käsityksiä niin politiikasta ja tasa-arvosta kuin moraalista ja rakkaudesta. Mutta kun vastoinkäymiset alkavat ja elämä lyö kasvoihin avokämmenellä, naisten keskinäinen solidaarisuus valaisee pimeintäkin hetkeä.

Unikkoja ikkunassa on itsenäinen jatko-osa romaaneille Verenpisara ikkunalla, Ruiskukkaseppele, Kielon jäähyväiset ja Metsäkukkia asvaltilla.

Mustonen, Enni: Metsäkukkia asvaltilla

Enni Mustonen: Metsäkukkia asvaltilla

Otava, 2001

Koskivuori-sarjan 4. osa

Luin ~ 19.1.2014

Takakansikuvaus:
1950-luvun iloinen Helsinki houkutuksineen kutsuu Koskivuoren nuoria naisia. Kauppaneuvos Leo Somerin tytär Eeva lähtee yliopistoon lukemaan estetiikkaa, Koivikon torpan Sirkka pääsee harjoittelijaksi hattuliikkeeseen. Eletään olympiavuoden 1952 huumaa, ja Eevan täti Kristiina pestaa nuoret naiset stadionin kanttiiniin kisojen ajaksi.

Tuona olympiakesänä Eeva pääsee maistamaan suurta rakkautta, vaikkakin vain suupalan verran. Mies on unkarilainen ja jatkuvan silmälläpidon alla - hänen pelätään loikkaavan länteen. Sirkka puolestaan on valmis seuraamaan vilkkuvasilmäistä Erkkiään vaikka maailman ääriin. Kun on ikänsä saanut pelätä toisten kiusoittelua ja ryssittelyä, tuntuu hyvältä olla kerrankin hyväksytty. Mutta aikuistumisella on hintansa - sen kokee kartanon tytär siinä missä torpan kasvattikin.