Schulman, Alex: Polta nämä kirjeet

Alex Schulman: Polta nämä kirjeet
Alkuteos: Bränn alla mina brev, 2018
Suom. Jaana Nikula
Otava, Nemo kustannus, 2020
Luin ~ 17.7.2020

Kuvaus:

Kolme aikatasoa, kolme sukupolvea, yksi salaisuus.
Rajun perheriidan jälkeen Alex ymmärtää kantavansa sisällään selittämätöntä vihaa. Hänen lapsensa pelkäävät isäänsä, ja hänen vaimonsa kärsii miehensä raivonpuuskista. Alex alkaa etsiä sukunsa menneisyydestä selitystä käytökselleen.
Tosipohjaisessa romaanissaan Alex Schulman yhdistää mestarillisesti lapsuusmuistonsa ja sukunsa aidot kirjeet dramaattiseen kolmiodraamaan, jonka seuraukset säteilevät yli sukupolvien.

Kommentti:

Tämä on hieno kirja, vaikka lukeminen etukäteen vähän arveluttikin. Alex Schulman kirjoittaa perhesalaisuuksia auki, mutta avoimuudestaan huolimatta tämä on hyvin hienotunteinen.
Kirjassa siis kerrotaan Alex Schulmanin kuuluisien isovanhempien tarina vuosikymmenien takaisesta kolmiodraamasta lähtien. Schulman kirjoittaa toki hyvin intiimeistä tapahtumista, mutta mielestäni hän pysyy silti asialinjalla ja riittävän neutraalina. Tällaisessa tekstissä voisi helposti tulla tirkistelyn makua, tai liika puolueellisuus paistaisi läpi, mutta tarina on hyvin kaunis. ja surullinen, etenkin, kun sen vaikutukset selvästi ulottuvat seuraavaan ja sitäkin seuraavaan sukupolveen.

(277 sivua.)

Pine, Emelie: Tästä on vaikea puhua

Emelie Pine: Tästä on vaikea puhua
Alkuteos: Notes to Self : Essays (Tramp Press, 2018)
Kääntäjä: Karoliina Timonen
Atena, 2020
Luin ~ 13.7.2020

Kuvaus: 

 

Kommentti:

-
(207 sivua.)

Kähkönen, Sirpa: Neidonkenkä

Sirpa Kähkönen: Neidonkenkä
Otava, 2009
Luin ~ 9.7.2020

Kuvaus:

Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjan viides osa.
Jatkosodan aikainen Kuopio sinnittelee eteenpäin nälkätalven jälkeen. Venäjä hengittää yhä raskaasti niskaan idän metsien takana.
Ravintola Tatran salissa viritellään soittimia, rakastuneet kohtaavat puistossa. Alkukesän huumaavat päivät saavat ihmiset ammentamaan tulevaisuudenuskonsa tästä hetkestä.

Kommentti:
Kuvaus on lähes runollista, ja ehdottomasti hyvässä mielessä. Pidän erityisen paljon Kähkösen kielestä, joka on niin rikasta ja runsasta ja kuvailevaa ja kuitenkin tiivistä.
Tapaamme edellisistä osista tutut henkilöt, mutta tämä kirja menisi kyllä jälleen ihan itsenäisenäkin teoksena. Onneksi kuitenkin olen lukenut edellisetkin osat, koska henkilöiden taustat tuntevana tästä saa niin paljon enemmän irti!
Uusiakin henkilöitä on tullut mukaan, sopivasti tuomaan lisäväriä ja uusia näkökulmia myös tuttujen henkilöiden elämään.
Yllättävän monipuolisesti kotirintaman erilaisia tunnelmia ja eri-ikäisten ihmisten tilanteita kuvataan tässä romaanissa, jonka kaikki tapahtumat keskittyvät yhteen ainoaan kesäpäivään vuonna 1942.
Vaikuttavaa on etenkin lasten ja naisten näkökulma.
Mietin tässä nyt, luenko koko sarjan loppuun saman tien, vai vieläkö yritän tässä välissä lukea jotain muuta - lähinnä vain säästelläkseni tätä sarjaa, ettei tämä liian pian loppuisi.



(358 sivua.)