perjantai 15. toukokuuta 2015

Clement, Jennifer: Varastettujen rukousten vuori

Jennifer Clement: Varastettujen rukousten vuori

Prayers for the Stolen, 2014

Suom. Terhi Kuusisto

Like, 2014

Luin ~ 15.5.2015




Kuvaus / Tervetuloa vahvojen naisten valtakuntaan

Ladydi elää viinaanmenevän ja kleptomaniaan taipuvaisen äitinsä kanssa pienessä vuoristokylässä Meksikon luoteisosassa. Ladydin isä, lipeväkielinen naistenkaataja, on häipynyt niin kuin kylän muutkin miehet. Jotkut ovat töissä USA:ssa, toiset huumekartelleissa, ja jäljellä ovat vain naiset, lapset ja skorpionit. Naiset selviytyvät kukin omalla tavallaan. Ladydin äiti rukoilee ahkerasti mutta harhauttaakseen kuulijaa ei pyydä sitä, mitä oikeasti haluaa: eihän Jumala kuitenkaan toteuta hänen toiveitaan, mies kun on.

Kylässä äänet toimivat varoitussignaaleina. Auto tarkoittaa aseistettuja huumelordeja, jotka haluavat kaapata kylän kauneimmat tytöt. Säksättävä helikopteri puolestaan merkitsee sitä, että huumepelloille ruiskutettaviksi määrätyt myrkyt pudotetaan kyläläisten niskaan. Kun Ladydi palkataan rikkaaseen perheeseen Acapulcoon, hän saa totutella myös luksuselämään – ja yllättäen löytyvään rakkauteen.

Mexico Cityssä asuva yhdysvaltalainen Jennifer Clement on PEN Meksikon puheenjohtaja, prosaisti, runoilija ja tietokirjailija. Tätä kirjaa inspiroi työ meksikolaisten naisvankien parissa. Naiset piirtyvät kirjan sivuille elävinä, vahvoina hahmoina, jotka saavat voimaa toisistaan ja ennen kaikkea tilanteensa synnyttämästä mustasta huumorista.


Kommentti /

maanantai 11. toukokuuta 2015

Nuotio, Eppu: Mutta minä rakastan sinua

Eppu Nuotio: Mutta minä rakastan sinua

Otava, 2015

Luin ~ 11.5.2015



Kuvaus / Valloittava kuvaus keski-ikäisestä rakkaudesta täynnä kaipausta ja huumoria. Kun ei ole mitään menetettävää, ja kaikki.

Karin Kiurukorpi, viisikymppinen historianopettaja, toipuu avioerosta. Petetty ja jätetty on myös Lauri Eriksson, insinööri, jolle nainen on yhä mysteeri.

Karin ja Lauri osuvat sattumalta samaan asunto­näyttöön, ja Kohtalon sormi tarttuu heitä kauluksesta. Tunteikas tarina vie heitä toisiaan ja rakkautta kohti. Matkassa on monta mutkaa, joita aiheuttaa myös Kaari Pelkonen, Lauriin epätoivoisesti hullaantunut työkaveri.

Koittaako viimein päivä, jona Karin ja Lauri uskaltavat paljastaa toisilleen kaiken? Päivä, jolloin kaipaus on heidän yhteistä menneisyyttään?


Kommentti /
Voi kun tykkäsin tästä kirjasta. Kaunis ja aito, eikä suinkaan siirappia.

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Perho, Anna: Pientä säätöä

Anna Perho: Pientä säätöä

Otava, 2015

Luin ~ 6.5.2015



Kuvaus /
Referaatti:
Raitistuuko viinamäen mies, kun 9-vuotias Anna alkaa käännyttää naapuriaan Jeesuksen ja arabiankielisen Raamatun avulla? Entä kannattaako ostaa belgialaiselta rikollisliigalta käytetty auto? Miten peittää ypäjäläisyytensä, kun on menossa jäätävän cooleille stadilaissynttäreille? Onko viisasta liftata New Yorkissa Helvetin Enkeleiden kyytiin?

Kirjassaan Pientä säätöä Perho avaa kasvutarinaansa piinallisen henkilökohtaisten anekdoottien kautta, jotka heittelevät lukijaa huutonaurun, vaivaantuneen epäuskon ja riemukkaiden oivallusten välissä. Rakastettavien tarinoiden sanoma on, että on ok epäonnistua - kunhan nousee nopeasti ja jatkaa pystypäin kohti uusia katastrofeja.


Kommentti / En tunne Anna Perhoa, en ole nähnyt tv:ssä enkä kuullut radiossa enkä lukenut yhtäkään kolumnia. No, kirja oli ainakin kevyempi kuin edellinen lukemani.
Jostain syystä mieleeni tulee tapaus kaukaa yläkouluiästä. Olin Raumalla Suzuki-kurssilla. Opiskeltiin siis soitonopetuksen antamista Suzuki-metodilla. Itse en ollut sinne hakenut, pyytänyt, mutta menin, kun kotoa käskettiin. Mummulassa asuin ja menihän se siinä.. Kurssilla oli aikuisia ja yksi toinen nuoreksi luokiteltava henkilö. Kurssia varten piti ostaa nippu nuotteja, tai ne siis sai lunastaa sieltä opettajalta. Mulla oli rahaa mukana ja maksoin omat kirjani. Tämä toinen "nuori" pummasi multa rahaa sanoen, että maksaa ne mulle heti seuraavana päivänä takaisin. No eipä maksanut, ei ikinä. Oli tosi tylsää kinuta niitä rahoja, muuten en olisi edes kehdannut, mutta kun kotijoukot antoivat aika parmatuksen, miksi olin ventovieraalle lainannut (isohkon) summan. Hämärä mielikuva, että tyttö olisi maksanut jonkun ihan pienen osan, mutta ei missään tapauksessa koko hintaa. Oli kyllä niin tylsää, koko kurssi sai aika ikävän tunnelman sen jälkeen. Ja vieläkin sen muistan.
Jostain syystä tämä tulee mulle mieleen? En tiedä, miten se Anna Perhoon tai kirjaansa liittyy. Ehkä tytön nimi oli samantapainen.

No, kirja sitten. Lukihan sitä, kaikkihan nyt sen verran uteliaita on, että toisen noloja paljastuksia lukee.

maanantai 4. toukokuuta 2015

Karon, Jan: Pappila meren rannalla

Jan Karon: Pappila meren rannalla

A New Song, 1999

suom. Leila Uosukainen

Aika Oy, Kristilliset kirjat, 2002

Luin ~ 4.5.2015

5. osa Pappila-sarjaa



Kuvaus /
Vastikään eläköitynyt pastori Tim löytää itsensä kauniin Whitecapin saarelta palvelemassa Johanneksen lehtokirkon omaperäistä seurakuntaa ja varsin persoonallista naapurustoaan. Kavanaghit avaavat uuden kotinsa ovat haavoitetuille sydämille, isänsä hylkäämälle kolmivuotiaalle sekä erittäin monipuoliselle kalaruualle.
Koti-ikävä, Dooleyn seikkailut auton ja tyttöjen maailmassa sekä Pauline Barlowen lähestyvät häät pitävät pariskuntaa puristuksessa, kunnes mereltä puhaltava myrsky saa Timin ja Cynthian juurtumaan uuteen kutsumukseensa
.

Kommentti / Ensin ajatus Pappilan väen siirtymisestä ihan uusiin maisemiin tuntui kyllä aika oudolta, mutta olipa hyvä juttu. Nauroin välillä ääneen ja välillä taas luin eteenpäin kyyneleet silmissä. Tämä on ehkä tähän mennessä paras osa - tai ainakin mulle jäi sellainen fiilis. Henkilöt on jo niin tuttuja, mutta tarinan käänteet onnistuvat kuitenkin yllättämään. Henkilöt ovat erittäin uskottavia.
Suoraan ja kursailematta kuvattu usko ja kristillisyys tuntuu todella hyvältä!