Räinä, Jenni: Vaino

Jenni Räinä: Vaino
Otava, 2025
Luin ~ 25.12.2025

Kuvaus:

Vahva, häikäisevä ja satuttavan ajankohtainen romaani pakenemisesta tuhon keskellä.
Pohjois-Pohjanmaa vuonna 1715. Valpuri, pienen pirtin tytär Iistä, lähtee kahden veljensä kanssa pakoon venäläisiä, jotka jättävät jälkeensä savuavia kyliä ja silvottuja ruumiita. Valpurin ainoa turva ovat pohjoinen luonto ja toive veljien selviämisestä.
Samaan aikaan seudulle palaa kasakoiden joukossa poika, jonka tehtävä on paljastaa piilot ja tuhota kaikki.
Teksti tulee iholle, tuntuu suurena kipuna ja toivona tulevasta. Mestarillinen romaani pitää tiukassa otteessaan ja kuljettaa keskelle isonvihan mustimpia hetkiä, aikaan jolloin luonto oli vielä koskematon mutta ihmisten henki halvempi kuin koskaan.


(255 sivua.)

Alasalmi, Päivi: meren ja veren liitto

Päivi Alasalmi: Meren ja veren liitto
Gummerus Kustannus Oy, 2024
Luin ~ 5.5.2025

Kuvaus:

Syyskuussa 1714 joukko Perämeren rannikon asukkaita pakenee venäläissotilaita Hailuotoon. Heidän on tarkoitus jatkaa Ruotsiin, mutta 200 kasakkaa ehtii rantautua saareen. Murhaperjantain myllynratas pyörii armotta, eikä rattaan läpi virtaa vesi vaan veri.
Meren ja veren liitto on hurja romaani nuoresta Christinasta, ristiriitojen repimästä rakkaudesta ja vilpittömästä uhrautumisesta.

Kommentti:

Historiallinen romaani vähemmän käsitellystä ajanjaksosta Suomen historiassa.
Olen aiemmin lukenuttätä aihetta käsittelevät Kirsti Loukolan (-Ruskeeniemi) Kiljukotkan ja Buharan satakielen, suosittelen vahvasti etenkin Kiljukotkan lukemista, jos aihe kiinnostaa. On tärkeää, että tällaisestakin ajanjaksosta kirjoitetaan. Vakavasta aiheesta ja todella raaoista tapahtumista poikettiin alussa ja yllättäen myös lopussa hieman kevyempään kerrontaan, mikä hieman hämmensi. Ehkä tarkoitus oli lievittää tarinan karmeutta..
Päivin Alasalmen tuotannosta suosikkejani ovat yhä edelleen Joenjoen laulu, Pajulinnun huuto ja Siipirikon kuiskaus -trilogia saamelaisista.
(332 sivua.)

Loukola, Kirsti: Kiljukotka

 Kirsti Loukola: Kiljukotka

Skripent, 2017

Luin ~ 5.12.2020

Kuvaus:

Kaisa, Saara ja Pietari ovat vasta päässeet ripille, kun Venäjä hyökkää Suomeen ja isonvihan kurimus alkaa. Sotilaat saavat käskyn hävittää maata ja kaappaavat lapsia ja nuoria orjuuteen. Millä keinoin nuoret selviävät, vai selviävätkö he?

Kiljukotka perustuu pääosin tositapahtumiin siten kuin ne on kirjattu kirkonkirjoihin ja käräjäoikeuden pöytäkirjoihin. Kirja kuvaa realistisesti naisten kohtaloita, mutta myös rakkautta, tukeutumista Jumalaan ja kiinteää suhdettä luontoon.

Kiljukotka on kirjasarjan ensimmäinen teos. Seuraavassa osassa kerrotaan kaapatuista, joista osa myytiin lopulta kauas Keski-Aasiaan, Buharan kaanin haaremiin.

Kommentti:

Jännittävä ja mielenkiintoinen kirja. Tässä toimi mielestäni todella hyvin se, että tosiasiat olivat kehyksenä fiktiivisille henkilöille ja tarinalle. Kovia aikoja on silloin eletty ja ryssävihan ymmärtää tämän luettuaan melkoisen hyvin. Eivätkä ruotsalaisetkaan metsäläisiä itämaan alamaisiaan kovin korkealle arvostaneet, sieltä saatavia verotuloja kylläkin.

Kiva ammatillinen lisämauste olivat otteet  vuoden 1701 virsikirjasta. Tuttuja virsiä, mutta vanhoilla sanoilla.

Tarinan myötä avautui mielenkiintoisella tavalla tietoa tuon ajan lainsäädännöstä ja siitä, mitä se esimerkiksi naisille merkitsi.

Nyt jonotan kirjan jatko-osaa Buharan satakieli.

(378 sivua.)