perjantai 31. joulukuuta 2021

Parkkonen, Linnea: 112 - vihaan itseäni

Linnea Parkkonen: 112 - vihaan itseäni
Myllylahti Oy, 2014
Luin ~ 31.12.2021



Kuvaus:

112 – vihaan itseäni vie lukijan raadollisen syvälle nuoren maailmaan, jossa anoreksia ottaa vallan. Voiko elämässä selvitä, kun oma peilikuvakin oppii valehtelemaan?
Lilli on 15-vuotias tyttö, jonka maailmaa synkentävät vaikea perhetilanne sekä ulkonäköpaineet. Arvosanojakin pitäisi kohottaa lukiota varten, ja isän alkoholismi haudata kaapin pohjalle tyhjien pullojen alle. Hyväksytyksi tulemisen tarve ja epävarmuus omasta itsestä ajavat Lillin kohtalokkaaseen kierteeseen, jossa jokainen suupala punnitaan.
Otin jääkaapin vihanneslokerosta puolikkaan kurkun ja pesin leikatun pään. Hain laatikosta juustohöylän ja raastoin vihreän kuoren irti. Eihän se edes maistu hyvälle. Leikkasin itselleni siivun ja paloittelin sen neljään osaan. Söin yhden palan, hitaasti ja varoen. Pureskelin kunnolla ja nielaisin vasta, kun olin varma, ettei se kiinnittyisi kehooni. Sitten nostin leikkuulaudan käteeni ja kaadoin muut palat roskiin.
Nuorten omalla äänellä puhuva 112 – vihaan itseäni on Linnea Parkkosen (s. 1995) kolmas romaani. Esikoisteos Summer ja uusi alku ilmestyi vuonna 2009 ja Kovaa kilpailua, Summer puolestaan vuonna 2010.
Kirjailija lahjoittaa kirjan myynnistä saamansa tekijänpalkkiot uuden lastensairaalan rakentamiseen.


Kommentti:

Karu, mutta kuitenkin toiveikas tarina anoreksian kanssa kamppailevasta Lillistä.
Paikoitellen hieman kömpelöä kerrontaa, mutta varsin arvokas kirja aiheesta.
Triggerivaroitus!

(351 sivua.)

Vuoden 2021 taatusti viimeinen kirja!!

Onnellista uutta vuotta!

lauantai 25. joulukuuta 2021

Antell, Ann-Christin: Puuvillatehtaan varjossa

Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan varjossa
Gummerus, 2021
Luin ~ 25.12.2021



Kuvaus:

Historiallista romantiikkaa 1800-luvun lopun Turussa.
Järkevää ja leiskuvaa Jenny Malmströmiä eivät kovat ajat ole murtaneet. Nuorena leskeksi jäänyt rovastin tytär on mukana Rouvainyhdistyksessä, joka kerää varoja hyväntekeväisyyteen ja Kansankirjaston perustamiseen järjestämällä naamiaisia ja rusettiluisteluja.
Turun seurapiireissä Jenny tutustuu puuvillatehtaan johtajaan Fredrik Barkeriin ja uudistusmieliseen Kosti Vanhaseen. Seuraa mustasukkaisuutta ja vetävää kolmiodraamaa.
Puuvillatehtaan varjossa aloittaa Puuvillatehdas-sarjan. Se kuvaa itsenäisen leskirouvan elämää aikana, jona säätyläisyhteiskunta natisee teollistumisen myötä liitoksissaan, työväenliike nousee ja naiset vaativat Canthin hengessä tasa-arvoa.


(335 sivua.)

tiistai 14. joulukuuta 2021

Kallio, Katja: Tämä läpinäkyvä sydän

Katja Kallio: Tämä läpinäkyvä sydän
Otava, 2021
Luin ~ 13.12.2021



Kuvaus:
Pakahduttavan kiihkeä romaani sopeutumattoman naisen ja neuvostovangin kielletystä rakkaudesta.
Nuori Beata palaa kotiinsa, sodan runtelemaan Hankoon talvella 1942. Kun hän kohtaa sattumalta sotavangin, joka näkee suoraan hänen sisimpäänsä, elämä muuttuu peruuttamattomasti. Luvaton intohimo asettaa Beatan ja Ivanin hengenvaaraan, mutta he eivät voi pysyä erossa toisistaan. Tilinteon hetkellä Beata joutuu kysymään, tunteeko ihminen koskaan rakastettuaan – tai edes itseään.
Ravisteleva, kaunis ja intiimi kuvaus vihan perinnöstä ja sen ainoasta vastavoimasta, ihmisten välisestä yhteydestä.

Kommentti:

Varsin vaikuttava, tykkäsin erittäin paljon Kallion kirjoitustyylistä. Ihanaa suomen kielen käyttöä.
Luin kirjan osittain Nextorysta, kun olin aika paljon poissa kotoa. Lukukokemusta kyllä haittasi jonkin verran se, että luin kirjaa niin pieninä pätkinä.

(267 sivua.)

keskiviikko 8. joulukuuta 2021

Nuotio, Eppu: Niin kuin vierasta maata

Eppu Nuotio: Niin kuin vierasta maata
Gummerus Kustannus Oy, 2021
Luin ~ 8.12.2021



Kuvaus:

Henrietta on puolustanut teinityttöjä keski-ikäisen miehen tungettelevalta käytökseltä ja joutunut turvautumaan voimankäyttöön. Paikalle kutsutaan poliisi. Kuulustellessaan Henriettaa poliisi Markus Reetama tajuaa, että jotakin mystistä tapahtuu. Hän ei missään nimessä voi sekoittaa työasioita ja omia tunteitaan, mutta selittämätön vetovoima pakottaa hänet selvittämään, millainen nainen hänen kuulusteltavansa on. Alkaa kutkuttava rakkaustarina, jota molemmat osapuolet vastustavat - turhaan.

Kommentti:

Olipa mielenkiintoinen hyppäys edellisen kirjan ja monen sadan vuoden takaa nykypäivään, parisuhteen itsemääräämisoikeuden aikaan.
Jokaisella aikakaudella on omat kompastuskivensä.
Romanttiseksi kirjaksi tämä tarjosi varsin mielenkiintoisia ja teräviä havaintoja parisuhteesta ja sen vaikeudesta.
(200 sivua.)

sunnuntai 5. joulukuuta 2021

Pättikangas, Eira: Aurinkokello

Eira Pättikangas: Aurinkokello
Karisto Oy, 2004
Luin ~ 5.12.2021



Kuvaus:

Mielikkä on jäänyt leskeksi Äijön mystisen kuoleman jälkeen, eivätkä lasten kasvaminen ja kyläyhteisön laajentuminen tahdo täyttää miehen jälkeensä jättämää tyhjää aukkoa. Vuodet seuraavat toisiaan: Eloff tuo mielitiettynsä Mielikälle miniäksi, Vanamoa kosiskelee synkeäksi tiedetty lappalaismies ja Mielikän esikoinen Mikkeli suunnittelee vallan kauppamieheksi ryhtymistä.
Naapurustossa ei onni tahdo kukoistaa, sillä itse kukin tuntuu tavoittelevan sitä väärältä taholta, kunnes aika viimein taltuttaa kapinoivan mielen. Ja niin Mielikkäkin saa rauhan katsellessaan Kaukopaulan talon ympärille noussutta elinvoimaista pikku kylää ja ensimmäistä lapsenlastaan Ukko Eloffinpoikaa. Helmisimpukan ja Paulapolun aloittaman romaanitrilogian päätösosa saattaa valmiiksi kylläisen ihmissuhteiden kudelman, jossa pilkahtelevat ilot ja surut, kohtalon kovuus ja ohimenevien auvon hetkien tarjoama lempeä lohtu.


Kommentti:

Mielikän ja hänen perheenjäsentensä sekä muiden läheisten elämien kautta sai kurkistaa varsin kattavasti n. 1400-luvun tavallisen kansan eri elämänalueisiin. Niin sympaattinen tarina, josta ei koviakaan kohtaloita puuttunut. Myönteinen kerronta tuntuu näinä koleina aikoina niin tervetulleelta, ja saahan tässä vähän vertailukohtaa nykyajan ongelmiin.
Pohojanmaan murre tuo oman todella väkevän lisänsä näihin tarinoihin.

(287 sivua.)

keskiviikko 1. joulukuuta 2021

Pättikangas, Eira: Paulapolku

Eira Pättikangas: Paulapolku
Karisto Oy, 2002
Luin ~ 1.12.2021

KUVA

Kuvaus:

Mielikän tarina jatkuu.
Mielikkä ja Äijö perhekuntineen asuttavat Kyrönjoen varteen noussutta uudisrakennusta. Samoja seutuja ikimuistoiset ajat hallinnut Tieran suku ei kuitenkaan siedä uusia tulokkaita, ja Tieran ukko käy kiroamassa tulokkaat. Manaukset näyttävät käyvänkin toteen: uudisrakennukset palavat poroksi vanhaa eräsaunaa lukuun ottamatta. Mielikkä, hänen sisarensa Kylli ja esikoisensa Mikkeli Äijönpoika sekä neidoksi varttunut löytölapsi Sefanja kuljetetaan talveksi Kyrönjoen suuhun sukulaistaloon miesten jäädessä rakentamaan uutta pytinkiä.
Kyllin kohtalo muuttuu talvella kuin salamaniskusta, kun hän tapaa rikkaan tukholmalaiskauppiaan ja unohtaa kotona odottavan Henrikin. Elämä ei kuitenkaan solju niin leppeästi kuin neito oli kuvitellut, ja Kylli saa maksaa kipeästi kaipuustaan suureen maailmaan.

Kommentti:

Varsin mielenkiintoisia käänteitä ja uudisraivaamisarkea etenkin naisten näkökulmasta kerrottuna.
(263 sivua.)

lauantai 27. marraskuuta 2021

Lefteri, Christy: Aleppon mehiläistarhuri

Christy Lefteri: Aleppon mehiläistarhuri
The Beekeeper of Aleppo, 2019
Suom. Leena Ojalatva
Kustantamo S&S, 2021
Luin ~ 27.11.2021



Kuvaus:

Nuri ja Afra viettävät yksinkertaista mutta rikasta elämää kukkuloilla Aleppon laitamilla. Nuri hoitaa mehiläisiä, Afra on taiteilija. Sitten tapahtuu pahin mahdollinen: syttyy sisällissota, joka tuhoaa kaiken, mitä he ovat rakastaneet. Lopulta heidän on pakko paeta.
Tuhansien muiden tapaan pariskunta vaeltaa Euroopan läpi etsiessään turvaa. Matkan vaarojen lisäksi Nuri ja Afra joutuvat kohtaamaan surunsa, joka uhkaa etäännyttää heidät toisistaan. Heidän vaikein tehtävänsä onkin löytää rikkinäisessä maailmassa takaisin toistensa luo.
Kipeänkaunis, syvästi liikuttava romaani vie lukijan kokemaan inhimillisen todellisuuden kasvottomien uutisotsikoiden takana. Se on ajankohtainen kertomus ihmisen lannistumattomuudesta ja muistuttaa meitä myötätunnosta ja tarinankerronnan voimasta.


Kommentti:

Niin vaikuttava kirja.
Haastava, kaunis, surullinen, tärkeä. Suuri tarina ja niin hyvin kirjoitettu. Surullisuudestaan huolimatta onneksi myös toiveikas.
Kyllä, suosittelen. Oikeastaan olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi lukea tämä kirja.
Luultavasti tämä on paras tänä vuonna lukemani kirja.
(382 sivua.)

maanantai 22. marraskuuta 2021

Pättikangas, Eira: Helmisimpukka

Eira Pättikangas: Helmisimpukka
Karisto Oy, 2000
Luin ~ 22.11.2021



Kuvaus:

Kahden sopeutumattoman ihmisen kiehtova rakkaustarina 700 vuoden takaa.
Syyttivät Mielikän isää pehmeäluontoiseksi, kun antoi tyttärensä vitkutella avioon menossa ja salli tämän tulla talveksi mukaan eräsaunalle. Onneksi kukaan ei sentään tiennyt, että Mielikkä sai siellä ampuakin! Kohtalokas talvesta kuitenkin tuli, sillä eräsaunalla Mielikkä tapasi Äijön, kiehtovan mutta saavuttamattoman muukalaisen. Kotiinpaluu oli sitäkin katkerampi, kun avioliitto naapurustossa asuvan ikääntyneen leskimiehen kanssa vihdoin oli määrä panna täytäntöön. Tuleva aivomies ei kuitenkaan malttanut odottaa häitä aviollisia oikeuksiaan vaatiessaan, ja silloin Mielikkä ryhtyi silmittömän raivon vallassa tekoon, jonka seurauksia kukaan ei osannut arvata.
Omaäänisillä historiallisilla romaaneillaan yleisönsä lumonnut Eira Pättikangas on siirtynyt ajassa entistä kauemmas, aina 1300-luvulle saakka. Tarinan aikakautensa tapoja vastaan kapinoivasta neidosta Pättikangas kertoo täyteläisin, verevin ja paikoin ironisinkin sävyin.


Kommentti:

Virkistävän kevyt hyppäys satojen vuosien taakse. Sastamala / Saastamala mainittu, mikä olikin hauska yllätys ja yksityiskohta. Sarja jatkuu.

(328 sivua.)

perjantai 19. marraskuuta 2021

Frazier, Charles: Päämääränä Cold Mountain

Charles Frazier: Päämääränä Cold Mountain
Engl. Cold Mountain, 1997
Suom. Irmeli Ruuska
WSOY, 1998
Luin ~ 19.11.2021


Kuvaus:

Yhdysvaltojen sisällissota on lopuillaan. Ränsistyneessä sotasairaalassa lepää niskaansa vakavan haavan saanut Inman, sotaan mutta ei aivan vielä elämään kyllästynyt mies. Eräänä yönä hän kerää tavaransa ja pakenee pimeyden turvin sairaalasta. Päämääräkseen hän ottaa kotiseutunsa Cold Mountainin ja Adan, papin tyttären, joka kerran vietti hetken hänen sylissään. Mutta matka on pitkä jalan taitettavaksi, ja tie halki sodassa tappiolle joutuneiden seutujen on vaaroja täynnä. Toisaalla Ada opettelee elämään yksin. Keväällä hänen isänsä kuoli, pian sen jälkeen palvelusväki lähti ja nyt pumpulissa kasvanut Ada joutuu pärjäämään yksin suurella maatilalla, joka rapistuu hänen ympärillään. Hänen pelastuksekseen koituu neuvokas kulkurityttö Ruby, joka ottaa elämäntehtäväkseen nostaa jaloilleen sekä Adan että maatilan.
Charles Frazierin esikoisromaani Päämääränä Cold Mountain kertoo kahdesta ihmisestä, jotka ponnistelevat kohti toisiaan ja kohti pelastusta suurten muutosten keskellä elävässä maassa. Koossa ovat kaikki suuren rakkaustarinan ainekset, mutta onko sen mahdollista toteutua sodan murjomassa maisemassa, jossa taivaskin on taotun tinan värinen? (takakansiteksti)


Kommentti:

Pitkä, paksu ja mielenkiintoinen lukuromaani.
(431 sivua.)

keskiviikko 10. marraskuuta 2021

Rönkä, Antti: Nocturno 21:07

 Antti Rönkä: Nocturno 21:07 

Gummerus Kustannus Oy, 2021 

Luin ~ 10.11.2021 



Kuvaus: 

Omakohtainen romaani seksuaalisesta häpeästä

Kelloradion digitaalinumerot näyttävät 21:07. On kaunis kesäilta, mutta Antti tietää, että hänen siihenastinen elämänsä on päättynyt. Hän ei ole pystynyt vastustamaan kiusausta, vaan on masturboinut. Miten hän voisi enää koskaan syödä vanhempiensa kanssa saman pöydän ääressä? Hän on saastunut ja hänen on tunnustettava vanhemmilleen, millainen lapsi heillä on.

Seksuaalinen häpeä leimaa Antin nuoruutta ja saa erilaisia itseinhon muotoja. Silti hän ei voi kontrolloida seksuaalisia halujaan, joita hänen ikätoverinsa pitävät täysin luonnollisina. Romaanin toisessa tasossa minäkertoja seuraa Antin häpeäpainia. Minäkertoja ymmärtää, että hänen on tapettava kaikkea häpeävä puoli itsessään voidakseen olla vapaa.

Esikoisromaanillaan Jalat ilmassa sukupolvensa ääneksi noussut Rönkä kirjoittaa toisessa romaanissaan seksuaalisesta häpeästä taitavasti ja itseään säästämättä.


Kommentti: 

Mielenkiintoinen kirja. Antti Rönkä kirjoittaa tavallaan samasta aiheesta kuin ennenkin, omasta häpeästään. Aihe on nyt vielä rajatumpi, ensimmäinen seksuaalinen kokemus ja sitä seuraavat itsetyydytykset ja muut seksikokemukset ja -tuntemukset ja niiden aiheuttama surkeus, itseinho ja häpeä. Toisaalta koko muukin elämä on näitä samoja teemoja. 
Jossain vaiheessa meinasin kyllä keskeyttää kirjan lukemisen, en minä nyt Antin (päähenkilö) tai kenenkään muun nuoren miehen seksuaalisista asioista niin kiinnostunut ole.
Mutta toki asiassa on yleisempiäkin merkityksiä, ja ahdistus nyt muutenkin tunkee meidän kaikkien elämään ja lähipiiriin niin kauhean kovaa. Tekee mieli lukea, josko yksityinen olisi kuitenkin yleistä, eli saisiko siitä jotain viitteitä myös omaan ja lähipiirin elämään. 
Tykkään Antti Rönkän kielestä ja kirjoitustyylistä erittäin paljon.

(190 sivua.)

maanantai 8. marraskuuta 2021

Pättikangas, Eira

Eira Pättikangas: Talvella päivät ovat pitkiä
Karisto / Otava, 2021
Luin ~ 8.11.2021



Kuvaus:

Juureva tarina viime vuosisadan alun vahvoista naisista.
Todellinen onnenpotku kohtaa Sesiliaa, kun jo kaupunkilaistuneeksi luultu Laina palaa synnyinseudulleen, perustaa hattu- ja lakkiverstaan ja palkkaa Sesilian apulaisekseen.
Entinen piika pääsee muuttamaan kirkonkylälle ja saattaa ottaa luokseen asumaan seitsemänvuotiaan pikkusiskonsakin, joka on haljeta onnesta, kun pääsee myös kansakouluun. Kylälle rakennetaan samoihin aikoihin rautatietä. Työmaa tuo paikkakunnalle monenlaista kulkujätkää, myös remonttimies Vallen, joka huristelee lähitienoon ensimmäisellä automobiilillä. Moni halajaa kyytiin, onnekkaimmat pääsevätkin. Mutta jossain vaiheessa on aika katsoa totuutta silmiin...

Kommentti:

Mukava välipala ja paluu maanpinnalle menneen ajan ihmisten arkiseen elämään. Oikeasti neuroottisten nykyihmisten elämän ongelmat alkaa välillä itseäkin ahdistaa, tai ainakin ärsyttää. Todellisiahan nekin ovat, mutta jotenkin niin erilaisia kuin sata vuotta sitten eläneiden elämän vaikeus, ja sittenkin me ollaan niin tyytymättömiä ja väsyneitä. Kaikki ajat siis ovat ihmisille vaikeita kestää, jos niikseen menee.
Mutta siis virkistävä tuulahdus menneestä oli tämä kirja, vaikka ihmettelenkin, miksi eivät Sessi ja kumppaninsa taustoistaan enempää jutelleet....
Erityisen paljon nautin Pättikankaan kirjojen pohjalaismurteesta. Voi, miten se tuo kerrontaan vahvuutta, huumoria ja elävyyttä! Eikä itsellä edes ole pohjalaismurretaustaa.
(280 sivua.)

lauantai 6. marraskuuta 2021

Valkonen, Noora: Pala kurkussa

Noora Valkonen: Pala kurkussa - Selviytymistarinoita syömishäiriöistä
Atena Kustannus Oy, 2019
Luin ~ 6.11.2021



Kuvaus:

Ei kannata syödä liikaa kakkua, sukulainen totesi rippijuhlissani. Nielin häpeän ja salasin mielipahan, kuten tein aina kuullessani huomautuksen painostani. Pian keksin, että voisin itse laittaa huomautuksille pisteen. Syömishäiriö alkaa usein halusta laihduttaa. Karkit joutuvat pannaan, iltalenkkien määrä kasvaa ja yhä useammat ruoat listataan kielletyiksi. Pian kaikki ajatukset alkavat kiertyä ruoan ympärille ja syömiseen ilmaantuu sääntöjä, joiden rikkominen ahdistaa. Jotkut lakkaavat lopulta syömästä lähes kokonaan, toisilla nälkäkuuria seuraa ahminta, joka voi päättyä oksentamiseen tai rajuun liikuntaan. Anoreksia, bulimia, ahmintahäiriö ja ortoreksia ovat erilaisia syömishäiriöitä, mutta niiden syntymekanismit ovat hyvin samanlaisia. Pala kurkussa kertoo, miten syömishäiriö etenee viattoman tuntuisesta laihdutuksesta syömisen ja kehon tiukkaan kontrollointiin. Haastatellut kertovat monia syitä koulukiusaamisesta täydellisyyden tavoitteluun - syömisen sääntely on ollut heidän selviytymiskeinonsa elämän koettelemuksissa. Valaiseva ja toivoa antava teos etenee sairastumisen ensi merkeistä uuden tasapainon löytämiseen ja tuo kuuluviin myös sairastuneiden läheisten äänet.

Kommentti:

Kuten tuossa esittelytekstissäkin sanottiin, "valaiseva ja toivoa antava teos". Olen lukenut kirjaa syksyn aikana pikku hiljaa, voisin lukea uudelleenkin.

(194 sivua.)

Savonlahti, Sisko: Kai minä halusin tätä

Sisko Savonlahti: Kai minä halusin tätä
Gummerus Kustannus Oy, 2021
Luin ~ 5.11.2021



Kuvaus:

“Minusta tuntuu, että sisälläni on jotain ylimääräistä ja että haluan sen pois sieltä.” Näin ajattelee nainen, joka makaa gynekologin vastaanotolla. Hän on saanut kaiken, mitä halusi. Miehen, koiran, kivan kodin - ja nyt myös kierukan. Mutta jokin on vialla. Miksi naisen piti tehdä niin monenlaisia asioita päästäkseen tähän pisteeseen? Mitä järkeä oli käyttää niin paljon aikaa ja energiaa siihen, että saisi miehen? Miksi piti yrittää olla niin kaunis? Ja ennen kaikkea: oliko se tämän arvoista? Kai minä halusin tätä kertoo yhden naisen elämästä millintarkasti. Koominen ja säälimättömän terävä romaani käsittelee rumuutta, tavarapaljoutta, menneisyyden valintoja, rahapelejä, rakkautta ja sitä, miten kyetä tekemään suuria päätöksiä, kun niistä aiemmatkin ovat olleet huonoja.
Kommentti:


(296 sivua.)

maanantai 1. marraskuuta 2021

Ida Pimenoff: Kutsu minut

Pimenoff, Ida: Kutsu minut
WSOY, 2021
Luin ~ 1.11.2021



Kuvaus:

Isälle joka ei halunnut olla isä.
Poikkeuksellisen vahvasti puhutteleva esikoisromaani hylätyksi tulemisen kokemuksesta, sukupolvien yli käyvästä surusta ja elämää ylläpitävästä toivosta.
”Ehkä vielä jonain päivänä koittaisi hetki, jolloin minunkin isäni kutsuisi minut luokseen, ajattelin.”
Veran isä täyttää pian 80 vuotta. Hän viettää syntymäpäiviään perheen kesken, lastensa ja vaimonsa kanssa. Veraa ei ole kutsuttu.
Kutsu minut on vangitsevasti kirjoitettu romaani naisesta, joka yrittää saada yhteyden isäänsä, kasvattaa omaa lastaan sekä käsitellä avioeroaan ja aiemmilta sukupolvilta periytyvää kohtaamattomuutta.
Ida Pimenoff (s. 1977) on valokuvataiteilija, joka on aiemmin julkaissut kolme valokuvakirjaa saksalaisen taidekirjakustantamon kanssa. Pimenoff asuu perheineen Helsingissä. Kutsu minut on hänen esikoisromaaninsa.
Kommentti:

Puhutteleva, ja yllättävän nopealukuinen kirja. Erilaisia näkökulmia isättömyyteen ja osattomuuteen.
Laajasti näkemyksiä ja ajatuksia herättävä tarina siitä, miten eri syistä, eri ikäkausina ja aikakausina isättömyyttä ja osattomuutta voi kokea. Miten niitä voi käsitellä, kun ne kulkevat mukana oikeastaan koko elämän ajan. Miten suurta tuskaa voi toinen ihminen toiselle tuottaa varsinaisesti tarkoittamatta sitä.
Voiko lapsuuden hylkäämisestä päästä yli, kun oikeastaan tulee hylätyksi yhä uudestaan ja uudestaan kaikkina ikäkausina ja kaikissa elämänvaiheissa. Kerrassaan hieno kirja. (389 sivua.)

lauantai 30. lokakuuta 2021

Pääskysaari, Jenni: Mielen maantiede

Jenni Pääskysaari: Mielen maantiede
Otava, 2021
Luin ~ 29.10.2021



Kuvaus:

Korso vuosina 1975-1991: paikka ja aika, joissa ei tapahdu mitään, mutta silti niissä on kaikki.
1970-luvun radanvarsilähiössä elämää lapsesta nuoreksi kuljettavat ruskea Toyota Carina, Menokkaat ja koulumatka betonisen alikulun läpi. Myöhemmin Gene Simmons, nujakointi Nutalla, vikat hitaat ja vesisängyn kielarointimaratonit.
Jenni Pääskysaari kuvaa omakohtaisessa esikoisromaanissaan lapsuuden ja nuoruuden laajenevaa mielenmaisemaa aistivoimaisina välähdyksinä.


Kommentti:

Kiva aikamatka omaankin nuoruuteen, vaikka olenkin kymmenisen vuotta vanhempi kuin Pääskysaari enkä ole elänyt Korsossa tai vastaavassa lähiössä päinkään. Tuttuja, lähes unohtuneita ajan ilmiöitä hauskasti kerrottuna. Kyllä tykkäsin lukea.

(207 sivua.)

tiistai 26. lokakuuta 2021

Myllymäki, Maisku: Holly

Maisku Myllymäki: Holly
WSOY, 2021
Luin ~ 26.10.2021


Kuvaus:

Luontolehdessä toimittajana työskentelevä Eva saapuu saarelle harvinaisen lintuhavainnon perässä. Hän ei tunne havainnon tehnyttä naista, Hollya entuudestaan.
Saarta kiertäessään ja harvinaista lintua etsiessä kiikari alkaa vähitellen kääntyä ja tarkentua naista kohti. Miksi maineikas näyttelijä asuu saarella yksin? Entä etsiikö Eva saarelta jotain muutakin kuin lintua?
Viikko Hollyn vieraana mullistaa Evan elämän. Alkaa muodonmuutos.
Holly on jännittävä ja jännitteinen romaani kahdesta keskenään hyvin erilaisesta naisesta. Se kysyy, miten toinen ihminen voi meihin vaikuttaa ja miten valta liikkuu ihmisten välillä.


Kommentti:

Todella mielenkiintoinen kirja, joka nopeammin luettuna olisi varmaan säilyttänyt vielä paremmin jännitteensä. Lukija sai pikku hiljaa huomata, että pinnan alla liikkui monenlaista, mutta koska luin kirjaa aika pieninä pätkinä, tuo jännite kyllä välillä herpaantui.

(255 sivua.)

keskiviikko 20. lokakuuta 2021

French, Nicci: Torstain lapsi

Nicci French: Torstain lapsi
Engl. Thursday´s Child, 2014
Suom. Raimo Salokangas
Blue Moon Kirjat Oy, 2021
Luin ~ 20.10.2021



Kuvaus:

Teini-ikäinen Frieda Klein kokee kotonaan Braxtonin pikkukaupungissa jotain, mitä kukaan ei usko todeksi. Frieda lähtee kaupungista eikä aio palata. Mutta kaksikymmentä vuotta myöhemmin psykoterapeutti Friedan luo ilmaantuu luokkatoveri, joka haluaa Friedan puhuvan hänen tyttärensä kanssa. Tytön kokemus on niin samanlainen, että Frieda alkaa epäillä tapauksilla olevan yhteyttä.
Braxtonin lukiossa suunnitellaan koulutapaamista, ja Frieda palaa sittenkin kotikaupunkiinsa ja kohtaa nuoruudenystävien lisäksi myös perhettään. Syyllinen on joku, jonka Frieda tuntee, mutta kuka? Ja mitä kukakin peittelee? Perheen jännitteet ja pikkukaupungin salat alkavat purkautua, eikä Frieda ole ainoa joka joutuu vaaraan.
- Torstain lapsi on kahdeksanosaisen Frieda Klein -sarjan neljäs kirja.


Kommentti:

(347 sivua.)

torstai 14. lokakuuta 2021

Jaswal, Balli Kaur: Eroottisia tarinoita punjabilaisille leskille

Balli Kaur Jaswal: Eroottisia tarinoita punjabilaisille leskille
engl. Erotic Stories for Punjabi Widows, 2017
Suom. Inka Parpola
Sitruuna Kustannus Oy, 2021
Luin ~ 14.10.2021




Kuvaus:

Eloisa, seksikäs ja ajatuksia herättävä tarina yhteisöllisyydestä, ystävyydestä ja naisen elämästä ikään tai kansalaisuuteen katsomatta
Nikki on pyristellyt koko ikänsä päästäkseen eroon perinteitä arvostavasta sikhiyhteisöstä, jossa hän on kasvanut Länsi-Lontoossa. Kun Nikkin isä yhtäkkiä menehtyy, perhe joutuu taloudelliseen ahdinkoon. Kartuttaakseen kassaa Nikki hankkii työpaikan luovan kirjoittamisen opettajana.
Pian hänelle valkenee, että lähes kaikki opiskelijat ovat lukutaidottomia punjabilaisia leskiä. Luovan kirjoittamisen sijaan Nikki huomaa opettavansa aakkosia. Mutta kun yksi naisista löytää eroottisia tarinoita sisältävän kirjan ja lukee siitä luokassa ääneen, leskiin syttyy aivan uudenlainen opiskeluinto. Perinteisten asujen alla pulppuaa varsinainen luovuuden lähde, kun naiset alkavat kertoa tarinoitaan. Pian sana oppitunneista leviää naisyhteisön keskuudessa kulovalkean tavoin ja luokkahuoneen seinät pullistelevat osallistujista. Ei aikaakaan kun skandaalin ainekset ovat kasassa...


Kommentti:

Kirja vaikutti aluksi aika sekavalta, sillä siihen oli koottu varsin monenlaisia aineksia, enkä ensin meinannut hoksata eroottisten tarinoiden funtiota. Onneksi kuitenkin luin koko tarinan, sillä kirja oli kyllä oikein mukavaa luettavaa. Sopivan monimutkainen juoni, joka kuitenkin pysyi ihan kasassa (eikä kompastunut tai läkähtynyt omaan nokkeluutensa, kuten joskus saattaa käydä).

(354 sivua.)

tiistai 5. lokakuuta 2021

Graham, Janice: Tulilintu

Janice Graham: Tulilintu
engl. Firebird, 1998
Suom. Jaana Kapari
Otava, 1998
Luin ~ 4.10.2021



Kuvaus:

Kansasin kullanvärisellä preerialla asustava lakimies ja karjankasvattaja Ethan Brown on juuri aikeissa mennä naimisiin, kun kaupunkiin ilmestyy viulisti Annette Zeldin pienen tyttärensä kanssa.
Älykäs, kypsä Annette kiehtoo Ethania toisella tavalla kuin hänen nuori, pinnallinen morsiamensa Katie Anne. Ethan ja Annette rakastuvat toisiinsa intohimoisesti, peruuttamattomasti. Heidän sydämensä kuuluvat yhteen.
Mutta sitten kohtalo päättää toisin. Preerian kulotus ryöstäytyy käsistä ja maa syttyy liekkeihin. Tulipalo jättää jälkeensä tragedian, jonka voitta vain kuolemaakin voimakkaampi rakkaus. Se versoo hiiltyneestä maasta, vahvempana kuin koskaan


Kommentti:

Asetelmana oli perinteinen kolmiodraama, johon haettiin säväystä henkimaailman puolelta. Jotenkin tämä tarina ei oikein iskenyt minuun, eivätkä päähenkilöt kunnolla heränneet henkiin. Varsinkin miespäähenkilö oli lopulta aika tyly henkilö (miksi kaksi naista oli niin sokean rakastuneita sellaiseen nilkkiin?), ja vaikka luin kirjan loppuun ihan sen takia, että odotin häneltä jonkinlaista suunnanmuutosta, niin eipä sitä sitten kunnolla tullut. Tai ilmeisesti tuli, mutta jotenkin se jäi aika ohueksi.
Tarinassa oli dramaattisia käänteitä, mutta siihen nähden mielestäni kuitenkin aika laimea lukukokemus.

(313 sivua.)

lauantai 2. lokakuuta 2021

Bertell, Ann-Luise: Oma maa

Ann-Luise Bertell: Oma maa
Heiman, 2020
Suom. Vappu Orlov
Tammi, 2021
Luin ~ 1.10.2021



Kuvaus:
Finlandia-ehdokkaan väkevä sukukronikka.
Taidokas sukuromaani Pohjanmaan lakeuksilta työntää juurensa syvälle Elofin elämään, joka viiltää kipeästi ja tuo onnen. Kaiken keskiössä on Elofin perimä kototila, josta suvun tarinat kurottavat sisällissodan ajasta aina 1980-luvulle saakka.
Isä kuolee keuhkotautiin Elofin ollessa vain kymmenvuotias, ja orvot veljekset joutuvat jättämään taakseen kototilan Kimon kylässä. Ylöspidon he saavat isovanhempiensa luota, mutta menetyksen myötä Elof on jo oppinut tuntemaan maailman painon. Kun vuodet rynnistävät eteenpäin, hän kasvaa mieheksi, joka on ylpeä perinteistä ja sukunsa kylvämästä maasta. Silti hän kipuilee oman olemassaolonsa kanssa. Vahvat juuret tuovat voimaa, mutta voivatko ne myös tukahduttaa ihmisen?
Lukijansa hurmannut Oma maa on ollut ehdolla Finlandia- ja Runeberg-palkinnon saajaksi.


Kommentti:

Kyllä, tykkäsin tarinasta ja kirjailijan kerronnasta. Vaikka samantapaisia tarinoita on paljon, kiinnostava tapa kertoa tekee henkilöt eläviksi ja antaa aina jotain uutta ajateltavaa.
(399 sivua.)

torstai 23. syyskuuta 2021

Kostet, Jenna: Margaretan synti

Jenna Kostet: Margaretan synti
Aula & Co, 2021
Luin ~ 23.9.2021


Kuvaus:

”Minä osaan keittää myös lemmenjuomia, mutta miksi uhrata yrttejä sellaiseen mieheen, joka ei ole koskaan tiennyt, mitä rakkaus tarkoittaa.” Noita. Huora. Murhaaja. Nuori Margareta on tuomittu kuolemaan miehensä murhasta ja odottaa Turun raatihuoneen kalseassa tyrmässä tuomionsa täytäntöönpanoa. Kukaan ei ole epäillyn puolella. Juoruilevien kaupunkilaisten mielissä Margareta on kohtalonsa ansainnut. Kaupunginpalvelija Jakob huolehtii vangitusta naisesta. Teloituksen lähestyessä Margareta kertoo Jakobille tarinaansa, ja lopulta Jakob ei voi olla pohtimatta, onko Margareta todella syyllinen, ja jos on, niin mihin? Odotusten, ennakkoluulojen ja perinteiden kahlitsemassa yhteisössä yhdellä jos toisella on salaisuuksia - mutta toisten salaisuudet ovat kuolettavampia kuin toisten. Margaretan synti maalaa lukijan mieleen elävän kuvan 1600-luvun Turusta, sen miljööstä ja asukkaista, saa sen mutaiset kadut lipsumaan saappaan alla ja torin runsaat tuoksut tunkeutumaan tajuntaan. Elävimmäksi nousee kuitenkin kuva tuomitusta naisesta, joka maksaa janoamastaan vapaudesta sen kaikkein kovimman hinnan.
Kommentti:
Mielenkiintoinen, mutta kuitenkin hieman kuivakka tarina. Margareta ei oikein herännyt henkiin koko kirjan aikana. Saattoi johtua omista fiiliksistäkin, mutta jotenkin kertomistyyli ei uponnut minuun tällä kertaa.
Kun Margaretan tilanne ja siihen johtaneet tapahtumat kerrottiin jo melko pian, ei kirja oikein tuntunut kovin mielenkiintoiselta ensimmäisten sadan sivun jälkeen.
(283 sivua.)

perjantai 17. syyskuuta 2021

Alakoski, Susanna: Sikalat

Susanna Alakoski: Sikalat
ruots. Svinlängorna, 2006
Suom. Katriina Savolainen
Schildts, 2007
Luin ~ 17.9.2021


Kuvaus:
Sikalat kertoo suomalaisperheen elämästä Ruotsissa. Tarinan alussa perhe muuttaa kaupungin vuokrataloon, jossa on sellainenkin hienous kuin sisävessa. Isä käy töissä ja äiti kodinhoidon ohessa pimeissä tiskaushommissa. Elämä on köyhää, mutta uusi asuinympäristö tuo iloa perhe-elämään.
Menneisyydestä on kuitenkin kannettu painolasteja eikä vieraaseen yhteiskuntaan sopeutuminen suju aivan kivutta. Aluksi arkea piristetään pienillä juhlilla, mutta pian juhlat karkaavat käsistä. Perheen kolme lasta seuraavat sivusta vanhempiensa lipumista alkoholismiin sekä sen oheistuotteita, kuten perheväkivaltaa.


Kommentti:

Olipas aikamoinen kuvaus suomalaissiirtolaisten elämästä ruotsalaisessa lähiössä 1960-luvulla. Kertojaäänenä perheen tytär Leena, siis lapsen näkökulma. Kiinnostava kirjailija, toden totta!
Kiva arvio täällä.
(283 sivua.)

maanantai 13. syyskuuta 2021

Schulman, Alex: Eloonjääneet

Alex Schulman: Eloonjääneet
Överlevarna, 2020
Suom. Jaana Nikula
Otava, 2021
Luin ~ 12.9.2021



Kuvaus:

Menestyskirjailijan vangitseva kuvaus veljessuhteista Polta nämä kirjeet -menestyskirjan kirjoittajan uusin jatkaa omakohtaisten perhesuhteiden aukileikkausta. Kolme veljestä matkustaa maan toiselle laidalle levittääkseen äitinsä tuhkat torpan viereen, jossa kukaan heistä ei ole käynyt 20 vuoteen. Eloonjääneet on koskettava romaani lapsuuden kokemisesta uudelleen aikuisena.

Kommentti:

(288 sivua.)

maanantai 6. syyskuuta 2021

Panschin, Linda: leipää sukassa

Linda Panschin: Leipää sukassa - Elämää syömishäiriön syövereissä
Books on Demand, Helsinki, 2020
Luin ~ 6.9.2021


Kuvaus:
Harvemmin kukaan sairastuu syömishäiriöön, saati sitten parantuu yhdessä yössä. Näin ollen sairastamisen ja lopulta paranemisen kivikkoisella tiellä syömishäiriöinen konttaa polvet ruvella hyvän tovin. Tässä kirjassa kuvaan millaista tämä matkanteko on. Miksi konttaamme, vaikka voisimme ihan hyvin nousta seisomaan ja kävellä? Millaista on käydä kaupassa, kun seuralaisena on syömishäiriö? Entä juhlissa ja ulkomaan matkoilla? Miten syömishäiriö vaikuttaa pukeutumiseen? Miten ihmeessä leipä lopulta päätyykin sukkaan? Näihin kysymyksiin ja moniin muihin pyrin tässä kirjassa vastaamaan.
Kommentti:

Kirja pirullisesta syömishäiriöstä. Kirjan kertoma on karua, mutta huumorilla kevennettyä. Koska kertomat ovat syömishäiriöisten omia, ne toimivat, muuten ei paljon naurattaisi. (174 sivua.)

torstai 19. elokuuta 2021

Bly, Nellie: Kymmenen päivää mielisairaalassa

Nellie Bly: Kymmenen päivää mielisairaalassa
Alkut. Ten Days in a Madhouse
Suom. Heidi Kouridou
Kustantaja: Oppian, 2018
Luin ~ 19.8.2021



Kuvaus:

Nellie Bly (1864 - 1922) oli ensimmäisiä tutkivia journalisteja. Kymmenen päivää mielisairaalassa on Blyn selvitys siitä, kuinka mielenterveyden ongelmia hoidettiin 1800-lopun New Yorkissa. Reportaasiaan varten Bly kirjautui potilaana pahamaineiseen naisten mielisairaalaan, jonka lääkärit ja hoitajat eivät tienneet hänen olevan toimittaja. Blyn paljastukset johtivat merkittäviin uudistuksiin ja muutoksiin mielenterveyden hoidossa. Kymmenen päivää mielisairaalassa on merkkipaalu sekä tutkivan journalismin historiassa että mielenterveyden hoidossa ja sen kehityksessä.

Kommentti:

Hiuksianostattava kertomus, joskin melkoisen kömpelöä kieltä. Jäi epäselväksi, oliko alkuteos noin kömpelöä tekstiä, vai oliko myös suomennos hieman heikko. Hämmensi esim. se, että 1800-luvun englannista ei oltu suomennettu teitittelyä.
(137 sivua.)

tiistai 17. elokuuta 2021

Hauru, Hanna: Viimeinen vuosi

Hanna Hauru: Viimeinen vuosi
Like Kustannus Oy (Otava), 2021
Luin ~ 15.8.2021



Kuvaus:
Finlandia-ehdokkaan raadollisen kaunis pienoisromaani.
1950-luvulle sijoittuva kertomus ankaran talven riivaamasta Pohjois-Pohjanmaan kylästä ja kynämiehestä, joka valitsi tiensä isänsä tahdosta piittaamatta. Kirjallisen maineen myötä hänestä on tullut kylän silmätikku, syrjään vetäytyvä ja köyhyyden koulima mies, jonka mielessä kajastelee rakkauden kaipuu. Onko menestyksen hintana yksinäisyys vai löytääkö hän kaipaamansa? Haurun viides romaani kulkee hänen ylistetyn teoksensa Jääkannen jalanjäljillä. Se on kuin yhdistelmä Aki Ollikaisen Nälkävuotta ja Maria Jotunin, Rosa Liksomin ja Timo K. Mukan karua Pohjolaa.


Kommentti:
Mielenkiintoinen uusi kirjailijaääni. Tykkäsin kielestä, jota teki mieli maistella. Siihen piti myös syventyä, koska muutama lause saattoi tiivistää hyvin paljon ja kertoa asioita monella tasolla. Upeita havaintoja aikakaudesta ja ihmisyydestä.

(174 sivua.)

maanantai 9. elokuuta 2021

Miettinen, Vera: Eerika

Vera Miettinen: Eerika
Deadline Kustannus Oy, 2020
Luin ~ 9.8.2021

Kuvaus:
Ei mulla ole ketään", Eerika sanoi, kun sosiaalityöntekijä kysyi, voiko tyttö luottaa johonkin aikuiseen.
Eerika oli lastensuojelun asiakas lähes syntymästään asti. Hänen vanhempansa käyttivät alkoholia, eivätkä osanneet huolehtia tytöstä. Eräänä iltana Eerikan äiti järjesti jälleen juhlat kotonaan, ja naapuri soitti poliisit. Eerika sijoitettiin kiireellisesti hänen isänsä ja äitipuolensa luokse. Iloinen ja sosiaalinen tyttö muuttui sulkeutuneeksi ja hiljaiseksi.
"Se on salaisuus", Eerika vastasi, kun häneltä kysyttiin kotioloista. Naapurit, tytön biologinen äiti ja koulun henkilökunta huomasivat Eerikan hädän, mutta se ei riittänyt pelastamaan tyttöä. Pahan edessä tyttö pakeni mielikuvitusmaailmaansa.
Eerika-kirja kertoo yksityiskohtaisesti ja tarinanomaisesti tarinan tytöstä, joka murhattiin Helsingissä vuonna 2012. Tapaus järkytti koko Suomea. Kirjan tapahtumat perustuvat lastensuojelun merkintöihin sekä viranomaisten ja Eerikan lähisukulaisten haastatteluihin. Lähiomaiset, esimerkiksi Eerikan isovanhemmat, ovat kertoneet tytön luonteesta sekä tapahtumista, joita ei voi lukea viranomaisten asiakirjoista.
Eerika joutui kokemaan elämänsä aikana paljon pahaa, mutta hän ei suinkaan ole ainoa.


Kommentti:

(269 sivua.)

lauantai 7. elokuuta 2021

Edwards, Kim: Muisto tyttärestäni

Kim Edwards: Muisto tyttärestäni
The Memory Keeper´s Daughter, 2005
Suom. Laura Jänisniemi ja Susanna Tuomi-Giddings
Bazar Kustannus Oy, 2008
Luin ~ 6.8.2021
Kuvaus: "Myrskyisenä yönä vuonna 1964 lääkäri David Henry auttaa vaimoaan synnytyksessä. Norah synnyttää kaksoset, tytön ja pojan. Poika on terve, mutta tytöllä on Downin syndrooma. David haluaa säästää vaimoaan murheelta ja tekee nopean päätöksen, joka vaikuttaa koko perheeseen loppuiäksi. Hän pyytää sairaanhoitajaa viemään tytön laitokseen ja kertoo vaimolleen tyttären kuolleen. Muisto tyttärestäni on voimakas, tunteita herättävä tarina isän painavasta salaisuudesta, valheesta, joka repii perhettä erilleen. Samalla se on upea kertomus rakkauden tervehdyttävästä voimasta ja anteeksiannosta."
Kommentti:
(486 sivua.)

lauantai 31. heinäkuuta 2021

Keyes, Marian: Aikuiset ihmiset

 Marian Keyes: Aikuiset ihmiset

Grown Ups, 2020

Suom. Lea Peuronpuro

Tammi (WSOY), 2021

Luin ~ 27.7.2021

Kuvaus: Tietäisitpä mitä muut salailevat! Mestarikomediennen täsmäisku Caseyn perheeseen, jonka glamoröösit kulissit kaatuvat, kun aivotärähdyksen saanut Cara paljastaa kaikkien salaisuudet. Veljekset Johnny, Ed ja Liam Casey ovat onnenpekkoja. Heillä on kauniit ja lahjakkaat vaimot vierellään – Jessie, Cara ja Nell – sekä iso liuta lapsia. Lomat ja juhlahetket Caseyn perhe viettää yhdessä, mutta kaikki ei ole niin auvoista kuin miltä näyttää. On nimittäin niin, että jotkut eivät voi sietää toisiaan ja jotkut tulevat toimeen liiankin hyvin. Kun sitten Cara saa aivotärähdyksen, alkaa hän vuodattaa julki ikäviä totuuksia. Kiusallisen tilinteon hetkellä jokaisen on punnittava tykönään, tällä tavallako käyttäytyvät aikuiset ihmiset. Irlantilainen Marian Keyes (s.1963) on tunnetaan ”luvattoman hauskoista” (Sunday Times) romaaneistaan, joissa hän kuvailee, millaista on olla tänä päivänä nainen. Nykykirjallisuuden merkittäväksi feministiksi tituleerattu Keyes on vakaasti sitä mieltä, että huulipuna ja korkokengät eivät tee naisesta idioottia. Ei ihme että häntä niin kovasti rakastetaan ja loputtomiin jäljitellään. - Kommentti: Kevyttä ja silti varsin painavia asioita. Omaan kesälomalukumakuuni vähän sekavakin, kun oli niin paljon ihmisiä ja kesti tovin muistaa, kuka kukin oli. Tykkäsin kyllä! ((605 sivua.)

Sandrel, Julien: Unelmien lista

 Julien Sandrel: Unelmien lista

La chambre des merveilles, Ranska, 2018

Suom. Lotta Toivanen

Tammi  (WSOY), 2021


Luin ~ 07/2021


Kuvaus:
Millaista olisi elää jonkun toisen unelmia todeksi?

Julien Sandrelin Unelmien lista on lämmin, tunteikas ja lempeän koominen romaani siitä, mikä elämässä on oikeasti tärkeää.

Thelman poika viruu tajuttomana sairaalassa, kun hän löytää vahingossa pojan salaisten unelmien listan ja päättää toteuttaa sen pitääkseen toivoaan yllä. Unelmat vievät hänet Tokioon ja Budapestiin, luokkahuoneisiin ja jalkapallokentälle, mutta ennen muuta matkalle omaan sisimpään. Surun ja epävarmuuden hetkilläkin voi löytää ystävyyttä ja rakkautta, kyynelten läpi voi hymyillä.


Kommentti:

Miehen kirjoittamaksi aika kevyttä. Hassua sanoa, mutta välillä kirja vaikutti aika lailla ya-kirjalta.
Aihehan on hyvinkin vakava, enkä oikein päässyt yli kirjan kevyestä fiiliksestä.

(213 sivua.)


Giffin, Emily: Vauvanpitävä

 Emily Giffin: Vauvanpitävä

Baby Proof, 2006

Suom. Inka Parpola

WSOY Lista, 2008

Luin 07/2021



Kuvaus:

Ensin rakastutaan palavasti ja mennään naimisiin. Sitten saadaan lapsia. Eikö se ole kaikkien naisten haaveissa?
Ei ainakaan Claudia Parrin. Hän uskoo, ettei koskaan löydä miestä, joka jakaisi hänen ideaalinsa lapsettomasta avioliitosta. Sitten hän kohtaa hurmaavan Benin, joka vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta: mies ei halua tulla isäksi. Pari rakastuu ja menee naimisiin. Elämä kuitenkin yllättää, ja eräänä päivänä toinen heistä muuttaa mieltään. Toiseen heistä iskee vauvakuume.


Vauvanpitävä on tarina siitä, mitä täydelliselle pariskunnalle tapahtuu, kun kumppanukset yhtäkkiä haluavatkin täysin erilaisia asioita. Kompromissin tekeminen ei tunnu mahdolliselta asiassa, joka muuttaisi koko loppuelämän kulun. On päätettävä, mikä elämässä on tärkeintä, ja yritettävä tavoitella sitä. On myös pohdittava, mitä voimme – ja mitä emme voi – tehdä rakkaudesta toiseen ihmiseen.


Kommentti:

(307 sivua.)




maanantai 12. heinäkuuta 2021

Hietamies, Eve: Teräsmiehen morsian

 Eve Hietamies: Teräsmiehen morsian

Otava, 1995

Luin ~ 12.7.2021






Kuvaus:

Iiris ja Isto asuvat Itä-Helsingissä ja yrittävät totutella toisiinsa ja toisen sukuun, olla perhe, yhteiskunnan tukipilari. Mutta ”miksi aina minä” on kysymys, joka kivistää kun pitäisi leikkiä tosissaan kotia.

Onko elämä vai asuntolaina, lauma muksuja ja keski-iän kyllästyminen? Vai onko jossain kuitenkin bileet joihin et vain saanut kutsua?

Eve Hietamies kertoo rakastamisen vaikeudesta tässä ja nyt, rivitalossa, markettien, parkkipaikkojen ja metroasemien maailmassa. Hän kirjoittaa vetävästi ja näkee tutut tilanteet humoristisesti.


Kommentti:

Tuulahdus kaukaiselta 1990-luvulta. Ajalta, jolloin karkumatkalta lähetetiin postikortteja ja soitettiin, jos huvitti, lankapuhelimiin.

Tarina ei silti ole vanhentunut, vaan enemmänkin ajaton. Lapsuuden ja nuoruuden kokemukset, syrjäänjääminen, sukulaisten keskinäiset kaunat ja muut tutut kuviot, ja tietenkin se, miten ne vaikuttavat aina seuraaviin sukupolviin.

Joskus tuntuu, että nykyaikana analysoidaan perhetaustoja ja esim. nuorten ongelmia sillä oletuksella, että ihmiset tekevät aina tahallaan toistensa elämän vaikeaksi. Toki monet niin tekevätkin, mutta miksi me lopulta  toistamme edellisten sukupolvien virheitä? Ymmärtääkseni ainakin joskus siksi, että emmehän me sen taitavampia tai tietävämpiä kasvamisen tai kasvattamisen suhteen ole kuin edellisetkään polvet. Kaikkien meidän täytyy opetella ja oppia elämään ihan ensimmäistä kertaa...


(186 sivua.)


lauantai 10. heinäkuuta 2021

Giffin, Emily: Rakkauden pudotuspeli

 Emily Giffin: Rakkauden pudotuspeli

Something Blue, 2005

Suom. Inka Parpola

WS Bookwell Oy, 2008

Luin ~ 10.7.2021


Kuvaus:

Kaunis ja seksikäs Darcy Rhone on tottunut saamaan haluamansa: onhan elämä sitä lumotumpaa, mitä kauniimpi nainen on. Darcyn täydellinen maailma kuitenkin romahtaa, kun hänen paras ystävänsä Rachel varastaa hänen sulhasensa. Rachel on aina ollut kunnollinen ja tunnollinen, mutta ulkonäöltään ikuinen kakkonen.
Itsekeskeisen Darcyn yllätykseksi hän ei saa sympatioita puolelleen. Hän huomaa karkottaneensa luotaan kaikki läheisensä ja olevansa ensimmäistä kertaa elämässään täysin yksin – ja raskaana. Hän yrittää toipua tilanteesta matkustamalla lapsuudenystävänsä luo Lontooseen. Siellä narsistinen ja materialistinen Darcy päättää ryhtyä kehittämään itseään: tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä on täydellisen aviomiehen etsiminen.
”Voisiko asia, jonka ei ikinä haluaisi tapahtuvan, olla juuri sitä, minkä pitäisikin tapahtua?” kysyy Rakkauden pudotuspeli. Se on itsenäinen jatko-osa Giffinin menestyneelle esikoisromaanille Rakkaus lainassa (2007).

Kommentti:

No tokihan tämä oli todella kevyt kirja, mutta tykkäsin tästä yllättävän paljon.  Keveyshän oli ensimmäisen osan perusteella odotettavissakin ja toki muistin edellisen kirjan tapahtumat melko hyvin, mutta tässäpä olikin jujuna se, että kertoja oli vaihtunut. 
Tällä kertaa äänessä on häpeämättömän kevytmielinen ja itsekeskeinen Darcy, eikä Rachel, kuten ensimmäisessä osassa.
Välillä kieltämättä mietitytti, että jaksaako niin itsekeskeistä kerrontaa kovin pitkään lukeakaan, mutta tavallaan äärimmäinen narsistisuus toi kirjaan myös aimo annoksen huumoria.
Päähenkilön kuvaus oli todella taitavasti kirjoitettu ja lopulta aloinkin suorastaan pitää Darcystä.  
Pitänee lukea vielä kolmaskin kirja!

(312 sivua.)


maanantai 5. heinäkuuta 2021

French, Nicci: Keskiviikkoa odottaessa

 Nicci French: Keskiviikkoa odottaessa

Waiting for Wednesday, 2013

Suom. Raimo Salokangas

Blue Moon Kirjat Oy, 2021

Luin ~ 4.7.2021



Kuvaus:

Viikonpäivä-sarjan kolmannessa kirjassa psykoterapeutti Frieda Kleinia alkaa vaivata muuan seikka mahdollisen potilaan puheissa. Se johdattaa hänen kadonneiden nuorten naisten jäljille, etsimään vaarallista ja varovaista saalistajaa, jonka olemassaolosta poliisikaan ei tiedä. 

Samaan aikaan poliisi tutkii mukavan perheenäidin murhaa. Friedan veljentytär tuntee perheen pojan, ja tahtomattaan Frieda kietoutuu tähänkin tutkintaan. 

Taustalla vaanii vanha haamu, joka pitää huolen, että Frieda ei pääse unohtamaan häntä.


Kommentti:

Koukuttava, hyvä sarja.  Seuraavaa viikonpäivää odotellessa.

Jälleen jännitys tiivistyy, kun Frieda ystävineen joutuu hengenvaaraan päätyessään kaivelemaan vähän liiankin vaarallisia johtolankoja. Toki tähän perustelutkin löytyvät, Frieda kun ei oikein kaikkien poliisien suosiossa ole, ja Karlssoninkin ystävyyden rajoja on venytetty aika äärimmilleen. Mutta kuka oikeasti lähtee kaivelemaan jonkun monimurhaajaksi epäilemänsä.....

Sarjan alusta lähtien olen miettinyt, pitäisikö henkilöistä tehdä nimiluettelo, koska jostain syystä numet eivät meinaa jäädä mieleen. Toki tuttu perusporukka alkaa olla hallussa, mutta muuten nimilista olisi voinut kyllä olla hyvä apu, etenkin kun seuraavan osan suomennosta joutuu taas vähän odottelemaan.


(446 sivua.)

sunnuntai 27. kesäkuuta 2021

Shafak, Elif: 10 minuuttia 38 sekuntia tässä oudossa maailmassa

 Elif Shafak: 10 minuuttia 38 sekuntia tässä oudossa maailmassa

10 Minutes 38 Seconds in this Strange World, 2019

Suom. Maria Erämaja

Gummerus Kustannus Oy, 2021

Luin ~ 27.6.2021



Kuvaus: (takakannesta)

Brutaalin kaunis tarina elämänvoimasta

Roskapöntössä Istanbulin laitamilla lepää juuri murhatun prostituoidun, Tequila-Leilan, ruumis. Ennen kuin hänen tietoisuutensa 10 minuutin 38 sekunnin päästä hiipuu lopullisesti, Leila käy läpi koko elämänsä kirjoa. Huumaavia makuja, tuoksuja, värejä. Perhettä, joka hylkäsi hänet, ja muita hyljeksittyjä, joista tuli hänen uusi perheensä ja kantava voimansa. Taustalla kuohuneita Turkin lähihistorian käännekohtia. Sitä, kuinka ystävyys voi tuoda toivoa suurimmankin epätoivon keskelle.

Turkin luetuimman naiskirjailijan, moniarvoisuuden ja ihmisoikeuksien sanansaattaja Elif Shafakin romaani on yhteiskuntakriittinen ja syvästi humaani tarina ystävyydestä ja elämänvoimasta. Teos antaa äänen niille, joilla sitä ei yleensä ole: kaltoinkohdelluille, marginaaliin kadotetuille, konservatiivisen yhteiskunnan tukahduttamille ja muille toisten tarinoiden sivuhenkilöille. Teos valittiin Booker-palkintoehdokkaaksi.

FILI - Kirjallisuuden vientikeskus on tukenut tämän kirjan kääntämistä.

Kommentti:


(359 sivua.)

torstai 24. kesäkuuta 2021

Holmberg, Niillas: Halla Helle

 Niillas Holmberg: Halla Helle

Gummerus, 2021

Luin ~ 24.6.2021





Kuvaus:

Palkitun saamelaisrunoilijan tenhoava esikoisromaani

Papin poika Samu jättää etelän taakseen ja muuttaa Saamenmaalle. Merkillisen vahva voima vetää häntä Utsjoelle: Suomen puhutuin saamelainen Elle Hallala, taiteilijanimeltään Halla Helle.

Elle hylkää taiteen teon ja erakoituu tunturiin viettämään esi-isiensä mukaista elämää. Hän lähettää Samulle runomuotoon kirjoitettuja unia. Freud ja Jung apunaan Samu alkaa tulkita unia auttaakseen Elleä. Välittyykö tulkinnoista vain hänen oma halunsa saada Elle lähelleen, ja mitä toisen kulttuurista on omaksuttava ymmärtääkseen sen symboleja?

Yhteiskunnallinen Halla Helle on sykähdyttävä esikoisromaani. Se kuvaa viisaasti niin yksilön kuin yhteisön ristiriitoja.

Kommentti:

Runoja, unia, psykologiaa. Mielenkiintoinen, myös haastava luettava. 

Vahva kannanotto Suomen alkuperäiskansan, saamelaisten kohteluun viime vuosisatoina ja -kymmeninä. Viivähdys Lapin maisemissa.

(455 sivua.)


maanantai 21. kesäkuuta 2021

Cronin, A. J. : Sisärengas

 A.J. Cronin: Sisärengas

The Citadel, 1937

Suom. Helvi Vasara

Otava, 9. painos 1984

Luin ~ 21.6.2021



Kuvaus:

Lääkärinammatti on köyhälle, vaatimattomista oloista peräisin olevalle Andrew Mansonille kutsumus. Valmistuttuaan hän on täynnä intoa ja väkevyyttä, vilpitöntä halua auttaa ihmisiä kaikkien kykyjensä mukaan. Hänen ensimmäinen työpaikkansa on pienessä takapajuisessa englantilaisessa kaivoskaupungissa. 

Sitten hänen tiensä johtaa hiukan vauraampaan kaivoskaupunkiin ja lopulta Lontooseen, jossa hän onnistuu pääsemään "sisärenkaaseen", niiden muotilääkäreiden joukkoon, joiden mainetta hienot potilaat levittävät ja joille varallisuus ja maallinen hyvä ovat itsestään selviä asioita.

Sisärengas on syvällinen, kaunistelematon kuvaus nuoren miehen tiestä, kuvaus ihmisen ponnisteluista päämääriensä saavuttamiseksi, vaikeista valinnoista ihanteiden ja ympäristön hyväksymien arvojen välillä.... , mutta myös oikean tien löytymisestä.

Kommentti:

Kyllä, oikea ikivihreä kirja ja mielenkiintoinen ajankuvaus lääkärinammatista. Vanhahtava kieli (suomennos), johon totutteleminen toki vei hetken, sopi todella hyvin tähän kirjaan. 

Tämän takia kannattaa aina välillä lukea jokin klassikkokirja; Ainakin hetkeksi omakin maailmankuva   avartuu ja saa perspektiiviä tämän hetken asioihin.

(445 sivua.)

maanantai 7. kesäkuuta 2021

O´Leary, Beth: Vaihtokauppa

 Beth O´Leary: Vaihtokauppa

The Switch, 2020

Suom. Taina Wallin

WSOY, 2021

Luin ~ 7.6.2021





Kuvaus:

Tosirakkaus ei katso ikää eikä asuinpaikkaa.

Vaihtamalla paranee! Hittikirja Kimppakämpän tekijän raikas uutuus on iloinen sekoitus rakkautta, ystävyyttä ja maisemanvaihdoksia!

Burnoutin partaalla sinnitellyt Leena Cotton romahtaa töissä ja joutuu lomalle. Hänen isoäitinsä Eileen haluaisi treffeille, mutta yorkshireläiskylästä ei löydy miestä, jolla olisi omat hampaat ja vaatekomerossa muutakin kuin tweediä. He päättävät tehdä vaihtokaupat kahdeksi kuukaudeksi: Leena osallistuu kylätalkoisiin kumisaappaissa, ja Eileen muuttaa Lontoon trendikaupunginosaan ja kirjautuu deittisovellukseen.

Vaihtokauppa muistuttaa, että rakkauden voi löytää oudosta paikasta tai aivan nenän edestä. Teos singahti Britanniassa suoraan bestseller-listalle. Beth O'Leary on kerännyt runsaasti faneja myös Suomessa Kimppakämppä-romaanillaan.


Kommentti:

Kevyt, hauska tarina ja hyvä niin.

(400 sivua.)

keskiviikko 2. kesäkuuta 2021

Giffin, Emily: Rakkaus lainassa

 Emily Giffin: Rakkaus lainassa

Something Borrowed, 2004

Suom. Inka Parpola

WS Bookwell Oy, 2007

Luin ~ 2.6.2021





Kuvaus:

Rachel White on nuori, New Yorkin Manhattanilla asuva ja työskentelevä asianajaja. Hän on aina ollut kunnollinen kaikissa rooleissaan, mutta tilanne muuttuu, kun Rachelin pitkäaikaisin ystävä Darcy järjestää juhlat hänen 30-vuotissyntymäpäiviensä kunniaksi. Illan lopussa Rachel päätyy samaan sänkyyn Darcyn kihlatun Dexin kanssa.

Rachel luulee ensin voivansa vain unohtaa tuon yön, mutta tajuaa pian, että hänellä on todellisia tunteita Dexiä kohtaan. Syyskuiset häät lähestyvät uhkaavasti, ja Rachelin on punnittava tunteitaan ja tarpeitaan niin ystävyydessä kuin rakkaudessakin. Hänen on myös kohdattava se tosiseikka, ettei hän ole koskaan todella uskonut omaan onneensa - ja myönnettävä, että tilanteesta ei pääse eteenpäin muuten kuin valintojen ja riskien kautta.


Kommentti:

Täysiverinen rakkausromaani ja hyvä niin. Tätä tarvittiin :).

Oli kyllä lähes koko ajan tunne, että tarina on jo tuttu, mutta en ole ihan varma, olenkon nähnyt tätä elokuvana. Olisin ehkä vähän tyytymätön loppuratkaisuun, mutta kas, tarinalla onkin vielä itsenäinen jatko-osa. Ehkäpä luen senkin, sillä' tämä sopii oikein hyvin kesälukemiseksi.

(334 sivua.)

maanantai 31. toukokuuta 2021

Catozzella, Giuseppe: Et kai vain pelkää?

 Giuseppe Catozzella: Et kai vain pelkää?

Non dirmi che hai paura, 2014

Suom. Taru Nyström

Like Kustannus Oy, 2014

Luin ~ 31.5.2021


Kuvaus:

Koskettava tarina tytöstä, joka kuoli unelmansa tähden

Somalialainen juoksija Samia Yusuf Omar joutuu tyytymään kykyjään heikompiin tuloksiin, sillä hunnutettuna on vaikea juosta. Pekingin olympialaisissa hän jää viimeiseksi mutta nousee muslimityttöjen ja -naisten idoliksi maailman joka kolkassa ja päättää pärjätä seuraavissa kisoissa paremmin. Lontoon olympialaisten alla hän lähtee uhkarohkealle venematkalle kohti Italiaa ja kunnollisia harjoitusmahdollisuuksia, mutta vanhan ja huonokuntoisen paatin moottori rikkoontuu matkalla ja uimataidoton Samia hukkuu yrittäessään päästä italialaiseen laivaan.

Giuseppe Catozzella on toimittaja. Kirja perustuu tositapahtumiin, ja Catozzella on haastatellut Samian läheisiä kirjaa varten. Catozzella on perehtynyt tarinaan huolellisesti ja kirjaa Samian elämän köyhästä mutta onnellisesta lapsuudesta viimeisten sivujen järkyttävään hukkumiskohtaukseen. Myös suomalaiset sanomalehdet kirjoittivat näkyvästi vain 21-vuotiaana kuolleen Samian tragediasta. Samian sisar asuu Suomessa. Kirja ilmestyy Helsingin kirjamessuille, joiden teemamaa on ensi syksynä Italia.



Kommentti:

Hieman kömpelösti kirjoitettu, mutta surullinen ja erittäin tärkeä kirja elämän käsittämättömästä epäreiluudesta. 
Ei vaan voi ymmärtää, miksi maailmassa on paikkoja, joissa kukaan ei ole turvassa. Jos synnyt sotaakäyvään maahan, et voi edes lähteä maasta, koska sinulla ei ole passia. Mitä ihmiset voivat toivoa tai unelmoida, kun mikään ei toimi. Paitsi mielivalta.
Samialla oli unelma, mutta onneksi hän ei itse edes tainnut tajuta, miten epärealistinen se oli. Toki hän olisi voinut alkaa elää edes normaalia elämää, jos hänen Matkansa olisi onnistunut.


(247 sivua.)


torstai 27. toukokuuta 2021

Sasaki, Fumio: Hyvästit tavaroille

 Fumio Sasaki: Hyvästit tavaroille - vapauttava minimalismi

BOKUTACHINI, MOU MONO WA KITSUYOU NAI, 2015

Viisas Elämä Oy, 2021

suom. Artturi Nurmi

Luin ~ 27.5.2021





Kuvaus:

Haluatko eroon turhasta tavarasta?
Näin oivallat, miten vähemmän voi todellakin antaa paljon enemmän.

Fumio Sasaki on tavallinen nuorimies, jolla oli taipumusta stressata ja verrata itseään muihin – kunnes hän päätti hankkiutua eroon kaikesta turhasta ja säästää vain aivan välttämättömän. Vaikutukset olivat hämmästyttävät: tavaroiden ostamisen ja kotinsa siivoamisen sijaan hän kokee elävänsä nyt antoisampaa elämää kuin koskaan. Fumion tarina on havahduttava esimerkki siitä, miten puhdistavaa ja yksinkertaista materiasta luopuminen voi olla, ja siihen kirja antaa täsmälliset vinkit: Jos et ole käyttänyt jotain tavaraa vuoteen, hankkiudu siitä eroon. Jos tarvitset jotain, pyydä sitä lainaan. Säilytä sinulle rakkaat valokuvat. Tässä nöyrässä näkemyksessä aidosta onnesta minimalismi näyttäytyy ainutlaatuisena rikkautena, joka on jokaisen ulottuvilla.

Fumio Sasaki on kolmekymppinen japanilaiskirjailija, joka asuu 20 neliön asunnossa Tokiossa. Hän omistaa kolme paitaa, neljät housut, neljät sukat, eikä juuri paljon muuta. Tässä myyntimenestykseksi nousseessa kirjassaan hän pohtii minimalismin filosofiaa ja saa lukijansa arvioimaan uudelleen, mitä omistaminen merkitsee.


Kommentti:

Kirjassa oli kyllä paljon mielenkiintoisia ajatuksia, vaikka en olekaan ryhtymässä itse minimalistiksi - ainakaan vielä.

Ajatus ja toive vähemmistä tavaroista ja vähemmästä siivottavasta kiehtoo minua välillä paljonkin.

Ehkä parhaiten tästä kirjasta jäi mieleeni kohta, jossa hän kertoo, miten tavarat kuiskailevat meille. No niinhän kaikki ne tavarat, joita omistamme, kutsuvat meitä käyttämään niitä, huolehtimaan niistä, ja jos ei muuta, niin pesemään tai pyyhkimään pölyt kun ne seisovat käyttämättöminä.

Eli vähemmän tavaraa = enemmän aikaa tärkeille asioille. Monessakin mielessä.


(229 sivua.)

Nuotio, Eppu: Maggie ja minä

 Eppu Nuotio: Maggie ja minä

Gummerus, 2020

Luin ~ 27.5.2021





Kuvaus:

Eppu Nuotion hurmaavaa rakkausromaani on täynnä elämänjanoa ja suuria tunteita

Hannalla on perhe ja hän viihtyy työssään Kansallisteatterin puvustossa. Silti hän kaipaa jotakin. Kun Hanna tapaa lukupiirissä Ulrikan, naiset ystävystyvät, ja Hanna saa elämäänsä uutta virtaa ja kiehtovia tuttavuuksia.

Romaanin toisessa aikatasossa eletään 1900-luvun alkua. Taidemaalari Venny Soldan-Brofeldtin avioliitto natisee liitoksissaan, kun hän maalaa kalliolla alasti tanssivaa Maggie Gripenbergiä.

Vennyn ja Maggien tarina ei jätä Hannaa rauhaan. Hänkin kaipaa onnea, ja varmuuden siitä, että joku kannattelee vaikeiden aikojen yli.


Kommentti:

Hannan tarina on kiinnostava kuvaus tästä ajasta ja arjesta. Kaikki on periaatteessa ihan hyvin, mutta kaikki on myös vähän harmaata. Niin tuttua.

Kirjassa pohditaan Hannan elämän eri puolia; perhettä, parisuhdetta, työtä jne. ja vaikka kirja on kevyehkö, se laittaa miettimään myös vähän syvempiä syntyjä. 

Uusi lukipiirituttavuus Ulrika on mielenkiintoinen henkilö, joka saa Hannan vähän heräämään arkisesta nuutumuksestaan, ja osoittautuu kuitenkin ihan inhimilliseksi hänkin Hannan (alku-) ihannoimisesta huolimatta.

Venny ja Maggie-hyppäys jäi itselleni jotenkin aika etäiseksi ja enemmänkin minua harmitti, kun Hannan tarina välillä katkesi.

Lukupiiriläisten WApp-viestittely oli ehkä hieman kankeaa, mutta toimi kyllä tarinan eteenpäinviejänä varsin hyvin.

(233 sivua.)

keskiviikko 19. toukokuuta 2021

Moyes, Jojo: Yömusiikkia

 Jojo Moyes: Yömusiikkia

Night Music, 2008

Suom. Heli Naski

Gummerus, 2021

Luin ~ 18.5.2021





Kuvaus:

Äidinrakkautta ja surumielisiä säveliä Moyesin tapaan

Isabel Delancey on aina pitänyt elämäntyyliään itsestäänselvyytenä. Kun hänen aviomiehensä yllättäen kuolee ja hän jää yksin velkakasan ja kahden lapsen kanssa, Isabel joutuu luopumaan elämäntyylistään ja kodistaan ja muuttamaan rapistuvaan hökkeliin maaseudulle.

Perheen uusi koti meinaa luhistua ja Isabelin viimeisetkin säästötkin huveta, joten hänen ei auta kuin pyytää apua naapureiltaan – tietämättä, että jo hänen pelkkä läsnäolonsa on nostattanut pintaan pitkäaikaisia kaunoja ja pakkomielteitä.

Isabel taistelee saadakseen tehtyä rapistuvasta talosta kodin ja tulee löytäneeksi selviytymisvaiston, josta hänelle ei ollut aavistustakaan. Hän oppii myös, että sydämessä voi alkaa soida uusi laulu.



Kommentti:
Tämä on taas taattua Jojo Moyesia. Kiva, että suomennetaan näitä Kerro minulle jotain hyvää -kirjaa edeltäneitäkin Moyeseja, ettei tarvitse vain odottaa, että hän ehtii kirjoittaa uusia.
Yömusiikkia on utkuttava ja kimurantti yhdistelmä juonittelua ja romantiikkaa. Lopulta pakka ehkä pikkuisen hajosi käsiin, kun oli niin monta juonenkäännettä ohjattavana. Kelpo rakkaustarina tämä oli. 

(421 sivua.)