James, Peter: Kuolema ei riitä

Peter James: Kuolema ei riitä
Not Dead Enough, 2007
Suom. Leena Mäntylä
Minerva Kustannus Oy, 2011
Luin ~ 23.7.2024

Kuvaus:

Roy Grace selvittää seurapiirirouvan raakaa murhaa, josta epäillään aviomiestä. Tällä on kuitenkin alibi.
Samana yönä kun Brian Bishop tappaa vaimonsa Brightonin kodissaan, hän on todistettavasti Lontoossa. Ainakin siltä tilanne näyttää rikosylikomisario Roy Gracen ryhtyessä tutkimaan seurapiirirouva Katie Bishopin raakaa murhaa. Grace joutuu toteamaan, että Bishop on jotenkin onnistunut tekemään mahdottoman tempun ja ollut kahdessa paikassa yhtä aikaa. Onko joku varastanut hänen henkilöllisyytensä vai onko Bishop yksinkertaisesti mestarivalehtelija?
Kun vielä kaksi muutakin naista löytyy murhattuina, on Brightonin poliisilla kiire saada tilanne hallintaan, ennen kuin huhut sarjamurhaajasta aiheuttavat yleistä paniikkia. Tutkimusten edetessä myös rikosylikomisarion oma elämä uhkaa suistua pahasti raiteiltaan.

Kommentti:

Koukuttava tarina, joka karmeudestaan huolimatta on todella hyvää viihdettä. Tämän olen tainnut nähdä telkkaristakin, mutta ei haitannut ollenkaan.

(497 sivua.)

Morris, Heather: Nousevan auringon sisaret

Heather Morris: Nousevan auringon sisaret
Sisters Under the Rising Sun, 2023
Suom. Kristiina Drews
Aula & Co, 2024
Luin ~ 20.7.2024

Kuvaus:

Heather Morrisin uutuusromaani on tositapahtumiin pohjautuva tarina naisista, jotka joutuivat japanilaisten pitämälle vankileirille Indonesiassa toisen maailmansodan aikana.
Australialainen sairaanhoitaja Nesta James ja englantilainen muusikko Noah Chambers sekä suuri joukko skotlantilaisia, kiinalaisia, uusiseelantilaisia ja singaporelaisia naisia päätyvät japanilaisten vankileirille pommikoneiden tuhottua laivan, jolla viimeisiä siviilejä yritettiin kuljettaa turvaan murtuneesta Singaporesta. Leirillä nälkä, väkivalta ja sairaudet olivat uhkana päivittäin, mutta Norahin ja Nestan johdolla naiset löytävät itsestään rohkeutta ja neuvokkuutta voittaa vastukset ja selviytyä hengissä. Pitääkseen vankien mielialaa yllä Norah perustaa kuoron, joka lopulta esittää klassista musiikkia a cappellana.
Nousevan auringon sisaret on naisten sotaromaani ja kertomus naisten sisaruudesta, urheudesta ja ystävyydestä synkimpinäkin hetkinä. Kirjan on suomentanut Kristiina Drews.

Kommentti:

Heather Morris kirjoittaa mielestäni todella taitavasti 2. maailmansodan ajan tapahtumista. Sama aihepiiri on hänen aiemmissakin kirjoissaan, kuten esim. Auschwitzin tatuoija. Tarinat pohjautuvat oikeiden ihmisten kokemuksiin, mutta tietenkin, koska tapahtumista on jo aikaa, kaikki eivät ole enää itse voineet tarinaansa kertoa. Aineistona on aina henkilöiden ja heidät tunteneiden ihmisten kertomaa sekä valokuvia.
Näissä fakta ja fiktio on mielestäni yhdistetty uskottavasti ja taitavasti.

(410 sivua.)

Magga, Inga: Puolikas

Inga Magga: Puolikas
Bealleoassi
Like Kustannus Oy (Otava), 2024
Luin ~ 18.7.2024

Kuvaus:

Koskettava perhetarina sotienjälkeisen Saamenmaan lapsista, nykypäivän kaupunkisaamelaisuudesta ja omista juurista.
Ibbá palaa Kutturaan, sukunsa kotipaikkaan, missä hän on viettänyt lomansa lapsuudesta lähtien. Saamenmaalla hänen sisintään kalvaa vierauden tunne, ja hän alkaa pohtia, miksi hän ei osaa puhua saamea – ja miksi vanhemmat välttelevät aihetta.
Vähä vähältä Ibbá selvittää sukunsa saloja, jotka juontuvat sotienjälkeisiin vuosiin, kun syrjäkylien saamelaislapset koottiin lukuvuoden ajaksi kouluasuntoloihin ja he joutuivat eroon perheistään. Ibbán täytyy kysyä itseltään, mikä merkitys saamelaisuudella ja saamen kielellä hänelle on.

Kommentti:

Hieno kirja nykypäivän saamelaisen näkökulmasta. Lasten koulutus, saamen kielen asema. Saamelainen identiteetti; onko se kiinni ayntymäpaikasta, asuinpaikasta, suvun vaiheista, kielestä?

Tähän kirjaan olisin ummikkona kaivannut pientä saamenkielisten sanojen sanastoa, sillä (ainakin) sukulaisuussanat menivät itseltäni välillä sekaisin, kun hypättiin nykyhetkeen aiemmista vaiheista. Välillä piti erikseen miettiä, kenen henkilön vaiheista ja esim. jälkeläisistä olikaan kysymys.

(283 sivua.)

Sparks, Nicholas: Paluu

Nicholas Sparks: Paluu
The Return, 2020
Suom. Ulla Selkälä
WSOY, 2023
Luin ~ 15.7.2024

Kuvaus:

Joskus eteenpäin pääsee vain kulkemalla lähtöruudun kautta.
Koskettava romaani loukkaantuneesta armeijan lääkäristä ja kahdesta arvoituksellisesta naisesta, jotka muuttavat hänen elämänsä.
Trevor Bensonin ei koskaan pitänyt palata takaisin kotiseudulleen Pohjois-Carolinaan. Mutta kun hänet passitetaan kranaatin vammauttamana Afganistanista kotiin, vaikuttaa isoisältä peritty mökki sopivan rauhalliselta paikalta toipua ja keskittyä hoitamaan mehiläispesiä. Tutustuessaan paikallisiin Trevor tulee kuitenkin imetyksi valheiden verkkoon. Sitä setviessään hän oppii rakkauden ja anteeksiannon todellisen merkityksen. Ja sen, että päästäksemme elämässä eteenpäin meidän on usein palattava sinne, mistä kaikki alkoi.

Kommentti:

Ensinnäkin, olipa mielenkiintoista lukea vaihteeksi mieskirjoittajan kirjoittama rakkausromaani. Toiseksi, en yhtään ihmettele, että Sparksin kirjoista on tehty elokuvia - jonkun niistä olen nähnytkin, ainakin Notebookin.
Todella kivaa lomalukemista. Hetkellisesti tuli välillä vaikutelma, että oliko kirja tarkoitettu parin erilaisen käyttäytymisterapiamuodon opaskirjaseksi, mutta onneksi ei liikaa kuitenkaan.
(Päivitän nämä lomakirjat nyt putkeen parin kuluneen viikon ajalta.)
(397 sivua.)

Blomqvist, Anni: Hyvästi Myrskyluoto

Anni Blomqvist: Hyvästi Myrskyluoto
Vägen från Stormskäret, 1973
Suom. Liisa Ryömä
Gummerus, 1976
Luin ~ 9.2.2024

Kuvaus:
Myrskyluoto-sarjan viides ja viimeinen osa.
Maijan on jatkettava elämää yksin ilman Jannea. Lapset ovat tukena musertavassa surussa, ja pystyvätkin varttuessaan yhä enemmän auttamaan arjen töissä. Maija voi vihdoin myös toteuttaa vanhan haaveensa kaljaasin hankkimisesta ja opetella kirjoittamaan.
Koittaa myös se hetki, jona Maija joutuu jättämään hyvästit rakkaalle Myrskyluodolleen, pienelle maailmalle joka oli hänen omansa melkein koko elämän ajan.
Kommentti:

Nyt kun olen lukenut koko Myrskyluoto-sarjan, voin kertoa, että en pidä uutuuselokuvasta.
Tai elokuva sinänsä oli hyvä, mutta se ei oikeastaan kerro Anni Blomqvistin Maijasta.
Elokuvan inspiraation lähteenä on toki ollut kyseinen tarina.
Niin paljon hyvin olennaisia asioita on muutettu sekä tarinallisesti että henkilön persoonassa, että mielestäni tämä on kerta kaikkiaan aivan uusi tarina.
Sellaisena toimii oikein mainiosti, vaikka historiallisia tosiseikkoja onkin käsitelty melkoisen vapaalla otteella.

(178 sivua.)

Blomqvist, Anni: Meren voimia vastaan

Anni Blomqvist: Meren voimia vastaan
I kamp med havet, 1971 Suom. Liisa Ryömä
Gummerus, 1980 (5. painos)
Luin ~ 7.2.2024

Kuvaus:
Myrskyluoto-sarjan neljäs osa.
Maija on nyt suurperheen äiti, ja Janne on hänen tukensa ja turvansa. Tulipalon jälkeen Myrskyluotolaiset asuvat Simskälassa, kunnes on aika palata rakentamaan uutta kotia.
Saariston arki on ankaraa ja yksinkertaista, ja Maijan vilpitön ilo pienistä onnen hetkistä heijastuu koko perheen elämään. Meri vaatii loputonta nöyryyttä luonnonvoimien edessä. Maija joutuu kokemaan elämänsä raskaimman menetyksen, eikä rakastettu Myrskyluoto voi enää koskaan olla sama kuin ennen. Silti surunkin läpi kuultaa syvä, kypsä elämänviisaus, joka kasvaa ihmisen ja luonnon aidosta yhteydestä.
Kommentti:
Tämän Myrskyluodon minä muistan ja tunnistan.
(166 sivua.)

Blomqvist, Anni: Maija

Anni Blomqvist: Maija
Maja, 1970
Suom. Liisa Ryömä
Gummerus, 1975
Luin ~ 6.2.2024

Kuvaus:

Myrskyluoto-sarjan kolmas osa.
Maijan ja Jannen perhe kasvaa vuosi vuodelta. Lapset varttuvat, ja arkinen aherrus, vaikeudet ja ilot nivoutuvat yhteen värikkääksi arjeksi. Elämää varjostavat myös tuskan ja surun hetket, kohtuuttoman raskailta tuntuvat hetket. Yhdessä Maija ja Janne kuitenkin jaksavat, ja elämä jatkuu.


Kommentti:

Myrskyluodon Maijan tarinan yksi merkityksellisimmistä asioista itselleni on Maijan ja Jannen usko Jumalaan. Se tuo heille suurta turvaa koettelemusten keskellä, vaikka kirkon vaatimukset ehtoolliselle osallistumisesta myös kuormittavat syrjässä asujia.
Lopussa tapahtuu taas yksi katastrofi ja perhe joutuu evakkoon Maijan kotitaloon Västergårdiin, mikä on myös mukavaa vaihtelua yksinäiseen eloon syrjäisellä luodolla. Koti-ikävä Myrskyluodolle tuntuu oikeastaan jopa hieman yllättävältä, helpomminkin voisi elämänsä elää!
Toisaalta, kun elanto tulee kalastuksesta, Myrskyluoto on sopiva paikka. Ja rakas, vaikkakin yksinäinen.

(157 sivua.)

Blomqvist, Anni: Luoto meressä

Anni Blomqvist: Luoto meressä
Med havet som granne, 1969
Suom. Björn-Christer Lindgren ja Liisa Ryömä
Gummerus, 2010
Luin ~ 5.2.2024

Kuvaus:
Luoto meressä on Anni Blomqvistin rakastetun saaristolaissarjan toinen romaani.
Maija ja Janne aloittavat yhteisen elämänsä syrjäisellä Myrskyluodolla, koti rakennetaan tulisijaa myöten itse, karjaa hankitaan, perhe alkaa kasvaa. Työntäyteisen arjen katkaisevat silloin tällöin mannermatka, joku kävijä, kirkkoreissu, ja sotakin sivuaa saariston asukkaita. Elämän yksinkertaisuus ja karuus näyttäytyvät kirjassa melkein kadehdittavina, lukija kaipaa sitä suoraa kosketusta luontoon ja vääristymättömiä ihmissuhteita, jotka nykyihmiseltä ovat kadonneet aikaa sitten.
Nuoren pariskunnan lujittuvan rakkauden ja luottamuksen Anni Blomqvist kuvaa koruttomalla, lämpimän huumorin värittämällä tavalla.
Samoin kuin ensimmäistä romaania tätäkin lukiessaan nauttii konstailemattomasta rauhallisesta kielestä, joka selkeästi ja kotoisasti, väliin runollisinkin sävyin kertoo sen mitä kertomusta on. Eikä karu kaunis elämä kaunomaalailua kaipaakaan.

Kommentti:

Välillä kuulen kyllä todella vahvasti tutun ahvenanmaalaisen murteen poljennon korvissani Blomqvistin kerronnassa :).
Tämä vahvistaa kyllä sitä omaa käsitystäni Maijasta ja esim. englantilaismiehityksen ajasta. Maija ja lapset vietiin kovalla kiireellä turvaan Västergårdiin eli Maijan kotitaloon ja Janne joutui piileskelemään Suomessa.

Jumalaan turvautuminen suuressakin hädässä tuo turvaa, vaikka Maija myös pelkää Jumalaa ja kokee ansainneensa omilla laiminlyönneillään Jumalan rangaistukset. Onneksi läheltä löytyy ihmisiä, jotka omalla karullakin tavallaan auttavat eteenpäin paitsi arkisissa asioissa ja ongelmissa, myös Maijan hengellisessä hädässä.

(163 sivua.)

Blomqvist, Anni: Tie Myrskyluodolle

Anni Blomqvist: Tie Myrskyluodolle
Vägen till Stormskäret, 1968
Suom. Björn-Christer Lindgren
Gummerus, 1991 (7. painos, ensimmäinen ilm. 1974)
Luin ~ 3.2.2024

Kuvaus:

Tie myrskyluodolle on ensimmäinen Anni Blomqvistin viidestä saaristolaisromaanista, jotka yhdessä muodostavat laajan, vaikuttavan kokonaisuuden, todellisen Ahvenanmaa-eepoksen. Kirjailija kuvaa ulkosaariston kalastajien vaikeita elinolosuhteita 1800-luvulla, aikana jolloin piti kaiken aikaa turvautua omaan rohkeuteen ja kokemukseen, perheen ja kylän tukeen ja Jumalaan. Näin hän välittää tämän ja huomisen päivän lukijoille kuvan maailmasta, joka on katoamassa ja unohtumassa. Toisaalta Anni Blomqvistin suurtyö on riippumaton ajasta ja paikasta - se on tarina ihmisestä ja ihmisen elämästä, siitä oikeasta, alkuperäisestä elämästä lähellä luontoa.

Tie myrskyluodolle kertoo romaanisarjan päähenkilön Maijan nuoruudesta kodin turvallisessa mutta ankarassa ilmapiirissä. Lapset kasvavat kovassa kurissa ja Herran nuhteessa ja joutuvat pienestä pitäen osallistumaan talon töihin. Ajan henkeen kuuluu myös, ettei Maijan mieltä kysytä, kun hänet luvataan Kala-Erkerin Jannelle ja heidän yhteisestä tulevaisuudestaan päätetään.
Häikäisevän kauniina kevätpäivänä Maija ja Janne nostavat purjeensa, irrottautuvat tutusta kotirannasta ja suuntaavat veneensä kohti avomerta ja tulevaa elinpaikkaansa Myrskyluotoa.

Kommentti:

Kävimme katsomassa uutuuselokuvan Myrskyluodon Maijasta. Elokuva poikkesi melkoisesti siitä, millainen mielikuva minulla on kirjasarjan Maijasta, sekä saaristoelämän ajankuvasta. Sainpa hyvän syyn lukea tämän ihanan nostalgiasarjan uudestaan.

(154 sivua.)

Hunter, Cara: Ei ulospääsyä

Cara Hunter: Ei ulospääsyä
No Way Out, 2019
Suom. Sirpa Parviainen
Otava, 2022
Adam Fawley-sarjan 3. osa
Luin ~ 23.7.2023

Kuvaus:

Kaksi lasta jää loukkuun palavaan asuntoon joulunpyhinä. Rikoskomisario Adam Fawley on uransa järkyttävimmän tapauksen äärellä.
Nelihenkisen perheen koti on ilmiliekeissä, ja sisältä löytyy kaksi lasta. Talossa ei kuitenkaan ole muita: vanhemmat ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen, samoin perheen auto. Lisäksi alkaa näyttää yhä todennäköisemmältä, ettei tulipalo ollut onnettomuus.
Millainen hirviö sytyttäisi tuleen talon, jonka sisällä on kaksi pientä lasta? Ja miksi vanhemmat ovat jättäneet heidät yksin?

Kommentti:

Kauhea aihe, mutta ei ollut kuitenakaan vaikeaa luettavaa, koska tässä keskitytään jälleen enemmän tapahtumien syiden ja seurausten selvittelyyn kuin rikoksen karmeudella mässäilyyn. Oli taas todella kiemurainen kuvio, joten ehkä lukijalle voisi vähän enemmänkin vihjata joitain asioita matkan varrella. Rikollisen arvaaminen (päätteleminen) on sentään yksi iso mielenkiintoa lisäävä tekijä murhamysteereissä.
(379 sivua.)

Kujanpää, Mari: Rumuuspäiväkirja

Mari Kujanpää: Rumuuspäiväkirja
Otava, 2023
Luin ~ 17.7.2023

Kuvaus:

Todenmakuinen nuortenromaani rohkeudesta olla oma itsensä ja löytää omat ihmisensä.
”Kaikilla muilla on päämäärä, ja ne kulkee sivuilleen vilkuilematta. Niitä odotetaan jossain. Mä en ole menossa minnekään eikä mua odoteta missään. Silti mun jalat talloo eteenpäin”.
Ikä 14 vuotta, kengännumero 42, pituus 175 senttiä, kuppikoko AA ja naama karmean ruma, niin Malva määritellään. Ivalliset kommentit koulussa osuvat selkään ja sydämeen, vaikka piiloutuisikin mustan hupparin alle. Sitten vierelle talloo Runo, joka on innostunut luonnosta ja taiteesta niin kuin Malvakin.
Finlandia-palkittu Mari Kujanpää kirjoittaa nuorta lukijaa koskettavista aiheista suoraan ja samaistuttavasti.

(160 sivua.)

Erlandsson, Karin: Koti

Karin Erlandsson: Koti
Hem, 2021
Suom. Katariina Kallio
Kustantamo S&S, 2022
Luin ~ 7.6.2023

Kuvaus:

Saarilla samat asiat toistuvat kautta vuosien ja vuosisatojen: joku on aina lähdössä merille ja joku toinen jää, yrittää tulla toimeen kaipauksen kanssa. On ikävää, helpotusta, halua, epäuskoa ja itsenäisyyttä.Karin Erlandsson kertoo Ahvenanmaan historiaa naisten ja lasten näkökulmasta. Koti piirtää kuvan kymmenen ahvenanmaalaisen elämästä eri aikoina, 800-luvulta tähän päivään. Yhdessä ne muodostavat moniäänisen tarinan siitä, millaista elämä saarilla on ollut ja on yhä, ja vievät kiehtovalle matkalle ahvenanmaalaiseen elämäntapaan ja kulttuuriin.Koti on eeppinen historiallinen romaani, joka näyttää, että ahvenanmaalaiset ovat kautta aikojen kohdanneet samanlaisia haasteita ja tunteneet samoja iloja ja suruja. Merenkäynti on ollut alueen elinehto, tuonut sille vaurautta ja tehnyt siitä ainutlaatuisen osan Suomea. Kaiken tämän ovat kuitenkin mahdollistaneet koti ja he, jotka pitävät sitä yllä - he, jotka odottavat.

Kommentti:

Mielenkiintoinen rakenne tässä kirjassa. Lyhyehköjä tarinoita 800-luvulta lähtien kohti nykypäivää. Itselleni rakas Ahvenanmaa miljöönä, myös tuttuja paikannimiä vilahteli tarinoissa. Miten meri ja sen läheisyys on tietenkin aina ollut läsnä saarelaisten elämässä. Hieno lukukokemus!

(286 sivua.)

Erlandsson, Karin: Sininen lanka

Karin Erlandsson: Sininen lanka: Mitä tiedän neulomisesta
Det blå garnet: En bok om att sticka
Schildts & Söderströms, 2022
Luin ~ 2.3.2023

Kuvaus:

Kirjailija Karin Erlandsson oli teini-ikäinen, kun hän päätti toteuttaa haaveensa ja neuloa itselleen puseron. Kotoa löytyneistä jämälangoista syntyi ilman ohjeita ja mallia kaunis raidallinen neule, jota ihasteltiin ja jota Karin käytti paljon. Mikä suuri ilo ja tyydytyksen tunne! Syvä ja elämänmittainen rakkaus oli syntynyt.
Karin on neulonut vuosien mittaan satoja neuleita, puseroita, sukkia, myssyjä, lapasia itselleen ja rakkailleen. Mutta mitä kaikkea teemme, kun neulomme? Millaisen näkymättömän historian ketjuun liitymme, kun istumme käsitöiden ääressä? Ja onko neulomisella jotakin tekemistä kirjoittamisen kanssa?

Kommentti:
Kiva pieni kirja neulomisesta ja langoista. Hauska paketti omakohtaisia ja yleisiä asioita, sopivasti pilke silmäkulmassa kirjoitettuna. Muutama hauska tiedonmuru oman rakkaan harrastuksen sanaston alkuperästä jäi mieleen, sellaisia kuin Raglan, Cardigan ja Kitchener stitch.

(188 sivua.)

Hislop, Victoria: Ne, joita emme unohda

Victoria Hislop: Ne, joita emme unohda
Those Who Are Loved, 2019
Suom. Laura Jänesniemi
Bazar Kustannus Oy, 2021
Luin ~ 25.7.2022

Kuvaus:

Rakastetut eivät kuole koskaan.
Victoria Hislopin Ne, joita emme unohda on historiallinen romaani Kreikan repivästä lähihistoriasta ja henkilökohtaisten valintojen kauaskantoisista vaikutuksista.
Eräänä päivänä Ateenassa pikkuinen Themis-tyttö havahtuu yksin kotonaan ruokapöydän alla leikkiessään korviahuumaavaan pamaukseen ja kaikkialta tulvivaan valoon. Pahasti rappeutunut kotitalo on romahtanut pöydän ympäriltä, mutta Themis ja suuri ruokapöytä säilyvät kaikkien ihmeeksi ehjänä. Tämä pamaus on kuin lähtölaukaus niille koville ajoille, jotka odottavat naiseksi kasvavaa Themista ja hänen läheisiään.
Tulevina vuosina natsimiehitys, Kreikan poliittinen jakautuminen oikeistoon ja vasemmistoon, sisällissota, nälkä, puute ja kurjuus repivät Themiksen perhettä. Kipeistä henkilökohtaisista ratkaisuista tulee väistämättä poliittisia valintoja. Myös Themiksen päätökset syntyvät vihan ja rakkauden ääripäissä.
Victoria Hislop on tinkimätöntä taustatyötä tekevä kirjailija ja taitava kertoja, jonka historiallisissa romaaneissa mennyt aika herää eloon yhtä aistittavana kuin tämä päivä.

Kommentti:

Kahden viikon lomareissun ehdottomasti paras kirja oli tämä Victoria Hislopin Kreikan historiaa kuvaava romaani. Tässä kirjassa kerrotaan iso tarina monessa mielessä. Sain todella paljon tietoa Kreikan (melkoisen sekamelskaisesta) historiasta 1900-luvulla ja hienosti oli koottu yhden perheen jäsenten elämään monia ulottuvuuksia. Lämpimästi suosittelen.
(524 sivua.)

Nicholls, David: Kaikki peliin

David Nicholls: Kaikki peliin
Starter for Ten, 2003
Suom. Sauli Santikko
Otava, 2012
Luin ~ 21.7.2022

Kuvaus:

Työläisperheen eliittiyliopistoon ponnistavan pojan lämminhenkinen kasvutarina.
Eletään 1980-luvun alkua Pohjois-Englannissa. Työläisäidin poika Brian lähtee suurin odotuksin yliopistoon: hän pääsee vihdoin toteuttamaan intellektuaalisia haaveitaan, joita on yrittänyt huonolla menestyksellä varjella junttikavereidensa pilkalta.
Pääministeri Margaret Thatcherin työvoimapoliittiset toimet aiheuttavat kuohuntaa tiedostavissa yliopistonuorissa, mutta Brianin mielenkiinto on kohdistunut yläluokkaisen perheen kauniiseen ja lahjakkaaseen Aliceen. Brian yrittää tehdä vaikutuksen Aliceen menestymällä opinahjonsa joukkueessa television University Challenge -tietokilpailussa – hinnalla millä hyvänsä.
Menestysteoksen Sinä päivänä tavoin myös kirjailijan esikoisromaani hurmaa lämpimällä huumorilla, 80-lukunostalgialla ja osuvilla huomioilla lähihistoriasta.

Kommentti:

Tässäpä hiukkasen kömpelö tarina kömpelöstä kaverista. Toimi jonkinlaisena nostalgiamatkana 80-luvulle ja sen ajan opiskelijaelämään, mutta ei ihan täyttänyt odotuksia, joita itselläni oli. Lomalukemisena ihan ok.

(414 sivua.)

Keyes, Marian: Aikuiset ihmiset

 Marian Keyes: Aikuiset ihmiset

Grown Ups, 2020

Suom. Lea Peuronpuro

Tammi (WSOY), 2021

Luin ~ 27.7.2021

Kuvaus: Tietäisitpä mitä muut salailevat! Mestarikomediennen täsmäisku Caseyn perheeseen, jonka glamoröösit kulissit kaatuvat, kun aivotärähdyksen saanut Cara paljastaa kaikkien salaisuudet. Veljekset Johnny, Ed ja Liam Casey ovat onnenpekkoja. Heillä on kauniit ja lahjakkaat vaimot vierellään – Jessie, Cara ja Nell – sekä iso liuta lapsia. Lomat ja juhlahetket Caseyn perhe viettää yhdessä, mutta kaikki ei ole niin auvoista kuin miltä näyttää. On nimittäin niin, että jotkut eivät voi sietää toisiaan ja jotkut tulevat toimeen liiankin hyvin. Kun sitten Cara saa aivotärähdyksen, alkaa hän vuodattaa julki ikäviä totuuksia. Kiusallisen tilinteon hetkellä jokaisen on punnittava tykönään, tällä tavallako käyttäytyvät aikuiset ihmiset. Irlantilainen Marian Keyes (s.1963) on tunnetaan ”luvattoman hauskoista” (Sunday Times) romaaneistaan, joissa hän kuvailee, millaista on olla tänä päivänä nainen. Nykykirjallisuuden merkittäväksi feministiksi tituleerattu Keyes on vakaasti sitä mieltä, että huulipuna ja korkokengät eivät tee naisesta idioottia. Ei ihme että häntä niin kovasti rakastetaan ja loputtomiin jäljitellään. - Kommentti: Kevyttä ja silti varsin painavia asioita. Omaan kesälomalukumakuuni vähän sekavakin, kun oli niin paljon ihmisiä ja kesti tovin muistaa, kuka kukin oli. Tykkäsin kyllä! ((605 sivua.)

Sandrel, Julien: Unelmien lista

 Julien Sandrel: Unelmien lista

La chambre des merveilles, Ranska, 2018

Suom. Lotta Toivanen

Tammi  (WSOY), 2021

Luin ~ 07/2021

Kuvaus:

Millaista olisi elää jonkun toisen unelmia todeksi?

Julien Sandrelin Unelmien lista on lämmin, tunteikas ja lempeän koominen romaani siitä, mikä elämässä on oikeasti tärkeää.

Thelman poika viruu tajuttomana sairaalassa, kun hän löytää vahingossa pojan salaisten unelmien listan ja päättää toteuttaa sen pitääkseen toivoaan yllä. Unelmat vievät hänet Tokioon ja Budapestiin, luokkahuoneisiin ja jalkapallokentälle, mutta ennen muuta matkalle omaan sisimpään. Surun ja epävarmuuden hetkilläkin voi löytää ystävyyttä ja rakkautta, kyynelten läpi voi hymyillä.

Kommentti:

Miehen kirjoittamaksi aika kevyttä. Hassua sanoa, mutta välillä kirja vaikutti aika lailla ya-kirjalta.

Aihehan on hyvinkin vakava, enkä oikein päässyt yli kirjan kevyestä fiiliksestä.

(213 sivua.)

Giffin, Emily: Vauvanpitävä

 Emily Giffin: Vauvanpitävä

Baby Proof, 2006

Suom. Inka Parpola

WSOY Lista, 2008

Luin 07/2021

Kuvaus:

Ensin rakastutaan palavasti ja mennään naimisiin. Sitten saadaan lapsia. Eikö se ole kaikkien naisten haaveissa?
Ei ainakaan Claudia Parrin. Hän uskoo, ettei koskaan löydä miestä, joka jakaisi hänen ideaalinsa lapsettomasta avioliitosta. Sitten hän kohtaa hurmaavan Benin, joka vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta: mies ei halua tulla isäksi. Pari rakastuu ja menee naimisiin. Elämä kuitenkin yllättää, ja eräänä päivänä toinen heistä muuttaa mieltään. Toiseen heistä iskee vauvakuume.

Vauvanpitävä on tarina siitä, mitä täydelliselle pariskunnalle tapahtuu, kun kumppanukset yhtäkkiä haluavatkin täysin erilaisia asioita. Kompromissin tekeminen ei tunnu mahdolliselta asiassa, joka muuttaisi koko loppuelämän kulun. On päätettävä, mikä elämässä on tärkeintä, ja yritettävä tavoitella sitä. On myös pohdittava, mitä voimme – ja mitä emme voi – tehdä rakkaudesta toiseen ihmiseen.

Kommentti:

(307 sivua.)

Ahern, Cecelia: Lyyralintu

Cecelia Ahern: Lyyralintu

Lyrebird, 2016

Suom. Lauri Sallamo & Heidi Tihveräinen

Gummerus, 2019

Luin ~ 31.7.2020

Kuvaus:

Tunteikas ja rohkaiseva kirja naisesta, joka muuttaa tapaamme katsoa maailmaa.
Länsi-Corkin syvissä vuoristometsissä asuu nuori nainen vailla yhteyttä muuhun maailmaan. Hänellä on ilmiömäinen matkimisen kyky, joka tuo hänelle lempinimen lyyralinnun mukaan.
Kun Solomon dokumenttielokuvaryhmineen sattumalta törmää Lauraan, tämän elämä mullistuu. Filmiryhmä vetää Lauran tarkoin varjellusta rauhasta Dublinin hälinään, ja hän joutuu kohtaamaan maailman, joka haluaa ymmärtää hänen elämäntapaansa.
Auttaako urbaani maailma Lauraa levittämään siipensä – vai sulkeeko se hänet kultaiseen häkkiin? Villien lintujen lailla Laurankin kuuluu lentää vapaana…
Lyyralintu on ajatuksia herättävä ja liikuttava rakkaustarina; se on kertomus kiivaasti sykkivästä sydämestä ja kaiken hälyn alla piilevästä hiljaisuudesta. 

Kommentti:

Taattua, kevyehköä Cecelia Ahernia. Aika mielikuvituksellinen tarina, mutta ripaus mielikuvitusta tekee joskus ihan hyvää, vaikken mikään fantasioiden ystävä olekaan. 

Luin kirjan heinäkuun puolella, mutta päivitys tulee lomateknisistä syistä elokuun puolelle.

(470 sivua.)

Lessing, Doris: Ruoho laulaa

Doris Lessing: Ruoho laulaa

The Grass is Singing, 1950

Suom. Eva Siikarla

Arena kirjayhtymä, 1978 (Gummerus)

Luin ~ 25.7.2020

Kuvaus:

Kokeilen, löydänkö kuvausta netistä.

Kommentti:

Jännä kirja. Jotenkin sydämeenkäyvän, raa'an suora. Näinä aikoina, jolloin "I can't breathe"-teksti  löytyy lomapaikkakunnan kerrostalon takaseinältä ja #blacklivesmatter kuohuu koronan lisäksi ympäristössä, oli aikamoinen kokemus lukea 1950 kirjoitettu (ja vasta 1978 suomennettu) kirja suorasukaisen alkuasukasvihamielisestä henkilöstä. 

Toki Mary Tanner on paljon muutakin ja ensisijaisesti hän on olosuhteiden uhri, joka kärsii joutuessaan elämään olosuhteissa, joissa hän ei viihdy eikä pärjää eikä halua olla. 

Tuona aikana ei kuitenkaan lähdetty noin vain huonoista olosuhteista eikä huonosta avioliitosta, joten Mary tuhoutuu vähitellen, voimatta tehdä tilanteelle oikeastaan yhtään mitään. 

Aika raskas lomakirja.

Kirjanpito vähän kärsii, kun en ollut mökillä netin äärellä. Tämäkin siis luettu jo heinökuussa, vaikka tilastoituu elokuulle.

(234 sivua.)