lauantai 29. lokakuuta 2022

Pasanen, Leena: Daktari Leena

Leena Pasanen: Daktari Leena: Neljä vuosikymmentä lastenlääkärinä Tansaniassa
Suomen Lähetysseura, 2021
Luin ~ 29.10.2022



Kuvaus:

Daktari Leena on Tansaniassa elämäntyönsä tehneen lastenlääkärin Leena Pasasen omaelämäkerta.
Oululainen Pasanen lähti Suomen Lähetysseuran lähettämänä Tansanian Ilmbulaan vuonna 1981 ja työskenteli siellä aina vuoteen 2008, jolloin jäi osa-aikaeläkkeelle. Sen jälkeenkin työt on jatkunut Tansaniassa näihin päiviin asti vapaaehtoistyössä.
Leena Pasanen on nähnyt läheltä etenkin sairaiden lasten ja äitien karut olo mutta toisaalta myös Tansanian valtaisan kehityksen vuosikymmenien aikana.
Daktari Leenan mukaan parasta Tansaniassa ovat olleet ihmiset, joilta hän sai jatkuvasti voimaa jatkaa työtä, jossa joutui näkemään mm. malarian ja aliravitsemuksen tuhoisat seuraukset.


Kommentti:

Saimme joskus lahjaksi kirjan Daktarin lapset ja luimme sen miehen kanssa yhdessä. Luulimme, että Daktari olisi joku paikka, mutta se tarkoittikin lääkäriä, lääkäri Leena Pasasta. Tuimme myös hänen työpaikkaansa Ilembulan sairaalaa Lähetysseuran kautta monia vuosia.
Todella mielenkiintoinen elämäntarina, vaikka kirjassa olikin paljon ennestään tuttua asiaa. Nykyään eläkkeelläkin Leena Pasanen asuu osan vuodesta Tansaniassa ja tekee Mufindissa vapaaehtoistyötä orpojen lasten parissa.

(278 sivua + kuvat.)

keskiviikko 26. lokakuuta 2022

Soudakova, Anna: Varjele varjoani

Anna Soudakova: Varjele varjoani
Kustannusosakeyhtiö Otava / Atena, 2022
Luin ~ 25.10.2022



Kuvaus:

Koskettava romaani maahanmuuttajanaisesta ja hänen Suomessa varttuneesta tyttärestään.
Leningrad, 1980-luku. Georgi tarjoaa Veralle kodin kommunalkasta, jonka pahvinohuet seinät rajaavat rakkaudelle pienen tilan. Kun Mauno Koivisto kutsuu inkeriläistaustaisia Suomeen, muuttavat Vera ja Georgi Varissuolle Turkuun. Tytär Nina aloittaa koulunsa vieraassa maassa.
Vahvassa suvussa perhesuhteet ovat voimavara mutta ne myös hiertävät. Kun Nina saa lapsia, ylisukupolviset traumat saavat hänet epäilemään itseään. Mitä menneisyydestä haluaa säilyttää, mitä unohtaa? Mikä on maahanmuuttajan paikka - tai ihmisen ylipäätään?


Kommentti:

Minua puhuttelee Anna Soudakovan tapa kertoa. Aiemmin luin hänen esikoiskirjansa Mitä männyt näkevät.
Uskon, että on entistäkin tärkeämpää ymmärtää Suomeen muuttaneiden ajatuksia ja kokemuksia. On myös hyvä tarkastella suomalaisille tuttuja asioita jonkun muun näkökulmasta.
Yksi asia, joka jäi nyt taas mietityttämään hieman enemmän, on ulkopuolisuuden tunne.
Ajattelen, että maahanmuuttajallahan on itsestäänselvästi tunne ulkopuolisuudesta, koska hän on niin monella tapaa erilaisesta kulttuurista kotoisin.
Silti olisi hyvä muistaa, ettei kulttuuriero välttämättä ole ainoa erottava tekijä, tarkoitan, että ilman erilaista taustaakin moni tuntee itsensä ulkopuoliseksi.
Olen ennenkin pohtinut sitä, miten lähes jokainen ihminen kokee erilaisuutta - eli siis tuntee, että muut ovat osa yhtenäistä joukkoa, ja juuri minä olen (ainoa?) se, joka tuntee itsensä erilaiseksi ja ulkopuoliseksi.
Tätä olen omille lapsillenikin yrittänyt kertoa, ettei se päällepäin näkyvä "yhteenkuuluvuus" välttämättä aina ole totta!
Vähän vastaavasti ajatus siitä, että "kaikki muut" ovat niin rohkeita ja esiintymistaitoisia jne., miksi vain minä jännitän sosiaalisia tilanteita. Olen usein väittänyt, että suurin osa ihmisistä jännittää vastaavia tilanteita, mutta ihmiset suhtautuvat jännitykseen eri tavalla - ja joku on ehkä harjoitellut sellaisia tilanteita enemmän.
No, tämä meni nyt jo hieman sivuraiteille, mutta tykkäsin jälleen Soudakovan tarinasta ja kirjoitustyylistä. Alku oli ehkä hieman sekava, jälleen kerraan hypittiin edes takaisin ajassa. Kannattaa siis olla tarkkana, että pääsee kärryille.
Tässä kirjassa tuli myös pieni kurkistus viime kevään Venäjä - Ukraina-tilanteeseen ja siihen, miten se vaikuttaa Suomessa asuviin, venäläistaustaisiin ihmisiin.

((277 sivua.)

maanantai 24. lokakuuta 2022

Haanpää, Päivi: Pysähdyskoe

Päivi Haanpää: Pysähdyskoe
Art House Oy, 2021
Luin ~ 23.10.2022



Kuvaus:
Kun arkeen väsynyt kulttuurityöläinen antaa itselleen 40-vuotislahjaksi omakustanteisen puolen vuoden vapaan, alkaa Pysähdyskoe. Kokeen tarkoituksena ei ole matkustaa Intiaan etsimään itseä, ei laittaa koko elämää uusiksi. Tarkoituksena on vain pysähtyä, olla ja ihmetellä elämää ilman työtä.
Työorientoituneessa nykymaailmassa moni määrittelee itsensä työn kautta, työ on osa identiteettiä. Mitä tapahtuu, kun työtä ei olekaan? Mitä käy kiireelle? Miten vaikeaa on sanoa ei, kun joku tarjoaa töitä? Miten hävytöntä on sanoa ei, kun moni on ilman töitä? Muuttuuko ilman työtä kotirouvaksi, ja mitä se sitten tarkoittaa? Muuttuuko arki tylsäksi? Paljastuuko hyggen hienous? Entä kuluttaminen ja pysähtyminen, miten ne kohtaavat?


Kommentti:

Just nyt en jaksa enempää kommentoida, vaikka olenkin itse toteuttanut sijaisuuksien välissä näitä pysähdyksiä.
Sain eilen koronatestistä positiivisen tuloksen ja nyt oon kipeä.

(170 sivua.)

lauantai 22. lokakuuta 2022

Nivukoski, Paula: Kerran valo katoaa

Paula Nivukoski: Kerran valo katoaa
Otava, 2022
Luin ~ 22.10.2022



Kuvaus:

Kertun ja Johanneksen rakkaus syttyy kirjeissä rintaman ja kotirintaman välillä. Vihkiloma, kevyen kesähelman hulmahdus jokirannassa, kolme kiihkeää yötä. Mutta sota ei säästä surulta. Kerttu kaipaa myös isää, joka lähti kauan sitten Amerikkaan eikä palannut. Silti hän ei ole osannut varautua suruviestien tuomaan tuskaan ja ikävään.
Kun viimeisenä sotakesänä Koskiluhdan tilalle tuodaan töihin venäläisiä sotavankeja, herää Kertun sydämessä kipeä kaipuu.


Kommentti:

Kauniisti ja lempeästi kerrottu Kertun, nuoren naisen tarina jatkosodan ajasta. Kun veljet ja mielitietyt lähtivät, eikä koskaan tiennyt, kuinka käy. Elämä oli raskasta myös kotirintamalla.
Mielestäni tämä Kertun tarina kuvaa todella hienosti tunnelmia ja ajatuksia, mutta myös käytäntöä ja arkea sota-aikana. Ruoan säännöstely, suojeluskunta, ilmavalvontavuorot, uutiset, työ ja uutisten odotus täyttivät päivät.

Pidän todella paljon Paula Nivukosken tekstistä, sen kuvailevuudesta ja asioista, joita kerrotaan myös rivien välissä. Pohjalaismurrettakin on juuri sopivasti.

(414 sivua.)

perjantai 14. lokakuuta 2022

Day, Elizabeth: Täydellinen elämä

Elizabeth Day: Täydellinen elämä
Magpie, 2021
Suom. Elina Lustig
Gummerus Kustannus Oy, 2022
Luin ~ 14.10.2022



Kuvaus:

Elizabeth Dayn romaani Täydellinen elämä on psykologinen perhedraama, joka tarjoilee koukuttavan ja intensiivisen lukuelämyksen. Tarinan keskiössä ovat nopeasti parisuhteessaan etenevät Marisa ja Jake, joiden elämä mutkistuu heidän luokseen muuttavan vuokralaisen Katen ilmestyessä kuvioihin. Marisan tulkinnan mukaan lopulta vaakalaudalla on koko hänen täydellinen elämänsä. Tarina on täynnä otteessaan pitäviä jännitteitä ja yllättäviä käänteitä.
Koukuttava ja intensiivinen lukuromaani pakkomielteisen perheonnen tavoittelusta.
Marisa ja Jake ovat tunteneet vasta vähän aikaa, kun Jake pyytää Marisaa muuttamaan luokseen ja he alkavat yrittää lasta.
Suhde joutuu koetukselle, kun he ottavat taloonsa vuokralaisen. Kate ei tunnu käsittävän yksityisyyden rajoja, hän on epäilyttävän kiinnostunut Jakesta ja kyselee jatkuvasti lapsesta.
Marisa on varma, että Kate ei väisty ennen kuin on saanut kaiken haluamansa. Vaakalaudalla on koko hänen täydellinen elämänsä.
Jännitteinen, yllättävä ja taidokkaasti kirjoitettu psykologinen perhedraama.


Kommentti:

Tämä oli todellakin jännittävä, yllättävä ja taidokkaasti kirjoitettu psykologinen draama. Alku ei oikein sytyttänyt ja meinasinkin jättää kirjan kesken. Onneksi kuitenkin jatkoin lukemista, koska tässä olikin yllätyksiä tiedossa.
Todella hyvin kirjoitettu näkökulman muutos!

(464 sivua.)

keskiviikko 12. lokakuuta 2022

Farah, Nura: Lumimaa

Nura Farah: Lumimaa - kertomuksia
Kustannusosakeyhtiö Otava, 2022
Luin ~ 11.10.2022



Kuvaus:

”Mene takaisin sinne mistä olet tullut!”
Millaista on aina erottua muista, marketin kassalla, baarissa, oppitunnilla, uimahallissa? Värikkäät tarinat kertovat niistä raastavista ja mahdottomista tilanteista, jotka ovat maahanmuuttajan arkea.
Vanhemmat haikailevat takaisin Somaliaan, nuorempi polvi ei sinne kaipaa etsiessään omaa paikkaansa. Onko pakko tuntea jatkuvaa kiitollisuutta, onko pakko pienentää itsensä sopeutuakseen suomalaisiin normeihin? Kun joutuu jatkuvasti törmäämään todellisuuteen, jossa erilaisuus ei todellakaan ole rikkautta. Jossa helposti päätyy silmätikuksi tai hämmästelyn kohteeksi.
Sillä Lumimaassa muukalaista ei toivoteta tervetulleeksi, vaan tervemenneeksi.


Kommentti:

Tässä on erittäin tärkeä kirja! Hienosti lyhyehköt kertomukset nostavat esiin erilaiset tilanteet. Maahanmuuttaja, etenkin musta sellainen, ei voi vain sulautua joukkoon, koska hänen ulkonäkönsä on niin erilainen kuin meidän kantasuomalaisten. Kuitenkin somaleja ja muitakin maahanmuuttajia on meillä jo hyvin paljon. Toki omalla paikkakunnalla pienessä kaupungissa täällä Pirkanmaalla ei niin valtavasti maahanmuuttajia näy kuin isommissa kauapungeissa.
Arvostan suuresti naisia, (ja toki kaikkia) jotka nostavat myös vaikeita asioita esiin ja päivänvaloon. Muuten emme voi ottaa opiksemme, jos emme edes tiedä, mitä kaikkea he kokevat.
Ei ole ihan helppoa puhua tai kirjoittaa epäkohdista, varmaan siitäkin voi saada kiittämättömän leiman. Kirjailija on ehkä joutunut hieman varomaan sanojaan, mutta onneksi hän kirjoittaa asioista näinkin suoraan.

(207 sivua.)

lauantai 8. lokakuuta 2022

Valkola, Roosa: Tyttö joka halusi olla enkeli

Roosa Valkola: Tyttö joka halusi olla enkeli
- Miten parantua syömishäiriöstä?

Kirjapaino Bookcover Oy, 2021
Luin ~ 8.10.2022



Kuvaus:

Miten parantua syömishäiriöstä.
Nuori tyttö ajautuu syvälle syömishäiriön pyörteisiin, ja lopulta elämässä on tilaa vain vaa'alle, mittanauhalle ja kalorilaskurille. Päivät menevät sumussa elämän ja kuoleman rajamailla. Miksi sairaus ottaa vallan ja vie kaiken mukanaan? Voiko tästä selviytyä vai onko syömishäiriö kuolemantuomio?
Kirjassa pääset seuraamaan syömishäiriöön sairastuneen nuoren naisen taistelua elämästä, ja näkemään mitä sairaus ihmiselle tekee. Näet myös miten hauraasta enkelitytöstä muuttuu matkan myötä vahva nainen, joka ei pelkää enää lentävänsä tuulen mukana pois. Hän seisoo vahvana jalat kiinni maassa, eivätkä elämän myrskyt saa Roosaa enää kumoon.
Se miten tähän pisteeseen lopulta päädyttiin, selviää kirjan parantumismyönteisistä vinkeistä sairauden päihittämiseen. Mitä sairastunut voi itse tehdä parantuakseen? Voiko koskaan parantua täysin? Miten aloittaa syöminen uudelleen ja mitä pitäisi syödä? Entä mitä läheinen voi tehdä auttaakseen? Kirjassa vastataan näihin ja lukuisiin muihin kysymyksiin käytännönläheisellä otteella. Lähde kirjan mukaan matkalle, joka siivittää sinutkin kohti unelmiasi.


Kommentti:

Ikävä kyllä, kovin ajankohtainen aihe. Tämä kirja on mielestäni todella hyvä, sillä kirjoittaja kirjoittaa hyvin rehellisesti omasta sairaudestaan, mutta pääasia on paranemismyönteisellä sanomalla. Kirjassa on myös moniakin vinkkejä sairastuneelle paranemisprosessiin sekä sairastuneen läheisille vinkkejä siitä, miten voi tukea paranemisprosessissa. Kirja on hyvin käytännönläheinen, vaikka sisältää myös faktatietoa.
Todella lämmin lukusuositus kenelle tahansa, jota aihe koskettaa.

(137 sivua.)

perjantai 7. lokakuuta 2022

Toivola, Jani: Pantteri ja minä

Jani Toivola: Pantteri ja minä
Kustannusyhtiö *Kosmos Oy, 2022
Luin ~ 7.10.2022



Kuvaus:

Kokoelma Jani Toivolan rakastettuja tekstejä.
Pantteri ja minä on kokoelma kokoaan suurempia kirjoituksia vanhemman ja lapsen yhteisen taajuuden muodostumisesta sekä arjen pienistä ja isoista oivalluksista, joiden lomassa opetellaan spagaattia, etsitään roskiksesta Korkeasaaren karttaa ja eletään elämän parhaita päiviä.
Jani Toivola on julkaissut vuodesta 2020 alkaen sosiaalisessa mediassa pieniä, filosofisiakin ulottuvuuksia hipovia kertomuksia ja pohdintoja arjesta lapsensa kanssa.
Hauskat, tunnistettavat ja liikuttavat tekstit ovat nousseet valtavaan suosioon, ja nyt parhaat palat Toivolan ja Pantterin arjen seikkailuista julkaistaan kirjana.
Jani Toivola on helsinkiläinen kirjailija, joka tunnetaan myös isänä, näyttelijänä, juontajana ja vihreiden entisenä kansanedustajana. Toivolan aiemmat teokset ovat Musta tulee isona valkoinen (2016), Kirja tytölleni (2018) ja Rakkaudesta (2021).


Kommentti:

Sympaattinen kokoelma internetissä julkaistuja arkisia tekstejä. Tämä on tosi kiva päiväkirjan muoto ja sisältää paljon syviäkin ajatuksia arkipäivän tilanteista.
Olen seurannut Jani Toivolan IG-tiliä ja lukenut varmaan kaikki nämä tekstit sieltä, mutta oli silti kiva lukea tekstit kirjaan koottuna.
Mielestäni tämä oli ihana, sympaattinen kurkistus Toivolan perheen arkeen ja juhlaan, isän ajatuksia tyttären kasvaessa.
(186 sivua.)

torstai 6. lokakuuta 2022

Rudberg, Denise: Vieras joukossa

Denise Rudberg: Vieras joukossa
Er tredje man, 2021
Suom. Anu Koivunen
Into Kustannus Oy, 2022
Luin ~ 6.10.2022



Kuvaus:

Uusi sotasuunnitelma vaikuttaa Elisabethin, Signen ja Iriksen työhön tiedustelupalvelussa. On kesä 1941, ja Ruotsin puolueettomuus on vaarassa. Karlaplan-aukion reunamilla, talossa numero neljä, on työ täydessä vauhdissa. Naiskolmikko selvittää koodeja ja oman elämänsä kiemuroita sodan hiipiessä yhä lähemmäksi Ruotsin rajoja.
Vieras joukossa on Tukholmaan sijoittuva vakoojaromaani toisen maailmansodan tapahtumista. Tositapahtumiin ja paikkoihin perustuva Liittolaiset-sarja on kunnianosoitus viime vuosisadan teräville, vahvoille naisille. Elisabethin, Signen ja Iriksen henkilöhahmojen esikuvat ovat kirjailijan omassa suvussa.


Kommentti:

Toiveista huolimatta kolmas osa ei noussut edellisiä osia korkeammalle.
Hetkittäin kirjassa tavoitettiin jotain 1940-luvun ajankuvasta, mutta lopulta tässä koko sarjassa on mielestäni kovin kömpelö juoni ja kieli, sekä henkilöt, jotka eivat mielestäni kunnolla heränneet henkiin.
Tämä on hieman hämmentävää, koska olen ymmärtänyt, että sarja on noussut (Ruotsissa) hyvinkin suureen suosioon ja lopussa luetellaan varsin asiantuntevia tahoja teoksen tietojen tarkistajiksi. Itseäni ehkä eniten häiritsi se, että tässä oli annettu vaikutelma edes jollain lailla vakavasti otettavasta tarinasta, mutta sitä tässä ei nyt lukija saanut. Neitojen elämän kuvaukset olivat tylsiä, päälleliimatun oloisia ja kovin karikatyyrimäisiä.
Varsinainen juoni katosi turhien vuoropuheöuiden viidakkoon. Tarinan olisi hyvin saanut tiivistettyä yhteen kirjaan. Ja lopulta moni asia jäi edelleen auki kaikkien kolmen päähenkilön kohdalla.
Käännöskin ontui jonkin verran, mutta se saattoi johtua alkuteoksesta.

No, joko tuli selväksi, petyin tähän koko sarjaan.

(301 sivua.)
P.s. Ei tämä ole ainoa kirja (tai sarja) johon olen pettynyt, vaan itse asiassa jätän nykyään useinkin kirjoja kesken. Viimeisin taisi olla suursuosikki Paperipalatsi, jonka jäöitn kesken kauniista mökkikuvauksista huolimatta, kun en vaan jaksanut kiinnostua sen henkilöistä.
Joskus on myös kysymys ajoituksesta, joku kirja ei vain sovi senhetkiseen mielentilaan tms.

maanantai 3. lokakuuta 2022

Rudberg, Denise: Vaarallinen yhteys

Denise Rudberg: Vaarallinen yhteys
Liittolaiset-sarja, 2. osa
En andra allians, 2020
Suom. Anu Koivunen
Into Kustannus Oy, 2021
Luin ~ 3.10.2022



Kuvaus:

Vaarallinen yhteys on Tukholmaan sijoittuva historiallinen vakoojaromaani toisen maailmansodan tapahtumista, jossa myös Suomen ja Viron kohtalot ovat osana juonenkäänteitä.
Tositapahtumiin ja paikkoihin perustuvan Liittolaiset-sarjan päähenkilöinä on kiehtova, taitava ja rohkea naiskolmikko, joka työskentelee armeijan tiedustelukeskuksessa salakoodien purkajina. Heidän esikuvinaan ovat kirjailijan virolaiset ja ruotsalaiset isoäidit.
Vaarallinen yhteys jatkaa siitä mihin Liittolaiset-sarjan ensimmäinen osa Salainen koodi päättyi. Sarjan ensimmäisessä osassa Iris pakeni henkensä uhalla Virosta Tukholmaan. Nyt saksalaiset painostavat Ruotsin hallitusta yhteistyöhön miehityksen välttämiseksi ja salakoodit paljastavat Operaatio Barbarossan.


Kommentti:

Valitettavasti tämä sarja on ollut pettymys. Odotin kevyehköä vakoojatarinaa ja mielenkiintoista uutta näkökulmaa toiseen maailmansotaan, koska tapahtumat sijoittuvat naapuriimme Ruotsiin. Tämä ei kuitenkaan keskity oikeasti mihinkään vakooja- tai tiedustelupalveluasioihin, vaan on mielestäni keskinkertaista heikompi höttötarina, jossa useinkin aika kankeaa dialogia.
Tuntuu erikoiselta, ettei todellisiin tapahtumiin ja paikkoihin perustuva tarina ole saanut tämän kummempia kehyksiä.
Kolmas osa olisi vielä jäljellä ja harmittaa jatkaa, koska teksti ei ole kovin tasokasta. Toisaalta olisi harmillista jättää päätösosa lukematta, vaikka kiinnostus päähenkilöiden elämää kohtaan onkin jo aiemmasta melkoisesti laantunut. Tämä ei oikeastaan ole aikani arvoinen sarja.

(284 sivua.)