Mustonen, Enni: Verenpisara ikkunalla

Enni Mustonen: Verenpisara ikkunalla
Otava, 1998
Luin ~ 31.12.2013
Koskivuori -sarjan 1. osa

Kuvaus:

Helteisenä kesänä 1917 pienen etelähämäläisen pitäjän syrjäiseen kyläkouluun tulee opettajaksi nuori Saara Kavenius. Hän asettuu asumaan Koskivuoreen, patruuna Forsbergin kartanoon. Kartanon herrasväkeä serveeraa Vappu, torpparin tytär.
Saara ja Vappu ystävystyvät, mutta ystävyys joutuu heti koetukselle. Saara rakastuu kartanon nuoreen herraan, Vappu punaiseen agitaattoriin. Ja kun vuoden 1918 tapahtumat nielaisevat pyörteisiinsä myös Koskivuoren, naiset joutuvat valitsemaan puolensa. Vappu ja Saara taistelevat kansalaissotansa eri leireissä, mutta yhteisen päämäärän, rauhan ja elämän puolesta.

Hiltunen, Pekka: ISO

Pekka Hiltunen: ISO

WSOY, 2013

Luin ~ 29.12.2013

Kuvaus:

"Muistan tarkasti jokaisen ulkonäöstä saamani kohteliaisuuden. Niitä on kuusi.
"Annilla on kaksi korkeakoulututkintoa muttei työtä. Anni ei ihaile itseään peilistä eikä kanna painoaan ylpeydellä. Mutta että häntä saisi solvata, työntää syrjään tai paheksua? Se ei taida nyt käydä päinsä.
Anni ryhtyy taistoon. Hän on hyvä puhumaan ja hänen yleisönsä on rajaton, sillä hän keksii sen itse, sängyssään tai Painonhallinta 1 -ryhmän tapaamiseen kävellen.

ISO on väkevä romaani lihavuudesta, häpeästä ja terveystiedosta. Elääkö Anni kuplassa vai onko hän harvinaisen tervejärkinen ihminen?

Tyler, Anne: Jää hyvästi

Anne Tyler: Jää hyvästi
The Beginner's Goodbye, 2012
Suom. Jaana Kapari-Jatta
Otava, 2013

Luin ~ 26.12.2013

Kuvaus:
Aaron on elänyt määrätietoisen sisarensa varjossa, vasta Dorothyyn tutustuminen vapautti hänet elämään omaa elämäänsä. Avioliitto on ollut rauhaisa ja onnellinen. Kun Dorothy menehtyy tapaturmaisesti pian selvittämättä jääneen riidan jälkeen, Aaronin maailma hajoaa.
Sitten Aaron törmää Dorothyyn kadulla, ja luulee tulleensa lopullisesti hulluksi. "Tapaamisia" tapahtuu kuitenkin lisää. Lopulta niistä kasvaa hidas, lempeä luopumisprosessi.

Onkeli, Kreetta: Poika, joka menetti muistinsa

Kreetta Onkeli: Poika, joka menetti muistinsa
Otava, 2013
Luin ~ 24.12.2013

Kuvaus:

Arto herää puistosta ja tajuaa, että ei muista mitään. Hän ei muista kuka on eikä missä koti on. Taskussa on vain lappu: “Arto, tule viideksi kotiin. Jälkiruuaksi mansikkajäätelöä! Halit, äiti.”

Missä äiti on ja mitä oikein on tapahtunut, sitä Arto ei muista. Arto suuntaa kulkunsa kohti kaupungin keskustaa löytääkseen jotain tunnistettavaa. Hän törmää ikäiseensä poikaan Kimoon, jonka mukaan hän lyöttäytyy. Kimon matkassa Arto tutustuu erilaisiin poikiin, aikuisiin, koteihin ja Helsingin kaupunginosiin. Hän joutuu pinteeseen, mutta selviää.

Finlandia Junior 2013

Backman Fredrik: Mies, joka rakasti järjestystä

Fredrik Backman: Mies, joka rakasti järjestystä
:)
En man som heter Ove, 2012

Atena Kustannus Oy, 2013

Takakansi- ja muut esittelytekstit eivät tee oikeuttaa Ovelle. Ruotsalaisversio mielensäpahoittajasta. Sympaattinen. Suosittelen vaikkapa joululomalukemiseksi. Olen iloinen, että tällainen kirja on kirjoitettu ja osasin lukea sen.

Dorrestein, Renate: Lainaa vain

Renate Dorrestein: Lainaa vain
Hollanninkielinen alkuteos:
Is er hoop, 2009
Suomennos: Sanna van Leeuwen
WSOY, 2011
Luin ~ 11.12.2013

Kuvaus:
"Kun Igor on syönyt oman puolikkaansa omenapiirakasta, hän istuutuu television ääreen. Melkein huomaamattaan hän hengittää syvään pari miljoonaa kertaa, ja niin kuluu kahdeksan vuotta.

"Nettie on 48-vuotias ja hänellä on poninhäntä, mutta ei omaa elämää. Hän elää aivovaurion saaneen tyttärenpoikansa kanssa, sillä hänen tyttärestään ei pidemmän päälle ollut äidiksi. Nettien ja Igorin kadulla leijailevat roskat ja surinamelaisen pomtajerin tuoksu.

Eräänä päivänä onni potkaisee: Igor saa töitä. Sitten Igor tapaa kodittoman Lisan. He löytävät vauvan ja ottavat sen mukaansa. Tietämättä, että vauva ei ole Lisan, Nettie ottaa kaikki kotiinsa: mikä tilaisuus hyvittää kaikki vanhat virheet!

Lainaa vain on heti hauska, kohta vaikuttava ja yhtä mittaa oivaltava. Se on hitaasti jännittävä ja äkkiä vakava - kakkutaikinan kevyttä komediaa perheyhteisön hurjimmista tragedioista, mustanhauska kertomus rakkauden kesästä, epätäydellisistä ihmisistä ja historiasta, joka näyttää toistuvan.
KLIK:
Annelin lukuvinkeissä.

Woolfolk Cross, Donna: Paavi Johanna

Donna Woolfolk Cross: Paavi Johanna
Pope Joan, 1996
Suom. Eva Siikarla
WSOY, 2003
Luin ~ 8.12.2013

Kuvaus:

Nainen paavina. Uskomaton ajatus, ikiaikainen tarina vai peitelty historiallinen totuus? Paavi Johanna on länsimaiden historian kiistelty hahmo, pelkäksi legendaksi väitetty. Mutta legendojen takaa löytyy usein historiallinen henkilö, jollaisesta Donna Woolfolk Crossin kiehtova romaani kertoo.

Johanna syntyy Frankinmaalla v. 814 keskelle pimeintä keskiaikaa, jolloin tytöllä ei ole arvoa - hän ei saa edes oppia lukemaan eikä kirjoittamaan. Mutta isoveli opettaa Johannaa salaa. Sekasorron ja viikinkihyökkäysten aikana hän ottaa kuolleen veljensä henkilöllisyyden. Fuldan luostarissa - jossa hänet tunnetaan lahjakkaana veli Johannes Anglicuksena - Johanna syventää opintojaan ja uudet tehtävät vievät hänet Roomaan, lopulta sen pyhimmälle paikalle, paavinistuimelle. Munkin valepuvun kätkössä elää intohimoinen nainen, jonka nuoruuden rakastetunkin tie johtaa Roomaan.
(takakansiteksti)
Näin Wikipedia Paavi Johannasta.

Tiainen, Marja-Leena: Khao Lakin sydämet

Marja-Leena Tiainen: Khao Lakin sydämet
Tammi, 2013
Luin 2.12.2013

Kuvaus:

Tsunami erottaa -- ja yhdistää.

Viisitoistavuotias helsinkiläistyttö Emma lentää isoäitinsä kanssa Thaimaahan, Khao Lakiin. Mutta ei ensimmäistä kertaa, sillä kuusivuotiaana, tapaninpäivänä 2004 hän menetti koko perheensä tuhoisassa luonnonkatastrofissa.

Tällä reissulla Emma ja isoäiti eivät aio vain loikoilla auringossa, sillä heillä on tehtävä: Operaatio Hengenpelastaja. He aikovat etsiä käsiinsä sen paikallisen miehen, joka aikoinaan pelasti Emman vesimassoista, hiuksista vetämällä.

Paikan päällä Emman muistot vuosien takaa tulvahtavat mieleen. Hienovaraisesti ja latautuneesti kirjoitetuissa takaumissa kerrotaan siitä miltä tuntuu, kun ihminen joutuu äärimmäisen eteen. Tunteet ovat pelissä myös kun Emma tapaa Lukaksen, mukavan ruotsalaisen pojan, joka hänkin on tsunamin selviytyjiä. Kohtalotoverit ymmärtävät toisiaan, ja romantiikkaa on pian ilmassa.

Lundberg, Ulla-Lena: Linnunsiivin Siperiaan

Ulla-Lena Lundberg: Linnunsiivin Siperiaan

Alkuteos: Sibirien - Ett självporträtt med vingar

Gummerus, 1994

Luin ~ 1.12.2013

Kuvaus:

MacMahon, Kathleen: Näin se päättyy

Kathleen MacMahon: Näin se päättyy

Unohtumaton rakkaustarina

This Is How It Ends , 2012
Bazar, 2013
Luin ~ 25.11.2013

Kuvaus:

Näin se päättyy sijoittuu Irlantiin syksyllä ja talvella 2008. Se kertoo kahdesta ihmisestä, jotka kohtaavat toisensa, kun koko maailma tuntuu tarkkailevan Barack Obaman dramaattista valintaa presidentiksi ja maailmantalouden katastrofaalista syöksykierrettä.

Bruno on keski-ikäinen amerikkalainen pankkiiri, joka on tullut Irlantiin etsimään sukujuuriaan menetettyään työnsä.
Addie on työtön irlantilainen arkkitehti, jonka elämä tuntuu olevan pelkkää alamäkeä. Mutta sitten hän tapaa Brunon.

Näin se päättyy on kertomus kansallisuudesta ja identiteetistä, optimismin voimasta epätoivon edessä, ajan vääjäämättömästä kulusta. Se kertoo kahdesta ihmisestä, jotka löytävät ilon ja onnen silloin kun he sitä vähiten odottavat.

Ivey, Eowyn: Lumilapsi

Eowyn Ivey: Lumilapsi
The Snow Child, 2012
Suomennos Marja Helanen
Bazar, 2013
Luin ~ 20.11.2013

>Kuvaus:

Alaska on julma paikka asua ja elää. Sen tietävät Jack ja Mabel, lapsettomuuttaan sureva uudisasukaspariskunta. He ovat ajautumassa erilleen - Jack raataa maatilalla perheen elatuksen vuoksi ja Mabel taistelee yksinäisyyttä ja epätoivoa vastaan. Ensilumen sataessa pitkän ja kylmän syksyn jälkeen hetkellinen ilo ja toivo saa heidät rakentamaan lumesta lapsen. Aamulla lumilapsi on poissa, mutta puiden lomassa näkyy pieniä jalanjälkiä ja vilahdus nutusta.

Pariskunnan pihapiirissä alkaa liikkua metsän lapselta vaikuttava pieni tyttö. Hän kutsuu itseään Fainaksi. Faina elää yksin keskellä Alaskan villiä luontoa ja metsästää rinnallaan punainen kettu. Kun Jack ja Mabel oppivat ymmärtämään Fainaa, joka putkahtaa pariskunnan elämään kuin suoraan sadusta, he alkavat rakastaa tätä kuin omaa lastaan. Mutta kesyttömässä Alaskassa mikään ei ole sitä miltä näyttää. Totuus Fainasta muuttaa lopulta heidät kaikki.

Rauhala, Pauliina: Taivaslaulu

Pauliina Rauhala: Taivaslaulu
Gummerus, 2013
Luin ~ 14.11.2013

Kuvaus:

Taivaslaulu kertoo nuoren lestadiolaisparin, Viljan ja Aleksin, tarinan. Heti kun käsi löytää käden, Vilja ja Aleksi näkevät mielessään viiden litran riisipuurokattilan ja pirtinpöydän alta vilkkuvat seitsemänkymmentä varvasta.

9 vuotta ja 4 lasta myöhemmin, Vilja katselee, kun Otso-poika tanssii valkoiset kiharat hulmuten, ja yrittää muistaa, mikä oli se hetki, kun hänen kehostaan hävisi rytmi. Seuroissa naiset katsovat ensiksi vatsaan ja sitten silmiin. Saarnassa nainen kuvataan lintuemona, joka ei pääse pesän uumenista. Sitten tulee päivä, jolloin Aleksi ja Vilja istuvat käsi kädessä äitiyspolilla, ja kaikki muuttuu lopullisesti.

Taivaslaulussa konkreettiset yksityiskohdat avaavat lukijalle näkymän lestadiolaisyhteisön elämään. Suviseurat ovat hakkeentuoksua, keinuvia lautapenkkejä, pitsaa, punaista jaffaa ja Jumalan sanaa. Runollinen kieli kohottaa Taivaslaulun toiselle tasolle, yksityiskohdista rakentuu poikkeuksellisen kaunis kaunokirjallinen teos. Kuvat ihmisen sisimmälle löytyvät luonnosta: Väsyneen äidin nokasta kohoaa huuto, siipisulat kohisevat selässä, on avattava turvavyö, jotta ne mahtuvat kasvamaan.

Taivaslaulu on rakkausromaani, jonka tarina ja kuvat poikkeavat nykykirjallisuuden valtavirrasta. Teoksella on vahva eettinen sanoma. Se on viimeiseen asti elämän puolella.

Kommentti:

Kaunis kirja. Meinasin siirtää lukemisen myöhempään, mutta sainkin sen yllättävän nopeasti kirjastosta lainaksi. Kirja oli ehkä hieman kepeämpi kuin etukäteen oletin. Mutta keveys ei tehnyt siitä mitenkään kevyttä luettavaa, tyyli toimi kerronnassa todella hyvin. Tästä olisi voinut saada hyvinkin raskassoutuista luettavaa. Tykkäsin siitä, miten kiihkottomasti ja melkeinpä lempeästi kirjoittaja kohtelee aihetta, kuitenkaan mitenkään siloittelematta. Tausta on itsellekin tuttua pienen matkan päästä, siksi se kosketti erityisesti.

Vaikka kirjan aiheena ja viitekehyksenä on erityisesti lestadiolainen liike, Viljan kokeman totaalisen uupumisen ja ilottomuuden, melkeinpä toivottomuuden voi tuntea omakseen moni muukin nuori pari ja perhe.

Laulu- ym. lainaukset olivat sen verran tuttuja, että kirjaa oli todella helppo lukea. Barbileikit ehkä vähän hyppäsivät eri maailmaan, mutta jotenkin ymmärsin niiden pointtina olevan sen, miten jo lapset - todellakin! - imevät niin paljon asioita ympäriltään. Vaikkeivät sitä itsekään aina ymmärrä. Siksi monet asiat ovatkin meissä niin syvällä sitten aikuisina.

Kirjassa käsiteltiin onneksi myös lestadiolaisuuden hyviä puolia. Loppuratkaisu ei (onneksi) yllättänyt..

Kävimme katsomassa tämän teatteriesityksenä Tampereella.

Mustonen, Enni: Paimentyttö

Enni Mustonen: Paimentyttö
Avausosa Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjaan
Otava 2013
Luin 09.11.2013

Kuvaus:

Ida Eriksson, kolmetoistavuotias paimentyttö Sipoon Karhusaaresta, päätyy dramaattisten vaiheiden jälkeen Björkuddeniin Topeliusten pikkupiiaksi. Idan lähtökohdat ovat kaukana vireän kulttuurisuvun elämänmenosta, mutta vähitellen hän saa tutustua vanhenevaan, vatsavaivoista kärsivään kirjailijaan ja oppii ylittämään kieli- ja säätyrajoja.

Kommentti:

Olen tottunut pitämään Enni Mustosta hyvinkin kevyen genren kirjailijana. Tämä ei kuitenkaan ollut kevyttä, vaan ihan asiaa.

Asia, joka aina askarruttaa, kun kirjoitetaan oikesta historiallisista hekilöistä - miten paljon tässä oikeasti noudatetaan Topeliuksen elämän kulkua, mikä kaikki on sepitelmää... Olihan lähdeteoksina kuitenkin lähisuvun muistelmia. Kiva, että sarja jatkuu

Desai, Kishwar: Postimyyntilapset

Kishwar Desai: Postimyyntilapset
Origins of Love, 2012
LIKE-kustannus 2013
Luin ~ 03.11.2013

Esittely:

...Lasten tehtailua Intiassa

Vastasyntynyt vauva on hylätty delhiläiseen sairaalaan, vaikka ennen syntymäänsä hän oli kovin toivottu. Intialaisen sijaissynnyttäjän synnyttämä länsimainen tyttö on nimittäin yllättäen vakavasti sairas.

Lontoossa nuori pariskunta haluaa epätoivoisesti vauvaa. Kun Kate saa taas uuden keskenmenon, hän ja hänen miehensä Ben alkavat etsiä sijaissynnyttäjää. Heidän katseensa kääntyvät Intiaan, koska Benin isoisä oli nuorena asunut siellä.

Kaikkien kohtalot kietoutuvat intialaiseen sijaissynnyttäjäklinikkaan, jossa työskentelee myös sosiaalityöntekijä Simran Singh. Oikeudenmukaisuutensa ajama Simran on valmis uhmaamaan vaaroja löytääkseen totuuden Intiassa kukoistavan sijaissynnyttäjäteollisuuden takana.

Kishwar Desai on intialaissyntyinen, nykyisin Lontoossa asuva kirjailija ja toimittaja. Hän voitti arvostetun Costa-palkinnon esikoisestaan Pimeyden lapset, jossa esiteltiin mieleenpainuva päähenkilö ­Simran Singh. Kirjasta on tekeillä elokuva. Esikoisensa julkaisun aikoihin Kishwar Desai kävi Suomessa vierailulla kahdesti – Helsingissä ja Messilän kirjailijakokouksessa – ja hurmasi ­valovoimaisuudellaan niin lukijat kuin mediankin.

Kommentti:

Tykkäsin kyllä kirjasta, ihan jo aiheen tärkeyden ja mielenkiintoisuuden vuoksi. Hyvin eri kanteilta ja monipuolisesti oli sijaiskohtu- ja hedelmällisyyskeinotteluasiaa käsitelty. Jonkin verran lukemista haittasi hyppiminen ajankohdasta toiseen, en totta puhuen aina pysynyt ihan kärryillä, kun oli aika 9 kk sitten, välillä nykyhetki ja taas 8 kk sitten. Että siis 8 kk aiemmin mistä ajankohdasta.... mutta kyllähän se sitten alkoi selvitä. Samoin intialaisten nimien kanssa kävi vähän nolosti, en meinannut oikein muistaa, kenestä oli kysymys. Varsinkin, kun lukemiseen tuli taukoa pari päivää, niin kesti kyllä jonkin aikaa aina selvitellä, että kuka ja milloin.... Kaiken kaikkiaan hyvä ja tärkeä kirja.

Nieminen, Veera: Avioliittosimulaattori

Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori
Tammi 2013
Luin ~ 26.10.2013

Esittely:
Tammen sivulta, allekirjoitan lisäkommentit. Kirjasta jää tosiaan mieleen sana "hykerryttävä":

Vuoden hykerryttävin rakkausromaani! Tarina suuresta salamarakkaudesta ja maa-Jussin tuoreesta morsiamesta, joka rikkoo neljän miehen vaiteliaan kotirauhan.

Vilkas itäsuomalainen Aino rakastuu ensisilmäyksellä Jussiin ja päättää muuttaa pojan kotitilalle Länsi-Suomeen. Jussi ei tosin asu yksin, vaan isänsä, setänsä ja veljensä kanssa. Mutta Aino vain nauraa, hän nyt sopeutuu mihin vain!

Kun morsian saapuu kuukauden koeajoon, pihan yli lähestyy jörö ukko, mulkoilee lippiksen alta ja mutisee "Uggoloi". Mitä se sanoi? Kuka se on? Onkohan edessä sittenkään silkkaa lystiä? No, lukijalle kyllä!

Unto näyttää melkein hymyilevältä. Se päästää jopa äänen, jota täällä päin varmaan kutsutaan naurahdukseksi. Meillä päin se tulkittaisiin niin, että äijä meinaa tukehtua.

Kommentti:

Ihana lauantaipäivä; pitkä aamulukutuokio sängyssä, hyvä kirja kohta puolessä välissä... päivän mittaan hykerryttäviä hetkosia kirjan parissa ja äsken luin viimeiset sivut. Vaikka tarkoitus oli säästää vähän huomisellekin :). Tykkäsin. Oli raikas ja reipas kirja, kevyttä toki, mutta sitäpä välillä tarvitaan. Omassa tyylilajissaan hauska ja kivasti kirjoitettu, hykerryttäviä tilanteita riitti juuri sopivasti. Ei mitään suuria yllätyksiä, mutta eipä niitä kaivannutkaan.
Tarkkanäköistä tekstiä, kirjoittaja raapaisee välillä vähän syvemmältäkin, mutta ei liian osoittelevasti. Vaikka on tullut luettua tällaista kevyttä kirjallisuutta varsin paljon ennenkin, tämä oli jotenkin raikkaasti omanlainen.

Kun kirja saa lukijan hykertelemään ja välillä suorastaan nauramaan ääneen, se on hyvä kirja.

Munro, Alice: Sanansaattaja

Alice Munro: Sanansaattaja
The View from Castle Rock, 2006
Gummerus 2008
Keltainen kirjasto nro 387
Luin ~ 23.10.2013

Mielenkiintoinen yhteensattuma. En ole koskaan ennen lukenut Alice Munroa (kun en oikein ole novellien ystävä), mutta jonkun blogistin sivulauseesta jäi nimi mieleen ja lainasin taannoin tämän kirjan. Se oli siis mulla lainassa, kun kuulin, että Alice Munro on saanut tämän vuoden Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Olipa hyvä syy tarttua kirjaan seuraavaksi.
Luin kirjaa aika kauan, se oli myös mukana syyslomamatkalla. Tästä ehkä vähän johtuu hiukan hajanainen muistikuva eri osista. Esittely:

Nobelpalkinto 2013

Alice Munron uudessa kokoelmassa on kaksi toisiaan lähestyvää kerronnan linjaa, jotka on tarkoitettu virtaamaan pitkin samaa uomaa - näin kirjailija itse uutta kirjaansa luonnehtii.

Ensimmäisessä osassa Munro kertoo tarinoita oman sukunsa vaiheista, 1700-luvun Skotlannista 1900-luvun Kanadaan. Yllättävän monet hänen esi-isistään ovat jättäneet jälkeensä kirjallista materiaalia, ja mitä historialliset lähteet eivät kerro, siinä apuun tulee kirjailijan kyky kuvitella ja kertoa.Toisen osan minämuotoisissa tarinoissa Munro tutkii oman elämänsä vaiheita fiktion keinoin. Ensirakkaus kukoistaa omenapuun alla, köyhän perheen tytär menee piiaksi vauraaseen taloon, nuori tyttö karkaa collegeen ja avioliittoon, kuusikymppinen nainen löytää rinnastaan kyhmyn... Molemmissa osissa Munro kuvaa sukupolvien ketjua eri aikoina, eri näkökulmista.Sanansaattaja osoittaa jälleen Munron kyvyn kuvata henkilöhahmojaan myötätuntoisesti ja tarkasti niin, että ne jäävät lukijan mieleen elämään. Kerronnasta huokuu elämänkokemuksen rikkaus ja ymmärryksen syvyys.


Syyslomalla kuopus luki ääneen kirjan: Alexander MacCall Smith: Akimbo ja käärmeet
Tykkäsin! Kuopuksen suosikkisarja, vink-vink.

Ballantyne, Lisa: Syyllinen

Lisa Ballantyne: Syyllinen
On asioita, joita ei voi koskaan antaa anteeksi.
The Gilty One, 2012
Minerva Kustannus Oy, 2013
Luin ~10.10.2013

Kuvaus:

8-vuotias Ben Stokes löydetään kuolleena leikkikentältä, ja 11-vuotiasta Sebastian Crollia syytetään toverinsa murhasta. Poikien on nähty nahistelevan aiemmin samana päivänä, ja Sebastianin vaatteista löytyy verijälkiä, joten tilanne ei näytä hyvältä syyttömyyttään vakuuttelevan ja hätääntyneen pikkupojan kannalta.

Daniel Hunter on kokenut puolustusasianajaja, joka on tottunut hoitamaan toivottomilta tuntuvia tapauksia. Sebastianiin tutustuessaan hän saa pian todeta, että tällä oikeustapauksella on lähtemätön vaikutus hänen omaankin elämäänsä.

Sebastiania puolustaessaan Daniel joutuu vastatusten omien kipeiden lapsuusmuistojensa kanssa. Hän muistaa turvattomuuden ja hylkäämiset, mutta myös Minnien, kasvatusäidin, jonka rakkaus pelasti hänet. Minnien ansiosta useaan kertaan huostaan otetusta huumeäidin lapsesta ja sopeutumattomasta nuorisorikollisen alusta tuli teräväpäinen koululainen ja opiskelija - ja lopulta juristi.

Danielin elämää varjostaa kuitenkin syyllisyys, sillä opiskeluvuosinaan Daniel katkaisi välit kasvatusäitiinsä lopullisesti. Mutta mikä oli niin suuri rikos, että Daniel ei suostunut tapamaan Minnietä edes tämän kuolinvuoteella? Samastuminen murhasta syytettyyn lapseen saa Danielin kaivautumaan omaan, kipeään menneisyyteensä, jossa kaikki tuntuvat kantavan syyllisyyden taakkaa. Onko lopulta kukaan syytön?

Mestariteos, jonka tarina ja henkilöt pitävät lukijan herpaantumatta otteessaan viimeiselle sivulle saakka - ja vielä pitkään sen jälkeenkin.

Kommentti:
Tykkäsin kirjasta todella. Kirjassa kulkee kaksi tarinaa päällekkäin. Etenkin asianajajan oman lapsuuden kuvaus vie mukanaan - välillä melkein harmittaa, kun palataan nykyhetkeen. Silti Sebastianinkin tarina kiinnostaa ja moni asia peilautuu näissä toisiinsa. Vaikka kirjassa on aika paljon surullisia ja pahojakin asioita, päällimäiseksi ei jää mitenkään toivoton tai paha olo. Toivottavasti kirjailijalta tulee lisää luettavaa!

Samartin, Cecilia: Kaunis sydän

Cecilia Samartin: Kaunis sydän

Alkuteos: Vigil, 2009

Kustantaja: Bazar, 2012

Luin ~ 6.10.2013

Utrio, Kaari: Haukka, minun rakkaani

Kaari Utrio: Haukka,minun rakkaani

Tammi, 1990

Luin ~25.9.2013

Tämän olen varmaan aikaisemminkin lukenut. Tykkään näistä historiaan sijoittuvista tarinoista, vaikka aika kevyitä ovatkin.

Takakansiteksti:
Blanka, ruotsalainen ylimysnainen, rikkaudestaan ja korkeasta asemastaan huolimatta alistettu ja hyväksikäytetty.

Daniel Tulikilpi, äärettömän ja salaperäisen Itämaan upporikas turkisruhtinass, mies joka noudattaa vain omaa mieltään.

Rouva Blankan ja herra Danielin tiet kohtaavat Roslagenin Lännanjärven petollisella jäällä. Kohtalo heittää heidät myrskyihin ja vaaroihin maailmassa, jossa vain voimakkaat selviytyvät. Mutta rouva Blanka ei ole voimakas...

Ja kaiken yllä kaartelee jalo metsästyshaukka, rouva Blankan vapautta janoava sielu.

Utrio, Kaari: Seuraneiti

Kaari Utrio: Seuraneiti
Amanita 2013
Luin ~ 15.9.2013

Takakansikuvaus:

Kiltti ja hiljainen mamselli Linda Melin ahkeroi köyhän kappalaisen pappilassa Ylä-Savossa ja Kajaanissa. Tulevaisuus on tiedossa: naimisiin jonkun papinapulaisen kanssa ja loppuelämä samaa askaretta.

Mutta elämä muuttuu, kun Linda saa kutsun sukulaisten luo pääkaupunkiin. Seurapiirien suosikki Victor Waldau vie savolaisen papintyttären ylhäisen kehän ytimeen. Linda liitää ylellisestä talosta toiseen, herättää ihailua ja ilkeää kateutta. Menoa seuraa huolestuneena serkku Claes Carleson, Poppelin kauppahuoneen perillinen.

Linda Melinillä on Helsingin piireissä puolellaan voittamaton etu: hänen kauneutensa häikäisee pilvisen päivän. Mutta onko kauneus lopulta etu vai taakka?

Kaari Utrion epookkiromaanin myötä lukija pääsee 1830-luvun Suomen suuriruhtinaskunnan pikkukaupunkien kamareista aristokratian saleihin ja salonkeihin ja oivaltaa Linda Melinin tavoin, mikä elämässä kuitenkin on tärkeintä.

Kommentti:
Kevyttä Kaari Utriota.