Suviala, Emilia: Jaettu

Emilia Suviala: Jaettu
Tammi, 2023
Luin ~ 28.2.2023

Kuvaus:

Viihdyttävä esikoisromaani perheen dynamiikasta ja siitä, miten helppoa ihmisten on olla kohtaamatta toisiaan. Mitä tapahtuu, jos teknologia soluttautuu kolmanneksi pyöräksi parisuhteeseen?
Brooklynissa asuvan Merin arki nyrjähtää, kun avuksi saapuu sukulaistyttö Helmi. Nuoren au pairin huoleton käytös ahdistaa järjestelmällistä Meriä, mutta uhmaikäinen Hope leimautuu nopeasti hoitajaansa. Vaikka paluu freelancetoimittajan töihin tuo vaihtelua kotiäidin elämään, Merin tyytymättömyys ei katoa. Hänen on vaikea löytää paikkaansa uudessa kotimaassa. Tilannetta ei helpota, että urakeskeinen aviomies Jacob on aina töissä, kaupallistamassa kuluttajien mielihaluja mainostoimistossa. Pettynyt Meri ajautuu etsimään nautintoa yllättävästä lähteestä.

Kommentti:
-
(447 sivua.)

Ernaux, Annie: Isästä; Äidistä

Annie Ernaux: Isästä; Äidistä
La place, 1983
Une femme, 1987
Suom. Lotta Toivanen
Gummerus, 2022
Luin ~ 26.2.2023

Kuvaus:

Annie Ernaux'n isä eteni maatyöläisestä kauppiaaksi mutta ei sietänyt tyttären sosiaalista nousua sivistyneistöön. Eleettömän armottomassa teoksessaan Isästä Ernaux pyrkii lähestymään tuota työteliästä ja tunnekylmää miestä - sekä häpeää, jota tämä tunsi lapsuusvuosiensa köyhyydestä.

Äidistä puolestaan on tilinteko tiiviistä mutta vaikeasta äiti-tytärsuhteesta, jossa molemmat häpeävät toisiaan. Kun kirjailijan äiti kuolee Alzheimerin tautiin, hän kaivautuu menneeseen ja yrittää koota kuvaa naisesta, jolla oli elämä myös äitiyden ulkopuolella.

Kaksi voimallista teosta on julkaistu Ranskassa itsenäisinä, mutta suomeksi ne saadaan yksissä kansissa.

Kommentti:

Halusin lukea tuoreimman Nobel-kirjailijan (v. 2022) teoksen.
(152 sivua.)

Räinä, Jenni: Suo muistaa

Jenni Räinä: Suo muistaa
Gummerus, 2022
Luin ~ 25.2.2023

Kuvaus:

Päivänpolttava romaani suosta ja ihmisestä luonnon osana.
Pohjoisen pitäjän vanha koulu on ollut pitkään hylättynä. Aapasuo koulun takana on kuulunut maisemaan jo kauan ennen kuin ihminen piirsi kunnalle rajat. Suo ei ole ojituksesta huolimatta taipunut metsäksi, mutta se on muuttunut. Juho ostaa koulun ja perustaa tilalle ekoyhteisön, jonka päämääränä on ennallistaa suo.
Valokuvaajana maailmalla työskennellyt Hellä palaa tekemään kuolinsiivousta vaarinsa taloon. Kylä on tyhjentynyt asukkaista. Ihmisen kädenjälki sen sijaan on koventunut seudulla, ja lapsuusmuistojen maisema on kadonnut.
Juho ja Hellä etsivät paikkaansa muuttuneessa luonnossa. Se vetää heitä toisiaan kohti - ja pois.
Mihin riittää halu tehdä hyvää? Entä mitä on vielä mahdollista saada takaisin?

Kommentti:

Hieno, viisas teos ihmisistä ja luonnosta.

(261 sivua.)

French, Nicci: Lauantain sielumessu

Nicci French: Lauantain sielumessu
Saturday Requiem, 2016
Suom. Raimo Salokangas
Blue Moon (Docendo / WSOY)
Viikonpäivä-sarjan 6. osa, Frieda Klein-sarja
Luin ~ 22.2.2023

Kuvaus:

Nuori nainen pidätettiin perheensä murhasta, poliisi piti tapausta selvitettynä ja nainen suljettiin vankimielisairaalaan.
Kolmetoista vuotta myöhemmin psykoterapeutti Frieda Klein saa pyynnön arvioida naisen tilaa. Nainen on huonossa jamassa ja porautuessaan syvemmälle tapaukseen hän toteaa, että asiat eivät ole niin kuin on väitetty.
Seuraa lisää rikoksia, ja jälleen Frieda on vastoin tahtoaan sekaantumassa tutkintaan.

Kommentti:

Aloin lukea tätä dekkarisarjaa (muistaakseni), kun vasta ensimmäinen osa oli julkaistu suomeksi, joten olen joutunut jo useasti odottamaan seuraavan osan suomentamista. Tällä kertaa kyllä odotuksesta tulee todella piinaava, sen verran pahaan kohtaan tässä kirjassa jäätiin.
Ennenkin olen hieman hämmästellyt sitä, miten varomattomasti Frieda Klein liikkuu kyselemässä kauheista murhista, mutta toki pitää muistaa, että kyseessä on fiktio. :)
Jännite säilyy kyllä yllättävän hyvin, vaikka ajattelin, että varjossa lymyilevä Dean Reeve ei näin pitkään voisi olla uskottava, mutta onpas vaan!
Ero rikollisten ja kunnon kansalaisten välillä tuntuu olevan todella häilyvä.
Tällä kertaa oikeastaan toivoisin, että tämän kirjan tapausta selviteltäisiin ainakin vähän vielä seuraavassakin osassa, sen verran hämmentäviä asioita ilmeni. Ja tietysti Hannahin kohtalo jäi kaivelemaan.
Kysymys kuuluu: voiko Frieda Klein oikeasti selvitä hengissä koko sarjan ajan?
(351 sivua.)

Save, Laura: Paljain jaloin

Laura Save: Paljain jaloin
WSOY, 2013
Luin ~ 7.2.2023

Kuvaus:

Laura, tuore äiti ja vaimo, saa puhelun lääkäriltä magneettikuvauksensa tuloksista. Diagnoosi on tyly. Polven kierukkavammaepäily muuttuu osteosarkoomaksi, reisiluuhun pesiytyneeksi luusyöväksi, ja keuhkoissa piilee mahdollisesti etäispesäkkeitä. Lauralla, nuorella lääketieteen opiskelijalla, on edessään toisenlaisten opintojen aika.
Mitä seuraavaksi tapahtuu? Pitääkö jalka amputoida? Kuinka käy Otso-pojan ja Sofia-puolison? Entä koko parisuhteen? Voiko kaikki sittenkin olla vain yhtä suurta väärinkäsitystä ja kääntyä vielä valoisaksi? Vaikka kello pysähtyy ja arki muuttuu vuoristoradaksi, syövänkin kanssa voi silti elää. Päivän kerrallaan.
Paljain jaloin on elämästään kertaheitolla ulos temmatun ihmisen vimmainen, osittain muistoihin ja päiväkirjamerkintöihin pohjautuva teos, joka kääntyy lohdulliseksi kertomukseksi vaivihkaa ohikiitävien päivien merkityksestä.

Kommentti:

(380 sivua.)

Kapari-Jatta, Jaana: Pollomuhku ja Posityyhtynen

Jaana Kapari-Jatta: Pollomuhku ja Posityyhtynen
GGP Media GmbH, 2008
Luin ~ 1.2.2023

Kuvaus:

Jaana Kapari-Jatta vastaa niihin moniin kysymyksiin, joita hänelle on vuosien mittaan esitetty. Millaista seitsenosaisen maailmanmenestyssarjan suomentaminen on ollut? Miten ovat syntyneet omaperäiset sanakäännökset kuten hevoskotka, Pollomuhku, Posityyhtynen, huispaus, ankeuttaja ja monet muut kihelmöivän kekseliäät suomenkieliset sanat? J. K. Rowlingin Harry Potter -kirjojen suomennosten myötä Jaana Kapari-Jatta on jättänyt lähtemättömän jäljen suomalaisten sydämiin. Kirjat ovat ilahduttaneet, itkettäneet ja yhdistäneet kaikenikäisiä suomalaisia lukijoita, ja monessa perheessä kirjoja on luettu myös ääneen.

Kommentti:

Olipa mielenkiintoinen kurkistus taitavan suomentajan työhön ja Harry Potter-kirjojen kääntämiseen.
Oma Potter-historia on sellainen, että muistan kyllä, kun 1990-luvulla alkoi ilmestyä näitä Pottereita. Esikoinen luki, koska luki niin paljon muutenkin. Kuopus hurahti ja on sekä lukenut suomeksi, että kuunnellut englanniksi (jos oikein muistan) koko sarjan. Sittemmin on kahden nuorimman kanssa käyty Potter-elokuvien studiolla UK:ssa ja elokuvista olen paitsi nähnyt pätkiä sieltä ja täältä, myös kerran katsonut kaikki elokuvat peräkkäin noin viikon kuluessa. (Ei siis oikeaoppista elokuvamaratonia, mutta mukavan tiivis tahti kuitenkin.)
Olen siis varsin paljon altistunut aiheelle, vaikken olekaan kirjoja itse lukenut. Arvostan valtavasti J.K.Rowlingia, joka velhotarinallaan on altistanut miljoonat ihmiset kirjoille, tarinoille, elokuville. Aivan mahtavaa!
Oma lukunsa on sitten tämän fantastisen ja kielellisesti nerokkaan velhomaailman kääntäminen eri kielille.
Jaana Kapari-Jatta kertoo todella mielenkiintoisesti kääntäjän työstä paitsi Potterien kohdalla, yleensäkin suomentamisesta sellaisena, miten hän sitä tekee.
Kannattaa lukea!
(164 sivua.)