Ernaux, Annie: Isästä; Äidistä

Annie Ernaux: Isästä; Äidistä
La place, 1983
Une femme, 1987
Suom. Lotta Toivanen
Gummerus, 2022
Luin ~ 26.2.2023

Kuvaus:

Annie Ernaux'n isä eteni maatyöläisestä kauppiaaksi mutta ei sietänyt tyttären sosiaalista nousua sivistyneistöön. Eleettömän armottomassa teoksessaan Isästä Ernaux pyrkii lähestymään tuota työteliästä ja tunnekylmää miestä - sekä häpeää, jota tämä tunsi lapsuusvuosiensa köyhyydestä.

Äidistä puolestaan on tilinteko tiiviistä mutta vaikeasta äiti-tytärsuhteesta, jossa molemmat häpeävät toisiaan. Kun kirjailijan äiti kuolee Alzheimerin tautiin, hän kaivautuu menneeseen ja yrittää koota kuvaa naisesta, jolla oli elämä myös äitiyden ulkopuolella.

Kaksi voimallista teosta on julkaistu Ranskassa itsenäisinä, mutta suomeksi ne saadaan yksissä kansissa.

Kommentti:

Halusin lukea tuoreimman Nobel-kirjailijan (v. 2022) teoksen.
(152 sivua.)

Lagerkvist, Pär: Barabbas

Pär Lagerkvist: Barabbas
Barabbas, 1950
WSOY, 1962 (4. painos)
Suom. Lauri Hirvensalo
Luin ~ 26.6.2020

-

Kuvaus:

Kirja kertoo kuolemaantuomitusta ryöväri Barabbaasta, joka vapautettiin samana pääsiäisenä, jolloin Jeesus ristiinnaulittiin. Kirja kertoo siitä, miten Barabbas seuraa Jeesusta Golgatalle, ja mitä hänelle myöhemmin tapahtuu. Miten tuo ristiinnaulitseminen seuraa häntä hänen elämänsä loppuun asti.

Kommentti:

Kirja todellakin kertoo Barabbaasta, vangista, rikollisesta, joka vapautettiin kun Jeesus ristiinnaulittiin.
Mielenkiintoinen asetelma. Jeesus on kuollut ristillä meidän syntiemme vuoksi. Ja konkreettisesti hän kuoli juuri Barabbaan puolesta. Barabbas oli se, joka vapautettiin, "vapaaksi päässyt".
Olen aina hyvin varautunut, kun päähenkilönä on oikea historiallinen henkilö ja kun aletaan tulkita oikeasti eläneen ihmisen ajatuksia ja tekoja.
Elokuvissa tämä ei niin häiritse, jotenkin hyväksyn paremmin sen, että vähän oikaistaan juonessa jne. Mutta kirjassa, kun henkilölle laitetaan ajatuksia päähän ja sanoja suuhun, se on helposti häiritsevää.
Mutta kyllä tämä toimi. Vanhahtava teksti ja suomennos toimi hyvin, vei kauas menneisyyteen.
Hyvän ja pahan teema tässä nousi esiin, samoin elämän ja kuoleman teema. Kun Barabbas pääsi pois kaivostyöstä, hän pääsi pois "tuonelasta". Hänet oli sidottu kahleella toiseen kaivosorjaan ja miten heidän tiensä yhtyivät ja erosivat, sisältää myös symboliikkaa.
Kyllä tämä oli lukemisen arvoinen teos, samalla tuli luettua klassikko ja Nobel-kirjailijan teos.

(180 sivua.)

Munro, Alice: Sanansaattaja

Alice Munro: Sanansaattaja
The View from Castle Rock, 2006
Gummerus 2008
Keltainen kirjasto nro 387
Luin ~ 23.10.2013

Mielenkiintoinen yhteensattuma. En ole koskaan ennen lukenut Alice Munroa (kun en oikein ole novellien ystävä), mutta jonkun blogistin sivulauseesta jäi nimi mieleen ja lainasin taannoin tämän kirjan. Se oli siis mulla lainassa, kun kuulin, että Alice Munro on saanut tämän vuoden Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Olipa hyvä syy tarttua kirjaan seuraavaksi.
Luin kirjaa aika kauan, se oli myös mukana syyslomamatkalla. Tästä ehkä vähän johtuu hiukan hajanainen muistikuva eri osista. Esittely:

Nobelpalkinto 2013

Alice Munron uudessa kokoelmassa on kaksi toisiaan lähestyvää kerronnan linjaa, jotka on tarkoitettu virtaamaan pitkin samaa uomaa - näin kirjailija itse uutta kirjaansa luonnehtii.

Ensimmäisessä osassa Munro kertoo tarinoita oman sukunsa vaiheista, 1700-luvun Skotlannista 1900-luvun Kanadaan. Yllättävän monet hänen esi-isistään ovat jättäneet jälkeensä kirjallista materiaalia, ja mitä historialliset lähteet eivät kerro, siinä apuun tulee kirjailijan kyky kuvitella ja kertoa.Toisen osan minämuotoisissa tarinoissa Munro tutkii oman elämänsä vaiheita fiktion keinoin. Ensirakkaus kukoistaa omenapuun alla, köyhän perheen tytär menee piiaksi vauraaseen taloon, nuori tyttö karkaa collegeen ja avioliittoon, kuusikymppinen nainen löytää rinnastaan kyhmyn... Molemmissa osissa Munro kuvaa sukupolvien ketjua eri aikoina, eri näkökulmista.Sanansaattaja osoittaa jälleen Munron kyvyn kuvata henkilöhahmojaan myötätuntoisesti ja tarkasti niin, että ne jäävät lukijan mieleen elämään. Kerronnasta huokuu elämänkokemuksen rikkaus ja ymmärryksen syvyys.


Syyslomalla kuopus luki ääneen kirjan: Alexander MacCall Smith: Akimbo ja käärmeet
Tykkäsin! Kuopuksen suosikkisarja, vink-vink.

Pamuk, Orhan: Valkoinen linna

Orhan Pamuk: Valkoinen linna
Beyaz Kale, Istanbul 1985
Tammi 1990
Keltainen kirjasto nro 263.

Luin ~ 26.10.2012

Kommentti:
Nobelkirjailijoihin tutustumista.

Päähenkilö: Italialaismies, jonka turkkilaiset (merirosvot) vangitsevat.

Tapahtumapaikka ja -aika: Istanbul 1600-luvulla.
Aika pitkäpiimäinen kirja. Kirjailija itsekin totesi, että tarina loppui jo kauan sitten... ja arvostelukykyinen lukija olisi sen huomannut. En sitten lopultakaan ihan tajunnut, miksi se siis jatkui. Päähenkilön lisäksi tarinassa oli hänen kaksoisolentonsa (Hoca?), ja ideaa kaksoisolentojen vaihtumisesta valmistellaan aika pitkään. Se ei siis mitenkään tule enää kenellekään yllätyksenä, se suorastaan alkaa haukotuttaa. Loppuvaiheen taistelukuvauksesta, jota kauan odotettiin ja jonka piti ehkä olla jonkinlainen huipentuma, en jaksanut enää ollenkaan kiinnostua.

Olisi sittenkin pitänyt lukea ensin joku kirjailijan uudempi teos.