Lardot, Raisa: Pikku äiti

Raisa Lardot: Pikku äiti

WSOY, 2003

Luin ~ 31.5.2017

Kuva

Kuvaus:

Esittelyteksti: Paljastava näkymä juurettomuuden tuskaan ja äidinrakkauden pimeään puoleen. Voimakas puheenvuoro jokaisen oikeudesta ihmisarvoiseen vanhenemiseen.
Äidinrakkauden pimeämpi puoli.
Raisa Lardot ei säästä lukijaansa. Paljastava Pikku äiti riipaisee, se avaa näkymiä mielen syvyyksiin ja lapsuusajan järkytysten seurauksiin. Se on kertomus juuriltaan riuhtaistusta naisesta ja äidistä, joka ei kotiudu uuteen ympäristöönsä, ei opi sen kieltä, ei saa lohtua sen uskonnosta. Loppuvuotensa dementoituva äiti hiipuu laitosten nurkissa, lähes unohdettuna. Vaikka äidin kuolema on helpotus lapsille, myös teoksen minä-kertojalle, vastaamattomat kysymykset vievät tuskallisiin muistoihin.
Pikku äiti on voimakas puheenvuoro jokaisen oikeudesta ihmisarvoiseen vanhenemiseen. Se kuvaa aidosti läheisten voimattomuutta ja hätää, kun oman vanhemman elämänhalu sammuu, mutta ruumis vielä jaksaa.
Takakansiteksti:
Omakohtainen, monitasoinen kertomus äidistä ja tyttärestä, äitiydestä ja lapsen roolista sekä siitä miten osat lopulta vaihtuvat. Miten menneisyytensä synkät salat kätkenyt äiti kuollessaan viitoittaa tyttärelleen tien eteenpäin.
Raisa Lardot palaa omimpiin teemoihinsa. Sivullisuuden ja syyllisyyden tunnoista teos nousee yleiselle tasolle, vahvaksi puheenvuoroksi ihmisarvoisen vanhenemisen ja kuoleman puolesta.
Kommentti: Rehellisyydessään hyvin surumielinen tarina.

Rodriguez, Deborah: Kabulin kauneuskoulu

Deborah Rodriguez (ja Kristin Ohlson): Kabulin kauneuskoulu

The Kabul Beauty School, 2007

Suom. Marja Helanen-Ahtola

WSOY, 2008

Luin ~ 29.5.2017

Kuvaus
Suurin osa Afganistanissa työskentelevistä länsimaalaisista elää tukikohtien tai lähetystöjen muurien sisällä.
Amerikkalainen Deborah Rodriguez on niitä harvoja, joka tuntee Kabulin kaoottiset korttelit ja kuhisevan arjen.
Vuonna 2003 Rodriguez, michiganiläinen kampaaja, perustaa sponsorien tukemana kaupunkiin kauneuskoulun tarkoituksenaan auttaa afgaaninaisia itsenäistymään. Tiukasti patriarkaalisessa maassa koulusta tulee henkireikä sinne valituille oppilaille. He saavat heittää burqat päältään ja tutustua hiusgeeleihin, lakkoihin, meikkeihin ja huulipuniin. Heidän tarinansa limittyvät kirjassa Rodriguezin omaan - on tuore aviovaimo, jonka on teeskenneltävä neitsyttä, on 12-vuotias morsian, joka on myyty miehelleen velkojen maksuksi, sekä nainen, joka ei ole poistunut talostaan kolmeenkymmeneen vuoteen. Kauneuskoulussa nämä alistetut naiset oppivat paitsi kähertämään ja värjäämään, myös ymmärtämään ystävyyden ja vapauden merkityksen.
Kabulin kauneuskoulu on koskettava pala arjen historiaa. Se kuvaa naisenelämän vaikeutta Afganistanissa sekä maan murrosvaihetta, jossa sorrettu sukupuoli pääsee viimein ulos kotiensa vankeudesta.
Kommentti:
Mielenkiintoinen aihe, mutta kirja ei erityisesti sykähdyttänyt.

Sendker, Jan-Philipp: Sydämen ääntä ei voi unohtaa

Jan-Philipp Sendker: Sydämen ääntä ei voi unohtaa
(nyt nimi on oikein)
Herzenstimmen, 2012

Englanninkielisestä laitoksesta A Well-Tempered Heart
suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi

Gummerus, 2017

Luin ~ 14.5.2017

Kuvaus:

Huolimatta menestyksekkäästä juristin urastaan New Yorkissa Julia Win on kyllästynyt elämäänsä. Päivät ovat täynnä töitä ja kiirettä, kunnes eräänä päivänä Julia kuulee äänen, joka esittää hänelle yksinkertaiset kysymykset: Miksi sinä elät yksin? Kuka sinä olet?

Julia matkustaa isänsä kotimaahan Burmaan etsimään itseään ja onneaan. Hän kuulee siellä tarinan burmalaisesta äidistä, jonka täytyi sisällissodan aikana tehdä kauhistuttava valinta kahden poikansa välillä. Molemmat naiset joutuvat kulkemaan kauas etsiessään elämän tarkoitusta, ja matkan varrella he kohtaavat sydänsuruja, menetyksiä ja rakkautta.

Lumoava, itsenäinen jatko-osa suositulle Sydämenlyönneissä ikuisuus -romaanille kertoo ihmisen halusta löytää taito elää tässä hetkessä sekä ikuisen rakkauden etsimisestä. Itämaista mystiikkaa huokuva tarina vie lukijan trooppiseen Burmaan ja sen kauneuden ja kauheuden keskelle.

Kommentti: Hieno jatko-osa. Joka toivottavasti jatkuu vieläkin, tarinahan jää ihan kesken.
Ihan loppuosaa lukuun ottamatta hieno tarina. Jotenkin lopussa teksti lipsahti keskinkertaiseen rakkausromaaniin hienon, hieman mystisenkin itämaisen tunnelman jälkeen.

Edit. Olinpa ollut huolimaton. Kirjailijan nimi oli väärin, kahdellakin tavalla ja lisäksi kirjan nimi oli väärin. Pahoittelut huolimattomuudesta, en tosiaankaan tainnut keskittyä päivitykseen kunnolla.

Moyes, Jojo: Ole niin kiltti, älä rakasta häntä

Jojo Moyes: Ole niin kiltti, älä rakasta häntä

The Last Letter From Your Lover, 2010

Gummerus, 2014

Suom. Heli Naski

Luin ~ 5.4.2017

Kuvaus :
Jennifer Stirling herää vuonna 1960 lontoolaisessa sairaalassa auto-onnettomuuden jälkeen. Hän ei muista aiempaa elämäänsä, ei aviomiestään, ei mitään ajasta ennen onnettomuutta. Kotiuduttuaan sairaalasta hän löytää riipaisevan rakkauskirjeen, jonka täytyy olla osoitettu hänelle. Allekirjoituksena on vain ”B” – mies, jonka eteen hän oli ollut nähtävästi valmis uhraamaan kaiken.

Vuonna 2003 motivaationsa ja parisuhdekiemuroiden kanssa kamppaileva toimittaja Ellie Haworth löytää työpaikkansa arkistojen kätköistä samaisen kirjeen ja haluaa vimmaisesti selvittää tuntemattomien rakastavaisten kohtalon – siinä toivossa, että hänenkin tarinansa saisi onnellisen lopun.

Ole niin kiltti, älä rakasta häntä on paitsi taiten kerrottu ja aseista riisuva tarina rakkaudesta, myös rakkauskirje kahden eri vuosikymmenen Lontoolle ja ylistys käsin kirjoitetun sanan voimalle.

Kommentti:
No, nyt olen lukenut kaikki tähän mennessä suomennetut Jojo Moyesit. Uusi onkin jo tulossa. Tästä en tykännyt yhtä paljon kuin edellisista. Jotenkin tuo ajassa edes takaisin hyppiminen on rasittavaa, kun sitä käytetään niin monissa kirjoissa.
Väliin liitetyt satunnaiset jäähyväiskirjeen pätkät vain sekoittivat tarinaa, eli en tykännyt niistä. Tarina - tai oikeastaan kaksi tarinaa, joista toisessa hypittiin kahden ajankohdan välillä - sinänsä oli kaunis ja mielenkiintoinen, eli juoni oli hyvä.