Hilderbrand, Elin: Viiden tähden viikonloppu

Elin Hilderbrand: Viiden tähden viikonloppu
The Five-Star Weekend, 2023
Suom. Jade Haapasalo
Bazar Kustannus Oy, 2025
Luin ~ 28.11.2025

Kuvaus:

Herkullista draamaa ja kihiseviä salaisuuksia.
Rantalukemiston kuningattaren Elin Hilderbrandin Viiden tähden viikonloppu vie lukijansa auringonhehkuiseen Nantucketiin juhlimaan elämää ja ystävyyttä.
Voisiko viisikymppisen Hollis Shawn elämä olla enää täydellisempää? Hän on menestynyt ruokavaikuttaja, onnellisesti naimisissa ja hänellä on kuvankaunis kesäasunto Nantucketin saarella. Kun tragedia iskee, jäljelle jää sirpaleita ja liuta avoimia kysymyksiä.
Hollis saa idean hoivata särkynyttä sydäntään kutsumalla kokoon neljä tärkeää naista elämänsä eri vaiheista. Luksusviikonloppua viettämään saapuvat lapsuudenystävä Tatum, opiskeluaikojen bestis Dru-Ann, äitiystävä Brooke ja villinä korttina Gigi, nettituttavuus, jota Hollis ei ole vielä koskaan tavannut.
Kaiken on tarkoitus olla täydellistä, mutta naisten väliset suhteet eivät ole kitkattomia. Jokaisella on omat epävarmuutensa ja salaisuutensa, eikä yhteenotoilta ja kyyneleiltä vältytä. Kukaan heistä ei kuitenkaan aavista, mikä todellinen yllätys on. Elin Hilderbrandin täydellisen ahmittava Viiden tähden viikonloppu hemmottelee mehukkaalla juonikuviolla ja tunteiden ilotulituksella.

Kommentti:

Olipa juonikkaasti rakennettu tarina. Tykkäsin oikein kovasti, henkilöt oli hyvin rakennettu ja kuvattu, draamaa oli oikein kunnolla, ja silti tämä oli kiva hyvänmielen romaani.
Lukija sai tietää monenlaisia salaisuuksia ja odottaa niiden paljastumista ihan viime sivuille asti.
Nykyajan somemaailmaa twittereineen ym. oli virkistävästi hyödynnetty.
Tämä kirjailijan nimi nyt muistiin!

(495 sivua.)

Renko, Mari: Pitsihuntuun kuiskattu

Mari Renko: Pitsihuntuun kuiskattu
Bazar Kustannus Oy (WSOY), 2025
Ikoset-sarja, 2.0sa
Luin ~ 15.11.2025

Kuvaus:

Kaksi oman tiensä kulkijaa, sama hauras unelma.
Mari Rengon Pitsihuntuun kuiskattu on sydämeenkäyvä kahden aikatason lukuromaani, joka vie tutuksi tulleen keltaisen puutalon maisemiin Pielisen rannalle, Ikosen perheen luo.
Tuhlaajapoika Kaarlo Ikonen on palannut lapsuudenkotiinsa ja pestautunut Nurmeksen terveyskeskukseen lääkäriksi, mutta sen enempää ei poikamies aio asettua aloilleen. Kaarlon lapsuudenystävä Saana on puolestaan ankkuroimassa elämäänsä tavoitteenaan itsellinen äitiys. Mutta miten käy, kun Saana tarvitsee tukea tuuliviirin lailla heiluvalta ystävältään?
Vuonna 1939 Nurmeksen sotasairaalan hoitajatar Elsi Uotila on raskaana, yksin. Ystävä kannustaa hankkiutumaan eroon aviottomasta lapsesta, mutta siihen Elsi ei pysty. Jääkö hänelle mitään muuta vaihtoehtoa kuin löytää aviomies ennen salaisuuden paljastumista? Sodan kylväessä tuhoaan Elsi kuiskaa hauraimman haaveensa pitsihuntuun ja tekee päätöksensä.
Ikoset-sarjan toinen osa Pitsihuntuun kuiskattu on suurten tunteiden lukuromaani, jossa naisten on unelmiensa vuoksi kysyttävä, ovatko kaikki keinot todella sallittuja sodassa ja rakkaudessa.

Kommentti:
Mukava jatko-osa Ikoset-sarjassa. Minkälaista on odottaa lasta ilman lapsen isää 1940-luvulla tai 2020-luvulla. Aikamoinen harppaus asioissa ja olosuhteissa.
Ihmiset tunteineen, pelkoineen ja toiveineen ovat kuitenkin samanlaisia.

(444 sivua.)

Soivio, Eeva: Kertaalleen kuollut

Eeva Soivio: Kertaalleen kuollut Gummerus, 2025
Luin ~21.10.2025

Kuvaus:

Näyttelijän omakohtainen esikoisteos sydämen pysähtymisestä lavalla.
Ennen illan esitystä Eeva tuntee kummallista väsymystä. Hänen astuessaan teatterin lavalle olo on kuitenkin rauhallinen. Kunnes iskee täydellinen voimattomuus. Näkökenttä sumentuu, ja veri tuntuu karkaavan käsistä ja jaloista. Eeva kaatuu korkkarit jalassa näyttämölle. Näytelmä keskeytyy, sydän lakkaa lyömästä.
Sairaalassa, jossa roolivaatteet saksitaan päältä, käy ilmi, kuinka pienestä kaikki lopulta on kiinni. Niin elämässä kuin kuolemassa.
Kohtituleva, elämänmakuinen esikoisromaani saa pohtimaan olemisen arvaamattomuutta ja oikullisuutta.

Kommentti:

Pidin.
Sulattelen.
Täällä mielestäni hyvä arvio kirjasta.

(256 sivua.)

Ketolainen, Päivi: Laukku-Leena

Päivi Ketolainen: Laukku-Leena: naiskulkurin tarina
Pro Bono, 2024
Luin ~ 14.10.2025

Kuvaus:

"Laukku-Leenaksi kutsutun naisen matkanteko kuulostaa suoranaiselta survival game -peliltä, josta hän kuitenkin selvisi hengissä lähes 20 vuotta", kirjailija kertoo. Kiviharju kulki kymmenine laukkuineen ympäri Suomea kävellen tai liftaten. Hän lähti liikkeelle vuonna 2002 asuen kesät ja talvet taivasalla. Hänen leiripaikkojaan olivat huoltoasemien lähistöt ja teiden pientareet. Vaikka hänelle tarjottiin apua ja asuntoa, hän pysyi kodittomana lähes elämänsä loppuun asti. Kiviharju kuoli Sysmässä 2021.
Yksinäinen naiskulkuri herätti aina huomiota siellä, missä liikkui. Mistä hän tuli ja minne meni? Mitä hän laukuissaan kuljetti? Miksi hän lähti taipaleelleen? Salaperäisen kulkijan matkanteko kiinnosti ihmisiä, mutta itse hän pysyi vaitonaisena elämänsä vaiheista. Uutuuskirja tuo selkoa Laukku-Leenan matkantekoon pitkin Suomen maanteitä.

Kommentti:

Mielenkiintoinen tarina yksinäisestä kulkijasta. Epätavallinen henkilö, joka ei sovi mihinkään tyypilliseen erakkomuottiin. Miksi leena halusi kulkea ympäsiinsä, asua parkkipaikoilla? Miksi hän ei suostunut muuttamaan asuntoihin, joita hänelle moneltakin paikkakunnalta tarjottiin ja järjestettiin?
Miksi hän vihasi ihmisten auttamista ja Suomea ja monia paikkauntia niin paljon?
Ja miksi hän kulkiessaan kuitenkin kantoi mukaan järjetöntä tavaramäärää?
Sen ymmärtäisi, jos ihmisellä kulkurielämää viettäessään olisi paljonkin tarpeellista, suorastaan välttämätöntä tavaraa. Laukku-Leena kuitenkin kuskasi (ja kuskautti muilla) likaisia ja rikkinäisiä vaatteita, montaa (rikkinäistä) makuupussia, kirjoja, astioita (piirakkavuokia, snapsilaseja ja rosollikulhoa jne.), kassikaupalla kirjoja ja suoranaista romua.
Itselleni jäi niistä kauvauksista sellainen tunne, että ehkä hän jotenkin kaukaisesti haaveili omasta kodista, jonne hän ne tavarat sijoittaisi. Mutta kuitenkaan kotiasia ei riittävästi häntä vetänyt puoleensa.
Erikoinen ihmiskohtalo, mutta päällisin puolin asia tuntui olevan hänen oma valintansa, eikä hän kerta kaikkiaan huolinut apua, eikä olisi oikeastaan halunnut kantaa vastuuta elämästään esimerkiksi työelämässä.

Koska osa päiväkirjoista on kadonnut, tarinassa on tietysti myös paljon aukkoja, ja lukija jää miettimään kirjoittajan tavoin, olisiko Leena esim. alkuaikojen päiväkirjoissaan kertonut tarkemmin kulkurielämään siirtymisen syistä.

(238 sivua.)

Linturinne, Ulla: Punatukkaisetkin pääsevät taivaaseen

Ulla Linturinne: Punatukkaisetkin pääsevät taivaaseen
Myllylahti, 2024
Luin ~ 28.9.2025

Kuvaus:

Kirpeän herkullisten havaintojen sävyttämä feelgood-romaani oman paikan löytämisestä muuttuneessa elämäntilanteessa. Minkä ikäiseksi on lupa tuntea itsensä, jos viilettää arkuntekokurssille sähköpotkulaudalla?
Raisa on kipakka punatukkainen sinkku, joka elämänsä taitekohdassa huomaa, että hänellä on kaikkea muuta paitsi mies ja ruumisarkku. Joten tuumasta toimeen, pitäähän nuorille sovinistityökavereillekin näyttää, mihin nainen pystyy.
Kumppanin löytäminen ei ole kuitenkaan helppoa näillä ikävuosilla. Helpompaa on työstää puuta, hioa ajan harmaannuttamia arkkulautoja ja katkoa mökkirannan kaisloja arkun pohjalle. Silti kuin varkain Raisan pidätellyt tunteet kohtaavat kaikupohjaa ja vievät lopulta mennessään. Mutta käykö menneisyyden muistojen karsiminen ex-miehestä ja kuluttavasta ystävyyssuhteesta yhtä näppärästi kuin autotallin siivous arkkuvarastoksi? Entä mitä tapahtuu, kun arkku on valmis?

Kommentti:

Oikein hauska hieman iäkkäämmän väen chick lit-tarina. Päähenkilö Raisa jää eläkkeelle ja mitä sitten? Kovin yllättäen tuntuu tuo eläke ja vapaus koittavan ja jonkinlaista paniikkia on ilmassa, koska mitään suunnitelmaa tai tekemistä ei elämässä ole kaiken ajan vieneen työn lisäksi.
Nokkelaa sanailua ja tilannehuumoria, myös huomioita ikärasismista ja parisuhteen etsimisen/löytämisen vaikeudesta etenkin naisten näkökulmasta.


(240 sivua.)

Ridzén, Lisa: Kurjet lentävät etelään

Lisa Ridzén: Kurjat lentävät etelään
Tranorna flyger söderut, 2024
Suom. Sirkka-Liisa Sjöblom
Tammi, 2025 (WSOY)
Luin ~ 26.5.2025

Kuvaus:

Pakahduttavan kaunis romaani elämän viimeisistä päivistä.
Kurjet lentävät etelään on lämmin, maanläheinen tarina vanhan miehen viimeisistä päivistä, tunteiden ilmaisemisen vaikeudesta, isyydestä, elämänmittaisesta ystävyydestä ja anteeksiannosta.
Bo elelee kaksin rakkaan koiransa Sixtenin kanssa – vaimo on joutunut hoitokotiin, välit poikaan ovat etäiset ja paras ystävä asuu kaukana. Pitkiä päiviä rytmittävät lähinnä kotihoidon käynnit. Kun Bon voimat hiipuvat, alkaa keskustelu siitä, mitä koiralle pitäisi tehdä, ja Sixtenin menettämisen pelko laukaisee tunteiden ja muistojen vyöryn. Kuinka Bo osaisi osoittaa pojalleen rakastavansa tätä, ennen kuin on liian myöhäistä?
Lisa Ridzén maalaa lukijan eteen pohjoisruotsalaisen jäyhän miehen mielenmaiseman taitavin, rakastavin siveltimenvedoin ja kuvaa meitä kaikkia odottavaa vanhuutta kauniisti, haikeasti ja raadollisen rehellisesti.

Kommentti:

Jossain vaiheessa muoti-ilmiönä oli hassunkuriset vanhainkotikuvaukset karkaavista satavuotiasita jne, mutta en koskaan oikein päässyt niiden makuun.
Tässä sen sijaan on kaunis ja aidonoloinen kertomus vanhuudesta, luopumisesta, riisumisesta, anteeksiannosta ja muista elämän viimeisten kuukausien tunnelmista. Suosittelen!

(326 sivua.)

Moyes, Jojo: Yksinäisten sydänten talo

Jojo Moyes: Yksinäisten sydänten talo
We All Live Here, 2025
Suom. Laura Ekberg
Gummerus, 2025
Luin ~ 24.5.2025

Kuvaus:

Lilan mies on löytänyt nuoremman ja lähtenyt. Lila yrittää selvitä kahden tyttären ja kirjailijanuran vaatimusten ristiaallokossa, minkä lisäksi heidän taloonsa on muuttanut Lilan leskeksi jäänyt isäpuoli. Eikä siinä kaikki: kun Lilan biologinen isä koputtaa oveen, Lila tarjoaa myös tälle kodin. Pikkuhiljaa erikoinen perheasetelma vakiintuu, ja Lila tuntee olevansa valmis deittailuun.
Jojo Moyesin uutuus on koskettava ja hauska kertomus uusista aluista ja elämän jälleenrakentamisesta.

Kommentti:

On ihana tarttua kirjaan, josta jokseenkin varmasti tietää pitävänsä.
Enpä taaskaan pettynyt, jotenkin olin juuri tällaisen lämminhenkisen nopealukuisen tarinan tarpeessa.
Huumoria, suhdekiemuroita, värikästä perhe-elämää, mokia ja sattumuksia, perhekriisejä, mutta myös romantiikkaa - niistä aineksista tämä ihana tarina muodostui. Kevyeenkin tekstiin voi ujuttaa mukaan elämänviisautta, vaikkapa teini-ikäisen vahvistamiseen koulukiusaamista vastaan..
Lisämainintana hyvä käännös, niin ihana ja vapauttavaa lukea hyvää tekstiä!

(461 sivua.)

Da Costa, Mélissa: Toivoa versovat päivät

Mélissa Da Costa: Toivoa versovat päivät
Les Lendemains, 2020
Suom. Saana Rusi
Tammi, 2025
Luin ~ 13.5.2025

Kuvaus:

Haikeankaunis kertomus menetyksestä ja toivosta.
”Ei ole enää tunteja tai päiviä, joilla mitata aikaa. Tästä eteenpäin on vain joskus myöhemmin koittavia hetkiä. Ei päivien valoa, ei liioin yön pimeyttä. On vain minä ja suruni tässä hiljaisessa talossa.”
Hirvittävän menetyksen kokenut Amande pakenee armottoman kirkasta kesää kauas Auvergnen maaseudulle saadakseen surra rauhassa. Sattuman kautta hän kuitenkin kiinnostuu pihan villiintyneestä puutarhasta ja uskaltautuu tutkimaan sitä. Kun vuodenajat vaihtuvat ja puutarha vähitellen elpyy, myös Amande päästää kuin varkain taas toiset ihmiset, valon ja ilon osaksi elämäänsä.
Toivoa versovat päivät on sykähdyttävä kertomus luonnon parantavasta voimasta ja siitä, kuinka joskus on pysähdyttävä pystyäkseen jatkamaan eteenpäin.

Kommentti:

Kirjan suomenkielinen nimi on hieno oivallus, sillä toivo todellakin versoo Amanden elämässä monellakin tavalla. Surullisenhaikea tarina, joka ei ihan yllä edellisen Da Costan tarinan (Kaikki taivaan sini) tasalle, mutta tykkäsin kuitenkin.

(282 sivua.)

Hunter, Cara: Tilinteko

Cara Hunter: Tilinteko
Making a Killing, 2025
Suom. Johanna Laitila
Kustannusosakeyhtiö Otava, 2025
Luin ~ 11.5.2025

Kuvaus:

Koukuttavassa poliisidekkarissa komisario Adam Fawley huomaa tehneensä aiemmin kohtalokkaan virheen.
Vuonna 2016 Adam Fawley tutki kahdeksanvuotiaan Daisyn katoamista. Lopulta tytön äiti tuomittiin lapsensa murhasta. Nyt true crime -sarja Pahamaineisen tuottaja saa vihiä, ettei poliisi selvittänyt silloisessa tutkinnassa aivan kaikkea. Pian löytyy ruumis, joka liittyy tuohon ratkaistuksi luultuun tapaukseen. Mitä Oxfordissa kadonneelle Daisy-tytölle tapahtui, ja miten Fawley saattoi epäonnistua niin traagisella tavalla?

Kommentti:

Muistan, kun kirja Daisy Masonista päättyi, mieleen jäi jonkinlainen epäilyksen häivähdys siitä, oliko koko tarina vielä kokonaan siinä.
No, ilmenee, ettei todellakaan ollut. Mutta siihen en ollut valmistautunut, että tarina ei vieläkään päättynyt. Ja kuka (kumpi) naisista jäi henkiin, ja miten ihmeessä?
Cara Hunter on jo useammassa kirjassa hyödyntänyt sähköpostien, lehtijuttujen ja esim. nettipalstakeskustelujen käyttämistä vaikkapa tapausten ennakkotietojen tai yleisen mielipiteen ja arvailujen esiin tuomisessa. Itse en ihan kauheasti siitä tykkää, vaan nämä tekstinvaihdokset tuovat sekavuutta sinänsä mielenkiintoisiin tarinoihin.
Uusimpana lisämausteena on nyt jo pari kertaa ollut tekeillä olevien rikostv-sarjojen hyödyntäminen, mikä tässä toi melkoisen lisämausteen ja suoranaisen juonenkäänteen tarinaan.
tarinasta itsestään voi sanoa, että onpa Daisy Mason todella karmiva tyyppi.

(.... sivua.)

Onerva, Ulla: Hattaradilemma

Ulla Onerva: Hattaradilemma
Tammi, 2025 (WSOY)
Luin ~ 30.4.2025

Kuvaus:

Nokkela hyvän mielen romaani Jane Austenin sankarittaren mukaan nimetystä Emmasta, joka puolustaa romanttista kirjallisuutta mutta tuntee vetoa sietämätöntä romantiikan vihaajaa kohtaan.
Ensirakkaus on jättänyt Emman vanhojen tansseissa, eivätkä tunteet ex-poikaystävään ole abivuoden alkaessa täysin hiipuneet. Haikailun sijaan Emma uppoutuu romanttisiin kirjoihin, vaikka koko muu maailma tuntuu halveksivan hänen lempigenreään. Kun ynseä kirjailija lyttää viihdekirjallisuuden lehdessä eikä koulun lukulistaltakaan löydy romanttisia kirjoja, Emma ryhtyy kapinaan. Hän perustaa Oikukkaiden romantikkojen piirin, jonka päämäärä on kohottaa romanttisen kirjallisuuden arvostusta ja tuhota kirjallisuusankeuttajat. Tehtävä ei ole helppo, sillä piirin sisällä kipinöi niin vihasta kuin rakkaudestakin, ja Emma huomaa olevansa pahemmassa sotkussa kuin lempiromaaniensa sankarittaret.
Ulla Onervan esikoisromaani Hattaradilemma aloittaa humoristisen viihdetrilogian, joka solmii Jane Austenin ja Charlotte Brontën romanttiset klassikot oivaltavasti nykypäivään. Trilogia sopii kaikille, jotka eivät suostu salaamaan rakkauttaan romanttisia kirjoja kohtaan!

Kommentti:

Hauska, hyvin kirjoitettu romanttinen tarina. Kohteena erityisesti nuoret aikuiset, mutta oivallisen raikas tarina näin vanhemmallekin lukijalle.

(332 sivua.)

Kuntsi, Sissi: Klo 17.23

Sissi Kuntsi: Klo 17.23
Tammi, 2024
Luin ~ 22.3.2025

Kuvaus:

Sydäntä raastava, tosipohjainen pienoisromaani sairaan puolison omaehtoisesta kuolemasta. Onko syvintä rakkautta antaa toisen lähteä? Kuinka tänne jäävä selviää?
Heinäkuun yhdeksäntenä päivänä kello 11.51 syleilen sinua kotimme kuistilla viimeisen kerran, Juhana. Videokamerat ovat jo päällä. Meidän viimeinen kosketuksemme, viimeiset sanamme toisillemme dokumentoituvat muistikortille, jota en halua koskaan katsoa. Lääkäri sanoi, että tapahtuma on videoitava. Se todistaisi, että minä en tappanut sinua.
Kun rakastavaiset kohtasivat, mies oli jo vakavasti sairas, elvytetty viidesti eikä ehkä aina muistaisi, kenen vierellä herää. Elämä lahjoitti heille yhteisen vuosikymmenen. Sissi Kuntsille sen viimeisten viikkojen hinta oli mittaamaton.
Sissi Kuntsi on nimimerkillä kirjoittava kirjailija, jonka pienoisromaani Klo 17.23 perustuu hänen omaan elämäänsä, vuosikymmeneen, jona hän seurasi puolisonsa matkaa kohti omaehtoista kuolemaa. Avustetulle itsemurhalle ei Suomessa ole käytäntöä. Kirjailija ei ota asiaan kantaa. Hän kirjoitti, jotta selviäisi.

Kommentti:

Rakkauden hinta. Niinhän se on, että kun rakastaa, antautuu kaiken hyvän lisäksi alttiiksi myös suurimmille suruille ja ikävälle.
Valtavan vaikuttava kuvaus siitä, miltä tuntuu, kun tietää, että rakastettu ei jaksa enää elää.
Myös jälkeen jäävällä on mielestäni oikeus tuntea myös itsekkäitä tunteita siitä, että toinen valitsee kuoleman, vaikka yhä rakastaa. Samaan aikaan täytyy miettiä, mitä kaikkea voi tai kannattaa sanoa ääneen kuolevalle.

(187 sivua.)

Kajanto, Maija: Kardemummajoulu

Maija Kajanto: Kardemummajoulu
WSOY, 2025
Luin ~ 14.2.2025

Kuvaus:

Kahvila Koivun joulu on odotusta täynnä.
Pyhävirran kylässä kahvila Koivu valmistautuu jouluun lumen ja kovien pakkasten keskellä. Krisse ja Tommi liimaavat paperitonttuja kotinsa ikkunoihin ja suunnittelevat kevättä ja uutta elämänvaihetta. Krisselle tuleva muutos on paitsi onnellinen myös kipeä, etenkin kun tuntuu, etteivät kaikki hänen perheestään jaa hänen onneaan.
Joulu tuo Pyhävirralle joukon vanhoja tuttuja ja paljon uusia suunnitelmia. Kunnan yhteistyökuvioiden myötä Pyhävirralle saapuu myös ihmisiä, joista osa aikoo löytää voimaeläimensä maaseudun rauhasta. Hääsuunnitelmat Krissen lähipiirissä sieppaavat koko kylän mukaansa, mutta miten käy, kun lumi ja pakkanen ovat sekoittaa tärkeän päivän?
Kun jouluaattoaamuna riisipuuro hautuu hellalla ja kardemumman tuoksu leijailee keittiöstä, on aika selvittää, voiko joulussa todella olla taikaa.
Kardemummajoulu on kuusentuoksuinen hyvän mielen joulukirja. Teos päättää suuren suosion saavuttaneen Kahvila Koivu -sarjan. Kirjasarjan aloitti Korvapuustikesä vuonna 2022.
Maija Kajanto on kirjailija ja viestinnän ammattilainen, joka ei osaa keittää riisipuuroa. Kardemummajoulu on hänen kahdeksas kirjansa.

Kommentti:

Ihana hyvänmielen joulukirja, joka sopi kyllä myös ystävänpäivänä luettavaksi :). Kiva päätös tälle sarjalle!

(265 sivua.)

Launonen, Lari: Poikani, elä vielä ensi talvi

Lari Launonen: Poikani, elä vielä ensi talvi:
lyhyen elämän filosofia
Otava, 2024
Luin ~ 21.1.2025

Kuvaus:

Kuolemansairaan lapsen isä etsii elämän ja sen lopun merkitystä.
Huugo kuolee hieman ennen nelivuotispäiväänsä. Pojan lyhyt ja kivinen polku maan päällä pakottaa uskonnonfilosofiasta väitelleen isän vaikeiden kysymysten eteen.
Milloin elämä on enemmän taakka kuin lahja? Onko lisääntymisessä järkeä, jos tunnustamme ihmiselämään liittyvät riskit? Saako lapsen kärsimykselle etsiä tarkoitusta? Entä onko taivaassa vammaisuutta? Tunneviileä isä kipuilee myös surunsa pinnallisuuden kanssa.
Tarinallinen teos itkettää, naurattaa ja pistää lukijan ajattelemaan. Se sivuaa myös yhteiskunnallisia aiheita, kuten lapsettomuutta, eutanasiaa ja koronakriisin repimiä ihmissuhteita.

Kommentti:

Tosi tarina Huugosta, joka eli niin lyhyen elämän synnynnäisen geneettisen sairauden vuoksi. Huugon isä kertoo Huugon elämästä ja pohtii samalla omaa isyyttään, elämän tarkoitusta ja monia muita tärkeitä aiheita kiinnostavalla tavalla.
Ajattelemista jäi paljon.
Hieno kunnianosoitus, tai ehkä sittenkin rakkaudentunnustus Huugolle.

(317 sivua.)

Morrey, Beth: Delphine Jonesin tuhat pientä unelmaa

Beth Morrey: Delphine Jonesin tuhat pientä unelmaa
Em & Me, 2022
Suom. Pirjo Ruti
Bazar Kustannus Oy, 2023
Luin ~ 16.1.2025

Kuvaus:

Äiti, tytär ja salaisuuksien kahlitsema elämä.
Beth Morreyn sydäntälämmittävä romaani Delphine Jonesin tuhat pientä unelmaa kysyy, uskaltaako haaveisiin luottaa, jos niistä on kerran joutunut luopumaan.
Delphine Jonesin piti hankkia hyvä koulutus, matkustella pitkin maailmaa ja tehdä jotain merkittävää. Jossain vaiheessa kaikki meni kuitenkin pieleen. Nyt Delphine on kahvilassa työskentelevä yksinhuoltajaäiti, joka yrittää tulla toimeen niin taloudellisesti kuin muutenkin elämässä.
Delphine haluaisi hyvän kodin itselleen ja tyttärelleen Emille, mutta valoa ei ole juurikaan näkyvissä. Kaiken lisäksi Delphine huolehtii isästään, joka suree vaimoaan, Delphinen ranskalaista äitiä Jojoa. Elämästä tuntuvat kadonneen kaikki värit.
Sitten koittaa päivä, jolloin kaikki muuttuu. Mutta uskaltaako Delphine päästää irti menneisyydestä, salaisuudesta, joka voisi tuhota kaiken – ja alkaa luottaa unelmiinsa?
Beth Morreyn Delphine Jonesin tuhat pientä unelmaa on valoisa romaani oman tien löytymisestä, hyvästä musiikista, kahviloista sekä äideistä ja tyttäristä. Se tarjoaa lukijalleen balsamia kaikkiin huoliin.

Kommentti:

(446 sivua.)

Kajanto, Maija: Sitruunakevät

Maija Kajanto: Sitruunakevät
WSOY, 2024
Kahvila Koivu-sarjan 4. osa
Luin ~ 15.9.2024

Kuvaus:

Keväisessä kahvila Koivussa elämä tarjoaa välillä pelkkiä sitruunoita.
Kristiina Kivimaa ja Tommi ovat viettäneet vuoden Adrianmeren rannalla. Lähestyvä kevät tuo parin takaisin Keski-Suomeen, mutta kun Kristiina joutuu kokemaan suurimman mahdollisen menetyksen, ei asettuminen uudelleen vanhaan elämään tunnu helpolta.
Pyhävirran kylässä moni asia on muuttunut, kahvila Koivu on uusissa käsissä, vanhoista ystävistä osa on poissa ja Krissen voimat vähissä. Mutta kun menneisyydestä sukeltaa esiin outo perintö, täytyy Krissen kääriä hihat ja jatkaa eteenpäin. Tommin ja Krissen uusi koti nousee Pyhäjärven rantaan ja sinne on uskallettava kantaa huonekalujen lisäksi myös tunteet, toiveet ja ajatukset tulevaisuudesta.
Kun kevätaurinko sulattaa hanget ja ensimmäiset valkovuokot kukkivat ojien pientareilla, kahvila Koivussa tuoksuvat jälleen tuoreet korvapuustit.
Sitruunakevät on Kahvila Koivu -sarjan neljäs osa. Kirjasarjan avasi Korvapuustikesä heinäkuussa 2022.

Kommentti:

Tämä on todella sympaattinen sarja Krissestä ja Kahvila Koivusta. Mietin jo, miten tämä sarja voi jatkua mielenkiintoisena vielä neljännen ja viidennen osan verran, mutta kyllä vaan voi. Kyse ei todellakaan ole ...ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti -tarinasta. Toki sitäkin tässä tapahtuu, mutta todella elämänmakuisia sivujuonteita Krissen omassa ja hänen lähipiirinsä elämässä.
Aihe yllätti - ja kiinnosti - todella paljon.

(252 sivua.)

Bailey, Tessa: Kesä kalastajan kainalossa

Tessa Bailey: Kesä kalastajan kainalossa
It Happened One Summer, 2021
Suom. Aura Elometsä
Otava, 2024
Luin ~ 27.8.2024

Kuvaus:

TikTok-suosikkikirjailijan hittiromaani on riemukas ja kuuma kuin kesän ensimmäinen hellepäivä.
Piper Bellingerin isäpuoli saa miltei kolmikymppisen naisen holtittomasta pintaliitoelämästä tarpeekseen ja sulkee viimein rahahanat. Piper siskoineen joutuu vaihtamaan Hollywoodin humun vastuullisen aikuisuuden opiskeluun kalastajakylässä Tyynenmeren rannikolla, missä heidän edesmennyt isänsä piti kapakkaa.
Äreä, parrakas merikapteeni Brendan ei usko, että mokoma iloluontoinen seurapiiriperhonen pärjää pikkukylässä viikkoakaan. Eikä heillä ainakaan voi olla mitään yhteistä. Kun Piper ja Brendan kuitenkin törmäävät tämän tästä toisiinsa, heidän välisensä kemian välttelystä tulee kovin hankalaa.

Kommentti:

No tämäpä oli todellakin kuuma tarina. Enpä ole vähään aikaan lukenut niin suorasukaista seksin kuvailua kuin tässä oli, ja sitä myös riitti.
Tarina oli kyllä myös sympaattinen ja jonkinlaista kasvutarinaakin mahtui mukaan.

Jatko-osa on tulossa v. 2025, silloin päähenkilönä Piperin kiltimpi (?) sisko Hannah.

(363 sivua.)

Nicholls, David: Melkein perillä

David Nicholls: Melkein perillä
You Are Here, 2024
Suom. Oona Nyström
Otava, 2024
Luin ~ 25.8.2024

Kuvaus:

Free-kustannustoimittajana työskentelevä Marnie on eronnut ja jymähtänyt kotiinsa. Iltapäivät kaikuvat hiljaisuuttaan, ja elämä tuntuu valuvan hukkaan.
Maantiedon opettaja Michael on vetäytynyt omiin oloihinsa vaimonsa lähdön jälkeen. Hän tekee yksinäisiä kävelyretkiä nummilla ja välttelee ihmisiä.
Sitten muuttuneet reissusuunnitelmat ja perienglantilainen kolea sää puuttuvat peliin, ja nämä kaksi erakkoa päätyvät patikoimaan halki Englannin, rinnakkain, samalla kartalla. Voisiko pitkän matkan varrelta löytyä lohtua, toveruutta, kenties enemmänkin?
Suloisenhaikea kertomus ensikohtaamisista ja siitä, kuinka joskus täytyy eksyä löytääkseen perille.

Kommentti:

Olipa piristävä lukukokemus, pitkästä aikaa kävi niin, että kirjaa lukiessani hihittelin ja jopa nauroin ihan ääneen.
Hauska kerronta ja ilmeisen onnistunut käännöstyö yhdistyivät, joten tätä kirjaa oli kiva lukea.

Marnien ja Michaelin jutustelua ja reissaamista olisi lukenut pitempäänkin.

(395 sivua.)

Annola, Elina: Kunnes kukkivat puut

Elina Annola: Kunnes kukkivat puut
Bazar Kustannus, 2022
Luin ~ 22.8.2024

Kuvaus:

Sitten kun oikea elämä alkaa.
Elina Annolan esikoisromaanissa Kunnes kukkivat puut nuori opettaja tavoittelee täyttä elämää heittäytymällä rohkeasti uuteen.
Tästä kesälomasta tulisi uusi, puhdas alku. Emilia saisi unelmiensa parisuhteen, auringonhehkuiset illat Helsingin rantakallioilla, ystävät. Töihin palattuaan hän kertoisi kaikesta opettajainhuoneessa, mutta nyt, nyt kesä poreilee suussa, hehkuu mandariininpunaisena hymynä huulilla, syttyy sähähtäen iloa rätiseviksi hetkiksi. Ja kesä jatkuu. Kesä.
Huolettoman lomatunnelman katkaisee äidin puhelinsoitto. Auri-täti on kuollut. Emilia tuskin muistaa omituista Auria, mutta hautajaismatka vie hänet takaisin juurilleen Pohjanmaalle, mummolan mansikkamaille ja Aurin elämään. Liian lähelle. Tapahtumiin, joita eivät edes valtoimenaan kukkivat omenapuut pysty muuttamaan kauniiksi muistoiksi.

Kommentti:

Vaikuttava tarina elämän raskaiden asioiden kaatumisesta päälle ja mielen murtumisesta. Ulospäin moni asia Emilian elämässä on hyvin, mutta jostain alkaa syvenevä vajoamisen kierre. Miten kaikki lopulta vaikuttaa kaikkeen, miten ihminen voikaan ajautua noidankehään, kun apua ei löydy. Vaikka lähellä on ihmisiä, kukaan ei lopulta näe toisen sisällä vellovaa kaaosta, ja tarjottu apukin voi kääntyä itseään - ja sen tarjoajaa - vastaan.

Pelottavan vaikuttava - ja osuva.

(332 sivua.)

Joenpolvi, Anu: Helleöitä ja entisiä heiloja

Anu Joenpolvi: Helleöitä ja entisiä heiloja
Karisto (Otava), 2024
Rantakylä-sarjan 4. osa
Luin ~ 17.8.2024

Kuvaus:

Nelli lupautuu hoitamaan kesälomallaan Pauli-enonsa kanoja, kissaa ja hevosvanhusta enon sairaalareissun ajan. Tutuiksi tulevat niin naapuritilan vilkkusilmäinen hevostallin omistaja kuin kahvila Äkkipyssäyksen ja korjaamon väkikin: emäntä Valma, karaokemestari Leevi ja rasvamontusta kömpivä mörökölli-Terho. Puhumattakaan värikkäästä joukosta Rantakylän touhutätejä ja avuliaita aatuja.
Helleyötään teltassa viettävä Nelli saa kesken uniensa jopa järisyttävän yllätysvieraan. Mutta kuka kumma on laittanut juhannusruusun tallin oveen?

Kommentti:

Tästä romantiikka-sarjasta pidän kyllä kovasti. Toki juonessa ei mitään suuria yllätyksiä ole tiedossa, mutta ei aina tarvitsekaan. Kuten edellisisssäkin osissa, tässä jonkin verran sivutaan aiempien tarinoiden henkilöitä, jos heidät sattuu muistamaan.

(316 sivua.)

Katouh, Zoulfa: Sitruunapuiden aika

Zoulfa Katouh: Sitruunapuiden aika
As Long as the Lemon Trees Grow, 2022
Suom. Helene Bützov
Tammi (WSOY), 2023
Luin ~ 9.9.2024

Kuvaus:

Ennen Syyrian sisällissotaa - vain vuotta aikaisemmin - Salama oli huoleton opiskelija, jolla oli äiti, isä, veli ja koti. Kun hänen veljensä vielä meni naimisiin Salaman parhaan ystävän Laylan kanssa, ei mikään olisi voinut olla paremmin.
Nyt Salama työskentelee vapaaehtoisena sairaalassa, hoitaa pahasti haavoittuneita päivästä toiseen ja pelastaa ne, jotka voi. Raskaana oleva Layla on kaikki, mitä hänen perheestään on jäljellä. Paine etsiä turvaa muualta on suuri, mutta niin ovat riskitkin. Ja voiko Salama jättää rakkaan kotimaansa - varsinkaan, kun hän tapaa Kenanin, syvämietteisen nuoren miehen, joka uskoo Syyrian tulevaisuuteen?

Sitruunapuiden aika on pakahduttavan kauniisti kirjoitettu tarina nuoruudesta sodan keskellä. Äärimmäiset tunteet vuorottelevat, kun ihmiset yrittävät selviytyä ja etsiä tietä valoisampaan tulevaisuuteen.

Kommentti:

Olipa kauniisti kirjoitettu, vaikuttava tarina. Salaman tarina tuo päivänvaloon asioita, joita nuorten ihmisten (eikä kenenkään) pitäisi koskaan joutua kokemaan. Ihana valoisa tulevaisuus muuttuuu pommituksien, kuoleman, väkivallan ja kidutuksen jokapäiväiseksi uhaksi.
Vain yhden vuoden farmasiaa opiskellut Salama joutuu tekemään jopa leikkauksia pommien raatelemille ihmisille ja näkemään ruhjoutuneita lapsia, jopa vauvoja, sairaalassa, jossa ei ole tarpeeksi lääkäreitä, hoitajia eikä lääkkeitä. Itse sairaala on todennäköinen seuraava iskujen kohde.

Tämä tarina tuo maailman nähtäväksi Syyrian tilanteen ja samahan toistuu maailman eri kulmilla. Miksi?

(571 sivua.)