Catozzella, Giuseppe: Et kai vain pelkää?

 Giuseppe Catozzella: Et kai vain pelkää?

Non dirmi che hai paura, 2014

Suom. Taru Nyström

Like Kustannus Oy, 2014

Luin ~ 31.5.2021

Kuvaus:

Koskettava tarina tytöstä, joka kuoli unelmansa tähden

Somalialainen juoksija Samia Yusuf Omar joutuu tyytymään kykyjään heikompiin tuloksiin, sillä hunnutettuna on vaikea juosta. Pekingin olympialaisissa hän jää viimeiseksi mutta nousee muslimityttöjen ja -naisten idoliksi maailman joka kolkassa ja päättää pärjätä seuraavissa kisoissa paremmin. Lontoon olympialaisten alla hän lähtee uhkarohkealle venematkalle kohti Italiaa ja kunnollisia harjoitusmahdollisuuksia, mutta vanhan ja huonokuntoisen paatin moottori rikkoontuu matkalla ja uimataidoton Samia hukkuu yrittäessään päästä italialaiseen laivaan.

Giuseppe Catozzella on toimittaja. Kirja perustuu tositapahtumiin, ja Catozzella on haastatellut Samian läheisiä kirjaa varten. Catozzella on perehtynyt tarinaan huolellisesti ja kirjaa Samian elämän köyhästä mutta onnellisesta lapsuudesta viimeisten sivujen järkyttävään hukkumiskohtaukseen. Myös suomalaiset sanomalehdet kirjoittivat näkyvästi vain 21-vuotiaana kuolleen Samian tragediasta. Samian sisar asuu Suomessa. Kirja ilmestyy Helsingin kirjamessuille, joiden teemamaa on ensi syksynä Italia.

Kommentti:

Hieman kömpelösti kirjoitettu, mutta surullinen ja erittäin tärkeä kirja elämän käsittämättömästä epäreiluudesta. 

Ei vaan voi ymmärtää, miksi maailmassa on paikkoja, joissa kukaan ei ole turvassa. Jos synnyt sotaakäyvään maahan, et voi edes lähteä maasta, koska sinulla ei ole passia. Mitä ihmiset voivat toivoa tai unelmoida, kun mikään ei toimi. Paitsi mielivalta.

Samialla oli unelma, mutta onneksi hän ei itse edes tainnut tajuta, miten epärealistinen se oli. Toki hän olisi voinut alkaa elää edes normaalia elämää, jos hänen Matkansa olisi onnistunut.

(247 sivua.)

Sasaki, Fumio: Hyvästit tavaroille

 Fumio Sasaki: Hyvästit tavaroille - vapauttava minimalismi

BOKUTACHINI, MOU MONO WA KITSUYOU NAI, 2015

Viisas Elämä Oy, 2021

suom. Artturi Nurmi

Luin ~ 27.5.2021

Kuvaus:

Haluatko eroon turhasta tavarasta?
Näin oivallat, miten vähemmän voi todellakin antaa paljon enemmän.

Fumio Sasaki on tavallinen nuorimies, jolla oli taipumusta stressata ja verrata itseään muihin – kunnes hän päätti hankkiutua eroon kaikesta turhasta ja säästää vain aivan välttämättömän. Vaikutukset olivat hämmästyttävät: tavaroiden ostamisen ja kotinsa siivoamisen sijaan hän kokee elävänsä nyt antoisampaa elämää kuin koskaan. Fumion tarina on havahduttava esimerkki siitä, miten puhdistavaa ja yksinkertaista materiasta luopuminen voi olla, ja siihen kirja antaa täsmälliset vinkit: Jos et ole käyttänyt jotain tavaraa vuoteen, hankkiudu siitä eroon. Jos tarvitset jotain, pyydä sitä lainaan. Säilytä sinulle rakkaat valokuvat. Tässä nöyrässä näkemyksessä aidosta onnesta minimalismi näyttäytyy ainutlaatuisena rikkautena, joka on jokaisen ulottuvilla.

Fumio Sasaki on kolmekymppinen japanilaiskirjailija, joka asuu 20 neliön asunnossa Tokiossa. Hän omistaa kolme paitaa, neljät housut, neljät sukat, eikä juuri paljon muuta. Tässä myyntimenestykseksi nousseessa kirjassaan hän pohtii minimalismin filosofiaa ja saa lukijansa arvioimaan uudelleen, mitä omistaminen merkitsee.

Kommentti:

Kirjassa oli kyllä paljon mielenkiintoisia ajatuksia, vaikka en olekaan ryhtymässä itse minimalistiksi - ainakaan vielä.

Ajatus ja toive vähemmistä tavaroista ja vähemmästä siivottavasta kiehtoo minua välillä paljonkin.

Ehkä parhaiten tästä kirjasta jäi mieleeni kohta, jossa hän kertoo, miten tavarat kuiskailevat meille. No niinhän kaikki ne tavarat, joita omistamme, kutsuvat meitä käyttämään niitä, huolehtimaan niistä, ja jos ei muuta, niin pesemään tai pyyhkimään pölyt kun ne seisovat käyttämättöminä.

Eli vähemmän tavaraa = enemmän aikaa tärkeille asioille. Monessakin mielessä.

(229 sivua.)

Nuotio, Eppu: Maggie ja minä

 Eppu Nuotio: Maggie ja minä

Gummerus, 2020

Luin ~ 27.5.2021

Kuvaus:

Eppu Nuotion hurmaavaa rakkausromaani on täynnä elämänjanoa ja suuria tunteita

Hannalla on perhe ja hän viihtyy työssään Kansallisteatterin puvustossa. Silti hän kaipaa jotakin. Kun Hanna tapaa lukupiirissä Ulrikan, naiset ystävystyvät, ja Hanna saa elämäänsä uutta virtaa ja kiehtovia tuttavuuksia.

Romaanin toisessa aikatasossa eletään 1900-luvun alkua. Taidemaalari Venny Soldan-Brofeldtin avioliitto natisee liitoksissaan, kun hän maalaa kalliolla alasti tanssivaa Maggie Gripenbergiä.

Vennyn ja Maggien tarina ei jätä Hannaa rauhaan. Hänkin kaipaa onnea, ja varmuuden siitä, että joku kannattelee vaikeiden aikojen yli.

Kommentti:

Hannan tarina on kiinnostava kuvaus tästä ajasta ja arjesta. Kaikki on periaatteessa ihan hyvin, mutta kaikki on myös vähän harmaata. Niin tuttua.

Kirjassa pohditaan Hannan elämän eri puolia; perhettä, parisuhdetta, työtä jne. ja vaikka kirja on kevyehkö, se laittaa miettimään myös vähän syvempiä syntyjä. 

Uusi lukipiirituttavuus Ulrika on mielenkiintoinen henkilö, joka saa Hannan vähän heräämään arkisesta nuutumuksestaan, ja osoittautuu kuitenkin ihan inhimilliseksi hänkin Hannan (alku-) ihannoimisesta huolimatta.

Venny ja Maggie-hyppäys jäi itselleni jotenkin aika etäiseksi ja enemmänkin minua harmitti, kun Hannan tarina välillä katkesi.

Lukupiiriläisten WApp-viestittely oli ehkä hieman kankeaa, mutta toimi kyllä tarinan eteenpäinviejänä varsin hyvin.

(233 sivua.)

Moyes, Jojo: Yömusiikkia

 Jojo Moyes: Yömusiikkia

Night Music, 2008

Suom. Heli Naski

Gummerus, 2021

Luin ~ 18.5.2021

Kuvaus:

Äidinrakkautta ja surumielisiä säveliä Moyesin tapaan

Isabel Delancey on aina pitänyt elämäntyyliään itsestäänselvyytenä. Kun hänen aviomiehensä yllättäen kuolee ja hän jää yksin velkakasan ja kahden lapsen kanssa, Isabel joutuu luopumaan elämäntyylistään ja kodistaan ja muuttamaan rapistuvaan hökkeliin maaseudulle.

Perheen uusi koti meinaa luhistua ja Isabelin viimeisetkin säästötkin huveta, joten hänen ei auta kuin pyytää apua naapureiltaan – tietämättä, että jo hänen pelkkä läsnäolonsa on nostattanut pintaan pitkäaikaisia kaunoja ja pakkomielteitä.

Isabel taistelee saadakseen tehtyä rapistuvasta talosta kodin ja tulee löytäneeksi selviytymisvaiston, josta hänelle ei ollut aavistustakaan. Hän oppii myös, että sydämessä voi alkaa soida uusi laulu.

Kommentti:

Tämä on taas taattua Jojo Moyesia. Kiva, että suomennetaan näitä Kerro minulle jotain hyvää -kirjaa edeltäneitäkin Moyeseja, ettei tarvitse vain odottaa, että hän ehtii kirjoittaa uusia.

Yömusiikkia on utkuttava ja kimurantti yhdistelmä juonittelua ja romantiikkaa. Lopulta pakka ehkä pikkuisen hajosi käsiin, kun oli niin monta juonenkäännettä ohjattavana. Kelpo rakkaustarina tämä oli. 

(421 sivua.)

Kytömäki, Anni: Margarita

 Anni Kytömäki: Margarita

Gummerus, 2020

Luin ~ 14.5.2021

Kuvaus:

Vuoden 2020 Finlandia-voittaja on taidokas ja lumoava romaani maan ja veden hiljaisista.

Kun helmenpyytäjä avaa simpukan, se kuolee. Kun ihmisen kuoreen kajotaan, seuraukset voivat olla yhtä tuhoisat.

Senni hieroo kylpylän vieraita kuten isäkin aikoinaan, mutta haaveilee lähtevänsä kauas pois. Mikko on sotamies, joka pysyy asemapaikallaan, vaikka pelkää viimeisen taistelun lähestyvän. Antti tutkii metsiä ja päättää, mikä alue liitetään kansalliseen menestystarinaan ja mikä säästetään. Jokainen heistä noudattaa annettuja määräyksiä, ja sen jälkeen kaikki on toisin.

1950-luvulla Suomen metsiin ja ihmisiin kohdistettiin vaatimuksia, joilla tavoiteltiin hyvää. Margarita näyttää menestystarinan kääntöpuolen ja sen, mitä valtiollisen velvollisuuden täyttäminen voi yksilön kannalta tarkoittaa. Romaani havainnollistaa monien ajankohtaisten aiheiden juuria: Finlandia-ehdokkaana olleen Kultarinnan (2014) lailla Margarita kuvaa metsien ja ihmisten harvoin muistettua historiaa.

Kommentti:

Palaan arvioon myöhemmin. Hieno kirja, ensimmäinen lukemani Kytömäki.

(581 sivua.)

Bergstrand, Mikael: Kolmella jaollinen mies

 Mikael Bergstrand: Kolmella jaollinen mies

Ingemar Modigs uppvaknande, ...

Suom. Riie Heikkilä

Atena Kustannus Oy, 2021

Luin ~ 8.5.2021

Kuvaus:

Elämänmyönteinen romaani epätavallisesta ystävyydestä, joka antaa toisen mahdollisuuden sekä neuroottiselle miehelle että 11-vuotiaalle pakolaistytölle.

Kuusikymppinen Ingemar Modig herää joka aamu ennen herätyskelloa, koska muuten joku varmasti kuolee. Pakkoajatusten keskellä hänet pitävät järjissään siivoaminen - kolmen Elvis-levyn verran päivässä - ja tapetissa olevien koivujen laskeminen - 33 kappaletta.

Tarkkuutta vaativa elämä järkkyy, kun Ingemar vedetään yllättäen lasten jalkapallopelin tuomariksi. Syyriasta tullut Dalia pelaa poikien joukossa jalkapalloa kuin tuulispää, ja yhtä sujuvasti hän pujottelee Ingemarin omituisuuksien ohi suoraan tämän sydämeen. Yhdessä he pystyvät päästämään irti vanhoista ja uusista suruista.

Kun paikallislehden turhautunut toimittaja yrittää pelastaa uransa vihapuhetta lietsomalla, Ingemar ei voi enää vetäytyä syrjään. Tärkeitä ihmisiä pitää auttaa, vaikka se tarkoittaisi, että seinätapetissa on yllättäen 34 koivua.

Kommentti:

Kiva aihe ja mielenkiintoiset ja sympaattisetkin henkilöt, mutta kerronta vain oli jotenkin kankeaa. Toki kertojana olikin  enimmäkseen ahdistuneisuushäiriöinen henkilö, joten teksti tavallaan kuvasi hänen sielunmaisemaansa, mutta  tarina ei myöskään oikein päässyt lentoon sen vuoksi. Henkilöt olivat kuitenkin sen verran sympaattisia, että luin kirjan loppuun, vaikka tarina välillä junnasikin kovin hitaasti.

Joissain kohdissa tuntui, että kirja olisi sopinut nuortenkirjaksi vähän turhankin selkokielisen kerrontansa vuoksi, mutta toisaalta olisi kuitenkin ollut sellaiseksi vähän liian pitkä ja -piimäinen. Välillä mietin, johtuiko kankea kerronta suomennoksesta, mutta mistäpä sen voisi tietää. Kirja käsitteli kyllä monia kiinnostavia, tärkeitä ja koskettaviakin  aiheita. Loppujen lopuksi sympaattinen tarina, jossa oli vähän yllätyksiä myös lopussa, ja siksi olen ihan tyytyväinen, että vaikeuksista huolimatta sain luettua kirjan loppuun.

(357 sivua.)

French, Nicci: Tiistai taakse jäänyt

Nicci French: Tiistai taakse jäänyt

Tuesday´s Gone, 2012

Suom. Raimo Salokangas

Blue Moon Kirjat Oy, 2020

Luin ~ 3.5.2021

Kuvaus:

Sosiaalityöntekijä törmää pitkälle hajonneeseen ruumiiseen vakavasti häiriintyneen naisen asunnossa. Poliisi kutsuu apuun psykoterapeutti Frieda Kleinin, jotta naisen puheita voitaisiin tulkita. Vähitellen päästään mutkikkaan huijausketjun jäljille. Uhreja ja murhamotiiveja on useita, ja poliisi tarvitsee Friedaa arvioimaan, kuka puhuu totta, kuka valehtelee ja kuka jättää mitäkin kertomatta. Kuka murhasi huijarin ja kuka tämä oli? Sen selvittämiseen tarvitaan sekä poliisityötä että Frieda Kleinin osaamista. Ja vastustajat ovat vaarallisempia kuin kukaan arvaa.

 – Tiistai taakse jäänyt on toinen osa Nicci Frenchin viikonpäiväsarjaa, jonka ensimmäinen osa, Murheellinen maanantai, ilmestyi keväällä 2020.

Kommentti:

Suht tuoreessa muistissa oli vielä ykkösosa. Nyt muistin olla tarkkana heti alusta lähtien, enkä mennyt henkilöissä sekaisin, vaikka henkilöitä on paljon ja erilaisia juoniketjuja on oikeastaan useampiakin.

Tarina on hyytävä ja jatkoa seuraa. Tämä sarja koukuttaa alkuun päästyä varsin hyvin. Toki herää kysymys, miten poliisia auttava psykoterapeutti voikin joutua omin päin asioita selvitellessään niin vaarallisiin tilanteisiin....
Mutta siis, suosittelen kyllä tätä sarjaa ainakin näiden kahden ensimmäisen osan perusteella. Kolmas osa on tietenkin jo kirjastossa varauksessa ja neljättä osaa kai suomennetaan parhaillaan.

(399 sivua.)