sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Ratinen, Suvi: Matkaystävä

Suvi Ratinen: Matkaystävä

Otava, 2019

Luin ~ 28.4.2019



Kuvaus: (kustantajan)

Purevat havainnot ja lämmin huumori yhdistyvät esikoisromaanissa, joka kuvaa lestadiolaisyhteisössä kasvamista ja siitä irrottautumista.
Uutinen entisen luokkakaverin katoamisesta järisyttää nuorta naista, joka on rakentanut itselleen uuden elämän Helsingissä. Miksi vanhat tutut soittelevat ja kyselevät kadonneesta?
Nainen palaa pitkään piilottelemiinsa muistoihin, lapsuusvuosiin kahden maailman ristivedossa. Herää kaipaus turvattuun elämänpiiriin, johon kuuluivat suviseurat, marssikasetit, Marimekon vahakangasliinat sekä serkun puhki katsottu häävideo, jolla hymyili maailman komein mies.
Missä ovat nyt päivit ja markot, lapsuuden rakkaat matkaystävät? Miksei elämä taviksena ota luonnistuakseen?



Kommentti:

Tämäpä oli hieno uusi tuttavuus. Taitaa mennä ihan kärkeen tähän mennessä lukemistani "lestadiolaiskirjoista". Ns. maailman ja uskonyhteisön erilaisuuksien ja samankaltaisuuksien havainnointi on osuvaa ja tarkkanäköistä, siitä saa paljon irti etenkin, jos asioissa on itselle tuttuja juttuja. Lopun siirto vielä aivan erilaiseen ympäristöön on hyvä ja tarkkanäköinen veto sekin.

Ennen kirjan lukemista mietin, mikä minua näissä tietyissä aihealueissa jaksaakaan aina kiinnostaa. Sekin, voiko esim. tästä aiheesta enää saada irti mitään uutta ja rakentavaa, vai alkavatko tarinat jo toistaa itseään. No, tässä oli juuri löytynyt se hieman erilainen näkökulma, josta todellakin pidin!
Edit. 29.4.: Kuten arvata saattaa, kirjailijalla oli tähän asiaan omakohtaista kokemusta, sen kyllä huomasi. Entiseen ihastukseen liittyvä jälkiepisodi oli ehkä vähän epäuskottava. Erityisesti tässä kirjassa tietysti kolahti se, miten 80-90-lukija oli kuvattu. Kyllähän siinä omakin teini-ikä ja nuoruus palasi elävänä mieleen, niin hyvin osuivat kuvaukset sen ajan muoti-ilmiöistä.
Vahvan ulkopuolisuuden tunteen muistan myös.
(346 sivua.)

tiistai 23. huhtikuuta 2019

Ala-Heikkilä, Minna: Eikä sinua enää ole

Minna Ala-Heikkilä: Eikä sinua enää ole

Lapsensa menettäneet kertovat
Päivä Osakeyhtiö, 2019

Luin ~ 23.4.2019



Kuvaus: (kustantajan)

Kirja kertoo surusta ja kaipauksesta mutta myös suuresta rakkaudesta, lohdutuksesta ja elämän viriämisestä uudelleen. Kahdeksan lasta, kahdeksan vanhempaa, kahdeksan kuolemaa, kahdeksan tarinaa.
Kirjaa varten haastateltujen vanhempien lapset ovat kuolleet eri syistä, eri-ikäisinä.
Kaikkien vanhempien kokemuksista kuultaa kuitenkin läpi toivo ja elämänvoima. Suurimmastakin surusta ja särkymisestä voi selviytyä.
Näillä elämäntarinoilla on paljon annettavaa niillekin, joilla ei ole henkilökohtaista kosketusta kirjan aihepiiriin.

Minna Ala-Heikkilä on palkittu journalisti. Häneltä on aiemmin ilmestynyt kirja Ei mitään hyvää minulle, joka kertoo syömishäiriöön sairastuneen pojan äidin tarinan


Kommentti:

Tätä kirjaa olen lukenut tarina kerrallaan pääsiäisen aikana.
Kirja, jota ei oikeastaan haluaisi lukea, koska kenenkään lapsen ei kuuluisi kuolla.
Minna Ala-Heikkilä on aiemmin toiminut paikallislehtemme päätoimittajana ja olen lukenut hänen aiemmankin, syömishäiriöstä kertovan kirjansa.

Tämä kirja sisätää vain surullisia tarinoita, sillä kertojina ovat vanhemmat, joiden lapsi on kuollut. Ei voi kuin rukoilla heidän puolestaan, että suru jossain vaiheessa helpottaisi.
Uskon, että tämä kirja on kuitenkin toiminut tärkeänä mahdollisuutena käydä läpi asioita ja kertoa rakkaastaan siinä vaiheessa, kun raastavin järkytys, suru ja kaipaus on alkanut hälvetä. (169 sivua.)

Orringer, Julie: Näkymätön silta

Julie Orringer: Näkymätön silta

The Invisible Bridge, 2010

Otava, 2011

Suom. Kristiina Savikurki

Luin ~ 23.4.



Kuvaus:
Syvästi humaani romaani juutalaisten kohtaloista toisen maailmansodan Euroopassa, veljessiteistä ja rakkaudesta, taiteen mahdista katastrofien keskellä.
Nuori unkarinjuutalainen Andras Lévi saapuu vuonna 1937 Budapestistä Pariisiin opiskelemaan arkkitehtuuria. Mukanaan hänellä on salaperäinen kirje, jonka hän on luvannut toimittaa annettuun osoitteeseen.
Andraksen opiskelijaelämän alkua varjostaa Euroopassa leviävä antisemitismi, eikä hän saakaan Unkarista luvattua stipendiä. Samaan aikaan Andraksen vanhempi veli aloittaa lääketieteen opinnot Italiassa ja nuorempi liittyy teatteriseurueeseen. Kun Eurooppa alkaa vääjäämättä ajautua kohti sotaa, heidän kaikkien elämä saa uuden suunnan.
Kirje sinetöi myös Andraksen kohtalon. Se johdattaa hänet merkilliseen, kaikennielevään rakkaussuhteeseen naisen kanssa, jonka menneisyyttä varjostaa synkkä salaisuus.


Kommentti:

Tässäpä oikea kunnon tiiliskivi luettavaksi. Uskalsin aloittaa kirjan vapaana viikonloppuna ja kyllähän tämä imaisi heti mukaansa. Lukutahti hidastui kirjan puolivälissä, koska olin pääsiäisen (ja jo sitä ennen) tosi tiiviisti töissä.
Oikeastaan hidastuminen ei haittaa, koska näin ehdin vähän paremmin pureskella kirjaa ja kyllä tämä kirja ansaitsi ihan joka päivän, joka tätä lukiessa kului. Hieno tarina ja todellisuuspohjaakin löytyy. Tietysti Unkariin ja Budapestiin sijoittuva tarina on erityisen mielenkiintoinen, kun olen siellä itsekin jokusen kerran vieraillut.
Tykkäsin siitä, että vaikka tämä toisen maailmansodan juutalaiskuvaus onkin, myös sotaa edeltävää aikaa kuvattiin pitkään. Ihmiset ja heidän tarinansa ja taustansa tulivat tutuiksi, toki sodan epäreiluus ja kammottavuus tuntui sitä rankemmalta.
(764 sivua.)

torstai 4. huhtikuuta 2019

Rous, Emma: Au pair

Emma Rous: Au pair

engl. Au Pair, 2018

Minerva Kustannus Oy, 2019

Suom. Sisko Ylimartimo

Luin ~ 4.4.2019



Kuvaus: (kustantajan)

Samana päivänä, kun kaksoset Seraphine ja Danny Mayes syntyvät, heidän äitinsä heittäytyy kuolemaansa talon takaiselta kalliojyrkänteeltä ja kaksosten isoveljeä hoitanut au pair, Laura, katoaa.
Kyläläisten keskuuteen jäävät elämään huhut mustakaapuisista hahmoista, vaihdokkaista ja varastetusta lapsesta.
25 vuotta myöhemmin Seraphine käy veljineen läpi tapaturmaisesti kuolleen isänsä jäämistöä, kun heidän käsiinsä osuu kaksosten syntymän päivänä otettu valokuva. Kuvassa poseeraavat onnellisen näköiset vanhemmat, isoveli Edwin – ja vain yksi vauva.
Seraphine ei pääse irti epäilyksestä, etteivät hän ja Danny todellisuudessa olekaan kaksosia, ettei hän itse olekaan se, joka on luullut olevansa, ja että heidän äitinsä kuolemaan liittyy enemmän, kuin mitä hänelle on kerrottu.
Kuka on kuvassa oleva lapsi, ja mitä talossa tuona yönä tapahtui? Vain yksi henkilö tietää vastaukset, ja Seraphine on päättänyt löytää hänet.
Au pair on tiheäjuoninen mysteeri synkistä perhesalaisuuksista. Arvoitus, joka pitää hellittämättä otteessaan yllättävään loppuratkaisuun saakka.


Kommentti:
Tämä kirja oli positiivinen yllätys. Odotin ehkä kaameampaa murhamysteeriä, mutta tarina oli juuri sopivan jännittävä meikäläisen makuun. menneisyyden ja nykyisyyden välillä pysyi juuri sopivasti arvoituksina keskeiset juonenkäänteet, joten oli hyvin koukuttavaa luettavaa. Kun salaisuus sitten ratkesi, meinasin kyllä vähän mennä sekaisin.... vaan pysyinpä kärryillä kuitenkin. :)

( 383 sivua.)