Linna, Väinö: Täällä Pohjantähden alla

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla I (III)
WSOY, 1959
Luin ~ 14.11.2015

Kuvaus:

Kommentti:
Jonkinlainen aukko sivistyksessä, kun ei ole lukenut tätä kirjaa. Siispä lainasin kesälomalle ja Ahvenanmaalla luimmekin ahkerasti. Mies siis luki ja minä kuuntelin, kudin kädessä.
Nuorisokin pääsi salaa kuuntelemaan Koskelan tarinaa ja kiinnostui kyllä.
Lukeminen jäi kesken, kun tultiin kotiin, työt alkoi, eikä yhteistä lukuaikaa enää löytynyt. Sääli sinänsä. Nyt alkoi laina-aika uusintoineen käydä vähiin, joten päätin lukea kirjan vaivaiset viimeiset 60 sivua itsekseni loppuun. Jes.
Ehkä seuraava osa ensi kesänä?

Nopola, Sinikka ja Tiina: Risto Räppääjä ja nukkavieru Nelli

Sinikka ja Tiina Nopola: Risto Räppääjä ja nukkavieru Nelli

..... 2012

Luettu yhdessä ääneen ~ 27.10.2012

Odotettu ja etukäteen nuorison toimesta epäilyttänyt uusin Risto Räppääjä. Lähinnä epäilykset kohdistuivat uuteen kuvittajaan, ennakkoasenne siis aika epäilevä..... palataan tähänkin, kunnhan oon flunssassa vähän paremmalla puolella.

Päähenkilöt: Risto Räppäjä ja hänen tätinsä Rauha, Nelli Perhonen + vanhempansa TV-Perhoset, Lennart Lindberg sekä Elvi Räppääjä. Sekä Nellin kissa Aapo.
Tarinan huippukohtaa piti ehkä tavallista enemmän valmistella, siksi alku tuntui vähän oudolta. Kuulijakunta narisi ja valitti. Luettiin kuitenkin loppuun. Tuttua. Ihan hauskaa.. mutta loppu täytyy lukea joskus uudelleen, koska nukahdin autossa kesken kaiken (olin tulossa kipeäksi).

Lehtonen, Joel: Mataleena

Joel Lehtonen: Mataleena
Laulu synnyinseudulle

SKS 1998 (1905)

Luin 19.10.2012

Luin loppuun yhdessä aloitetun Mataleenan. Putkinotko oli niin huisaa luettavaa, että haluttiin lisää. No, tämä olikin sitten aika toisenlaista Lehtosta. Itsetilitystä. Aikamoista hurmosta, tajunnanvirtaa, paatosta. Aika raskasta luettavaa ääneen ja niinhän tämä jäi kesken. Päätin kuitenkin lukea kirjan loppuun itse, mutta tiukkaa teki sekin.
Voisin kuvitella ja ymmärsin myöskin kirjan lopussa olleista aikalaistenb arvioinneista, että teos on aikanaan ollut merkittävä, uudenlainen ja erilainen. Joissain kohdissa tuli hiukkasen Aleksis Kiven Seitsemän veljestäkin mieleen, sellaista suomalaisen (rahvaan ja) maiseman kuvausta tämä kirja sisälsi.

Lehtonen, Joel: Putkinotko

Joel Lehtonen: Putkinotko

Karisto 1919-1920 / Otava 1998

Luettu yhdessä elo-syyskuu 2012

Wau!
"Kertomus vuokramies Käkriäisestä, laiskasta viinatrokarista ja hänen ahkerasta akastaan Rositasta, heidän kymmenestä lapsestaan ja yhdestä elokuisesta hellepäivästä, jona kirjakauppias Muttinen rakastajattarensa kanssa saapuu alustalaisiaan tapaamaan."

Klassikko, joka jostain syystä on jäänyt ennen lukematta, mutta sitä suuremmalla ilolla luimme sen nyt. Erittäin onnistunut valinta myös yhdessä luettavaksi. Tämän kirjan parissa sai nautiskella paitsi sujuvan soljuvasta tarinan etenemistä ( vaikka kaikki siis tapahtuu yhden ainokaisen elokuisen päivän aikana!), myös herkullisesta suomen kielestä. Kyllä tuli Käkriäisen väki ja pihapiiri tutuksi. Nyt onkin jo vähän ikävä :).

Samartin, Cecilia: Señor Peregrino

Cecilia Samartin: Señor Peregrino
Cosmopolitan 2010, suom. Tiina Sjelvgren
Luettu yhdessä ääneen 07-08 / 2012.
-----------------------------
"Jamilet on nuori meksikolainen nainen, jonka elämää varjostaa valtava syntymämerkki. Jamiletin kotikylän asukkaat karttavat häntä, koska pitävät verenpunaista merkkiä paholaisen kädenjälkenä. Tyttö pakenee ahdasmielisestä yhteisöstä Yhdysvaltoihin ja alkaa työskennellä määrätietoisesti unelmansa eteen: hän haluaa poistattaa syntymämerkkinsä ja olla kuin kaikki muutkin.
Jamilet pääsee töihin mielisairaalaan ja saa hoidettavakseen pahansisuisen herra Peregrinon, vanhan espanjalaismiehen jonka kanssa kukaan ei tule toimeen. Pikkuhiljaa nämä kaksi siirtolaista ystävystyvät, ja heidän välilleen muodostuva yhteys hoitaa molempien haavoja tehokkaammin kuin mitkään lääkkeet. Kun herra Peregrino kertoo elämäntarinaansa, Jamilet tekee matkaa itseensä ja etsii sitä tyttöä, joka olisi ollut ilman rujoa kauneusvirhettään.
Samartin on kertonut koskettavan tarinan toivosta, rakkaudesta ja kauneudesta. Kirjan henkilöhahmot ovat riipaisevan todentuntuisia ja eläviä vikoineen ja oikkuineen, heikkouksineen ja vahvuuksineen. Senor Peregrino ei ole kirja suurista teoista; se on kertomus pienten ihmisten pienistä tarinoista, joiden merkitystä ei mitata numeroilla vaan sydämellä."
Hieno kirja, sopi hyvin myös (hitaammin) ääneen luettavaksi! Loppuratkaisu oli todella tyylikäs, kirjan tunnelma jäi ilmaan leijailemaan. Suosittelen!!

Nopolat: Risto Räppääjä x monta

Ääneen luettu matkakirjoina Ahvenanmaalla 7/2012. Parasta!

Kyrö, Tuomas: Miniä

Luin jo toukokuussa, mutta en ehtinyt päivittää tänne. Kirjan ja ruusun päivän kaupanpäällinen; olipa ihan mahtava idea. Kun osti tiettynä päivänä (23.4.2012) INFO-kirjakaupasta vähintään kympillä kirjoja, sai tämän kirjan ihan ilmaiseksi!! -- Luimme yhdessä, ja nämä Mielensäpahoittajat toimivatkin ehdottomasti parhaiten ääneen luettuina. -- Tykkäsin. Näkökulman vaihto toimi hyvin ja tietysti etua oli siitä, että olen lukenut "edeltäjä"teokset.

Seierstad Åsne; Kabulin kirjakauppias

Åsne Seierstad: Kabulin kirjakauppias

Norjankielinen alkuteos: Bokhandleren i Kabul - et familiedrama

WSOY 2003

Luimme yhdessä ääneen, valmista 20.3.2012

Wikipedian tietoa täällä.

Arvio mm. täällä.

Takateksti:
"Nuori lehtinainen Åsne Seierstad oleskelee Afganistanissa talibanien kukistumisen jälkeen. Hän tutustuu Kabulissa kirjakauppias Sultan Khaniin ja saa idean kirjoittaa kirjan hänen perheestään: tavallisista ihmisistä muutosten kourissa.
Åsne saa asua kirjakauppiaan kotona kevään 2002 ja tutustua perheenjäseniin - Khanin kahteen vaimoon, lapsiin ja muihin sukulaisiin. Hän käy naisten kanssa basaarissa, kylpylässä, kauneushoitolassa ja häissä. Miesten kanssa hän saa oleskella vapaasti esimerkiksi kirjakaupassa ja käydä matkoilla. Vaalea norjatar herättäisi suhteetonta huomiota, ja siksi Åsne pukeutuukin yleensä kaiken peittävään burqaan, jonka ristikon takaa hän saattaa kaikessa rauhassa tarkkailla ympäristöään.
Kirja kertoo kielletystä rakkaudesta, järjestetyistä avioliitoista, rikoksista ja rangaistuksista, ankarista säännöistä ja nuorten kapinoinnista. Åsne Seierstadin haastattelemista ihmisistä syntyy kuva kansasta, joka yrittää vapautua sotaisesta menneisyydestään ja rakentaa parempaa tulevaisuutta."


No, kirjan ajoista on kohta kymmenen vuotta. Mielenkiintoinen, toki aika subjektiivinen näkökulma Afganistanista. Toki kertoo vain yhdestä perheestä. Välillä mietinkin, miten kirjailija on voinut saada julkaista tällaista tekstiä, melkoisen yksityiskohtaista kuvausta, eikä suinkaan kovin imartelevaa kohteilleen.
Niinhän se Wikipedia sitten kertookin, ettei ihan purematta ole nielty tätä selostusta. Oikeusjuttujakin on käyty.

Toisaalta mielenkiintoinen, mutta ainakin näin ääneen luettuna hieman liiankin perusteellinen ja "toimittajamainen" kuvaus. Henkilöt vaikuttivat mielenkiintoisilta mutta jäivät jotenkin hieman hengettömiksi.

Demick, Barbara: Suljettu maa

Barbara Demick: Suljettu maa - Elämää Pohjois-Koreassa

Atena 2011

Luettu marraskuu 2011 - tammikuu 2012 yhdessä O:n kanssa.

Mikä kirja!
Aloitin kirjaston kirjan lukemisen ensin yksin, mutta kun olin lukenbut ensimmäiset 40-50 sivua, totesin, että tämä kirja pitää lukea puolison kanssa yhdessä. Tilasin kirjan isänpäivälahjaksi, mutta siitä tilaus hiukan myöhästyi. Isänpäivän jälkeisellä viikolla aloimme kuitenkin jo lukemisen ja sitä on riittänyt pitkään. Välillä on pitänyt sulatella lukemaansa ja olihan tässä joulukin välissä..
Olimme siis vielä keskellä kirjaa, kun suuri johtaja kuoli ennen joulua 2011. Oli jotenkin omituinen tunne kuulla tuo uutinen, kun oli juuri lukenut maailman suljetuimmasta maasta loikanneiden ihmisten karmivia surullisia tarinoita.

Jos suinkin osaan ja saan aikaiseksi, palaan vielä arvioimaan kirjaa myöhemmin. Nyt vain kirjasin kirjan luetuksi heti vuoden alussa.

McCourt, Frank: Seitsemännen portaan enkeli

McCourt, Frank: Seitsemännen portaan enkeli
(Angela's Ashes)

Otava 1997

Luettu yhdessä ~ 12.10.2011.

Tämä on osa lukuketjua; Leena Pasanen Daktarin lapsissa luki tätä kirjaa, joten lainasimme kirjan kirjastosta luettavaksi.

Hieno, soljuva tarina, joka uskomattoman yksityiskohtaisesti kertoo pienen pojan, Frankin näkökulmasta köyhän perheen elämästä 1930-40-lukujen Irlannista. Frank syntyy Amerikassa, mutta perhe palaa vanhempien kotimaahan. Isän alkoholismi sävyttää koko porukan elämää, köyhyydestä ei pääse mihinkään, kerjääminen ja avustusten anominen jää äidin ja poikien osaksi. Irlantilaisuus, katolinen usko, arki, köyhyys. Kuitenkin elämässä tapahtuu monenlaista, arkisetkin asiat voi kertoa mielenkiintoisesti ja koskettavasti. Mitäpä kaikkea pienen - ja vähän isommankin - pojan mielessä liikkuu..
Tätä kirjaa oli kiva lukea yhdessä, koska oli hyvä, ettei kirja loppunut liian nopeasti. Limerickin kylänraitilla halusi viipyä.

Jonkin ajan kuluttua voisi katsoa elokuvan, kunhan kirja saa ensin painua muistiin kaikessa rauhassa.

Swan, Anni: Tottisalmen perillinen

Swan, Anni: Tottisalmen perillinen

v. 1914
WSOY 1990
Luettu yhd. esikoisen kanssa heinäkuu - 23.8.2011


" Tottisalmen kartanon nuori, pahankurinen perijä Klaus lähetetään oppimaan tapoja naapuripitäjän pappilaan. Mutta siellä hän aiheuttaa onnettomuuden: pappilan nuori renkipoika Yrjö loukkaantuu ja hänet otetaan kartanoon hoidettavaksi. Yrjön kohtalo kytkeytyy yllättäen kiinteästi kartanoon, oikeus voittaa ja paha saa lopulta palkkansa." (takakannesta)

Taattua Anni Swania. Juonenkäänteet pitävät mielenkiinnon yllä loppuun asti ja ihanan vanha suomenkieli jaksaa yllättää. Hyvää yhteisluettavaa kerrassaan. Meillä onkin tästä sarjasta enää 2 kirjaa lukematta. Sitten voisi alkaa Ollin oppivuosista uudelleen :).

Nopola, Sinikka ja Nopola, Tiina: Risto Räppääjä saa isän

Nopola, Sinikka ja Nopola, Tiina: Risto Räppääjä saa isän


....

Pasanen, Leena: Daktarin lapset

Pasanen, Leena: Daktarin lapset

Suomen Lähetysseura 2000.

Luettu 16.8.2011 yhdessä.


Luin tämän itse kolme vuotta sitten, mutta nyt luimme kirjan yhdessä, siis O. luki ääneen ja minä kuuntelin.

Lastenlääkäri, Lähetysseuran lähetti Leena Pasanen kertoo työstään Ilembulan sairaalassa.
Kirjan tärkeä sanoma meille oli tämä, lainattu suoraan kirjan takakannesta:
"Oma osuuteni on kuin pisara valtameressä, mutta työn tekee mielekkääksi yksittäisten, nimeltä tunnettujen lasten kohtaaminen ja auttaminen. Niin, minä voin koskettaa vain yhtä lasta kerrallaan ja osaan rukoilla vain yhden puolesta kerrallaan."


Hauska yhteensattuma kirjaan liittyen; olemme saaneet tämän kirjan joululahjaksi v. 2005, mutta silloin ei yhteistä, eikä oikein yksinäistäkään lukuaikaa tuntunut löytyvän. Saimme kirjan iäkkäältä sukulaispariskunnalta.
Pari vuotta sitten etsimme sopivaa hyväntekeväisyyskohdetta. Lähetysseuran kautta sen halusimme ja jotain lapsiin liittyvää. Kohteeksi valikoitui Ilembulan sairaala ja orpokoti Tansaniassa. Jossain vaiheessa tajusimme, että tämä kirja kertoi juuri tuosta samaisesta Ilembulan sairaalasta.

Olen monesti miettinyt, mitä sairaalaan ja orpokotiin voisi lähettää vaikkapa joululahjaksi, rahan lisäksi. Taitaa muuten lähteä nuttuja, tai ainakin vauvansukkia ja muuta lämmintä!


Nyt on luvun alla Seitsemännen portaan enkeli, kiitos vinkistä, daktari :).

Kaari Utrio: Vanajan Joanna

Utrio, Kaari: Vanajan Joanna


-- Kaarin kirjasto


Luettu yhd. Ahvenanmaalla heinäk. 2011


Arvio:

Kaari Utrio: Yksisarvinen

Kaari Utrio: Yksisarvinen

Luettu yhdessä 11-12/2010.
Kuvaus ristiretkestä.

Tiiliskivi, joka käynnistyi jotenkin hitaasti. Olihan jo parituhatta (?) sivua luettu tätä tarinaa (Vaskilintu ja Tuulihaukka), joten ehkäpä liian pian aloitimme uuden kirjan. Odotin kuitenkin innolla kuvausta ristiretkestä, siksi emme malttaneet odottaa.
Tarinaa aloiteltiin ja valmisteltiin sinänsä mielenkiintoisesti satoja sivuja (joka ääneen luettuna tuntui kestävän ikuisuuksia) ennen kuin todelliset päähenkilöt kohtasivat niin, että varsinainen päätarina pääsi alkamaan. Kerronta oli toki miellyttävää ja kiinnostavaa, muttei enää antanut samalla tavalla elämyksiä kuin esim. Vaskilintu. Lisäksi päähenkilöt eivät oikein enää liittyneet Suomen historiaan, joten oma mielenkiinto kärsi vähän siitäkin.
Kirja sinänsä oli ihan hyvä, mutta johtuen omista (liian?) suurista odotuksista sen anti jäi vähän vaisuksi.

Viihdyttävää luettavaa ja itsenäisenä tarinana olisi saattanut kolahtaa kovemminkin?

(2.1.2011)