Ridzén, Lisa: Kurjet lentävät etelään

Lisa Ridzén: Kurjat lentävät etelään
Tranorna flyger söderut, 2024
Suom. Sirkka-Liisa Sjöblom
Tammi, 2025 (WSOY)
Luin ~ 26.5.2025

Kuvaus:

Pakahduttavan kaunis romaani elämän viimeisistä päivistä.
Kurjet lentävät etelään on lämmin, maanläheinen tarina vanhan miehen viimeisistä päivistä, tunteiden ilmaisemisen vaikeudesta, isyydestä, elämänmittaisesta ystävyydestä ja anteeksiannosta.
Bo elelee kaksin rakkaan koiransa Sixtenin kanssa – vaimo on joutunut hoitokotiin, välit poikaan ovat etäiset ja paras ystävä asuu kaukana. Pitkiä päiviä rytmittävät lähinnä kotihoidon käynnit. Kun Bon voimat hiipuvat, alkaa keskustelu siitä, mitä koiralle pitäisi tehdä, ja Sixtenin menettämisen pelko laukaisee tunteiden ja muistojen vyöryn. Kuinka Bo osaisi osoittaa pojalleen rakastavansa tätä, ennen kuin on liian myöhäistä?
Lisa Ridzén maalaa lukijan eteen pohjoisruotsalaisen jäyhän miehen mielenmaiseman taitavin, rakastavin siveltimenvedoin ja kuvaa meitä kaikkia odottavaa vanhuutta kauniisti, haikeasti ja raadollisen rehellisesti.

Kommentti:

Jossain vaiheessa muoti-ilmiönä oli hassunkuriset vanhainkotikuvaukset karkaavista satavuotiasita jne, mutta en koskaan oikein päässyt niiden makuun.
Tässä sen sijaan on kaunis ja aidonoloinen kertomus vanhuudesta, luopumisesta, riisumisesta, anteeksiannosta ja muista elämän viimeisten kuukausien tunnelmista. Suosittelen!

(326 sivua.)

Hotakainen, Kari: Helmi

Kari Hotakainen: Helmi
Kustannusosakeyhtiö Siltala (Otava), 2024
Pirkka-kirja
Luin ~ 9.11.2024

Kuvaus:

Lapsettomuudesta kärsivän pariskunnan sieniretki muuttaa heidän koko elämänsä. Suppilovahveroiden sijaan he löytävät metsästä ihmisen, iäkkään naisen, joka ei aluksi muista edes omaa nimeään. Alkaa vauhdikas, töyssyinen ja monipolvinen matka, joka vie lukijan kohti elämän ydinkysymyksiä.
Hurmaavan omapäinen Helmi vetelee lankoja umpisolmuun ja mutkia suoriksi, Hanoi Rocks raikaa ja (dallas)pullakahveja juodaan - ja pian on yhden jos toisenkin elämä muuttunut ikiajoiksi.
Kari Hotakainen on kirjoittanut paljon, mutta tällaista ei koskaan aikaisemmin.

Kommentti:
-

(293 sivua.)

Morrey, Beth: Missy Carmichaelin rakkaustarina

Beth Morrey: Missy Carmichaelin rakkaustarina
Saving Missy, 2020
Suom. Pirjo Ruti
Bazar Kustannus Oy, 2020
Luin ~ 5.9.2024

Kuvaus:

Sentimentaalisuuden karikot kiertävä romaani yksinäisyydestä, ystävyydestä ja uusista aluista
Beth Morreyn esikoisromaani Missy Carmichaelin rakkaustarina on syvästi liikuttava tarina siitä, miten tavallisista päivistä voi tulla erityisiä, jos vain avaa sydämensä uudelle mahdollisuudelle.
Tik-tak, tik-tak. Missyn elämänpiiri on käpristynyt yksinoloksi vanhassa talossa, jonka hiljaisuuden rikkoo vain kellon tikitys. Seuranaan hänellä on muistot rakkaista, eikä Missy mitään muuta seuraa usko ansaitsevansakaan.
Missy nukkuu, herää, syö, lukee lehdestä kuolleet, käy kävelyllä, ottaa sherryn. Kunnes sattumalta hän joutuu hetkeksi kasvotusten toisen ihmisen kanssa. Se riittää. Rutiinien rautainen kuori rikkoutuu, ja sisään hyökyy kaikenlaista uutta ja äänekästä, kuten kursailematonta kieltä käyttävä yksinhuoltajaäiti, Bob-niminen tyttökoira, supersankariasuissa viihtyvä miehenalku ja ruoanlaittoon panostava sisustussuunnittelija.
Beth Morreyn Missy Carmichaelin rakkaustarina kertoo, miten Missystä tuli Missy - ihminen, jonka elämässä liian moni asia on jäänyt sanomatta. Mutta uskaltaako sulkeutunut, vapiseva sydän avautua, rohkeneeko Missy tarttua tilaisuuteen alkaa jälleen elää?

Kommentti:

Kylläpä Missyn tarina on kerrottu lämpimällä sydämellä. Hienosti tarinassa tapahtuu asioita nykyhetkessä, ja kun Missy torjuu muutoksia, samalla keriytyy auki asioita hänen elämänsö aikaisemmista vaiheista, ja asioista, jotka nykyhetkeenkin vaikuttavat.

(416 sivua.)

Da Costa, Mélissa: Kaikki taivaan sini

Mélissa Da Costa: Kaikki taivaan sini
Tout le bleu du ciel, 2019
Suom. Saana Rusi
Tammi (WSOY), 2024
Luin ~ 18.5.2024

Kuvaus:

Ilmoitus: Nuori mies, elinaikaa kaksi vuotta nuoruusiän Alzheimerin takia, etsii matkakumppania viimeiseen suureen seikkailuun.
Parantumattomasti sairas Émile haluaa jättää taakseen sairaalat, perheen myötätunnon ja ystävänsä. Yllätyksekseen hän saa vastauksen ilmoitukseensa, ja kolme päivää myöhemmin matkailuauton kyytiin nousee Joanne selässä reppu, päässä leveälierinen hattu, vailla selityksen sanaa. Alkaa matka Ranskan kauneimman luonnon siimekseen, yllättäviin kohtaamisiin, syvälle elämän ja kuoleman kysymyksiin. Émilellä on kohtalonsa, Joannella oma tarinansa, ja yhdessä he oppivat auttamaan toisiaan. Kaikki taivaan sini on viisas ja tunteikas tarina ystävyydestä, rakkaudesta ja toivosta.
Ihmeellinen matka elämän kauneuteen Coelhon hengessä.

Kommentti:

Tämä todellakin tempasi mukaansa, mikä ihmeellinen rakkaustarina.
Luin jokseenkin ahmimalla, mutta nautiskellen ja viimeisen luvun jätin tarkoituksella illalla viimeiseksi luettavakseni, koska tiesin, että tämän jälkeen ei heti voi eikä halua alkaa uutta tarinaa.
Ainoa pienenpieni miinus tulee toistuvista (ehkä aavistuksen kosiskelevista) viittauksista Paul Coelhoon, kun en itse ole mikään erityinen Coelhon fani. Toisaalta sille oli ihan perustelunsa, koska Coelho yhdisti kirjan joitakin henkilöitä.
Näin kaunista rakkaustarinaa en ole lukenut vähään aikaan, ja käännöstyö oli myös todella ammattitaitoista.
Toivottavasti Da Costaa suomennetaan pian lisää!

646 sivua.

Kanto, Anneli: Pala palalta pois

Anneli Kanto: Pala palalta pois
- Kertomuksia Alzheimerin taudista
Gummerus, 2013
Luin ~ 13.2.2024

Kuvaus:

Hyvät tavat säilyvät pisimpään. Hän ottaa teennäisen äänensävyn, hymyilee kohteliaasti ja katsoo silmiin. Tunteet haihtuvat. Ensimmäiseksi menevät huumorintaju, rakkaus, huolenpito, myötätunto. Viimeksi jäävät viha, katkeruus, tyytymättömyys. Eläessään äiti on käyttänyt niitä kovin vähän. Ehkä niitä siksi on paljon jäljellä. Minä, vanha nainen itsekin, olen äiditön tytär, pettynyt ja epätoivoinen. Missä minun oikea äitini on?
Suupieliäni kutittaa halu huutaa hänelle: ole kunnolla, älä ole tuollainen, lopeta, ole niin kuin ennenkin! Haluaisin läimäyttää häntä ja palauttaa hänet ennalleen. Haluaisin ravistaa hänestä irti tuon jonkun, joka ei ole hän. Äiti älä jätä. Rakasta minua.

Anneli Kanto on kirjoittanut omakohtaisen teoksen siitä, mitä on elää Alzheimerin tautiin sairastuneen äidin tyttärenä. Teos näyttää piiruakaan kaunistelematta kaikki raskaan matkan varrella tulevat tunteet, ärtymyksen, vihan, katkeruuden, väsymyksen, surun, ikävän ja pelon. Kanto on kerännyt teokseen oman tarinansa lisäksi muiden dementiaan sairastuneiden ihmisten läheisten kertomuksia. Yhteiskunnallisesti kantaaottava teos on väkevä puheenvuoro jaksamisensa rajoilla päivittäin kamppailevien omaisten puolesta.

Kommentti:

Ihminen ei voi tietää, miten vanhaksi elää eikä hän voi tietää, miten hän vanhenee. Muistisairaus tulee, jos on tullakseen ja se on kova isku. Tuttu ihminen muuttuu vieraaksi.
Tärkeä ja kaunistelematon kirja aiheesta.
(247 sivua.)

Rimpelä, Anna: Pitkään meni ihan hyvin

Anna Rimpelä: Pitkään meni ihan hyvin

Otava, 2018

Luin ~ 2.2.2018

Kuvaus :
Täältä tulee Aino Ritari! Mummohuumori valloittaa – ja pöyristyttää herkkähermoisia

Kahdeksankymppisellä Ainolla on kuolemaanvalmistautumisprojekti, mutta siitä ei tahdo tulla mitään, kun naapurustossa tapahtuu alati kaikenlaista kuohuttavaa. Rullaattori rämisten Aino kiirehtii asioiden ja naapurin Munan (Monan) edelle. Mutta sitten saapuu Lähetysyhdistykseltä kirje, joka mullistaa hetkeksi Ainon elämän. Tarvitaanko tässä nyt neuvolan vai pikemminkin seksiammattilaisen apua?

Seppo Miekk’oja on avulias ja herkkäsieluinen leskimies. Muutto Aino Ritarin naapuriin ei tee Sepon sydämelle hyvää – vai tekeekö sittenkin?
Riemukas esikoisromaani repii huumorin esiin sieltä, missä sitä ei mielellään saisi olla.

Kommentti:

Hmmmm... Tarina sinänsä oli ihan hauska, mutta jostain syystä en oikein koko aikana lämmennyt tälle kirjalle.
Tämähän on jonkin sortin muoti-ilmiökin, nämä mielensäpahoittajavanhukset, jotka ottavat ja lähtevät irrottelemaan. Dementian tai muiden muistihäiriöiden piikkiin menee kaikenlaista hassua, ajatuksissa ja teoissa.
Hyvätkin hetkensä kirjalla oli, mutta harmllisesti henkilöt eivät ainakaan mulle alkaneet oikein elää. Mielikuvitusta juonessa toki oli, ja kieltäkin pyöriteltiin hauskasti. Mitään kovin uutta en tästä kuitenkaan löytänyt, tuli vain mieleen se Satavuotias, joka karkasi ikkunasta (tms.), joka sekin jäi multa kesken.
Välillä Aino kuulosti myös vähän liikaa Kyrön Mielensäpahoittajalta, ja olivathan molemmat päähenkilöt lopulta keskenään aika samanlaisia.
Ehkä tästä puuttuivat sellaiset "vastahenkilöt", jotka olisivat tuoneet päähenkilöiden piirteet paremmin esille. Nythän Aino-mummelikin kävi melkoisen yksipuolisia keskusteluja eri tahojen kanssa, vuoropuhelua ei niinkään ollut.
Meinasin jättää kesken, mutta luin nyt kuitenkin loppuun.

(268 sivua.)
p.s. Lukuvinkki FB:n Kirjallisuuden ystävistä.