perjantai 31. toukokuuta 2019

Eilittä, Anna-Maria: Kun olen poissa

Anna-Maria Eilittä: Kun olen poissa

Atena Kustannus Oy, 2019

Luin ~ 30.5.2019



Kuvaus: (kustantajan)

Ei rakkautta jaeta vaan kerrotaan.
Ihmiset eivät suotta suojele toisiaan salaisuuksiltaan, miettii Ilona, 45 vuotta, kuollut.
Ilona on perheenäiti, vaimo ja äidinkielenopettaja, joka joutuu suojatiellä auton töytäisemäksi. Hän lyö päänsä katukivetykseen ja kuolee välittömästi. Itse tapahtumasta Ilona ei muista paljoakaan, mutta muistikuvat ruumiinavauspöydältä lähtien ovat hämmentävän kirkkaat.
Ilonan tie vie ruumishuoneelta öiseen kaupunkiin ja lopulta kotiin rakkaiden luo seuraamaan näiden elämää. Ilonan on vaikeaa päästää irti, kun hän on saanut eläessään niin paljon. Ennen pitkää tilanne alkaa kuitenkin häiritä: Miksi hän ei pääse eteenpäin? Jäikö jotakin kesken?
Välitilassa näkee kahteen eri suuntaan. Oikeastaan näkee enemmän kuin haluaisi mutta ei voi enää sanoa rakkailleen sanaakaan. Kaikki on jo sanottu ja tehty – vai onko sittenkään?
Ilona osaa olla kiitollinen siitä, mitä elämä hänelle antoi. Hän ymmärtää iloita myös jatkoajastaan ja mahdollisuudesta tutustua läheisiinsä silloin, kun he eivät tiedä hänen katselevan. Mutta toisaalta: Onko lohdullista vai loukkaavaa huomata rakkaiden suojelleen häntä? Onko surullisempaa nähdä heidän kaipaavan häntä vai jatkavan tyytyväisinä elämäänsä?
Kun olen poissa on Anna-Maria Eilitän esikoisteos. Se on herkkä, haikea mutta myös lämpimän humoristinen romaani ihmisistä, jotka välittävät toisistaan.


Kommentti:
Aika erikoinen näkökulma ja aluksi kyllä oudoksutti lukea. Tykkäsin kuitenkin kirjan lempeästä, ehkä hiukan unenomaisesta, hypähtelevästäkin kerronnasta, joka sopi tähän kuolemanjälkeiseen välitilaan.
Lopulta näkökulma alkoi tuntua vähän samantapaiselta kuin mikä tahansa elämän muisteleminen jälkikäteen. Tykkäsin siitä, miten kirjaan oli saatu kristillinen(kin) näkökulma sitä liikaa alleviivaamatta.

(237 sivua.)

sunnuntai 26. toukokuuta 2019

Sankari, Annikki: Mullassa elämän voima

Annikki Sankari: Mullassa elämän voima

WSOY, 1991

Luin ~ 26.5.2019



Kuvaus: (takakansi)

Romaani kertoo kaupungin lähimaaseudun ihmisten keskinäisistä suhteista, rakkaudestakin. Seutu on vanhastaan vaurasta, on hyvät, viljavat maat, elämänkuviot valmiiksi rakentuneet, ja ylituotannon aiheuttamiin sääntelyihin on yritetty alistua ja asettaa tavoitteet sen mukaan. Rakennemuutos on tuonut monen maahan sitoutuneen nuoren elämään tuotantorajoituksiakin vaikeamman pulman: Talo on, mutta isännän ei ole helppo löytää itselleen vaimoa ja työkumppania.
Tarinan päähenkilöt tekevät mitä on tehtävissä ottaakseen kohtalon omiin käsiinsä. Mies, äitinsä kanssa kotitalossa elävä Timo, löytää nuoren naisen, jolla on samanlainen maalaistausta kuin hänelläkin. Nuorten ystävyys syvenee rakkaudeksi. Heille näyttää aukenevan yhteinen tulevaisuus.
Mutta Timon äiti suhtautuu epäluuloisesti kaupungista tulevaan naiseen. Hän on ollut emäntänä lähes viisikymmentä vuotta. Hänen voimansa ovat vähentymässä, mutta hän kokee silti itsensä syrjäytetyksi uudessa tilanteessa. Ratkaisu on tehtävä, vaikka kipeäkin.


Kommentti:

Olipa erikoinen lukukokemus, meinasin kyllä jättää keskenkin jo alkuunsa. Hämmentävää, miten muusta, muinaisesta maailmasta kotoisin olevalta tuntuu 1990-luvulla, 1980-lukuun sijoittuva kirja.
Tuntuu oudolta, että tuollaista aikakautta on itsekin elänyt ja pitänyt senaikaisia ilmiöitä ihan normaaleina. Uutisissa mm. seurattiin Taivaallisen aukion tapahtumia Kiinassa, Tsernobylin pamahdus oli tuoreena muistissa. Silloin ilmeisesti myös pohdittiin luonnon riistämistä ja ihmisen pahuutta ja roskaamista, siis hyvin ajankohtaisia asioita. Maatalouden tehotuotanto oli jo alkanut ja rakennemuutos kiihtymässä.
Ihmisten asenteet olivat hämmästyttävän rasistisia ja naisten asema oli vielä aika takapajulassa tuolloin. Mutta eniten hämmensivät päähenkilöt. Heidän melkoisen suoraviivainen seurustelunsa ja parisuhteensa tuntui kyllä välillä suorastaan epäuskottavalta. Ja lopuksi luulin, että kirjaan olisi löytynyt jatko-osa, niin kesken tuntui asiat jäävän. Ehkä silloin ei sitten vielä (?) niin painotettu keskustelun tärkeyttä parisuhteessa, kun varsin isoja asioita jäi vallan käsittelemättä. Anopin käytöskin olisi mielestäni vaatinut jonkinlaisen selvityksen...
Mielenkiintoinen sukellus 80-luvulle, mutta kyllä jäi aika hämmentynyt olo.

(360 sivua.?)

keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Mankell, Henning: Comédia infantil

Henning Mankell: Comédia infantil

ruotsinkiel. Comédia infantil, 1995

Suom. Päivi Kivelä

Otava, 2005

Luin ~ 21.5.2019



Kuvaus (lainattu)

Kaunis ja vakava ”lapsellinen näytelmä”, katulapsi Nelion tarina sellaisena kuin poika itse sen kertoo ennen kuolemaansa.
Yksinäinen mies hoitaa haavoittunutta poikaa teatterin katolla afrikkalaisessa satamakaupungissa. Poika kertoo yhdeksänä yönä riipaisevan tarinansa. Sitten hän kuolee. Nelio on vasta kymmenvuotias, mutta jo vanha ja viisas. Järjetön väkivalta on ajanut hänet kotiseudultaan kaupungin kaduille. Neliosta tulee katulasten johtaja, joka hoitaa tehtävää vastuullisesti ja tovereistaan välittäen. Elämä ei ole onnetonta, vaikka niin luulisi, vaan työteliästä, järjestelmällistä ja toiveikasta – mutta myös hyvin vaarallista.
Henning Mankell taikoo outoa optimismia tähän koskettavimpaan ja itselleen läheisimpään Afrikka-romaaniinsa.
Pieni Nelio on myyttinen hahmo: profeetta, hyvä paimen ja lunastaja, joka uhrautuu muiden takia. Elämän perimmäisiä kysymyksiä, ihmisen julmuutta ja hyvyyttä käsittelevä tarina tunnetaan myös kansainvälisenä elokuvana, jossa esiintyjinä oli muun muassa mosambikilaisia katulapsia.


Kommentti:

Tämän kirjan kanssa kävi valitettavasti niin, että kirjan esittely sekä kirjan kertojaminän valitsema ennakkoon erityisyyttä lupaileva teksti söi itse lukukokemusta. Niinhän se menee elokuvienkin kanssa; jos joku oikein kauheasti hypettää jotain kaikkien aikojen parhaaksi elokuvaksi, suuret odotukset saattavat "pilata" tai ainakin vahvasti laimentaa omaa katsojakokemusta.
Tämä oli siis ihan hieno ja koskettava tarina, mutta olisi koskettanut varmaan enemmän, jos sitä ei olisi niin vahvasti tarinankin aikana painotettu ja ennakoitu.
Elokuvan voisi kyllä katsoa. (286 sivua.)

lauantai 11. toukokuuta 2019

Page, Libby: Pinnalla pysymisen taito

Libby Page: Pinnalla pysymisen taito

The Lido, 2018

Suom. Natasha Vilokkinen

Otava, 2018

Luin ~ 11.5.2019



Kuvaus: (kustantajan)

Kaksi eri-ikäistä naista yhdistävät voimansa maauimalan pelastamiseksi.
Sydämeenkäypä romaani sukupolvet ylittävästä ystävyydestä hurmaa aitoudellaan. 86-vuotias Rosemary on asunut Etelä-Lontoossa koko elämänsä, mutta nyt kaikki hänelle tuttu on muuttumassa: kirjasto on suljettu, vihanneskaupasta on tullut trendikäs baari ja hänen aviomiehensä on kuollut.
Kate, 26, on juuri muuttanut kaupunkiin ja tuntee olonsa yksinäiseksi. Hän on aloittanut toimittajana paikallisessa lehdessä ja on innokas etenemään urallaan. Kun paikallinen maauimala aiotaan sulkea, Kate tarttuu juttuun loistaakseen ammatillisesti.
Yhteistuumin naiset päättävät osoittaa, että uimala on enemmän kuin uimapaikka: se on koko yhteisön sydän.


Kommentti:

Oikein sympaattinen kirja ystävyydestä ja ehkä myös elämän tarkoituksesta ja sen etsimisestä.
Tarinan käänteet olivat kieltämättä aika ennalta-arvattavia, mutta ei se mua haittaa. Tässä tarinan ohessa kuitenkin käsiteltiin myös vakavampia aiheita, paniikkihäiriötä, yksinäisyyttä, ulkopuolisuutta, puolison kuolemaa ym.
Mielestäni kirja kuvasi hyvin suurkaupungin mahdollistamaa suurta yksinäisyyden tunnetta, mutta myös sitä, miten on mahdollista löytää sieltäkin ystäviä tai merkitseviä tuttavuuksia. Ja miten tärkeätä on, että ihmisellä on toisia ihmisiä, jotka välittävät ja huolehtivat - sekä ihmisiä, joista voi itse välittää ja huolehtia!
(333 sivua.)

keskiviikko 8. toukokuuta 2019

Laakso, Päivi: Sääskenpyytäjät

Päivi Laakso: Sääskenpyytäjät

Myggfangerne, 2016

Suom. Outi Menna

Like Kustannus Oy, 2019

Luin ~ 8.5.2019



Kuvaus: (kustantajan)

Pieni kertomus suuresta pohjolasta
Tornionjokilaaksossa iäkäs pariskunta elää ehtoovuosiaan. Koko ikänsä sairastellut emäntä joutuu yllättäen huolehtimaan huonoon kuntoon menneestä miehestään. Puolison käytöskin muuttuu – lompakko saattaa löytyä uunista, ja lääkärireissuista tulee todellisia seikkailuja.
Lämpimät muistot, lokoisat kahvihetket ja luonnon rauha keventävät parin arkea. Mutta kun sokea taluttaa rampaa, on vain ajan kysymys, milloin yhteinen vaellus käy liian raskaaksi.


Kommentti:
Kokoaan suurempi kirja; hyvin tiivistetty kertomus erään pariskunnan ja perheen elämästä sen loppuhetkien näkökulmasta.
Tavallaan leppoisa alku, ja mielenkiintoinen näkökulman vaihto lopuksi. Tykkäsin.
(133 sivua.)

maanantai 6. toukokuuta 2019

Barak-Ressler, Aliza: Itke, tyttö pieni

Aliza Barak-Ressler: Itke, tyttö pieni

engl. Cry Little Girl, A Tale of the Survival of a Family in Slovakia, 2000

Hepreankielisestä alkuteoksesta suom. Virpi Leino

Päivä Osakeyhtiö, 2017

Luin ~ 6.5.2019



Kuvaus:

Järkyttävässä ja ihmeellisessä kirjassaan Aliza Barak-Ressler kertoo, miten hänen perheensä selviytyi Euroopan juutalaisvainoista 1940-luvulla.
Slovakiassa syntynyt Aliza Barak-Ressler kertoo muistelmissaan, miten hänen perheensä selviytyi Euroopan juutalaisvainoista 1940-luvulla. ”Itke, tyttö pieni, itke!” kehotti isä 11-vuotiasta Alizaa, kun oli saanut lahjottua slovakialaisen lääkärin leikkaamaan tämän. Tyttö oli aivan terve eikä olisi tarvinnut minkäänlaista leikkausta, mutta isä toivoi, että turhan leikkauksen avulla koko perhe pelastuisi eikä joutuisi karkotetuksi itään. Tyttö teki työtä käskettyä. Hän alkoi itkeä, ja hänet leikattiin, ja niin koko perhe pelastui karkotukselta.
Tuo dramaattinen tapaus on vain yksi tuskallisista tapahtumista Aliza Barak-Resslerin menneisyydessä. Hänen vanhempiensa ensisijaisena tavoitteena oli saada pelastettua kolme tytärtään, jotka he toimittivat salaa Unkariin. Vuoden 1944 talvi pakotti perheen hakemaan uutta turvapaikkaa. Onneksi he saivat osakseen myötätuntoa erään kylän asukkailta ja papilta, joka saarnasi kuulijoilleen armollisuuden ja laupeuden osoittamisesta vainotuille juutalaisille.
Perheen kärsimykset eivät päättyneet siihen, mutta isän harvinaisen neuvokkuuden ansiosta kaikki selvisivät kuin selvisivätkin hengissä.


Kommentti:

Joskus mietin itsekin, miksi luen näitä Holokaust-kirjoja yhä, mutta kyllä taas näistä kahdesta viimeksi luetustakin olen oppinut lisää.
Edellinen kirja (tästä aiheesta siis, Näkymätön silta) kertoi unkarilaisten nuorten aikuisten miesten työpalveluleireistä, joista en aiemmin muista kuulleeni, varmaankin, koska huomio on niin kiinnittynyt keskitysleireihin ja niiden uhreihin.
Tässä kirjassa puolestaan kerrottiin perheestä, joka piileskeli, pakeni, asui maanalaisissa luolissa ja pakeni uudelleen.
Perheen tyttäret lähetettiin sukulaisten luokse Unkariin, yhdelle tytöistä tehtiin aivan turha leikkaus ja paljon muuta järkyttävää edelsi heidän pelastumistaan. Kyllä, uusia näkökulmia ja myös vastauksia kysymyksiin, eivätkö ihmiset koskaan auttaneet juutalaisia.
Kirja on muistelmateos, jossa isoäiti kertoo lapsenlapselleen, mitä hänen perheelleen tapahtui.

(253 sivua.)

keskiviikko 1. toukokuuta 2019

Mäkeläinen, Mika: Kimlandia

Mika Mäkeläinen: Kimlandia:
Silminnäkijänä Pohjois-Korean kulisseissa


Atena, 2019

Luin ~ 1.5.2019



Kuvaus:

Kim Il-sung kääntyisi mausoleumissaan jos tietäisi miten Pohjois-Korea nykyisin toimii
Maailman suljetuin valtio on kiehtova arvoitus. Kaiken nähneelle länsimaalaiselle turistille matka Pohjois-Koreaan on meriitti, mutta diktatuurikin hyötyy rahakkaista seikkailijoista. Ulkomaalaisille työläisten paratiisista esitellään kuitenkin vain ­siloiteltu julkisivu. Toimittaja Mika Mäkeläinen paljastaa Kim­landiassa todellisuuden kulissien takana. Miten tavalliset pohjoiskorealaiset sinnittelevät alle euron kuukausipalkalla? Miksi valtavat markkinatorit on piilotettu turistien katseilta sivukujille? Miten Pjongjangissa asuva järjestelmälle uskollinen eliitti elää ja juhlii?
Kimlandia on ajantasainen kuva murroksessa olevasta maasta. Kommunismin mallivaltiossa kapitalismin henki on nyt päässyt pullosta, mikä on pelastanut maan romahdukselta. Sosialismi on jäänyt iskulauseisiin, korruptio rehottaa ja ihmisten elämänkulun määrännyt kastijärjestelmä murenee.
Pohjoiskorealaiset ottavat nyt uteliaina oppia muusta maailmasta. He eivät saisi kuunnella eteläkorealaista musiikkia, mutta kielletty viihde leviää muistitikkujen avulla yhä laajemmalle. Poliisivaltio on silti vielä voimissaan: diktaattori Kim Jong-un johtaa maata raa’alla otteella, rajoja valvotaan entistäkin tiukemmin ja internet on harvojen etuoikeus.

Kommentti:

Aloin jossain vaiheessa seurata Ylen toimittaja Mika Mäkeläisen raportteja Kiinan ja Pohjois-Korean suunnalta. Sieltä myös bongasin tiedon tämän kirjan tekemisestä ja laitoinkin heti kun se oli mahdollista varauksen vetämään kirjastoon. Taisin olla peräti ensimmäisenä jonossa, joten onpa uunituore kirja tämä!

Oli kyllä hyvin mielenkiintoinen, asiapitoinen kirja. Olenhan jo lukenut useammankin kirjan Pohjois-Korean loikkareista, mutta tämä oli nyt suomalaisen toimittajan näkökulma ja vieläpä hyvin tuore. Viimeisimmästä Mäkeläisen Pohjois-Korean vierailusta taitaa olla nippa nappa vuosi aikaa.
Tämä kirja siis kertoo ja analysoi melkoisen paljon sitä, mitä Pohjois-Koreassa on juuri viime vuosina tapahtunut. Toki paljon jää kertomattakin, kun eihän nyt esim. niille vankileireille ketään toimttajia päästetä, saati että niistä jotain edes mainittaisiin.
Ei ole ollut tylsää Mäkeläisen retkillä!
(279 sivua.) + lähdeluetteloita ym. lähes 50 sivua.