Maija Kajanto: Kardemummajoulu
WSOY, 2025
Luin ~ 14.2.2025
Kuvaus:
Kahvila Koivun joulu on odotusta täynnä.
Pyhävirran kylässä kahvila Koivu valmistautuu jouluun lumen ja kovien pakkasten keskellä. Krisse ja Tommi liimaavat paperitonttuja kotinsa ikkunoihin ja suunnittelevat kevättä ja uutta elämänvaihetta. Krisselle tuleva muutos on paitsi onnellinen myös kipeä, etenkin kun tuntuu, etteivät kaikki hänen perheestään jaa hänen onneaan.
Joulu tuo Pyhävirralle joukon vanhoja tuttuja ja paljon uusia suunnitelmia. Kunnan yhteistyökuvioiden myötä Pyhävirralle saapuu myös ihmisiä, joista osa aikoo löytää voimaeläimensä maaseudun rauhasta. Hääsuunnitelmat Krissen lähipiirissä sieppaavat koko kylän mukaansa, mutta miten käy, kun lumi ja pakkanen ovat sekoittaa tärkeän päivän?
Kun jouluaattoaamuna riisipuuro hautuu hellalla ja kardemumman tuoksu leijailee keittiöstä, on aika selvittää, voiko joulussa todella olla taikaa.
Kardemummajoulu on kuusentuoksuinen hyvän mielen joulukirja. Teos päättää suuren suosion saavuttaneen Kahvila Koivu -sarjan. Kirjasarjan aloitti Korvapuustikesä vuonna 2022.
Maija Kajanto on kirjailija ja viestinnän ammattilainen, joka ei osaa keittää riisipuuroa. Kardemummajoulu on hänen kahdeksas kirjansa.
Kommentti:
Ihana hyvänmielen joulukirja, joka sopi kyllä myös ystävänpäivänä luettavaksi :).
Kiva päätös tälle sarjalle!
(265 sivua.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste päätösosa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste päätösosa. Näytä kaikki tekstit
perjantai 14. helmikuuta 2025
keskiviikko 18. syyskuuta 2024
French, Nicci: Vainajien päivä
Nicci French: Vainajien päivä
Day of the Dead, 2018
Suom. Raimo Salokangas
Blue Moon (WSOY), 2024
Viikonpäivämurhat, päätösosa
Luin ~ 17.9.2024
Kuvaus:
Frieda Kleinin lopullinen tilinteko.
Psykologin kaksintaistelu synkän vihollisensa kanssa huipentuu vihdoin - ja vain toinen voi selvitä siitä hengissä.
Pohjois-Lontoon vilkkaalla ostoskadulla kolaroi karannut auto, mutta kuljettajan paikalla istuva mies on murhattu viikkoa aiemmin.
Hampstead Heathissa roihuaa nuotio: liekeissä makaa seuraava uhri.
Syksyn lehtien putoillessa Lontoossa riehuu sarjamurhaaja, joka leikkii kissaa ja hiirtä poliisin kanssa. Kuolonuhrien määrä nousee vauhdilla, mutta tutkinta ei ota edistyäkseen.
Asialla ei olekaan mikään tavallinen tappaja, vaan jokainen uusi uhri on tarkoitettu viestiksi ainoastaan yhdelle naiselle - psykologi Frieda Kleinille.
Viesti on yksinkertainen: sinun vuorosi on pian...
Kommentti:
Vihdoin ilmestyi tämä päätösosa monta vuotta jatkuneeseen Viikonpäivämurhat-sarjaan.
Kyllä oli hyytävä ja hyvä päätös, kyseessähän on psykoterapeutti Frieda Kleinin ja sarjamurhaaja Dean Reeven kaksintaistelu, joka on jatkunut jo vuosia, alkaen tapauksesta, jonka päätteeksi Dean Reeve lavasti oman kuolemansa tappamalla kaksoisveljensä.
Matkan varrella Reeve on myös suojellut Frieda Kleinia murhayritykseltä, sekin tosin johtuen omasta pakkomielteestään itse tappaa Frieda Klein.
Välillä on ollut osia, joita en niin kovin hyvin enää muistakaan, mutta Reeven ja Kleinin välinen kissa ja hiiri-leikki, joka on vaatinut valtavan määrän (turhaan) kuolleita ihmisiä on kyllä ollut hyvin vaikuttava. Ja nyt se on siis lopulta ja lopullisesti ohi.
(331 sivua.)
Day of the Dead, 2018
Suom. Raimo Salokangas
Blue Moon (WSOY), 2024
Viikonpäivämurhat, päätösosa
Luin ~ 17.9.2024
Kuvaus:
Frieda Kleinin lopullinen tilinteko.
Psykologin kaksintaistelu synkän vihollisensa kanssa huipentuu vihdoin - ja vain toinen voi selvitä siitä hengissä.
Pohjois-Lontoon vilkkaalla ostoskadulla kolaroi karannut auto, mutta kuljettajan paikalla istuva mies on murhattu viikkoa aiemmin.
Hampstead Heathissa roihuaa nuotio: liekeissä makaa seuraava uhri.
Syksyn lehtien putoillessa Lontoossa riehuu sarjamurhaaja, joka leikkii kissaa ja hiirtä poliisin kanssa. Kuolonuhrien määrä nousee vauhdilla, mutta tutkinta ei ota edistyäkseen.
Asialla ei olekaan mikään tavallinen tappaja, vaan jokainen uusi uhri on tarkoitettu viestiksi ainoastaan yhdelle naiselle - psykologi Frieda Kleinille.
Viesti on yksinkertainen: sinun vuorosi on pian...
Kommentti:
Vihdoin ilmestyi tämä päätösosa monta vuotta jatkuneeseen Viikonpäivämurhat-sarjaan.
Kyllä oli hyytävä ja hyvä päätös, kyseessähän on psykoterapeutti Frieda Kleinin ja sarjamurhaaja Dean Reeven kaksintaistelu, joka on jatkunut jo vuosia, alkaen tapauksesta, jonka päätteeksi Dean Reeve lavasti oman kuolemansa tappamalla kaksoisveljensä.
Matkan varrella Reeve on myös suojellut Frieda Kleinia murhayritykseltä, sekin tosin johtuen omasta pakkomielteestään itse tappaa Frieda Klein.
Välillä on ollut osia, joita en niin kovin hyvin enää muistakaan, mutta Reeven ja Kleinin välinen kissa ja hiiri-leikki, joka on vaatinut valtavan määrän (turhaan) kuolleita ihmisiä on kyllä ollut hyvin vaikuttava. Ja nyt se on siis lopulta ja lopullisesti ohi.
(331 sivua.)
perjantai 9. helmikuuta 2024
Blomqvist, Anni: Hyvästi Myrskyluoto
Anni Blomqvist: Hyvästi Myrskyluoto
Vägen från Stormskäret, 1973
Suom. Liisa Ryömä
Gummerus, 1976
Luin ~ 9.2.2024
Kuvaus:
Myrskyluoto-sarjan viides ja viimeinen osa.
Maijan on jatkettava elämää yksin ilman Jannea. Lapset ovat tukena musertavassa surussa, ja pystyvätkin varttuessaan yhä enemmän auttamaan arjen töissä. Maija voi vihdoin myös toteuttaa vanhan haaveensa kaljaasin hankkimisesta ja opetella kirjoittamaan.
Koittaa myös se hetki, jona Maija joutuu jättämään hyvästit rakkaalle Myrskyluodolleen, pienelle maailmalle joka oli hänen omansa melkein koko elämän ajan.
Kommentti:
Nyt kun olen lukenut koko Myrskyluoto-sarjan, voin kertoa, että en pidä uutuuselokuvasta.
Tai elokuva sinänsä oli hyvä, mutta se ei oikeastaan kerro Anni Blomqvistin Maijasta.
Elokuvan inspiraation lähteenä on toki ollut kyseinen tarina.
Niin paljon hyvin olennaisia asioita on muutettu sekä tarinallisesti että henkilön persoonassa, että mielestäni tämä on kerta kaikkiaan aivan uusi tarina.
Sellaisena toimii oikein mainiosti, vaikka historiallisia tosiseikkoja onkin käsitelty melkoisen vapaalla otteella.
(178 sivua.)
Vägen från Stormskäret, 1973
Suom. Liisa Ryömä
Gummerus, 1976
Luin ~ 9.2.2024
Kuvaus:
Myrskyluoto-sarjan viides ja viimeinen osa.
Maijan on jatkettava elämää yksin ilman Jannea. Lapset ovat tukena musertavassa surussa, ja pystyvätkin varttuessaan yhä enemmän auttamaan arjen töissä. Maija voi vihdoin myös toteuttaa vanhan haaveensa kaljaasin hankkimisesta ja opetella kirjoittamaan.
Koittaa myös se hetki, jona Maija joutuu jättämään hyvästit rakkaalle Myrskyluodolleen, pienelle maailmalle joka oli hänen omansa melkein koko elämän ajan.
Kommentti:
Nyt kun olen lukenut koko Myrskyluoto-sarjan, voin kertoa, että en pidä uutuuselokuvasta.
Tai elokuva sinänsä oli hyvä, mutta se ei oikeastaan kerro Anni Blomqvistin Maijasta.
Elokuvan inspiraation lähteenä on toki ollut kyseinen tarina.
Niin paljon hyvin olennaisia asioita on muutettu sekä tarinallisesti että henkilön persoonassa, että mielestäni tämä on kerta kaikkiaan aivan uusi tarina.
Sellaisena toimii oikein mainiosti, vaikka historiallisia tosiseikkoja onkin käsitelty melkoisen vapaalla otteella.
(178 sivua.)
Tunnisteet:
1800-luku,
historia,
lukupäiväkirja2024,
päätösosa,
sarja,
suomalainen,
tv-sarja,
Åland
perjantai 9. joulukuuta 2022
Smirnoff, Karin: Sitten menin kotiin
Karin Smirnoff: Sitten menin kotiin
Sen for jag hem, 2020
Suom. Outi Menna
Tammi (WSOY), 2022
Luin ~ 8.12.2022
Kuvaus:
Karin Smirnoffin kuohuttavan romaanisarjan ihmiskuvaus on yhtä armotonta kuin pohjoisen karu luonto. Sarjan päätösosa solmii Jana Kipon elämän langat yhteen.
Jana Kippo on jäänyt yksin. Hän päättää vaihtaa kotiseutunsa Tukholmaan, mutta hyytävä pohjoinen ei ole valmis päästämään tytärtään pakoon. Noutaako routa omansa? Vai löytääkö Jana kotiin? Sisukkaan naisen taistelu läpi väkivallan, vähättelyn ja villin luonnon saavuttaa vihdoin päätepisteensä edellisten osien Lähdin veljen luo ja Viedään äiti pohjoiseen huipennuksessa.
Smirnoffin niukka ja laadukas kieli sekä omaperäinen tyyli ovat keränneet laajalti kiitosta.
Kommentti:
En osaa ihan tarkkaan sanoa, mikä minua erityisesti viehättää tässä Karin Smirnoffin trilogiassa. Janakipon tarina ja tajunnanvirtamainen, omintakeinen kerronta kylläkin sopivat yhteen saumattomasti ja suorastaan herkullisesti. Jotenkin viehättää tämä lakoninen tyyli kertoa aika järisyttäviäkin asioita.
Isot tunteet eivät aina tarvitse suuria sanoja.
Janakippoa jokatapauksessa jää vähän ikävä.
Osuvia oivalluksia tipahtelee tekstissä lähes huomaamatta.
Tähän nyt yksi sitaatti, jotta muistan, s. 192:
"Täällä kylällä näyttää olevan paljon kesämökkejä sanoin stigin päätettyä tarinansa.
Niinhän se menee hän sanoi. Ihmiset muuttavat kaupunkeihin. Ja tulevat takaisin kun aurinko paistaa. "
(320 sivua.)
Sen for jag hem, 2020
Suom. Outi Menna
Tammi (WSOY), 2022
Luin ~ 8.12.2022
Kuvaus:
Karin Smirnoffin kuohuttavan romaanisarjan ihmiskuvaus on yhtä armotonta kuin pohjoisen karu luonto. Sarjan päätösosa solmii Jana Kipon elämän langat yhteen.
Jana Kippo on jäänyt yksin. Hän päättää vaihtaa kotiseutunsa Tukholmaan, mutta hyytävä pohjoinen ei ole valmis päästämään tytärtään pakoon. Noutaako routa omansa? Vai löytääkö Jana kotiin? Sisukkaan naisen taistelu läpi väkivallan, vähättelyn ja villin luonnon saavuttaa vihdoin päätepisteensä edellisten osien Lähdin veljen luo ja Viedään äiti pohjoiseen huipennuksessa.
Smirnoffin niukka ja laadukas kieli sekä omaperäinen tyyli ovat keränneet laajalti kiitosta.
Kommentti:
En osaa ihan tarkkaan sanoa, mikä minua erityisesti viehättää tässä Karin Smirnoffin trilogiassa. Janakipon tarina ja tajunnanvirtamainen, omintakeinen kerronta kylläkin sopivat yhteen saumattomasti ja suorastaan herkullisesti. Jotenkin viehättää tämä lakoninen tyyli kertoa aika järisyttäviäkin asioita.
Isot tunteet eivät aina tarvitse suuria sanoja.
Janakippoa jokatapauksessa jää vähän ikävä.
Osuvia oivalluksia tipahtelee tekstissä lähes huomaamatta.
Tähän nyt yksi sitaatti, jotta muistan, s. 192:
"Täällä kylällä näyttää olevan paljon kesämökkejä sanoin stigin päätettyä tarinansa.
Niinhän se menee hän sanoi. Ihmiset muuttavat kaupunkeihin. Ja tulevat takaisin kun aurinko paistaa. "
(320 sivua.)
Tunnisteet:
3.osa,
alkoholismi,
hyväksikäyttö,
lukupäiväkirja2022,
päätösosa,
ruotsi,
trilogia
torstai 6. lokakuuta 2022
Rudberg, Denise: Vieras joukossa
Denise Rudberg: Vieras joukossa
Er tredje man, 2021
Suom. Anu Koivunen
Into Kustannus Oy, 2022
Luin ~ 6.10.2022
Kuvaus:
Uusi sotasuunnitelma vaikuttaa Elisabethin, Signen ja Iriksen työhön tiedustelupalvelussa. On kesä 1941, ja Ruotsin puolueettomuus on vaarassa. Karlaplan-aukion reunamilla, talossa numero neljä, on työ täydessä vauhdissa. Naiskolmikko selvittää koodeja ja oman elämänsä kiemuroita sodan hiipiessä yhä lähemmäksi Ruotsin rajoja.
Vieras joukossa on Tukholmaan sijoittuva vakoojaromaani toisen maailmansodan tapahtumista. Tositapahtumiin ja paikkoihin perustuva Liittolaiset-sarja on kunnianosoitus viime vuosisadan teräville, vahvoille naisille. Elisabethin, Signen ja Iriksen henkilöhahmojen esikuvat ovat kirjailijan omassa suvussa.
Kommentti:
Toiveista huolimatta kolmas osa ei noussut edellisiä osia korkeammalle.
Hetkittäin kirjassa tavoitettiin jotain 1940-luvun ajankuvasta, mutta lopulta tässä koko sarjassa on mielestäni kovin kömpelö juoni ja kieli, sekä henkilöt, jotka eivat mielestäni kunnolla heränneet henkiin.
Tämä on hieman hämmentävää, koska olen ymmärtänyt, että sarja on noussut (Ruotsissa) hyvinkin suureen suosioon ja lopussa luetellaan varsin asiantuntevia tahoja teoksen tietojen tarkistajiksi. Itseäni ehkä eniten häiritsi se, että tässä oli annettu vaikutelma edes jollain lailla vakavasti otettavasta tarinasta, mutta sitä tässä ei nyt lukija saanut. Neitojen elämän kuvaukset olivat tylsiä, päälleliimatun oloisia ja kovin karikatyyrimäisiä.
Varsinainen juoni katosi turhien vuoropuheöuiden viidakkoon. Tarinan olisi hyvin saanut tiivistettyä yhteen kirjaan. Ja lopulta moni asia jäi edelleen auki kaikkien kolmen päähenkilön kohdalla.
Käännöskin ontui jonkin verran, mutta se saattoi johtua alkuteoksesta.
No, joko tuli selväksi, petyin tähän koko sarjaan.
(301 sivua.)
P.s. Ei tämä ole ainoa kirja (tai sarja) johon olen pettynyt, vaan itse asiassa jätän nykyään useinkin kirjoja kesken. Viimeisin taisi olla suursuosikki Paperipalatsi, jonka jäöitn kesken kauniista mökkikuvauksista huolimatta, kun en vaan jaksanut kiinnostua sen henkilöistä.
Joskus on myös kysymys ajoituksesta, joku kirja ei vain sovi senhetkiseen mielentilaan tms.
Er tredje man, 2021
Suom. Anu Koivunen
Into Kustannus Oy, 2022
Luin ~ 6.10.2022
Kuvaus:
Uusi sotasuunnitelma vaikuttaa Elisabethin, Signen ja Iriksen työhön tiedustelupalvelussa. On kesä 1941, ja Ruotsin puolueettomuus on vaarassa. Karlaplan-aukion reunamilla, talossa numero neljä, on työ täydessä vauhdissa. Naiskolmikko selvittää koodeja ja oman elämänsä kiemuroita sodan hiipiessä yhä lähemmäksi Ruotsin rajoja.
Vieras joukossa on Tukholmaan sijoittuva vakoojaromaani toisen maailmansodan tapahtumista. Tositapahtumiin ja paikkoihin perustuva Liittolaiset-sarja on kunnianosoitus viime vuosisadan teräville, vahvoille naisille. Elisabethin, Signen ja Iriksen henkilöhahmojen esikuvat ovat kirjailijan omassa suvussa.
Kommentti:
Toiveista huolimatta kolmas osa ei noussut edellisiä osia korkeammalle.
Hetkittäin kirjassa tavoitettiin jotain 1940-luvun ajankuvasta, mutta lopulta tässä koko sarjassa on mielestäni kovin kömpelö juoni ja kieli, sekä henkilöt, jotka eivat mielestäni kunnolla heränneet henkiin.
Tämä on hieman hämmentävää, koska olen ymmärtänyt, että sarja on noussut (Ruotsissa) hyvinkin suureen suosioon ja lopussa luetellaan varsin asiantuntevia tahoja teoksen tietojen tarkistajiksi. Itseäni ehkä eniten häiritsi se, että tässä oli annettu vaikutelma edes jollain lailla vakavasti otettavasta tarinasta, mutta sitä tässä ei nyt lukija saanut. Neitojen elämän kuvaukset olivat tylsiä, päälleliimatun oloisia ja kovin karikatyyrimäisiä.
Varsinainen juoni katosi turhien vuoropuheöuiden viidakkoon. Tarinan olisi hyvin saanut tiivistettyä yhteen kirjaan. Ja lopulta moni asia jäi edelleen auki kaikkien kolmen päähenkilön kohdalla.
Käännöskin ontui jonkin verran, mutta se saattoi johtua alkuteoksesta.
No, joko tuli selväksi, petyin tähän koko sarjaan.
(301 sivua.)
P.s. Ei tämä ole ainoa kirja (tai sarja) johon olen pettynyt, vaan itse asiassa jätän nykyään useinkin kirjoja kesken. Viimeisin taisi olla suursuosikki Paperipalatsi, jonka jäöitn kesken kauniista mökkikuvauksista huolimatta, kun en vaan jaksanut kiinnostua sen henkilöistä.
Joskus on myös kysymys ajoituksesta, joku kirja ei vain sovi senhetkiseen mielentilaan tms.
torstai 30. kesäkuuta 2022
Archer, Jeffrey: Miehistä parhain
Jeffrey Archer: Miehistä parhain
This Was A Man, 2017
Suom. Susanna Tuomi-Giddings
Sitruuna Kustannus Oy, 2021
Clifton-kronikka, osa 7
Luin ~ 30.6.2022
Kuvaus:
Giles Barrington saa kuulla totuuden vaimostaan Karinista. Onko hän vakooja vai osa suurempaa peliä?
Harry Clifton ryhtyy kirjoittamaan uutta menestysteosta, kun taas hänen vaimonsa Emma saa yllättäen työtarjouksen Margaret Thatcherilta.
Sebastian Cliftonista tulee Farthings Kaufman -pankin puheenjohtaja, mutta vasta sen jälkeen, kun Hakim Bishara joutuu eroamaan henkilökohtaisista syistä. Sebastianin ja Samanthan lahjakas tytär Jessica erotetaan taidekoulusta, mutta Grace-täti rientää hätiin.
Velkojat ovat Lady Virginian kintereillä, ja hän päättää karistaa tomut kannoiltaan. Hertfordin herttuattaren kuoleman myötä hän saa mahdollisuuden kuitata velat ja kukistaa vihdoinkin Cliftonit ja Barringtonit.
Kommentti:
Huikea sarja sai ansaitsemansa päätösosan. Juuri kun parin edellisen kirjan kohdalla ehdin jo kaivata sympaattisempaa suhtautumista henkilöihin, sitä tässä olikin.
Ainoa hieman huvittava sivujuonne on Archerin oman kirjan suorastaan alleviivaava mainostaminen tarinan lopuksi. Olen kirjan lukenut ja siitä tykkäsin, mutta ihan näin paljoa sitä ei mielestäni olisi tarvinnut mainostaa.
Bonuksena tästä lukukokemuksesta sai valtavan määrän tietoa brittiläisestä oikeuslaitoksesta ja etenkin poliittisesta päätöksenteosta ja puoluesysteemistä. Suosittelen kyllä Archeria ja luen varmasti itsekin lisää, mutta nyt välillä jotain muuta.
Vielä täytyy mainita, että upeasti tämä kirjasarja kokosi todella monen vuosikymmenen ajalta maailman tapahtumia toisesta maailmansodasta Berliinin muurin murtumiseen asti.
Häkellyttävää!
Tästä tuli oma uusi kuukauden lukuennätys: 12 kirjaa, joista 7 tätä sarjaa!
(459 sivua.)
This Was A Man, 2017
Suom. Susanna Tuomi-Giddings
Sitruuna Kustannus Oy, 2021
Clifton-kronikka, osa 7
Luin ~ 30.6.2022
Kuvaus:
Giles Barrington saa kuulla totuuden vaimostaan Karinista. Onko hän vakooja vai osa suurempaa peliä?
Harry Clifton ryhtyy kirjoittamaan uutta menestysteosta, kun taas hänen vaimonsa Emma saa yllättäen työtarjouksen Margaret Thatcherilta.
Sebastian Cliftonista tulee Farthings Kaufman -pankin puheenjohtaja, mutta vasta sen jälkeen, kun Hakim Bishara joutuu eroamaan henkilökohtaisista syistä. Sebastianin ja Samanthan lahjakas tytär Jessica erotetaan taidekoulusta, mutta Grace-täti rientää hätiin.
Velkojat ovat Lady Virginian kintereillä, ja hän päättää karistaa tomut kannoiltaan. Hertfordin herttuattaren kuoleman myötä hän saa mahdollisuuden kuitata velat ja kukistaa vihdoinkin Cliftonit ja Barringtonit.
Kommentti:
Huikea sarja sai ansaitsemansa päätösosan. Juuri kun parin edellisen kirjan kohdalla ehdin jo kaivata sympaattisempaa suhtautumista henkilöihin, sitä tässä olikin.
Ainoa hieman huvittava sivujuonne on Archerin oman kirjan suorastaan alleviivaava mainostaminen tarinan lopuksi. Olen kirjan lukenut ja siitä tykkäsin, mutta ihan näin paljoa sitä ei mielestäni olisi tarvinnut mainostaa.
Bonuksena tästä lukukokemuksesta sai valtavan määrän tietoa brittiläisestä oikeuslaitoksesta ja etenkin poliittisesta päätöksenteosta ja puoluesysteemistä. Suosittelen kyllä Archeria ja luen varmasti itsekin lisää, mutta nyt välillä jotain muuta.
Vielä täytyy mainita, että upeasti tämä kirjasarja kokosi todella monen vuosikymmenen ajalta maailman tapahtumia toisesta maailmansodasta Berliinin muurin murtumiseen asti.
Häkellyttävää!
Tästä tuli oma uusi kuukauden lukuennätys: 12 kirjaa, joista 7 tätä sarjaa!
(459 sivua.)
Tunnisteet:
1900-luku,
7.osa,
historia,
lukupäiväkirja2022,
päätösosa,
sarja,
sukuromaani
Tilaa:
Kommentit (Atom)





