perjantai 29. huhtikuuta 2022

Storgård, Päivi: Keinulaudalla

Päivi Storgård: Keinulaudalla
Schildts & Söderströms, 2013
Luin ~ 29.4.2022



Kuvaus:

Outi on nelikymppinen nainen, jolla menee hy­vin. Tietenkin menee: hänellähän on vetävä ja lahjakas aviomies, ihanat lapset, kiinnostava ura televisiossa. Joskus masentaa, lasten syntymän jälkeen etenkin. Välillä menee lujaa, ehkä liian­kin lujaa – mutta sellaistahan elämä kaikilla on, että välillä menee paremmin ja välillä huonom­min. Kuin olisi keinulaudalla. Kaikki se kuuluu asiaan.
Vai kuuluuko? Jokin alkaa purkautua Outissa. Hän ei enää pääse masennuksesta ylös. Hän ei osaa enää pysäyttää itseään silloin, kun vauhti karkaa käsistä.


Kommentti:

Omakohtainen kertomus sairaudesta, jota on varmaan vaikea tunnistaa ja vaikea hyväksyä. Toisaalta ajattelen, että diagnoosin saaminen olisi tärkeää, muuten ihmistä on todella vaikea auttaa. Vasta diagnoosin saatuaan ihminen saattaa ehkä itsekin voida ymmärtää ja vähitellen myös hyväksyä sairautensa ja sen vaikutukset elämään.
Suurin toive olisi, että vaikeat vaiheet voisi oppia tunnistamaan jo alkuvaiheessa, jolloin ne ehkä eivät pääsisi niin pahoiksi. Voisi myös oppia tunnistamaan tilanteet tai muut asiat, jotka laukaisevat sairauden pahenemisen.
Sairastuneen lisäksi tilanteesta kärsii aina myös lähipiiri; perhe, ystävät, työyhteisö.
Toivottavasti tämä kirja lisäisi taas hiukan ymmärrystä näitä asioita ja näitä ihmisiä kohtaan.
Rohkea kirja, koska on hyvin omakohtainen. (Näin olen ymmärtänyt.)

(266 sivua.)

tiistai 26. huhtikuuta 2022

Mäki, Merja: Ennen lintuja

Merja Mäki: Ennen lintuja
Gummerus Kustannus Oy, 2022
Luin ~ 26.4.2022



Kuvaus:

Koskettava romaani nuoresta evakosta ja raastavasta koti-ikävästä
HELMIKUU 1940. Parantajan opissa ollut Alli pakenee Sortavalasta pommituksia ja hiihtää Laatokan jään yli kotisaareen. Hänellä on mielessään kaksi toivetta: päästä pakoon sotaa ja jatkaa isän jalanjälkiä kalastajana äidin kiivaasta vastustuksesta huolimatta.
Sota ei kuitenkaan pienen ihmisen toiveita kuuntele. Kotitanhuvat luovutetaan Neuvostoliitolle, ja Allin on lähdettävä raskaalle evakkotaipaleelle kohti Seinäjokea. Siellä hän joutuu kohtaamaan isän sukulaisten armopalat, vieraat tavat ja työn sotasairaalassa.
Vain tyhjät rannat odottavat Karjalassa muuttolintuja. Voiko Laatokan meren tyrskyihin ja tuuliin tottunut kalastajantytär juurtua Pohjanmaan laveille pelloille? Entä mikä tekee kodin - rakkaus toiseen ihmiseen vai tutut maisemat?


Kommentti:

Todella koskettava tarina ja nyt jos koskaan ajankohtainen näkökulma. Millaista oli, kun rauhansopimus ja uusi raja muutti omat kotikulmat vieraan maan omaisuudeksi ja ihmiset joutuivat jättämään kotinsa ja muuttamaan toiselle puolelle Suomea, aivan erilaisiin maisemiin. Kaikilla vielä vastikään koettu sota ja sen tuomat murheet ja traumat lastinaan.
Juuri tällä hetkellä tämä tarina koskettaa erityisesti, kun sota riehuu Ukrainassa ja jälleen niin monet joutuvat jättämään kotinsa.
Koti on aina koti, ja vaikka olisi hyvätkin oltavat, vierauden tunne ei lähde helposti. Toiset toki sopeutuvat uusiin oloihin helpommin kuin toiset, ja siihen vaikuttavat niin monet eri asiat.
Evakkotarinan lisäksi kirja käsittelee hienosti, tarkkasilmäisesti myös muita asioita. Päähenkilön suhde äitiinsä ja äidin oma historia nousevat esiin. Miten paljon periytyykään sukupolvelta seuraaville. Kaikilla meillä on omat rikkinäisyytemme, joiden kanssa pitää yrittää selviytyä. Ja vaikka kuinka yrittäisi estää, osa omasta rikkinäisyydestä valuu eteenpäin.
Kirja oli hienolla tavalla sekä realistinen että runollinen.

Sitaattinosto s. 323: "Kun seisoo vuosikaudet kalliolla odottamassa soimavenettä, tuuli tuivertaa rintaan onkalon. Sellaiset onkalot vellovat yksinäisyyttä ja ikävää....
Monelle sellainen on liikaa. Se, mikä ihmisen sisällä virtaa, muuttuu lietteiseksi. Onkalo rinnassa alkaa valuttaa tyytymättömyyttä, liejuista seisahtanutta sameaa, eikä sellaisen valuessa iholla voi enää seistä paikoillaan. "
Tämä kolahti.


(415 sivua.)

torstai 21. huhtikuuta 2022

Moyes, Jojo: Morsianten laiva

Jojo Moyes: Morsianten laiva
The Ship of Brides, 2005
Suom. Heli Naski
Gummerus Kustannus Oy, 2022
Luin ~ 21.4.2022



Kuvaus:

Vuosi 1946. Australiasta Isoon-Britanniaan seilaava valtamerilaiva HMS Victoria on lastattu sota-ajan morsiamilla, joiden on tullut aika lunastaa avioliittolupauksensa, sekä sodasta palaavilla merijalkaväen nuorukaisilla.

Vaikka soveliaisuussäännöistä yritetään pitää tiukasti kiinni, auringonkylpemällä kannella vanhojen sitoumusten merkitys haalistuu herkästi, ja jännitteet laivalla syvenevät. Kuinka pitää kiinni poikkeusaikoina annetuista lupauksista, kun houkutukset ovat tässä ja nyt?
Joillekin matkustajista itse matka osoittautuu tärkeämmäksi kuin sen määränpää. Yksi heistä on menneisyyden piinaama Frances, jonka elämä saa laivalla kokonaan uuden suunnan.


Kommentti:

Tässä on mielenkiintoinen tarina ja ainakin itselleni uusi näkökulma 2. maailmansotaan, tai oikeastaan heti sen jälkeiseen aikaan.
Onneksi näitä Jojo Moyesin aiemmin ilmestyneitä kirjoja suomennetaan, tykkään kyllä kovasti hänen tarinoistaan. Vaikka tarinat ovat romanttisia, en silti luokittelisi tätäkään suoranaiseksi chiclitiksi.

(495 sivua.)

maanantai 18. huhtikuuta 2022

Laurén, Anna-Lena & Lodenius, Peter: Ukraina - rajamaa

Anna-Lena Laurén & Peter Lodenius: Ukraina - rajamaa
Ukraina, Gränslandet, 2015
Suom. Liisa Ryömä ja Robert Ryömä
Teos & Schildts & Söderströms, 2015
Luin ~ 17.4.2022


Kuvaus:

Mitä Ukrainassa oikein tapahtui vuonna 2014? Laajat mielenosoitukset ja verilöyly Kiovassa johtivat siihen, että presidentti Janukovyts lähti maasta. Monet ajattelivat, että tie Eurooppaan oli nyt auki. Sittemmin Ukraina on tehnyt liitännäissopimuksen EU:n kanssa, mutta samalla menettänyt Krimin niemimaan ja osittain hallinnan Itä- Ukrainassa. Ukrainasta on tullut kansainvälinen vedenjakaja, joka laukaisi syvän ja peruuttamattoman kriisin Venäjän ja lännen välillä.
Hufvudstadsbladetin ja Svenska Dagbladetin ulkomaankirjeenvaihtaja Anna-Lena Laurén on ollut tapahtumaketjun alusta lähtien paikalla vuoroin Kiovassa, vuoroin Krimillä ja Itä-Ukrainassa. Tässä kirjassa hän kertoo tapaamistaan ihmisistä ja kokemuksistaan kentältä, tilanteista ja paikoista.
Kirjan toinen tekijä, toimittaja Peter Lodenius laatii taustoituksen niin aiemmille kuin myöhemmillekin tapahtumille Ukrainassa. Lodeniuksella on pitkä kokemus Itä- ja Keski-Euroopasta. Hän on kirjoittanut kirjan Ukraina i Europas mitt.


Kommentti:

Sattuneista syistä kiinnostaa lukea, mitä siellä Ukrainassa on oikein tapahtunut viime vuosina. Tämä kirja on painettu v. 2015, joten Krimin valtauksen ja tämän kevään sodan välistä ajanjaksoa ei tässä käsitellä ja paljon kysymyksiä jää ilmaan.
Venälä'istä mentaliteettia tässä toki avataan. Kirjailija tuntee monia venäläisiä, mutta aiheesta Ukraina on oikeastaan mahdoton puhua, koska jotkin asiat eivät vain tavoita. Heillä on järkkymättömän syvä vakaumus siitä, että jossain on aina jokin ulkopuolinen voima, joka vaikuttaa taustalla. Taistelu on lopulta aina näiden suurten voimien välinen, ei ihmisten.
Ja lopulta kaiken takana on länsi, siis USA.

(129 sivua.)

lauantai 16. huhtikuuta 2022

Ikola, Kaisa: Oikein nurin

Kaisa Ikola: Oikein nurin
Kaisa Ikola, 2011
Saga Egmont, 2020
Luin ~ 16.4.2022



Kuvaus:

Anni, reilu kolmekymppinen akateeminen pätkätyöläinen, kokee itsensä silloin tällöin epävarmaksi ja yksinäiseksi. Annin miehellä on menestyvä yritys ja parin talous on vakaalla tolalla, mutta Anni näkee elämästään puuttuvan jotain.
Kun menevä sinkkuystävä Ninni kannustaa perustamaan käsityöblogin, Annille avautuu aivan uusi ja ihana käsitöiden maailma. Tuoko neuleblogi Annin elämään toivottua muutosta ja mihin kaikkeen "sen oman jutun" löytäminen johtaakaan?

Kommentti:

Tämä kirja on hyvin erityinen.
Muistan, kun neuloblogien kulta-aikaan "tutustuin" Kaisaan, osallistuimme moniin netin neuletempauksiin, järjestimmekin niistä joitakin.
Kaisa kirjoitti tämän kirjan, jolle ei kuitenkaan löytynyt tuolloin kustantajaa. Kaisa myi sitten kirjaa hyväntekeväisyysperiaatteella. Kun maksoi jollekin hyväntekeväisyysjärjestölle omavalintaisen summan, sai kirjan ja sen saattoi lukea joko koneelta tai tulostaa itse luettavaksi.
En ole aivan varma, maksoinko jollekin hyväntekeväisyystaholle vai enkö, mutta tulostaminen kuitenkin jäi, koska se tuntui liian vaivalloiselta silloin.
Pari vuotta sitten uusi kustantaja kiinnostui Kaisan kirjoista ja samalla tämäkin kirja tuli kustantajan valikoimiin, lopulta myös painetussa muodossa.
Laitoin kirjan heti kirjaston varauslistalleni, mutta osallistuin myös (kahdesti!) kirjan hyväntekeväisyyshuutokauppaan Facebookissa. Hävisin molemmat huutokaupat, mutta sainpahan ainakin nostettua loppusummaa muutamalla kympillä, josta taputan itseäni selkään. :D
Se, etten saanut kirjaa hyväntekeväisyystempauksen kautta kirjailijan omistuskirjoituksella, jäi kyllä vähän harmittamaan, etenkin, kun olin ajatellut maksaa Ukrainan keräykseen reilun tasasumman, mikäli olisin huutokaupan voittanut.
Viime viikolla sain noutaa kirjan kirjastosta ja nyt se on vihdoin luettu!
Kyllä tykkäsin. Osansa on tietysti nostalgiapläjäyksellä, tämähän toi vanhat kunnon neuleblogiajat mieleen. Tämän blogin nimikin on perua tuolta ajalta, kun mietin kahden blogisysteemin välillä ja päädyin virallista neuleblogia pitämään Vuodatuksen puolelle. Sittemmin neulebloggaaminen on jäänyt, mutta Ravelryhän toimii edelleen hyvänä neulepäiväkirjana ja tämä blogi nyt lukupäiväkirjani.
Kirjassa on tosi kiva, vetävä juoni, sujuvaa dialogia, huumoria, hyvinkin uskottavat henkilöhahmot ja vaikka kirja on kevyehkö, siinä käsitellään ihan oikeita, kipeitäkin asioita.
Mielestäni on myös melkoinen kulttuuriteko kirjailijalta dokumentoida tuota yhtä ajanjaksoa, kun internet todella tuli kaikkien koteihin. Alkuun sähköposti todella tarkistettiin pöytäkoneelta kotona, vuorotellen. Perheessä jaettiin ruutuaikaa ja sitä vahdittiin munakellon kanssa!
Kommentit ja niihin vastaaminen oli huikea kokemus omalle siihen asti yksinäiselle kutimen kanssa nyhräämiselle. Yhteisöllisyys ja uusien blogien löytäminen, tempauksiin osallistuminen ja erilaisten blogiarvontojen järjestäminen toi säpinää elämään. Alettiin neuloa myös muilla kielillä ja tutustuttiin yli maanosarajojen. Oi niitä aikoja!
Blogikirjoituksia, niiden otsikoita ja kuvakulmia saattoi välillä miettiä pitkin päivää, varmaan joskus yölläkin. :)
Käsittämätön määrä neuleita valmistui, ei vähiten Lankahamsterien aikana.
:D Hymy tulee huulille vieläkin muistellessa, vaikka enää en paljon blogeja luekaan. Nyt olemme siirtyneet Facebookiin ja Instagramiin ja neuleyhteisö sellaisena kuin se tuolloin oli, on laajentunut ja hajaantunut.
(340 sivua.)

maanantai 11. huhtikuuta 2022

French, Nicci: Perjantai mielessä

Nicci French: Perjantai mielessä
Friday On My Mind, 2015
Suom. Raimo Salokangas
Blue Moon Kirjat Oy, 2022
Luin ~ 11.4.2022



Kuvaus:

Thamesista nostetaan ruumis, jonka kädessä on sairaalaranneke. Siinä on Frieda Kleinin nimi, ja miehen kurkku on viilletty auki. Frieda tunnistaa miehen - ja on yhtäkkiä murhan pääepäilty, oikeastaan ainoa epäilty.
Pidätyksen uhatessa hän näkee ainoaksi mahdollisuudeksi paeta ja selvittää, kuka miehen murhasi. Suurkaupungissa piilottelu onnistuu ystävien avulla, mutta Frieda altistuu tappajan pyrkimyksille, mitä ne sitten ovatkin, ja kuka tappaja sitten onkin.
- Viikonpäiväsarjan viidennessä kirjassa psykoterapeutti Frieda Klein ja hänen ystävänsä ja vihollisensa joutuvat kovien haasteiden eteen ennen kuin koittaa totuuden hetki.


Kommentti:

Tämä on kyllä varsin koukuttava sarja, ja todella karmiva, kun ensimmäisestä kirjasta lähtien mukana ollut murhaaja vaanii päähenkilöä ja hänen lähipiiriään. Onko mahdollista, että Friedan ympärillä on muitakin murhanhimoisia, kuin Dean Reeve?
Kirjan loppuun oli varattu melkoisen muheva juonikoukku, ja lisäksi uteliaisuutta herättää salaperäinen Walter Levin. Mitä tämä oikein edustaa?
Tämä on sarjan uusin suomennettu osa, ja jälleen joudun odottelemaan muutaman kuukauden seuraavaa suomennosta. Onpa kutkuttavaa!

(303 sivua.)

torstai 7. huhtikuuta 2022

Lahiri, Jhumpa: Kaima

Jhumpa Lahiri: Kaima
The Namesake, 2003
Suom. Kersti Juva
Kustannusosakeyhtiö Tammi (Gummerus), 2005
Keltainen kirjasto nro 368
Luin ~ 7.4.2022



Kuvaus:

Kaima kertoo Bostonissa asuvasta Gangulin bengalilaisperheestä ja sen jäsenten vähittäisestä, eri tahtiin etenevästä kotiutumisesta uuteen maahan.
Kirja alkaa vuodesta 1968, jolloin hiljattain vihityille ja Amerikkaan saapuneille Ashima ja Ashoke Gangulille syntyy poika. Hän saa nimekseen Gogol suuren venäläisen kirjailijan mukaan, koska tämä teos on aikoinaan pelastanut hänen isänsä hengen.
Perheen isä saa töitä yliopistolta ja tuntuu sopeutuvan amerikkalaiseen yhteiskuntaan melko helposti, mutta perheen äiti Ashima ei pääse tunteestaan, että muukalaisuus on kuin elinikäinen raskaus: lakkaamatonta odotusta ja jatkuva taakka.
Kirjassa kuvataan Gogol Gangulin aikuistumista sekä ahdistusta, jota hän tuntee perhetaustansa ja oudon, vanhan nimensä vuoksi. Hänen elämäänsä seurataan kolmekymppiseksi saakka, uuden vuosituhannen vaihteeseen, ja tarinan edetessä hahmottuu, kuinka pitkällinen ja kipeäkin on itsensä löytämisen ja hyväksymisen prosessi.

Kommentti:

Tuossa esittelyn loppulauseessa tiivistyi kirjan anti. Siirtolaisuus ja outouden tunne, joka loppujen lopuksi taitaa olla meissä kaikissa. Koska sitä tunnemme niin monista eri syistä, kehittyy helposti ajatus, että olemme ainoita, joilla sellainen tunne on. Mitenkään väheksymättä sitä tunnetta ja sen aiheuttamia asioita ihmisten elämässä, olen alkanut yhä enemmän uskoa, että se on lopulta aika olennainen osa ihmisyyttä.
Hyvä, luotettava käännös on asia, jota alkaa myös yhä enemmän ja enemmän arvostaa.

Täällä on hyvä kirjoitus tästä kirjasta.

(413 sivua.)

sunnuntai 3. huhtikuuta 2022

Acevedo, Elizabeth: Kaikilla mausteilla

Elizabeth Acevedo: Kaikilla mausteilla
With the Fire on High, 2019
Suom. Leena Ojalatva
Karisto / Kustannusosakeyhtiö Otava 2020
Luin ~ 3.4.2022



Kuvaus:

Emoni Santiago on high school -opiskelija, pikaruokalan työntekijä ja pienen tytön yksinhuoltajaäiti. Kun luokkatoverit katsovat jo tulevaisuuteen, Emonin vaihtoehdot ovat rajatut. Keittiö onkin ainoa paikka, jossa hän voi päästää irti huolistaan. Keittiössä hän saa aikaan taikoja. Kun koulussa alkaa ruoanlaittokurssi, Emoni haluaa osallistua, vaikkei hänellä ole varaa kurssiin sisältyvään opintomatkaan. Hän päättää kuitenkin murehtia sitä myöhemmin.
Lähipiirin sekä inspiroivan opettajan kannustuksen avulla Emonille aukeaa uusia, odottamattomia polkuja.
Palkitun runoilijan uutuusromaani on lämminhenkinen lukupala ja antaa äänen nuorille naisille, joiden tarinoista usein vaietaan.


Kommentti:
Aina välillä on terveellistä tehdä hyppäys ya-kirjojen pariin.
Tässä oikein sympaattinen ja empaattinen tarina teiniäidin elämästä.

(337 sivua.)