Mari Renko: Pitsihuntuun kuiskattu
Bazar Kustannus Oy (WSOY), 2025
Ikoset-sarja, 2.0sa
Luin ~ 15.11.2025
Kuvaus:
Kaksi oman tiensä kulkijaa, sama hauras unelma.
Mari Rengon Pitsihuntuun kuiskattu on sydämeenkäyvä kahden aikatason lukuromaani, joka vie tutuksi tulleen keltaisen puutalon maisemiin Pielisen rannalle, Ikosen perheen luo.
Tuhlaajapoika Kaarlo Ikonen on palannut lapsuudenkotiinsa ja pestautunut Nurmeksen terveyskeskukseen lääkäriksi, mutta sen enempää ei poikamies aio asettua aloilleen. Kaarlon lapsuudenystävä Saana on puolestaan ankkuroimassa elämäänsä tavoitteenaan itsellinen äitiys. Mutta miten käy, kun Saana tarvitsee tukea tuuliviirin lailla heiluvalta ystävältään?
Vuonna 1939 Nurmeksen sotasairaalan hoitajatar Elsi Uotila on raskaana, yksin. Ystävä kannustaa hankkiutumaan eroon aviottomasta lapsesta, mutta siihen Elsi ei pysty. Jääkö hänelle mitään muuta vaihtoehtoa kuin löytää aviomies ennen salaisuuden paljastumista? Sodan kylväessä tuhoaan Elsi kuiskaa hauraimman haaveensa pitsihuntuun ja tekee päätöksensä.
Ikoset-sarjan toinen osa Pitsihuntuun kuiskattu on suurten tunteiden lukuromaani, jossa naisten on unelmiensa vuoksi kysyttävä, ovatko kaikki keinot todella sallittuja sodassa ja rakkaudessa.
Kommentti:
Mukava jatko-osa Ikoset-sarjassa. Minkälaista on odottaa lasta ilman lapsen isää 1940-luvulla tai 2020-luvulla. Aikamoinen harppaus asioissa ja olosuhteissa.
Ihmiset tunteineen, pelkoineen ja toiveineen ovat kuitenkin samanlaisia.
(444 sivua.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sota-aika. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sota-aika. Näytä kaikki tekstit
lauantai 15. marraskuuta 2025
sunnuntai 26. lokakuuta 2025
Suomela, Liisa: Kaikki päättyy kevääseen
Liisa Suomela: Kaikki päättyy kevääseen
WSOY, 2025
Luin ~ 26.10.2025
Kuvaus:
Rikos ja rakkaus pohjoisella saarella.
Väkevä esikoisromaani piirtää sodanjälkeisen Hailuodon kaikissa elämän väreissä.
Kylmän Perämeren reunalla on saari, Hailuoto, jonne saapuu sodan jälkeen neljä vereslihalle piinattua ihmistä. Leskeksi jäänyt Tyyne on hakenut mielisairaalasta sodassa tärähtäneen veljensä Aukun. Samalle laivalle sattuu Hailuodon uusi pappi Johan epävakaan vaimonsa Siirin kanssa. Kukin pyrkii saamaan otteen vähitellen vakautuvasta arjesta, mutta saaren suljetussa todellisuudessa toisiaan tuntemattomien ihmisten elämät alkavat kietoutua yhteen ennakoimattomalla tavalla.
Liisa Suomelan Kaikki päättyy kevääseen on taidokas historiallinen romaani, jossa yhdistyvät rikos, rakkaus ja arkitodellisuuden ylittävät mielen syvyydet. Sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua, mutta seuraukset jatkuvat vielä pitkään sen jälkeen, kun suurimmat melskeet on käyty.
Kommentti:
Taitavasti ja kauniilla kielellä kirjoitettu kuvaus pohjoisen olosuhteista ja sodan särkemistä sekä muutenkin särkyneistä ihmisistä.
Tunnistin tarinassa sen, miksi se on varmasti koskettanut monia, mutta itselleni henkilöhahmot jäivät jotenkin hieman etäisiksi - ja siksi tarina ei oikein koskettanut. Ainekset siihen oli olemassa, mutta tällä kertaa tästä jäi jotain puuttumaan (minun kohdallani).
(322 sivua.)
WSOY, 2025
Luin ~ 26.10.2025
Kuvaus:
Rikos ja rakkaus pohjoisella saarella.
Väkevä esikoisromaani piirtää sodanjälkeisen Hailuodon kaikissa elämän väreissä.
Kylmän Perämeren reunalla on saari, Hailuoto, jonne saapuu sodan jälkeen neljä vereslihalle piinattua ihmistä. Leskeksi jäänyt Tyyne on hakenut mielisairaalasta sodassa tärähtäneen veljensä Aukun. Samalle laivalle sattuu Hailuodon uusi pappi Johan epävakaan vaimonsa Siirin kanssa. Kukin pyrkii saamaan otteen vähitellen vakautuvasta arjesta, mutta saaren suljetussa todellisuudessa toisiaan tuntemattomien ihmisten elämät alkavat kietoutua yhteen ennakoimattomalla tavalla.
Liisa Suomelan Kaikki päättyy kevääseen on taidokas historiallinen romaani, jossa yhdistyvät rikos, rakkaus ja arkitodellisuuden ylittävät mielen syvyydet. Sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua, mutta seuraukset jatkuvat vielä pitkään sen jälkeen, kun suurimmat melskeet on käyty.
Kommentti:
Taitavasti ja kauniilla kielellä kirjoitettu kuvaus pohjoisen olosuhteista ja sodan särkemistä sekä muutenkin särkyneistä ihmisistä.
Tunnistin tarinassa sen, miksi se on varmasti koskettanut monia, mutta itselleni henkilöhahmot jäivät jotenkin hieman etäisiksi - ja siksi tarina ei oikein koskettanut. Ainekset siihen oli olemassa, mutta tällä kertaa tästä jäi jotain puuttumaan (minun kohdallani).
(322 sivua.)
Tunnisteet:
esikoisteos,
lukupäiväkirja2025,
sota-aika,
suomalainen
maanantai 20. lokakuuta 2025
Jackson, Buzzy: Punatukkainen tyttö
Buzzy Jackson: Punatukkainen tyttö
To Die Beautiful, 2023
Suom. Annamari Korhonen
WSOY, 2025
Luin ~ 19.10.2025
Kuvaus:
Nainen josta kasvoi taistelija.
Huikaiseva tositarina Hollannin vastarintaliikkeestä, rakkaudesta ja inhimillisyyden rajoista.
On vuosi 1940, ja Hannie Schaft on ujo oikeustieteen opiskelija natsien miehittämässä Amsterdamissa. Kun hänen juutalaiset ystävänsä joutuvat vaaraan, hän päättää liittyä Hollannin vastarintaliikkeeseen. Pian hänet tunnetaan ”punatukkaisena tyttönä”, joka ei epäröi tappaa vihollisiaan - ja jota natsit jahtaavat kiihtyvällä raivolla.
Kommentti:
Tämä oli taas uusi silmiä avaava tarina toisen maailmansodan kauheudesta. Hannie Schaft oli todellakin aivan tavallinen nuori opiskelijatyttö, joka sattui syntymään sellaiseen aikaan, jolloin mikään maailmassa ei ollut tavallista. Hannien opinnot keskeytyvät, koska opiskelijoiden olisi pitänyt vannoa uskollisuutta Hitlerille ja Kolmannelle valtakunnalle. Samaan aikaan Hannien parhaat ystävät ovat hengenvaarassa, vain koska he ovat juutalaisia.
Hannie päättää auttaa ystävänsä pakoon ja vie heidät lapsuudenkotiinsa Haarlemiin. Samalla hän saattaa paitsi itsensä ja ystävänsä, myös omat vanhempansa kuolemanvaaraan. Naapureihinkaan ei voi luottaa.
Kun Hannie liittyy kaupungin vastarintataistelijoihin, hengenvaarasta tulee jokapäiväistä. Toisaalta, vastarintaliikkestä löytyy ystäviä, myös ensirakkaus.
Hanniesta tulee kylmäverinen tappaja, sillä monet iskut tehdään silmästä silmään.
Tätä oli vakea käsittää, miten nuori tyttö voi ampua toisen ihmisen aivan läheltä.
Kirjailija on tutkinut aihetta laajalti ja haastatellut Hannien lähipiirissä olleita ihmisiä, mutta kirja on kaunokirjallinen. Mielestäni se toimi tässä oikein hyvin, vaikka toki Hannien ja ajatuksia tai hänen käymiään keskusteluja ei voi tietää kukaan muu kuin hän itse.
(462 sivua.)
To Die Beautiful, 2023
Suom. Annamari Korhonen
WSOY, 2025
Luin ~ 19.10.2025
Kuvaus:
Nainen josta kasvoi taistelija.
Huikaiseva tositarina Hollannin vastarintaliikkeestä, rakkaudesta ja inhimillisyyden rajoista.
On vuosi 1940, ja Hannie Schaft on ujo oikeustieteen opiskelija natsien miehittämässä Amsterdamissa. Kun hänen juutalaiset ystävänsä joutuvat vaaraan, hän päättää liittyä Hollannin vastarintaliikkeeseen. Pian hänet tunnetaan ”punatukkaisena tyttönä”, joka ei epäröi tappaa vihollisiaan - ja jota natsit jahtaavat kiihtyvällä raivolla.
Kommentti:
Tämä oli taas uusi silmiä avaava tarina toisen maailmansodan kauheudesta. Hannie Schaft oli todellakin aivan tavallinen nuori opiskelijatyttö, joka sattui syntymään sellaiseen aikaan, jolloin mikään maailmassa ei ollut tavallista. Hannien opinnot keskeytyvät, koska opiskelijoiden olisi pitänyt vannoa uskollisuutta Hitlerille ja Kolmannelle valtakunnalle. Samaan aikaan Hannien parhaat ystävät ovat hengenvaarassa, vain koska he ovat juutalaisia.
Hannie päättää auttaa ystävänsä pakoon ja vie heidät lapsuudenkotiinsa Haarlemiin. Samalla hän saattaa paitsi itsensä ja ystävänsä, myös omat vanhempansa kuolemanvaaraan. Naapureihinkaan ei voi luottaa.
Kun Hannie liittyy kaupungin vastarintataistelijoihin, hengenvaarasta tulee jokapäiväistä. Toisaalta, vastarintaliikkestä löytyy ystäviä, myös ensirakkaus.
Hanniesta tulee kylmäverinen tappaja, sillä monet iskut tehdään silmästä silmään.
Tätä oli vakea käsittää, miten nuori tyttö voi ampua toisen ihmisen aivan läheltä.
Kirjailija on tutkinut aihetta laajalti ja haastatellut Hannien lähipiirissä olleita ihmisiä, mutta kirja on kaunokirjallinen. Mielestäni se toimi tässä oikein hyvin, vaikka toki Hannien ja ajatuksia tai hänen käymiään keskusteluja ei voi tietää kukaan muu kuin hän itse.
(462 sivua.)
Tunnisteet:
1900-luku,
holokaust,
lukupäiväkirja2025,
maailmansota,
sota-aika,
tosi,
tosi henkilö,
vankeus
perjantai 10. lokakuuta 2025
Perrin, Valérie: Sunnuntain unohdetut
Valérie Perrin: Sunnuntain unohdetut
Les oubliés du dimanche, 2015
Suom. Saara Pääkkönen
WSOY, 2025
Luin ~ 10.10.2025
Kuvaus:
Justine Neige asuu isovanhempiensa luona pikkukylässä Ranskan maaseudulla ja käy töissä vanhainkodissa. Siellä hän pitää seuraa erityisesti sunnuntain unohdetuille - niille asukkaille, joiden luona kukaan ei käy.
Vanhainkodissa hän kohtaa myös Hélènen, jonka elämää ovat värittäneet sekä suuri rakkaus että sodan tuhovoima. Justine kirjaa ylös Hélènen muistoja, ja kun muistikirjan sivut täyttyvät sanoilla menneisyydestä, Justine alkaa nähdä nykyhetken uusin silmin. Hänen täytyy vain löytää rohkeus alkaa kirjoittaa omaa tarinaansa.
Kommentti:
Mielenkiintoisia tarinoita, joskin tarinoiden seuraamista hieman hankaloitti palaaminen kahteenkin eri juoneen menneisyydessä.
Vanhainkodissa työskentelevä Justine kerää vanhusten tarinoita, ja toisaalta hänen oman sukunsa tarina kulkee mukana lähtien hänen ja hänen serkkunsa vanhempien kuolemasta auto-onnettomuudessa vuosia sitten. Lopulta vanhusten, ja etenkin erään heistä tarina nousee niin vahvasti esiin, että Justinen oma tarina jää harmillisesti hieman paitsioon.
(313 sivua.)
Les oubliés du dimanche, 2015
Suom. Saara Pääkkönen
WSOY, 2025
Luin ~ 10.10.2025
Kuvaus:
Justine Neige asuu isovanhempiensa luona pikkukylässä Ranskan maaseudulla ja käy töissä vanhainkodissa. Siellä hän pitää seuraa erityisesti sunnuntain unohdetuille - niille asukkaille, joiden luona kukaan ei käy.
Vanhainkodissa hän kohtaa myös Hélènen, jonka elämää ovat värittäneet sekä suuri rakkaus että sodan tuhovoima. Justine kirjaa ylös Hélènen muistoja, ja kun muistikirjan sivut täyttyvät sanoilla menneisyydestä, Justine alkaa nähdä nykyhetken uusin silmin. Hänen täytyy vain löytää rohkeus alkaa kirjoittaa omaa tarinaansa.
Kommentti:
Mielenkiintoisia tarinoita, joskin tarinoiden seuraamista hieman hankaloitti palaaminen kahteenkin eri juoneen menneisyydessä.
Vanhainkodissa työskentelevä Justine kerää vanhusten tarinoita, ja toisaalta hänen oman sukunsa tarina kulkee mukana lähtien hänen ja hänen serkkunsa vanhempien kuolemasta auto-onnettomuudessa vuosia sitten. Lopulta vanhusten, ja etenkin erään heistä tarina nousee niin vahvasti esiin, että Justinen oma tarina jää harmillisesti hieman paitsioon.
(313 sivua.)
tiistai 16. syyskuuta 2025
Kyrö, Tuomas: Aleksi Suomesta
Tuomas Kyrö: Aleksi Suomesta
WSOY, 2023
Luin ~ 15.9.2025
Kuvaus:
Helmikuu 2022. Aleksi istuu autossaan talvisessa Oulussa ja miettii itsemurhaa. Venäjä hyökkää Ukrainaan. Sotilas ei tapa itseään, mutta sotilas voi kuolla kunniakkaasti taistelukentällä. Aleksi myy kihlasormukset ja lähtee.
Aleksi taistelee Ukrainan Foreign Legionin joukoissa Irpinissä, Itä-Ukrainassa, Mustallamerellä. Hän menee kaikkiin tuliin ensimmäisenä: koska hänellä ei ole mitään hävittävää, hän on ylivoimainen. Siksi hän on yhä elossa.
Tuomas Kyrö matkusti Kiovaan haastattelemaan suomalaista soturia, jonka elämäntarina on hämmästyttävä, hengästyttävä ja koskettava. Koulussa kiusattu suomalaisen äidin ja senegalilaisen isän poika päättää näyttää kaikille ja lähtee 18-vuotiaana Ranskan muukalaislegioonaan. Hän palvelee Afganistanissa ja useissa Afrikan maissa ja käy välillä suorittamassa asepalveluksen Suomessa. Tänään 33-vuotias Aleksi on kovapintainen sotilas, mutta hän on myös se pikkupoika, jonka paras muisto on isoisän tilalla tehdyt maatyöt. Silloin kun kaikki oli hyvin, alle kouluikäisenä.
Kommentti:
Olen vaikuttunut.
Tuomas Kyrö kirjoittaa suurella lämmöllä tarinan Aleksista. Onko ammattisotilas kylmä tappaja? Tämän perusteella ei todellakaan.
Suosittelen kirjaa ihan jokaiselle, enkä halua oikeastaan edes liikaa avata omia oivalluksiani. Sain itse lukea kirjan ilman liikoja taustatietoja ja Aleksin tarina sai aueta vähitellen juuri siinä järjestyksessä kuin se oli tähän kirjaan kirjoitettu. Aleksin haastattelujen lisäksi puheenvuoro on annettu hänen äidilleen, isoisälleen, inttikaverilleen ja tsekkiläiselle sotilasveljelleen.
Kaikki nämä tuovat oman lisätietonsa ja -sävynsä inhimilliseen tarinaan, joka kertoo myös kääntöpuolista ja elämän muista osa-alueista kirjoittajan tutustuessa päähenkilöön myös sotatilanteiden välissä.
(288 sivua kuvat.)
WSOY, 2023
Luin ~ 15.9.2025
Kuvaus:
Helmikuu 2022. Aleksi istuu autossaan talvisessa Oulussa ja miettii itsemurhaa. Venäjä hyökkää Ukrainaan. Sotilas ei tapa itseään, mutta sotilas voi kuolla kunniakkaasti taistelukentällä. Aleksi myy kihlasormukset ja lähtee.
Aleksi taistelee Ukrainan Foreign Legionin joukoissa Irpinissä, Itä-Ukrainassa, Mustallamerellä. Hän menee kaikkiin tuliin ensimmäisenä: koska hänellä ei ole mitään hävittävää, hän on ylivoimainen. Siksi hän on yhä elossa.
Tuomas Kyrö matkusti Kiovaan haastattelemaan suomalaista soturia, jonka elämäntarina on hämmästyttävä, hengästyttävä ja koskettava. Koulussa kiusattu suomalaisen äidin ja senegalilaisen isän poika päättää näyttää kaikille ja lähtee 18-vuotiaana Ranskan muukalaislegioonaan. Hän palvelee Afganistanissa ja useissa Afrikan maissa ja käy välillä suorittamassa asepalveluksen Suomessa. Tänään 33-vuotias Aleksi on kovapintainen sotilas, mutta hän on myös se pikkupoika, jonka paras muisto on isoisän tilalla tehdyt maatyöt. Silloin kun kaikki oli hyvin, alle kouluikäisenä.
Kommentti:
Olen vaikuttunut.
Tuomas Kyrö kirjoittaa suurella lämmöllä tarinan Aleksista. Onko ammattisotilas kylmä tappaja? Tämän perusteella ei todellakaan.
Suosittelen kirjaa ihan jokaiselle, enkä halua oikeastaan edes liikaa avata omia oivalluksiani. Sain itse lukea kirjan ilman liikoja taustatietoja ja Aleksin tarina sai aueta vähitellen juuri siinä järjestyksessä kuin se oli tähän kirjaan kirjoitettu. Aleksin haastattelujen lisäksi puheenvuoro on annettu hänen äidilleen, isoisälleen, inttikaverilleen ja tsekkiläiselle sotilasveljelleen.
Kaikki nämä tuovat oman lisätietonsa ja -sävynsä inhimilliseen tarinaan, joka kertoo myös kääntöpuolista ja elämän muista osa-alueista kirjoittajan tutustuessa päähenkilöön myös sotatilanteiden välissä.
(288 sivua kuvat.)
Tunnisteet:
lukupäiväkirja2025,
nykyaika,
sota,
sota-aika,
suomalainen,
tosi,
tosi henkilö,
ukraina
perjantai 11. heinäkuuta 2025
Teige, Trude: Isoäiti tanssi sateessa
Trude Teige: Isoäiti tanssi sateessa
Mormor danset i regnet, 2015
Suom. Saara Kurkela
WSOY, 2025
Luin ~ 11.7.2025
Kuvaus:
Historiallinen lukuromaani toisesta maailmansodasta, suuresta rakkaudesta ja kirvelevästä häpeästä.
Juni palaa sukutaloonsa norjalaiselle saarelle ja löytää valokuvan isoäidistään Teklasta saksalaisen sotilaan rinnalla. Kuka mies oikein on, ja mitä Teklalle tapahtui natsimiehityksen aikana ja sodan jälkeen? Kysymys vie Junin tutkimusmatkalle historiaan ja kolmen sukupolven naisten suhteisiin ja salaisuuksiin
Kommentti:
Hienosti ja hienovaraisesti kirjailija avaa Teklan tarinaa, joka kulkee toisen maailmansodan miehitetystä Norjasta sodan runtelemaan Saksaan. Teklan tie ei ole helppo.
Samalla tarina kertoo satojen tuhansien muidenkin tarinaa sodanjälkeisestä ajasta.
"Sota loppui, alkoivat vaikeat ajat".
Hieno kirja, joka auttaa ymmärtämään, miksi kaikista asioista ei vain ole voinut sodan jälkeen kertoa. Kertomattomat asiat jatkavat kuitenkin vaikutustaan seuraaville sukupolville.
Tässä tarinassa Teklan tyttärentytär Juni saa menneisyydestä vastauksia, joiden kautta hän oppii ymmärtämään isoäitiään ja äitiään paremmin, ja uskoisin, että saa eväitä omaankin elämäänsä ja sen valintoihin.
(309 sivua.)
Mormor danset i regnet, 2015
Suom. Saara Kurkela
WSOY, 2025
Luin ~ 11.7.2025
Kuvaus:
Historiallinen lukuromaani toisesta maailmansodasta, suuresta rakkaudesta ja kirvelevästä häpeästä.
Juni palaa sukutaloonsa norjalaiselle saarelle ja löytää valokuvan isoäidistään Teklasta saksalaisen sotilaan rinnalla. Kuka mies oikein on, ja mitä Teklalle tapahtui natsimiehityksen aikana ja sodan jälkeen? Kysymys vie Junin tutkimusmatkalle historiaan ja kolmen sukupolven naisten suhteisiin ja salaisuuksiin
Kommentti:
Hienosti ja hienovaraisesti kirjailija avaa Teklan tarinaa, joka kulkee toisen maailmansodan miehitetystä Norjasta sodan runtelemaan Saksaan. Teklan tie ei ole helppo.
Samalla tarina kertoo satojen tuhansien muidenkin tarinaa sodanjälkeisestä ajasta.
"Sota loppui, alkoivat vaikeat ajat".
Hieno kirja, joka auttaa ymmärtämään, miksi kaikista asioista ei vain ole voinut sodan jälkeen kertoa. Kertomattomat asiat jatkavat kuitenkin vaikutustaan seuraaville sukupolville.
Tässä tarinassa Teklan tyttärentytär Juni saa menneisyydestä vastauksia, joiden kautta hän oppii ymmärtämään isoäitiään ja äitiään paremmin, ja uskoisin, että saa eväitä omaankin elämäänsä ja sen valintoihin.
(309 sivua.)
Tunnisteet:
lukupäiväkirja2025,
maailmansota,
norja,
sota-aika
torstai 29. toukokuuta 2025
Williams, Pip: Kirjansitoja
Pip Williams: Kirjansitoja
The Bookbinder of Jericho, 2023
Suom. Tuulia Tipa
Into Kustannus Oy, 2025
Luin ~ 29.5.2025
Kuvaus:
Kun maailmansodan varjo lankeaa Oxfordin ylle, naisilla on yhtäkkiä uusia vapauksia ja kirjansitojana työskentelevä Peggy huomaa mahdollisuuden uudenlaiseen tulevaisuuteen. Mutta pakottaako sodan kaaos hänet valitsemaan velvollisuuksien ja unelmien väliltä?
Vuonna 1914 sota vie Britannian nuoret miehet taistelemaan, ja naisten on pidettävä yhteiskunta käynnissä. Kaksossisarukset Peggy ja Maude työskentelevät Oxfordin yliopiston kirjansitomossa. Peggy on älykäs, kunnianhimoinen ja haaveilee yliopisto-opinnoista. Hän pitää huolta haavoittuvaisesta siskostaan Maudesta.
Kun Oxfordiin saapuu pakolaisia Belgian tuhoutuneista kaupungeista, Peggy alkaa uskoa mahdollisuuteen erilaisesta tulevaisuudesta. Pian rakkaus belgialaiseen sotilaaseen ja siihen liittyvä vastuu saattavat hänet vaikean valinnan eteen.
Kommentti:
Jälleen ihmettelen sitä taitoa, millä kirjailija osaa luoda todella mielenkiintoisesta aiheesta uskottavan, koskettavan ja kauniin tarinan. Kun aivan täysin keksityt henkilöt alkavat elää, kokea ja toimia. Heidän kokemuksensa sodan aikana tuntuvat aivan sydäntäsärkyviltä ja heille toivoo vain parasta.
Enpä olisi tullut ajatelleeksi kirjojen (käsin) sitomista ja sen työn tekijöitä ilman tätä kirjaa.
Kirjassa käsitellään myös naisten oikeutta opiskeluun, äänestämiseen jne. 1900-luvun alkupuolella, joten olipa taas tarpeellinen muistutus siitä, millä tolalla nuokin asiat ovat olleet.
Tämä on toinen lukemani (ja suomennettu) teos Pip Williamsilta ja todellakin toivon näitä koskettavia tarinoita paljon lisää!
Edellinen kirja oli Kadonneiden sanojen kirja.
(471 sivua.)
The Bookbinder of Jericho, 2023
Suom. Tuulia Tipa
Into Kustannus Oy, 2025
Luin ~ 29.5.2025
Kuvaus:
Kun maailmansodan varjo lankeaa Oxfordin ylle, naisilla on yhtäkkiä uusia vapauksia ja kirjansitojana työskentelevä Peggy huomaa mahdollisuuden uudenlaiseen tulevaisuuteen. Mutta pakottaako sodan kaaos hänet valitsemaan velvollisuuksien ja unelmien väliltä?
Vuonna 1914 sota vie Britannian nuoret miehet taistelemaan, ja naisten on pidettävä yhteiskunta käynnissä. Kaksossisarukset Peggy ja Maude työskentelevät Oxfordin yliopiston kirjansitomossa. Peggy on älykäs, kunnianhimoinen ja haaveilee yliopisto-opinnoista. Hän pitää huolta haavoittuvaisesta siskostaan Maudesta.
Kun Oxfordiin saapuu pakolaisia Belgian tuhoutuneista kaupungeista, Peggy alkaa uskoa mahdollisuuteen erilaisesta tulevaisuudesta. Pian rakkaus belgialaiseen sotilaaseen ja siihen liittyvä vastuu saattavat hänet vaikean valinnan eteen.
Kommentti:
Jälleen ihmettelen sitä taitoa, millä kirjailija osaa luoda todella mielenkiintoisesta aiheesta uskottavan, koskettavan ja kauniin tarinan. Kun aivan täysin keksityt henkilöt alkavat elää, kokea ja toimia. Heidän kokemuksensa sodan aikana tuntuvat aivan sydäntäsärkyviltä ja heille toivoo vain parasta.
Enpä olisi tullut ajatelleeksi kirjojen (käsin) sitomista ja sen työn tekijöitä ilman tätä kirjaa.
Kirjassa käsitellään myös naisten oikeutta opiskeluun, äänestämiseen jne. 1900-luvun alkupuolella, joten olipa taas tarpeellinen muistutus siitä, millä tolalla nuokin asiat ovat olleet.
Tämä on toinen lukemani (ja suomennettu) teos Pip Williamsilta ja todellakin toivon näitä koskettavia tarinoita paljon lisää!
Edellinen kirja oli Kadonneiden sanojen kirja.
(471 sivua.)
Tunnisteet:
1900-luku,
historia,
lukupäiväkirja2025,
naisten oikeudet,
sota-aika
torstai 22. toukokuuta 2025
Nummi, Markus: Käräjät
Markus Nummi: Käräjät
Otava, 2024
Luin ~ 21.5.2025
Kuvaus:
Markus Nummen odotettu uusi romaani purkaa pienen 1930-luvun kyläyhteisön sykkyräisiä suhteita. Kuka on uhri ja kuka rikollinen, ja onko kukaan syytön?
Nuori poliisimies saapuu ensimmäiselle komennukselleen pieneen pitäjään Etelä-Pohjanmaalla. Eletään kevättä 1938, hän on tullut tutkimaan sikiönlähdetysepäilyä. Mieleltään järkkynyt nainen sysää liikkeelle tapahtumaketjun, jonka päätteeksi käräjille joutuu yli neljäkymmentä ihmistä. Mutta mitä naiselle itselleen on tapahtunut? Kenelle tuomio lopulta julistetaan?
Kommentti:
Valtavan hieno tarina, jota jouduin harmillisesti urakoimaan kirjaston jonon takia. Toisaalta lukukokemuksesta tuli todella intensiivinen, kun tajusin, että kirjaa on vielä satoja sivuja jäljellä laina-ajan lopun lähestyessä.
Miten hienosti tarinan ydin avautui vähitellen, sisältäen samalla valtavan monta tarinaa.
Onneksi kirjan alussa oli henkilöluettelo, koska etenkin alussa jouduin välillä tarkistamaan henkilöitä ja heidän keskinäisiä suhteitaan.
(575 sivua.)
Otava, 2024
Luin ~ 21.5.2025
Kuvaus:
Markus Nummen odotettu uusi romaani purkaa pienen 1930-luvun kyläyhteisön sykkyräisiä suhteita. Kuka on uhri ja kuka rikollinen, ja onko kukaan syytön?
Nuori poliisimies saapuu ensimmäiselle komennukselleen pieneen pitäjään Etelä-Pohjanmaalla. Eletään kevättä 1938, hän on tullut tutkimaan sikiönlähdetysepäilyä. Mieleltään järkkynyt nainen sysää liikkeelle tapahtumaketjun, jonka päätteeksi käräjille joutuu yli neljäkymmentä ihmistä. Mutta mitä naiselle itselleen on tapahtunut? Kenelle tuomio lopulta julistetaan?
Kommentti:
Valtavan hieno tarina, jota jouduin harmillisesti urakoimaan kirjaston jonon takia. Toisaalta lukukokemuksesta tuli todella intensiivinen, kun tajusin, että kirjaa on vielä satoja sivuja jäljellä laina-ajan lopun lähestyessä.
Miten hienosti tarinan ydin avautui vähitellen, sisältäen samalla valtavan monta tarinaa.
Onneksi kirjan alussa oli henkilöluettelo, koska etenkin alussa jouduin välillä tarkistamaan henkilöitä ja heidän keskinäisiä suhteitaan.
(575 sivua.)
Tunnisteet:
1900-luku,
abortti,
historia,
lukupäiväkirja2025,
sota-aika,
suomalainen
tiistai 6. toukokuuta 2025
Alasalmi, Päivi: meren ja veren liitto
Päivi Alasalmi: Meren ja veren liitto
Gummerus Kustannus Oy, 2024
Luin ~ 5.5.2025
Kuvaus:
Syyskuussa 1714 joukko Perämeren rannikon asukkaita pakenee venäläissotilaita Hailuotoon. Heidän on tarkoitus jatkaa Ruotsiin, mutta 200 kasakkaa ehtii rantautua saareen. Murhaperjantain myllynratas pyörii armotta, eikä rattaan läpi virtaa vesi vaan veri.
Meren ja veren liitto on hurja romaani nuoresta Christinasta, ristiriitojen repimästä rakkaudesta ja vilpittömästä uhrautumisesta.
Kommentti:
Historiallinen romaani vähemmän käsitellystä ajanjaksosta Suomen historiassa.
Olen aiemmin lukenuttätä aihetta käsittelevät Kirsti Loukolan (-Ruskeeniemi) Kiljukotkan ja Buharan satakielen, suosittelen vahvasti etenkin Kiljukotkan lukemista, jos aihe kiinnostaa. On tärkeää, että tällaisestakin ajanjaksosta kirjoitetaan. Vakavasta aiheesta ja todella raaoista tapahtumista poikettiin alussa ja yllättäen myös lopussa hieman kevyempään kerrontaan, mikä hieman hämmensi. Ehkä tarkoitus oli lievittää tarinan karmeutta..
Päivin Alasalmen tuotannosta suosikkejani ovat yhä edelleen Joenjoen laulu, Pajulinnun huuto ja Siipirikon kuiskaus -trilogia saamelaisista.
(332 sivua.)
Gummerus Kustannus Oy, 2024
Luin ~ 5.5.2025
Kuvaus:
Syyskuussa 1714 joukko Perämeren rannikon asukkaita pakenee venäläissotilaita Hailuotoon. Heidän on tarkoitus jatkaa Ruotsiin, mutta 200 kasakkaa ehtii rantautua saareen. Murhaperjantain myllynratas pyörii armotta, eikä rattaan läpi virtaa vesi vaan veri.
Meren ja veren liitto on hurja romaani nuoresta Christinasta, ristiriitojen repimästä rakkaudesta ja vilpittömästä uhrautumisesta.
Kommentti:
Historiallinen romaani vähemmän käsitellystä ajanjaksosta Suomen historiassa.
Olen aiemmin lukenuttätä aihetta käsittelevät Kirsti Loukolan (-Ruskeeniemi) Kiljukotkan ja Buharan satakielen, suosittelen vahvasti etenkin Kiljukotkan lukemista, jos aihe kiinnostaa. On tärkeää, että tällaisestakin ajanjaksosta kirjoitetaan. Vakavasta aiheesta ja todella raaoista tapahtumista poikettiin alussa ja yllättäen myös lopussa hieman kevyempään kerrontaan, mikä hieman hämmensi. Ehkä tarkoitus oli lievittää tarinan karmeutta..
Päivin Alasalmen tuotannosta suosikkejani ovat yhä edelleen Joenjoen laulu, Pajulinnun huuto ja Siipirikon kuiskaus -trilogia saamelaisista.
(332 sivua.)
Tunnisteet:
1700-l.,
historia,
isoviha,
lukupäiväkirja2025,
sota-aika,
suomalainen
lauantai 22. helmikuuta 2025
Holmström, Johanna: Sielujen saari
Johanna Holmström: Sielujen saari
Själarnas ö, 2017
Suom. Jaana Nikula
Otava, 2017
Luin ~ 22.2.2025
Kuvaus:
Terve vai hullu - missä raja kulkee? Väkevä tarina toisiinsa kietoutuvista naiskohtaloista synkkämaineisella saarella.
Kristina oli itsekin vielä lapsi tullessaan raskaaksi. Nyt hänen lapsensa ovat kuolleet, ja häntä tullaan noutamaan. Porvaristyttö Elli suljetaan Sielujen saarelle vuosia myöhemmin, kun hän on paennut suin päin vanhempiensa kodin ahdasta ilmapiiriä.
Rikas ja runsas tarina kertoo naisen osasta, terveyden ja hulluuden huterasta rajasta ja kaikesta siitä, mitä ihminen on valmis tekemään pysyäkseen vahvempien puolella rajaa.
Kommentti:
Sairaalasaari, josta ei käytännössä ole ulospääsyä. Ikiaikainen kysymys; kenen on vastuu ja häpeä, kun nuori tyttö raiskataan. Seuraukset ainakin on nainen (tyttö) joutunut karvaasti kantamaan, siitä kertoo Kristinan tarina.
Eristetylle saarelle päätyminen on ollut myös hoitohenkilökunnalle melkoinen kokemus.
Surullisia kohtaloita, monenlaisia.
(365 sivua.)
Själarnas ö, 2017
Suom. Jaana Nikula
Otava, 2017
Luin ~ 22.2.2025
Kuvaus:
Terve vai hullu - missä raja kulkee? Väkevä tarina toisiinsa kietoutuvista naiskohtaloista synkkämaineisella saarella.
Kristina oli itsekin vielä lapsi tullessaan raskaaksi. Nyt hänen lapsensa ovat kuolleet, ja häntä tullaan noutamaan. Porvaristyttö Elli suljetaan Sielujen saarelle vuosia myöhemmin, kun hän on paennut suin päin vanhempiensa kodin ahdasta ilmapiiriä.
Rikas ja runsas tarina kertoo naisen osasta, terveyden ja hulluuden huterasta rajasta ja kaikesta siitä, mitä ihminen on valmis tekemään pysyäkseen vahvempien puolella rajaa.
Kommentti:
Sairaalasaari, josta ei käytännössä ole ulospääsyä. Ikiaikainen kysymys; kenen on vastuu ja häpeä, kun nuori tyttö raiskataan. Seuraukset ainakin on nainen (tyttö) joutunut karvaasti kantamaan, siitä kertoo Kristinan tarina.
Eristetylle saarelle päätyminen on ollut myös hoitohenkilökunnalle melkoinen kokemus.
Surullisia kohtaloita, monenlaisia.
(365 sivua.)
Tunnisteet:
1900-luku,
lukupäiväkirja2025,
mielenterveys,
sota-aika,
suomalainen
torstai 13. helmikuuta 2025
Nguyên, Phan Quê Mai: Missä tuhka kukkii
Nguyên, Phan Quê Mai: Missä tuhka kukkii
Dust Child, 2023
Suom. Elina Salonen
Sitruuna Kustnnus Oy, 2024
Luin ~ 13.2.2025
Kuvaus:
Vietnam 1969. Sisarukset Trang ja Quynh lähtevät maaseutukylästään Saigoniin löytääkseen töitä.
He päätyvät yhteen kaupungin monista baareista, jossa he viihdyttävät amerikkalaissotilaita maksua vastaan. Sodan lähestyessä kaupunkia Trang tempautuu romanssiin amerikkalaisenhelikopterilentäjän kanssa.Vuosi 2016. Orpo Phong, mustan amerikkalaisen sotilaan ja tuntemattoman vietnamilaisen naisenpoika, päättää etsiä vanhempansa. Orpokodin eteen hylättyä Phongia on nimitelty koko hänen elämänsä ajan elämän tomuksi, äpäräksi, mustan Amerikan imperialistiksi, vihollisen lapseksi.
Hän toivoo voivansa jättää kurjan elämänsä Vietnamissa ja päästä Yhdysvaltoihin. Samoihin aikoihin amerikkalaisveteraani Dan palaa Vietnamiin vaimonsa kanssa. Hän haluaa kohdata menneisyyden salaisuudet ja toivoo löytävänsä vihdoinkin rauhan itsensä kanssa.
Menneisyys ja nykyhetki kietoutuvat yhteen tässä unohtumattomassa ja runollisessa tarinassa, jossa päähenkilöt joutuvat kohtaamaan sodan aikana tehtyjen päätöstensä seuraukset - päätösten, jotka pakottavat heidät tutkimaan sisimpäänsä ja löytämään yhteisen maaperän rotujen, sukupolvien, kulttuurien ja kielten yli.
Missä tuhka kukkii kertoo unohtumattoman ja syvällisen tarinan siitä, miten he, jotka perivät tragedian, voivat uudelleen määritellä kohtalonsa rakkauden, viisauden, myötätunnon, rohkeuden ja ilon avulla.
Kommentti:
Vaikuttava tarina, ja pidin kirjailjan sovinnollisesta kerronnasta. Sotaan (Vietnamin) ja sen kauheuksiin on aina syyllisiä, mutta joskus on myös tärkeää etsiä sovintoa ja yrittää korjata rikkimenneitä asioita. Mielenkiintoisia juonenkäänteitä riitti ihan loppuun asti.
(380 sivua.)
Dust Child, 2023
Suom. Elina Salonen
Sitruuna Kustnnus Oy, 2024
Luin ~ 13.2.2025
Kuvaus:
Vietnam 1969. Sisarukset Trang ja Quynh lähtevät maaseutukylästään Saigoniin löytääkseen töitä.
He päätyvät yhteen kaupungin monista baareista, jossa he viihdyttävät amerikkalaissotilaita maksua vastaan. Sodan lähestyessä kaupunkia Trang tempautuu romanssiin amerikkalaisenhelikopterilentäjän kanssa.Vuosi 2016. Orpo Phong, mustan amerikkalaisen sotilaan ja tuntemattoman vietnamilaisen naisenpoika, päättää etsiä vanhempansa. Orpokodin eteen hylättyä Phongia on nimitelty koko hänen elämänsä ajan elämän tomuksi, äpäräksi, mustan Amerikan imperialistiksi, vihollisen lapseksi.
Hän toivoo voivansa jättää kurjan elämänsä Vietnamissa ja päästä Yhdysvaltoihin. Samoihin aikoihin amerikkalaisveteraani Dan palaa Vietnamiin vaimonsa kanssa. Hän haluaa kohdata menneisyyden salaisuudet ja toivoo löytävänsä vihdoinkin rauhan itsensä kanssa.
Menneisyys ja nykyhetki kietoutuvat yhteen tässä unohtumattomassa ja runollisessa tarinassa, jossa päähenkilöt joutuvat kohtaamaan sodan aikana tehtyjen päätöstensä seuraukset - päätösten, jotka pakottavat heidät tutkimaan sisimpäänsä ja löytämään yhteisen maaperän rotujen, sukupolvien, kulttuurien ja kielten yli.
Missä tuhka kukkii kertoo unohtumattoman ja syvällisen tarinan siitä, miten he, jotka perivät tragedian, voivat uudelleen määritellä kohtalonsa rakkauden, viisauden, myötätunnon, rohkeuden ja ilon avulla.
Kommentti:
Vaikuttava tarina, ja pidin kirjailjan sovinnollisesta kerronnasta. Sotaan (Vietnamin) ja sen kauheuksiin on aina syyllisiä, mutta joskus on myös tärkeää etsiä sovintoa ja yrittää korjata rikkimenneitä asioita. Mielenkiintoisia juonenkäänteitä riitti ihan loppuun asti.
(380 sivua.)
sunnuntai 9. helmikuuta 2025
Köngäs, Heidi: Tango Frisk
Heidi Köngäs: Tango Frisk
Otava, 2024
Luin ~ 9.2.2025
Kuvaus:
Ei ole muuta tasaista kuin maisema.
Kohtalokkaaksi kääntyvän avioliiton kuvaus Pohjanmaalta.
Jalmar Frisk, pitkä ja komea ruotsalaismies, saa töitä setänsä tehtaan konttorista Vaasan läheltä. Tansseissa hän kohtaa nuoren Alinan, karjakon Saarijärveltä. Heidän välilleen syntyy luja veto ilman yhteistä kieltä. Häät vietetään, ja lapsia syntyy ripeässä tahdissa kuusi.
Alina palvoo Jalmaria, joka tekee niin kuin tahtoo. Miehen sana on laki. Alina hoitaa nurkumatta kaiken, lapset, kodin, sairaan anopinkin. Sota tuo uusia murheita, kun pojat lähtevät rintamalle ja tytär lääkintälotaksi.
Tangon tahti kiihtyy ja taivuttaa Friskin perhettä kuin koivun larvaa aina uusiin asentoihin.
Kommentti:
En ole ihan varma, olenko lukenut Heidi Köngästä aikaisemmin, pitääpä tarkistaa.
Mielnkiintoinen ja arkisen suorapuheinen kuvaus erään perheen elämästä 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Mihin johtaa jalat alta vievä ihastuminen Alinan, kun hän ihastuu ruotsalaiseen Jalmar Friskiin, joka ei koskaan vaivaudu kunnolla opettelemaan suomenkieltä, eikä myöskään opettamaan omalle perheelleen ruotsia.
Myös sota koskettaa Friskin perhettä ja sen jäseniä monin eri tavoin.
(400 sivua.)
Otava, 2024
Luin ~ 9.2.2025
Kuvaus:
Ei ole muuta tasaista kuin maisema.
Kohtalokkaaksi kääntyvän avioliiton kuvaus Pohjanmaalta.
Jalmar Frisk, pitkä ja komea ruotsalaismies, saa töitä setänsä tehtaan konttorista Vaasan läheltä. Tansseissa hän kohtaa nuoren Alinan, karjakon Saarijärveltä. Heidän välilleen syntyy luja veto ilman yhteistä kieltä. Häät vietetään, ja lapsia syntyy ripeässä tahdissa kuusi.
Alina palvoo Jalmaria, joka tekee niin kuin tahtoo. Miehen sana on laki. Alina hoitaa nurkumatta kaiken, lapset, kodin, sairaan anopinkin. Sota tuo uusia murheita, kun pojat lähtevät rintamalle ja tytär lääkintälotaksi.
Tangon tahti kiihtyy ja taivuttaa Friskin perhettä kuin koivun larvaa aina uusiin asentoihin.
Kommentti:
En ole ihan varma, olenko lukenut Heidi Köngästä aikaisemmin, pitääpä tarkistaa.
Mielnkiintoinen ja arkisen suorapuheinen kuvaus erään perheen elämästä 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Mihin johtaa jalat alta vievä ihastuminen Alinan, kun hän ihastuu ruotsalaiseen Jalmar Friskiin, joka ei koskaan vaivaudu kunnolla opettelemaan suomenkieltä, eikä myöskään opettamaan omalle perheelleen ruotsia.
Myös sota koskettaa Friskin perhettä ja sen jäseniä monin eri tavoin.
(400 sivua.)
Tunnisteet:
1900-luku,
lukupäiväkirja2025,
maailmansota,
sota-aika,
suomalainen
torstai 30. tammikuuta 2025
Zidan, Irene: Isäni appelsiininkukkien maasta
Irene Zidan: Isäni appelsiininkukkien maasta
WSOY, 2024
Luin ~ 29.1.2025
Kuvaus:
Vääryyden varjo on pitkä.
Syvästi inhimillinen romaani palestiinalaisten ja israelilaisten konfliktin ylisukupolvisista vaikutuksista.
Sodan leimahdus heittää toimittajana työskentelevän tyttären keskelle kiivasta identiteettikamppailua sekä julkisuudessa että henkilökohtaisessa elämässä. Alkaa matka kohti oman isän ja Lähi-idän konfliktin parempaa ymmärtämistä.
Isä on vastustanut nuorena miehittäjää ja joutunut vankilaan. Hän on jättänyt kotinsa, löytänyt Suomesta rakkauden ja perustanut perheen, mutta mieli on ollut rikottu, eikä kaikki ole ollut tyttären lapsuudessa todellakaan hyvin.
Jotkin asiat kulkevat sukupolvelta toiselle, mutta voisiko menneen kanssa löytää jo rauhan?
Isäni appelsiininkukkien maasta on romaani, jota lävistävät pakahduttava toiseuden ja epäoikeudenmukaisuuden tuntu mutta myös itsepintainen elämänusko ja kaiken voittava rakkaus.
Kommentti:
Hyvä kirja. Tämä on vaikea aihe käsitellä niin, ettei aina tulisi jotain sanomista puolueellisuudesta, sen tämä kirja myös osoitti.
(281 sivua.)
WSOY, 2024
Luin ~ 29.1.2025
Kuvaus:
Vääryyden varjo on pitkä.
Syvästi inhimillinen romaani palestiinalaisten ja israelilaisten konfliktin ylisukupolvisista vaikutuksista.
Sodan leimahdus heittää toimittajana työskentelevän tyttären keskelle kiivasta identiteettikamppailua sekä julkisuudessa että henkilökohtaisessa elämässä. Alkaa matka kohti oman isän ja Lähi-idän konfliktin parempaa ymmärtämistä.
Isä on vastustanut nuorena miehittäjää ja joutunut vankilaan. Hän on jättänyt kotinsa, löytänyt Suomesta rakkauden ja perustanut perheen, mutta mieli on ollut rikottu, eikä kaikki ole ollut tyttären lapsuudessa todellakaan hyvin.
Jotkin asiat kulkevat sukupolvelta toiselle, mutta voisiko menneen kanssa löytää jo rauhan?
Isäni appelsiininkukkien maasta on romaani, jota lävistävät pakahduttava toiseuden ja epäoikeudenmukaisuuden tuntu mutta myös itsepintainen elämänusko ja kaiken voittava rakkaus.
Kommentti:
Hyvä kirja. Tämä on vaikea aihe käsitellä niin, ettei aina tulisi jotain sanomista puolueellisuudesta, sen tämä kirja myös osoitti.
(281 sivua.)
Tunnisteet:
lukupäiväkirja2025,
lähi-itä,
sota-aika,
suomalainen,
vähemmistö
lauantai 7. joulukuuta 2024
Hannah, Kristin: Sodan sisaret
Kristin Hannah: Sodan sisaret
The Women, 2024
Suom. Karoliina Tuominen
WSOY, 2024
Luin ~ 6.12.2024
Kuvaus:
Lyyrinen ja lumoava kunnianosoitus Vietnamin sodan sairaanhoitajille.
”Naisetkin voivat olla sankareita.” Kun 20-vuotias sairaanhoitajaopiskelija Frankie kuulee nämä sanat, hänen maailmansa mullistuu. Turvallista elämää konservatiivisten vanhempiensa siipien suojissa viettänyt nuori nainen päättää hetken mielijohteesta lähteä veljensä perässä Vietnamin sotaan. Sotasairaanhoitajan elämä on kuitenkin täynnä kaaosta ja kuolemaa, eikä poliittisesti jakautuneella kotirintamalla totisesti odota sankarin vastaanotto.
”Koskaan aiemmin ei ole kirjoitettu sotaromaania, joka kertoisi ihmisluonnosta näin sieluunkäyvästi.” – Delia Owens, Suon villin laulun kirjoittaja
Kommentti:
Tämä on valtavan hieno kirja, ehdottomasti yksi vuoden koskettavimmista lukukokemuksista.
Miten hienosti kirjailija kuvaakin sekä sotatoimien keskellä tapahtuvaa sairaanhoitajien työtä, mutta sitten vielä koskettavammin sotatraumoja. Miten Vietnamin veteraaneja kohdeltiin ja miten naisten osuus suorastaan kiellettiin. Ajan tapa oli vaieta ikävistä asioista, tai jopa suorastaan valehdella niistä. Miten ihminen voisi selvitä sotatraumoista, jos niistä ei ole sopivaa edes puhua?
Ajattelen, että tämä on ollut myös omien sotiemme veteraanien kohtalona, sekä koko kansakunnan trauma. Ymmärrän sitä, koska se on ollut ns. maan tapa, mutta kuinka paljon kärsimystä siitä onkaan aiheutunut.
Noihin aikoihin onneksi alettiin vähitellen tunnistaa ja ymmärtää traumaperäinen stressihäiriö, jolloin siihen on mahdollista saada myös apua.
(580 sivua.)
The Women, 2024
Suom. Karoliina Tuominen
WSOY, 2024
Luin ~ 6.12.2024
Kuvaus:
Lyyrinen ja lumoava kunnianosoitus Vietnamin sodan sairaanhoitajille.
”Naisetkin voivat olla sankareita.” Kun 20-vuotias sairaanhoitajaopiskelija Frankie kuulee nämä sanat, hänen maailmansa mullistuu. Turvallista elämää konservatiivisten vanhempiensa siipien suojissa viettänyt nuori nainen päättää hetken mielijohteesta lähteä veljensä perässä Vietnamin sotaan. Sotasairaanhoitajan elämä on kuitenkin täynnä kaaosta ja kuolemaa, eikä poliittisesti jakautuneella kotirintamalla totisesti odota sankarin vastaanotto.
”Koskaan aiemmin ei ole kirjoitettu sotaromaania, joka kertoisi ihmisluonnosta näin sieluunkäyvästi.” – Delia Owens, Suon villin laulun kirjoittaja
Kommentti:
Tämä on valtavan hieno kirja, ehdottomasti yksi vuoden koskettavimmista lukukokemuksista.
Miten hienosti kirjailija kuvaakin sekä sotatoimien keskellä tapahtuvaa sairaanhoitajien työtä, mutta sitten vielä koskettavammin sotatraumoja. Miten Vietnamin veteraaneja kohdeltiin ja miten naisten osuus suorastaan kiellettiin. Ajan tapa oli vaieta ikävistä asioista, tai jopa suorastaan valehdella niistä. Miten ihminen voisi selvitä sotatraumoista, jos niistä ei ole sopivaa edes puhua?
Ajattelen, että tämä on ollut myös omien sotiemme veteraanien kohtalona, sekä koko kansakunnan trauma. Ymmärrän sitä, koska se on ollut ns. maan tapa, mutta kuinka paljon kärsimystä siitä onkaan aiheutunut.
Noihin aikoihin onneksi alettiin vähitellen tunnistaa ja ymmärtää traumaperäinen stressihäiriö, jolloin siihen on mahdollista saada myös apua.
(580 sivua.)
Tunnisteet:
1900-luku,
amerikka,
lukupäiväkirja2024,
sota,
sota-aika
perjantai 20. syyskuuta 2024
Harmel, Kristin: Katoavien tähtien metsä
Kristin Harmel: Katoavien tähtien metsä
The Forest of Vanishing Stars, 2021
Suom. Aila Herronen
Tammi (WSOY), 2024
Luin ~ 20.9.2024
Kuvaus:
Koskettava historiallinen romaani nuoresta naisesta, joka auttaa juutalaispakolaisia henkensä kaupalla. Ihmeellinen kasvutarina kertoo toivosta, sisusta ja ihmisen tahdosta auttaa toista.
Vuosi 1942. Saksalaisperheestä lapsena kaapattu nuori Yona sinnittelee yksin armottomassa itäeurooppalaisessa erämaassa. Hänen sieppaajansa on kuollut, ja suojana ovat vain Yonan oppimat erätaidot. Kun metsään pakenee ryhmä natseilta täpärästi pelastuneita juutalaisia, ulkomaailman kauhuista järkyttynyt Yona päättää auttaa heitä – kohtalokkain seurauksin.
Kommentti:
Tositapahtumiin perustuva.
(345 sivua.)
The Forest of Vanishing Stars, 2021
Suom. Aila Herronen
Tammi (WSOY), 2024
Luin ~ 20.9.2024
Kuvaus:
Koskettava historiallinen romaani nuoresta naisesta, joka auttaa juutalaispakolaisia henkensä kaupalla. Ihmeellinen kasvutarina kertoo toivosta, sisusta ja ihmisen tahdosta auttaa toista.
Vuosi 1942. Saksalaisperheestä lapsena kaapattu nuori Yona sinnittelee yksin armottomassa itäeurooppalaisessa erämaassa. Hänen sieppaajansa on kuollut, ja suojana ovat vain Yonan oppimat erätaidot. Kun metsään pakenee ryhmä natseilta täpärästi pelastuneita juutalaisia, ulkomaailman kauhuista järkyttynyt Yona päättää auttaa heitä – kohtalokkain seurauksin.
Kommentti:
Tositapahtumiin perustuva.
(345 sivua.)
Tunnisteet:
1900-luku,
historia,
holokaust,
lukupäiväkirja2024,
maailmansota,
sota-aika,
tosi
perjantai 13. syyskuuta 2024
Quinn, Joanna: Valaanluuteatteri
Joanna Quinn: Valaanluuteatteri
The Whalebone Theater, 2022
Suom. Irmeli Ruuska
WSOY, 2024
Luin ~ 13.9.2024
Kuvaus:
Suuri lukuromaani, jonka ei soisi koskaan päättyvän. Nuoren naisen lumoava kasvukertomus laajenee voimallisten tunteiden historialliseksi sukusaagaksi.
Valaanluuteatteri loihtii esiin kauan sitten kadotetun maailman. Pauhaavana myrsky-yönä rantautuu Dorsetin rannikolle valas. Sen luisen rintakehän suojiin 12-vuotias Cristabel perustaa teatterin. Hän on aina halunnut elämänsä olevan suuri Tarina, mutta saa surukseen huomata, että orvon tytön näkymät 1930-luvun Englannissa eivät ole hohdokkaat.
Sota syttyy Euroopassa eivätkä yhteiskunnan säännöt enää päde. Pelottomaksi varttunut Cristabel päätyy kuriiriksi natsien miehittämään Ranskaan, missä roolit vaihtuvat kuin Shakespearen näytelmissä. Repivän sodan jälkeen kukaan ei ole entisensä, mutta teatteri pysyy ja niin pysyy myös Cristabelin kyky rakastaa rajattomasti. Koko maailma on näyttämö, mutta jokaisen pitää itse kirjoittaa oma tarinansa.
Kommentti:
Valtavan hyvä lukuromaani, kirja, jonka (henkilöiden) parissa olisi todellakin viihtynyt pidempäänkin. Lukiessa ei ollut mitään syytä kiirehtiä eteenpäin, vaikka toki aina sota-ajasta kertovissa tarinoissa haluaisi vähintäänkin sen inhottavan sodan päättyvän.
Menneen maailman taitekohta, toinen maailmansota on kuvattu hienosti näiden kolmen sisaruksen, Christabelin, hänen sisarpuolensa Flossien ja tämän velipuolen Digbyn ja heidän lähipiirinsä kautta. Mikä muutos tuo ajanjakso onkaan ollut.
(560 sivua.)
The Whalebone Theater, 2022
Suom. Irmeli Ruuska
WSOY, 2024
Luin ~ 13.9.2024
Kuvaus:
Suuri lukuromaani, jonka ei soisi koskaan päättyvän. Nuoren naisen lumoava kasvukertomus laajenee voimallisten tunteiden historialliseksi sukusaagaksi.
Valaanluuteatteri loihtii esiin kauan sitten kadotetun maailman. Pauhaavana myrsky-yönä rantautuu Dorsetin rannikolle valas. Sen luisen rintakehän suojiin 12-vuotias Cristabel perustaa teatterin. Hän on aina halunnut elämänsä olevan suuri Tarina, mutta saa surukseen huomata, että orvon tytön näkymät 1930-luvun Englannissa eivät ole hohdokkaat.
Sota syttyy Euroopassa eivätkä yhteiskunnan säännöt enää päde. Pelottomaksi varttunut Cristabel päätyy kuriiriksi natsien miehittämään Ranskaan, missä roolit vaihtuvat kuin Shakespearen näytelmissä. Repivän sodan jälkeen kukaan ei ole entisensä, mutta teatteri pysyy ja niin pysyy myös Cristabelin kyky rakastaa rajattomasti. Koko maailma on näyttämö, mutta jokaisen pitää itse kirjoittaa oma tarinansa.
Kommentti:
Valtavan hyvä lukuromaani, kirja, jonka (henkilöiden) parissa olisi todellakin viihtynyt pidempäänkin. Lukiessa ei ollut mitään syytä kiirehtiä eteenpäin, vaikka toki aina sota-ajasta kertovissa tarinoissa haluaisi vähintäänkin sen inhottavan sodan päättyvän.
Menneen maailman taitekohta, toinen maailmansota on kuvattu hienosti näiden kolmen sisaruksen, Christabelin, hänen sisarpuolensa Flossien ja tämän velipuolen Digbyn ja heidän lähipiirinsä kautta. Mikä muutos tuo ajanjakso onkaan ollut.
(560 sivua.)
Tunnisteet:
1900-luku,
esikoisteos,
historia,
lukupäiväkirja2024,
maailmansota,
sota-aika
maanantai 29. heinäkuuta 2024
Harmel, Kristin: Unohdettujen nimien kirja
Kristin Harmel: Unohdettujen nimien kirja
The Book Lost of Names, 2020
Suom. Aila Herronen
Tammi (ESOY), 2023
Luin ~ 29.7.2024
Kuvaus:
Tositapahtumien innoittama historiallinen romaani Kristin Hannahin ja Heather Morrisin hengessä! Riipaiseva menestysteos, joka jää sydämeen asumaan.
Vuonna 1942 juutalainen Eva pakenee Pariisista ja liittyy salakuljettajien verkostoon, joka auttaa lapsia pakenemaan natsien hirmuvaltaa. Eva ja komea nuori väärentäjä Rémy valmistavat lapsille uusia henkilöpapereita. Lasten oikeat nimet he kätkevät unohdettujen nimien kirjaan. Vaara kuitenkin vaanii kaikkialla: pian vastarintasolu petetään ja Rémy katoaa.
Vuosikymmeniä myöhemmin Evalla on mahdollisuus yhdistää sodan erottamat perheet, mutta kykeneekö hän avaamaan vanhat haavat uudelleen? Lumoava romaani kuvaa riskejä, rohkeutta ja rakkautta keskellä kaikkein synkintä pahuutta.
Kommentti:
Todella mielenkiintoista uutta tietoa toisen maailmansodan ajalta, Ranskan vastarintaliikkeen toiminnasta. Tässä keskityttiin pienessä (kuvitteeellisessa) ranskalaiskylässä tapahtuvaan toimintaan, jossa laadittiin väärennettyjä asiakirjoja, joiden turvin erityisesti lapsia onnistuttiin salakuljettamaan natsien ulottuvilta.
Eva ei halua, että lasten alkuperäiset nimet kokonaan pyyhitään pois, joten hän kehitti koodin, jonka avulla lasten oikeat ja uudet nimet voitaisiin myöhemmin yhdistää, ja lapsilla olisi mahdollisuus löytää mahdollisesti pelastuneet vanhempansa tai muu sukunsa.
Vielä tappion lähestyessäkin natsit varastivat miljoonia kirjoja (ja muuta arvotavaraa), joten tämäkin koodi katosi aikoinaan.
Saksalaiset tuntevat häpeää ja syyllisyyttä toisen maailmansodan kauheuksista, mutta eiväthän he ainoita syyllisiä olleet.
On lohdullista lukea, että monet paikalliset myös auttoivat juutalaisia, kidutus- ja kuolemanpelon uhallakin.
Joukossa oli myös pettureita.
Toivottavasti Harmelin kirjoja suomennetaan lisää.
(352 sivua.)
The Book Lost of Names, 2020
Suom. Aila Herronen
Tammi (ESOY), 2023
Luin ~ 29.7.2024
Kuvaus:
Tositapahtumien innoittama historiallinen romaani Kristin Hannahin ja Heather Morrisin hengessä! Riipaiseva menestysteos, joka jää sydämeen asumaan.
Vuonna 1942 juutalainen Eva pakenee Pariisista ja liittyy salakuljettajien verkostoon, joka auttaa lapsia pakenemaan natsien hirmuvaltaa. Eva ja komea nuori väärentäjä Rémy valmistavat lapsille uusia henkilöpapereita. Lasten oikeat nimet he kätkevät unohdettujen nimien kirjaan. Vaara kuitenkin vaanii kaikkialla: pian vastarintasolu petetään ja Rémy katoaa.
Vuosikymmeniä myöhemmin Evalla on mahdollisuus yhdistää sodan erottamat perheet, mutta kykeneekö hän avaamaan vanhat haavat uudelleen? Lumoava romaani kuvaa riskejä, rohkeutta ja rakkautta keskellä kaikkein synkintä pahuutta.
Kommentti:
Todella mielenkiintoista uutta tietoa toisen maailmansodan ajalta, Ranskan vastarintaliikkeen toiminnasta. Tässä keskityttiin pienessä (kuvitteeellisessa) ranskalaiskylässä tapahtuvaan toimintaan, jossa laadittiin väärennettyjä asiakirjoja, joiden turvin erityisesti lapsia onnistuttiin salakuljettamaan natsien ulottuvilta.
Eva ei halua, että lasten alkuperäiset nimet kokonaan pyyhitään pois, joten hän kehitti koodin, jonka avulla lasten oikeat ja uudet nimet voitaisiin myöhemmin yhdistää, ja lapsilla olisi mahdollisuus löytää mahdollisesti pelastuneet vanhempansa tai muu sukunsa.
Vielä tappion lähestyessäkin natsit varastivat miljoonia kirjoja (ja muuta arvotavaraa), joten tämäkin koodi katosi aikoinaan.
Saksalaiset tuntevat häpeää ja syyllisyyttä toisen maailmansodan kauheuksista, mutta eiväthän he ainoita syyllisiä olleet.
On lohdullista lukea, että monet paikalliset myös auttoivat juutalaisia, kidutus- ja kuolemanpelon uhallakin.
Joukossa oli myös pettureita.
Toivottavasti Harmelin kirjoja suomennetaan lisää.
(352 sivua.)
Tunnisteet:
1900-luku,
historia,
holokaust,
lukupäiväkirja2024,
maailmansota,
sota-aika
sunnuntai 28. heinäkuuta 2024
Morris, Heather: Nousevan auringon sisaret
Heather Morris: Nousevan auringon sisaret
Sisters Under the Rising Sun, 2023
Suom. Kristiina Drews
Aula & Co, 2024
Luin ~ 20.7.2024
Kuvaus:
Heather Morrisin uutuusromaani on tositapahtumiin pohjautuva tarina naisista, jotka joutuivat japanilaisten pitämälle vankileirille Indonesiassa toisen maailmansodan aikana.
Australialainen sairaanhoitaja Nesta James ja englantilainen muusikko Noah Chambers sekä suuri joukko skotlantilaisia, kiinalaisia, uusiseelantilaisia ja singaporelaisia naisia päätyvät japanilaisten vankileirille pommikoneiden tuhottua laivan, jolla viimeisiä siviilejä yritettiin kuljettaa turvaan murtuneesta Singaporesta. Leirillä nälkä, väkivalta ja sairaudet olivat uhkana päivittäin, mutta Norahin ja Nestan johdolla naiset löytävät itsestään rohkeutta ja neuvokkuutta voittaa vastukset ja selviytyä hengissä. Pitääkseen vankien mielialaa yllä Norah perustaa kuoron, joka lopulta esittää klassista musiikkia a cappellana.
Nousevan auringon sisaret on naisten sotaromaani ja kertomus naisten sisaruudesta, urheudesta ja ystävyydestä synkimpinäkin hetkinä. Kirjan on suomentanut Kristiina Drews.
Kommentti:
Heather Morris kirjoittaa mielestäni todella taitavasti 2. maailmansodan ajan tapahtumista. Sama aihepiiri on hänen aiemmissakin kirjoissaan, kuten esim. Auschwitzin tatuoija. Tarinat pohjautuvat oikeiden ihmisten kokemuksiin, mutta tietenkin, koska tapahtumista on jo aikaa, kaikki eivät ole enää itse voineet tarinaansa kertoa. Aineistona on aina henkilöiden ja heidät tunteneiden ihmisten kertomaa sekä valokuvia.
Näissä fakta ja fiktio on mielestäni yhdistetty uskottavasti ja taitavasti.
(410 sivua.)
Sisters Under the Rising Sun, 2023
Suom. Kristiina Drews
Aula & Co, 2024
Luin ~ 20.7.2024
Kuvaus:
Heather Morrisin uutuusromaani on tositapahtumiin pohjautuva tarina naisista, jotka joutuivat japanilaisten pitämälle vankileirille Indonesiassa toisen maailmansodan aikana.
Australialainen sairaanhoitaja Nesta James ja englantilainen muusikko Noah Chambers sekä suuri joukko skotlantilaisia, kiinalaisia, uusiseelantilaisia ja singaporelaisia naisia päätyvät japanilaisten vankileirille pommikoneiden tuhottua laivan, jolla viimeisiä siviilejä yritettiin kuljettaa turvaan murtuneesta Singaporesta. Leirillä nälkä, väkivalta ja sairaudet olivat uhkana päivittäin, mutta Norahin ja Nestan johdolla naiset löytävät itsestään rohkeutta ja neuvokkuutta voittaa vastukset ja selviytyä hengissä. Pitääkseen vankien mielialaa yllä Norah perustaa kuoron, joka lopulta esittää klassista musiikkia a cappellana.
Nousevan auringon sisaret on naisten sotaromaani ja kertomus naisten sisaruudesta, urheudesta ja ystävyydestä synkimpinäkin hetkinä. Kirjan on suomentanut Kristiina Drews.
Kommentti:
Heather Morris kirjoittaa mielestäni todella taitavasti 2. maailmansodan ajan tapahtumista. Sama aihepiiri on hänen aiemmissakin kirjoissaan, kuten esim. Auschwitzin tatuoija. Tarinat pohjautuvat oikeiden ihmisten kokemuksiin, mutta tietenkin, koska tapahtumista on jo aikaa, kaikki eivät ole enää itse voineet tarinaansa kertoa. Aineistona on aina henkilöiden ja heidät tunteneiden ihmisten kertomaa sekä valokuvia.
Näissä fakta ja fiktio on mielestäni yhdistetty uskottavasti ja taitavasti.
(410 sivua.)
Tunnisteet:
1900-luku,
lomakirja,
lukupäiväkirja2024,
maailmansota,
sota-aika,
tosi henkilö,
vankeus,
Åland
tiistai 9. heinäkuuta 2024
Cook, Lorna: Ystävät, rakastavaiset, viholliset
Lorna Cook: Ystävät, rakastavaiset, viholliset
The Girl from the Island, 2021
Suom. Nina Mäki-Kihniä
Bazar Kustannus Oy, 2024
Luin ~ 8.7.2024
Kuvaus:
Rakkautta ja vastarintaa Guernseyn saarella.
Lorna Cookin Ystävät, rakastavaiset, viholliset on sydänjuuria myöten liikuttava tarina toisiinsa kietoutuvista kohtaloista ja taistelusta vapauden puolesta.
Guernseyn saaren sydämessä kohoaa jylhä kaksitorninen talo, Deux Tourelles. Kun taloa valmistellaan myyntikuntoon, sen sopukoista löytyy vihjeitä asukkaiden vaiheista toisen maailmansodan aikana. Keitä ovat valokuvassa hymyilevät nuoret? Kuka joutui keskitysleirille?
Vuonna 1940 Guernsey on pelon vallassa. Saksalaiset ovat miehittäneet saaren, eivätkä Le Royn sisarukset päässeet pakenemaan ajoissa. Natsiupseerit ovat ilmoittaneet majoittuvansa saaren rakennuksiin, ja pian Deux Tourellesinkin oveen koputetaan. Kun tulija astuu sisään, käy ilmi, että hän on ollut talossa ennenkin.
Ystävät, rakastavaiset, viholliset on suuri kahden aikatason lukuromaani perhesiteistä, äärimmäisistä uhrauksista ja rakkaudesta toisen maailmansodan dramaattisella näyttämöllä.
Kommentti:
Hieno romaani tärkeästä aiheesta. Miten monella eri tavalla ihmisten elämä rikkoutui toisen maailmansodan takia niin sodan aikana kuin vielä pitkään sen jälkeenkin. Kuinka paljon turhia kuolemia, surua, tuskaa, myös salattuja asioita. Niin paljon on jäänyt myös kertomatta, monestakin syystä. Saksalaisuus ja juutalaisuus on pitänyt salata vielä pitkään sodan jälkeenkin - ja kohta ei silminnäkijäkertomuksia enää olekaan.
Tämä tarina on hyvä lisä aiheesta, mutta omaa lukukokemusta haittasi melkoisesti kahden aikatason välillä hyppely. Parhaimmillaan aikatasot tuovat syvyyttä ja mielenkiintoa tarinaan, mutta tällä kertaa tarinan veto piti hakea aina hyppäyksen jälkeen uudelleen.
Juuri kun nykyhetken henkilöt alkoivat elää, hypättiin menneisyyteen ja sen ajan henkilöt piti viritellä uudestaan henkiin.
Aika kauan tätä kirjaa sitten lueskelinkin.
(464 sivua.)
The Girl from the Island, 2021
Suom. Nina Mäki-Kihniä
Bazar Kustannus Oy, 2024
Luin ~ 8.7.2024
Kuvaus:
Rakkautta ja vastarintaa Guernseyn saarella.
Lorna Cookin Ystävät, rakastavaiset, viholliset on sydänjuuria myöten liikuttava tarina toisiinsa kietoutuvista kohtaloista ja taistelusta vapauden puolesta.
Guernseyn saaren sydämessä kohoaa jylhä kaksitorninen talo, Deux Tourelles. Kun taloa valmistellaan myyntikuntoon, sen sopukoista löytyy vihjeitä asukkaiden vaiheista toisen maailmansodan aikana. Keitä ovat valokuvassa hymyilevät nuoret? Kuka joutui keskitysleirille?
Vuonna 1940 Guernsey on pelon vallassa. Saksalaiset ovat miehittäneet saaren, eivätkä Le Royn sisarukset päässeet pakenemaan ajoissa. Natsiupseerit ovat ilmoittaneet majoittuvansa saaren rakennuksiin, ja pian Deux Tourellesinkin oveen koputetaan. Kun tulija astuu sisään, käy ilmi, että hän on ollut talossa ennenkin.
Ystävät, rakastavaiset, viholliset on suuri kahden aikatason lukuromaani perhesiteistä, äärimmäisistä uhrauksista ja rakkaudesta toisen maailmansodan dramaattisella näyttämöllä.
Kommentti:
Hieno romaani tärkeästä aiheesta. Miten monella eri tavalla ihmisten elämä rikkoutui toisen maailmansodan takia niin sodan aikana kuin vielä pitkään sen jälkeenkin. Kuinka paljon turhia kuolemia, surua, tuskaa, myös salattuja asioita. Niin paljon on jäänyt myös kertomatta, monestakin syystä. Saksalaisuus ja juutalaisuus on pitänyt salata vielä pitkään sodan jälkeenkin - ja kohta ei silminnäkijäkertomuksia enää olekaan.
Tämä tarina on hyvä lisä aiheesta, mutta omaa lukukokemusta haittasi melkoisesti kahden aikatason välillä hyppely. Parhaimmillaan aikatasot tuovat syvyyttä ja mielenkiintoa tarinaan, mutta tällä kertaa tarinan veto piti hakea aina hyppäyksen jälkeen uudelleen.
Juuri kun nykyhetken henkilöt alkoivat elää, hypättiin menneisyyteen ja sen ajan henkilöt piti viritellä uudestaan henkiin.
Aika kauan tätä kirjaa sitten lueskelinkin.
(464 sivua.)
Tunnisteet:
historia,
lukupäiväkirja2024,
maailmansota,
sota-aika
tiistai 25. kesäkuuta 2024
Kinnunen, Tommi: Kaarna
Tommi Kinnunen: Kaarna
WSOY, 2024
Luin ~ 25.6.2024
Kuvaus:
Ihminen ei voi tulla entisekseen, jos ei tiedä, kuka on ollut.
He kiertävät poron etäältä. Se pysähtyy hetkeksi ja katselee heitä tuskaisin silmin, mutta laskeutuu sitten maahan ja koettaa pyöriä kutiavien jalkojensa päällä. Lainasta näyttää kuin se tanssisi yksin vääristynyttä, pelottavaa tanssia, jota se ei saa taukoamaan.
Laina on ollut jo vuosikausia muissa maailmoissa. Hän makaa sairaalassa, kun hänen kolme lastaan tulevat vierailulle. Sisarukset Martti, Eeva ja Marja pohtivat hautajaisjärjestelyjä ja riipivät muistikuvia yhteisestä menneisyydestään, kukin omanlaisiaan. Martti tekee kunnalla auraustöitä ja asuu yhä poikamiehenä kotikylällään, Eevalla ja Marjalla on etelässä vilkkaat elämänsä.
Martti toivoisi siskojen yöpyvän hänen luonaan, kun nyt kerrankin ovat pohjoiseen asti tulleet, mutta heillä on muita suunnitelmia. Vaikka sisaruksilla on aina ollut hyvät välit, on Martti kokenut olevansa kuin ylimääräinen, jakojäännös.
Lainan tarinassa Tommi Kinnunen kuljettaa lukijaansa 2000-luvulta kohti traagisia sotakokemuksia. Partisaanien hyökkäys kesällä 1944 muutti Lainan elämän peruuttamattomasti. Hän on kieltäytynyt muistamasta tapahtuneita ja samalla vienyt muistamisen ja toipumisen mahdollisuuden myös lapsiltaan. ”Vain miesten sodasta saa puhua, sillä naisten sota on äänetön ja kielletty.”
Äitinsä kuoleman lähestyessä Martti hakee yhteyttä sisaruksiinsa ja koettaa täyttää tarinan aukkokohtia, mutta onko jo liian myöhäistä?
Kaarna on tiheätunnelmainen ja vangitsevasti kirjoitettu romaani naisten sodasta, luopumisen vaikeudesta ja siitä, kuinka kuoleman läheisyys muuttaa ihmistä.
Kommentti:
Olipa taas huikea tarina. Samalla tämä on myös valtavan surullinen kertomus. Lukija niin sydämensä pohjasta toivoo, että Lainan tarina avautuisi myös hänen läheisilleen.
Kun yksi ihminen sulkee kokemansa traumat sisälleen, hän varmimmin siirtää ne traumat myös läheisilleen, mikä on todella surullista.
Tämähän pätee edelleen.
Kinnunen rakentaa tarinan nykyhetkestä hyppäys kerrallaan taaksepäin ja tämä ratkaisu toimii todella hyvin.
(204 sivua.)
WSOY, 2024
Luin ~ 25.6.2024
Kuvaus:
Ihminen ei voi tulla entisekseen, jos ei tiedä, kuka on ollut.
He kiertävät poron etäältä. Se pysähtyy hetkeksi ja katselee heitä tuskaisin silmin, mutta laskeutuu sitten maahan ja koettaa pyöriä kutiavien jalkojensa päällä. Lainasta näyttää kuin se tanssisi yksin vääristynyttä, pelottavaa tanssia, jota se ei saa taukoamaan.
Laina on ollut jo vuosikausia muissa maailmoissa. Hän makaa sairaalassa, kun hänen kolme lastaan tulevat vierailulle. Sisarukset Martti, Eeva ja Marja pohtivat hautajaisjärjestelyjä ja riipivät muistikuvia yhteisestä menneisyydestään, kukin omanlaisiaan. Martti tekee kunnalla auraustöitä ja asuu yhä poikamiehenä kotikylällään, Eevalla ja Marjalla on etelässä vilkkaat elämänsä.
Martti toivoisi siskojen yöpyvän hänen luonaan, kun nyt kerrankin ovat pohjoiseen asti tulleet, mutta heillä on muita suunnitelmia. Vaikka sisaruksilla on aina ollut hyvät välit, on Martti kokenut olevansa kuin ylimääräinen, jakojäännös.
Lainan tarinassa Tommi Kinnunen kuljettaa lukijaansa 2000-luvulta kohti traagisia sotakokemuksia. Partisaanien hyökkäys kesällä 1944 muutti Lainan elämän peruuttamattomasti. Hän on kieltäytynyt muistamasta tapahtuneita ja samalla vienyt muistamisen ja toipumisen mahdollisuuden myös lapsiltaan. ”Vain miesten sodasta saa puhua, sillä naisten sota on äänetön ja kielletty.”
Äitinsä kuoleman lähestyessä Martti hakee yhteyttä sisaruksiinsa ja koettaa täyttää tarinan aukkokohtia, mutta onko jo liian myöhäistä?
Kaarna on tiheätunnelmainen ja vangitsevasti kirjoitettu romaani naisten sodasta, luopumisen vaikeudesta ja siitä, kuinka kuoleman läheisyys muuttaa ihmistä.
Kommentti:
Olipa taas huikea tarina. Samalla tämä on myös valtavan surullinen kertomus. Lukija niin sydämensä pohjasta toivoo, että Lainan tarina avautuisi myös hänen läheisilleen.
Kun yksi ihminen sulkee kokemansa traumat sisälleen, hän varmimmin siirtää ne traumat myös läheisilleen, mikä on todella surullista.
Tämähän pätee edelleen.
Kinnunen rakentaa tarinan nykyhetkestä hyppäys kerrallaan taaksepäin ja tämä ratkaisu toimii todella hyvin.
(204 sivua.)
Tunnisteet:
historia,
lukupäiväkirja2024,
sota-aika,
suomalainen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)



















