tiistai 31. maaliskuuta 2020

Louis, Édouard: Ei enää Eddy

Édouard Louis: Ei enää Eddy
En finir avec Eddy Bellegueule, 2014
Suom. Lotta Toivanen
Tammi, 2019
Luin ~ 31.3.2020



Kuvaus: (kustantajan)

Henkeäsalpaava omaelämäkerrallinen romaani, joka järkytti Ranskaa.
Ei enää Eddy on Ranskan viime vuosien kohutuin ja puhutuin romaani, joka nousee lähes julman niukkaa kerrontaansa suuremmaksi kuvaksi unohdetusta Ranskasta, köyhyydestä, tuomitsemisesta ja näköalattomuudesta.
Kaikki tietävät, että Eddy Bellegueulessä on jotain vialla: vanhemmat, sisarukset, kyläläiset, ystävät, Eddy itse. Ja vaikka hän yrittää kaikkensa, hän ei muutu. Toiset tunnistavat erilaisuuden ja vainoavat Eddyä, toiset hylkivät häntä. Unohdetulla pohjoisranskalaisella teollisuuspaikkakunnalla sovinismi, köyhyys ja näköalattomuus pitävät valtaa: se Ranska, jonka tunnemme, on unohtanut heidät kaikki. Heitä ei ole olemassa kirjallisuudessa eikä mediassa, heillä on vain tämä hetki, eikä kukaan kuule heitä. Ei enää Eddy kertoo, miten Eddy Bellegueule kasvoi väkivallan keskellä homoseksuaalina, erilaisena, ainoana toiveenaan olla niin kuin muut, ja miten hän löysi kuin sattuman kauppaa pakotien toiseen maailmaan.



Kommentti:

Olihan tämä aivan ainutlaatuinen ja erikoinen kokemus lukea peräkkäin omaelämäkerralliset kirjat suunnilleen samanikäisten poikien elämästä. Toinen oli juutalainen poika Puolassa toisen maailmansodan aikana (Leon Leyson: Poika joka pelastui) ja tässä kirjassa toinen, homoseksuaalinen poika, joka on elänyt nuoruutensa ranskalaisessa pikkukaupungissa tällä vuosituhannella.
Kirja antoi varsin erilaisen kuvan ranskalaisesta köyhästä (jopa syrjäytyneestä) työläisperheestä ja ranskalaisesta elämänmenosta yleensäkin kuin mitä ehkä yleensä kirjallisuudessa ja elokuvissakaan esitetään.
Kirja tietysti käsitteli myös koulukiusaamista ja avasi myös sitä, miksi kiusaamiseen on niin vaikea puuttua. Häpeä estää kertomasta. On niin äärimmäisen häpeällistä olla se, jota kiusataan, joten kiusattu pyrkii viimeiseen asti salaamaan sen ja ainakin vähättelemään sitä.
Ajattelen, että kiusaamisesta tulee ajan myötä tavallaan normaalitila, jolloin siitä on myös vaikea edes kuvitella irtautuvansa. Eddykään ei oikein koskaan tullut ajatelleeksi, että voisi vaikka lähteä pois. Kunnes.
Hyvä kirja, koska ajattelutti!
(184 sivua.)

maanantai 30. maaliskuuta 2020

Leyson, Leon: Poika joka pelastui

Leon Leyson: Poika joka pelastui - Schindlerin listan kuopus
The Boy on the Wooden Box, 2013
Suom. Annika Eräpuro
Tammi, 2014
Luin ~ 30.3.2020


Kuvaus: (kustantajan)

Koskettava, maailmalla huikeaa kiinnostusta herättänyt tarina pienestä puolalaispojasta, joka selviytyi holokaustista Oskar Schindlerin avulla. Väkevä lukukokemus avaa pienen pojan näkökulman toisen maailmansodan aikaisiin juutalaisvainoihin.
Leon Leyson oli vain kymmenvuotias, kun natsit valtasivat Puolan ja hänen perheensä pakotettiin Krakovan gettoon. Uskomattoman tuurin, sinnikkyyden ja rohkeuden avulla poika selvisi natsien vainoista. Leysonin seitsenhenkisestä juutalaisperheestä viisi pelastui Oskar Schindlerin avulla. Poika joka pelastui on ainoa Schindlerin pelastaman lapsen kirjoittama muistelma. Kertomus vangitsee ainutlaatuisella tavalla pienen pojan viattomuuden äärimmäisessä ahdingossa.
Tämä Steven Spielbergin henkilökohtaisesti suosittelema muistelmateos julkaistaan suomeksi Vainojen uhrien muistopäivänä 27.1.2014.


Kommentti:
Nyt on kyllä vaikea keskittyä yhtään mihinkään lukemiseen. Monta aloitin, tämän hitaasti kahlasin, mutta eipä oikein syventymisestä voi puhua. Korona ja karanteeniasiat vievät ajatukset aika hitaiksi.

(246 s.)

maanantai 23. maaliskuuta 2020

Ng, Celeste: Olisi jotain kerrottavaa

Celeste Ng: Olisi jotain kerrottavaa
Everything I Never Told You, 2014
Suom. Sari Karhulahti
Gummerus, 2020
Luin ~ 23.3.2020




Kuvaus:

Leet ovat naapurustonsa ainoa kiinalaisamerikkalainen perhe 1970-luvun Ohiossa. Kolmen lapsen joukosta Lydia on vanhempiensa suosikki. Hänen vanhempansa ovat varmoja, että Lydia saavuttaa kaiken, mitä he itse eivät ole voineet tavoitella.
Kun Lydia löytyy hukkuneena, perhe särkyy. On kuin Lydia olisi ollut haurasta perhettä koossapitävä voima. Mikä johti Lydian kuolemaan, ja mitä sinä yönä oikeastaan tapahtui?
Olisi jotain kerrottavaa on romaani siitä, miten ääneen lausumattomat toiveet voivat luoda kuilun ihmisten välille ja miten pienistä asioista kasvaa hiljaisuudessa isoja. Se on riipaiseva kuvaus kahden kulttuurin välillä elämisestä ja vanhempien lapsilleen asettamista odotuksista.



Kommentti:

Tässä kirjassa kirjailija onnistui kyllä todella hyvin avaamaan eri henkilöiden kautta Lydian kuolemaan johtaneet syyt. Hyvä mysteeri.
Miten helppoa onkaan olettaa asioita toisista ihmisistä ja muodostaa mielipiteensä näiden oletusten perusteella. Vaikka sen näkee toisten kohdalla niin selvästi ja vaikka niin palavasti itse toivoisi, etteivät muut tekisi niin omalla kohdalla. Tai miten toisen sanomiset voikaan ymmärtää väärin, etenkin kun ne osuvat joihinkin omiin kipupisteisiin. Ja miten valtavia, traagisia tapahtumasarjoja voi pienistä väärinkäsityksistä seuratakaan.

(285 sivua.)

maanantai 16. maaliskuuta 2020

Aalto, Marja-Sisko: Timantti

Marja-Sisko Aalto: Timantti
Icasos, 2019
Luin ~ 16.3.2020



Kuvaus:

ESITTELYTEKSTI:
Voiko ihminen olla erilainen sisältä ja ulkoa? Mikä tekee meistä sen, mitä lopulta olemme?
Vanhempi konstaapeli Annette Savolainen kohtaa äärimmäisiä kysymyksiä niin työssään kuin yksityisessä elämässäänkin.
Viides Annette Savolainen -dekkari pureutuu maahanmuuttajateemaan. Kuopion poliisia askarruttaa Balderin sotureiden ja aseistautuneiden maahanmuuttajien välinen raju yhteenotto.
Parantumaton kahvilalli ja Annetten rakas työpari Aatu Heiskanen väsää autoonsa kahvinkeitintä, saa oudon kirjeen ja päätyy selvittämään kuusikymmentäluvun lopulla tapahtunutta henkirikosta. Tapaukseen liittyvät arvoitukselliset, mustat timantit.
Nelli järjestää Annettelle ja Jarille harmaita hiuksia saatuaan kiusallisen tartunnan mopoautokiemuroiden päätteeksi. Koko perhe kokoontuu puhumaan saman pöydän ympärille. Tunteet läikähtelevät yli, kun ratkotaan itse kunkin kiperiä ongelmia.
Marja-Sisko Aallon tapa kuljettaa rinnakkain menneisyyden ja nykypäivän tapahtumia sekä henkilökohtaisia ja yhteiskunnallisia aiheita pitää lukijan tiukasti otteessaan.



Kommentti:

Sympaattisella tavalla jotenkin vähän vanhanaikaisen oloinen kirja ja tarina, vaikka aiheet ovatkin hyvin tätä päivää. Kunnianhimoisesti juonikäänteitä oli useitakin, mutta jotenkin ne jäivät vähän toisistaan etäisiksi. Mukava ja kiltti kirja. Siis kun tarinassa oli mukana muukalaisvihaa ja aikamoisia väkivaltatapauksia, niin kirja oli silti jotenkin pehmeä.
Eikä se välttämättä ole huono asia, mutta jotain särmää jäin ehkä vähäsen vielä kaipaamaan uskottavuuden kannalta.

(214 sivua.)

keskiviikko 11. maaliskuuta 2020

Vaahtera, Veera: Rakkautta, vahingossa

Veera Vaahtera: Rakkautta, vahingossa
Tammi, 2013
Luin ~ 10.3.2020



Kuvaus:

Pihla on kuvitellut tehneensä rakkaudessa varmoja valintoja. Avomies Oton piti olla hyvä ihminen, luotettava kumppani ja taatusti tervehenkinen isäkandidaatti. Mutta kun Pihla alkaa odottaa lasta, Otto häipyykin Intiaan meditoimaan.
Onneksi on Torniojokilaakson mummola, jonne Pihla suuntaa kokoamaan voimiaan. Pohjoisen tyynnyttävä rauha paljastuu matkailumainosten kliseeksi. Miehiä pyörii Pihlan piilopirtin lähimaastossa vaivaksi asti.
Mutta onko heistä sen luotettavammaksi turvaverkoksi yksinäiselle äidille kuin masentuneiden äitien tukiryhmästä?

Veera Vaahtera on kirjailija Pauliina Vanhatalon chick litin suvereenisti hallitseva toinen minä. Hänen esikoisteoksessaan Onnellisesti eksyksissä ikiopiskelija ottaa äärimmäiset keinot käyttöön kasvaakseen vihdoinkin aikuiseksi.


Kommentti:

Etuliepeen määrittely: Veera Vaahtera on kirjailija Pauliina Vanhatalon alter ego, jonka suojissa V. kirjoittaa komediallisia lemmentarinoita mm. Hilja Valtosen, Jane Austenin ja Helen Fieldingin jalanjäljissä.

- Ja kyllä tästä tulikin nuoruudessa ahmitut Anni Polvat ja (Aino?) Räsäset mieleen. Juuri sopivan kevyttä ja jokseenkin odotettu loppu kaupan päälle.
(239 sivua.)

torstai 5. maaliskuuta 2020

Morris, Heather: Cilkan tarina

Heather Morris: Cilkan tarina
Cilka´s Journey, 2019
suom. Pekka Tuomisto
AULA & CO, 2020
Luin ~ 5.3.2020




Kuvaus: (kustantajan)

Auschwitzin tatuoijan tekijän sydäntäsärkevä uutuus
Cilka Klein on vasta kuusitoistavuotias, kun hänet viedään Auschwitz-Birkenaun tuhoamisleirille. Siellä Birkenaun komentaja Schwarzhuber huomaa hänen kauniit pitkät hiuksensa ja erottaa Cilkan muista vangeista. Cilka ymmärtää nopeasti, että valta on ainoa reitti selviytymiseen, vaikka sen vuoksi joutuisi uhraamaan osan itsestään.
Kun Auschwitz vapautetaan, neuvostojoukot syyttävät Cilkaa yhteistoiminnasta, ja hän päätyy jälleen vankileirille. Jokainen päivä on taistelua elämästä ja kuolemasta. Hän ystävystyy leirin naislääkärin kanssa ja oppii hoitamaan sairaita vankeja kurjimmissa mahdollisissa olosuhteissa. Kun hänen hoidettavakseen tulee mies, Alexander, Cilka huomaa että kaikista kauheuksista huolimatta hänen sydämessään on yhä tilaa rakkaudelle.
Cilkan tarina on löyhästi tositapahtumiin perustuva romaani. Se on kunnianosoitus ihmisen tahdonvoimalle ja kyvylle selviytyä mahdottomissa olosuhteissa.



Kommentti:

(Päivitin kirjan nyt heti tänne blogiin, vaikka en ehdikään nyt kommentoida enempää. Haluan palauttaa kirjan mahdollisimman äkkiä kirjastoon seuraavalle luettavaksi.)
( 405 sivua.)