Khemiri, Jonas Hassen: Soitan veljilleni

Jonas Hassen Khemiri: Soitan veljilleni

Jag ringer mina bröder, 2012

Johnny Kniga Kustannus (WSOY), 2020

Luin ~ 29.9.2020

Kuvaus:  (kustantajan)

Jos se olinkin minä?

Yhden aikamme kirkkaimman kertojan romaani siitä, millaista on olla nuori maahanmuuttaja Ruotsissa.

Kun lapsuudenystävä soittaa, Amorilla on muuta tekemistä. Hänellä on oma elämä elettävänään. Kun Ahlem-serkku soittaa ja muistuttaa perheenjäsenistä ja sukuvelvoitteista, Amorilla on muuta tekemistä. Kun ruotsalainen eläinaktivisti Karolina soittaa ja yrittää värvätä Amoria Eläinten oikeudet -yhdistyksen jäseneksi, Amor uskoo tämän puhuvan koodikieltä.

Vainoharhaisena on vaikea liikkua, kuvitellut poliisit ovat koko ajan kintereillä.

Kuka on turvassa ja mitä vähemmistöjä syytetään? Voiko Amor mennä Clas Ohlsonille valittamaan viallisesta poranterästä? Katsotaanko häntä pitkään? Kannattaako hänen sulautua joukkoon, vai onko viisaampaa erottua massasta? Yhden vuorokauden ajan Amorin päässä pyörähtää koko elämänkaari.

Khemirin teksti on ulkoisilta mitoiltaan minimalistisen pelkistettyä. Sanoja on vähän, rivien väliin jää paljon tilaa, mutta se ei ole tyhjää.

Soitan veljilleni on pieni ja itsenäinen taideteos, kuin vastaisku selittelylle ja pateettiselle paisuttelulle.

”Soitan veljilleni ja sanon: Vähän aikaa sitten sattui aivan sairas juttu. Olin matkalla himaan, kun katseeni osui aivan valtavan epäilyttävään yksilöön. Sillä oli musta tukka ja epätavallisen iso selkäreppu ja sen naama oli peitetty palestiinalaishuivilla.

Soitan veljilleni ja sanon: Meni sekunnin murto-osa ennen kuin tajusin, että se oli oma peilikuvani.”

Jonas Hassen Khemiri (s. 1978) teki läpimurtonsa heti esikoisromaanillaan Ajatussulttaani. Sen jälkeen on tapahtunut paljon ja 2000-luvun Stindbergiksi tituleerattu ja monesti palkittu Khemiri nauttii nykyään laajaa kansainvälistä arvostusta niin romaani- kuin näytelmäkirjailijana.

Soitan veljilleni syntyi Khemirin reaktiona Tukholman keskustan autopommi-iskuun (11.12.2010) ja on nyt vihdoin saatavana myös suomeksi.

(127 sivua.)

 

Granholm, Paul: Paluu helvetistä

 Paul Granholm: Paluu helvetistä

Aula & Co, 2020

Luin ~28.9.2020

Kuvaus:

Selviytymistarina elämän nurjalta puolelta

Kimmo Harjula on ruotsinsuomalainen, nykyään Suomessa asuva entinen huumeiden ja alkoholin väärinkäyttäjä ja kovan luokan rikollinen.

Harjulan isä oli sadistinen tyranni, joka pahoinpiteli ja kidutti häntä säännöllisesti jo Harjulan ollessa pieni lapsi. Häntä käytettiin myös seksuaalisesti hyväksi. Selviytyäkseen lähes jokapäiväisistä pahoinpitelyistä hän alkoi haistella liimaa, polttaa hasista ja juoda alkoholia jo 7-vuotiaana. Ennen täysi-ikäistymistään Harjula ehti asua peräti 46 eri kasvatuskodissa.

Harjula istui yhteensä 14 vuotta eri vankiloissa ja jatkoi rikollista toimintaa myös kiven sisässä. Lopulta hänet lähetettiin vankien sopeutumiskeskukseen Lappiin. Yksinäisyydessä tunturin keväthangilla hän päätti muuttaa elämänsä suunnan ja onnistui pääsemään irti päihteistä ja rikollisuudesta. Tuomion suoritettuaan hän kouluttautui terapeutiksi ja on nykyään vapaa mies.

Kommentti:

Hurja elämä ja jokseenkin sellaisenaan kerrottu. Surullisinta on tietysti se, miten pienestä pahoinpidellystä pojasta kasvaa iso ja vaarallinen pahoinpitelijä. Nykyään hän toisaalta pystyy ehkä sitä paremmin auttamaan muita, ja  jos vielä ennaltaehkäisemään joidenkin nuorten ajautumista samoille teille, niin sitä parempi.

(174 sivua.)

Nivukoski, Paula: Mainingin varjo

 Paula Nivukoski: Mainingin Varjo

Otava, 2020

Luin ~ 27.9.2020

Kuvaus:

Pääseekö pohjalaispitäjästä pakoon muualle kuin meren syliin?
Pappilan naisväki oppii vaikenemaan, kun papan askelet kaikuvat portaissa. Evalina taipuu papan tahtoon, kunnes rakastuu nuoreen kalastajaan. Ankara isä ei ikimaailmassa hyväksyisi Andersia vävyksi, joten nuoripari karkaa kaukaiselle luodolle.

 Taakse jää paitsi Papan varjo myös rakas sisko ja äidin hyräily hiljaisissa huoneissa, eivätkä muistot jätä Evalinaa rauhaan. Luonnonvoimat eivät tahdo pahaa, mutta armoa ne eivät anna. Riittääkö Evalinan rakkaus, kun myrsky lyö yli luodon ja Anders viipyy merellä?

Kommentti:

Tämä kirja oli kyllä aivan uskomaton lukukokemus. Kieli oli runollista ja valtavan sisältörikasta, ja siksi jopa välillä hidasta lukea. 

Oli erikoista, miten tarinan sävy muuttui alun kepeästä ja kevyestä, lähes tyttökirjamaisesta ja romanttisesta ensin realistisemmaksi ja loppua kohti todella raskaaksi.  Täytyy nyt tunnustaa, että jossain kohdassa jopa harkitsin kirjan jättämistä kesken, sillä päähenkilön avuttomuus tuntui suorastaan käsittämättömältä. Olisin kaivannut sellaista reipasta naispäähenkilöä, joista kerrotaan selviytymistarinoita. Mutta onneksi luotin kirjailijan taitoon tehdä tästä kokonainen tarina, sillä tulihan se sieltä. Ei lukija sentään saa päättää, millainen tarinan pitää olla, vaikka mieli tekisikin ;).

En tietenkään halua paljastaa juonta, koska kirjan idea on mielestäni se, että lukija ei voi todellakaan aavistaa, mitä tulee tapahtumaan ja mitä toisaalta aiemmin on tapahtunut. Kirjassa keritään vuorotellen auki nykyhetkeä pienellä luodolla sekä Evalinan muistikuvia kotipappilasta. Osa muistoista on niin kipeitä, että ne ovat ehkä unohtuneetkin ja palaavat mieleen vasta, kun tosi on jo kyseessä.  Sen voin kertoa, että kirjan sävy kyllä muuttuu alun kepeydestä aivan toisenlaiseksi. 

Lue  ihmeessä tämä kirja!

Edit. 3.11.2020

Jatkan tätä kommentointia näin vielä myöhemmin, koska  tämä kirja teki vaikutuksen ja kuitenkin muutaman viimeaikaisen kirjan jälkeen olen miettinyt, miksi tässä - ja niissä muissakin - jäin kuitenkin kaipaamaan jotain. 

Tarina on siis todella mielenkiintoinen ja hyvin laadittu sekä oivaltavasti ja taidolla kerrottu. Kieli on rikasta ja omankuuloista, positiivisessa mielessä välillä suorastaan runollista, eikä kuitenkaan liian kikkailevaa. Mielestäni  tarkoituksella "kikkaileva" kieli ei enää lisää tarinaan hyvää, jos se vie liikaa huomion tarinasta.

Mitä siis jäin kaipaamaan? Jäin kaipaamaan persoonaa!

Evalinan tarina on koskettava ja se, miten hänen menneisyytensä paljastuu vähitellen lukijalle ja kertoo hänestä, on juonellisesti oivallista! Mutta itse Evalina henkilönä jää jotenkin hieman tarinansa jalkoihin, ja etäiseksi.

Kun näin traagisen tarinan lukee, sitä haluaisi myös kiintyä henkilöihin, joista lukee. Enkä tarkoita, että päähenkilöstä täytyisi pelkästää pitää, kyllä hänessä särmää ja/tai puutteitakin saa olla. 

Suuri kirjallisuus tulee sieltä, missä uskaltaudutaan ja heittäydytään. Henkilö, johon on kiintynyt, jää lukijan mieleen vielä pitkäksi aikaa - voi olla, että häntä ei unohda koskaan!  Tämän vuoksi pidän erityisen paljon esimerkiksi Ulla-Lena Lundbergin kirjoista. Hänen päähenkilöillään on aina merkitystä, ja kerronnassa on suurta lämpöä.

Ainakin sellainen olo minulle on jäänyt hänen kirjoistaan.

(380 sivua.)

Hulkko, Johanna: Vähäisiä tyyppivikoja

Johanna Hulkko: Vähäisiä tyyppivikoja 

Atena, 2020

Luin ~ 22.9.2020

Kuvaus: (kustantajan)

Löytyykö Saab 99:n tunnistuskaaviosta elämän tarkoitus?

Hauska ja katkeransuloinen lukuromaani kertoo mahdollisuuksiin tarttumisesta. 

Mika on perheenisä ja aviomies. Lisäksi hänen elämässään ovat Saabit. Niitä perheellä on entuudestaan kaksi, mutta kolmaskin tarvitaan. Siitä alkavat ongelmat.                                            Kun Mika tapaa kuntosalilla ystävällisen Titan, asiat mutkistuvat entisestään. Titta ymmärtää Mikaa autoasioissa paremmin kuin oma vaimo, ja ongelmien vyyhti tihenee. Ainoa pakopaikka valheiden kierteestä on livelähetys merikotkan pesästä: Kuinka lintuperhe onnistuu pitämään pakan kasassa? Ymmärtävätkö merikotkat, mistä elämässä on kyse?                              Autojen kovat pinnat yhdistyvät romaanissa hersyvän humoristisesti merikotkien liiskaantuneisiin höyheniin. Teini-ikäisen tyttären selkä ei muistuta enää sitä vauvan selkää, jota Mika piteli kämmenellään. Asiat ovat joko vahvoja tai hauraita – ja sitten vahvatkin pettävät ja hauraat kantavat.

Kommentti:

Tämäpä olikin mielenkiintoinen tuttavuus. Jos pitäisi jotenkin luonnehtia, niin chic litiin kallellaan, mutta siitä ovela, että päähenkilönä ja kertojana oli tällä kertaa mies. 

Jotenkin tämä kerronta upposi minuun. Saab-mies, merikotkien live-seuranta ja elämän merkityksen hukkaantuminen oli mielestäni tässä varsin toimiva ja hyvinkin uskottava  yhdistelmä.

Chic litin "varjolla" voi joskus tehdä varsin teräviä havaintoja ajasta ja ihmisistä, ja se on varsin antoisaa.

(207 sivua.)

Noronen, Paula: Tarja Kulho - Räkkärimarketin kassa

 Paula Noronen: Tarja Kulho: Räkkärimarketin kassa

Tammi, 2020

Luin ~ 19.9.2020

Kuvaus:

Terse! Tervetuloa Räkkärimarkettiin!
Radiomafiasta tuttu sketsihahmo Tarja Kulho palaa korsolaismarketin kassalle ja jakaa pika-analyyseja asiakkaiden tavasta elää.
Tarja Kulho on paitsi profeetta omalla kassallaan myös terapeutti ja kokemusasiantuntija, eikä hän epäröi jakaa näkemyksiään kassahihnan toisella puolella seisoville asiakkaille, halusivatpa he sitä tai eivät. Vuosien asiakaspalvelutyön tuomalla rutiinilla hän tarjoilee yksityiskohtaisia havaintoja muiden elämästä ja elintavoista, mutta vasta ilmoittauduttuaan Uusi suunta työelämälle -kurssille hän tajuaa, ettei ole koskaan pysähtynyt miettimään, mitä itse todella haluaa.

Kommentti:

Kevyt välipalakirja. Olisi varmaan toiminut vaikka kuunnelmana, tai ehkä tämä hahmo on jostain ennestään tuttu, jolloin saa tarinan poljennosta kiinni. Luettuna vähän tylsä, vaikka jutut sinänsä hauskoja olivatkin. Tai ehkä oon itse tylsä. :D

(166 sivua.)

Kinnunen, Tommi: Ei kertonut katuvansa

 Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa: vaellusromaani

WSOY, 2020

Luin ~ 17.9.2020

Kuvaus:

Alkukesällä 1945 viisi naista lähtee norjalaiselta vankileiriltä kotimatkalle läpi poltetun Lapin. Naiset eivät kysele toisiltaan, miksi lähtivät saksalaisten matkaan. Kaikki eivät ymmärrä sitä itsekään.

Toinen maailmansota on loppumassa, ja se mikä oli hyväksyttyä vielä eilen, on tänään muuttunut taas kielletyksi. Millaisilta poikkeusaikana tehdyt valinnat vaikuttavat rauhanajan valossa? Millaisia ovat hetket, joina peruuttamattomia päätöksiä tehdään? Millaista on palata takaisin tietäen, että kukaan ei halua ottaa vastaan?

Tommi Kinnusen odotetussa romaanissa ollaan keskellä avaraa erämaata, tien päällä, vapaana suljetuista huoneista, joissa oli tilaa vain miesten myrskyäville tunteille.

Ei kertonut katuvansa on vaikuttava romaani pelosta ja luopumisesta, mutta myös naurusta ja silloin tällöin tuikkivasta yhteenkuuluvuuden tunteesta.

Kommentti:

Mielenkiintoinen tarina ajasta, jolloin sota on juuri päättynyt ja nämä viisi Norjassa työssä ollutta naiset lähtevät kävellen halki poltetun Lapin. 

Kaikilla on oma tarinansa ennen sotaa, sodan aikana ja sodan jälkeen. Mikä heitä odottaa, ja minne he ovat palaamassa? 

Vai ovatko?

- P.s. Asia, joka ei liity kirjan sisältöön eikä tarinaan itseensä, mutta häiritsi etenkin alussa omaa lukukokemustani: kirjassa oli luvattoman paljon kirjoitus- ja ladontavirheitä! Toivon totisesti, että niitä siivottaisiin ennen kirjan seuraavaa painosta!

(351 sivua.)

Owens, Delia: Suon villi laulu

 Delia Owens: Suon villi laulu

Where the Crawdads Sing, 2018

Suom. Maria Lyytinen

WSOY, 2020

Luin ~ 8.9.2020

Kuvaus:

Sydäntä särkevä kasvutarina, murhamysteeri ja lumoava kertomus luonnon kauneudesta.

Kun pohjoiscarolinalaiselta suolta löytyy kylän oman kultapojan ruumis, epäilykset kääntyvät Kya Clarkiin, joka asuu marskimaan reunalla. Kouluja käymätön juopon tytär, köyhää valkoista roskasakkia – vai jotain aivan muuta? Kya on oppinut selviytymään yksin, ystävystymään suon eläinten kanssa ja lukemaan sen vesiä ja mättäitä. Mutta hänkin kaipaa rakkautta, ja kun villi luonto kohtaa ihmisten maailman, ei mikään ole enää entisellään.

Kommentti:

Paljon hehkuteltu kirja, jonka lukemista olen kauan odottanut. Samalla yritin kuitenkin olla huomioimatta muiden arvioita, koska muiden hehkuttelut saattavat haitata omaa lukemista. Samahan se on elokuvien kanssa.

Mutta kyllä tämä oli hieno tarina. Etenkin alkuosa, jossa kerrotaan pienen tytön selviytymistaistelusta, on varsin sydäntäsärkevä. 

Nykyhetken ja menneisyyden kertominen vuorotellen tuki tarinaa ja avasi hienosti lukijalle aina lisää tapahtumista.

Loppuratkaisu. No, hämmentävä.

(414 sivua.)

Edit. 09/2022: Kävimme katsomassa elokuvan 18.9.2022. Oli hyvä elokuva!