maanantai 23. huhtikuuta 2018

Shafak, Elif: Eevan kolme tytärtä

Elif Shafak: Eevan kolme tytärtä

Three Daughters of Eve, 2016

Suom. Sari Karhulahti

Gummerus, 2018

Luin ~ 23.4.2018



Kuvaus (kustantajan)
Peri kasvaa Istanbulissa seuraten hämmentyneenä isänsä yksinäisen sekularismin ja äitinsä islamilaisen uskonnollisuuden yhteentörmäystä. Opiskeluvuosinaan Oxfordissa Peri tutustuu iranilaiseen ateistityttöön Shiriniin ja poliittisesti suuntautuneeseen Monaan. Näiden kolmen hyvin erilaisista muslimitaustoista tulevan naisen välinen ystävyys on odottamaton: Shirin on syntinen, Mona uskova ja Peri epävarma.
Perin elämä muuttuu dramaattisesti, kun hän tapaa karismaattisen mutta kiistellyn professori Azurin, elävän legendan, joka opettaa seminaareissaan jumalasta. Azur ei ole teisti eikä ateisti vaan kutsuu omaa linjaansa kolmanneksi poluksi. Mutta onko Azur radikaali humanisti, joka voi tarjota uuden rauhanomaisen ja kaikenkattavan lähestymistavan, vai onko hän pohjimmiltaan turmeltunut sielu?
Perin elämän kautta Elif Shafak tutkailee lähietäisyydeltä nykypäivän Turkkia ja paljastaa syvästi jakautuneessa yhteiskunnassa piilevät ongelmat.

Kommentti:
Olipas monenlaista asiaa, isoja aihepiirejä ja silti melkoisen hyvin koossa pysyvä juoni. Salaisuuksia ja yllätyksiä paljastui matkan varrella enemmänkin kuin etukäteen arvasi. Tykkäsin siitä, ettei niitä liikaa ennakoitu. ( Kun joskus tuntuu, että kirjailija liian monta kertaa alleviivaa jotain suurta ja kamalaa yllätystä, joka on tulossa - eikä se sitten niin enää yllätykseltä tunnukaan.)
Tämä kirja oli kyllä jännä yhdistelmä vakavia ja isoja aiheita ja tavallaan kuitenkin kevyttä kerrontaa. Tykkäsin!
(484 sivua.)

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Hirvisaari, Laila: Hiljaisuus

Laila Hirvisaari: Hiljaisuus

Otava, 2016

Luin ~ 15.4.2018



Kuvaus:
Riipaiseva tarina yksinäisen lapsen peloista ja salaisuuksista.

Eletään sodanjälkeistä aikaa pienessä kylässä lähellä itärajaa. Inga on luokan kummajainen. Isovanhempien hoivissa kasvanut yksinäinen tyttö lukee paljon ja on kiinnostunut avaruuden ilmiöistä, mutta on lakannut puhumasta ja hoitaa koulutehtävänsä kirjoittamalla. Esiliinantaskuvihko täyttyy kysymyksistä ja vastauksista.
Opettajalta ei riitä ymmärrystä, luokkatoverit pilkkaavat Nilkku-Inkuksi. Päiväkirja ja mielikuvitusmaailma ovat tytön pakopaikka ja pelastus. Kesävieraaksi saapunut poika lohduttaa ja auttaa viimein kohtaamaan menneisyyden kauhut.
Pitkään vaietuista sota-ajan tapahtumista lähtenyt tarina saa yllättävän lopun.


Kommentti:
Nuoruuden ajan tärkeä kirjailija, Laila (Hietamies) Hirvisaari. En ole aikoihin lukenut hänen kirjojaan, ne tätä edeltävät Venäjän hoviin liittyvät eivät jotenkin oikein iskeneet.
Tykkäsin tästä kirjasta, vaikka kirjan sävy onkin kovin alakuloinen. Hienosti Hirvisaari on mielestäni tavoittanut ajan tavat ja kielenkin, ei ainakaan itselläni särähtänyt korvaan.
(239 sivua.)

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Lintunen, Maritta: Stella

Maritta Lintunen: Stella

WSOY, 2018

Luin ~ 10.4.2018



Kuvaus:
Ole varovainen. Hyvää tarkoittavan ihmisen tahto voi olla lujempi kuin sinun tahtosi.
Liisa muuttaa Helsinkiin kesäksi ja vuokraa huoneen entisen laulajattaren luota. Kesä venyy vuosiksi, vanha diiva kutoo tytön ympärille seitin eikä paluuta entiseen ole.
Stella on romaani syttyvistä ja sammuvista tähdistä, lahjakkuuden armosta ja taakasta. Mutta mitä tapahtuu, jos muut päättävät puolestasi?
Liisa on sairaanhoitaja, joka kirjoitti nuorena intohimoisesti runoja. Juri lääkäri, josta piti tulla pianisti. Vasta myöhemmin selviää, miksi Liisa myi pianon ja lopetti pojan soittotunnit tältä kysymättä.
Sattumalta Juri pääsee säestämään mezzosopraanoa, jolla on ihmeellinen ääni ja tulkintakyky. Intohimo syttyy uudelleen.

Kommentti:

Jännä juttu, tässäkin kirjassa oli musiikkiteema vahvana ja ihan aiheenakin, mutta mieleen tuli välillä Viktor Stanislaus, jonka äskettäin luin. Onko tämä musiikkitermien käyttö nyt trendi vaiko sattumalta olen lukenut näitä...
Mielenkiintoinen tarina ja mielenkiintoisia henkilöitä. Pidin tästä kirjasta lukiessa, mutta lopulta henkilöt jäivät hieman etäisiksi. Toisaalta olen lukenut nyt niin monta koskettavaa kirjaa peräkkäin, että ehkä en vaan pysty koko ajan täysillä eläytymään kaikkiin tarinoihin?
Tykkäsin erityisesti siitä, että musiikkiosuudet olivat luotettavan asiallisia ja tarinaan saumattomasti liittyviä, eivät mitään päälleliimattuja juttuja.

(315 sivua.)

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Björkstam, Ulrika: Nouse nyt

Ulrika Björkstam: Nouse nyt: kuinka selvisin vakavasta onnettomuudesta

WSOY, 2018

Luin ~ 4.4.2018



Kuvaus:
Inspiroiva tositarina selviytymisestä ja elämän merkityksellisyydestä.
Kuvittele että päällesi tippuisi lentokone, kasvosi ja koko kehosi iho palaisivat, menettäisit työkykysi ja avioliittosi kariutuisi. Miten selviäisit?
Marraskuussa 2008 putoava suihkukone syöksyi suomalaisen Ulrika Björkstamin päälle. Onnettomuus mullisti työlleen omistautuneen nuoren naisen elämän raa'alla tavalla. Elintärkeäksi muodostui löytää vastaus kahteen kysymykseen: Miten löytää voimia selviytymiseen? Mikä on se elämä, jota haluaa elää.
Nouse nyt kertoo Björkstamin tarinan uskomattoman onnettomuuden kauhuista ja läpi raastavien hoitojen. Toivon ja epätoivon vuorotellessa hän huomasi, että vaikeista asioista selvitäkseen ei tarvitse olla sankari: meissä kaikissa on voima selviytyä. Nouse nyt.


Kommentti:
Tämän kirjan luin melkein yhdellä istumalla. Kirja kuvaa Ulrika Björkstamin kokeman onnettomuuden ja siitä toipumisen, mutta kirjoittaja pohtii asioita syvemminkin ja tekee teräviä ja mielenkiintoisia huomiota monista asioista.
Mieleeni jäi erityisesti kohta sivulta 245 liittyen siihen, miten paljon ympäristön ja etenkin läheisten ihmisten suhtautuminen vaikuttaa. Ulrika Björkstam kertoo, että hänen läheisensä näkevät hänessä reippaan ja rohkean naisen, selviytyjän, ja sen roolin he hänelle myös antavat.
Tämä on todella mielenkiintoista ja pohtimisen arvoista, kuten moni muukin kirjassa esiin nouseva asia.

(En tietenkään voinut välttyä joissain kohdissa palauttamasta mieleeni meidän tyttäremme tilannetta liikenneonnettomuuden jälkeen v. 2013.)

Hurjasta aiheestaan huolimatta koskettava, rohkaiseva kirja!

(316 sivua.)

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Heinonen, Henna Helmi: Pala omaa taivasta

Henna Helmi Heinonen: Pala omaa taivasta

Tammi, 2018

Luin ~ 2.4.2018



Kuvaus:

Kolme elämää: kuin kolme eri maailmaa. Laura, Ansku ja Joanna: äkkirikas, kovaosainen ja bättre folkia. Jokainen on hukassa. Jokainen yllättää ja koskettaa niin syvältä, että lukijaa huimaa.
Lauran elämä on bisnestä. Jos yrityskauppa toteutuu, hän on miljoonan rikkaampi! Mutta samppanja ei kuplikaan ja Pete jättää. Ehkä maaseudulta saa sisältöä elämään?

Ansku on sidottu osaansa. Kun kierros vanhusten kotihoidossa on ohi, kotona odottaa saamaton mies ja lapsi, jota on vaikea rakastaa. Aika on pakkautunut kerroksiksi eikä Ansku muuksi muutu.

Joannan elämä on kulissia. Tärkeintä on, mitä muut ajattelevat. Kunnes oma tytär on liian lukossa. Kun kulissin työntää itse nurin, se rojahtaa kunnolla.

On yhä aavistus toivosta.



Kommentti:

Tässä taas yksi todella hieno kirja. Kolme tarinaa, kolme erilaista naista. Vaan ovatko he niin erilaisia sittenkään?

Uskomattomat toisiinsa hieman limittyvät tarinat. Karusta ja paikoin rajustakin kerronnasta huolimatta tämä kirja ei ollut lopulta synkkä. Aloin kyllä elää mukana jokaisen naisen kohtaloa ja tietenkin toivoa heille kaikkea hyvää. Suosittelen lämpimästi.
Vaikka kerronta hyppäsi päähenkilöstä toiseen, he erottuivat toisistaan niin selkeästi, että kertaakaan en pudonnut kärryiltä. Usein jäin kyllä kaipaamaan edellistä henkilöä. (P.s. Pienesti hämmennyin kun lopussa pienen pojan nimi oli Onni. Häntä oli siihen asti koko ajan kutsuttu pojaksi.)
Kiitos Henna Helmi Heinoselle tästä kirjasta!
edit. 4.4.2018: Etenkin Ansku ratkaisuineen jää mieleen pitemmäksikin aikaa. Mietin myös sitä, että kun myötäelän hänen tarinaansa, en oikein pysty tuomitsemaan häntä. Hyväksynkö siis hänen ratkaisunsa? (552 sivua.)