Saraste, Petri: Isäni vaiettu sotavankeus

Petri Saraste: Isäni vaiettu sotavankeus
Otava, 2024
Luin ~ 5.6.2024

Kuvaus:

Pysäyttävä selviytymistarina sotavankeudesta ja sen jäljistä.

Rovaniemeläisperheen pojat joutuivat sotaan, missä heistä yksi kuoli, toinen haavoittui ja kolmas joutui venäläisten sotavangiksi suurhyökkäyksessä kesällä 1944. Elinaikanaan Kauko Saraste vaikeni vankeudestaan. Vasta löydettyään myöhemmin isänsä kirjoittaman kertomuksen sotavankeusajasta Petri Saraste ymmärsi, millaisen helvetin hänen isänsä oli käynyt lävitse.
Unohdettujen suomalaisten sotavankien tarina on ajankohtainen myös Ukrainan sodan takia. Sotakirjeenvaihtajana Ukrainassa toiminut Petri Saraste kokee, ettei mikään ole muuttunut vuosikymmenten saatossa. Venäjän synkkä historia ihmisoikeuksien polkijana jatkuu.

Kommentti:

Tämäkin kirja on osoitus siitä, miten yhden ihmisen kerrottu tarina on samalla monen kertomus. Tätä puolta sodista ei ole paljon kerrottu, ja siihenhän on syynsä. Sarasteen isäkin vaikeni asiasta lähes koko elämänsä ajan.
On kuitenkin tärkeää kuulla sodan eri puolista, ja tietenkin ihmisten olisi (ollut) tärkeää saada käsitellä näitäkin traumoja. Se ei ollut tuolloin tapana.

(236 sivua + kuvasivut.)

Pättikangas, Eira: Edessä uusi kevät

Eira Pättikangas: Edessä uusi kevät
Karisto Oy, 2009
Luin ~ 2.4.2023

Kuvaus:

Nuoren naisen kasvuvuodet kotirintamalla - pohjalaiskertojan odotettu uusi romaani.
Viivi on juuri täyttänyt seitsemäntoista joutuessaan monen muun kotirintamalle jääneen tavoin lataamaan patruunoita pimennetylle koulutalolle. Työpariksi osuu naapurikylästä kotoisin oleva salskea Reima, ja jo välirauhan aikana nuoret kihlautuvat hetkeä ennen kuin Reima joutuu suorittamaan asepalvelustaan.
Sota on vasta alussa, kun rintamalta alkaa saapua Viivinkin kotikylään suruviestejä. Kaikesta on ankara pula, mutta lähitalossa aputyövoimana häärivien venäläisvankien sirmakka helisee ja kyläläiset ehtivät pitää lukua nuorten naisten lähistöllä liikuskelevista miehistä: merkille pannaan niin Latva-Murron poikamiesisäntä ja maaottelumarssilla kunnostautunut Otto kuin väliaikaisessa sotasairaalassa toipuva Aartikin. Sodan vihdoin päättyessä Viivi on monta ankaraa kokemusta kypsempi mutta edessä tuntuu kuitenkin olevan uusi kevät.

Kommentti:

(346 sivua.) Iso teksti.

Nivukoski, Paula: Kerran valo katoaa

Paula Nivukoski: Kerran valo katoaa
Otava, 2022
Luin ~ 22.10.2022

Kuvaus:

Kertun ja Johanneksen rakkaus syttyy kirjeissä rintaman ja kotirintaman välillä. Vihkiloma, kevyen kesähelman hulmahdus jokirannassa, kolme kiihkeää yötä. Mutta sota ei säästä surulta. Kerttu kaipaa myös isää, joka lähti kauan sitten Amerikkaan eikä palannut. Silti hän ei ole osannut varautua suruviestien tuomaan tuskaan ja ikävään.
Kun viimeisenä sotakesänä Koskiluhdan tilalle tuodaan töihin venäläisiä sotavankeja, herää Kertun sydämessä kipeä kaipuu.

Kommentti:

Kauniisti ja lempeästi kerrottu Kertun, nuoren naisen tarina jatkosodan ajasta. Kun veljet ja mielitietyt lähtivät, eikä koskaan tiennyt, kuinka käy. Elämä oli raskasta myös kotirintamalla.
Mielestäni tämä Kertun tarina kuvaa todella hienosti tunnelmia ja ajatuksia, mutta myös käytäntöä ja arkea sota-aikana. Ruoan säännöstely, suojeluskunta, ilmavalvontavuorot, uutiset, työ ja uutisten odotus täyttivät päivät.

Pidän todella paljon Paula Nivukosken tekstistä, sen kuvailevuudesta ja asioista, joita kerrotaan myös rivien välissä. Pohjalaismurrettakin on juuri sopivasti.

(414 sivua.)