Otava, 2022
Luin ~ 22.10.2022
Kuvaus:
Kertun ja Johanneksen rakkaus syttyy kirjeissä rintaman ja kotirintaman välillä. Vihkiloma, kevyen kesähelman hulmahdus jokirannassa, kolme kiihkeää yötä. Mutta sota ei säästä surulta. Kerttu kaipaa myös isää, joka lähti kauan sitten Amerikkaan eikä palannut. Silti hän ei ole osannut varautua suruviestien tuomaan tuskaan ja ikävään.
Kun viimeisenä sotakesänä Koskiluhdan tilalle tuodaan töihin venäläisiä sotavankeja, herää Kertun sydämessä kipeä kaipuu.
Kommentti:
Kauniisti ja lempeästi kerrottu Kertun, nuoren naisen tarina jatkosodan ajasta. Kun veljet ja mielitietyt lähtivät, eikä koskaan tiennyt, kuinka käy. Elämä oli raskasta myös kotirintamalla.
Mielestäni tämä Kertun tarina kuvaa todella hienosti tunnelmia ja ajatuksia, mutta myös käytäntöä ja arkea sota-aikana. Ruoan säännöstely, suojeluskunta, ilmavalvontavuorot, uutiset, työ ja uutisten odotus täyttivät päivät.
Pidän todella paljon Paula Nivukosken tekstistä, sen kuvailevuudesta ja asioista, joita kerrotaan myös rivien välissä. Pohjalaismurrettakin on juuri sopivasti.
(414 sivua.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti