Kustannusosakeyhtiö Otava / Atena, 2022
Luin ~ 25.10.2022
Kuvaus:
Koskettava romaani maahanmuuttajanaisesta ja hänen Suomessa varttuneesta tyttärestään.
Leningrad, 1980-luku. Georgi tarjoaa Veralle kodin kommunalkasta, jonka pahvinohuet seinät rajaavat rakkaudelle pienen tilan. Kun Mauno Koivisto kutsuu inkeriläistaustaisia Suomeen, muuttavat Vera ja Georgi Varissuolle Turkuun. Tytär Nina aloittaa koulunsa vieraassa maassa.
Vahvassa suvussa perhesuhteet ovat voimavara mutta ne myös hiertävät. Kun Nina saa lapsia, ylisukupolviset traumat saavat hänet epäilemään itseään. Mitä menneisyydestä haluaa säilyttää, mitä unohtaa? Mikä on maahanmuuttajan paikka - tai ihmisen ylipäätään?
Kommentti:
Minua puhuttelee Anna Soudakovan tapa kertoa. Aiemmin luin hänen esikoiskirjansa Mitä männyt näkevät.
Uskon, että on entistäkin tärkeämpää ymmärtää Suomeen muuttaneiden ajatuksia ja kokemuksia. On myös hyvä tarkastella suomalaisille tuttuja asioita jonkun muun näkökulmasta.
Yksi asia, joka jäi nyt taas mietityttämään hieman enemmän, on ulkopuolisuuden tunne.
Ajattelen, että maahanmuuttajallahan on itsestäänselvästi tunne ulkopuolisuudesta, koska hän on niin monella tapaa erilaisesta kulttuurista kotoisin.
Silti olisi hyvä muistaa, ettei kulttuuriero välttämättä ole ainoa erottava tekijä, tarkoitan, että ilman erilaista taustaakin moni tuntee itsensä ulkopuoliseksi.
Olen ennenkin pohtinut sitä, miten lähes jokainen ihminen kokee erilaisuutta - eli siis tuntee, että muut ovat osa yhtenäistä joukkoa, ja juuri minä olen (ainoa?) se, joka tuntee itsensä erilaiseksi ja ulkopuoliseksi.
Tätä olen omille lapsillenikin yrittänyt kertoa, ettei se päällepäin näkyvä "yhteenkuuluvuus" välttämättä aina ole totta!
Vähän vastaavasti ajatus siitä, että "kaikki muut" ovat niin rohkeita ja esiintymistaitoisia jne., miksi vain minä jännitän sosiaalisia tilanteita. Olen usein väittänyt, että suurin osa ihmisistä jännittää vastaavia tilanteita, mutta ihmiset suhtautuvat jännitykseen eri tavalla - ja joku on ehkä harjoitellut sellaisia tilanteita enemmän.
No, tämä meni nyt jo hieman sivuraiteille, mutta tykkäsin jälleen Soudakovan tarinasta ja kirjoitustyylistä. Alku oli ehkä hieman sekava, jälleen kerraan hypittiin edes takaisin ajassa. Kannattaa siis olla tarkkana, että pääsee kärryille.
Tässä kirjassa tuli myös pieni kurkistus viime kevään Venäjä - Ukraina-tilanteeseen ja siihen, miten se vaikuttaa Suomessa asuviin, venäläistaustaisiin ihmisiin.
((277 sivua.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti