perjantai 30. lokakuuta 2020

Annala, Marko: Kuutio

 Marko Annala: Kuutio

Like Kustannus (Otava), 2020
Luin ~ 30.10.2020




Kuvaus:

Mies katsoi lumoutuneena vaimoaan ja poikaansa. Hän oli nyt jotain enemmän kuin mies, enemmän kuin yksinäinen susi tai oman onnensa seppä. Hän oli isä.

Tässä oli hänen elämänsä suurin saavutus ja tavoite samoissa kapaloissa. Poika. Isä. Tehtävä.

Vuosikymmentä myöhemmin mies pitelee sylissään raivokohtauksesta toipuvaa poikaansa autiossa kodissa. Miksei mikään vanhemmuudessa vastannut hänen odotuksiaan perhe-elämän onnesta?

Marko Annalan kolmas romaani on syvän inhimillinen tarina isyydestä, rakkaudesta ja elämästä haastavan lapsen kanssa. Se tuo esiin myös uuden puolen Annalasta kirjailijana: tumman huumorin sävyt.



Kommentti:

Todella sympaattinen tarina. Alkupuolella kieli oli hetkittäin vähän kömpelöä, mikä hieman hämmensi, koska päähenkilö oli ammatiltaan kirjoittaja. Toisaalta se kuvasi jollain tavalla päähenkilön hämmennystä roolistaan erityislapsen isänä.

Olen tykännyt Annalan edellisistä kirjoista ja tykkäsin tästäkin.

(308 sivua.)



sunnuntai 25. lokakuuta 2020

Moyes, Jojo: Tähtien antaja

 Jojo Moyes: Tähtien antaja

The Giver of Stars, 2019
Suom. Heli Naski
Gummerus Kustannus Oy, 2020
Luin ~ 25.10.2020



Kuvaus:

Alice on jumissa, ikävystynyt ja väärinymmärretty. Tavatessaan varakkaan ja komean amerikkalaismiehen hän hurmaantuu ja tarttuu tilaisuuteen. Avioliitto ja muutto Amerikkaan vaikuttavat suurelta seikkailulta, mutta tuoreen vaimon elämä 1930-luvulla tunkkaisessa pikkukylässä Kentuckyssä onkin kaikkea muuta. Alice saa uuden tilaisuuden seikkailuun, kun kiertävää kirjastoa perustamaan etsitään vapaaehtoisia.

Tulisieluisen Margeryn johtama naisten ryhmä matkustaa hevosilla halki vuoriston tuodakseen kirjat ja lukemisen kaikkien ulottuville, ja viimein Alice löytää kaipaamansa vapauden, ystävyyden ja rakkauden. Mutta kun koko kylä kääntyy heitä vastaan, riittääkö edes heidän vahva uskonsa toisiinsa ja tekemäänsä työhön?

Kommentti:


Tuttua, taattua Jojo Moyesia ja toisaalta kuitenkin aihepiiri pääsi yllättämään. Olipa mukava vapaan viikonlopun kunniaksi kunnolla uppoutua tarinaan ja nauttia lukemisesta. 
Luulin, että mulla on lukujumi, mutta ei siitä nyt taas ollut jälkeäkään.

(448 sivua.)

keskiviikko 21. lokakuuta 2020

Noah, Trevor: Laiton lapsi

 Trevor Noah: Laiton lapsi - Värikäs nuoruuteni Etelä-Afrikassa

Born A Crime: Stories from a South African Childhood, 2016 (?)
Suom. Jaana Iso-Markku
Atena Kustannus, 2020
Luin ~ 21.10.2020




Kuvaus:

Koskettava elämäkerta kuvaa kasvuvuosia rotuerottelun hallitsemassa Etelä-Afrikassa.

Eteläafrikkalaisen Trevor Noahin elämä alkoi rikoksesta: hän syntyi valkoisen isän ja mustan xhosa-äidin lapseksi. Hänen syntymävuonnaan 1984 rotujen sekoittamisesta saattoi saada jopa viisi vuotta vankeutta. Käytännössä Noah eli 5-vuotiaaksi sisätiloissa, ettei häntä vietäisi vanhemmiltaan.

Laiton lapsi kertoo humoristisen rehellisesti vallattomasta pojasta, josta kasvaa rauhaton nuori mies. Kirja on myös Noahin rakastava kuvaus pelottomasta, kapinallisesta ja uskonnollisesta äidistään. Juuri äiti pelastaa lapsensa murhayritykseltä paiskaamalla hänet ulos liikkuvasta pikkubussista. Juuri äiti opettaa tulevalle komediatähdelle, miten vaikeudet voitetaan huumorilla. Ja juuri äiti päättäväisesti pelastaa lapsensa siitä köyhyyden, väkivallan ja hyväksikäytön noidankehästä, joka uhkaa heidän molempien henkeä.

Noah kertoo elämästään taitavan stand up -koomikon keinoin: kirkkaan rehellisesti ja saaden lukijan yhtä aikaa sekä itkemään että nauramaan.


Kommentti:


(358 sivua.)

torstai 8. lokakuuta 2020

Strout, Elizabeth: Olive Kitteridge

 Elizabeth Strout: Olive Kitteridge 

Olive Kitteridge, 2008

Suom. Kristiina Rikman

Tammi, 2020

Keltainen kirjasto nro 505

Luin ~ 7.10.2020



Kuvaus:

Olive Kitteridge on henkilö, jota rakastat vihata.

Vastustamaton romaani kitkerästä Olive Kitteridgestä, jota on helppo vihata ja sääliä. Pulitzer-palkittu teos vakuuttaa, että helpointa Olivea on sittenkin rakastaa.

Olive Kitteridge on eläköitynyt opettaja, joka paheksuu muutoksia kotikaupungissaan Mainen Crosbyssa. Tarkkanäköisesti hän punnitsee maailmanmenoa ja köykäiseksi sen toteaa. Mutta oman elämänsä suhteen Olive on sokea, kyvytön tunnistamaan lähipiirissään tapahtuvia muutoksia. Entinen oppilas, oma lapsi tai aviomies – kukaan heistä ei tunnu tavoittavan Oliven katsetta. Mutta pikkuhiljaa, aivan kuin varkain, alkaa tapahtua muutos. Pala palalta, tarina tarinalta, hahmottuu kuva Olive Kitteridgestä, joka vihdoin katsoo itseään peiliin. Ja se, jos mikä, tekee kipeää.


Kommentti:

Omaa lukuaikaa oli tätä lukiessa kovin vähän ja harvakseltaan, joten tipahdin lukujen välissä ja henkilöiden vaihtuessa kärryiltä. En oikein jaksanut pitää lukua henkilöistä tai ajankohdista tai niiden keskinäisistä suhteista. Tapahtumat ja henkilöt jäivät siis minulle kovin irrallisiksi ja samalla myös Olive aika etäiseksi.

Tästä on elokuvakin olemassa, ehkä katson sen  ja saan lisää irti.


(380 sivua.)