maanantai 26. joulukuuta 2016

Niemi, Juuli: Et kävele yksin

Juuli Niemi: Et kävele yksin

WSOY, 2016

Luin ~ 26.12.2016



Kuvaus :
Egzon ei ole käynyt vieraissa maissa. Hän ei ole käynyt edes siellä mistä hänen sanotaan tulevan.
Ada on 15 ja piirtää vasta omia ääriviivojaan, kun ensimmäinen rakkaus iskee. Adan elämää ovat olleet taiteilijaäidin kanssa jaettu boheemi koti, yhtä kiltti paras kaveri ja lupaava todistus.

Egzonin perhe on Kosovosta ja Egzon on mamu, vaikka on syntynyt Suomessa. Egzonin levottomat jalat pakenevat kodin vaiettuja salaisuuksia ja nopea graffitikäsi maalaa ajatukset kuviksi.
Sinä aamuna rehtorin autoon on peintattu vaalea tyttö ja teksti Run! Ada voisi vielä juosta pakoon, mutta hän ei juokse. Ensimmäinen rakkaus antaa kaiken ja muuttaa kaiken, mutta voi myös repiä palasiksi.


Kommentti :
Hyvä tarina, uskottava nuoruuden kipujen kuvaaja, mielenkiintoinen. Pieni miinus muutamasta kielioppilipsahduksesta (possessiivisuffiksi!?).

perjantai 2. joulukuuta 2016

van Alkemade, Kim: Lapsi nro 8

Kim van Alkemade: Lapsi nro 8

Orphan #8, 2015

Suom. Päivi Paju

HarperCollinsNordic , 2016

Luin ~ 2.12.2016



Kuvaus: On vuosi 1919 ja Rachel Rabinowitz on eläväinen ja iloinen nelivuotias, joka asuu New Yorkissa yhdessä perheensä kanssa. Tragedia hajottaa perheen ja Rachel lähetetään veljensä kanssa lastenkotiin. Siellä Rachel tapaa lääkäri Mildred Solomonin ensimmäistä kertaa. Tohtori Solomon suorittaa lapsilla lääketieteellisiä kokeita ja altistaa Rachelin toistuvasti röntgenhoidoille. Rachel saa hoidoista epämuodostumia, minkä vuoksi muut lastenkodin lapset kiusaavat häntä ulkonäön vuoksi.
Viisitoistavuotiaana Rachelin onnistuu paeta. Rachel luulee jättäneensä kauhistuttavan lapsuuden taakseen, kunnes hän vuosia myöhemmin joutuu kasvokkain pimeän menneisyytensä kanssa. Rachel työskentelee sairaanhoitajana ja tapaa jälleen tohtori Solomonin, joka on nyt syöpäpotilas. Rachelia riivaa ajatus siitä, että tohtori Solomon on saatava ymmärtämään aiemman elämänsä kauhistuttavien tekojen seuraukset ja maksamaan teoistaan. Rachel muuttaa tohtori Solomonin lääkitystä ja altistaa tämän omalle kokeelleen. Ennen yövuoron päättymistä Rachelin pitää valita koston ja anteeksiannon välillä.
Lapsi nro 8 on historiallinen romaani, joka on saanut innoituksen Hebrew Orphan Asylum -lastenkodin tapahtumista New Yorkissa 1900- luvun alussa. Kim van Alkemade on kirjoittanut kiehtovan kertomuksen naisesta, joka joutuu ratkaisun eteen tavatessaan uudestaan lääkärin, joka teki hänellä lääketieteellisiä kokeita vuosia aiemmin.

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Maskame, Estelle: DIMIMY - kaipaan

Estelle Maskame: DIMIMY - kaipaan

Did I Mention I Miss You, 2016

Suom. Sirpa Parviainen

Gummerus, 2016

Luin ~ 16.11.2016



Kuvaus:
Eden ja Tyler eivät ole puhuneet vuoteen. Eden on yhä raivoissaan Tylerille, joka vuosi sitten lähti ja jätti hänet hoitamaan yksin tuhoisan sotkun, joka heidän kielletyn suhteensa paljastumisesta seurasi. Eden yrittää nyt keskittyä psykologian opintoihinsa Chicagon yliopistossa. Kesätauolla hän palaa Santa Monicaan, mutta kaikkien yllätykseksi sinne palaa myös Tyler...

Missä Tyler on oikein ollut viimeisen vuoden, ja kuinka hän on voinut muuttua ja kasvaa vuodessa niin paljon? Tyler houkuttelee Edenin tutustumaan uuteen kotiinsa ja elämäänsä. Eden joutuu pohtimaan, onko jo liian myöhäistä antaa anteeksi vai voisiko aika olla heillekin uusi. Kenen hyväksyntää he oikeastaan niin kipeästi kaipaavat?

DIMIMY – Kaipaan on Estelle Maskamen DIMILY-trilogian päätösosa.

Kommentti / Ällistyin hieman tämän päätösosan vetävyydestä. Teki hyvää lukea näitä ajatuksia, hyvässä suhteessa kevyttä (onnellista) juonta ja matkan varrella mietittyjä juttuja. Ei (edelleenkään) ollenkaan niin kevyttä kuin päälle päin näytti. Kiitokset kuopukselle (13 v.) hyvästä lukuvinkistä!

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Maskame, Estelle: DIMINY - tarvitsen

Estelle Maskame: DIMINY - tarvitsen

Did I Mention I Need You, 2015

Suom. Sirpa Parviainen

Gummerus, 2016

Luin ~ 12.11.2016



Kuvaus
Tyler ja Eden ovat vältelleet toisiaan kohtaan tuntemiaan suuria tunteita viimeiset kaksi vuotta, perheidensä tähden. Sitten Tyler kutsuu Edenin viettämään kesää kanssaan New Yorkiin.
Kaksin kaukana vanhemmistaan ja ystävistään, New Yorkin vastustamattomassa sykkeessä he eivät voi enää teeskennellä. Kun kesäromanssi kehittyy joksikin paljon vakavammaksi, Tylerin ja Edenin on kohdattava kotona odottava todellisuus ja tehtävä suuria päätöksiä.
Kuinka heidän vanhempansa reagoivat, jos he tunnustavat kielletyn rakkautensa - ja onko suhde tarpeeksi vahva kestämään paljastuksen tuhoisat seuraukset?


Kommentti:
Nuorimmainen sai kirjavinkin kaveriltaan, luki nämä kesällä ja suositteli mullekin. Myönnän, että mulla oli varauksellinen ennakkoasenne. Nyt voin myöntää, että kirjat ovat yllättäneet positiivisesti. Ennakkoasenteesta huolimatta olen tullut houkutelluksi tarinaan mukaan ja haluan todellakin tietää, miten tämä lopulta ratkeaa <3 . Onneksi seuraava osa odottaa jo kirjastossa minulle varattuna!

torstai 10. marraskuuta 2016

Maskame, Estelle: DIMILY

Estelle Maskame: DIMILY - rakastan: Did I Mention I Love You?
2015

Gummerus, 2016

Suom. Sirpa Parviainen

Luin ~ 9.11.2016
<
Kuva


Kuvaus:
Kun 16-vuotias Eden Munro päättää viettää kesän isänsä ja tämän uuden vaimon luona Santa Monican rantakaupungissa Kaliforniassa, hän ei arvaa, mihin tuli oikein lähteneeksi.
Edenillä on nyt arjessaan kolme uutta velipuolta, joista vanhin on Tyler Bruce, paha poika, jolla on lyhyt pinna ja iso ego. Eden tulee vedetyksi mukaan Tylerin ystäväpiiriin ja kalifornialaiseen teinielämään. Yrittäessään oppia ymmärtämään Tyleriä hän huomaa olevansa peruuttamattomasti ihastumassa siihen ainoaan väärään velipuoleensa. Lisätään soppaan Tylerin ripustautuva tyttöystävä ja Edeniin silmänsä iskenyt poika, ja luvassa on salaisuuksia, valheita ja kosolti draamaa.
Mutta kuinka Eden saa pidettyä tunteensa kurissa? Ja saako hän ikinä selville totuutta Tylerista?

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Latvus, Sisko: Kaksi sateenkaarta

Sisko Latvus: Kaksi sateenkaarta

WSOY, 2014

Luin ~ 2.11.2016



Kuvaus:
Neuvostoliiton hajoaminen erottaa nuoret rakastavaiset

Neuvostoliitto hajoaa, ja 15-vuotiaan Innan maailma romahtaa. Ensirakkaus joutuu katkolle suomalaistaustaisen perheen muuttaessa Pietarista Helsinkiin.
Vuonna 1991 valta vaihtuu Moskovassa tiuhaan ja Viro itsenäistyy. Innan suomalaistaustainen perhe muuttaa myllerryksen keskellä Pietarista Helsinkiin.
Paluuta entiseen ei ole. On jätettävä taakse koko lapsuus, vanhat ystävät, musiikki ja tummasilmäinen Daniel. Miten pitkän välimatkan ensirakkaus voi kestää?
Sisko Latvus tekee lähihistoriaan sijoittuvia nuortenkirjojaan varten huolellista tutkimustyötä. Kirjan lopussa on liite, jossa kuvataan keskeiset faktat tarinan takana.

Savon Sanomissa.
Kommentti /
Oli todella mielenkiintoista jatkaa edellisen kirjan suvun tarinaa ajalta, jonka itsekin muistaa. Neuvostoliiton hajoaminen, Viron ja muiden Baltian maiden itsenäistyminen. Kuinka kaukaiselta nekin jo tuntuvat.

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Latvus, Sisko: Kaukana omalta maalta

Sisko Latvus: Kaukana omalta maalta

WSOY, 2011

Luin ~ 26.10.2016



Kuvaus
Eletään vuotta 1942 piiritetyssä Leningradissa. Inkerinsuomalainen 13-vuotias Paavo on sisarussarjan vanhin ja näkee perheensä kanssa nälkää isän ollessa rintamalla. Eräänä aamuna äiti palaa leipäjonosta mukanaan järisyttävä tieto - heidät siirretään Siperiaan.

Nopeasti aikuistumaan joutuva Paavo säilyttää äärimmäisissäkin oloissa elämänuskonsa ja toivonsa paremmasta. Hän ei pysty myöskään unohtamaan matkan varrella tapaamaansa eestiläistä Marea.

Kirjan keskeiset tapahtumat ovat tosia ja Paavon ääni kertoo kokonaisen kansanosan kovasta kohtalosta. Stalinin vainoissa yli 100 000 inkerinsuomalaista karkotettiin 1930- ja 40-luvulla historiallisilta asuinsijoiltaan, ja samalla yritettiin tuhota heidän kielensä ja kulttuurinsa.

Kommentti

tiistai 18. lokakuuta 2016

Jones, Sadie: Ehkä rakkaus oli totta

Sadie Jones: Ehkä rakkaus oli totta

Fallout, 2014

Suom. Marianna Kurtto

Otava, 2015

Luin ~ 18.10.2016



Kuvaus
Nämä ihmiset muuttavat sydämeesi. Neljä nuorta etsii paikkaansa 1970-luvun Lontoon teatterimaailmassa. Syvälle syöpyvä romaani nuoruudesta ja taiteesta, rakkaudesta ja intohimon tuhovoimasta.
Luke kirjoittaa yökaudet. Kun hän sattumalta kohtaa teatterilaiset Paulin ja Leighin, hän tietää tulleensa kotiin. Poikkeuksellisen lahjakkaasta Lukesta tulee Lontoossa tähti.
Sitten Luke rakastuu hurjalla voimalla. Toissijaisilta tuntuvat niin sitoumukset ja oma ura kuin ystävätkin. Minkä kaiken Luke on valmis uhraamaan pitääkseen Ninan ihollaan?

Kommentti:

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Keyes, Marian: Nainen joka varasti elämäni

Marian Keyes: Nainen joka varasti elämäni

The Woman Who Stole My Life, 2014

Suom. Liisa Laaksonen

Tammi, 2015
Luin ~ 12.10.2016



Kuvaus:
Mimmikirjallisuuden mestari iskee jälleen!
Haikean hauska tarina elämän kertakaikkisesta mahdottomuudesta, unelmien tärkeydestä - ja suklaakeksien turmiollisuudesta.
Stella Sweeneylle on tapahtunut sekä hyviä että huonoja asioita. Vakava sairaus, ura menestyskirjailijana, ihanat lapset ja hankala aviomies.
Kaiken kaikkiaan Stella on voiton puolella, kunnes kirjoittaminen lakkaa sujumasta. Suklaakeksit eivät varsinaisesti auta asiaa. Pian Stellalla on kaapillinen liian pieniä vaatteita ja kasvava epäilys siitä, että siippa on mennyt lopullisesti jengoiltaan. Lipuuko uusi elämä auttamatta käsistä?


Hyvä arvio täällä.

Kommentti
Tykkäsin. Ovela kirja, joka vaikutti varsin kevyeltä, mutta ei ollut niin kevyt(mielinen) kuitenkaan. Kirjan nimikin oli aika jännä, ennen loppuratkaisua se sai (tai meinasi saada) uudenlaisen merkityksen. Oikeastaan lukiessa sain sille ainakin kolme eri merkitystä! Edellämainittu Kirjavinkit-kommentti sanoo sen, mitä minäkin ajattelin :).

tiistai 4. lokakuuta 2016

Hislop, Victoria: Paluu

Victoria Hislop: Paluu

The Return, 2008

suom. Laura Jänesniemi

Bazar, 2016

Luin ~ 4.10.2016



Kuvaus:
Alhambran majesteettisten tornien alapuolella Granadan mukulakivikadut resonoivat musiikkia ja salaisuuksia. Sonia Cameron, 35-vuotias lontootar, ei tiedä mitään kaupungin sokeeraavasta menneisyydestä. Hän on Granadassa vain ja ainoastaan tanssiakseen salsaa. Ja ehkä myös flamencoa, tanssia, joka joskus oli kielletty.

Satunnainen keskustelu rauhallisessa kahvilassa sekä kiehtova kokoelma vanhoja valokuvia ja julisteita vetävät Sonian kuin huomaamatta tarinaan Espanjan tuhoisasta sisällissodasta.

Seitsemänkymmentä vuotta aiemmin samaisen kahvilan yhteydessä asuu Ramírezin perhe: vanhemmat, kolme poikaa ja tytär. Espanjan sisäpolitiikassa kuohuu, eikä se voi olla vaikuttamatta perheen elämään. Kun vuonna 1936 kenraali Francon johtama sotilasvallankaappaus tuhoaa maan hauraan tasapainon, on jokaisen valittava puolensa. Granadan keskiössä Ramírezin perhe joutuu todistamaan konfliktin pahimpia julmuuksia. Jokainen joutuu omaan taisteluunsa, kun Espanja repii itseään hajalle.

Kiehtova ja vaikuttava tarina seuraa Soniaa Lontooseen, jossa edesmenneen äidin jäämistöstä löytyy jotain Espanjan historiaan liittyvää.

perjantai 23. syyskuuta 2016

Moyes, Jojo: Jos olisit tässä

Jojo Moyes: Jos olisit tässä

After You, 2015
Gummerus, 2016

Suom. Heli Naski

Luin ~ 23.9.



Kuvaus
Louisa Clark ei ole enää ihan tavallinen tyttö. Hänen elämänsä muuttui, kun hän rakastui Will Traynoriin, menetti hänet ja särki sydämensä. Willin kuolemasta on kulunut puolitoista vuotta, ja Louisa tuntee epäonnistuneensa lupauksessaan aloittaa oma elämä ja elää sitä täysillä. Hän on töissä lentokentällä ja katsoo vierestä, kun muut matkustavat jonnekin pois. Kun Louisa joutuu onnettomuuteen ja palaa kotikyläänsä toipumaan, tuntuu kuin mikään ei olisi muuttunut.

Parannuttuaan Louisa liittyy omaisten sururyhmään, tapaa uusia ihmisiä ja saa jonkinlaisen otteen elämästään. Yllättäen henkilö Willin menneisyydestä saapuu Louisan oven taakse ja muuttaa jälleen aivan kaiken. Huippumenestyneen Kerro minulle jotain hyvää -kirjan jatko-osa kertoo, miten elämistä pitää opetella yhä uudestaan. Koskettava kirja yllättää: lukijalle ennestään tutut henkilöt heräävät eloon, ja Moyes vie heidät paikkoihin, joita he - ja me lukijat - eivät osanneet kuvitellakaan.

Kommentti:
Voi, tykkäsin. Olipa kiva jatko-osa. Etukäteen jopa mietin, haluanko lukea tätä jatkoa, mutta kyllä kannatti. Mielenkiintoinen, vetävä stoori. Sopivassa suhteessa vakavaakin asiaa ja kepeyttä, todella sujuva tarina.

maanantai 12. syyskuuta 2016

Shafak, Elif: Valkoinen elefantti

Elif Shafak: Valkoinen elefantti

The Architect's Apprentice, 2014

Suom. Maria Erämaja

Gummerus, 2016

Kuva

Kuvaus

Nyt en saanut otetta kirjasta.
Välillä jopa mietin, onko vika suomentajassa vai mikä ihme, kun en päässyt lainkaan tarinaan mukaan. Jotenkin tuntui, etten ollenkaan löytänyt sitä punaista lankaa, mikä kirjassa varmaan oli. Tarina ei vienyt mennessään, joten luin sitä todella pitkään ja hitaasti. Siksi sitten välillä jo ehti unohtua, mitä tapahtui. Harmi, kun odotin aika paljon tältä kirjalta.

tiistai 23. elokuuta 2016

Nevanlinna, Arne: Pako

Arne Nevanlinna: Pako

WSOY, 2016

Luin ~ 23.8.2016


Kuvaus: Rakkaus ja valhe sitovat heidät yhteen

Tyttö ja poika pakenevat pommitetusta Dresdenistä vuonna 1945. He kulkevat kenkänsä puhki pölyisillä maanteillä ja erinäisten episodien jälkeen pääsevät omintakeisen Onkel Fritzin kyydissä Bremenin satamakaupunkiin. Sieltä lähtee laiva Amerikan Yhdysvaltoihin. Uudessa kotimaassa on luotava uusi valheellinen identiteetti, jonka varassa Josef ja Katharine - Joe ja Kate - elävät loppuelämänsä.

Pako on 70 vuoden mittainen romaani nuorista, jotka alkavat kaiken alusta, pitkästä avioliitosta ja vanhenemisesta. Se tarkastelee kepeän elegantisti amerikkalaista unelmaa, vaurastumista sekä eurooppalaisuutta, joka ei lähde päähenkilöistä kulumallakaan.

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Hurskainen, Eeva: Aurora Karamzin

Eeva Hurskainen: Aurora Karamzin - Pietarin hovista köyhien auttajaksi

Kirjapaja, 2002

Luin ~ 15.8.2016



Kuvaus:
Aurora Karamzin eli 1808-1902 ja oli aikansa seurapiirikaunottaria. Hän oli keisarinnan hovineitona, mutta harjoitti suuressa määrin hyväntekeväisyyttä. Parhaiten hänet tunnetaan Diakonissalaitoksen perustajana.

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Havaste, Paula: Veden vihat

Paula Havaste: Veden vihat

Gummerus, 2016

Luin ~ 3.8.2016


Kuvaus: ”Jokin oli säikäyttänyt lokit. Kun laiva lipui saaren ohi, Kertte näki rantapuussa istuvan hiilenmustan korpin. Kun tuo vain pysyisi hiljaa, Kertte aneli mielessään, mutta korppi avasi nokkansa ja veden yli kantautui uhkaavasti sointuva ääni. Pahanilmanlintu, Kertte ajatteli ja risti sormet suojakseen.”

1100-luvulle sijoittuva rakastettu Vihat-sarja jatkuu.
Piispan käskynhaltija on hyökännyt Kerten kimppuun, ja Kertte on tarttunut veitseen. Kertte pakenee kauppias Osmin laivaan, ja Osmi lupaa kuljettaa Kerten Tokholmista takaisin Turukylään. Oikukkaat tuulet ja saaristorosvot koettelevat matkalaisia niin, että seuraava talvi joudutaan kuitenkin viettämään Koluvanissa, nykyisessä Tallinnassa.

Kertte asettuu Osmin ja tämän kumppanin Pärnin talouteen. Merten takaa alkaa kuulua uhkauksia: piispan miehet eivät ole antaneet anteeksi. Kun Kerten maha alkaa kasvaa, vaikeutuu suhde myös Pärniin, Osmin todelliseen rakastajaan. Miten Kerten matka jatkuu: Ovatko Pärn ja veden jumalat vielä lepytettävissä? Entä onko kotiin Larrin luo enää paluuta?

Kommentti:
Kyllä, tykkään tästä sarjasta ja Kerten tarinasta. Toisaalta olis kyllä kiva lukea nämä kaikki peräkkäin, mutta kivaa se on näinkin. Hassua, että ekan osan lukeminen meinasi jäädä kesken!

Myron, Vicki: Kirjastokissa

Vicki Myron & Bret Witter: Kirjastokissa

A Small Town, a Library and the World's Most Beloved Cat, 2008

Suom. Laura Beck

Otava, 2008

Luin ~ 1.8.2016



Kuvaus:
Dewey Readmore Books on sekä kysymys että sopiva nimi kissalle, joka löytyy kirjaston palautusluukusta eräänä kylmänä aamuna. Iowan pikkukaupungin kirjasto adoptoi pienen kissan kauneuden, valloittavuuden ja persoonallisuuden vuoksi, mikä pelastaa sekä lama-ajan kirjaston että kaupungin, josta olisi ajan mittaan luultavasti tullut vain elämästä tyhjentynyt aavekaupunki.
Kirjastokissa kertoo kissan tarinan unohtamatta kissan ympärillä olevia ihmisiä, mikä tekee kirjasta ja kissasta mielenkiintoisemman. Yksi pieni kissa tuo iloa, lohdutusta ja onnea niin kirjaston henkilökunnalle, koko pikkukaupungille kuin muulle maailmalle. Kirja on sekä lämminhenkinen, että hauska. Jokainen lemmikin omistanut tietää, kuinka hullu eläin kuin eläin voi olla, mutta on silti vaikeaa saada sitä hullutusta eläväisenä paperille.

/ Koiraihmisille voi suositella vastapainoksi kirjailija ja kolumnisti John Groganin lemmikkielämäkertaa Marley ja minä./


Kommentti:
No hyvä kirja, mutta en ollut varautunut näin perusteelliseen ajankuvan ja pikkukaupungin rakennemuutoksen esittelyyn. Kissasta olisin halunnut lukea enemmänkin, mutta se meinasi välillä jopa jäädä vähän taustalle.

torstai 28. heinäkuuta 2016

Rämö, Matti: Rengasrikkoja Saharassa

Matti Rämö: Rengasrikkoja Saharassa

Minerva, 2009

Luin ~ 27.7.2016



Kuvaus:
Hankalasta sairaudesta toipuminen muuntuu kunto-ohjelman kautta haaveeksi polkea Euroopan halki Afrikkaan asti. Maantieteilijän intohimolla Matti Rämö kertoo, kuinka matka taittuu vuoristoissa kiiveten aina Saharan suolatasangon kammottavaan kuumuuteen saakka. Kommelluksia ja kohtaamisia sattuu; kärsivällisyys on koetteilla, rohkeus ja itsetuntemus kasvavat. Esimerkiksi pusikkotelttailu osoittautuu haastavaksi taitolajiksi tiheään asutuilla seuduilla. Pitkällä reissulla mies pysähtyy usein pohtimaan maailmanmenoa ja omaa elämäänsä. Kirja on hyödyllinen matkaopas pyöräretkeä suunnittelevalle, mutta se on myös tutkimusretki italialaiseen todellisuuteen ja islamilaiseen maailmaan.

"Olin valmis kohtaamaan megapolkaisun haasteen. Matka olisi myös pieni Korkea veisu polkupyörälle, joka on hämmästyttävän hieno ja ympäristöystävällinen liikkumisväline. Pyöräily tekee hyvää sielulle ja keholle. Stressi kaikkoaa satulassa, mieli sulautuu osaksi maisemaa."


Kommentti: Yllättävän hauska lukukokemus :).

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Sendker, Jan-Philipp: Sydämenlyönneissä ikuisuus

Jan-Philipp Sendker: Sydämenlyönneissä ikuisuus

Das Herzenhören, 2002

Suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi

Gummerus, 2016

Luin ~ 15.7.2016 (klo 02)



Kuvaus
Alun perin Burmasta kotoisin oleva Tin Win on menestynyt juristi New Yorkissa. Eräänä päivänä Tin Win ottaa salkkunsa ja lähtee töihin. Hän ei kuitenkaan koskaan saavu työpaikalleen, eikä hänen amerikkalainen vaimonsa ja kaksi aikuista lastaan kuule hänestä enää mitään.

Neljä vuotta myöhemmin Tin Winin tytär, uraorientoitunut Julia saa käsiinsä vuosikymmeniä vanhan rakkauskirjeen, jonka hänen isänsä on kirjoittanut vuonna 1955 tuntemattomalle burmalaisnaiselle. Julia ei tiedä mitään isänsä ensimmäisestä kahdestakymmenestä elinvuodesta ja päättää matkustaa kirjeessä mainittuun pieneen burmalaiskylään. Julian koko maailman mullistavan matkan päättyessä hän on oppinut paljon isästään – ja elämästä yleensä.

Sydämenlyönneissä ikuisuus on ainutlaatuinen lukukokemus omaa tietään etsiville, itämaisesta mystiikasta kiinnostuneille ja kaukomaille havittelijoille. Maailmalla suurmenestykseen noussut romaani on lempeä ja inhimillinen tarina kohtalon erottamista rakastavaisista ja rakkauden voimasta.


Kommentti / Juu, hieno kirja!

torstai 7. heinäkuuta 2016

Nuotio, Lotta: Yksi miljoonista: Modin pako Syyriasta

Lotta Nuotio: Yksi miljoonista: Modin pako Syyriasta

Otava, 2016

Luin ~ 7.7.2016



Kuvaus:
Henkeäsalpaava tositarina nuoren lääkärin pakomatkasta sisällissodan keskeltä Ruotsiin

Modilla oli unelma: suorittaa kirurgin työharjoittelunsa loppuun ja viettää vapaa-aikaa ystävien kanssa. Sitten Syyriassa alkaa kansannousu, mielenosoituksissa loukkaantuneita tulee sairaalaan ja nuori lääkäri yrittää salaa auttaa heitä. Sen jälkeen vankeus murskasi unelmat.

Syyrian presidentti Bashar al-Assadin hallintoa vastustavalle Modille jää vankilasta vapautumisen jälkeen vain yksi vaihtoehto: on paettava kotimaasta, kuten on tehnyt jo lähes neljä miljoonaa muuta. Pakomatka Turkin kautta Eurooppaan on täynnä vaaroja aina Isis-äärijärjestöstä salakuljettajien Välimereen uppoaviin laivoihin.

Kommentti:
Mielestäni tosi hyvä kirja ajankohtaisesta aiheesta. Henkilökohtainen, todenmukainen kertomus, joka ei mässäillyt, vaikka kidutuksistakin kertoi.
Sain mielestäni sopivasti taustatietoa aiheesta, joka herättää paljon kysymyksiä.
Mitä siellä Syyriassa oikein on tekeillä? Syyrian sodastahan on kuultu ja turvapaikanhakijatilanne paisui käsittämättömäksi viime syksynä. Tämä selvensi ainakin itselleni asetelmaa, ja toi yhden tavallisen ihmisen tarinan kautta inhimillisyyttä asiaan.
Kannattaa kyllä lukea.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Jones, Sadie: Kotiinpaluu

Sadie Jones: Kotiinpaluu

The Outcast, 2008

Suom. Marianna Kurtto

Otava, 2016

Luin ~ 3.7.2016



Kuvaus:
Sadie Jonesin suurmenestykseksi noussut esikoinen on riipaisevan kaunis ja uhkaa huokuva romaani perheistä, joissa kulissit merkitsevät enemmän kuin inhimillisyys.

Vuosi 1957. Pörssimeklarin etuoikeutettu poika Lewis Aldridge, 19, on juuri vapautunut vankilasta.
Lewisin kotiinpaluun myötä menneisyyden tapahtumat vuotavat esiin, ja niin perhesiteet kuin pikkukaupungin tekopyhyyskin murenevat.


Kommentti:
Sydäntäsärkevä kirja. Kannattaa ehdottomasti lukea.

En osaisi paremmin kuvailla, joten suosittelen tätä: Leena Lumi.

perjantai 24. kesäkuuta 2016

Morrison, Toni: Luoja lasta auttakoon

Toni Morrison: Luoja lasta auttakoon

God Help the Child, 2015

Suom. Kaijamari Sivill

Tammi, 2016

Luin ~ 24.6.2016


Kuvaus
Morrisonin uutuus tutkii lapsuutta.

Nobelistin niukka, terävä ja paljastava romaani äidin ja tyttären suhteesta, lapsuuden merkityksestä ja syyllisyyden taakasta.
”Ei se mun vika ole. Ei mua voi siitä syyttää. En mä mitään ollut tehnyt enkä tiedä yhtään, miten siinä niin kävi. Vajaa tunti sen jälkeen kun tyttö oli kiskottu mun jalkojen välistä minä jo tajusin että jotakin oli pielessä. Pahasti pielessä. Tyttö oli niin musta että oikein pelotti."
Kun Bride syntyy, hän on "sinimusta, sudaninmusta". Vaaleammalle Sweetness-äidille tyttären ihonväri on katastrofi, ja siitä aukeaa kuilu heidän välilleen. Niin syvä kuilu, että Bride tekee pahan virheen ja tuhoaa viattoman ihmisen elämän saadakseen äidiltään huomiota. Aikuisena hän on kääntänyt ihonvärinsä voitokseen, mutta lapsuuden kokemukset eivät anna rauhaa. Kun rakkaussuhde päättyy, ja yritys korjata vääryydet menee vikaan, on Briden pakko kohdata lapsuutensa.
Toni Morrison (s.1931) tunnetaan väkevänä kertojana, joka on vaikuttanut syvästi Yhdysvaltain mustan väestön identiteetin ja historian ymmärrykseen. Morrison sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1993.

tiistai 21. kesäkuuta 2016

George, Nina: Pieni kirjapuoti Pariisissa

Nina George: Pieni kirjapuoti Pariisissa

Das Lavenderzimmer, 2013

Suom. Veera Kaski

Bazar, 2016

Luin ~ 21.6.2016



Kuvaus
Pariisilainen kirjakauppias Jean Perdu löytää jokaiselle asiakkaalleen juuri tämän mielialaan sopivan kirjan. Hänen ”kaunokirjallisuusapteekistaan”, pienestä Seinessä kelluvasta kirjakauppalaivasta, saa kirjoja kaikkiin vaivoihin. Perdu on herkkävaistoinen ihmistuntija, mutta itseään hän ei osaa hoivata. Hänen sydämensä on särkynyt kaksikymmentäyksi vuotta sitten, ja entisen tyttöystävän Manonin lähettämä kirje on edelleen avaamatta.
Eräänä kesänä Perdu vihdoin lukee kirjeen, ja tuo kesä muuttaa kaiken. Perdu irrottaa laivansa kotilaiturista ja lähtee proomullaan unohtumattomalle jokiseikkailulle kohti menneisyyttä ja Provencen sydäntä – ja kohti elämää. Matka on täynnä tuoksuja ja aistimuksia, rakkautta ja surua.
Kirjan lopussa on Jean Perdun kaunokirjallinen ensiapupakkaus, johon kuuluu rohtoja niin lieviin kuin keskivahvoihin tunne-elämän katastrofeihin. Tiesitkö esimerkiksi, että Peppi Pitkätossu auttaa ihmeidenpelkoon?


Kommentti /

Hurahdin taas siluettiristikoihin. Siksi kirja ei oikein edennyt.. Tämä on tosi kiva kirja, mutta jotenkin ei vaan kauheasti napannut. Juoni ei lopulta tarjonnut oikein mitään uutta ja henkilöt jäivät ainakin itselleni hieman etäisiksi, vaikka mukavia olivatkin.

perjantai 20. toukokuuta 2016

Ferrante, Elena: Hylkäämisen päivät

Elena Ferrante: Hylkäämisen päivät

I giorni dell`abbandono, 2002

Suom. Taru Nyström

Avain, 2004

Luin ~ 20.5.2016



Kuvaus:
Eräänä huhtikuun iltapäivänä heti lounaan jälkeen, mieheni ilmoitti jättävänsä minut. Hän sanoi sen samalla, kun korjasimme likaisia astioita pöydältä.

Näin vähäeleisesti alkaa miehensä hylkäämän Olgan hyökyaallon tavoin paisuvan ahdistuksen kuvaus. Perheelleen omistautuneen päähenkilön ensijärkytys muuttuu epäuskon kautta katkeruudeksi ja raivoksi kaikkia ja kaikkea kohtaan. Hillityn ulkokuoren murruttua näyttäytyy koko inhimillisten tunteiden kirjo, ja miehensä nuoremmalle naiselle menettänyt Olga hoippuu hetken jopa hulluuden partaalla todellisuudentajunsa kadottaneena.
Elena Ferrante on kotimaassaan Italiassa kriitikoiden ylistämä, ja häntä pidetään yhtenä maan merkittävimmistä nykykirjailijoista.

Kommentti... no, sainpas luettua loppuun... Tästä mulle ei oikein jäänyt mitään käteen.

torstai 5. toukokuuta 2016

Williams, John: Butcher's Crossing

John Williams: Butcher's Crossing

Butcher´s Crossing, 1960, 1971

Suom. Ilkka Rekiaro

Bazar, 2016

Luin ~ 5.5.2016


Kuvaus Kansas, 1870. Nuori Will Andrews jättää yliopiston kesken ja saapuu pieneen Butcher's Crossingin kaupunkiin keskelle ei mitään. Hän haluaa kokea Ralph Waldo Emersonin innoittamana alkuperäisen suhteen luontoon, mutta keskilännen kovapintaisten miesten kansoittama onnenonkijoiden kaupunki vaikuttaa tylyltä. Andrews tutustuu pian mieheen, joka saa hänet vakuuttuneeksi Coloradon vuoristossa majailevasta valtavasta biisonilaumasta, jota kukaan ei ole löytänyt.

Neljän miehen uhkarohkea retkikunta lähtee matkaan preerian halki. Raskas matka saa kuin saakin täyttymyksensä, kun miehet jäljittävät biisonilauman ja pääsevät tappamisen makuun. Ajantaju unohtuu, ja talvi pääsee yllättämään miehet.

Butcher's Crossing julkaistiin alun perin vuonna 1960. John Williamsin ylistetyn Stonerin tavoin se on löydetty ja saavuttanut menestyksen vasta nyt, vuosikymmeniä myöhemmin. Tarina kulkee Butcher's Crossingissa toiseen suuntaan kuin Stonerissa, yliopistomaailma vaihtuu karkeaan, kovaan elämään lähellä luontoa. Williams kunnioittaa lännentarinan perinteitä ja tavoittaa jälleen paljaan ihmisyyden kuvauksen. Kirjan pelkistetty kerronta vavahduttaa lukijaa.


lauantai 30. huhtikuuta 2016

Weaver, Eva: Jacobin takki

Eva Weaver: Jacobin takki

The Puppet Boy of Warsaw, 2013

Suom. Anna Lönnroth

WSOY, 2015

Luin ~ 30.4.2016



Kuvaus : Jacobin takki on eeppinen kertomus rohkeudesta ja toivosta keskellä suurinta pimeyttä. Varsovan geton juutalaispoika Mika perii isoisänsä merkillisen päällystakin ja löytää tämän kätkemät taidokkaat käsinuket. Mika ilahduttaa nukketeatterilla geton orpolapsia, mutta pian myös natsit vaativat viihdykettä kapakkailtoihinsa. Näin Mika saa leipää nälkäisen perheensä pöytään. Mutta pian Mika jo auttaa valtavan takin kätköissä pikkulapsia ulos getosta.
Natsien sotaonni kääntyy, ja nyt heitä lastataan samoihin karjavaunuihin joilla he kyyditsivät juutalaisia kaasukammioihin. Max, saksalaissotilas, joka kerran pelastaa Mikan perheen kuolemanleiriltä, joutuu itse Siperiaan. Lopulta heidän kohtalonsa kietoutuvat vielä eriskummallisesti yhteen.


Kommentti
Jännä fiilis tästä kirjasta. Ensinnäkin, tykkäsin kovasti. Hienoa, miten samassa kirjassa oli nyt sekä juutalaiskertomus suoraan Varsovan ghetosta ja lisäksi (ainakin itselleni harvemmin silmään osunut) saksalaissotilaan kertomus. Vankileirit Siperiassa ovat jotenkin historiankirjoituksessa jääneet juutalaisten kokeman alle. Minusta on tärkeää kuulla tarinasta muitakin puolia, se ei mielestäni mitenkään vähennä juutalaisten kokemaa vääryyttä.
En tiedä, johtuiko kokemus omasta lukuaktiivisuudesta, mutta jotenkin alun tarina Mikan kertomana oli parempi (siis kirjallisesti). Jonkunkin kerran kirjan jälkiosassa tuli tunne, että kirjailija vähän oikaisi joissain kohtia. Olisiko kirja venynyt liikaa vai eikö- tarina kantanut siinä kohdassa ihan niin hyvin...? Oikein hyvin oli kuvattu jälkimmäinenkin osuus, mutta vähän se jäi keskeneräisemmän oloiseksi kuin alku.
Tykkäsin oikein paljon kirjan loppuratkaisusta, mutta sekin oli ehkä vähän hätäisen oloisesti toteutettu. Ihan riittävän pitkä ja täysi tarina tämä oli toki, mutta jostain syystä hieman keskeneräisen oloinen tuo loppupuoli.

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Kinnunen, Tommi: Lopotti

Tommi Kinnunen: Lopotti

WSOY, 2016

Luin ~ 19.4.2016



Kuvaus: "Älä koskaan ala joksikin vain siksi että joku toinen niin tahtoo.
"Selkosten kylän Helena on vasta yhdeksän, kun hänet temmataan juuriltaan ja lähetetään yksin sokeainkouluun viisikymmenluvun Helsinkiin.
Vähitellen hän opettelee ison kaupungin tuoksut, äänet, askelmäärät.

Neljäkymmentä vuotta myöhemmin Helenan veljenpoika Tuomas muuttaa omasta halustaan etelän yliopistokaupunkiin. Tuomas tahtoo täyttää vaatimukset ja odotukset. Salaa hän haaveilee omasta perheestä. Etelässä hän myös tutustuu tätiinsä uudella tavalla.
Millaista on elää koko elämänsä sivullisena, toivoa että eräänä päivänä ihmiset eivät kiinnittäisi huomiota eroihin vaan yhtäläisyyksiin? Millaista on kulkea pitkä matka tullakseen siksi, joka tahtoo olla tai joka ehkä jo oli?

Tommi Kinnunen kirjoittaa vahvasti toiseudesta ja oman tien löytämisestä, halusta tulla isäksi sekä taidosta olla äiti.

Lopotti jatkaa menestysromaani Neljäntienristeyksen tarinaa, mutta on oma itsenäinen teoksensa.
Tommi Kinnunen on (s.1973) työskentelee äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana. Hän on kotoisin Kuusamosta ja asuu tällä hetkellä Turussa. Kinnusen esikoisteos Neljäntienristeys (2014) on ollut myynti- ja arvostelumenestys, jonka oikeudet on tähän mennessä myyty neljääntoista maahan.


Kommentti. Pidin kirjasta, mutta narisen, koska en tykännyt yhtään tuosta hyppivästä rakenteesta. Meinasin oikeasti jättää kirjan kesken, kun en vielä sivulla 60+ ollut varma, kumpaa aikaa/henkilöä mikäkin luku käsitteli. Lopulta kirjoititn henkilöt kummastakin ajanjaksosta erilliselle lapulle ja siitä aloin päästä paremmin jyvälle. Vaikka olen siis lukenut Neljäntienristeyksen ja tiesin kyllä henkilöt.
Sinänsä epäoleellinen asia, mutta voi häiritä lukemista todella paljon - tulee tunne, että pitää vähän väliä tarkistella, että olenkohan nyt oikeassa ajassa ja oikeissa henkilöissä. Varsinkin, kun osittain puhuttiin vielä samoista henkilöistä. Huoh.

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Loridan-Ivens, Marceline: Isä, et koskaan palannut

Marceline Loridan-Ivens: Isä, et koskaan palannut
- minun keskitysleiritarinani

Alkuteos: Et tu n'es pas revenu, 2015

Suom. Marja Luoma

Gummerus, 2016

Luin ~ 5.4.2016



Kuvaus: ”Sinä olet vielä nuori, sinä palaat. Minä en palaa.”

Näin sanoi neljätoistavuotiaan Marcelinen isä tyttärelleen matkalla, jonka päätepiste oli Birkenaun keskitysleiri. Isän ennuste toteutui, vaikka Marceline itse toivoi, että nimenomaan isä palaisi, hoitamaan perhettä.

Vierekkäisille leireille päätyneet isä ja tytär kykenivät viestittelemään vain kerran: Marceline sai pienen viestin paperilapulla. Hän ei pystynyt vastaamaan kirjeellä, mutta lähetti isälleen kaasutettujen vaatteiden seasta löytämänsä kultahipun. Nyt, seitsemänkymmentä vuotta myöhemmin Marcline kirjoittaa isälleen ja kertoo mitä leireillä ja niiden jälkeen koki: äiti ei tullut vastaan asemalle.

Loridan-Ivens kirjoittaa viiltävän tarkasti, muistuttaa vastuustamme ymmärtää historiaa ja kritisoiden valtaapitäviä: ”En usko Ranskan viralliseen historiankirjoitukseen.”

Kirjan on Loridan-Ivensin kanssa kirjoittanut kymmenen tietoteosta aiemmin tehnyt toimittaja-kirjailija Judith Perrignon. Ranskalainen kirjallisuuslehti LIRE-lehti valitsi Isä, et koskaan palannut -kirjan vuoden 2015 parhaaksi elämäkerraksi.


Kommentti/
Koruton kertomus, hyvin henkilökohtainen. Todellakin vaikuttaa enemmän tyttären kirjeeltä kuolleelle isällen kuin niinkään romaanilta, onhan kirja myös melko lyhyt. Hyvällä tavalla näin.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Lee, Harper: Kuin surmaisi satakielen

Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen

To Kill a Mockingbird, 1960

Suom. Maija Westerlund

Gummerus, 2005 (9.painos)

Luin ~ 27.3.2016
---
Kuvaus: Harper Leen ainoasta romaanista tuli heti ilmestyessään vuonna 1960 kriitikoiden ja lukijoiden suosikki. Kuin surmaisi satakielen on unohtumaton klassikko, jonka sanoma yllättää ajankohtaisuudellaan. Romaani onkin yksi amerikkalaisen nykykirjallisuuden kulmakivistä.

Kahdeksanvuotias Scout asuu isänsä Atticuksen ja veljensä Jemin kanssa 1930-luvun Alabamassa, Maycombin kaupungissa. Aurinkoiset kesäpäivät ovat täynnä sopivan kokoisia seikkailuja, ja Scout on onnellinen juostessaan vapaana veljensä ja parhaan ystävänsä Dillin kanssa ympäri kaupunkia.

Scout on rakastettavan tuittupäinen, oikean ja väärän eroa opetteleva poikatyttö. Isänsä tavoin hän näkee ihmiset pintaa syvemmältä, ja toisin kuin monet muut Maycombissa, hän ei ole vielä oppinut tuomitsemaan ihmisiä pelkän ihonvärin perusteella. Kun Scoutin isä saa tehtäväkseen puolustaa oikeudessa nuorta mustaa miestä, jota syytetään valkoisen naisen raiskauksesta, Maycomb näyttää todelliset värinsä.
- - - Kannattaa lukea arvio täältä.
Tavoitteena on lukea uutuuskirjojen välissä aina joskus joku klassikko.

perjantai 4. maaliskuuta 2016

Bowen, James: Bobin maailma

James Bowen: Bobin maailma

The World According To Bob, 2013

Suom. Kimmo Paukku

WSOY, 2015

Luin ~4.3.2016



Kuvaus:
Katusoittaja Jamesin ja Bob-kissan yhteiselo Lontoossa on jatkuvaa taistelua jokapäiväisen leivän edestä, mutta siihen tuo iloa kaverusten ystävyys. Koittaa myös päivä jolloin Jamesin on lopetettava lääkkeiden käyttö. Siirtyminen heroiinista metadoniin oli tuskallista, metadonista subutexiin vaikeaa – nyt pitäisi olla kokonaan ilman. James ja Bob ottavat päivän kerrallaan ja James kertoo heidän elämästään vilpittömästi ja hyvään uskoen, huolimatta ympäristön ankeudesta.

James Bowen tuli nuorena, suuria suunnitelmia täynnä 2000-luvun alussa Lontooseen. James sai kuitenkin pian unohtaa muusikkohaaveensa ja hän luisui yhä pahempaan huumekierteeseen. Vasta vastuu kissasta muutti hänen elämänsä. Eläintenystävät alkoivat kiinnittää huomiota rauhalliseen kissaan joka istui katusoittajan jalkojen juuressa. James ja Bob eivät pitkään aikaan tienneet, että heistä oli tullut kuuluisia YouTube-tähtiä, eikä elämä muuttunut kertaheitolla senkään jälkeen kun asia heille selvisi.

James Bowenin ja Bobin elämästä kertova ensimmäinen teos Katukatti Bob (Streetcat Bob) ilmestyi suomeksi keväällä 2014.

Kommentti /

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Pättikangas, Eira: Jokaisella kotinsa

Eira Pättikangas: Jokaisella kotinsa

Karisto, 1999



Kuvaus :
Helmiinan elämä muuttuu 17-vuotiaana, kun hänen isänsä häviää pelissä perheen koko omaisuuden – talot, pellot, metsät, eläimet ja tavarat. Perhe joutuu tien päälle ja samalla purkautuu Helmiinan kihlaus Fransin kanssa – isoon taloon ei köyhtynyttä miniää huolita.
Työtä pelkäämätön Helmiina saa paikan Kotorannan kestikievarista. Ensimmäisenä työpäivänään hän kohtaa vaasalaisen kauppiaan Mikael Larssonin, miehen joka valtaa hänen ajatuksensa. Helmiina päätyy lopulta postinhoitajaksi. Kun Aleksanteri III:n venäläistämistoimet yltyvät, lähtee Mikael ulkomaille ja lupaa takaisin palattuaan keskustella Helmiinan kanssa tulevaisuudesta. Mutta onko miehen lupauksiin luottamista?
Romaani kuvaa kiinnostavasti 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun elämää sekä omaa tietään itsenäisesti etsivän naisen kohtaloa. Kuvauksen saa myös vuonna 1900 julkaistun surumerkin käyttö.
(Tuija Lassila/ Sanojen aika)

perjantai 26. helmikuuta 2016

Sumanen, Nadja: Rambo

Nadja Sumanen: Rambo

Otava, 2015

Luin ~ 26.2.2016



Kuvaus:
"Tunsinko olevani erilainen? En tuntenut. Minä olin. Siksi kai koulu meni niin kuin se meni. En pysynyt penkillä vaan pyrin valumaan sen alle. Jos olisin voinut valita, olisin halunnut olla perusjamppa, jonka nimi on Joni.
Rambo on kasvanut kaksin äidin kanssa ja tottunut selviytymään yksin, kun äiti on masentunut. Pojalla on lyhyt pinna mutta huima mielikuvitus, ja koulussa hän karttaa hyväosaisten seuraa. Kesäloma saa väriä, kun Rambo pääsee äidin mies­ystävän vanhempien mökille. Aamu-uinti. Aamupala. Makaronilaatikkoa. Kello kolmen pullakahvit. Päivärytmi, ruoka-ajat ja maailman hyväsydämisin isäntäväki!
Rauha rikkoontuu, kun niskojaan nakkeleva Liina saapuu. Tytöllä on näennäisesti kaikki hyvin, mutta onko hän yhtään Ramboa onnellisempi?
Nadja Sumanen kuvaa niin lämpimän koskettavasti kolmen sukupolven ihmisiä, ettei heistä raaskisi erota kirjan lopussa!


Kommentti:
Edellisten ankeiden anoreksiakirjojen jälkeen piristysruiske. Hieman alakuloiselta kuulosti tämänkin kirjan alku ja sitten tuli pari pientä asianotkahdusta, jotka hetken häiritsivät. Onneksi vai ne pari pientä, sillä kyllähän tämä oli aivan ihana selviytymistarina. Kiva lukukokemus! Sympaattinen, sellaisesta tykkään.
Kirjan kieli on herkullista, huumoria on mukana sopivasti. Jollain tavalla ihanan "vanhanaikainen" kirja. Suosittelen ihan kaikille, vaikk tämä nuortenkirjaksi lasketaankin!

Ps. Monta kirjaa pienessä ajassa, sillä oikean käden peukku on jänteestä kipeä, enkä voi paljon muuta tehdä kuin lukea :/. Huomenna tosin pitäisi kyetä soittamaan, siksi olenkin nyt kaksi päivää kättä säästänyt.

torstai 25. helmikuuta 2016

Käcko, Marianne: Tapa minut, äiti!

Marianne Käcko: Tapa minut, äiti!
Äidin Kertomus tytöstä, joka kieltäytyi syömästä

Suom. Jaana Nikula

Teos & Söderströms, 2008

Luin ~ 25.2.2016


Kuvaus: Katarina on vain 11-vuotias, kun hänen äitinsä Marianne huomaa, ettei kaikki ole kohdallaan. Katarina laihtuu ja hänen käytöksensä muuttuu. Tytär syö yhä pienempiä annoksia ja lopulta elää pelkällä näkkileivällä. Hän pääsee kuitenkin hoitoon, ja lyhyen sairaalassaolon jälkeen hän on jälleen kunnossa.

Muutaman vuoden päästä Katarinan elämä järkkyy uudelleen. Ennen niin suosittu ja ulospäin suuntautunut tyttö laihtuu ja kalpenee ja muuttuu sulkeutuneeksi. Katarina urheilee pakonomaisesti, eikä ruoka enää maistu hänelle. Äiti saa osakseen raivokohtauksia ja kiroilua, kun yrittää kysellä tyttärensä vointia.

Edessä on uusi hoitojakso – tällä kertaa vuosien mittainen. Psykiatrisessa sairaalassa Katarina menee yhä huonompaan kuntoon ja käy ilmi, että sairaalan tarjoama hoito ei auta. Syvästi ahdistunut tyttö luulee, että ruoka tappaa hänet.

Katarinan pelastukseksi koituu ruotsalainen anoreksiaklinikka, jossa keskitytään syömisen opetteluun. Siellä hän syö itse ensimmäistä kertaa lähes vuoteen – yhden maissinjyvän.

Tapa minut, äiti! on kertomus toivosta ja epätoivosta, kuvaus äidin huolesta ja riittämättömyyden tunteesta. Lukija eläytyy välillä pelon ja kauhunkin tunteiden vallassa tarinaan, joka kuitenkin puhdistaa nuo tunteet. Sillä pimeyttä voimakkaampi on lopulta äidin ehdoton rakkaus, joka pelastaa tyttären hengen.

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Ala-Heikkilä, Minna: Ei mitään hyvää minulle

Minna Ala-Heikkilä: Ei mitään hyvää minulle - kertomus kärsimyksestä ja selviytymisestä

Päivä, 2015

Luin ~ 24.2.2016


Kuvaus
Artturi sairastui anoreksiaan ollessaan vasta kymmenvuotias. Hän on käynyt läpi järeimmän hoidon, mitä Suomessa annetaan. Tämä on kertomus kahdeksan vuoden matkasta äidin kokemana.
Tämä on kertomus siitä, kun äiti ja lapsi tyystin varustautumattomina ja valmistautumattomina joutuvat nopeasti keskelle sairautta ja suurta kärsimystä. Tämä on ennen kaikkea kertomus ehtymättömästä äidinrakkaudesta ja sen voimasta: kertomus kärsimyksestä, taistelusta, sopeutumisesta ja selviytymisestä. Kertomus toivosta.

"Kirja kertoo anoreksian kiduttavasta otteesta ja suloisesta viettelyksestä, joka imee sairastuneen yhä uudelleen pauloihinsa. Keskeisimpänä on kuitenkin äidin syvällinen kasvuprosessi. Tämä tarina näyttää, kuinka suuri myönteinen elämänvoima ihmisen sisällä asuu. Vaikeuksien keskellä voi päättää valita voimaa tuovan näkökulman, joka luo elämän pimeisiin sopukoihin helpottavaa valoaan."
- Pia Charpentier, Helsingin Syömishäiriökeskuksen toiminnanjohtaja


Kommentti
Sydäntäsärkevää. Niin outoa ja surullista; miksi ihmisen (varsinkaan nuoren) pitää kärsiä niin paljon, vaikka elämä voisi olla niin ihanaa. Tai edes tavallista.
Edit. 2021: Olen oman poikani välityksellä tavannut tämän ihanan nuorukaisen, josta kirjassa kerrotaan. Toivon hänelle kaikkea hyvää elämässä.
Nythän syömishäiriö koskettaa todella läheltä.

maanantai 22. helmikuuta 2016

Kwok, Jean: Käännöksiä

Jean Kwok: Käännöksiä

Girl in Translation, 2010

Suom. Ulla Lempinen

Bazar, 2011

Luin ~ 22.2.2016

Kuvaus:
Kun hongkongilainen Kimberly on 11-vuotias, hän muuttaa äitinsä kanssa New Yorkiin ja hänen elämänsä mullistuu. Äiti ja tytär joutuvat asumaan viheliäisessä murjussa ja raatamaan sukulaistensa tehtaassa. Koulussa Kimberly oppii puhumaan englantia ja ymmärtämään paikallisia tapoja. Äiti sen sijaan on edelleen ummikko, ja nuori Kimberly joutuu kantamaan yhä enemmän vastuuta perheen asioista. Kimberly pärjää koulussa hyvin, ja hän pystyy jatkamaan opintojaan stipendien turvin. Hän päättää jo nuorena järjestää itselleen ja äidilleen kunnolliset elinolot, mutta hän ei osaa aavistaakaan, kuinka kivinen tie hänellä on kuljettavanaan.

Kimberly tasapainoilee kahden kulttuurin ja kahden kielen välissä, ja lopulta kuvaan astuu myös kaksi erilaista rakkautta: perinteisiä arvoja kunnioittava kiinalainen Matt ja yhdysvaltalainen eliittikoulun kasvatti Curt. Omaa identiteettiään etsivän Kimberlyn elämä on täynnä vaikeita valintoja ja raskaita uhrauksia.

Koskettava, raju Käännöksiä pohjautuu osittain kirjoittaja Jean Kwokin elämään. Se kertoo kaunistelematta maahanmuuttajien ahdingosta Yhdysvalloissa ja varhain aikuistumaan joutuvan nuoren tytön ponnisteluista vieraassa kulttuurissa.


Kommentti / Tykkäsin taas tästäkin kirjasta. Kyllä on ollut uskomatonta siirtolaisten elämä. Eikä tästä ole mitenkään sataa vuotta, vaan ihan omana elinaikanani tapahtunutta. Sukaisten apukin enemmän kahlitsemista ja hyväksikäyttöä. Toisaalta se on sitten varmaan vaikuttanut sisuunnuttavasti.
Kirjan ehdoton bonus ovat hauskat käännökset, eli miten kiinalaiset sanonnat tulkitaan. Tai miten jokin sanonta onkaan kiinaksi.
Myös kiinalaista kohteliaisuuskulttuuria tämä avaa hauskasti (joskin vakavissa merkeissä).

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Pättikangas, Eira: Vain routainen maa

Eira Pättikangas: Vain routainen maa

Karisto, 2012 (2.painos)

Luin ~ 17.2.2016



Kuvaus:
Rusulan torpan Meimi-tytär joutuu jo 8-vuotiaana isoon Rinta-Talolaan piiaksi. Sen jälkeen arkisen työnteon katkaisevat vain latotanssit, häät ja viikon mittainen vuotuinen loma.
Hetken Meimi kuitenkin kuvittelee, että elämä muuttuu tykkänään toiseksi, kun naapurin nuori isäntä Tuomas rakastuu harvinaisen somaan piikatyttöön. Mutta Tuomaksen vanhemmat eivät ole samaa mieltä.

Vain routainen maa on rakastetun pohjalaiskertojan varhaisteos, joka ilmestyy nyt kaivattuna uutena painoksena. Juurevaa ja todenmakuista kuvausta maaseudun arjesta sadan vuoden takaa maustaa verevä pohjalainen puheenparsi.

lauantai 13. helmikuuta 2016

Helminen, Marjut: Appelsiinilehto

Marjut Helminen: Appelsiinilehto

Minerva, 2016

Luin ~ 13.2.2016



Kuvaus :
Suomalainen erityissairaanhoitaja Sini matkustaa Palestiinaan koulutustehtäviin. Työmatka saa yllättävän käänteen, kun Gazassa puhkeaa jälleen kriisi. Suomessa Sinin liikkeitä seuraa jännittyneenä hänen ystävänsä, Palestiinan pakolainen Fuad.
Appelsiinilehdossa risteävät Sinin ja Fuadin vaiheet ja valinnat Suomessa ja Palestiinassa mutta myös Beirutissa vuonna 1982. Toisiaan vielä silloin tuntematta molemmat kokivat Libanonin sodan.
Sini on Gazassa voimiensa äärirajoilla ja menneisyyden aaveet vainoavat häntä entistä pahemmin. Kun kipulääkkeet loppuvat, hän yrittää lievittää potilaittensa tuskaa ikiaikaisin keinoin, millä on arvaamattomat seuraukset.
Vai onko kaikki vain epätoivoisten ihmisten toivetta, että tapahtuisi jokin ihme, joka lopettaisi väkivallan kierteen?

Lopulta toteutuu myös Fuadin pitkäaikainen haave matkustaa ensi kerran maahan, josta hän pakeni vauvaikäisenä äitinsä sylissä. Myös hän joutuu väistämättä kohtaamaan menneisyyden, sukunsa historian ja oman nykyisyytensä kaksinkertaisena pakolaisena Suomessa.

Marjut Helmisen esikoisromaani vie konfliktialueelle, joka jättää harvat kylmiksi. Jännittävä ja näkökulmaltaan tuore kertomus sukeltaa arkeen sodan oloissa, pakolaisuuteen, haluun auttaa ja autetun tuntoihin. Se kertoo ihmisten kyvystä selviytyä, antaa anteeksi − ja joskus jopa parantua.


Kommentti / Ihan en päässyt tämän kirjan mukaan.

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Lähde, Kalle: Happotesti

Kalle Lähde: Happotesti

Otava, 2015

Luin ~ 7.2.2016



Kuvaus:
Tämä ei ole selviämiskertomus. Tässä tarinassa ei ole onnellista loppua.

Kalle Lähteen omiin kokemuksiin pohjaava esikoisromaani on syvältä kouraiseva ja synkän hauska kertomus aiheesta, joka koskettaa tavalla tai toisella liki jokaista suomalaista: alkoholismista.

Vähä vähältä minäkertojan juominen riistäytyy käsistä: työ on mennyt, itselle valehtelu on ainut keino säilyttää elämänhallinta. Vaimo, joka on huolenpidollaan pitkään mahdollistanut juomisen, päättää viimein lähteä.


Kommentti :
Tässä on kirjoittajalla todella sana hallussaan. Pyrskähdin välillä ääneen nauramaan, vaikka aihe sinänsä ei totisesti naurata. Kammottavaa, miten ihminen voi huijata itseään. Surullisen koominen kirja, sillä näennäisestä pinnallisuudestaan huolimatta ainakin minä haistoin pinnan alla alati kytevän pelon totuuden kohtaamisesta. Totuuden pystyy välttämään juomalla aina sen verran, ettei tarvitse tosissaan nähdä ja hävetä itseään.

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Vuori, Kristiina: Näkijän tytär

Kristiina Vuori: Näkijän tytär

Tammi, 2012

Luin ~ 3.2.2016



Kuvaus:
"- Paetkaa, rouva! Paetkaa, huusi renki Matias ja löi piiskallaan Margareeta Starkin ratsua lautasille. Tamma hypähti ja ryntäsi holtittomaan laukkaan takaisin tulosuuntaansa. Jossakin siellä, vielä toivottoman kaukana, olivat Teinperin kivitornit, koti ja turva.
"Eletään keskiaikaa 1200-luvun Suomessa. Ryöväri käy Margareeta-rouvan kimppuun ja näin saa alkunsa Eira, tulitukkainen tyttö. Lapsen syntyperästä ei puhuta sillä isoisä, Teinperin herra Ulf Stark ei sitä sallisi. Kun neito varttuu, tulee muutakin vaiettavaa. Hän tuntuu perineen isältään näkijän ja shamaanin paheksutun lahjan.

Kristinusko ja pakanuus lyövät yhteen Hämeessä, eikä kukaan ole turvassa. Vaarojen keskellä Eiran kiihkeä, itsepäinen sydän sykkii kiellettyä rakkautta Rikhardiin, sukulaiseen. Mutta hänen uniinsa ilmestyy aivan toinen mies, vieras, pelottava, sotaisa ja - vastustamaton.
Romantiikkaa ja petosta, taistelua ja taikaa - kaikkea tätä ja paljon muuta pursuaa Kristiina Vuoren koukuttava esikoisromaani.


Kommentti /
Tykkään yleensä hurjasti näistä historiallisista romaaneista. Tämä oli jostain syystä aika hidasta ja jotenkin raskasta luettavaa (siis ollakseen kuitenkin kevyehkö tyyliltään). Ihan mielenkiintoinen asetelma, juoni ja henkilöt ja sekalaiset suhteet, kristinuskon ja vanhojen suomalaisten näkijäasioiden pohdintaa ja kuvailua, ajankuva uskottavaa. En varsinaisesti innostunut, mutta toisaalta oli kiva viipyä tarinassa pitkään. Lukeminen tuntui kestävän kauhean pitkään suhteessa suht kevyeeseen tyyliin, ja täytyy tunnustaa, että vähän petyin loppuratkaisuun. Olisin toki toivonut sitä toisenlaista loppua :). Olen laittanut muistiin Vuoren muutkin historialliset kirjat ja aion kyllä lukea vielä jonkun toisenkin, mutta en nyt ihan heti perään. Ehkä kesälukemisena, kun on aikaa lukea pidempiä pätkiä.

perjantai 22. tammikuuta 2016

Mankell, Henning: Tuulten poika

Henning Mankell: Tuulten poika

Vindens son, 2000

Suom. Markku Mannila

Otava, 2001

Luin ~ 21.1.2016



Kuvaus:
Ruotsalainen hyönteistutkija Hans Bengler tuo 1870-luvun lopulla tutkimusmatkaltaan Kalaharista orvoksi jääneen busmannipojan mukanaan Ruotsiin. Pojalle annetaan nimeksi Daniel, ja häntä näytetään ihmisille kaukomaiden ihmeenä kuin hyönteistä ikään. Kun kaikki ei suju suunnitelmien mukaan, Bengler hylkää Danielin lapsettoman skoonelaispariskunnan hoiviin.
Daniel riutuu ikävästä Afrikkaan. Vähä vähältä hänen toivonsa päästä kotiin Kalahariin hiipuu, ja viimeinen isku on tieto siitä, että Bengler on palannut Afrikkaan ilman häntä. Henning Mankell kertoo romaanissaan riipaisevasti juuriltaan revitystä lapsesta, rotuennakkoluuloista ja ihmisten julmuudesta. Tarina perustuu todellisiin tapahtumiin ja on historiallisuudestaan huolimatta yhä valitettavan ajankohtainen.


Kommentti
Tykkään Henning Mankellista. Dekkareita en ole lukenut (koska en paljon lue dekkareita nykyään), mutta niihinkin varmaan kannattaa tutustua.

+ Hyvä analyysi: KLIK.

tiistai 19. tammikuuta 2016

Van Wagenen, Maya: Suosittu

Maya Van Wagenen: Suosittu: omaelämäkerta -
Vintage-viisautta nykyajan nörteille

Popular, 2014

Suom. Leena Perttula

Karisto, 2015
Luin ~ 18.1.2016



Kuvaus:
Koulun sosiaalisessa arvoasteikossa pohjilla oleva Maya saa sattumalta käsiinsä 1950-luvulla ilmestyneen oppaan, jonka neuvoilla kenestä tahansa teinistä pitäisi tulla kaunis, tyylikäs ja suosittu.
Maya päättää aloittaa salaisen ihmiskokeen ja seurata vanhan oppaan neuvoja kirjaimellisesti. Hän alkaa pokkana käyttää pitkiä hameita, sukkanauhavöitä ja helminauhoja, mutta hylkää myös teinimaailman kirjoittamattomat säännöt ja menee ruokalassa istumaan suosittujen pöytään ja tekee tuttavuutta vielä itseäänkin nörtimpien kanssa. Liki vuoden kestävän projektin seuraukset ovat hämmentäviä!

Hurjaan suosioon noussut 13-vuotiaan kirjoittama omaelämäkerta on harvinaisen vilpitöntä luettavaa terävää viihdettä, mutta samalla tärkeää pohdintaa itsetunnosta, rohkeudesta ja suosion mittareista. Mukana on myös aitoja valokuvia Mayan elämän varrelta.

New York Timesin bestseller-listalle kivunneen kirjan käännösoikeudet on myyty 20 maahan, ja DreamWorks on ostanut kirjan elokuvaoikeudet.

Kommentti /

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Marttinen, Annamari: Vapaa

Annamari Marttinen: Vapaa

Tammi, 2015

Luin ~ 13.1.2016

-
-
Kuvaus:
Syvältä kouraiseva kertomus selviytymisestä

Mahdi pakenee poliisin kidutussellistä Bagdadista ja päätyy Suomeen, entiseen vankilaan. Mitä alkaa ihmisessä tapahtua, kun elämä on tauolla ja oma kohtalo toisten käsissä?

Mahdin oli jätettävä taakseen kotinsa, perheensä ja järkyttävät muistonsa. Nyt hän odottaa vastaanottokeskuksessa, että viranomaiset tekevät hänen elämästään päätöksen. Odotuksen kestoa ei ole määrätty. Kun elämä jähmettyy välitilaan, mieli avautuu kuvitelmille ja varovaisille unelmille. Huoneen hiljaisuudessa Mahdille alkaa puhua Patu, samassa sellissä rangaistustaan kärsinyt. Mitä Patu, rikollinen, voi muka kertoa kunnolliselle Mahdille? Tulkkina toimii opettaja, enkelin näköinen.

Kommentti:

lauantai 2. tammikuuta 2016

Simsion, Graeme: Vauvatesti

Graeme Simsion: Vauvatesti

The Rosie Effect, 2014

Suom. Inka Parpola

Otava, 2015

Luin 2.1.2016



Kuvaus :
Hurmaava romanttinen komedia vauvanodotuksesta, joka saa rutiineihinsa kiintyneen tutkijaisän tolaltaan.

Vaimotesti-romaanissa omalaatuinen genetiikan tutkija Don Tillman löysi testilomakkeen avulla vaimokseen Rosien. Pariskunta muuttaa New Yorkiin, ja pian Rosie kertoo, että on aihetta juhlaan. Parin tarkentavan kysymyksen jälkeen Don tajuaa Rosien odottavan vauvaa.

Yllätyksiä inhoava Don häkeltyy, mutta ryhtyy sitten ahkerasti hankkimaan aiheesta tietoa ystäviltään ja internetistä. Valitettavasti vanhemmuuteen liittyy lukuisia sosiaalisia konventioita ja käytöstapoja, jotka eivät koskaan ole olleet Donin vahva puoli. Väärinkäsitys seuraa toistaan hulvattoman hauskassa tarinassa.


Kommentti:
Tykkäsin jo Vaimotestistä ja tämä oli mielestäni vielä parempi. Etua oli tietysti siitä, mettä Don, Rosie ja muut henkilöt olivat ennestään tuttuja. Donhan on aivan riemastuttava tyyppi. Oikea ihminen olisi varmaan käsittämättömän raivostuttavan ärsyttävä, mutta romaanihahmona aivan loistava. Juoni oli kyllä juuri sopivan ovela, jotta jännitys säilyi loppuun asti. Tietysti tekee mieli lukea, miten tarina jatkuu seuraavaksi!