Päivä, 2015
Luin ~ 24.2.2016
Kuvaus
Artturi sairastui anoreksiaan ollessaan vasta kymmenvuotias. Hän on käynyt läpi järeimmän hoidon, mitä Suomessa annetaan. Tämä on kertomus kahdeksan vuoden matkasta äidin kokemana.
Tämä on kertomus siitä, kun äiti ja lapsi tyystin varustautumattomina ja valmistautumattomina joutuvat nopeasti keskelle sairautta ja suurta kärsimystä. Tämä on ennen kaikkea kertomus ehtymättömästä äidinrakkaudesta ja sen voimasta: kertomus kärsimyksestä, taistelusta, sopeutumisesta ja selviytymisestä. Kertomus toivosta.
"Kirja kertoo anoreksian kiduttavasta otteesta ja suloisesta viettelyksestä, joka imee sairastuneen yhä uudelleen pauloihinsa. Keskeisimpänä on kuitenkin äidin syvällinen kasvuprosessi. Tämä tarina näyttää, kuinka suuri myönteinen elämänvoima ihmisen sisällä asuu. Vaikeuksien keskellä voi päättää valita voimaa tuovan näkökulman, joka luo elämän pimeisiin sopukoihin helpottavaa valoaan."
- Pia Charpentier, Helsingin Syömishäiriökeskuksen toiminnanjohtaja
Kommentti
Sydäntäsärkevää. Niin outoa ja surullista; miksi ihmisen (varsinkaan nuoren) pitää kärsiä niin paljon, vaikka elämä voisi olla niin ihanaa. Tai edes tavallista.
Edit. 2021: Olen oman poikani välityksellä tavannut tämän ihanan nuorukaisen, josta kirjassa kerrotaan. Toivon hänelle kaikkea hyvää elämässä.
Nythän syömishäiriö koskettaa todella läheltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti