Austen, Jane: Ylpeys ja ennakkoluulo

Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo
Pride and Prejudice, 1813
Suom. Kersti Juva
Kustannusosakeyhtiö Teos, 2013
Luin ~ 21.4.2025

Kuvaus:

Ylpeys ja ennakkoluulo on rakastetun englantilaiskirjailijan Jane Austenin kenties kuuluisin teos, niin monta kertaa maalaisherrasväen älykkään ja kärkkään tyttären Elizabeth Bennetin ja ökyrikkaan herra Darcyn hitaasti syttyvä rakkaus on esimerkiksi sovitettu televisioon, teatteriin ja valkokankaalle. Mikään ei kuitenkaan voita tarttumista itse kirjaan.
Ylpeys ja ennakkoluulo ei ole pelkkä rakkaustarina. Kuten muissakin Austenin teoksissa, sen romantiikan ja huumorin rinnalla tarkastellaan terävästi esimerkiksi luokkaeroja, tapojen pintakiiltoa, kasvatusta ja naisen asemaa. Aiheita, joiden ongelmat eivät ole kadonneet minnekään meidän aikanamme. Ja kirjoitettuna tavalla, joka tekee Ylpeydestä ja ennakkoluulosta ajattoman.
Ylpeyden ja ennakkoluulon 200-vuotisjuhlan kunniaksi se ilmestyy nyt Kersti Juvan säkenöivänä uutena suomennoksena.


Kommentti:

Olen toki nähnyt Ylpeys ja ennakkoluulo-tv-sarjan, mutta nyt vasta sain tartuttua alkuperäiseen teokseen. Voin suositella!
Lukiessa mieleen tulivat kieltämättä vahvasti tietyt sarjasta tutut kasvot, mutta se ei ainakaan minua haitannut. Hieno klassikkotarina tämä on kuvattunakin, mutta kirjana suorastaan hauska!
Loppusanoissa kerrassaan loistava suomentaja Kersti Juva kirjoittaa: Tärkein päämääräni tässä uudessa suomennoksessa on ollut välittää lukemisen nautinto. Ylpeys ja ennakkoluulo on englanniksi hykerryttävän hauska kirja, ja sellainen toivon sen olevan myös suomeksi.

Ja kyllä, mielestäni tässä suomentaja on onnistuvat aivan mainiosti, sillä ainakin minut kirjan huumori suorastaan yllätti. Myös aikakauden elämäntyylin ja sosiaalisten suhteiden kiemuroiden kuvaaminen oli vaikuttavaa. Ajattelinkin välillä, että todella taitava suomentaja on onnistunut valtavan hyvin tavoittamaan käännöstyössä aikakauden tapakulttuurin hienot yksityiskohdat sanankäänteitä myöten.
Romanttisesta aiheestaan huolimatta (tai ehkä juuri siksi) Ylpeys ja ennakkoluulo on todella tasokas aikalaiskuvaus 1800-luvun naisten asemasta. Naimakaupat oikeastaan määrittivät nuoren naisen loppuelämän toimeentulon.
Herkulliset henkilöhahmot ja mutkikkaat (usein väärinkäsitysten aiheuttamat) juonenkäänteet tuovat oman suolansa tähän todelliseen klassikkoon.

(511 sivua.)

Rees, Tracy: Syreenilehto

Tracy Rees: Syreenilehto
Elopement, 2022
Suom. Anu Heino
Sitruuna Kustannus Oy, 2024
Luin ~ 2.12.2024

Kuvaus:

Rikas perijätär. Sopimaton pari. Seurapiiriskandaali.
On vuosi 1897. Rowena Blythe on rikas, etuoikeutettu ja kaunis. Hänen 24. syntymäpäivänsä lähestyessä hänen odotetaan avioituvan oikeista piireistä. Rowenan vanhemmat tilaavat muotokuvan tyttärestään vahvistaakseen hänen mainettaan merkittävänä seurapiirikaunottarena.
Taidemaalarin nuori apulainen, Bartek, on erilainen kuin kukaan Rowenan aiemmin tapaama mies: villi, romanttinen ja boheemi. Seurapiireissä odotetaan Rowenan kihlausuutista, mutta hänen sydämensä sykkii Bartekille. Rowena tietää, että hänen vanhempansa eivät koskaan hyväksyisi Bartekia, joka heidän silmissään on vain rahaton muukalainen. Rowenan tunteet syvenevät, mutta hänellä ei ole ketään, kenelle uskoutua. Uskaltaako hän vaarantaa kaiken rakkauden vuoksi?
Tracy Rees on kutonut tarinaan värikkäiden hahmojen kudelman myöhäisviktoriaanista taustaa vasten, jossa naisten asema on ahdas, mutta jossa naisasialiike herättelee uudenlaista aikakautta.

Kommentti:

Joskus kevyt kehystarina onnistuu kertomaan mielenkiintoisella ja viisaalla tavalla tärkeistä asioista, mutta tämä ei nyt yltänyt siinä lajissa ihan parhaimmistoon.
Tarinan päähenkilöt olivat mielenkiintoisella tavalla erilaisia, myös eri yhteiskuntaluokista lähtöisin olevia. Kuitenkin minua häiritsi uskottavuusongelma esimerkiksi Rowena Blythen kohdalla. Loppua kohden pidin tarinasta kyllä enemmän, sillä olihan tässä todella mielenkiintoista naisasiaa 1800-luvun lopusta.
Saman kirjailijan Ruusutarha kertoo tätä aiemmista tapahtumista, joten se taitaa jäädä lukematta.


(432 sivua.)

Annola, Johanna: Valkenee kaukainen ranta

Johanna Annola: Valkenee kaukainen ranta
Siltala (Otava), 2024
Luin ~ 18.11. 2024

Kuvaus:

Ulrika ei voi saada takaisin pientä tytärtään, mutta muuten tulevaisuus on valmiiksi suunniteltu: mies arvokkaammassa virassa, Väinö-poika ylioppilas, Ulrika itse vihdoin Rouvasväenyhdistyksen jäsen. Olisi kahvikestejä, iltamia ja muodikkaita pukuja. Olisi keveitä naurahduksia ja hillittyjä keskusteluja, kaikki melkein Ulrikan ulottuvilla.
Sitten jotain odottamatonta tapahtuu, ja kaikki Ulrikan haaveet sortuvat. Kyetäkseen kouluttamaan poikansa Ulrika muuttaa kauas Hämeeseen johtamaan vaivaistaloa, jota asuttavat surkeat vanhukset, elämän kolhimat naiset ja synkästi tuijottavat miehet. Tässä rujossa maailmassa Ulrikan turvana on vain kylmä ylenkatse, jota hän tuntee hoitolaisiaan kohtaan.
Onko kuitenkin mahdollista rakentaa koko elämänsä ja maailmankuvansa uudelleen? Mitkä ovat naisen näköalat 1800-luvun turvattomassa yhteiskunnassa? Miten oma paikka lopulta määrittyy?
Valkenee kaukainen ranta on upea yhdistelmä kauniina soivaa kieltä, historiantutkijan varmuutta ja yleismaailmallisia teemoja.

Kommentti:

Olipa valtavan kiinnostava aihe ja todella taitavasti, mielenkiintoisesti ja uskottavasti kirjoitettu tarina.
Suosittelen vahvasti, jos yhtään kiinnostaa edellisen vuosisadanvaihteen aika Suomessa, tai naisen asema, tai vaivaistalot jne.

(354 sivua.)

Blomqvist, Anni: Hyvästi Myrskyluoto

Anni Blomqvist: Hyvästi Myrskyluoto
Vägen från Stormskäret, 1973
Suom. Liisa Ryömä
Gummerus, 1976
Luin ~ 9.2.2024

Kuvaus:
Myrskyluoto-sarjan viides ja viimeinen osa.
Maijan on jatkettava elämää yksin ilman Jannea. Lapset ovat tukena musertavassa surussa, ja pystyvätkin varttuessaan yhä enemmän auttamaan arjen töissä. Maija voi vihdoin myös toteuttaa vanhan haaveensa kaljaasin hankkimisesta ja opetella kirjoittamaan.
Koittaa myös se hetki, jona Maija joutuu jättämään hyvästit rakkaalle Myrskyluodolleen, pienelle maailmalle joka oli hänen omansa melkein koko elämän ajan.
Kommentti:

Nyt kun olen lukenut koko Myrskyluoto-sarjan, voin kertoa, että en pidä uutuuselokuvasta.
Tai elokuva sinänsä oli hyvä, mutta se ei oikeastaan kerro Anni Blomqvistin Maijasta.
Elokuvan inspiraation lähteenä on toki ollut kyseinen tarina.
Niin paljon hyvin olennaisia asioita on muutettu sekä tarinallisesti että henkilön persoonassa, että mielestäni tämä on kerta kaikkiaan aivan uusi tarina.
Sellaisena toimii oikein mainiosti, vaikka historiallisia tosiseikkoja onkin käsitelty melkoisen vapaalla otteella.

(178 sivua.)

Blomqvist, Anni: Meren voimia vastaan

Anni Blomqvist: Meren voimia vastaan
I kamp med havet, 1971 Suom. Liisa Ryömä
Gummerus, 1980 (5. painos)
Luin ~ 7.2.2024

Kuvaus:
Myrskyluoto-sarjan neljäs osa.
Maija on nyt suurperheen äiti, ja Janne on hänen tukensa ja turvansa. Tulipalon jälkeen Myrskyluotolaiset asuvat Simskälassa, kunnes on aika palata rakentamaan uutta kotia.
Saariston arki on ankaraa ja yksinkertaista, ja Maijan vilpitön ilo pienistä onnen hetkistä heijastuu koko perheen elämään. Meri vaatii loputonta nöyryyttä luonnonvoimien edessä. Maija joutuu kokemaan elämänsä raskaimman menetyksen, eikä rakastettu Myrskyluoto voi enää koskaan olla sama kuin ennen. Silti surunkin läpi kuultaa syvä, kypsä elämänviisaus, joka kasvaa ihmisen ja luonnon aidosta yhteydestä.
Kommentti:
Tämän Myrskyluodon minä muistan ja tunnistan.
(166 sivua.)

Blomqvist, Anni: Maija

Anni Blomqvist: Maija
Maja, 1970
Suom. Liisa Ryömä
Gummerus, 1975
Luin ~ 6.2.2024

Kuvaus:

Myrskyluoto-sarjan kolmas osa.
Maijan ja Jannen perhe kasvaa vuosi vuodelta. Lapset varttuvat, ja arkinen aherrus, vaikeudet ja ilot nivoutuvat yhteen värikkääksi arjeksi. Elämää varjostavat myös tuskan ja surun hetket, kohtuuttoman raskailta tuntuvat hetket. Yhdessä Maija ja Janne kuitenkin jaksavat, ja elämä jatkuu.


Kommentti:

Myrskyluodon Maijan tarinan yksi merkityksellisimmistä asioista itselleni on Maijan ja Jannen usko Jumalaan. Se tuo heille suurta turvaa koettelemusten keskellä, vaikka kirkon vaatimukset ehtoolliselle osallistumisesta myös kuormittavat syrjässä asujia.
Lopussa tapahtuu taas yksi katastrofi ja perhe joutuu evakkoon Maijan kotitaloon Västergårdiin, mikä on myös mukavaa vaihtelua yksinäiseen eloon syrjäisellä luodolla. Koti-ikävä Myrskyluodolle tuntuu oikeastaan jopa hieman yllättävältä, helpomminkin voisi elämänsä elää!
Toisaalta, kun elanto tulee kalastuksesta, Myrskyluoto on sopiva paikka. Ja rakas, vaikkakin yksinäinen.

(157 sivua.)

Blomqvist, Anni: Luoto meressä

Anni Blomqvist: Luoto meressä
Med havet som granne, 1969
Suom. Björn-Christer Lindgren ja Liisa Ryömä
Gummerus, 2010
Luin ~ 5.2.2024

Kuvaus:
Luoto meressä on Anni Blomqvistin rakastetun saaristolaissarjan toinen romaani.
Maija ja Janne aloittavat yhteisen elämänsä syrjäisellä Myrskyluodolla, koti rakennetaan tulisijaa myöten itse, karjaa hankitaan, perhe alkaa kasvaa. Työntäyteisen arjen katkaisevat silloin tällöin mannermatka, joku kävijä, kirkkoreissu, ja sotakin sivuaa saariston asukkaita. Elämän yksinkertaisuus ja karuus näyttäytyvät kirjassa melkein kadehdittavina, lukija kaipaa sitä suoraa kosketusta luontoon ja vääristymättömiä ihmissuhteita, jotka nykyihmiseltä ovat kadonneet aikaa sitten.
Nuoren pariskunnan lujittuvan rakkauden ja luottamuksen Anni Blomqvist kuvaa koruttomalla, lämpimän huumorin värittämällä tavalla.
Samoin kuin ensimmäistä romaania tätäkin lukiessaan nauttii konstailemattomasta rauhallisesta kielestä, joka selkeästi ja kotoisasti, väliin runollisinkin sävyin kertoo sen mitä kertomusta on. Eikä karu kaunis elämä kaunomaalailua kaipaakaan.

Kommentti:

Välillä kuulen kyllä todella vahvasti tutun ahvenanmaalaisen murteen poljennon korvissani Blomqvistin kerronnassa :).
Tämä vahvistaa kyllä sitä omaa käsitystäni Maijasta ja esim. englantilaismiehityksen ajasta. Maija ja lapset vietiin kovalla kiireellä turvaan Västergårdiin eli Maijan kotitaloon ja Janne joutui piileskelemään Suomessa.

Jumalaan turvautuminen suuressakin hädässä tuo turvaa, vaikka Maija myös pelkää Jumalaa ja kokee ansainneensa omilla laiminlyönneillään Jumalan rangaistukset. Onneksi läheltä löytyy ihmisiä, jotka omalla karullakin tavallaan auttavat eteenpäin paitsi arkisissa asioissa ja ongelmissa, myös Maijan hengellisessä hädässä.

(163 sivua.)

Mattila, Päivi: Rakkaus väkevä kuin kuolema

Päivi Mattila: Rakkaus väkevä kuin kuolema
Suomen Lähetysseura, 2017
Luin~ 5.9.2023

Kuvaus:
Kaksikymmentäviisivuotias Amalia tuijotti vanhempiaan kuin nämä olisivat puhuneet vierasta kieltä. Peter-pappa aikoi ilmoittaa leskeksi jääneelle kirkkoherra Ingmanille, että Amalia olisi mitä sopivin uusi äiti hänen lapsilleen. Mutta Magnus Ingman oli Amaliaa lähes kolmekymmentä vuotta iäkkäämpi! Tuntui kuin joku olisi puristanut Amalian sydäntä kovalla otteella.
Ei hän silloin vielä osannut aavistaa, että hän muutaman vuoden kuluttua olisi kihloissa lähetysoppilas Gustaf Skoglundin kanssa ja pitkän odotuksen jälkeen lähdössä kohti Lounais-Afrikkaa, missä hän kohtasi elämänsä suurimmat vaikeudet ja kamppailut.
Rakkaus väkevä kuin kuolema -romaani pohjautuu tositapahtumiin 1867-1906 Suomessa ja nykyisessä Namibiassa.

Kommentti:

Kirjailija oli tavoittanut ajan hengen, tapahtumat ja kielen todella hienosti ja uskottavasti. Olipa melkoinen elämäntarina!
Odottaisiko nykyään joku vuosikausia työnantajataholta lupaa mennä naimisiin tai matkustaa tulevan puolisonsa luokse toiselle puolelle maailmaa..
Miten rohkeita olivatkaan he, jotka lähtivät tekemään lähetystyötä ilman taustatietoa paikallisista oloista, ilman terveydenhuoltoa, ja ainoana yhteytenä kotimaahan viikko- tai kuukausikausia matkalla viipyvät (tai sille tielleen jäävät) kirjeet.
Tästä kirjasta sai taas vähäksi aikaa perspektiiviä elämän käänteisiin.
(307 sivua.)

Nykvist, Mikaela: Vahvana valoa kohti

Mikaela Nykvist: Vahvana valoa kohti
Av styrka mot ljus
Suom. Kirsi Linnamäki
SAGA Egmont, 2022
Luin ~ 11.6.2023

Kuvaus:

Eletään 1870-lukua. Nälkävuodet ovat jääneet taakse, mutta hurjat vuodet jättivät jälkensä jokaiseen runsorilaiseen. Leipuri Knut sai pysyvän keuhkotaudin, mutta on selvinnyt elossa ja perustanut perheen Lisbetin kanssa Waasaan. Magda ja Alfred pyörittävät edelleen Runsorin tilaa. Elmer-poika aiheuttaa Magdalle ja Alfredille kuitenkin harmaita hiuksia. Mitä terävä-älyinen nuorukainen oikein suunnittelee Runsorin varalle?
Amalia puolestaan on muuttanut New Yorkiin yhdessä petollisen Oskarin kanssa. Oskarin todellinen luonne on tullut Amalialle selväksi mitä kamalimmalla tavalla. Vain muistot ja haaveet pitävät Amalian elossa. Eikö hän koskaan saa suurta rakkauttaan, Alfredia, omakseen?
Vahvana valoa kohti jatkaa Mikaela Nykvistin suosittua sarjaa, jonka tapahtumat sijoittuvat historialliseen Vaasaan. Edelliset osat ovat Savua taivaalla, Palon jälkeen sekä Tuhkaa ja jäätä.
Rakkautta, kuolemaa ja suuria tunteita. 1800-luvun Vaasaan sijoittuva Runsor-sarja seuraa yhden suvun vaiheita läpi Vaasan palon ja suurten nälkävuosien.

Kommentti:

Onpa hyvä, että kolmiosainen sarja sai vielä neljännen osan päätöskirjaksi. Mukavalla tavalla tämä osa nivoi yhteen Karlssonin väen kohtaloita.

(334 sivua.)

Nykvist, Mikaela: Tuhkaa ja jäätä

Mikaela Nykvist: Tuhkaa ja jäätä
Mellan is och aska, 2019
Suom. Britt-Marie Norrgård
SAGA Egmont, 2022
Luin ~ 1.6.2023

Kuvaus:

On kesä 1867 Runsorissa, Waasan kupeessa. Juhannukseen on vain viikko aikaa. Magda herää kovaan pamahdukseen, ja ulkona hänen kasvoilleen leviää kylmyys. Puoliso Alfred on ulkona toivottomana, täynnä vihaa. Halla on tuhonnut sadon. Kuinka tästä oikein selvitään? Runsorilaiset näkevät jo nyt nälkää. Takana on ankara talvi. Jauhot ovat loppu, heinä on loppu. Eletään suuria nälkävuosia. Kuka runsorilaisista selviää koettelemuksesta, kuka ei? Tuhkaa ja jäätä jatkaa Mikaela Nykvistin 1800-luvulle sijoittuvaa sarjaa. Edelliset osat ovat Savua taivaalla ja Palon jälkeen.
1800-luvun Vaasaan sijoittuva Runsor-sarja seuraa yhden suvun vaiheita läpi Vaasan palon ja suurten nälkävuosien.

Kommentti:
Tykkään tästä sarjasta, vaikka käännös edelleen ontuukin. Kyllä on ollut kovat ajat Suomessa.
(348 sivua.)

Nykvist, Mikaela: Palon jälkeen

Mikaela Nykvist: Palon jälkeen
Förändrad och bränd, 2018
Runsor-sarjan 2. osa
Suom. Britt-Marie Norrgård & Terhi Kemppinen
SAGA Egmont, 2021
Luin ~ 11.5.2023

Kuvaus:

Eletään vuotta 1857. Alfred istuu kalliolla Ahvenanmaalla ja katselee taivaalle. Hän seuraa pääskysiä ja miettii elämäänsä. Kun hänen vaimonsa Elna kuoli synnytykseen, Alfred romahti. Hän ei nähnyt muuta keinoa kuin paeta. Mutta nyt Alfredista tuntuu, että hänen on aika palata Runsoriin suvun ja pienten lasten luokse.
Runsorissa Magda yrittää selvitä edesmenneen siskonsa Elnan ja Alfredin pienokaisten kanssa. Hän ei ole vielä luopunut unelmastaan tulla tyttökoulun opettajaksi, mutta haave on täytynyt siirtää tuonnemmaksi.
Ruotsissa asuva Amalia on hänkin menettänyt puolisonsa. Carl katosi merille, ja Amalialla on kestänyt pitkään päästä jaloilleen. Kun Amalia kuulee Elnan kohtalosta, hänen sisällään alkaa myllätä ristiriitaisia tunteita. Onko myös hänen aika palata Suomeen?
"Palon jälkeen" on jatkoa Mikaela Nykvistin historialliselle romaanille "Savua taivaalla". Rakkautta, kuolemaa ja suuria tunteita. 1800-luvun Vaasaan sijoittuva Runsor-sarja seuraa yhden suvun vaiheita läpi Vaasan palon ja suurten nälkävuosien.


Kommentti:

Suomennoksen monista virheistä huolimatta kiva sarja, sillä henkilöt ovat mielenkiintoisia. Lapsenomainen kerronta tuo oman viehättävän sävynsä tarinaan ja seuraavat osat ovat jo kirjaston varauslistalla.
P.s. Miksi minä tuosta suomennoksesta tässä jankutan? Tämä kiva sarja olisi mielestäni ansainnut paremman suomennoksen - ja kovat kannet.
(335 sivua.)

Pättikangas, Eira: Savilinnun sukua

Eira Pättikangas: Savilinnun sukua
Karisto Oy, 2007
Luin ~ 19.3.2023

Kuvaus:

Apteekkarin järjestämä leikkimielinen kilpailu osoittautuu Alliisan vaatimattoman elämän onnenpotkuksi, joka vie hänet lopulta yksinäisen kulkukauppiaan tupaan ja leskimiehen vaimoksi. Kun läheisessä Ala-Nietuassa kortteeraa tamperelaisia insinöörismiehiä, jotka rakentavat ruukinpatruunan jokilaivaan moottoria, Alliisa pääsee emännän avuksi keittiöön. Ja vuosien avioliiton jälkeen Alliisa alkaa odottaa lasta.
Pieni Sanni-tyttönen jää kuitenkin varhain orvoksi, ja vain Ala-Nietuan isännän merkillinen oikku pelastaa Sannin joutumasta huutolaistytöksi pitäjän kurjimpaan tölliin. Vuosien myötä Sannista kasvaa poikkeuksellisen itsenäinen nainen, joka on valmis ottamaan vastaan elämän tuomat haasteet - ilkeiden puheiden ja yksinäisyyden uhallakin. Mutta Sanninkin sydämessä häivähtää joskus outo haikeus.

Kommentti:
Tässä oli taas tuttua Eira Pättikangasta, pohjanmaan murretta, huumoria ja ripaus tasa-arvoasiaa kaupanpäälle.
Oikeastaan haluaisin säästellä näitä kirjoja myöhemminkin luettavaksi, mutta kaksi seuraavaa on kyllä jo kirjastosta lainassa, sillä sota-aika Pättikankaan kertomana kiinnostaa kyllä kovasti.
(277 sivua.)

Pättikangas, Eira: Punainen silkkinauha

Eira Pättikangas: Punainen silkkinauha
Karisto, 2005
Luin ~7.3.2023

Kuvaus:

Nälkävuosien aikaan Leena joutuu äitinsä Sannan kanssa kanssa jättämään tutun kosken rannan ja lähtemään tien päälle, kun färijäri-Sampaksi kutsuttu isä on tuomittu rahanväärennöksen vuoksi Siperiaan. Ensimmäinen turva löytyy Ojantaan talon saunasta, jossa he saavat asua työtään vastaan. Leena saa vasta siellä tietää isänsä rikoksesta. Kauan eivät Leena ja äiti saa Ojantaan talon pihaa kulkea, kun taas on lähdettävä.
Leena ja Sanna päätyvät Hopsin taloon Iisakki-kauppiaan apulaisiksi. Iisakki suosii koulunkäyntiä ja niin Leenakin pääsee opintielle. Vähitellen äiti ja tytär kotiutuvat pysyvästi kauppiaan taloon. Muitakin kauppamiehiä kylillä liikkuu. Laukkuryssiä on paljon ja vähitellen neitoikään kasvaneen Leenan mieltä alkaa kiinnittää eräs Antrei, vaikka monet kyläläiset eivät heidän lähentymistään suopeasti katsokaan.
Äidin ja tyttären elämää 1800-luvun Pohjanmaalla kuvataan tarkasti ja myötäeläen. Lisäsäväyksen romaaniin tuo kieli: pohjanmaalaisten ja karjalaisten murteet tuovat dialogeihin elävyyttä.

Kommentti:

Lämmöllä ja huumorilla kerrottu tarina köyhästä Leenasta ja hänen äidistään sekä 1800-luvun Suomesta.
Ihailen Eira Pättikankaan taitoa kertoa henkilöistään lämmöllä ja myötätunnolla. Mukana on huumoria ja hippunen romantiikkaakin, tai ainakin arkipäivän rakkautta.
(263 sivua.)

Lundberg, Ulla-Lena: Liekinkantajat

Ulla-Lena Lundberg: Liekinkantajat
Lyser och lågar, 2022
Suom. Leena Vallisaari (suomennettu käsikirjoituksesta)
Teos & förlaget, 2022
Luin ~ 2.11.2022

Kuvaus:

Ilman valoa ja lämpöä ei Suomen talvesta selviä. Niinpä lämmitetään kaakeliuuneja, pöydälle nostetaan öljylamppu ja pimeään lähdetään myrskylyhtyä kantaen. Samaan tapaan idealistin rinnassa palava liekki sytyttää innostuksen, jonka roihu leviää laajalle suurten kansanliikkeiden aikana 1800-luvun lopulla.
Ulla-Lena Lundbergin romaanin keskiössä on Finnsin kansanopisto, jonka perustaminen on jo itsessään suuri voitto. Opistosta tulee innostavien keskustelujen näyttämö. Venäläistämiskaudella kiistaa käydään aktivismin ja lainkuuliaisuuden suhteesta. Kansanopisto on epäpoliittinen, se on tarkoitettu sivistyksen tyyssijaksi, mutta...
Lundberg ei olisi Lundberg, ellei hän lähestyisi tapahtumia päähenkilöidensä kautta. Hän kuvaa kolmen pariskunnan elämää kolmen sukupolven ajan - Vaasan palosta elokuussa 1852 Krimin sodan kautta 1920-luvun lopulle - lukutaidottomuudesta tyttökoulujen ja yliopistojen kautta pakkomielteiseen koulupelkoon. Yksittäisen ihmisen elämä, epäilykset, arjen loputon raadanta ja etenkin kaikkinielevä, kuluttava rakkaus työntävät Suomen kohtalon toisinaan pitkäksikin ajaksi taka-alalle.

Kommentti:

Lempikirjailijani Ulla-Lena Lundberg kertoo jälleen hienon ja mielenkiintoisen tarinan. Mikä mielenkiintoinen matka Vaasan palosta, Krimin sotaretkestä ja 1800-luvun lopun Suomesta uuden 1900-luvun haasteisiin. Helmikuun manifesti, naisten äänioikeus, ensimmäinen maailmansota ja sisällissota. Ainakin itselleni tässä tuli monta aihetta, joista harvemmin saa lukea. Keskiössä Grundtvigilainen kansanopistoaate.
Kansanopiston opiskelijoiden keskustelutilaisuudet välillä hieman puuduttivat, mutta nostivat esiin tärkeitä ajankohtaisia asioita. Lundbergin omintakeinen kertojatyyli vaati hieman totuttelua pitkästä aikaa, mutta kuivakan humoristinen kerronta sopi kyllä aikakauden kuvaamiseen mainiosti.

(394 sivua.)

Frazier, Charles: Päämääränä Cold Mountain

Charles Frazier: Päämääränä Cold Mountain
Engl. Cold Mountain, 1997
Suom. Irmeli Ruuska
WSOY, 1998
Luin ~ 19.11.2021

Kuvaus:

Yhdysvaltojen sisällissota on lopuillaan. Ränsistyneessä sotasairaalassa lepää niskaansa vakavan haavan saanut Inman, sotaan mutta ei aivan vielä elämään kyllästynyt mies. Eräänä yönä hän kerää tavaransa ja pakenee pimeyden turvin sairaalasta. Päämääräkseen hän ottaa kotiseutunsa Cold Mountainin ja Adan, papin tyttären, joka kerran vietti hetken hänen sylissään. Mutta matka on pitkä jalan taitettavaksi, ja tie halki sodassa tappiolle joutuneiden seutujen on vaaroja täynnä. Toisaalla Ada opettelee elämään yksin. Keväällä hänen isänsä kuoli, pian sen jälkeen palvelusväki lähti ja nyt pumpulissa kasvanut Ada joutuu pärjäämään yksin suurella maatilalla, joka rapistuu hänen ympärillään. Hänen pelastuksekseen koituu neuvokas kulkurityttö Ruby, joka ottaa elämäntehtäväkseen nostaa jaloilleen sekä Adan että maatilan.
Charles Frazierin esikoisromaani Päämääränä Cold Mountain kertoo kahdesta ihmisestä, jotka ponnistelevat kohti toisiaan ja kohti pelastusta suurten muutosten keskellä elävässä maassa. Koossa ovat kaikki suuren rakkaustarinan ainekset, mutta onko sen mahdollista toteutua sodan murjomassa maisemassa, jossa taivaskin on taotun tinan värinen? (takakansiteksti)

Kommentti:

Pitkä, paksu ja mielenkiintoinen lukuromaani.
(431 sivua.)

Bly, Nellie: Kymmenen päivää mielisairaalassa

Nellie Bly: Kymmenen päivää mielisairaalassa
Alkut. Ten Days in a Madhouse
Suom. Heidi Kouridou
Kustantaja: Oppian, 2018
Luin ~ 19.8.2021

Kuvaus:

Nellie Bly (1864 - 1922) oli ensimmäisiä tutkivia journalisteja. Kymmenen päivää mielisairaalassa on Blyn selvitys siitä, kuinka mielenterveyden ongelmia hoidettiin 1800-lopun New Yorkissa. Reportaasiaan varten Bly kirjautui potilaana pahamaineiseen naisten mielisairaalaan, jonka lääkärit ja hoitajat eivät tienneet hänen olevan toimittaja. Blyn paljastukset johtivat merkittäviin uudistuksiin ja muutoksiin mielenterveyden hoidossa. Kymmenen päivää mielisairaalassa on merkkipaalu sekä tutkivan journalismin historiassa että mielenterveyden hoidossa ja sen kehityksessä.

Kommentti:

Hiuksianostattava kertomus, joskin melkoisen kömpelöä kieltä. Jäi epäselväksi, oliko alkuteos noin kömpelöä tekstiä, vai oliko myös suomennos hieman heikko. Hämmensi esim. se, että 1800-luvun englannista ei oltu suomennettu teitittelyä.
(137 sivua.)

Larsen, Britt Karin: Finnskogen, taivaankarhun metsä

Britt Karin Larsen: Finnskogen, taivaankarhun metsä
Himmelbjörnens skog, 2010
Suom. Jänis Louhivuori
Minerva Kustannus Oy, 2019
Luin ~ 21.10.2019

Kuvaus: (kustantajan)

Vaikuttava jatko-osa menestysromaanille Finnskogen – Elämän kehto.
Britt Karin Larsenin vangitseva historiallinen romaanisarja kertoo Norjan ja Ruotsin rajametsien etnisestä vähemmistöstä, metsäsuomalaisista. Elämä Suomalaismetsissä 1800-luvulla on kovaa, leipä tiukassa ja koettelemukset määrättömiä.
Mustamäen torppa on palanut. Verityöstä etsitty Mustamäen Taneli antautuu virkavallalle ja joutuu Kristianiaan istumaan tuomiotaan. Linan on selvittävä yksin lasten kanssa. Torpparit kamppailevat tulevaisuudestaan olosuhteissa, jotka harvoin ovat heidän puolellaan.
Britt Karin Larsen kuvaa kaikkea tätä vangitsevasti, herättäen henkilöhahmot ja historiallisen ajanjakson eloon lähes maagisella tavalla.

Kommentti:
Tarina alkoi vetää paremmin, kun aloin muistaa henkilöt ja heidän keskinäiset suhteensa jo paljon paremmin. Ehkä vain aloitin sen ekan osan liian pian edellisen kirjan jälkeen.
Nyt tähän pitää sitten odottaa lisää suomennoksia, muistaakseni sarjassa on seitsemän osaa. Jos tarina pysyy yhtä mielenkiintoisena, niin pitäähän tätä seurata.
(320 sivua.)

Larsen, Britt Karin: Finnskogen, elämän kehto

Britt Karin Larsen: Finnskogen, elämän kehto
Det vokser et tre i Mostamägg, 2009
Suom. Jänis Louhivuori Minerva Kustannus Oy, 2019
Luin ~18.10.2019

Kuvaus: (kustantajan)

Finnskogen, elämän kehto on vangitseva historiallinen romaani Norjan ja Ruotsin rajametsien etnisestä vähemmistöstä, metsäsuomalaisista, ja heidän elämästään Suomalaismetsissä 1800-luvun puolivälissä.
Liina asuu ihmisiltä piilossa metsässä vastasyntyneen tyttölapsen kanssa. Lapsi on hänen, isän nimeä ei kukaan saa uhkaamallakaan tietää. Kun talvi on tulossa, Liina lähtee vaeltamaan lapsi selässään Norjan puolelle etsimään ruokaa ja mahdollisia sukulaisia. Matkalla vastaan osuu Mustamäen Taneli, villimies, karhunkaataja ja hevostrokari, jolla huhutaan olevan miestappo tunnollaan. Liina ja Taneli kiintyvät vähitellen toisiinsa.
Muut alueen asukkaat ylenkatsovat suomalaisia ja huhut kertovat, että metsäkansa on pakanoita, jotka kainostelematta kylpevät yhdessä alasti niissä taloissa, joita he kutsuvat saunoiksi.
Jotta tämä villi kansa saataisiin kuriin ja Herran nuhteeseen, asetetaan Suomalaismetsiin nuori norjalainen pappi. Nuhdesaarnoja pitävällä hengenpaimenella on kuitenkin omat heikkoutensa.
Metsäsuomalaisten eloonjäämiskamppailu, omaleimaiset elämäntavat, taikausko, noituus ja ennen kaikkea siteet luontoon on tuotu esiin elävin kuvin, mutta kunnioituksella ja lämmöllä. Luonto on metsäsuomalaisille pyhä ja loukkaamaton.
Finnskogen, elämän kehto on metsäsuomalaisista kertovan kirjasarjan aloitusosa. Sarja herättää eloon lähes unohdetun kappaleen suomalaisten historiaa. Samalla se valaisee oivasti suomalaista identiteettiä.

Kommentti:
Oli suuret odotukset tähän metsäsuomalaisista kertovaan kirjaan ja vähäsen petyin. Tuntui aika kevyeltä, etenkin edelliseen painavaan tekstiin verrattuna. (Jalosen Merenpeitto)
En tiedä, johtuiko vielä osittain siitä, että kirjaston kirja on pokkari, mutta jotenkin tämä oli vähän kömpelö, kioskimainenkin tarina. Kirja ei ollut kovin paksu ja silti se oli vähän sekava eikä henkilöihin oikein päässyt kunnolla tutustumaan eikä kiintymään.
Tietysti lopussa oli kunnon cliffhanger (mikäs sen suomennos mahtaa olla, juonikoukkuko?), joten mun täytyy nyt kuitenkin varmaan lukea vielä seuraava osa, kun se nyt sattuu olemaan jo kirjastosta lainassa. Annan tälle sarjalle siis uuden mahdollisuuden vielä. (pokkari, 235 sivua.)

Campion, Jane: Piano

Jane Campion - Kate Pullinger: Piano
The Piano, 1994
Suom. Marja Alopaeus
Gummerus, 1996
Luin ~ 21.7.2019

Kuvaus: (kustantajan)

Runollinen ja väkevä tarina naisen matkasta seksuaalisuuteen.
Ada saapuu yhdeksänvuotiaan tyttärensä Floran ja pianon kanssa Skotlannista 1800-luvun Uuteen-Seelantiin mennäkseen naimisin miehen kanssa, jota ei ole koskaan tavannut. Mykälle Adalle piano on ainoa keino päästä puhumattomuuden vankilasta, mutta silti se jätetään autiolle rannalle, kun tavaroita lähdetään kuljettamaan sisämaahan hänen tulevan miehensä Alisdair Stewartin uudistalolle.
Stewart myy pianon entiselle valaanpyytäjälle Bainesille, lukutaidottomalle miehelle, joka on tatuoinut kasvonsa maorien tapaan. Baines ja Ada tekevät epätavallisen sopimuksen: Ada saa pianon taas omakseen, jos hän sallii Bainesille tiettyjä vapauksia soittamisen aikana: palkkio on yksi musta kosketin jokaisesta soittotunnista. Pian soittotunnit muuttuvat tapaamisiksi, joissa ruumiin kieli on ainoa kieli, jota molemmat ymmärtävät.

Kommentti:
Tästä olisi mielenkiintoista tietää, onko kirja tehty elokuvan jälkeen vaiko elokuva kirjasta.
Olen kauan sitten nähnyt tämän leffan ja olen ajatellut katsovani sen uudestaan. Sitten luinkin jostain, että tämä on julkaistu myös kirjana ja otin kirjan mukaan lomamökille.
Kannatti ottaa, ja mieskin luki tämän kirjan ja tykkäsi!

Onhan tämä nyt muutakin kuin kuvaus seksuaalisuudesta.
(180 sivua.)