Näytetään tekstit, joissa on tunniste lukupäiväkirja2015. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lukupäiväkirja2015. Näytä kaikki tekstit

tiistai 29. joulukuuta 2015

Lee, Hyeonseo: Seitsemän nimen tyttö

Hyeonseo Lee: Seitsemän nimen tyttö: pakoon Pohjois-Koreasta

The Girl with Seven Names: A North Korean Defector's Story, 2013
Suom. Jaana Iso-Markku
Otava, 2015
Luin ~ 29.12.2015



Kuvaus:

Nuoren tytön uskomaton pakotarina ja koskettava kuvaus Pohjois-Korean todellisuudesta.
Hyeonseo Lee on 17-vuotias paremman perheen tytär, joka rakastaa kotimaataan. Vähitellen hän alkaa kuitenkin epäillä virallista totuutta. Miten on mahdollista, että maailman parhaassa maassa perheitä kuolee kadulla nälkään ja ihmisiä teloitetaan julkisesti? Luvattoman sukulaisvierailun päätteeksi hän ei palaakaan kauhujen maahan vaan jää laittomasti Kiinaan.

Tästä alkaa hurja selviytymistarina loikkarina Kiinassa ja Etelä-Koreassa. Lopulta tyttö onnistuu myös pelastamaan perheensä luokseen.


Kommentti:

perjantai 25. joulukuuta 2015

Backman, Fredrik: Britt-Marie kävi täällä

Fredrik Backman: Britt-Marie kävi täällä
Britt-Marie var här, 2014
Suom. Riie Heikkilä
Otava, 2015



Kuvaus :

Naispuolinen mielensäpahoittaja valloittaa! Sydämeenkäypä kertomus vanhoista ja uusista rakkauksista sekä siitä, miten melkein kaiken saa puhtaaksi ruokasoodalla. Kuusikymppinen Britt-Marie on neljäkymmentä vuotta huolehtinut miehestään ja kodista. Kun hän ei enää voi sulkea silmiään siltä, että miehen paidat tuoksuvat työpäivän jälkeen hajuvedeltä, on aika kohdata hämmentävä ulkomaailma. Britt-Marie päätyy Borgiin, ankeaan syrjäkylään, jossa ei laman jäljiltä ole juuri muuta kuin jalkapallojoukkue ja pizzeria. Järjestystä rakastavalle Britt-Marielle Borg on vieras planeetta. Hän saa kuitenkin huomata tarvit­sevansa Borgia vähintään yhtä paljon kuin Borg tarvitsee häntä.

Kommentti:

Tarinasta tykkäsin, mutta lukukokemusta häiritsi kauhean tankkaava teksti. Mietin, oliko kirja oikeasti kirjoitettu niin alleviivaavasti, vai oliko suomennos hieman epäonnistunut. Koska olen lukenut Backmanin edellisen "mielensäpahoittajakirjan", jotenkin katse kääntyy käännöksen suuntaan. Oli jotenkin lähes masentavaa lukea tekstiä, jossa Britt-Marien tiettyjä maneereja ja ajatusmalleja alleviivattiin ties monettako kertaa. Lukijan oma oivaltamisen ilo jätettiin nyt huomiotta. Harmi, koska muuten tykkäsin tosiaan tarinasta (ja Britt-Mariesta).

maanantai 14. joulukuuta 2015

Pääskynen, Markku: Sielut

Markku Pääskynen: Sielut
Tammi, 2015
Luin ~ 14.12.2015



Kuvaus:
Kertomus siitä mitä perheessä tapahtuu, kun lapsi katoaa.

Eräänä aamuna Maija ei ilmesty kouluun. Kesä tekee tuloaan Saimaan rannalla sijaitsevaan pikkukaupunkiin, kaukaa idästä levinnyt säteily saa voikukat hehkumaan tavallista keltaisempina ja Vitostietä lähestyy auto kintereillään poliiseja ja toimittajia.

Äiti Aino jää kotiin päivystämään puhelinta ja isä Kristian kiertää ympäri kaupunkia etsimässä Maijaa. Naapurustossa asuvat Taito ja Ilari kulkevat pitkin metsiä, hyppivät uimaan hyiseen veteen ja yrittävät hekin löytää Maijan. Päivä kallistuu iltaan, ja etsintöihin osallistuu yhä suurempi joukko ihmisiä. Mutta Maijasta tiedetään vain se, että hänet on nähty menevän aamulla metsään.


Kommentti :

Olipahan raskas kirja luettavaksi. Melkein luovutin.

torstai 3. joulukuuta 2015

Hotakainen, Kari: Henkireikä

Kari Hotakainen: Henkireikä

Siltala, 2015

Luin ~ 2.12.2015


Kuvaus:
Henkireikä on romaani rakkauden ja vihan töistä. Se on järkyttävän hauska ja kipeän traaginen romaani rikoksen anatomiasta, siitä mitä emme kenties tee, mutta jota suunnittelemme.

Rikosylikomisario liittyy sekakuoroon ja toivoo, että uusi harrastus vie ajatukset pois työasioista. Toisin käy. Sillä samassa kuorossa laulavat myös Suntio ja Parturikampaaja, joita riivaavat taloudellinen ahdinko ja rakkauden hiipuminen, ja joita siksi yhdistää synkkien salaisuuksien vyyhti.

Rikosylikomisario löytää tahtomattaan heidän kanssaan yhteisen sävelen, mutta se kulkee nuotin vieressä. Seurauksena on pyörre, joka vie järjen ja antaa tilalle tulen. Kuoro humisee, henki pihisee. Mitä tekee se, joka ei ole koskaan mitään tehnyt? Mistä muistetaan se, joka on aina itsensä unohtanut? Mitä tapahtuu kun ylittää rajan? Ja millaisiin vaatteisiin vainajat puetaan? Hypnoottinen ja kiihkeä romaani asettaa kysymyksiä, joihin ei ole vastausta ja vastaa kysymyksiin, joita ei yleensä kysytä.
Kari Hotakainen virittää lyyrisen proosansa ennennäkemättömille kierroksille, mutta vauhdissakin lause palvelee maailmaa, jota se kuvaa ja luo. Tämä kirja on kirjoitettu tilassa.


Kommentti:

Hotakaisen veijarityyli ei iske muhun ihan täysillä. Tykkään kyllä, mutta en näe suurta kirjallisuutta. Kuoron kuvaus vähäsen ontui, sekin vähän ehkä latisti lukukokemusta. Kuoromaailma aiheena sai kyllä ennakkoon suuret sympatiat, eli en ollut mielestäni mitenkään ennakkoluuloinen.
Sanailu oli hauskaa kyllä, sellaista kivaa pikkuoveluutta, josta tykkään. Pari yllätystäkin sinne loppuun oli varattuna, mutta ehkä mä luin kirjan liian pieninä paloina, joten nekään ei sitten kauheasti täräyttäneet.
Kiva kirja, mutta ei jääne mulle mieleen suurena lukukokemuksena.

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Echlin, Kim: Kadonneet

Kim Echlin: Kadonneet
The Disappeared, Kanada 2009
Suom. Sirkka Aulanko
Tammi, 2009
keltainen kirjasto nro..
Luin ~ 29.11.2015



Kuvaus:
Anne on 16-vuotias kanadalaistyttö, joka asuu kahdestaan isänsä kanssa Montrealissa. Hän tutustuu hieman itseään vanhempaan Sereyhin, joka on paossa PolPotin Kambodžan hirmuhallintoa. Anne ja Serey rakastuvat toisiinsa ja viettävät toistensa kanssa paljon aikaa Annen isän vastustuksesta huolimatta. Mutta kun Kambodžan rajat aukeavat, Serey ei voi olla palaamatta kotimaahansa etsimään perheenjäseniään.

Yhteys Annen ja Sereyn väliltä katkeaa 11 vuodeksi, kunnes Anne uskoo näkevänsä Sereyn television uutislähetyksessä. Anne jättää työnsä, luopuu asunnostaan ja lentää Phnom Penhiin. Hän löytää Sereyn, ja yhteenkuuluvuuden tunne heidän välillään syttyy uudelleen. Anne kuitenkin huomaa, että Serey on muuttunut. Kuoleman kentillä käydessään ja paikallisten kanssa puhuessaan hän alkaa oivaltaa, minkälaiset kammottavat painajaiset piinaavat Sereytä öisin. He saavat katkerasti kokea, että elämä runnellussa maassa ei vieläkään ole turvallista.
Kadonneet on paitsi koskettava rakkaustarina, myös vähäeleisesti kerrottu ja juuri siksi erittäin vaikuttava kuvaus sodan ja vainon jalkoihin jääneistä.


Kommentti
-

maanantai 23. marraskuuta 2015

See, Lisa: Shanghain tytöt

Lisa See: Shanghain tytöt
Shanghai Girls, 2009
Suom. Hanna Tarkka
WSOY, 2011
Luin ~ 23.11.2015



Kuvaus:
Lisa Seen romaani vie lukijan Kiinan Pariisiin, Shanghain moderniin suurkaupunkiin.(1900-luvun alussa)
Sisarukset Pearl ja May ovat saaneet elää nuoruuttaan vapaasti. Tyttöjen haaveet murskautuvat, kun heidän isänsä menettää omaisuutensa ja ilmoittaa järjestäneensä tyttärilleen naimakaupat Amerikkaan.

Kun sisarukset tekevät matkaa halki meren ja toisen maailmansodan julmuuksien runteleman maaseudun, he saavat kannettavakseen salaisuuden, joka tulee määrittelemään heidän siteensä läpi elämän.
Pearl ja May asettuvat Los Angelesin Chinatowniin, lavastekaupunkiin, jossa mikään ei muistuta siitä kosmopoliitista Kiinasta, jossa he ovat eläneet. He myyvät halpoja silkkikukkia ja kiinalaisruokia, joita eivät tunnista kotiseudultaan. Pearl ja May tuntevat jääneensä vangiksi, mutta unelma vapaudesta kytee heidän sisällään.

Shanghain tytöt on haikeasti soiva romaani perheen voimasta, sen kahleista ja vapauttavasta ystävyydestä. Lisa Seen sanat laskeutuvat kevyesti, sileänä kuin silkki.

lauantai 14. marraskuuta 2015

Linna, Väinö: Täällä Pohjantähden alla

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla I (III)
WSOY, 1959
Luin ~ 14.11.2015



Kuvaus:

Kommentti:
Jonkinlainen aukko sivistyksessä, kun ei ole lukenut tätä kirjaa. Siispä lainasin kesälomalle ja Ahvenanmaalla luimmekin ahkerasti. Mies siis luki ja minä kuuntelin, kudin kädessä.
Nuorisokin pääsi salaa kuuntelemaan Koskelan tarinaa ja kiinnostui kyllä.
Lukeminen jäi kesken, kun tultiin kotiin, työt alkoi, eikä yhteistä lukuaikaa enää löytynyt. Sääli sinänsä. Nyt alkoi laina-aika uusintoineen käydä vähiin, joten päätin lukea kirjan vaivaiset viimeiset 60 sivua itsekseni loppuun. Jes.
Ehkä seuraava osa ensi kesänä?

torstai 12. marraskuuta 2015

Utrio, Kaari: Saippuaprinsessa

Kaari Utrio: Saippuaprinsessa
Tammi, 2004
Luin ~ 11.11.2015



Kuvaus:
Taidokkaan kevyesti kirjoitettu kuvaus 1830-luvun helsinkiläisestä Ekestolpen aatelisperheestä, joka ottaa hoiviinsa kaukaisen maalaisserkun, Saippuaprinsessaksi kutsutun Ulrika Rutenfeltin. Ulrikan vastaanottoa helpottaa tytön odotettavissa oleva kahdensadan tuhannen ruplan perintö.
Mauritz Ekestolpen ylpeä ja komentelevainen morsian Viktoria von Sperling haluaa hallita tulevan miehensä perheen lisäksi Ulrikan perintöä.
Huumorin silaamassa romaanissa kirpeän tarkastelun kohteena ovat säätytietoisuus ja sen sanelemat ratkaisut ihmisten elämässä.


Kommentti:
Olen minä tämän varmaan lukenut jo ennenkin, mutta ei se haittaa.

perjantai 6. marraskuuta 2015

Pekkola, Pasi: Lohikäärmeen värit

Pasi Pekkola: Lohikäärmeen värit
Otava, 2015
Luin ~ 5.11.2015



Kuvaus:
Suuren, pakahduttavan tarinan näyttämönä on Kiinan armoton lähihistoria. Kolmekymppinen Kimi matkustaa ensimmäistä kertaa äitinsä kotimaahan selvittääkseen äidin arvoituksellista katoamista. Hurjaa nousukautta elävä Kiina paljastaa pian todellisen luonteensa.

Kun Xiaolong saapui Suomeen 1980-luvulla, vastassa olivat pimeys ja hiljaisuus. Uusi kotimaa tarjosi turvan, mutta edes oman pienen pojan onni ei voinut hyvittää menneisyyden valheita ja valintoja.

Traaginen rakkaustarina vie keskelle Kiinan väkivaltaista kulttuurivallankumousta. Maahan jossa pärjää vain raa’alla selviytymisvaistolla.


Kommentti:

Kirja tuntuu tärkeältä, kun se avaa silmiä.
On täysin käsittämätöntä, että samaan aikaan kun itse on elänyt 80-luvulla parhaita nuoruusvuosiaan, Kiinassa (ja toki monessa muussakin maassa) on ollut aivan erilaista. Siis se on ollut niin lähellä ja silti se ei ole koskettanut omaa elämää mitenkään. Miten ihmeessä kukaan sielä tullut voisi sopeutua meidän suomalaiseen elämänmenoomme...
Tätä minä suosittelisin Finlandia-ehdokkaaksi.

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Boyne, John: Poika raidallisessa pyjamassa

JOhn Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa

The Boy in the Striped Pyjamas, 2006

Suom. Laura Beck

Bazar, 2008

Luin ~ 1.11.2015


Kuvaus:
Poika raidallisessa pyjamassa on tarina 9-vuotiaasta Brunosta, jonka isä on upseeri. Perhe muuttaa isän työn takia pois Berliinistä.
Brunosta on kurjaa jättää koti ja leikkikaverit, eikä hän viihdy uudessa asuinpaikassa. Ikävyyttä poistaakseen hän alkaa tehdä tutkimusretkiä lähiympäristöön ja ystävystyy salaa vanhemmiltaan aidan toisella puolella olevan pojan Shmuelin kanssa.
Shmuelin isä on kadonnut, ja pojat päättävät yhteistuumin etsiä hänet. Shmuel lupaa lainata lainaa Brunolle raidallisen pyjaman, jotta tämä ei herättäisi huomiota aidan toisella puolella.


Kommentti:
Katsottiin tämä elokuva parisen vuotta sitten ja olen odottanut, että kuluisi vähän aikaa ennen kuin luen kirjan.
Tämä oli tietysti vielä parempi, vaikuttavampi ja surullisempi kirjana.
Kirjan takakannessa sanotaan, että liian tarkka kuvaus kirjan tapahtumista häiritsisi lukukokemusta. Tottahan se on, siksi muokkasin takakansikuvausta vähäsen.


P.s. Tänään alkoi Facebookissa lukuhaaste. Marraskuun aikana on tarkoitus lukea 30 sivua päivässä. Sopii mulle!
Aloitin vapaan sunnuntaiaamun kunniaksi Lohikäärmeen värit. (n. 60 s.)

tiistai 27. lokakuuta 2015

Haatanen, Kaisa: Meikkipussin pohjalta

Kaisa Haatanen: Meikkipussin pohjalta
Johnny Kniga, ?
Luin ~ 27.10.2015



Kuvaus:
Salaviisas viihderomaani aikuisille naisille. (?)

Naurua naisten itsetutkiskelulle, kertomus josta kuoriutuu kuin vaivihkaa elämäntapaopas, kepeä mutta välillä armoton ja kipeäkin.

Tytti Karakoski, kohta viisikymppisen kustannuspäällikön energia, into ja uteliaisuus maailmaa kohtaan lopahtavat. Väsymys muuttuu uupumukseksi, raukeus välinpitämättömyydeksi. Onneksi hänen taloudellinen tilanteensa antaa myöten ihmiskokeelle.
On aika pysähtyä ja harkita elämänmuutosta. On aika ryhtyä listaamaan asioita, joilla on ollut merkitystä. Aakkosjärjestyksessä.

Näistä muistiinpanoista aukeaa laajakangas aikuisen naimattoman naisen elämään. Teksti piirtää herkullisen ja tarkan kuvan siitä, millaista tuon elämän pitäisi olla ja näyttää julman vääjäämättömästi, millaista se oikeasti on.

Kommentti:

perjantai 23. lokakuuta 2015

Honkanen, Kari: Tarja Honkanen - Savon ruustinna

Kari Honkanen: Tarja Honkanen - Savon ruustinna
Aikamedia, 2014
Luin ~ 22.10.2015



Kuvaus:
Pieni tyttö odottaa lastenkodin portailla rivissä muiden kanssa, että hänet valittaisiin. Ei valittu tälläkään kertaa.

Kuka olisi arvannut, että kaikki muuttui, kun Jeesus valitsi hänet. Nuoresta naisesta kasvoi tomera aviovaimo, vastuuntuntoinen äiti ja vahva vaikuttaja, jolla on kutsumus tehdä Jumalan valtakunnan työtä. Tarja Honkasen sydän palaa erityisesti lapsityölle, jota hän on tehnyt Suomessa sekä lähetyskentällä Keski-Euroopassa. Tämä Savon ruustinna ei jää neuvottomaksi eikä sanattomaksi, sen tietävät puoliso, seurakuntalaiset ja työtoverit.

Kirjailija Kari Honkanen kirjoittaa vaimonsa elämästä herkästi ja lämpimästi.

Kommentti:
-

tiistai 20. lokakuuta 2015

Kanto, Anneli: Pyöveli

Anneli Kanto: Pyöveli

Gummerus, 2015

Luin ~ 20.10.2015



Kuvaus:

Pyöveli on rehevä ja groteski romaani kolmesta miehestä, jotka päättävät pohjalaisten elämästä ja kuolemasta. Pyövelin poika Johann oppii maailman lain: pyövelinpojista tulee pyöveleitä ja papinpojista pappeja. Kihlakunnantuomari Wisander opettaa Johannille, että pyöveli on välttämätön kruunun virkamies ja järjestäytyneen yhteiskunnan tärkeä ylläpitäjä. Johann taistelee kohtaloaan vastaan, mutta perinne on vahvempi. Hänet lähetetään kisälliksi Lyypekkiin, missä hän pääsee pyövelien ammattikuntaan ja kuulee, että mestarismiehiä arvosti jo Martin Luther. Kun Johann palaa Vaasaan, kaupunkiin saapuu myös salaperäinen matkalainen, joka esittäytyy apteekkari Eggertsiksi ja kertoo tulleensa kaukaa Nevanlinnasta. Ryövärit ovat kuitenkin vieneet apteekkarin rahat ja todistukset.

Pyöveli, apteekkari ja tuomari päätyvät vähitellen omalaatuiseen riippuvuussuhteeseen keskenään. Kun Pohjanmaan noitavainot alkavat, murtuvat käsitykset laillisuudesta ja rangaistavuudesta. Noitien ajojahti muuttaa kaikkien kolmen elämän peruuttamattomasti.

Anneli Kannon fiktiivinen romaani perustuu todellisiin tapahtumiin. Sen taustalla kummittelevat Euroopan pyövelien historia, 1670-luvun Pohjanmaan noitaprosessit sekä alueen mestarismies Heikki Hakalainen, joka hoiti tointaan 40 vuotta.


Kommentti:
Taas tuli luettua suomalainen historiallinen romaani. Lempilajinihan se onkin ja hienoa löytää "uusia" kirjailijanimiä.
Olipahan aihe. Aika karua, mutta hyvin ja uskottavasti kerrottuna, oikein kunnon tarina.

tiistai 13. lokakuuta 2015

Röning, Inga: Hippiäinen

Inga Röning: Hippiäinen

Tammi, 2015

Luin ~ 13.10.2015



Kuvaus:

Raskausromaani vauvakuumeisille ja immuuneille.

Seksistä voi tietyissä olosuhteissa seurata tiineys eli siunattu tila. Missä on käyttöohje? Kumman pitää röyhtäistä, äidin vai vauvan?

Kreeta Nymanin pötsissä on elämää. Vauva on toivottu, mutta raskaus ei automaattisesti tee hänestä hempeän äidillistä. Onhan urakin. Huolihormoniylituotanto käynnistyy heti, maailma on äkkiä pelottava paikka. Eikä asiaa auta, että Kreeta kiinnostuu sukunsa vaietuista salaisuuksista ja oma äiti alkaa tulla uniin, kutsumatta. Onneksi on Mikko, he ovat sentään enimmäkseen harmoninen pari, ja Sankari-amaryllis.

Hilpeä äitiyspakkausromaani vertaistueksi tai muuten vain virnuiltavaksi.

Kommentti:

Positiivinen kirja. Aluksi tuli sellainen olo, että ei kai tämä taas ole sellaista nykyneuroottista tilitystä, kuinka kaikki on niin vaikeaa. Mutta kirjan positiivinen ja reippaan railakas tunnelma vei mennessään. Kipeitäkin asioita käsitellään ja tietty jännitysmomentti Kreetan elämästä häipyneen äidin kohtalosta (muun suvun lisäksi) pysyy myös sopivasti mukana.

Hieno kirja, jossa taitavasti yhdistetään vakaviakin aiheita humoristiseen kerrontaan. Kyllä tykkäsin!!

tiistai 6. lokakuuta 2015

Havaste, Paula: Maan vihat

Paula Havaste: Maan vihat

Gummerus, 2015

Luin ~ 6.10.2015



Kuvaus:
Vasta äidiksi tullut Kertte joutuu tiukan paikan eteen. Kerten mies Larri on pikaistuksissaan lyönyt vierailta mailta saapuneen piispan kirveellä kuoliaaksi. Nuoreen emäntään silmänsä iskenyt piispan mies Arimo antaa Larrin mennä, kun Kertte tarjoaa itsensä vaihdossa Larrin vapaudesta. Kertte lähtee Arimon kanssa matkalle, joka vie meren yli.

Perillä vastassa on yllätys: Arimon äiti, joka ei ota Kertteä vastaan avosylin. Arimokaan ei pääse helpolla: piispan käskynhaltija Pärtty kuulustelee Arimoa piispan epäilyttävästä kuolemasta kerta toisensa jälkeen. Kun kovakatseinen Pärtty näkee, minkälainen nainen Arimon matkaan tällä kertaa on tarttunut, kuulustelut saavat aivan uuden luonteen. Miten Larrin pakomatka päättyy; mihin väkevä veri Kerten lopulta vie?

Maan vihat on Paula Havasteen uuden 1100-sivulle sijoittuvan sarjan itsenäinen toinen osa. Tuulen vihojen tavoin se sisältää paljon kansanperinnettä: taikoja, enteitä, loitsuja ja ennustuksia.


Kommentti /
Onneksi oli vapaapäivä. Tämä kirja piti lukea melkein yhdeltä istumalta ja nyt harmittaa, että se loppui..
Onpahan hieno tarina, vie kyllä mennessään. Lisää, lisää!!!!

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Nuotio, Eppu: Valetta

Eppu Nuotio: Valetta
Tammi, 1995
Luin ~ 4.10.2015



Kuvaus:

”Mä kuulun tähän luterilaiseen sienilajiin joka kasvaa suoraan kuvatuks ruttanaks. Ei mulla sinänsä ois mitään vastaan vaikka mä huomaisin tulleeni valituks Vuoden Seksiobjekstiks, mutta kyllä pöydän naputtaminenkin on ihan jees.”

Tyttö on valehdellut aina: ollut milloin kirjailija, ranskalainen opiskelija, taitelija, insinööri tai lelukauppias. Itse asiassa hän on soputeltan mallinen pikkukaupungin tyttö eksyksissä isossa Helsingissä. Sitten tyttö löytää Ponihännän ja hänestä tulee kolmessa viikossa kotirouva. Alkaa pikakurssi naiseksi: tehosekoittaminen, mehulinkoaminen, imuroiminen, laihduttaminen. Kodinonni. Naisenonni. Yhtä juttua tyttö vain ei huomaa. Toisetkin osaavat valehdella…
(takakansiteksti)

Pikkukaupungista Helsingin Munkkiniemeen muuttanut nuori nainen matkustaa raitiovaunuilla ympäri kaupunkia. Hän valehtelee ja iskee tarinaa, kertoo itsensä toiseksi. Matka valheista ja kuvitelmista todellisuuteen on kuitenkin lyhyt, usein vain yhden lauseen mittainen. Sitten nainen kohtaa Ponihännän ja joutuu kuulemaan aivan uusia tarinoita. Teoksen minämuotoinen kerronta on sujuvaa, kielellä leikkivää ja intensiivistä.
(Tuija Lassila/ Sanojen aika)


Kommentti:


Tykkäsin Eppu Nuotion uusimmasta kirjasta, ja ajattelin aina silloin tällöin lukea lisää Nuotiota. Niinpä varasin ihan summassa joskus tämän kirjan ja nyt luin. Olipahan hauska aikamatka itsekin eletylle 90-luvulle. Tarina lyhykäisyydessään oli vähän ankea ja töksähtelevä. Mutta niin sen oli varmaan tarkoituskin olla, kerrontaa myöten.
Ja taisipas tämä kirja olla Nuotion ihka ensimmäinen (aikuisten) kirja.

tiistai 29. syyskuuta 2015

Doerr, Anthony: Kaikki se valo jota emme näe

Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe

All the Light We Cannot See, 2014

Suom. Hanna Tarkka

WSOY, 2015

Luin ~ 28.9.2015



Kuvaus:
Jännittävä. Koskettava. Ahmittava.

Suuri lukuromaani sodasta, rakkaudesta ja radioaalloista sekä mittaamattoman arvokkaasta jalokivestä, joka määrää kahden erikoisen lapsen kohtalon.

Saksalainen Werner asuu orpokodissa ja kuuntelee öisin ranskankielisiä radiolähetyksiä. Sokea Marie-Laure elää isänsä, Pariisin luonnontieteellisen museon lukkosepän, kanssa. Sota syttyy. Werner sijoitetaan radiolähetyksiä vakoilevaan SS-yksikköön, ja Marie-Laure pakenee Bretagneen, Saint-Malon kaupunkiin. Mukanaan hänellä on salaperäinen, mahdollisesti kirottu, jalokivi, Vuosi vuodelta Wernerin ja Marie-Lauren polut lähenevät toisiaan. Mitä tapahtuu kun heidän tiensä viimein risteävät?


Kommentti:

No en tosiaankaan lukenut tätä tiiliskiveä kahdessa päivässä Paperiprinssin jälkeen. Tämä jäi kesken, kun laina-aika loppui, mutta onneksi sain kirjan nopeasti uudestaan lainaksi, niin sain jatkaa kirjan loppuun asti. Hieno kirja, ei mikään helppo tietenkään.
Mulle tuottaa aina vaan hankaluuksia tuo aikahyppely. Täytyy vaan pitää kirjaa ajankohdista, kun tätä tulee usein eteen. Häiritsee tietysti, kun ei ole ihan varma, milloin mikäkin käänne tapahtuu. Kirjassa tämä oli ihan selkeästi merkitty, mutta silti menin vähän sekaisin - ja sillä ajankohdalla oli kuitenkin merkitystä hyvinkin paljon.
Rankka ja tietysti surullinen sotakuvaus, jossa valonpilkahduksia ja inhimillisiä kohtaloita, jotka niin jännillä tavoilla kietoutuivat toisiinsa..

lauantai 26. syyskuuta 2015

Utrio, Kaari: Paperiprinssi

Kaari Utrio: Paperiprinssi
Amanita, 2015
Luin ~ 26.9.2015



Kuvaus:
Raajarikko merikapteeni ja tutkimusmatkailija Sebastian Ross palaa kotiseudulleen Suurkosken paperiruukille. Kotikartano ei houkuttele, eikä varsinkaan ruukki, josta Sebastian karkasi jo poikasena.
Virkaheiton luutnantin tyttärelle Wilhelmine Falkenstenille Suurkosken ruukki tarkoittaa kotia. Wilhelmine, pitkä neiti, kohtaa ruukilla miehen ison ja rohjon kuin karhu, eikä mikään ole kuin ennen.
Kun Wilhelmine menettää kaiken, hän joutuu Helsinkiin ylimyssukulaisten outoon taloon, vieraitten ihmisten määräiltäväksi. Kun kaikki sortuu, hänen täytyy joko sopeutua köyhäksi sukulaiseksi tai kapinoida.

Kaari Utrion epookkiromaanissa lukija pääsee romantiikan ja huumorin myötä tutustumaan työhön, jonka tulokselle tämäkin kirja on painettu. Paperiprinssi on kunnianosoitus suomalaisen paperinteon uranuurtajille.


Kommentti:

Taattua ja tuttua Kaari Utriota. Nopealukuinen kirja, jonka juoni imaisee mukaansa. Erityisesti ilahduin päähenkilöiden huumorintajusta, eipä ollut turhaa synkistelyä. Mukavasti kutkuttavaa ja sopivasti vastoinkäymisiä sisältävää tekstiä. Ei mitään isompia yllätyksiä, mutta enpä niitä kaivannutkaan. Halutessaan Utrio kykenee paljon monitasoisempaankin kerrontaan, mutta tykkään tästä kevyemmästäkin. Kaiken tämän raskassoutuisen nykyelon rinnalla on ihana heittäytyä romanttisen tarinan vietäväksi, kuin neito Falkensten konsanaan.

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Karon, Jan: Pappila kiinni elämässä

Jan Karon: Pappila kiinni elämässä - Pappila keskellä elämää 6

In This Mountain, 2002

Suom. Leila Uosukainen

Aikamedia, 2003

Luin ~ 13.9.2015



Kuvaus:
Rakastetun sarjan kuudes osa johdattaa lukijan pastori Timin ja Cynthian mukana takaisin Mitfordiin.
Eläkepäivät tuottavat pastori Timille jatkuvaa päänvaivaa. Kun hänen menestyvä vaimonsa kiertää puhujamatkoilla ja Dooley rakentaa tulevaisuuttaan, hän itse joutuu tuijottamaan esseekokoelmansa tyhjää aloitussivua.
Mutta sitten tapahtuu onnettomuus, joka pakottaa jokaisen Mitfordilaisen ajattelemaan elämää uudelta kannalta.
Vanhat ja uudet mitfordilaiset esiintyvät raikkaina ja sympaattisina jälleen kerran Jan Karonin mukaansatempaavassa tarinassa.


Kommentti:

Niin, kai se jo kertoo jotain, että olen lukenut saman sarjan kuudennen osan. Oikeastaan haluaisin heti lukea seuraavan, mutta toisaalta haluan säästää jäljelläolevia osia, ettei sarja loppuisi liian pian.
Viehättävä, elämänmakuinen, hauska, ystävällinen ja hengellistä arkipäivää sisältävä kirja ja koko sarja. Kyllä tykkään!

perjantai 4. syyskuuta 2015

Kumara-Moisio, Taru: Maan vetovoima

Taru Kumara-Moisio: Maan vetovoima

Nordbooks, 2014

Luin ~ 3.9.2015



Kuvaus:

Kahden lapsen äiti Noora nojaa elämässään tiiviisti eettisiin ja ekologisiin arvoihin: kasvatusoppaat on luettu ja ajankohtaiset lehtiartikkelit säilötty talteen. On kaupungilta vuokrattu tontti, sille rakennettu talo ja siellä esimerkillinen perhe. Silti peilistä väijyvät tyytymättömät kasvot. Kun viisauksiaan aina auliisti jakanut Mumma kuolee, Noora tarttuu elämäänsä uudella, kokonaisvaltaisella otteella: hän päättää järjestää körttimummolleen mahtihautajaiset äitinsä suunnitelmista piittaamatta ja hioa ohessa perheensä viimein toimivaksi.

Maan vetovoima on pieni suuri romaani Noorasta ja hänen tottelemattomasta nukkekodistaan: kasvatusperiaatteista, maailmanpelastushaaveista, onnellisuuden tavoittelusta ja kontrolloidun elämän mahdottomuudesta. Kuinka vaikeaa muka on ymmärtää itseään ja toisia, jos se jo Mummaltakin sujui?


Kommentti:
Kirjasta jäi mieleen sana ankea. Mutta ei se nyt ihan toivotonkaan ollut. Pieni ihminen suurine tavoitteineen, vähän pallo hukassa. Mutta voi se pallo vielä löytyä, ja toivotaan niin!