Kajanto, Maija: Talvikaupungin valot

Maija Kajanto: Talvikaupungin valot
WSOY, 2025
Luin ~ 30.12.2025

Kuvaus:

Kun saapuu joulu kaupunkiin.
Nelikymppisen Vilman elämässä on yksi vaihe päättynyt. Avioliitto nuoruudenrakkauden kanssa on ohi, kaksi teini-ikäistä lasta elää onnellisessa symbioosissa älypuhelintensa kanssa ja omakotitalo pikkupaikkakunnalla on laitettu myyntiin. Kun ex-mies haluaa viettää viimeisen joulun lasten kanssa vanhassa kodissa, Vilma sisuuntuu ja buukkaa itselleen Airbnb-asunnon Helsingistä.
Helsingissä Vilma rakastuu kaupungin sykkeeseen – valoihin, ravintoloihin ja merenrantoihin. Kun kuvioissa pyörähtää miellyttävä ruotsalainen liikemies, Vilma huomaa, että jouluun voi sisältyä todellista taikaa. Mutta kun vanhat salaisuudet avioliitosta alkavat nousta pintaan, onko Vilma valmis kohtaamaan myös sen elämän, joka jäi jo taakse?
Talvikaupungin valot kääntää päälaelleen perinteisen ajatuksen hyvästä ja ihanasta joulusta. Autuus ei aina löydy sukujoulusta pirtinpöydän äärestä, vaan omannäköisen joulun voi joskus kokea ihan muualla.

Kommentti:

Juuri sitä, mitä odotin ja toivoin: nopealukuinen hyvänmielen joulutarina, jossa kuitenkin asiaa ihmissuhteista ja perhejouluista.

(192 sivua.)

Räinä, Jenni: Vaino

Jenni Räinä: Vaino
Otava, 2025
Luin ~ 25.12.2025

Kuvaus:

Vahva, häikäisevä ja satuttavan ajankohtainen romaani pakenemisesta tuhon keskellä.
Pohjois-Pohjanmaa vuonna 1715. Valpuri, pienen pirtin tytär Iistä, lähtee kahden veljensä kanssa pakoon venäläisiä, jotka jättävät jälkeensä savuavia kyliä ja silvottuja ruumiita. Valpurin ainoa turva ovat pohjoinen luonto ja toive veljien selviämisestä.
Samaan aikaan seudulle palaa kasakoiden joukossa poika, jonka tehtävä on paljastaa piilot ja tuhota kaikki.
Teksti tulee iholle, tuntuu suurena kipuna ja toivona tulevasta. Mestarillinen romaani pitää tiukassa otteessaan ja kuljettaa keskelle isonvihan mustimpia hetkiä, aikaan jolloin luonto oli vielä koskematon mutta ihmisten henki halvempi kuin koskaan.


(255 sivua.)

Haushofer, Marlen: Seinä

Marlen Haushofer: Seinä
Die Wand, 1963 (1968)
Suom. Eila Pennanen
WSOY, 2025 (1964)
Luin ~ 18.12.2025

Kuvaus:

Mitä jää, kun kaikki katoaa?
Seinä on itävaltalaisen kirjailijan Marlen Haushoferin hyytävä ja ajankohtainen klassikko selviytymisestä, yksinäisyydestä ja ihmisyyden rajoista.
Vuoristolaaksossa Alpeilla sijaitsevassa metsästysmajassa yksin oleskeleva nainen havaitsee, että yön kuluessa ilmestynyt lasiseinä erottaa laakson muusta maailmasta. Seinän toisella puolen ihmiset ja eläimet ovat kuolleet, kivettyneet. Nainen on yksin maailmassa. Myöhemmin hänen seurakseen ilmestyvät koira, kissa ja lehmä.
Aluksi kuolema tuntuu ainoalta vaihtoehdolta. Mutta uteliaisuus ja elämänhalu ajavat naisen rakentamaan uutta arkea: viljelemään maata, metsästämään ja hoitamaan eläimiä. Pienoismaailma löytää rytminsä – kunnes pelko ja epätoivo alkavat hiipiä takaisin.
Marlen Haushofer (1920–1970) oli itävaltalainen kirjailija, joka tunnetaan erityisesti psykologisista romaaneistaan ja novelleistaan. Hänen tunnetuin teoksensa Seinä julkaistiin alkukielellä vuonna 1963, suomeksi 1964. Se on selviytymistarina, mestariteos, joka on noussut moderniksi klassikoksi ja feministisen kirjallisuuden merkkiteokseksi. Haushoferin tuotanto käsittelee yksinäisyyttä, ihmisen ja luonnon suhdetta sekä naisen asemaa yhteiskunnassa.

Kommentti:

Cast Away, Truman Show.

Rinne, Liisa: Odotus

Liisa Rinne: Odotus
Atena Kustannus Oy, 2015
Luin ~ 12.12.2025

Kuvaus:
”On vaikeaa, kun ei ole toivottu ja haluttu. Ja vielä vaikeampaa, kun on.”
Kun koulussa on luistelua, Emilia lähtee autotalliin etsimään luistimia. Varoittamatta silmät osuvat hyllyllä olevaan laatikkoon, jossa on vieraita papereita. Silloin Emilia saa tietää: hänet on adoptoitu vauvana. Tavallaan hän on tiennyt sen aina ja tavallaan ei.
Kun Emilia odottaa esikoistaan, hän ottaa yhteyttä biologiseen äitiinsä ja kutsuu tämän kahvilaan. Kaupungin toisella laidalla vieras nainen valmistautuu lähtöön, varaa taivaalle tähyillen mukaansa sateenvarjon.
Odotus antaa äänen adoptiovanhemmille, biologiselle äidille sekä tietenkin Emilialle. Adoptio pakottaa heidät muistamaan. Se saa heidät määrittelemään perhettä yhä uudestaan ja myöntämään, ettei kukaan heistä ollut äitinä, isänä tai tyttärenä sellainen kuin toinen oli odottanut.
Kaunis ja haikea romaani 1970-luvun lapsuudesta näyttää ruokailevan perheen matalalla roikkuvan keittiönlampun valossa.

Kommentti:
Adoption eri osapuolet saavat äänen tässä kirjassa.

Kieli oli kaunista ja kuvailevaa, mutta arvoituksellisuuden takia en aina tiennyt, kuka henkilöistä oli kyseessä.

(181 sivua.)

Henry, Emily: Suurenmoisen upea elämä

Emily Henry: Suurenmoisen upea elämä
Great Big Beautiful Life, 2025
Suom. Paula Takio-Pairault
Karisto (Otava), 2025
Luin ~ 1.12.2025

Kuvaus:
Modernin viihdekirjallisuuden supertähden hulvaton romaani kysyy, kumpi voittaa, kunnianhimo vai rakkaus.
Alice Scott haluaa kirjoittaa. Ja menestyä. Kun julkisuudesta kadonnut traaginen perijätär kutsuu hänet luokseen, Alice uskoo hetkensä koittaneen. Kohuperijättären saarelle on kuitenkin kutsuttu myös Pulitzer-palkittu Hayden Andersson. Perijätär panee Alicen ja Haydenin kisaamaan siitä, kumpi saa kirjoittaa hänen tarinansa.
Alice uskoo voittavansa äkäpussi Haydenin. Mutta onko heidän emäntänsä se, joka väittää olevansa? Ja mitä Alicen ja Haydenin tulisi tehdä heidän välillään kytevälle vetovoimalle?

Kommentti:

On aina yhtä herkullista lukea tarinaa ja samalla aavistella, että tarinassa ja henkilöiden välillä on jotain sellaista, mitä ei vielä kerrota - ja tietenkin yrittää itse ratkaista edes osa salaisuuksista ennen kirjailijan paljastuksia. Tämä oli hyvin rakennettu tarina, lämpimästi kuvatut henkilöt ja sujuva kerronta. Perhesuhteet ja erilaisten elämän valintojen seuraukset, kas siinä paljon mietittävää.

(445 sivua.)

Hilderbrand, Elin: Viiden tähden viikonloppu

Elin Hilderbrand: Viiden tähden viikonloppu
The Five-Star Weekend, 2023
Suom. Jade Haapasalo
Bazar Kustannus Oy, 2025
Luin ~ 28.11.2025

Kuvaus:

Herkullista draamaa ja kihiseviä salaisuuksia.
Rantalukemiston kuningattaren Elin Hilderbrandin Viiden tähden viikonloppu vie lukijansa auringonhehkuiseen Nantucketiin juhlimaan elämää ja ystävyyttä.
Voisiko viisikymppisen Hollis Shawn elämä olla enää täydellisempää? Hän on menestynyt ruokavaikuttaja, onnellisesti naimisissa ja hänellä on kuvankaunis kesäasunto Nantucketin saarella. Kun tragedia iskee, jäljelle jää sirpaleita ja liuta avoimia kysymyksiä.
Hollis saa idean hoivata särkynyttä sydäntään kutsumalla kokoon neljä tärkeää naista elämänsä eri vaiheista. Luksusviikonloppua viettämään saapuvat lapsuudenystävä Tatum, opiskeluaikojen bestis Dru-Ann, äitiystävä Brooke ja villinä korttina Gigi, nettituttavuus, jota Hollis ei ole vielä koskaan tavannut.
Kaiken on tarkoitus olla täydellistä, mutta naisten väliset suhteet eivät ole kitkattomia. Jokaisella on omat epävarmuutensa ja salaisuutensa, eikä yhteenotoilta ja kyyneleiltä vältytä. Kukaan heistä ei kuitenkaan aavista, mikä todellinen yllätys on. Elin Hilderbrandin täydellisen ahmittava Viiden tähden viikonloppu hemmottelee mehukkaalla juonikuviolla ja tunteiden ilotulituksella.

Kommentti:

Olipa juonikkaasti rakennettu tarina. Tykkäsin oikein kovasti, henkilöt oli hyvin rakennettu ja kuvattu, draamaa oli oikein kunnolla, ja silti tämä oli kiva hyvänmielen romaani.
Lukija sai tietää monenlaisia salaisuuksia ja odottaa niiden paljastumista ihan viime sivuille asti.
Nykyajan somemaailmaa twittereineen ym. oli virkistävästi hyödynnetty.
Tämä kirjailijan nimi nyt muistiin!

(495 sivua.)

Joenpolvi, Anu: Lumienkeleitä Rantakylässä

Anu Joenpolvi: Lumienkeleitä Rantakylässä
Karisto (Otava), 2025
Luin ~ 21.11.2025

Kuvaus:

Rantakylä on tulvillaan joulun tunnelmaa. Talvinen tarina hurmaa viihderomaanien ystävät.
Kaupunkilaistyttö Noora toteuttaa unelmansa ja avaa Rantakylään joulupuodin. Kylässä Nooraa odottaa myös innokas heilakokelas Mikko sekä tämän ärhäkkä äiti Tellervo.
Tulokkaan tekemisiä seurataan tarkasti, ja supina kiihtyy entisestään, kun Krouvin pikkujouluissa Nooraa tanssittaa kylän tavoitelluin poikamies Asko. Jouluista iloa luo kylän oma kuoro Nisset ja Nasset, ja tunnelmaa nostattaa myös Nooran yrttitinktuura, jonka annostelun kanssa saa tosin olla tarkkana.
Rakastetun sarjan odotettu joulutarina on täynnä takkatulen lämpöä, hyasintin tuoksua ja suloisia sattumuksia.

Kommentti:

Välipala.

(171 sivua.)

Renko, Mari: Pitsihuntuun kuiskattu

Mari Renko: Pitsihuntuun kuiskattu
Bazar Kustannus Oy (WSOY), 2025
Ikoset-sarja, 2.0sa
Luin ~ 15.11.2025

Kuvaus:

Kaksi oman tiensä kulkijaa, sama hauras unelma.
Mari Rengon Pitsihuntuun kuiskattu on sydämeenkäyvä kahden aikatason lukuromaani, joka vie tutuksi tulleen keltaisen puutalon maisemiin Pielisen rannalle, Ikosen perheen luo.
Tuhlaajapoika Kaarlo Ikonen on palannut lapsuudenkotiinsa ja pestautunut Nurmeksen terveyskeskukseen lääkäriksi, mutta sen enempää ei poikamies aio asettua aloilleen. Kaarlon lapsuudenystävä Saana on puolestaan ankkuroimassa elämäänsä tavoitteenaan itsellinen äitiys. Mutta miten käy, kun Saana tarvitsee tukea tuuliviirin lailla heiluvalta ystävältään?
Vuonna 1939 Nurmeksen sotasairaalan hoitajatar Elsi Uotila on raskaana, yksin. Ystävä kannustaa hankkiutumaan eroon aviottomasta lapsesta, mutta siihen Elsi ei pysty. Jääkö hänelle mitään muuta vaihtoehtoa kuin löytää aviomies ennen salaisuuden paljastumista? Sodan kylväessä tuhoaan Elsi kuiskaa hauraimman haaveensa pitsihuntuun ja tekee päätöksensä.
Ikoset-sarjan toinen osa Pitsihuntuun kuiskattu on suurten tunteiden lukuromaani, jossa naisten on unelmiensa vuoksi kysyttävä, ovatko kaikki keinot todella sallittuja sodassa ja rakkaudessa.

Kommentti:
Mukava jatko-osa Ikoset-sarjassa. Minkälaista on odottaa lasta ilman lapsen isää 1940-luvulla tai 2020-luvulla. Aikamoinen harppaus asioissa ja olosuhteissa.
Ihmiset tunteineen, pelkoineen ja toiveineen ovat kuitenkin samanlaisia.

(444 sivua.)

Itkonen, Juha: Huomenna kerron kaiken

Juha Itkonen: Huomenna kerron kaiken
Gummerus Kustannus Oy, 2025
Luin ~ 10.11.2025

Kuvaus:

Kirkkaana pakkaspäivänä Marja astuu Lassen omistamaan antikvariaattiin. Hetki on molemmille otollinen. Heidän lyhyt nuoruuden romanssinsa toimii sytykkeenä intohimoiselle suhteelle, jossa kaksi nälkäistä sielua ja ruumista löytää toisistaan täydellisen vastinparin.
Marja on etääntynyt Nokia-rahoilla rikastuneesta miehestään ja puhkeamassa keski-iän kukoistukseen. Lasse ymmärtää saamansa mahdollisuuden: koko rakastamisen sietämätön keveys on hänen ulottuvillaan, mutta jokin pidättelee häntä.
Vuosien päästä Lasse palaa kaiken muuttaneeseen käännekohtaan. Mitä silloin oikeastaan tapahtui ja miksi?
Latautunut ja elegantti kertomus saa pohtimaan elämän suuria valintoja.

Kommentti: Olen todella vaikuttunut tästä kirjasta. Tätä pitää sulatella.
Suosittelen lukemaan, mieluiten ajan kanssa.

(347 sivua.)

Renko, Mari: Helmisormus kirjekuoressa

Mari Renko: Helmisormus kirjekuoressa
Bazar Kustannus (WSOY), 2025
Ikoset-sarjan 1.osa
Luin ~ 3.11.2025

Kuvaus:

Kaksi naista, kaksi valintaa ja salaisuus sadan vuoden takaa.
Mari Rengon Helmisormus kirjekuoressa on ihastuttava kahden aikatason lukuromaani, jossa säkenöivä some-maailma ja tylsä arkielämä törmäävät, kun newyorkilaisnainen lähtee seuraamaan suvussaan kulkeneen sormuksen kiehtovaa tarinaa.
Pielisen rannalla seisoo paljon nähnyt keltainen puutalo, jossa isäntänä ja nuorempien sisarustensa huoltajana toimii Henri Ikonen. Eräänä päivänä pihamaalle astelee luksuskorkokengissä Caroline Taylor, mukanaan vanha kirje ja helmisormus, joiden hän väittää liittyvän Ikosten sukuun. Henri ei ilahdu yllätysvieraasta, mutta some-vaikuttaja ja seurapiirikaunotar saa miehen sahanpuruntuoksuisen arjen sekaisin. Samaan aikaan Carolinen oma loistelias elämä New Yorkissa on vaarassa kadota häneltä kuin vanheneva Instagram-stoori.
Toisessa ajassa, vuonna 1912, Nurmeksen taakseen jättänyt vastavihitty Anna astuu Titanicin kannelle haaveissaan laulajattaren ura. Kun Anna kohtaa laivalla komean liikemiehen, toivon sävelet alkavat soida hänen kurittomassa sydämessään.

kommentti:

Hyvin pysyi koossa tämä kahden aikatason tarina, vaikka nykyhetki minusta olikin mielenkiintoisempi kuin Titanic-tarina.
Oli ihan raikas uusi juoni-idea. Päähenkilönä nykyhetkessä on amerikkalainen somevaikuttaja Caroline, joka lähtee etsimään esiäitinsä Annan juuria (ja samalla vähän itseäänkin) Suomeen, Nurmekseen. Hän päätyy asumaan vanhempansa menettäneiden sisarusten kotiin ja tutustuu suomalaiseen hiljaiseloon - sekä alkaa lopulta myös pitää siitä.
Jäyhä, mutta nuoremmista sisaruksistaan omistautuvasti huolehtiva Henri Ikonen on kiinnostava, mutta Carolinen entinen suhde kummittelee vahvasti taustalla, samoin kuin omista eduistaan (ja elatuksestaan) itsepintaisesti kiinni pitävä Carolinen äiti.
Kivana lisäjuonena oli mielestäni teini-ikäisten Iiriksen ja Eliaksen osuudet ja se, miten suhde ulkopuoliseen aikuiseen oli avuksi molemmille osapuolille.
Hyvät henkilöt oli kirjan vahvuus, mielenkiinto säilyi ja heistä alkoi oikeasti välittää.

(444 sivua.)

Sutanto, Jesse Q.: Vera Wongin murhaavan hyvät neuvot

Jesse Q. Sutanto: Vera Wongin murhaavan hyvät neuvot
Vera Wong's Unsolicited Advice for Murderer, 2023
Suom. Tanja Falk
Publiva, 2025
Luin ~ 31.10.2025

Kuvaus:

Kuusikymppinen Vera Wong pyörittää pientä teeliikettä ja tietää kaiken kaikesta – ainakin omasta mielestään.
Kun eräänä aamuna liikkeestä löytyy miehen ruumis, Vera älyää heti, miten toimia. Ruumiin ympärille on parasta piirtää ääriviivat, ja varmuuden vuoksi kannattaa napata talteen myös paikalta löytynyt muistitikku, koska poliiseistahan ei ole mihinkään.
Pian Veralla onkin jo mukava joukko epäiltyjä, vaikka poliisin mukaan kyse ei ole murhasta ensinkään. Sinnikäs nuuskiminen vie Veran yllättäviin tilanteisiin ja tuo hänen elämäänsä uusia ystäviä – mutta onko joku heistä murhaaja?
Vera Wongin periksiantamaton mutta hyväntahtoinen hahmo hykerryttää ja kutsuu ihanan kiusallisiin seikkailuihin!

Kommentti:

Minulla on aika monta murhasarjaa kesken, ja mietin, viitsinkö taas aloittaa yhtä uutta. Ihan alku ei edes oikein vakuuttanut, päähenkilönä 6-kymppinen kiinalaistäti, joka vielä vaikutti hieman ärsyttävältä tyypiltä.
Lopulta tämä oli oikein sympaattinen ja hauskakin tarina, ja enemmän kirjassa oli romantiikkaa kuin murhatutkimusta. :) Siis hyvällä tavalla.
Ja kyllä, varasin jo alkuvuodesta ilmestyvän seuraavan Vera Wongin kirjastosta.

(366 sivua.)

Suomela, Liisa: Kaikki päättyy kevääseen

Liisa Suomela: Kaikki päättyy kevääseen
WSOY, 2025
Luin ~ 26.10.2025

Kuvaus:

Rikos ja rakkaus pohjoisella saarella.
Väkevä esikoisromaani piirtää sodanjälkeisen Hailuodon kaikissa elämän väreissä.
Kylmän Perämeren reunalla on saari, Hailuoto, jonne saapuu sodan jälkeen neljä vereslihalle piinattua ihmistä. Leskeksi jäänyt Tyyne on hakenut mielisairaalasta sodassa tärähtäneen veljensä Aukun. Samalle laivalle sattuu Hailuodon uusi pappi Johan epävakaan vaimonsa Siirin kanssa. Kukin pyrkii saamaan otteen vähitellen vakautuvasta arjesta, mutta saaren suljetussa todellisuudessa toisiaan tuntemattomien ihmisten elämät alkavat kietoutua yhteen ennakoimattomalla tavalla.
Liisa Suomelan Kaikki päättyy kevääseen on taidokas historiallinen romaani, jossa yhdistyvät rikos, rakkaus ja arkitodellisuuden ylittävät mielen syvyydet. Sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua, mutta seuraukset jatkuvat vielä pitkään sen jälkeen, kun suurimmat melskeet on käyty.

Kommentti:

Taitavasti ja kauniilla kielellä kirjoitettu kuvaus pohjoisen olosuhteista ja sodan särkemistä sekä muutenkin särkyneistä ihmisistä.
Tunnistin tarinassa sen, miksi se on varmasti koskettanut monia, mutta itselleni henkilöhahmot jäivät jotenkin hieman etäisiksi - ja siksi tarina ei oikein koskettanut. Ainekset siihen oli olemassa, mutta tällä kertaa tästä jäi jotain puuttumaan (minun kohdallani).

(322 sivua.)

Soivio, Eeva: Kertaalleen kuollut

Eeva Soivio: Kertaalleen kuollut Gummerus, 2025
Luin ~21.10.2025

Kuvaus:

Näyttelijän omakohtainen esikoisteos sydämen pysähtymisestä lavalla.
Ennen illan esitystä Eeva tuntee kummallista väsymystä. Hänen astuessaan teatterin lavalle olo on kuitenkin rauhallinen. Kunnes iskee täydellinen voimattomuus. Näkökenttä sumentuu, ja veri tuntuu karkaavan käsistä ja jaloista. Eeva kaatuu korkkarit jalassa näyttämölle. Näytelmä keskeytyy, sydän lakkaa lyömästä.
Sairaalassa, jossa roolivaatteet saksitaan päältä, käy ilmi, kuinka pienestä kaikki lopulta on kiinni. Niin elämässä kuin kuolemassa.
Kohtituleva, elämänmakuinen esikoisromaani saa pohtimaan olemisen arvaamattomuutta ja oikullisuutta.

Kommentti:

Pidin.
Sulattelen.
Täällä mielestäni hyvä arvio kirjasta.

(256 sivua.)

Jackson, Buzzy: Punatukkainen tyttö

Buzzy Jackson: Punatukkainen tyttö
To Die Beautiful, 2023
Suom. Annamari Korhonen
WSOY, 2025
Luin ~ 19.10.2025

Kuvaus:

Nainen josta kasvoi taistelija.
Huikaiseva tositarina Hollannin vastarintaliikkeestä, rakkaudesta ja inhimillisyyden rajoista.
On vuosi 1940, ja Hannie Schaft on ujo oikeustieteen opiskelija natsien miehittämässä Amsterdamissa. Kun hänen juutalaiset ystävänsä joutuvat vaaraan, hän päättää liittyä Hollannin vastarintaliikkeeseen. Pian hänet tunnetaan ”punatukkaisena tyttönä”, joka ei epäröi tappaa vihollisiaan - ja jota natsit jahtaavat kiihtyvällä raivolla.

Kommentti:

Tämä oli taas uusi silmiä avaava tarina toisen maailmansodan kauheudesta. Hannie Schaft oli todellakin aivan tavallinen nuori opiskelijatyttö, joka sattui syntymään sellaiseen aikaan, jolloin mikään maailmassa ei ollut tavallista. Hannien opinnot keskeytyvät, koska opiskelijoiden olisi pitänyt vannoa uskollisuutta Hitlerille ja Kolmannelle valtakunnalle. Samaan aikaan Hannien parhaat ystävät ovat hengenvaarassa, vain koska he ovat juutalaisia.
Hannie päättää auttaa ystävänsä pakoon ja vie heidät lapsuudenkotiinsa Haarlemiin. Samalla hän saattaa paitsi itsensä ja ystävänsä, myös omat vanhempansa kuolemanvaaraan. Naapureihinkaan ei voi luottaa.
Kun Hannie liittyy kaupungin vastarintataistelijoihin, hengenvaarasta tulee jokapäiväistä. Toisaalta, vastarintaliikkestä löytyy ystäviä, myös ensirakkaus.
Hanniesta tulee kylmäverinen tappaja, sillä monet iskut tehdään silmästä silmään.
Tätä oli vakea käsittää, miten nuori tyttö voi ampua toisen ihmisen aivan läheltä.
Kirjailija on tutkinut aihetta laajalti ja haastatellut Hannien lähipiirissä olleita ihmisiä, mutta kirja on kaunokirjallinen. Mielestäni se toimi tässä oikein hyvin, vaikka toki Hannien ja ajatuksia tai hänen käymiään keskusteluja ei voi tietää kukaan muu kuin hän itse.

(462 sivua.)

Ketolainen, Päivi: Laukku-Leena

Päivi Ketolainen: Laukku-Leena: naiskulkurin tarina
Pro Bono, 2024
Luin ~ 14.10.2025

Kuvaus:

"Laukku-Leenaksi kutsutun naisen matkanteko kuulostaa suoranaiselta survival game -peliltä, josta hän kuitenkin selvisi hengissä lähes 20 vuotta", kirjailija kertoo. Kiviharju kulki kymmenine laukkuineen ympäri Suomea kävellen tai liftaten. Hän lähti liikkeelle vuonna 2002 asuen kesät ja talvet taivasalla. Hänen leiripaikkojaan olivat huoltoasemien lähistöt ja teiden pientareet. Vaikka hänelle tarjottiin apua ja asuntoa, hän pysyi kodittomana lähes elämänsä loppuun asti. Kiviharju kuoli Sysmässä 2021.
Yksinäinen naiskulkuri herätti aina huomiota siellä, missä liikkui. Mistä hän tuli ja minne meni? Mitä hän laukuissaan kuljetti? Miksi hän lähti taipaleelleen? Salaperäisen kulkijan matkanteko kiinnosti ihmisiä, mutta itse hän pysyi vaitonaisena elämänsä vaiheista. Uutuuskirja tuo selkoa Laukku-Leenan matkantekoon pitkin Suomen maanteitä.

Kommentti:

Mielenkiintoinen tarina yksinäisestä kulkijasta. Epätavallinen henkilö, joka ei sovi mihinkään tyypilliseen erakkomuottiin. Miksi leena halusi kulkea ympäsiinsä, asua parkkipaikoilla? Miksi hän ei suostunut muuttamaan asuntoihin, joita hänelle moneltakin paikkakunnalta tarjottiin ja järjestettiin?
Miksi hän vihasi ihmisten auttamista ja Suomea ja monia paikkauntia niin paljon?
Ja miksi hän kulkiessaan kuitenkin kantoi mukaan järjetöntä tavaramäärää?
Sen ymmärtäisi, jos ihmisellä kulkurielämää viettäessään olisi paljonkin tarpeellista, suorastaan välttämätöntä tavaraa. Laukku-Leena kuitenkin kuskasi (ja kuskautti muilla) likaisia ja rikkinäisiä vaatteita, montaa (rikkinäistä) makuupussia, kirjoja, astioita (piirakkavuokia, snapsilaseja ja rosollikulhoa jne.), kassikaupalla kirjoja ja suoranaista romua.
Itselleni jäi niistä kauvauksista sellainen tunne, että ehkä hän jotenkin kaukaisesti haaveili omasta kodista, jonne hän ne tavarat sijoittaisi. Mutta kuitenkaan kotiasia ei riittävästi häntä vetänyt puoleensa.
Erikoinen ihmiskohtalo, mutta päällisin puolin asia tuntui olevan hänen oma valintansa, eikä hän kerta kaikkiaan huolinut apua, eikä olisi oikeastaan halunnut kantaa vastuuta elämästään esimerkiksi työelämässä.

Koska osa päiväkirjoista on kadonnut, tarinassa on tietysti myös paljon aukkoja, ja lukija jää miettimään kirjoittajan tavoin, olisiko Leena esim. alkuaikojen päiväkirjoissaan kertonut tarkemmin kulkurielämään siirtymisen syistä.

(238 sivua.)

Perrin, Valérie: Sunnuntain unohdetut

Valérie Perrin: Sunnuntain unohdetut
Les oubliés du dimanche, 2015
Suom. Saara Pääkkönen
WSOY, 2025
Luin ~ 10.10.2025

Kuvaus:

Justine Neige asuu isovanhempiensa luona pikkukylässä Ranskan maaseudulla ja käy töissä vanhainkodissa. Siellä hän pitää seuraa erityisesti sunnuntain unohdetuille - niille asukkaille, joiden luona kukaan ei käy.
Vanhainkodissa hän kohtaa myös Hélènen, jonka elämää ovat värittäneet sekä suuri rakkaus että sodan tuhovoima. Justine kirjaa ylös Hélènen muistoja, ja kun muistikirjan sivut täyttyvät sanoilla menneisyydestä, Justine alkaa nähdä nykyhetken uusin silmin. Hänen täytyy vain löytää rohkeus alkaa kirjoittaa omaa tarinaansa.

Kommentti:

Mielenkiintoisia tarinoita, joskin tarinoiden seuraamista hieman hankaloitti palaaminen kahteenkin eri juoneen menneisyydessä.
Vanhainkodissa työskentelevä Justine kerää vanhusten tarinoita, ja toisaalta hänen oman sukunsa tarina kulkee mukana lähtien hänen ja hänen serkkunsa vanhempien kuolemasta auto-onnettomuudessa vuosia sitten. Lopulta vanhusten, ja etenkin erään heistä tarina nousee niin vahvasti esiin, että Justinen oma tarina jää harmillisesti hieman paitsioon.

(313 sivua.)

Arvola, Ingeborg: Villien tuulten ranta

Ingeborg Arvola: Villien tuulten ranta
Vestersand - Sanger fra Ishavet, 2024
Suom. Aki Räsänen
Gummerus, 2025
Ruijan rannala-sarjan 2.osa
Luin ~ 6.10.2025

Kuvaus:

Vuoden 1862 talvi on hyytävän kylmä. Priita-Kaisa Seipäjärvi vapautuu vankilasta, jonne hänet oli tuomittu suhteesta naimisissa olevaan mieheen Askan Mikkoon. Hän lähtee tarpomaan sankassa lumipyryssä viimeisillään raskaana. Mikko jää suorittamaan miesten puolelle rangaistustaan eikä tiedä Priita-Kaisan kantamasta lapsesta.
Ystävät ottavat Priita-Kaisan vastaan, ja hiljalleen elämä löytää uomansa. Amerikan-laiva vie Priita-kaisan veljen mukanaan, ja valaanpyyntialukset puskevat mustaa savua kauempana vuonolla. Unelma omasta kodista, hirsipirtistä Västänsannassa, muuttuu vähitellen todeksi.
Samalla huoli Mikon vaimon kaunasta kaihertaa Priita-Kaisaa, eikä pelko miehen menettämisestä jätä rauhaan.
Villien tuulten ranta on jatko-osa Jäämeren laulu-teokselle.
Kommentti:

Edellinen osa päättyi tosiaan Priita-Kaisan ja Mikon saamiin tuomioihin ja siitä tämä kirjaa jatkaa. Olot vankilassa ovat kalseat, mutta sellaisestakin ihminen voi selvitä. Tuomion ja sen suorittamisen jälkeenkään eivät Mikko ja Priita-Kaisa saa rauhaa, sillä vaimo on edelleen elossa, kantaa kaunaa ja antaa sen toden totta kuulua. Mikko ei voi talonsa menetettyäänkään omistaa uutta taloa, aina on mahdollisuus menetää se.
Lopulta vaimo suostuu vihanpidon lopettamiseen ja hakee avioeroa. Myös naapurit ja lähi-ihmiset alkavat hyväksyvät Mikon ja Priita-Kaisan (etenkin kun ovat molemmat ahkeria ja työteliäitä yhteisön jäseniä).
Kuitenkaan kirkkoon ei voi mennä yhdessä ja uuden rangaistuksen vaara on koko ajan ilmassa. Joutuvatko he taas luopumaan vaivalla rakennetusta kodistaan ja jättämään kaiken saavuttamansa taakseen..
Erityisen paljon pidin tämän kirjan kielestä ja siitä, miten yliluonnolliset asiat nivoutuvat luontevasti, lähes huomaamatta arkiseen ja realistiseen kuvaukseen. Ne ovat luonnollinen osa ihmisten elämää, eikä niitä tarvitse sen kummemmin alleviivata.
(440 sivua.)

Linturinne, Ulla: Punatukkaisetkin pääsevät taivaaseen

Ulla Linturinne: Punatukkaisetkin pääsevät taivaaseen
Myllylahti, 2024
Luin ~ 28.9.2025

Kuvaus:

Kirpeän herkullisten havaintojen sävyttämä feelgood-romaani oman paikan löytämisestä muuttuneessa elämäntilanteessa. Minkä ikäiseksi on lupa tuntea itsensä, jos viilettää arkuntekokurssille sähköpotkulaudalla?
Raisa on kipakka punatukkainen sinkku, joka elämänsä taitekohdassa huomaa, että hänellä on kaikkea muuta paitsi mies ja ruumisarkku. Joten tuumasta toimeen, pitäähän nuorille sovinistityökavereillekin näyttää, mihin nainen pystyy.
Kumppanin löytäminen ei ole kuitenkaan helppoa näillä ikävuosilla. Helpompaa on työstää puuta, hioa ajan harmaannuttamia arkkulautoja ja katkoa mökkirannan kaisloja arkun pohjalle. Silti kuin varkain Raisan pidätellyt tunteet kohtaavat kaikupohjaa ja vievät lopulta mennessään. Mutta käykö menneisyyden muistojen karsiminen ex-miehestä ja kuluttavasta ystävyyssuhteesta yhtä näppärästi kuin autotallin siivous arkkuvarastoksi? Entä mitä tapahtuu, kun arkku on valmis?

Kommentti:

Oikein hauska hieman iäkkäämmän väen chick lit-tarina. Päähenkilö Raisa jää eläkkeelle ja mitä sitten? Kovin yllättäen tuntuu tuo eläke ja vapaus koittavan ja jonkinlaista paniikkia on ilmassa, koska mitään suunnitelmaa tai tekemistä ei elämässä ole kaiken ajan vieneen työn lisäksi.
Nokkelaa sanailua ja tilannehuumoria, myös huomioita ikärasismista ja parisuhteen etsimisen/löytämisen vaikeudesta etenkin naisten näkökulmasta.


(240 sivua.)

Joenpolvi, Anu: Suukkoja ja sudenkorentoja

Anu Joenpolvi: Suukkoja ja sudenkorentoja
Karisto, 2025
Rantakylä-sarja, 5. osa
Luin ~ 27.9.2025

Kuvaus:

Uusia tuttavuuksia ja vanhoja arvoituksia Rantakylässä - rakastettu sarja jatkuu.
Talvikki muuttaa Rantakylään saatuaan töitä hoivakoti Syyspihlajasta. Hänen miesystävänsä Arttu on tuntunut ihmeen etäiseltä, mutta eiköhän välimatka tuo suhteeseen uutta kipinää.
Kylässä on aikoinaan asunut Talvikin sukua, myös nuori Hilja-tyttö, joka katosi 1930-luvulla. Mitä Hiljalle mahtoi tapahtua? Ja miksi metsään unohtunut autiotalo tuntuu vetävän Talvikkia luokseen?
Tulokkaalla riittää muutakin ihmeteltävää, kuten yllättävä esiintyminen tahitilaistanssiryhmänsä kanssa. Ja sitten on vielä se ruskeasilmäinen haitarinsoittaja, jonka saunamökiltä Talvikki sattuu heräämään juhannusaamuna.

Kommentti:

Varsin mukava ja viihdyttävä romanttinen tarina ilman suurempia yllätyksiä.
Muutamia edellisistä osista tuttuja nimiä vilahti tarinassa, mutta muuten ihan itsenäisiä tarinoita nämä ovat.
(336 sivua.)

Kajanto, Maija: Pyykkipäivä

Maija Kajanto: Pyykkipäivä
WSOY, 2025
Puistokadun pesula-sarja, 1. osa
Luin ~ 18.9.2025

Kuvaus:

Tervetuloa Puistokadun pesulaan!
Kolmekymppinen Inka Hakaniemi palaa Australiasta kotikaupunkiinsa. Vuosista ulkomailla on jäänyt käteen sydänsuruja sekä huomattavan tyhjä pankkitili. Vanhempien yläkerrassa asuminen vaihtuu kuitenkin itsenäisyyteen, kun Inka päättää avata 50-luvun tyyliin sisustetun pesulan kaupungin keskustan tuntumaan.
Kun kesäaurinko paistaa Puistokadun pesulan portaille ja pyykkikoneet pyörittävät kesäasukkaiden lakanoita, Inka tuntee olevansa uuden edessä. Pesula kerää hiljalleen ympärilleen oman asiakaskuntansa ja vakiokävijänsä, fiftarimusiikki raikaa taustalla, ja Inka tutustuu oman ikäisiinsä itsenäisiin naisiin. Niinpä kun eräänä päivänä menneisyys Australiasta seisahtaa pesulan ovelle, Inka on valmis tarttumaan myös oman elämänsä tahranpoistoprojektiin.

Kommentti:

Kevyttä ja silti tosi asiaa. Ihmissuhteista, sisaruudesta, lapsuuden malleista, kulttuurieroista, ikäeroista. Mukava kokoelma erilaisia henkilöitä.
Eräs juonenkäänne jäi kyllä jonkin verran vaivaamaan. Mielestäni päähenkilön asiakaspalvelijana tekemä omatoiminen asioihin puuttuminen oli vähintään kyseenalainen, mutta asia noussee esiin jatkossa.
Isoäidinneliöpeitoista: kannattaa oikeasti varmistaa, onko peitto virkattu puuvillasta vai onko se villaa tai villasekoitetta. Villalangalle 60 * on liian kuuma :D.
(347 sivua.)