tiistai 4. marraskuuta 2025

Renko, Mari: Helmisormus kirjekuoressa

Mari Renko: Helmisormus kirjekuoressa
Bazar Kustannus (WSOY), 2025
Ikoset-sarjan 1.osa
Luin ~ 3.11.2025



Kuvaus:

Kaksi naista, kaksi valintaa ja salaisuus sadan vuoden takaa.
Mari Rengon Helmisormus kirjekuoressa on ihastuttava kahden aikatason lukuromaani, jossa säkenöivä some-maailma ja tylsä arkielämä törmäävät, kun newyorkilaisnainen lähtee seuraamaan suvussaan kulkeneen sormuksen kiehtovaa tarinaa.
Pielisen rannalla seisoo paljon nähnyt keltainen puutalo, jossa isäntänä ja nuorempien sisarustensa huoltajana toimii Henri Ikonen. Eräänä päivänä pihamaalle astelee luksuskorkokengissä Caroline Taylor, mukanaan vanha kirje ja helmisormus, joiden hän väittää liittyvän Ikosten sukuun. Henri ei ilahdu yllätysvieraasta, mutta some-vaikuttaja ja seurapiirikaunotar saa miehen sahanpuruntuoksuisen arjen sekaisin. Samaan aikaan Carolinen oma loistelias elämä New Yorkissa on vaarassa kadota häneltä kuin vanheneva Instagram-stoori.
Toisessa ajassa, vuonna 1912, Nurmeksen taakseen jättänyt vastavihitty Anna astuu Titanicin kannelle haaveissaan laulajattaren ura. Kun Anna kohtaa laivalla komean liikemiehen, toivon sävelet alkavat soida hänen kurittomassa sydämessään.


kommentti:

Hyvin pysyi koossa tämä kahden aikatason tarina, vaikka nykyhetki minusta olikin mielenkiintoisempi kuin Titanic-tarina.
Oli ihan raikas uusi juoni-idea. Päähenkilönä nykyhetkessä on amerikkalainen somevaikuttaja Caroline, joka lähtee etsimään esiäitinsä Annan juuria (ja samalla vähän itseäänkin) Suomeen, Nurmekseen. Hän päätyy asumaan vanhempansa menettäneiden sisarusten kotiin ja tutustuu suomalaiseen hiljaiseloon - sekä alkaa lopulta myös pitää siitä.
Jäyhä, mutta nuoremmista sisaruksistaan omistautuvasti huolehtiva Henri Ikonen on kiinnostava, mutta Carolinen entinen suhde kummittelee vahvasti taustalla, samoin kuin omista eduistaan (ja elatuksestaan) itsepintaisesti kiinni pitävä Carolinen äiti.
Kivana lisäjuonena oli mielestäni teini-ikäisten Iiriksen ja Eliaksen osuudet ja se, miten suhde ulkopuoliseen aikuiseen oli avuksi molemmille osapuolille.
Hyvät henkilöt oli kirjan vahvuus, mielenkiinto säilyi ja heistä alkoi oikeasti välittää.

(444 sivua.)

Ei kommentteja: