Lundberg, Sofia: Tapaa minut tammen alla

Sofia Lundberg: Tapaa minut tammen alla
Och eken står där en, 2019
Otava, 2020
Luin ~ 30.4.2023

Kuvaus:

Kuinka päästä jaloilleen tuhoisan parisuhteen päätyttyä? Punaisen osoitekirjan kirjoittajan kolmas romaani on koskettava todistus ystävyyden voimasta.
Estherillä on takanaan vaikea ero, ja piinallisen yksinäisinä viikonloppuina hän tekee kävelyretkiä vanhan tammen luo. Siellä hän tutustuu Rutiin, vanhaan rouvaan, jolla on uskomaton kyky vaalia elämän pieniä, kauniita asioita. Rut muistelee nuoruuttaan, ja Esther lumoutuu hänen kertomuksistaan. Naisten välille kehittyy odottamaton ja luja ystävyys, mutta Rutilla on kuitenkin salaisuus. Sen selvittäminen vie Estherin Comojärvelle Italiaan, missä luultua monimutkaisempi ja yllättävä elämänkohtalo alkaa piirtyä esiin.

Kommentti: Loppujen lopuksi ihan kiva tarina, mutta alku oli kyllä mielestäni aika pitkäveteinen.
(366 sivua.)

Itkonen, Juha: Teoriani perheestä

Juha Itkonen: Teoriani perheestä
Gummerus, 2023
Luin ~ 24.4.2023

Kuvaus:

Alan solmia luistinten nauhoja, kiristän niitä niin tiukalle kuin saan, ja vuodet virtaavat lävitseni, vilkaisen poikaani, joka onkin minä. Istun toppahousuissani puisen maalin päällä, isä Lake Placid -pipossaan on kyykistynyt eteeni.

Juha Itkonen kuvaa taitavan prosaistin herkkyydellä varttumistaan lapsuudenperheensä esikoisena Hämeenlinnassa sekä vanhemmaksi tuloaan ja perheen dynamiikkaa neljän lapsen isänä.
Kirkkaista muistikuvista sekä kevyistä ja painavista hetkistä kutoutuva kertomus näyttää sukupuoliroolien ja yhteiskunnan muuttumisen 1970-luvulta tähän päivään. Se ei anna kasvatusohjeita, mutta tarjoaa vahvoja samaistumiskohtia.

Kommentti:
Tämä pitää äkkiä palauttaa kirjastoon, että seuraava lukija pääsisi mahdollisimman nopeasti lukemaan tätä. Pitkästä aikaa tämä oli kirja, jonka voisin hankkia omaankin hyllyyn, jotta asioita voisi miettiä uudelleen omallakin kohdalla tai nostaa keskustelunaiheeksi perheen kesken.
Erityisesti ilahduin siitä, miten positiivisesti perheestä oli kirjoitettu. Olen itsekin kiinnittänyt huomiota siihen, miten usein perheestä, lapsiperhearjesta, vauvavuodesta jne. kirjoitetaan negatiivisuus edellä. Miten kaikki muuttuu huonommaksi, vaikeammaksi, väsyttävämmäksi, kun lapsi (lapsia) tulee taloon. Toki perhe-elämässä riittää sopeutumista (kuten elämässä muutenkin), mutta surullisen paljon asioista puhutaan negaation kautta.
Moneen kohtaan pystyin samaistumaan ja monesta luvusta saimme kotona myös erittäin hyvää keskustelua aikaiseksi. Viimeksi eilen 2/4 nuorisosta oli paikalla ja varsin tärkeitä pointteja nousi esille. Kiitos siitä!
On kiva lukea sujuvasti kirjoitettua kirjaa, jossa on huumoria ja asiaa, ja jossa yksityisen kautta voi tarkastella jotain hyvin yhteistä.
(296 sivua.)

Pehkonen, Kirsi: Sydämenasioita Jylhäsalmella

Kirsi Pehkonen: Sydämenasioita Jylhäsalmella
Karisto: 2017
Luin ~ 20.4.2023

Kuvaus:

Kun juuri opettajaksi valmistuneen Riinan avomies Aki pakkaa yllättäen tavaransa, Riinan elämässä menevät uusiksi paitsi rakkaus-, myös kesätyökuviot, Akin isän firmaan kun ei enää ole asiaa. Onneksi lossikahvilaa Jylhäsalmella pyörittävä Sirkka-täti tarvitsee kesäapulaista.
Luonnonkauniissa suvimaisemissa, omintakeisten mutta hyväntahtoisten jylhäsalmelaisten joukossa on hyvä parannella sydäntä, mutta kun Sirkka-täti loukkaa jalkansa, on Riinan otettava kahvilanpidosta isompi vastuu kuin hän oli ajatellut. Riina saa myös huomata, että kaikilla Jylhäsalmen miehillä ei ole puhtaita jauhoja pussissaan...

Sydämenasioita Jylhäsalmella aloittaa uuden kotimaisen sarjan, jossa on kaunista maalaismaisemaa ja aitoja ihmisiä, huumoria, jännitystä ja romantiikkaa.

Kommentti:

Juuri nyt tuntuu olevan tilausta hieman kevyemmälle lukemiselle, joten olen iloinen, että kirjaston hyllystä löytyi tällainen sarja.
Tulee mieleen nuoruus sekä Anni Polva ja Aino Räsänen tuotuna nykypäivään.

(190 sivua.)

Kanto, Anneli: Haihtuneet

Anneli Kanto: Haihtuneet
Crime Time (WSOY), 2023
Luin ~ 18.4.2023

Kuvaus:

Outoja katoamisia, kontrolloiva seurakunta ja kaiken sekoittava mystinen meedio... Rottien pyhimys -kirjailijan dekkarisarja alkaa.
Tehtaan johtaja ja kaksi nuorta naista ovat kadonneet jälkiä jättämättä. Katoaminen vaivaa paikkakuntalaisia, mutta uskonnollinen yhteisö sulkee heidän suunsa. Oudon näkijän saapuminen sekoittaa paikkakunnan elämänmenon ja vaietut salaisuudet alkavat nousta pintaan.
Jättimenestykseen nousseen Anneli Kannon Haihtuneet aloittaa psykologisen Näkijä-dekkaritrilogian. Lukematon määrä epäiltyjä ja juonien verkosto tarjoavat jännitystä vaikkapa Agatha Christien kirjoista pitäville.

Kommentti:
Pilke silmäkulmassa ja kieli poskessa kirjoitettu dekkari. Tässä oli jotain artopaasilinnamaista ei liian vakavaa meininkiä.
Kun tarina meinasi mennä vähän överiksi, palautin mieleeni takaliepeestä löytyvät kirjailijan sanat : Ei kovaksikeitettyä, ei yhteiskunnallista, ei realistista, ei poliiseja, ei rikoslaboratorioita. Näiden sijaan nokkela juoni, mielenkiintoisia henkilöitä ja paljon johtolankoja.

(254 sivua.)

Sandberg, Riikka: Ørja

Riikka Sandber: Ørja
Otava, 2023
Luin ~ 14.4.2023

Kuvaus:

Norjan miehityksen päättymisestä 70-luvulle ulottuva dramaattinen esikoisromaani ystävyydestä, intohimosta ja mereen haudatuista salaisuuksista.
1952. Järkälemäinen postinkantaja asuu Ørjan saarilla veneitä rakentavan isänsä kanssa. Isän viimeinen vene jää kesken, ja tytär rakentaa sen loppuun. Vene myydään saaren asukille, josta liikkuu hyisiä juoruja.
1976. Tine saapuu Ørjalle pystyttämään kiertävää elokuvateatteria, mutta projektoria kiehtovammin pyörii vajasta löytyvä lankamagnetofoni; se puhuu traagisesta menneestä, josta saariyhteisö vaikenee.
Kapinallinen. Puoliso. Pelastaja. Ystävä. Rakastaja. Montako elämää yksi ihminen saa elää? Mitä tapahtuu, kun ne törmäävät?

Kommentti:

Mielenkiintoinen asetelma ja tarina. Myös aikahyppäykset oli selkeästi kirjoitettu eri fontilla.
Mutta. Ei herännyt henkiin minulle. Oikeastaan kaikki henkilöt jäivät jotenkin etäisiksi traagisista tapahtumista huolimatta. Vika saattoi olla omassa vastaanottokyvyssä, mutta ei voi mitään. Raskas luettava, mutta en halunnut keskenkään jättää.

(395 sivua.)

Pättikangas, Eira: Kun tuuli kääntyy

Eira Pättikangas: Kun tuuli kääntyy
Karisto Oy, 2010
Luin ~ 4.4.2023

Kuvaus:

Sota on ohitse, ja Viivi ryhtyy suunnittelemaan tulevaisuuttaan pienen Immi-tytön yksinäisenä äitinä. Viivin vanhat haaveet opettajan urasta eivät hellitä.
Sisarenmiehen Amerikassa asuvan sedän vierailulla voi olla vaikutuksia moneenkin elämään.


Kommentti:

Halusin tietenkin lukea, miten Viivin tarina jatkuu sodan jälkeen, sillä moni kysymyshän jäi auki. Oli myös todella mielenkiintoista lukea siitä, miten sodan jälkeen vielä oli puutetta paljosta, lisänä suru kaatuneista, huoli haavoittuneista sekä vaikkapa sotalapsista ja sotavangeista.
Hienosti Pättikangas avaa tunnelmia ja tilanteita ihmisten elämäntarinoiden kautta, ainakin itselleni tässä kaksiosaisessa sarjassa tuli varsin paljon uutta tai ainakin unohtunutta tietoa juuri tuosta ajasta Suomen historiassa.
Tässä olisi ollut ainesta pitempäänkin sarjaan.

(366 sivua.)

Pättikangas, Eira: Edessä uusi kevät

Eira Pättikangas: Edessä uusi kevät
Karisto Oy, 2009
Luin ~ 2.4.2023

Kuvaus:

Nuoren naisen kasvuvuodet kotirintamalla - pohjalaiskertojan odotettu uusi romaani.
Viivi on juuri täyttänyt seitsemäntoista joutuessaan monen muun kotirintamalle jääneen tavoin lataamaan patruunoita pimennetylle koulutalolle. Työpariksi osuu naapurikylästä kotoisin oleva salskea Reima, ja jo välirauhan aikana nuoret kihlautuvat hetkeä ennen kuin Reima joutuu suorittamaan asepalvelustaan.
Sota on vasta alussa, kun rintamalta alkaa saapua Viivinkin kotikylään suruviestejä. Kaikesta on ankara pula, mutta lähitalossa aputyövoimana häärivien venäläisvankien sirmakka helisee ja kyläläiset ehtivät pitää lukua nuorten naisten lähistöllä liikuskelevista miehistä: merkille pannaan niin Latva-Murron poikamiesisäntä ja maaottelumarssilla kunnostautunut Otto kuin väliaikaisessa sotasairaalassa toipuva Aartikin. Sodan vihdoin päättyessä Viivi on monta ankaraa kokemusta kypsempi mutta edessä tuntuu kuitenkin olevan uusi kevät.

Kommentti:

(346 sivua.) Iso teksti.