Leppänen, Aino: Luk(i)ossa

Aino Leppänen: Luk(i)ossa
Myllylahti, 2024
Luin ~ 14.8.2024

Kuvaus:

Mikä ihmeen ”samaistuttava säeromaani omien piirien löytämisestä ja totuuksista, jotka ulkokuori niin helposti peittää”? Lue itse, kyllä se siitä selviää.

Joose on tottunut pakkaamaan tavaransa kerta toisensa jälkeen. Isän työn perässä muuttamisessa on se hyvä puoli, että Joose on jo vaihtanut maisemaa ennen kuin kukaan ehtii ihmetellä, kuka hän edes on. Muutto pikkupaikkakunnalle Vaalaan osoittautuu hankalammaksi. Väkijoukkoon sulautuminen on vaikeaa, jos sellaista ei ole.
Lukio-opinnot lähtevät käyntiin mallikkaasti, mutta yksin vietettyjen ruokatuntien sijaan hänet pyydetään mukaan erikoiselta tuntuvaan porukkaan. Ensireaktion jälkeen kutsu alkaa kummasti houkutella.
Vaiteliaan isän kanssa kaksin asuminen on aina ollut hyvin itsenäistä, mutta nyt edes kotona ei saa syrjäytyä rauhassa. Naapuritalossa tarvitaan välillä apua koiran kanssa, ja karvaturria hoitaessaan Joose tulee tutustuneeksi myös ystävälliseen naapuriin.
Mutta kun tapaa uusia ihmisiä, voiko arvatakaan, kuinka paljon yhteistä heidän kanssaan oikeastaan onkaan?

Kuvaus:

Hieno tarina Joosesta. Kirjan pääteema on koulukiusaaminen, ja sitähän on oikeastaan lähes jokainen kirjan henkilö kokenut jossain muodossa. Miksi tämä ilmiö on niin yleinen?

(237 sivua.)

Virolainen, Atte: Lääkäri Atte - Selviytymisopas elämään

Atte Virolainen ja Margareeta Häkkinen: Lääkäri Atte -
Selviytymisopas elämään
Otava, 2024
Luin ~ 2.6.2024

Kuvaus:

Suositun somelääkärin vetävä tietokirja huumeista ja rikollisuuden maailmasta. Nuori Atte oli häirikkö, jota koulu ei kiinnostanut ja jota valtaosa aikuisista piti toivottomana tapauksena. Nyt hän kertoo, miten hän onnistui kääntämään elämänsä suunnan ja opiskelemaan ensin palomieheksi ja sitten lääkäriksi. Vankilalääkärinä työskentelevä Atte alkoi Tiktok-tilinsä suosion myötä saada valtavasti yhteydenottoja nuorilta ympäri Suomea. Kirjassa hän jakaa elämäntaitoa, jota on kerännyt pelastajana, opiskellessaan Venäjällä ja työssä vankien kanssa. Hän kertoo myös eri päihteistä ja niiden haittavaikutuksista. Asiantuntijana toimii Aten lisäksi lääketieteen tohtori Margareeta Häkkinen.

Kommentti:


(239 sivua.)

Saarela, Sara: Mun on pakko

Sara Saarela: Mun on pakko
Aikamedia Oy (Otava), 2011
Luin ~ 12.3.2024

Kuvaus:

Kukaan ei tiedä. Liisi on varma siitä, kunnes hänen paras kaverinsa Sussu saa selville hänen salaisuutensa ja uhkaa paljastaa sen.
Liisi arvaa, etteivät hänen pastori-isänsä ja sairaanhoitaja-äitinsä, eivät edes ystävät seurakunnassa, voi ymmärtää, ettei hänellä ole mitään ongelmaa: hän vain haluaa näyttää hyvältä! Ja silloin on pakko olla syömättä, pakko polttaa rasvaa... Pakko, kunnes tilanne riistäytyy käsistä. Sara Saarela käsittelee esikoisromaanissaan ajankohtaista aihetta, nuoren syömishäiriötä.

Kommentti:

Nuortenkirja.

(152 sivua.)

Montgomery, L.M.: Jane ja saaren kutsu

Lucy Maud Montgomery: Jane ja saaren kutsu
Jane of Lantern Hill, 1937
Suom. Sisko Ylimartimo
Minerva Kustannus Oy, 2013
Luin ~ 10.6.2022

Kuvaus:

Jane Stuart asuu kauniin äitinsä sekä komentelevan isoäitinsä kanssa upeassa mutta kolkossa talossa Torontossa. Hän uskoo, että hänen isänsä on kuollut. Sattumalta hän saa tietää, että asia ei olekaan niin: kirjailija-isä asuu kaukaisessa maankolkassa, Prinssi Edwardin saarella.
Eräänä päivänä isältä tulee kirje. Hän kutsuu Janen kesäksi luokseen Saarelle. Jane vihaa isäänsä, joka hänen mielestään on tehnyt äidin onnettomaksi. Hän inhoaa ajatusta isän luo lähtemisestä, mutta kesästä tulee suurenmoinen. Jane ja isä hankkivat Saarelta Lantern Hillin, pienen talon, ja Jane saa sydämensä kyllyydestä hoitaa taloutta ja puutarhaa. Hän saa myös uusia ystäviä. Kesän mentyä hänestä on kurjaa palata Torontoon ja ikävään kotiin. Hän laskee syksyn ja talven päiviä siihen, että pääsee taas kesäksi Lantern Hilliin. Saaren kutsu on voittamaton.
Jane alkaa unelmoida siitä, että äiti ja isä palaisivat yhteen ja että Torontosta voisi löytyä pieni sievä talo, jossa he asuisivat kolmisin oikeana perheenä – talo, jota he voisivat kutsua kodiksi.
Teos on uusi suomennos L. M. Montgomeryn (1874–1942) kirjasta Jane of Lantern Hill, joka ilmestyi vuonna 1937. Kirjailija suunnitteli kirjalle myös jatko-osaa, mutta se jäi haaveeksi.

Kommentti:

Perinteisistä perinteisin tyttökirja, jonka varsin mustavalkoiseen maailmaan oli aluksi hieman vaikea päästä sisään.
Vastakkainasettelujen kautta Janen kasvutarina kuitenkin aukeni ja tuntui lopulta paljon uskottavammalta kuin olisin aluksi uskonut.
Kirjan loppuvaiheessa ajattelin, että on kyllä ollut etuoikeus saada nuorena lukea näitä L.M. Montgomeryn ja vastaavien tyttökirjoja, eikä vähiten upean luontokuvauksen takia.
Toivoisin, että nykylapsetkin saisivat lukea ja kokea vastaavia asioita sekä elämässä että kirjojen kautta, sillä siitä saa kyllä valtavan hienoja elementtejä omaan elämään. Uskon, että luonnon arvostus voi nousta myös lukukokemusten kautta, samoin kiinnostus runouteen, historiaan ja jopa yhteiskunnallisiin asioihin.

(266 sivua.)

Abrahamson, Emmy: Kuinka selviytyä puolalaisesta äidistä

Emmy Abrahamson: Kuinka selviytyä puolalaisesta äidistä Min pappa är snäll och min mamma är utlänning, 2011
Suom. Säde Loponen
Kariston Kirjapaino Oy, 2011
Luin ~ 6.6.2022

Kuvaus:

16-vuotiaalla ruotsalaisella Alicjalla on puolalainen äiti ja sen huomaa. Alicja haluaisi olla kuin muut ruotsalaiset nuoret, mutta miten voi, sillä heille tulee puolalaisia laittomia remonttimiehiä, joiden kanssa on vain ongelmia. Alicja ihastuu parhaan kaverin ihastukseen ja puolalaiset sukulaiset majoittuvat heidän perheeseensä.

Kommentti:

Kevyt läpilukujuttu. Nuortenkirja, jonka menestystä nykynuorison parissa on vaikea arvailla. Teksti sisältää aika isoa asenteellisuutta ja jopa nykyvalossa asiattomuuksiakin. Toisaalta 80-luvulta tuttuja asioita, joita katsoo nyt vähän eri silmin ja ajatuksin.

(250 sivua.)

 Marja-Leena Tiainen: Rakas Mikael

Tammi, 1999

Luin ~ 14.1.2021

Kuvaus: 

16-vuotias Mikael on kuollut törmäiltyään päihtyneenä polkupyörällään - mutta toimii "enkelinä" romaanin kertojana. Poikaa jäävät kaipaamaan kaverit, isoveli Tuomas, yläluokkaiset vanhemmat - ja köyhistä oloista oleva Roosa, 15-vuotias, joka odottaa Mikaelin lasta. Miken vanhemmat näkevät syntymättömässä lapsessa Mikaelin ja yrittävät ostaa vauvan itselleen. Roosa taistelee abortin ja lapsen pitämisen välillä. Kaikki surevat Mikaelia, mutta kaveruuden turvaverkko pitää. 

- Topelius-palkinto v. 1999.

 - Lukeutuu kirjoihin, joissa sielu jää vaeltamaan onnettomuuden tai sairauden jälkeen, kun päähenkilö itse on kuollut/kuolemaisillaan.

Kommentti:

Tavoitteena on lukea välillä myös lasten- tai nuortenkirjoja. Usein sellaisiksi taitaa valikoitua hieman vanhempia teoksia. 1990-luvulla kirjoitetut kirjat ovat aika lailla oma lukunsa, sillä niissä olaan suht lähellä nykyaikaa, mutta silti kovin moni asia on tyystin muuttunut.

Näkökulma oli kieltämättä hiukan erikoinen, kun kuollut Mikael toimii kertojana ja hänellä on tietysti hyvin objektiivinen näkemys asioista. 

Mielenkiintoinen kurkistus 90-luvun asennemaailmaan.

(263 sivua.)

Levola, Minna: Tylsä elämäni

 Minna Levola: Tylsä elämäni

Karisto, 2020

Luin ~ 27.11.2020

Kuvaus: (takakansi)

Kaikilla luokan tytöillä on korvissa reiät. Paitsi Lindalla. Se on Lindan kaltaiselle 11-vuotiaalle ujon puoleiselle tytölle todellinen ongelma. Hiukan Lindaa myös harmittaa, että heillä ei kotona ole muuta lemmikkiä kuin akvaariokalat, mutta saahan hän kuitenkin ulkoiluttaa bestiksensä Emmiksen kanssa heidän hoitokoiraansa Nessua. Emmis se keksii ratkaisun Lindan korvisongelmaankin.

Minna Levolan esikoisteos on vauhdikas tarina Lindasta, hänen perheestään ja luokkakavereistaan sekä monenmoisista arjen sattumuksista - kadonneesta ympänkirjasta, cheerleadingista, verisistä porkkanoista, eräästä liikkatunnista ja uudesta taistelukalasta. Muun muassa.

Kommentti:

Välipalaksi yksi lastenkirja, tai koululaiskirja. Tämä on upouutuus ja nykypäivän koululaisten maailmasta, joten mukana on tietenkin kännykkämaailma, some, Youtubeidolin seuraaminen ja Wilma-viestit.

Ikiaikaisia kysymyksiä kuitenkin yhä; olenko oikeanlainen, haluanko kuulua luokan hiljaisiin vai esillepyrkiviin. Oma olemus ja sen tarkkailu on 11-vuotiaalla jo alkanut. Kotiväkikin tuo oman osuutensa elämän sekalaisuuteen.

(171 sivua.)

Suomela, Laura: Ilmatilaloukkaus

Laura Suomela: Ilmatilaloukkaus

Karisto, 2020

Luin ~ 30.8.2020

Kuvaus:

16-vuotiaan Rosan elämä jumittaa. Catering-opinnot keskeytyivät, yhteishaku meni sivu suun ja tulevaisuus ahdistaa. Onneksi on turvallinen koti, jonne voi rauhassa syrjäytyä katsomaan Netflixiä. Ainakin siihen asti, kunnes äidin miesystävä Jari muuttaa saman katon alle. Uuden isäpuolen kylkiäisenä Rosan reviirille änkeää myös Jarin poika, joka on päässyt Tampereen ilmaisutaidon lukioon. Koulumenestykseen panostava besserwisser-Iiro on täysin eri planeetalta, sen paljastaa jo ensikohtaaminen.

Ilmatilaloukkaus on taidokas romaani uusperheen henkilökemioista, kätketystä surusta, hukatusta suunnasta ja siitä, miltä tuntuu, kun joku vihdoin ymmärtää.

Kommentti:

Pidin kovasti tämän kirjan tyylistä ja kielestä. Vaikka kirjaan mahtui monia vakaviakin aiheita, kirjan reipas ja humoristinenkin kerronta vei tarinaa eteenpäin. Monet asiat alkoivat näyttää paremmilta ja ratkaisut olivat mielestäni hyvinkin rakentavia ja uskottavia. Viisas kirja, jota lukiessa välillä nauratti ja välillä kyllä vähän itkettikin.

Suosittelen ehdottomasti nuorelle(kin) lukijalle!

(185 sivua.)

Oates, Joyce Carol: Syntipukki

Joyce Carol Oates: Syntipukki

Big Mouth & Ugly Girl, 2002

Suom. Nora Schuurman

Otava, 2002 (Voltti-sarja)

Luin ~ 19.8.2020

Kuvaus:

16-vuotias Matt Donaghy saa syyttää ahdingostaan vain suurta suutaan ja outoa huumorintajuaan, kun poliisit tulevat hakemaan häntä kesken koulutunnin.

Harmiton sanailu Rocky Riverin lukion ruokalassa on saanut kohtalokkaat seuraukset: Mattin epäillään aikoneen räjäyttää koko koulun taivaan tuuliin.

Poliisikuulustelujen jälkeen Mattin maine on tahrattu. Vain Ursula Riggs, outo kummajainen ja oman tiensä kulkija, uskaltautuu puolustamaan häntä. Mutta katkera Matt saa tuntea millaista on olla kuin spitaalinen. Jutun paisuessa ja ihmisten yhä kuiskiessa Suurisuusta ja Äkäpussista tulee sotureita, jotka taistelevat koko pikkukaupunkia vastaan.

Kommentti:

Aluksi minulla oli hieman vaikeuksia orientoitua kirjan tapahtumien ajankohtaan. Ajankohta vaikutti lähes nykyhetkeltä, sillä viestejä lähetettiin paljon sähköpostitse, mutta kenelläkään ei kuitenkaan ollut kännyköitä.

Tämä oli selvästi nuortenromaani, mutta hyvä sellainen. Juoni oli sopivan vauhdikas ja erilaisia nuorten elämän teemoja käsiteltiin päähenkilöiden kautta. Jännitystäkin riitti. 

Amerikkalainen elämänmeno on tietysti (ollut ennenkin) erilaista kuin suomalaisnuorten, mutta samojakin kipuiluja toki on. 

Se, miten perättömät huhut saavat siivet alleen, on niin kovin inhimillistä ja aina yhtä harmillista ja epäreilua. Näinä somen aikoina tällainen ei ainakaan tietenkään ole vähenemään päin.

Kyllä minä suosittelisin tätä kirjaa nuorelle lukijalle, vaikka tosiaan vähän vanhanaikainenhan tämä jo on.

Tarinoita ystävyydestä on aina mukava lukea :).

(271 sivua.)

Nuotio, Eppu: Neitsytmatka

Eppu Nuotio: Neitsytmatka

Seven (Otava), 2004

Luin ~ 20.7.2020

Kuvaus:

Mä lähden täältä heti kun pääsen, Annukka ajattelee. Hän on kohta viidentoista ja täynnä vapaudennälkää, ja hän vihaa kaupungin jokaista kulmaa. Eniten kuitenkin tehtaan konttorirakennusta. Sinne isä on piilottanut naisen nimeltä Laina Penttinen.

Annukka pakenee kodin alakuloa ja äidin kuristavaa hellyyttä, kulkee uhallakin kommunistiperheen tyttären kanssa, kittaa omppuviiniä, yrittää epätoivoisesti päästä neitsyydestään, kahlitsee itsensä Koijärvellä puskutraktoriin. Ja saa vastaansa isän, joka tehtaan apulaisjohtajana on pienellä paikkakunnalla Jumalasta seuraava.
Sen paremmin isä kuin tytärkään eivät ehdi kiireiltään huomata, kuinka Varkauden komeimman tiilitalon viileyteen hylätty äiti vajoaa yhä syvemmälle omaan maailmaansa.
Neitsytmatka kuvaa Annukka Lehmuksen perheen rosoista elämää 1970-luvun Suomessa, aikana jolloin maailma tunkee pikkukaupungin ikkunoista sisään. Varkautelaisen tehtaanjohtaja Lehmuksen perheestä kertovat myös romaanit Peiton paikka ja Onnellinen loppu.

Kommentti:

Lomalukemista mökillä. Genrenä ehkä nuorten/ nuorten aikuisten kirja, itselle aikamatka 70-80-luvun vaihteeseen.

Kirja löytyi K-marketin vaihtohyllystä keväällä koronarajoitusten aikaan. Harmi, että huomasin vasta nyt, että tämä on jatkoa Peiton paikka-kirjalle. Olisin voinut lukea sen ensin. Jatkon voisi kyllä lukea joskus.

Tykkäsin.

(256 sivua.)

Tämä on eka postaus uudessa bloggerissa. Voi mennnä uusiksi??

Suomela, Laura: Silmänkääntötemppu

Laura Suomela: Silmänkääntötemppu
Karisto, 2018
Luin ~ 19.6.2020

Kuvaus: (kustantajan)

16-vuotiaat Alma ja Sofia ovat parhaat ystävät. He ovat tunteneet toisensa alakoulusta asti ja tietävät jo katseesta, mitä toinen ajattelee. Ystävät jakavat toisilleen kaiken, kunnes Alma eräänä iltana kuntosalilta tullessaan näkee jotain, mitä ei todellakaan olisi halunnut. Ei tällaista voi salata parhaalta ystävältä, mutta jos Alma kertoo, mitä näki, hajoaako lukiosta jo valmiiksi stressaantunut Sofia aivan palasiksi? Missä menee toisen suojelemisen ja rehellisyyden raja?
Silmänkääntötemppu on koukuttava nuortenromaani salaisuuden kantamisesta, omien ääriviivojen löytymisestä sekä perhe-elämän tsunameista. Elämässä kaikki ei ole mustavalkoista, ja oikean ja väärän erottaminen on joskus vaikeaa. Samalla kirja kuvaa koskettavasti sitä, miltä ystävyyden katkeaminen tuntuu.

Kommentti:

Nuorten aikuisten (ja nuorten!) tasokas kirja. Hienosti kuvattu nykynuorten ystävyyttä ja ystävyyteen tulevia säröjä. Aluksi kyllä ajattelin, että lähteekö tarina vähän lapasesta, kun päähenkilön reaktio salaisuuden paljastumiseen tuntui jopa hieman epäuskottavalta.
Mutta ei se sitten haitannut, kun luki eteenpäin. Tykkäsin siitä, ettei ilmaan jätetty erityisiä roikkuvia juonenpätkiä. Joskus nimittäin tuntuu siltä, että kun kirja on nuorten (tai nuorten aikuisten) kirja, tapahtumia tai henkilöitä on niin paljon, ettei kaikkea ehdikään johdatella sivumäärän puitteissa kunnialla loppuun asti ja siinä sitten vedetään vähän (juonellisia) mutkia suoriksi. Toki se on sitten kirjailijan oma ratkaisu, mutta tässä nyt tosiaan tykkäsin siitä, että moneen eri suuntaan lähteneet ihmissuhdekiemurat hoidettiin ihan uskottavasti jonkinlaisiin ratkaisuihin, tai niille näytettiin suuntaa. (Pyrin välttämään spoilausta, siksi tällaisia kiertoilmaisuja. :D )
Tykkään aina, kun kirjasta voi oppia jotain joko suoraan tai vaikka rivien välistäkin, ja tässä nyt tuli hyviä ratkaisumalleja mutkikkaille ihmissuhteille, etenkin nuorten näkökulmasta.
Kirjan miljöö oli mukavasti Tampere!


(208 sivua.)

Kallioniemi, Tuula: Verkot

Tuula Kallioniemi: Verkot
Otava, 2019
Luin ~ 29.12.2019

Kuvaus: (kustantajan)

Puhutteleva romaani kuudesluokkalaisen koulukiusaajan näkökulmasta.
Sere on todettu kiusaajien pääpukariksi. Hän joutuu vaihtamaan koulua ja muuttamaan isovaarin luo pikkukaupunkiin. Serellä ja isovaarilla synkkaa, ja koti järven rannalla on Seren unelmapaikka. Kalastus on sekä tytön että papan mielipuuhaa.
Sana kiirii entisestä koulusta, jossa Sere oli iso kiho. Uudet luokkakaverit antavat Serelle tylyn opetuksen, mitä hän ei kerro aikuisille. Kohta isovaarin talon ikkuna tuhritaan kananmunilla. Sere tunnistaa kyllä kuvion. Hän ajattelee tahtomattaan Näätää, jota itse kiusasi. Noinko kaikki oli vanhassa koulussa tapahtunut? Riittääkö nyt kiusaamisen syyksi se, että Sere on uusi oppilas?

Kommentti:

Puhutteleva, sopivasti vähäeleinenkin kirja. Suosittelin myös talouden nuorisolle. (104 sivua.)

Mattila-Laine, Satu: Myyty tyttö

Satu Mattila-Laine: Myyty tyttö

Warelia, 2019

Luin ~ 1.6.2019

Kuvaus: (kustantajan)

"Lempin oli astuttava eteen. Lempi kuunteli kuin unessa, kun hinnasta sovittiin: kolmekymmentä, kaksikymmentäviisi, kaksikymmentä markkaa. Jokaisen tarjouksen Lempi joutui nieleskelemään, jotta olisi pysynyt kuivin silmin. Eikä hän ihan pystynyt olemaan itkemättä."
Orpo Lempi joutuu huutokauppaan. Hänet myydään ylläpidosta vähiten rahaa vaativalle Lassilan isännälle.
1910-luvun Suomessa huutolaisen arki on puurtamista, mutta Lempi pääsee kuitenkin kouluun kuuntelemaan Amanda-opettajattaren kertomuksia. Kirjojen tarinat tuovat Lempin elämään hetken helpotuksen.
Lassilan talossa raataa myös toinen huutolainen, komea poika Aarne. Kova työ ja epäoikeudenmukainen kohtelu kalvavat erityisesti Aarnea. Ne johtavat peruuttamattomaan konfliktiin isännän ja huutolaisten välille.

Kommentti:

Koitan olla lukematta liian tarkkoja juonipaljastuksia ennen kirjan lukemista. Tällä kertaa olisi varmaan ollut hyötyä siitä, että olisin muistanut (huomannut) kirjan olevan nuorille suunnattu. Kirjan iso teksti ja tyyli toki viittasivat siihen, mutta en silti tajunnut asiaa ja se ehkä vähän häiritsi lukemista. Lukiessa mietin, onko tämä lapsen kirjoittama vai lapselle tarkoitettu, sen verran selkokielinen ja vähän satumainenkin kirja oli, nykykielinen Anni Swan-tarina.
Etukäteen ajattelin, että tässä tulee vähän painavampi paketti huutolaisilmiöstä, mutta sitä kirja ei suinkaan ollut. Voi suositella lapsille ja nuorille!
(147 sivua.)

Ihonen, Essi: Ainoa taivas

Essi Ihonen: Ainoa taivas

WSOY, 2018

Luin ~ 27.1.2019

Kuvaus: (kustantajan)

Koskettava kasvutarina Ainosta, joka pyristelee irti uskonnollisesta yhteisöstä.
Aino pukeutuu maanläheisiin väreihin ja peittää pitkät, letitetyt hiuksensa huivilla. Hän on 17-vuotias, eikä ole koskaan pitänyt ketään poikaa edes kädestä, mutta on jo suostunut Armon kosintaan. He kuuluvat molemmat seurakuntaan, jossa ketään ei jätetä yksin ja kaikkeen on selkeä vastaus. Vaikka Armon kiinnostus hivelee itsetuntoa, Ainoa kauhistuttaa ennalta määrätty elämänpolku – ja yhtäkkiä hän ei ole varma enää mistään.
Kestääkö usko asioiden kyseenalaistamista vai sortuuko kaikki? Askel vapauteen on samaan aikaan kaikkein houkuttavin ja pelottavin.

Kommentti:

Tajusin oikeastaan vasta kirjan loppuvaiheessa, että tämä oli nuortenkirja. Muuten tekstin loppupuolen jonkinlainen "selkokielimäisyys" olisikin ehkä alkanut häiritä.
Erikoista oli se, että tämä kirja kertoi täsmälleen samasta aiheesta kuin edellinen lukemani nigerialainen kirja. Teemana näissä molemmissa on tiukka ja ankaran uskonnollinen isä ja hänen vaikutuksensa koko perheen elämään.
Ikäväähän se on, miten eri puolilla maailmaa uskonnoilla, myös kristinuskolla ja sen tulkinnoilla on vuosisatojen kuluessa sorrettu muita ihmisiä. Sortaminen on kohdistunut muihin kuin uskoviin, mutta se, että sillä ahdistetaan myös omia perheenjäseniä on jo karmivaa. Ja surullista. Miksi uskonto ja usko ( tai siis ihmisten tulkinnat niistä) kieltää niin usein ilon ja rakkauden. Tai pahimmassa tapauksessa antaa aiheen rakkauden osoittamiseen suorastaan väkivaltaisesti. Joko fyysisesti tai henkisesti.
Siinä sitä riittää pohdiskelemista.
Hyvä kirja tästä aiheesta, vaikka ehkä hieman armollisempaa näkökulmaa vanhempien suhteen olisin toivonut, ainakin jälkeenpäin. Hehän ovat kuitenkin myös uhreja. Oman kasvatuksensa, olosuhteiden jne. (edit.)
(239 sivua.)

Crossan, Sarah: Yksi

Sarah Crossan: Yksi

One, 2015

Suom. Kaisa Kattelus

Kustantamo S&S, 2018

Luin ~ 21.10.2018

Kuvaus: (kustantajan)

Teini-ikäiset Grace ja Tippi eivät siedä, että heitä tuijotetaan, mutta he ovat tottuneet siihen. He ovat siamilaiset kaksoset, yhtä kaikin mahdollisin tavoin. He toivovat enemmän kuin mitään muuta, että heidät nähtäisiin yksitellen, kumpikin vuorollaan, kahtena erillisenä ihmisenä kuten muutkin. He haluavat oikeita, omia ystäviä. Entä rakkaus?
Kun vanhemmilla ei ole varaa jatkaa tyttöjen kotikoulutusta, heidän täytyy mennä tavalliseen kouluun muiden nuorten armoille. Vaikka muutos ei ole helppo, samalla avartuu maailma.
Mutta Tippin ja Gracen edessä on raastava valinta. Heidän on tehtävä päätös, joka voi muuttaa heidän elämänsä peruuttamattomasti Koskettava ja poikkeukselliseen muotoon kirjoitettu säeromaani kertoo identiteetistä, sisaruudesta ja rakkaudesta ja kysyy tärkeän kysymyksen: mitä sielunsisaruus todella merkitsee?

Kommentti:

Tällaista kirjaa en olekaan ennen lukenut. Teksti oli jännästi säemuodossa, jota ensinäkemältä vähän vierastin, mutta se toimikin oikein hyvin. Riipaiseva kuvaus, mielestäni hyvin uskottava. Suosittelen kaikenikäisille lukijoille. Tämä on luokiteltu nuorten aikuisten kirjaksi, mutta sopii varmasti myös yläkouluikäisille sekä aikuisille.

(439 sivua.)

Edit. Suosittelin kirjaa nuorimmaiselleni (15 v.), joka myös luki kirjan ja piti siitä.

Moilanen, Usko: Unohdettu kylä

Usko Moilanen: Unohdettu kylä

Nuorten toivekirjasto, WSOY, 1961

Luin: ~ 18.7.2018

Kuvaus:

Kommentti

(124 sivua.)

Thomas, Angie: Viha jonka kylvät

Angie Thomas: Viha jonka kylvät

The Hatu U Give, 2017

Otava, 2017

Suom. Kaijamari Sivill

Luin ~ 10.2.2018

Kuvaus:
Millaista on olla musta nuori tämän päivän Amerikassa? Kirjasensaatio, ajankohtaisempi kuin koskaan.

16-vuotias Starr on köyhän slummin kasvatti, joka käy koulua paremmalla puolella kaupunkia. Ristiriita kahden maailman välillä kärjistyy, kun poliisi ampuu syyttä Starrin ystävän, joka kuolee Starrin syliin.
Starr on ainoa silminnäkijä, ja hänen todistuksensa voi tuhota koko mustan yhteisön. Se voi myös maksaa hänen henkensä.

Kommentti:
Vahva suositus tälle kirjalle, kannattaa lukea. Kannattaa tosin myöskin varautua voimakkaaseen kielenkäyttöön, kirosanoja ei tässä säästellä.
(397 sivua.)

Veistinen, Harri: Kotitekoisen poikabändin alkeet

Harri Veistinen: Kotitekoisen poikabändin alkeet

Kustantamo S&S, 2016

Luin ~ 8.7.2017

Kuvaus:

Rene on onnistuneesti lähes selviytynyt yläkoulusta isoveljensä ansiokkaalla neuvolla olla mahdollisimman huomaamaton.
Koulua on jäljellä vain muutama kuukausi kun Rene saa loistokkaan idean perustaa poikabändi. Vitsinä lähtenyt idea alkaa paisua paisumistaan ja Rene huomaakin että ei voi enää perääntyä, maksoi mitä maksoi.
Mukaansatempaava tarina, joka voi aiheuttaa hytkytystä nauruhermoissa.
Kommentti:

No jaa. Tykkään tosiaan välillä lukea nuortenkirjojakin, etenkin suomalaisia. Tässä tarinassa oli hyvä juoni ja mielenkiintoisia käänteitä, oikeita yllätyksiä. Joku uskottavuus kuitenkin jäi puuttumaan omalla lukemisellani, mutta (nuortenkirjana) melko nuorelle lukijalle toivottavasti toimii.

Uspenski, Eduard: Fedja-setä, kissa ja koira

Eduard uspenski: Fedja-setä, kissa ja koira

Djadja-Fjodor, Pjos i Kot, 1974

Otava, 2009 (ens. painos 1975)

Suom. Martti Anhava

Luin ~ 25.6.2017

Kuvaus:
Isällä ja äidillä oli poika. Vaikka hän oli vasta kuusivuotias, häntä sanottiin Fedja-sedäksi, sillä hän oli aina ollut hyvin totinen lapsi.

Kaikki olisi ollut hyvin, mutta äiti ei pitänyt pojan eläimistä. Ja niin Fedja-setä muutti pois kotoa Matroskin-kissan ja Musti-koiran kanssa. He asettuivat Prostokvashino-nimiseen maalaiskylään asumaan ja hankkivat Mirri-lehmän sekä iloisen traktorin, joka toimi ruoalla.

Lastenkirjallisuuden suosikkihahmo Fedja-setä tunnetaan ympäri maailman. Kirjailija Eduard Uspenskin teos on lämpimän humoristinen.

Kommentti:
Yritän aina välillä lukea jonkin klassikon ja lasten/nuortenkirjan. Tämä nyt taisi olla sekä että.

Vuorela, Seita: Lumi

Seita Vuorela: Lumi
WSOY, 2016

Kuvaus:

Palkitun nuortenkirjailijan viimeiseksi jäänyt teos

En siis lupaa teille rakkaustarinaa. Pikemminkin tämä on kertomus petoksesta, ja tytöstä joka pelastaa pojan.

Teheran on ensimmäinen luku 15-vuotiaan Siamakin elämässä, Pohjoisen maan itäinen lähiö toinen. Molemmissa paikoissa vaikeudet tuntuvat seuraavan poikaa, vaikka hän ei niitä etsi. Siamak on nimetty Iranissa sankarina kuolleen setänsä mukaan: haaste josta on mahdoton selvitä. Pohjoinen on nyt koti - Siamak rakastaa lunta ja on kaukalon jäällä kaikkia muita nopeampi.

Heidän perheeseensä muuttaa Atisha, naapurintyttö Iranista, joka on paennut maasta kielletyn bloginsa vuoksi. Atisha ei ole nähnyt lunta, mutta hän tuntee sadun Lumikuningattaresta, jonka suudelma totuttaa uhrinsa kylmään ja saa tämän unohtamaan mistä on tullut. Atisha haluaa Siamakin muistavan jälleen juurensa.
Lumi on koskettava tarina maahanmuuttajien lapsista, jotka kantavat perheissään vastuuta uuden kotimaansa tulkkeina ja kasvavat eri kansallisuuteen kuin vanhempansa.

Pienoisromaani Lumi oli viimeistelyä vaille valmis, kun kirjailija Seita Vuorela menehtyi äkillisesti huhtikuussa 2015. Käsikirjoituksen viimeistelyssä kirjaksi on auttanut Vuorelan ystävä ja kirjailijakollega Vilja-Tuulia Huotarinen.