Jane of Lantern Hill, 1937
Suom. Sisko Ylimartimo
Minerva Kustannus Oy, 2013
Luin ~ 10.6.2022
Kuvaus:
Jane Stuart asuu kauniin äitinsä sekä komentelevan isoäitinsä kanssa upeassa mutta kolkossa talossa Torontossa. Hän uskoo, että hänen isänsä on kuollut. Sattumalta hän saa tietää, että asia ei olekaan niin: kirjailija-isä asuu kaukaisessa maankolkassa, Prinssi Edwardin saarella.
Eräänä päivänä isältä tulee kirje. Hän kutsuu Janen kesäksi luokseen Saarelle. Jane vihaa isäänsä, joka hänen mielestään on tehnyt äidin onnettomaksi. Hän inhoaa ajatusta isän luo lähtemisestä, mutta kesästä tulee suurenmoinen. Jane ja isä hankkivat Saarelta Lantern Hillin, pienen talon, ja Jane saa sydämensä kyllyydestä hoitaa taloutta ja puutarhaa. Hän saa myös uusia ystäviä. Kesän mentyä hänestä on kurjaa palata Torontoon ja ikävään kotiin. Hän laskee syksyn ja talven päiviä siihen, että pääsee taas kesäksi Lantern Hilliin. Saaren kutsu on voittamaton.
Jane alkaa unelmoida siitä, että äiti ja isä palaisivat yhteen ja että Torontosta voisi löytyä pieni sievä talo, jossa he asuisivat kolmisin oikeana perheenä – talo, jota he voisivat kutsua kodiksi.
Teos on uusi suomennos L. M. Montgomeryn (1874–1942) kirjasta Jane of Lantern Hill, joka ilmestyi vuonna 1937. Kirjailija suunnitteli kirjalle myös jatko-osaa, mutta se jäi haaveeksi.
Kommentti:
Perinteisistä perinteisin tyttökirja, jonka varsin mustavalkoiseen maailmaan oli aluksi hieman vaikea päästä sisään.
Vastakkainasettelujen kautta Janen kasvutarina kuitenkin aukeni ja tuntui lopulta paljon uskottavammalta kuin olisin aluksi uskonut.
Kirjan loppuvaiheessa ajattelin, että on kyllä ollut etuoikeus saada nuorena lukea näitä L.M. Montgomeryn ja vastaavien tyttökirjoja, eikä vähiten upean luontokuvauksen takia.
Toivoisin, että nykylapsetkin saisivat lukea ja kokea vastaavia asioita sekä elämässä että kirjojen kautta, sillä siitä saa kyllä valtavan hienoja elementtejä omaan elämään. Uskon, että luonnon arvostus voi nousta myös lukukokemusten kautta, samoin kiinnostus runouteen, historiaan ja jopa yhteiskunnallisiin asioihin.
(266 sivua.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti