Saastamoinen, Anni: Sirkka

Anni Saastamoinen: Sirkka
Kosmos, 2019
Luin ~ 11.1.2026

Kuvaus:
Sirkalla on sivuhahmon nimi. Pääosilla on aina kauniit nimet, Aurora tai joku muu kaunis ja lyyrinen ja persoonallinen. Sirkka on nimenä vain Sirkka. Sirkka on töksähtävä, tyly ja arkinen. Sirkka on nimien nakkikastike. Jos Sirkka olisi eläin, Sirkka olisi mäyrä: yksinäinen ja kapeita omia polkujaan päättäväisesti ja pontevasti kulkeva sähisevä paakku mustaa ja vaaleampaa jakkupukua.
Sirkka on se huomaamaton naapuri, joka on kiinnittänyt roskiskatokseen heippalapun “ei muovipusseja biojätteisiin”. Sirkka on se työpaikan harmaa nainen, joka tekee työnsä tunnollisesti mutta jonka yksityiselämästä ette tiedä mitään. Tämän kirjan myötä tiedätte ja hurmaannutte.

Kommentti:

Sympaattinen tarina yksinelävästä Sirkasta.

(188 sivua.)

Henry, Emily: Hassu juttu

Emily Henry: Hassu juttu
Funny Story, 2024
Suom. Paula Takio
Karisto / Otava, 2025
Luin ~ 16.7.2025

Kuvaus:

Emily Henryn riemastuttava romaani kämppiksistä, joita yhdistää vain yksi asia: heidän eksänsä ovat menossa naimisiin keskenään. Daphne muutti Peterin vuoksi tämän kotikaupunkiin, mutta nyt Peter on avioitumassa lapsuudenystävänsä Petran kanssa. Daphne on jumissa tympeässä pikkukaupungissa, josta ei tunne ketään.
Epätoivoissaan Daphne keksii pyytää Petran eksän Milesin kämppiksekseen. Kaksi hylättyä tekevät sopimuksen: Miles näyttäisi Daphnelle kaupungin parhaat puolet. Samalla he voisivat täyttää somen kuvilla ihanasta yhteisestä kesästään.
Kyseessä on viaton lohtua tuova valeromanssi, koska eihän Daphne oikeasti voisi rakastua entisen sulhasensa morsiamen eksään... Eihän?

Kommentti:

Kesätarina ihan parhaasta päästä.

Tykkään Emily henryn kirjoitustyylistä ja käännös on onnistunut oivallisesti.

(429 sivua.)

Morrey, Beth: Clover Hendry vaihtaa vapaalle

Beth Morrey: Clover Hendry vaihtaa vapaalle
Lucky Day, 2024
Suom. Pirjo Ruti
Bazar Kustannus Oy (WSOY), 2025
Luin ~ 19.6.2025

Kuvaus:

Älä häiritse häntä tänään.
Beth Morreyn Clover Hendry vaihtaa vapaalle on lämminhenkisen anarkistinen hyvän mielen romaani naisesta, joka ei suostu enää sivurooliin.
Tv-tuottaja, teini-ikäisten kaksosten äiti Clover Hendry tekee pyöreää päivää. Hän hoitaa kollegojensakin työt, antaa tuntuvan tipin huonolle kampaajalle ja toteuttaa vaativan äitinsä jokaisen toiveen. Päässä vilisevät tehtävä- ja ostoslistat. Sitten koittaa päivä, jolloin hän oppii vihdoin sanomaan ei.
Aamu alkaa tavanomaisella kaaoksella. Clover on hoitanut kymmeniä asioita jo ennen töihin lähtöään. Junassa tapahtuu jotain, joka muuttaa päivän kulun, ja ennen kuin huomaakaan, Clover on ottanut itselleen vapaapäivän. Hän ei ole tänään tavoitettavissa. Hän tekee juuri sitä, mikä sattuu huvittamaan, oli se sitten anastetulla ruohonleikkurilla huristelua, kuvitteellisen alpakan kanssa kävelyä tai kipeän menneisyyden kohtaamista.

Kommentti:

Hauska ja hieman erilainen, sujuva. Kepeän juonen ohessa sivuttiin kipeitäkin asioita.

(394 sivua.)

Hotakainen, Kari: Helmi

Kari Hotakainen: Helmi
Kustannusosakeyhtiö Siltala (Otava), 2024
Pirkka-kirja
Luin ~ 9.11.2024

Kuvaus:

Lapsettomuudesta kärsivän pariskunnan sieniretki muuttaa heidän koko elämänsä. Suppilovahveroiden sijaan he löytävät metsästä ihmisen, iäkkään naisen, joka ei aluksi muista edes omaa nimeään. Alkaa vauhdikas, töyssyinen ja monipolvinen matka, joka vie lukijan kohti elämän ydinkysymyksiä.
Hurmaavan omapäinen Helmi vetelee lankoja umpisolmuun ja mutkia suoriksi, Hanoi Rocks raikaa ja (dallas)pullakahveja juodaan - ja pian on yhden jos toisenkin elämä muuttunut ikiajoiksi.
Kari Hotakainen on kirjoittanut paljon, mutta tällaista ei koskaan aikaisemmin.

Kommentti:
-

(293 sivua.)

Grimaldi, Virginie: Suloisimmat hetket

Virginie Grimaldi: Suloisimmat hetket
Et que ne durent que les moments doux, 2020
Suom. Cristina Sandu
Kustannusosakeyhtiö Otava, 2021
Luin ~ 12.7.2024

Kuvaus:

Hurmaava tarina äidinrakkaudesta ja perhesiteistä.
Kun kuopus muuttaa pois kotoa, Élisellä on edessä vanhemmuuden eläkepäivät. Hetken hapuilun jälkeen elämään löytyy uutta energiaa afrotanssikurssilta ja vapaaehtoistyöstä vauvaperheiden parissa.
Lili puolestaan on tuore äiti, joka synnytyksen jälkeen alkaa kirjoittaa ajatuksiaan ja tunteitaan muistiin lastaan varten. Vauva-arki on täynnä suuria tunteita ja hymyilyttäviä huomioita elämän eri sävyistä.
Ranskan suosituimman viihdekirjailijan menestysromaani on kuin lämmin, myötätuntoinen halaus, jonka soisi kestävän pitkään. Tarina yhdistää ihastuttavalla ja lempeällä tavalla eri elämäntilanteissa olevien naisten kasvukivut.

Kommentti:

Hieno tarina, ja varsin lähelle tulivat molemmat äitiyden kipukohdat. Lili on saanut ensimmäisen lapsen, joka joutuu viettämään ensimmäisiä viikkoja tehohoidossa.
Élisen aikuiset lapset ovat muuttaneet pois kotoa ja äitiys on jälleen muuttumassa toisenlaiseksi. Irtautuminen tekee kipeää niin kuin äitiyden alkutaivalkin.
Kirjassa oli vakavista aiheista huolimatta ihanasti huumoria.
Hämmentävästi minulla oli todella pitkään sellainen olo, että olen joskus lukenut tämän kirjan. En ole varma, olenko joskus mahdollisesti aloittanut ja jättänyt kesken, mutta ainakaan lukupäiväkirjassa tätä kirjaa ei ole.

(284 sivua.)

Kajanto, Maija: Itsepä tilasit

Maija Kajanto: Itsepä tilasit
Myllylahti Oy, 2020
Luin ~ 9.7.2023

Kuvaus:

Itsepä tilasit on riemastuttavan tarkkanäköinen romaani työelämän kiemuroista ja äitiyden vaatimuksista sekä itsenäisyyden ja itsepäisyyden hiuksenhienosta erosta.

Kun yrityskauppa osuu kohdalle, Titta Jokisalon pesti viestintäpäällikkönä mukavan pienessä yrityksessä vaihtuu työmuurahaisen rooliin isossa konsernissa. Äkkiä työssä tärkeintä tuntuu olevan työajanseurantaohjelman käyttö ja raportointi sisäisiin järjestelmiin. Avokonttorin näkymättömiin seiniin on myös mahdollista törmätä pää edellä yhä uudestaan. Sitten käy ilmi, että sitkeä flunssa on yhdeksän kuukautta kestävää laatua, ja Titan henkilökohtainen kovalevy alkaa hiljalleen täyttyä.

Pystyykö kukaan sopeutumaan työpaikkaan, jonka viikkopalaverissa kaskaiden siritys täyttää korvat aina, kun aletaan keskustella Trellosta? Entä onko mahdollista olla uppoamatta nenänpäätään myöten vauvakuplaan, vaikka onkin raskaana? Mitä oman rintamamiestalon varjoissa häälyy? Kun elämässä asiat tapahtuvat hallitsemattomalla paineella, on projektipäällikönkin opittava hyväksymään, että kaikesta ei aina tarvitse selvitä yksin.

Kommentti:

Titan tarina jatkuu, ja hyvin jatkuukin. Nasevaa tekstiä, joka välillä naurattaa ja ehkä vähäsen itkettääkin. Tykkään!
Onneksi sain itse lapset jo 20-28 vuotta sitten, nykyvanhempia ei käy kateeksi.

(296 sivua.)

Itkonen, Juha: Teoriani perheestä

Juha Itkonen: Teoriani perheestä
Gummerus, 2023
Luin ~ 24.4.2023

Kuvaus:

Alan solmia luistinten nauhoja, kiristän niitä niin tiukalle kuin saan, ja vuodet virtaavat lävitseni, vilkaisen poikaani, joka onkin minä. Istun toppahousuissani puisen maalin päällä, isä Lake Placid -pipossaan on kyykistynyt eteeni.

Juha Itkonen kuvaa taitavan prosaistin herkkyydellä varttumistaan lapsuudenperheensä esikoisena Hämeenlinnassa sekä vanhemmaksi tuloaan ja perheen dynamiikkaa neljän lapsen isänä.
Kirkkaista muistikuvista sekä kevyistä ja painavista hetkistä kutoutuva kertomus näyttää sukupuoliroolien ja yhteiskunnan muuttumisen 1970-luvulta tähän päivään. Se ei anna kasvatusohjeita, mutta tarjoaa vahvoja samaistumiskohtia.

Kommentti:
Tämä pitää äkkiä palauttaa kirjastoon, että seuraava lukija pääsisi mahdollisimman nopeasti lukemaan tätä. Pitkästä aikaa tämä oli kirja, jonka voisin hankkia omaankin hyllyyn, jotta asioita voisi miettiä uudelleen omallakin kohdalla tai nostaa keskustelunaiheeksi perheen kesken.
Erityisesti ilahduin siitä, miten positiivisesti perheestä oli kirjoitettu. Olen itsekin kiinnittänyt huomiota siihen, miten usein perheestä, lapsiperhearjesta, vauvavuodesta jne. kirjoitetaan negatiivisuus edellä. Miten kaikki muuttuu huonommaksi, vaikeammaksi, väsyttävämmäksi, kun lapsi (lapsia) tulee taloon. Toki perhe-elämässä riittää sopeutumista (kuten elämässä muutenkin), mutta surullisen paljon asioista puhutaan negaation kautta.
Moneen kohtaan pystyin samaistumaan ja monesta luvusta saimme kotona myös erittäin hyvää keskustelua aikaiseksi. Viimeksi eilen 2/4 nuorisosta oli paikalla ja varsin tärkeitä pointteja nousi esille. Kiitos siitä!
On kiva lukea sujuvasti kirjoitettua kirjaa, jossa on huumoria ja asiaa, ja jossa yksityisen kautta voi tarkastella jotain hyvin yhteistä.
(296 sivua.)

Nieminen, Veera: Kottikärrykaruselli

Veera Nieminen: Kottikärrykaruselli
Tammi, 2022
Luin ~ 19.9.2022

Kuvaus:

Hevosten kanssa kyllä pärjää, ihmisten kanssa on joskus toisin. He tuovat tallille kaiken: takertuvuutensa, traumansa, aviokriisinsä ja kuusi kuutiometriä tavaraa yhdelle hevoselle.
Serkkupoika lisää Katrin kuormaan vetelänoloisen tyttärensä, Jennican ceellä. Tähän asti on majoitettu vain hevosia eivätkä teinit kuulu unelmaan, jota hevosalalla eletään. Toisaalta ei siihen alkuaan kuulunut köyhyyskään, ja kesäasukkaan ottamalla tienaisi mukavasti. Mutta mitä kaikkea sukulaistyttö tuo tullessaan?
Onko lainateini viimeinen kuolinisku Katrin pääosin kuvitteelliselle seuraelämälle?

Kommentti:

Oli tarve tällaiselle kepeälle tarinalle, ja nyt upposi kyllä täysin. Tästä kirjasta tuli mukavan nostalgisesti mieleen nuorena ahmitut Anni Polvat ja Aino Räsäset.
Tässä mennään eikä meinata ja päähenkilön päänsisäinen dialogi on kerrassaan riemastuttavaa. Kirja sisältää nasevia huomioita sekä hevosista että ihmisistä. Puhumattakaan hevosihmisistä. Huippuhauskan terävä kirja.

(234 sivua.)

Haapasalo, Minna: Tilkkuterapiaa

Minna Haapasalo: Tilkkuterapiaa
Karisto, 2022 (Otava)
Luin ~ 8.6.2022

Kuvaus:

Kansalaisopiston tilkkutyökurssi tarjoaa Riinalle tervetullutta vaihtelua siiderin kittailuun sen jälkeen, kun uraohjusaviomies on eksynyt nuoren alaisensa lakanoiden väliin. Aivan hyvin ei Riinalla mene töissäkään, ja hänen suosittu bloginsakin jää tauolle. Onneksi apua on saatavissa niin terapeutin sohvalta kuin tomerilta siskonpojiltakin, mutta erityistä valoa tunkkaiseen yksiöön tuovat jääkaapin oveen teipatut tähdet: yksi jokaisesta bongatusta miehestä. Mahtaisiko jokin niistä tuikkia muita kirkkaammin?
Elämänmakuisessa tarinassa paikataan säröillyttä sydäntä ja luodaan vanhasta villiä ja uutta!

Kommentti:

Tämä oli oikein viihdyttävä, mutta kuitenkin hyvin elämänmakuinen kirja. Kerronta oli sujuvaa ja vaikka osa henkilöhahmoista olikin hieman stereotyyppisiä, kirjassa oli kuitenkin jotain omaleimaista. Pidän aina siitä, kun kirjailija on henkilöidensä puolella, vaikka kertoisikin heistä hieman kyseenalaisiakin asioita. Ihana lomakirja!
Käsityöteema toi oman mukavan mausteensa tarinaan, etenkin kun termitkin olivat kohdillaan.

(273 sivua.)

Leppänen, Aino: Terkuin ope

Aino Leppänen: Terkuin ope
MyllylahtiOy, 2022
Luin ~ 29.5.2022

Kuvaus:

Hykerryttävän tarkkanäköinen romaani opettajan työstä 2020-luvun Suomessa. Kielioppivirheiden ja opiskelijoiden kadonneen motivaation virvoittamisen lomaan vipinää tuo niin innokas työkaveri kuin etätyön kurimuskin.
Keski-ikää lähestyvä Aisku kokee olevansa kutsumusammatissaan lukion lehtorina, mutta nykyään opettaja tuntuu olevan myös äiti, psykologi, päiväkodin täti ja poliisi. Joskus tekisi mieli antaa tyhmiin kysymyksiin niin kipakka vastaus, että Wilma välkkyisi punaisena. Ja aivan kuin lähiopetuksessa ei olisi tarpeeksi, keväällä 2020 puhkeava pandemia pakottaa opettajan muokkaamaan materiaalinsa muutaman päivän varoitusajalla tietokoneen ruudulle sopivaksi. Onneksi sentään tunnit voi aloittaa aamuteen kera peiton alta.
Kotiarkea tahdittaa yksinhuoltajuus ja lentopallovalmentajan pesti. Parisuhdetta ei oikeastaan ehdi edes kaipaamaan, mutta kun tarjolla on sekä vanhaa suolaa että uuteen lajiin tutustumista, on Suvivirren soidessa Facebookin parisuhdestatus vähintäänkin vaikea selittää.
Terkuin ope käsittelee humoristisesti nykylukion tilaa ja opettajien jaksamista haasteellisessa arjessa, jossa muutoksista on vaikea valittaa leimautumatta jämähtäneeksi. Mitä kaikkea opettajan virkahymyn taakse piiloutuukaan?

Kommentti:

Kyllä tykkäsin tästä kirjasta. Kaipasin nopeasti luettavaa, sujuvaa kerrontaa, mielellään vähän ronskiakin huumoria ja hauskoja juonenkäänteitä. Juuri niitä sain.
Tämä kirja toi hyvällä tavalla mieleeni nuoruudessa luetut (ahmitut) Anni Polva-kirjat ja vastaavat, mutta nykyaikaan ja vieläpä tuoreeseen pandemia-aikaan siirrettynä. Kyllä hihittelin ja hörähtelin useampaankin otteeseen lukiessani Aiskun edesottamuksista.
Oikeastaan ainoa, mitä olisin ehkä vielä kaivannut, olisi ollut jonkinlainen jatko parin oppilaan tarinaan. Kirjassa on nostettu kaksi oppilasta enemmän esiin; lähes täydellinen Anu, jonka persoonaan odotin ehkä pientä säröä. Ja Riku, joka sai Aiskun sapen kiehumaan: hänestäkin olisin halunnut lukea vielä jotain lisää; miksi Riku toimi niin kuin toimi.
Kaiken kaikkiaan tämä oli mielestäni varsin raikas tuulahdus opettajan elämästä ja työstä nykykoulussa. Bonuksena on kuvaus siitä, miten pandemia muutti elämäämme keväällä 2020.

(328 sivua.)

Friman, Laura: Tauko

Laura Friman: Tauko: jolloin luovuin vaateostoksista vuodeksi ja pilasin elämäni ehdoin tahdoin
Gummerus, 2021
Luin ~ 1.2.2021

Kuvaus:

”Moni tarina elämässäni voisi alkaa lauseella: sen piti olla vitsi.”
Mitä tapahtuu, kun himoshoppaaja tekee julkisen uudenvuodenlupauksen ja menee vaatteidenostolakkoon? Seuraa tapahtumarikas vuosi, jolloin Laura Friman luopuu vaatehankinnoista - uusista ja kierrätetyistä, pikamuodista ja vastuullisista pikkubrändeistä. Ei mekkoa syntymäpäiville, ei kumppareita sienimetsään.
Tauko on riemastuttava, samastuttava ja suorasukainen kuvaus aiheesta, joka yhdistää lukuisia nykyihmisiä: tunteikkaasta ja hankalasta suhteesta kuluttamiseen. Se on myös kertomus itsetuntemuksesta, muistoista, rahankäytöstä, työelämästä, parisuhteesta, uusperheen arjesta - ja vuodesta 2020, josta tuli poikkeuksellinen useammallakin tavalla

Kommentti:

Enää en muista, mistä sain vinkin tähän kirjaan, mutta siellä se keikkui, hieman liiankin korkeassa lainakirjapinossani. Aluksi ajattelin, että noinkohan tätä kirjaa tulee luettua kokonaan; kuka nyt jaksaa kahlata jonkun julkkiksen itsetilitystä vaateshoppailustaan tai mistälie.
Toisin kävi. Alkuun päästyäni olinkin yhtäkkiä lukenut kirjaa monta kymmentä sivua, nauraa hörähdellyt välissä ja samaistunut muutamaankin kohtaan. Tämä on hulvattoman yltiöavoimesti kirjoitettu kirja varsin tärkeästä aiheesta, joten suosittelen kyllä muillekin luettavaksi.

(219 sivua.)

Noronen, Paula: Tarja Kulho - Räkkärimarketin kassa

 Paula Noronen: Tarja Kulho: Räkkärimarketin kassa

Tammi, 2020

Luin ~ 19.9.2020

Kuvaus:

Terse! Tervetuloa Räkkärimarkettiin!
Radiomafiasta tuttu sketsihahmo Tarja Kulho palaa korsolaismarketin kassalle ja jakaa pika-analyyseja asiakkaiden tavasta elää.
Tarja Kulho on paitsi profeetta omalla kassallaan myös terapeutti ja kokemusasiantuntija, eikä hän epäröi jakaa näkemyksiään kassahihnan toisella puolella seisoville asiakkaille, halusivatpa he sitä tai eivät. Vuosien asiakaspalvelutyön tuomalla rutiinilla hän tarjoilee yksityiskohtaisia havaintoja muiden elämästä ja elintavoista, mutta vasta ilmoittauduttuaan Uusi suunta työelämälle -kurssille hän tajuaa, ettei ole koskaan pysähtynyt miettimään, mitä itse todella haluaa.

Kommentti:

Kevyt välipalakirja. Olisi varmaan toiminut vaikka kuunnelmana, tai ehkä tämä hahmo on jostain ennestään tuttu, jolloin saa tarinan poljennosta kiinni. Luettuna vähän tylsä, vaikka jutut sinänsä hauskoja olivatkin. Tai ehkä oon itse tylsä. :D

(166 sivua.)

Nousiainen, Lasse: Itärajatapaus

Lasse Nousiainen: Itärajatapaus
Aula & Co, 2019
Luin ~ 13.5.2020

Kuvaus: (takakansi)

Suomalaiset eivät todellakaan ole sukua keskenään.
Helsinkiläisperhe lähtee automatkalle iloiseen Itä-Suomeen, jossa lämpenevät sekasaunat ja sukukaunat. Paikallisradio raikaa ja takapenkillä kommelluksia havainnoi Sami, joka näkee ja kuulee ihan kaiken, eikä ole itsekään aivan viaton.
Lasse Nousiaisen romaanissa itäsuomalainen naapuriviha ja sukukateus iskevät yhteen helsinkiläisen ulkokultaisuuden kanssa hulvattomalla tavalla.


Kommentti:

Ehkä vähän hitaasti käynnistyvä, mutta toisaalta myös mukavan leppoisa kuvaus tapahtumarikkaalta sukulaisvierailulta. Kertojan "henkilöllisyyden" paljastuminen oli tietysti kiva lisämauste. Itse tajusin jipon aika aikaisessa vaiheessa ja mietinkin, miten kirjan sytyttävyyteen mahtaa vaikuttaa se, miten ehkä vähän eri vaiheissa lukijalle kuvio paljastuu. Tykkäsin tästä kyllä.
(188 sivua.)

Rimpelä, Anna: Pitkään meni ihan hyvin

Anna Rimpelä: Pitkään meni ihan hyvin

Otava, 2018

Luin ~ 2.2.2018

Kuvaus :
Täältä tulee Aino Ritari! Mummohuumori valloittaa – ja pöyristyttää herkkähermoisia

Kahdeksankymppisellä Ainolla on kuolemaanvalmistautumisprojekti, mutta siitä ei tahdo tulla mitään, kun naapurustossa tapahtuu alati kaikenlaista kuohuttavaa. Rullaattori rämisten Aino kiirehtii asioiden ja naapurin Munan (Monan) edelle. Mutta sitten saapuu Lähetysyhdistykseltä kirje, joka mullistaa hetkeksi Ainon elämän. Tarvitaanko tässä nyt neuvolan vai pikemminkin seksiammattilaisen apua?

Seppo Miekk’oja on avulias ja herkkäsieluinen leskimies. Muutto Aino Ritarin naapuriin ei tee Sepon sydämelle hyvää – vai tekeekö sittenkin?
Riemukas esikoisromaani repii huumorin esiin sieltä, missä sitä ei mielellään saisi olla.

Kommentti:

Hmmmm... Tarina sinänsä oli ihan hauska, mutta jostain syystä en oikein koko aikana lämmennyt tälle kirjalle.
Tämähän on jonkin sortin muoti-ilmiökin, nämä mielensäpahoittajavanhukset, jotka ottavat ja lähtevät irrottelemaan. Dementian tai muiden muistihäiriöiden piikkiin menee kaikenlaista hassua, ajatuksissa ja teoissa.
Hyvätkin hetkensä kirjalla oli, mutta harmllisesti henkilöt eivät ainakaan mulle alkaneet oikein elää. Mielikuvitusta juonessa toki oli, ja kieltäkin pyöriteltiin hauskasti. Mitään kovin uutta en tästä kuitenkaan löytänyt, tuli vain mieleen se Satavuotias, joka karkasi ikkunasta (tms.), joka sekin jäi multa kesken.
Välillä Aino kuulosti myös vähän liikaa Kyrön Mielensäpahoittajalta, ja olivathan molemmat päähenkilöt lopulta keskenään aika samanlaisia.
Ehkä tästä puuttuivat sellaiset "vastahenkilöt", jotka olisivat tuoneet päähenkilöiden piirteet paremmin esille. Nythän Aino-mummelikin kävi melkoisen yksipuolisia keskusteluja eri tahojen kanssa, vuoropuhelua ei niinkään ollut.
Meinasin jättää kesken, mutta luin nyt kuitenkin loppuun.

(268 sivua.)
p.s. Lukuvinkki FB:n Kirjallisuuden ystävistä.

Lähde, Kalle: Loppuluisu

Kalle Lähde: Loppuluisu

Otava, 2018

Luin ~ 17.1.2018

Kuvaus:

Viekö viina Joonatanin vai onko pohjalta mahdollista nousta?
Karmeanhauskan Happotestin odotettu jatko-osa on täällä!
Joonatanilla menee huonosti. Vaimo on jättänyt, ja asunnon myymisestä saadut rahat palavat nyt hyvää vauhtia viinaan. Kuluttava elämä alkaa vaatia veronsa, mutta Joonatan itse näkee tilanteensa toisin: hän on kokenut kovia mutta nousee vielä, ja eräs nuori nainenkin tuntuu pörräävän hänen ympärillään.
Uuden lähiökodin naapurissa asuu surkea juoppo, jota Joonatan jalona miehenä auttelee - kunnes naapuri ottaa ja kuolee. Odottaako naapurin synkkä kohtalo Joonataniakin, vai onko hänestä ottamaan itseään niskasta kiinni?

Kommentti:
En enää kovin hyvin muistanut Happotestin juonta, mutta kyllä tämä sitä samaa inhorealistista kuvasta oli. Sain itseni kiinni ääneen nauramisesta ja se tuntui kyllä vähän karmivalta, koska aiheessa ei sinänsä ole yhtään mitään hilpeää. Hyvä kirja.
(205 sivua.)

Keyes, Marian: Rachelin loma

Marian Keyes: Rachelin loma

Rachel's Holiday, 1997

Suom. Liisa Laaksonen

Tammi, 2002

Luin ~ 6.12.2017

Kuvaus:
Rachel Walshilla on hauskaa - ja molemmat jalat tukevasti ilmassa.
Hän asuu New Yorkissa ja viettää ainakin omasta mielestään hohdokasta elämää. Työasioiden kanssa on niin ja näin eikä rahatilannekaan ole hääppöinen, mutta juhlimiseen ja muotihuumeisiin vippiä aina löytyy.
Yllättäen Rachelin vauhdin pysäyttää yliannos ja sairaalakäynti. Silloin huolestunut perhe vaatii tytärtä palaamaan kotiin Irlantiin. Ja kyllähän se Rachelille sopii. Kuuluisa vieroitusklinikka tarjoaa viihtyisät puitteet, porealtaat, mutakylvyt, kuntosalit - ja runsaasti rokkistaroja!
Terapiassa Rachelille kuitenkin vähitellen valkenee, että hänellä on tosiaan paha ja pelottavakin ongelma. Miten käy rakkauden? Voivatko läheiset ikinä antaa anteeksi? Rachelin tarinaa sävyttävät Marian Keyesille ominainen huumori ja lämpö, irlantilainen bestselleristi tarttuu vaikeampaankin aiheeseen armollisella kepeydellä.
Marian Keyes (s.1963) on irlantilainen chick litin kuningatar. Hän kirjoittaa elämänmakuisia romaaneja, joissa kerrotaan humoristisesti ja koskettavasti siitä, millaista on olla nainen.
"Kepeää kesälukemista, jonka vitsikäs kerronta saa hymyn huulille..."

Kommentti:
No olihan melkoinen kontrasti edellisiin lukemiini kirjoihin. Olen usein miettinyt, miten suuri vaikutus lukukokemukseen voikaan olla mielentilan ja muiden ympäristötekijöiden lisäksi sillä, mitä on viimeksi lukenut.
Meinasin aluksi ja aika pitkäänkin kerrassaan ärsyyntyä päähenkilöön, hänen pinnallisuuteensa ja elämänsä tyhjänpäiväisyyteen. Pisti oikein vihaksi, miten länsimaalaisilla naisilla on kaikki mahdollisuudet kouluttautua, työllistyä ja olla kunnon kansalaisia, kun kukaan ei raiskaa, hyväksikäytä tai muutenkaan alista oman tahtonsa alle.
Mitä tuhlausta onkaan silloin käyttää vuosikausia aikansa ja rahansa huumeisiin, bailaamiseen ja pelkkään krääsään ja turhuuteen.
Mietin kyllä sitäkin, miksi ihmeessä luen tällaista pinnallista humpuukia.
Mutta tarinahan on pintaa vakavampi. Miksi Rachel käyttäytyi niin, mitä hänen pitäisi tilanteestaan ja menneisyydestään ymmärtää, miten tuollaisen sekoiluvaiheen jälkeen voi vielä elämäänsä rakentaa - vai voiko?
Kyllä tämä kirja oli hyvä, koska se tosissaan laittoi miettimään näitä asioita.

Moyes, Jojo: Parillisia ja parittomia

Jojo Moyes: Parillisia ja parittomia
The One Plus One, 2014
Gummerus, 2017
Suom. Heli Naski
Luin ~ 7.4.2017

Kuvaus

Yksinhuoltajaäiti Jess Thomas asuu paremmat päivät nähneessä talossa matemaattisesti lahjakkaan tyttärensä Tanzien sekä teini-ikäisen poikapuolensa kanssa. Jessillä on kaksi työpaikkaa ja ikuisena optimistina unelma paremmasta elämästä.
Menestyvän it-firman omistaja Ed tekee elämänsä virheen ja huomaa joutuneensa pulaan. Sattumalta Ed tapaa Jessin ja löytää itsensä pian ajamasta hullunkurista seuruetta koululaisten matematiikkakilpailuun Skotlantiin.

Edistä ei missään nimessä ole kenenkään prinssiksi, eikä Jess edes halua tulla pelastetuksi. Ovatko he kuitenkin yhdessä enemmän kuin osiensa summa? Suositun englantilaiskirjailijan uusi menestyskirja on tähän päivään sijoittuva, koskettava ja elämänmakuinen romaani sitä, miten rakkaus ei aina noudata tuttuja kaavoja.
Kommentti:

Voi kun minä sitten tykkään tällaisista sympaattisista tarinoista, joissa on huumoria. Oli niin kiva välillä hörähdellä ääneen.

Nousiainen, Miika: Juurihoito

Miika Nousiainen: Juurihoito: suku- ja hammaslääkäriromaani
Otava, 2016
Luin ~ 18.1.2017

Kuvaus:

Hammaskartta ohjaa vastustamatonta tarinaa kadonneen isän jäljillä maasta ja mantereelta toiselle.
Onni Kirnuvaara häipyi jo varhain poikansa elämästä kauppareissulle eikä hänestä puhuttu enää. Vuosikausia myöhemmin juurihoidossa paljastuu, että pojalla on paitsi huonokarmainen purukalusto myös hammaslääkäriveli, lapsena yhtä lailla jätetty. Veljekset lähtevät selvittämään isänsä kohtaloa matkalle, joka vie monen mutkan kautta aina Australian peräkylille. Sillä isä se on vähän huonompikin isä.
Reitillä Darwiniin suvun salaisuudet avautuvat, löytyy uusia perheenjäseniä ja kuluu metreittäin hammaslankaa. Juurihoito sattuu mutta eteläisen tähtitaivaan alla alkaa kummasti helpottaa.

Kommentti:

Vuoden eka luettu kirja. Pari jäi kesken, ei jaksanut kiinnostaa ja yhdestä loppui laina-aika kesken. Voi olla, etten edes lue sitä loppuun, vaikka kirjan laitoinkin uudestaan varaukseen.

No mutta tästä tarinasta kyllä tykkäsin! Oikein hyvä tarina, jossa ovelasti kepeähkön, veijarimaisen juonen mukana arkista filosofointia vallankin monesta asiasta.
Jonkin aikaa alussa etenkin päähenkilö Pekan vuorolla tuli itsensä M. Nousiaisen ääni mieleen (ehkä siksikin, että oltiin katsomassa Pitääkö olla huolissaan -ohjelmaa syksyllä), mutta se meni kyllä ohi.

Hyvät henkilöt, sopivasti asiaa, huumoria, ja säpinää sekä minun makuuni vielä oivalliset loppuratkaisut. Suosittelen!

Simsion, Graeme: Vauvatesti

Graeme Simsion: Vauvatesti
The Rosie Effect, 2014

Suom. Inka Parpola
Otava, 2015
Luin 2.1.2016

Kuvaus :

Hurmaava romanttinen komedia vauvanodotuksesta, joka saa rutiineihinsa kiintyneen tutkijaisän tolaltaan.

Vaimotesti-romaanissa omalaatuinen genetiikan tutkija Don Tillman löysi testilomakkeen avulla vaimokseen Rosien. Pariskunta muuttaa New Yorkiin, ja pian Rosie kertoo, että on aihetta juhlaan. Parin tarkentavan kysymyksen jälkeen Don tajuaa Rosien odottavan vauvaa.

Yllätyksiä inhoava Don häkeltyy, mutta ryhtyy sitten ahkerasti hankkimaan aiheesta tietoa ystäviltään ja internetistä. Valitettavasti vanhemmuuteen liittyy lukuisia sosiaalisia konventioita ja käytöstapoja, jotka eivät koskaan ole olleet Donin vahva puoli. Väärinkäsitys seuraa toistaan hulvattoman hauskassa tarinassa.

Kommentti:

Tykkäsin jo Vaimotestistä ja tämä oli mielestäni vielä parempi. Etua oli tietysti siitä, mettä Don, Rosie ja muut henkilöt olivat ennestään tuttuja. Donhan on aivan riemastuttava tyyppi. Oikea ihminen olisi varmaan käsittämättömän raivostuttavan ärsyttävä, mutta romaanihahmona aivan loistava. Juoni oli kyllä juuri sopivan ovela, jotta jännitys säilyi loppuun asti. Tietysti tekee mieli lukea, miten tarina jatkuu seuraavaksi!

Röning, Inga: Hippiäinen

Inga Röning: Hippiäinen

Tammi, 2015

Luin ~ 13.10.2015

Kuvaus:

Raskausromaani vauvakuumeisille ja immuuneille.

Seksistä voi tietyissä olosuhteissa seurata tiineys eli siunattu tila. Missä on käyttöohje? Kumman pitää röyhtäistä, äidin vai vauvan?

Kreeta Nymanin pötsissä on elämää. Vauva on toivottu, mutta raskaus ei automaattisesti tee hänestä hempeän äidillistä. Onhan urakin. Huolihormoniylituotanto käynnistyy heti, maailma on äkkiä pelottava paikka. Eikä asiaa auta, että Kreeta kiinnostuu sukunsa vaietuista salaisuuksista ja oma äiti alkaa tulla uniin, kutsumatta. Onneksi on Mikko, he ovat sentään enimmäkseen harmoninen pari, ja Sankari-amaryllis.

Hilpeä äitiyspakkausromaani vertaistueksi tai muuten vain virnuiltavaksi.
Kommentti:

Positiivinen kirja. Aluksi tuli sellainen olo, että ei kai tämä taas ole sellaista nykyneuroottista tilitystä, kuinka kaikki on niin vaikeaa. Mutta kirjan positiivinen ja reippaan railakas tunnelma vei mennessään. Kipeitäkin asioita käsitellään ja tietty jännitysmomentti Kreetan elämästä häipyneen äidin kohtalosta (muun suvun lisäksi) pysyy myös sopivasti mukana.

Hieno kirja, jossa taitavasti yhdistetään vakaviakin aiheita humoristiseen kerrontaan. Kyllä tykkäsin!!