Et que ne durent que les moments doux, 2020
Suom. Cristina Sandu
Kustannusosakeyhtiö Otava, 2021
Luin ~ 12.7.2024
Kuvaus:
Hurmaava tarina äidinrakkaudesta ja perhesiteistä.
Kun kuopus muuttaa pois kotoa, Élisellä on edessä vanhemmuuden eläkepäivät. Hetken hapuilun jälkeen elämään löytyy uutta energiaa afrotanssikurssilta ja vapaaehtoistyöstä vauvaperheiden parissa.
Lili puolestaan on tuore äiti, joka synnytyksen jälkeen alkaa kirjoittaa ajatuksiaan ja tunteitaan muistiin lastaan varten. Vauva-arki on täynnä suuria tunteita ja hymyilyttäviä huomioita elämän eri sävyistä.
Ranskan suosituimman viihdekirjailijan menestysromaani on kuin lämmin, myötätuntoinen halaus, jonka soisi kestävän pitkään. Tarina yhdistää ihastuttavalla ja lempeällä tavalla eri elämäntilanteissa olevien naisten kasvukivut.
Kommentti:
Hieno tarina, ja varsin lähelle tulivat molemmat äitiyden kipukohdat. Lili on saanut ensimmäisen lapsen, joka joutuu viettämään ensimmäisiä viikkoja tehohoidossa.
Élisen aikuiset lapset ovat muuttaneet pois kotoa ja äitiys on jälleen muuttumassa toisenlaiseksi. Irtautuminen tekee kipeää niin kuin äitiyden alkutaivalkin.
Kirjassa oli vakavista aiheista huolimatta ihanasti huumoria.
Hämmentävästi minulla oli todella pitkään sellainen olo, että olen joskus lukenut tämän kirjan. En ole varma, olenko joskus mahdollisesti aloittanut ja jättänyt kesken, mutta ainakaan lukupäiväkirjassa tätä kirjaa ei ole.
(284 sivua.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti