Ahmed, Ujuni ja Hirvonen, Elina: Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin

Ujuni Ahmed ja Elina Hirvonen: Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin
WSOY, 2022
Luin ~ 12.6.2022

Kuvaus:
Henkilökohtainen puheenvuoro vapaudesta, omaksi itseksi tulemisesta ja odotusten ylittämisestä.
Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin on Elina Hirvosen ja Ujuni Ahmedin teos siitä, millaista on ollut kasvaa naiseksi Suomessa, kun on muuttanut tänne Mogadishusta 3-vuotiaana? Ahmed kutsuu kuulemaan kokemuksia ja keskustelemaan teemoista, joista on maahanmuuttajataustaisena naisena suomalaisessa yhteiskunnassa vaikea puhua.
”Vuonna 2019 jätimme kansalaisaloitteen, jossa vaadittiin selkeämpää lakia tyttöjen sukuelinten silpomisen kieltämiseksi. Sinä päivänä laitoin huivin päähän. En muiden paineesta, vaan koska halusin lähettää viestin. Myös tämän näköisillä tytöillä on mahdollisuus vaikuttaa, tulla kuulluiksi ja muuttaa maailmaa.”
Elina Hirvonen (s. 1975) on kirjailija, toimittaja ja dokumenttielokuvien tekijä. Ujuni Ahmed (s. 1987) ihmisoikeusvaikuttaja. Hän on puhunut erityisesti naisten sukuelinten silpomista sekä kunniaan liittyvää rajoittamista ja väkivaltaa vastaan. Helmikuussa 2020 hän sai Suomen PENin sananvapauspalkinnon.

Kommentti:

Tärkeä kirja. Sitaatti, joka kuvaa paljon: "Uskomus, että naisia täytyy kontrolloida (islamin varjolla), on paljon vahvempi kuin itse uskonto. Tahtotila alistaa naista on paljon vahvempi kuin itse islam, ja paljon vahvempi kuin koko kulttuuri ja historia, jolla sitä perustellaan.
Kirja antoi paljon ajattelemisen aihetta.
( 226 sivua.)

Friman, Laura: Tauko

Laura Friman: Tauko: jolloin luovuin vaateostoksista vuodeksi ja pilasin elämäni ehdoin tahdoin
Gummerus, 2021
Luin ~ 1.2.2021

Kuvaus:

”Moni tarina elämässäni voisi alkaa lauseella: sen piti olla vitsi.”
Mitä tapahtuu, kun himoshoppaaja tekee julkisen uudenvuodenlupauksen ja menee vaatteidenostolakkoon? Seuraa tapahtumarikas vuosi, jolloin Laura Friman luopuu vaatehankinnoista - uusista ja kierrätetyistä, pikamuodista ja vastuullisista pikkubrändeistä. Ei mekkoa syntymäpäiville, ei kumppareita sienimetsään.
Tauko on riemastuttava, samastuttava ja suorasukainen kuvaus aiheesta, joka yhdistää lukuisia nykyihmisiä: tunteikkaasta ja hankalasta suhteesta kuluttamiseen. Se on myös kertomus itsetuntemuksesta, muistoista, rahankäytöstä, työelämästä, parisuhteesta, uusperheen arjesta - ja vuodesta 2020, josta tuli poikkeuksellinen useammallakin tavalla

Kommentti:

Enää en muista, mistä sain vinkin tähän kirjaan, mutta siellä se keikkui, hieman liiankin korkeassa lainakirjapinossani. Aluksi ajattelin, että noinkohan tätä kirjaa tulee luettua kokonaan; kuka nyt jaksaa kahlata jonkun julkkiksen itsetilitystä vaateshoppailustaan tai mistälie.
Toisin kävi. Alkuun päästyäni olinkin yhtäkkiä lukenut kirjaa monta kymmentä sivua, nauraa hörähdellyt välissä ja samaistunut muutamaankin kohtaan. Tämä on hulvattoman yltiöavoimesti kirjoitettu kirja varsin tärkeästä aiheesta, joten suosittelen kyllä muillekin luettavaksi.

(219 sivua.)

Lessing, Doris: Ruoho laulaa

Doris Lessing: Ruoho laulaa

The Grass is Singing, 1950

Suom. Eva Siikarla

Arena kirjayhtymä, 1978 (Gummerus)

Luin ~ 25.7.2020

Kuvaus:

Kokeilen, löydänkö kuvausta netistä.

Kommentti:

Jännä kirja. Jotenkin sydämeenkäyvän, raa'an suora. Näinä aikoina, jolloin "I can't breathe"-teksti  löytyy lomapaikkakunnan kerrostalon takaseinältä ja #blacklivesmatter kuohuu koronan lisäksi ympäristössä, oli aikamoinen kokemus lukea 1950 kirjoitettu (ja vasta 1978 suomennettu) kirja suorasukaisen alkuasukasvihamielisestä henkilöstä. 

Toki Mary Tanner on paljon muutakin ja ensisijaisesti hän on olosuhteiden uhri, joka kärsii joutuessaan elämään olosuhteissa, joissa hän ei viihdy eikä pärjää eikä halua olla. 

Tuona aikana ei kuitenkaan lähdetty noin vain huonoista olosuhteista eikä huonosta avioliitosta, joten Mary tuhoutuu vähitellen, voimatta tehdä tilanteelle oikeastaan yhtään mitään. 

Aika raskas lomakirja.

Kirjanpito vähän kärsii, kun en ollut mökillä netin äärellä. Tämäkin siis luettu jo heinökuussa, vaikka tilastoituu elokuulle.

(234 sivua.)

Lähteenmäki, Laura: Sitten alkoi sade

Laura Lähteenmäki: Sitten alkoi sade
WSOY, 2020
Luin ~ 17.5.2020

Kuvaus: (kustantajan)


Olemme osallisia toistemme tarinoissa – halusimme tai emme.
Psykologisesti nerokas romaani perhesuhteista, ystävyydestä ja luopumisesta.
Terapeutti Paula kuuntelee asiakkaiden suruja, vaikka hänellä olisi jo omissaan tarpeeksi: puoliso on kuollut ja välit parhaaseen ystävään poikki. Eikä Paula ymmärrä tytärtään, joka erosi pitkästä, hyvästä liitostaan. Rakkaat katoavat ympäriltä.
Nuori nainen Ojo joutuu luopumaan paitsi perheestään myös kotimaastaan. Hän lähtee pitkälle, vaaralliselle matkalle ja päätyy espanjalaiseen turistikaupunkiin. Siellä hän tapaa ystävällisen, kalpean rouvan, joka ottaa hänet luokseen asumaan. Heillä molemmilla on menneisyys, josta on parempi vaieta.

Kommentti:

Uusi lempikirjailijani. Oivaltavaa ja mukaansatempaavaa tekstiä.
Teksti sujuu ja kertoo paljon ja mielenkiintoisesti. Myös se, mitä ei kerrota, kertoo jotakin. Mielenkiinto säilyy tarinassa koko ajan, vaikka kertoja vaihtuukin. Lukijana arvostan suuresti sitä, että kertojanvaihdokset ovat selkeitä. Joskus harmittaa se, miten kertojan ja tapahtumapaikan vaihdos katkaisee hyvän uppoutumisen, mutta tässä mielenkiinto todellakin säilyi koko ajan. Vaihdokset myös lisäsivät kiinnostusta siihen, milloin ja miten tarinat limittyvät toisiinsa. Lukijan annettiin toki arvata yhteys vähitellen, eikä se ollut liian osoittelevaa. (Toisinaan kömpelöt vihjaukset tuntuvat lukijan aliarvioimiselta, tässä viitteet pikemminkin vaikuttivat lukijan arvostamiselta.)
Pääkertojia ovat Paula ja Ojo, mutta kaikki kirjan naiset saavat oman huomionsa. Tarina on siis monikerroksisempi kuin miltä se päällepäin vaikuttaa. Hieno tarina!

(317 sivua.)

Hirvonen, Elina: Punainen myrsky

Elina Hirvonen: Punainen myrsky
WSOY, 2019
Luin ~ 3.12.2019

Kuvaus: (kustantajan)

Tämän tiedän: kaikkialla maailmassa yksinäisimpiä ovat lapset, jotka kantavat raskaimpia salaisuuksia.
Punainen myrsky on ajankohtainen ja universaali romaani maailmasta, jossa lapset tekevät mitä vain saadakseen aikuisen hyväksynnän.
”Äiti”, sanon, kun myrsky on ohi.”Mitä kulta?”
”Tietääkö kukaan, että me olemme täällä?” ”Missä?” ”Täällä aavikolla. Tällä leirillä.” ”Miksi sinä sitä mietit?”
”Jos myrsky vie meidät, tietääkö kukaan, että me olimme olemassa?”
Maailma, 2015. Isiksen nousu horjuttaa maailmaa Irakista ja Syyriasta Eurooppaan. Kolme ihmistä matkustaa Suomesta Irakiin etsimään ratkaisuja. Yhdelle heistä matka merkitsee myös matkaa maailmaan, jonka on kerran joutunut jättämään taakseen.
Poika syntyy Irakissa perheeseen, jossa on paljon rakkautta ja suuri salaisuus. Hänen isänsä toimii Saddam Husseinin hirmuhallintoa vastustavassa vastarintaliikkeessä ja on jatkuvassa vaarassa. Väkivallan, pelon ja pakenemisen keskellä äiti luo lapsilleen tilan, jossa kaiken läpäisee rakkaus.
Perhe pakenee Irakista Saudi-Arabian kautta Suomeen. Kasvaessaan poika etsii tapaa kasvaa kokonaiseksi ihmiseksi ympäristöissä, joissa hän on aina erilainen kuin muut, ja jossa tärkeimmistä asioista ei koskaan uskalla puhua.
Kommentti:

Hyvä!
(276 sivua.)

Bourne, Holly: Katsokaa miten onnellinen olen

Holly Bourne: Katsokaa miten onnellinen olen
How Do You Like Me Now?, 2018
Suom. Kristiina Vaara
Gummerus, 2019
Luin ~ 17.9.2019

Kuvaus: (kustantajan)

Tori Bailey on totuuksia laukova menestyskirjailija, joka on innoittanut miljoonia naisia ympäri maailmaa elämään juuri sellaista elämää kuin he itse haluavat. Nyt hän kiertää pitämässä motivointiluentoja ja jakaa somessa inspiroivia viestejä faneilleen. Kaiken lisäksi hänellä on täydellinen, kadehdittava parisuhde.
Mutta Tori on elänyt suuressa valheessa.
Hän ei ole harrastanut pitkäaikaisen poikaystävänsä kanssa seksiä puoleen vuoteen. Tämä ei halua edes keskustella avioliitosta, kun taas kaikki Torin ympärillä tuntuvat menevän kihloihin ja saavan vauvoja. Kun Torin paras ystävä Dee – hänen luottoihmisensä, ainoa joka ymmärtää tätä hulluutta – sitten rakastuu, Tori pelkää jäävänsä yksin jälkeen.
Kun maailma tunkee ennaltamäärättyyn muottiin ja 30-vuotisuuden rajapyykki saa kellon tikittämään kovaa, vaatii kanttia kulkea omaa polkua. Mutta onko Tori tarpeeksi rohkea noudattamaan omia oppejaan?

Kommentti:

Tässäpä meille oikein täyslaidallinen chic litiä. Mutta ei pelkästään sitä, vaan aika paljon asiaakin!
Hämmästelen näitä brittikirjailijoita, joita riittää joka oksalle. Kevyttä ja nopeastiluettavaa tarinointia, mutta niin usein asioita pintaa syvemmältä. Melkoisen naulan kantaan, joskin kirjailijan vapaudella karrikoiden kuvattiin nuorten naisten ulkonäkö- ja muita vaatimuksia nykymaailmassa. Kyllähän tämä somemaailma kaikeassa sosiaalisuudessaan tuntuu ihmisiä myös vahvasti yksinäistävän. Ja mielikuva, joka luodaan ja on luotu somepäivitysten avulla voi olla melkoinen vankila, etenkin, jos julkisuus on samalla ammatti.
On vaikea elää omaa elämäänsä, jos sitä koko ajan vertaa muiden elämään. Ihmiset päätyvät esittämään omaa elämäänsä, ja silti kaikki ajattelevat, että muiden elämä on juuri sellaista miltä se näyttää somen päivitysten perusteella. Päivitysten tykkäysten seuraaminen vie huomion nykyhetkestä, mutta kukapa meistä ei nauttisi siitä, kun syntymäpäivänä tulee paljon onnitteluja tai tykkäyksiä facebookissa. :)
Mitä kaikki tämä sometus tekee meidän lähimmille ihmissuhteillemme, kas siinä iso kysymys.
Viimeiseen asti sai jännittää, tapahtuuko Torin elämän umpikujalle jotain, mutta enpäs kerrokaan siitä sen enempää...

(396 sivua.)

Khemiri, Jonas Hassen: Isän säännöt

Jonas Hassen Khemiri: Isän säännöt
Pappaklausulen, 2018
Suom. Tarja Lipponen
Johnny Kniga Kustannus, 2019
Luin ~ 9.9.2019

Kuvaus: (kustantajan)
Rakastamisen vaikeudesta syntyi Khemirin paras romaani.
Mestarillinen tulkinta modernin isyyden haasteista. Raadollisen humoristinen romaani nuoren isän elämästä ruotsalaislähiössä, joka voisi yhtä hyvin sijaita Suomessa.
Romaanihenkilöillä ei ole nimiä, he ovat vain mies joka on isä, mies joka on isoisä, nainen joka on äiti, tyttöystävä josta tulee äiti, nelivuotias tytär, yksivuotias poika, siskon miesystävä josta ei tule poikaystävää eikä isää.
Isoisä on aikanaan hylännyt perheensä, koska hän on miehinen mies ja sellaisella miehellä on aivan eri oikeudet kuin vaikkapa hänen uupumusta vastaan taistelevalla perheellisellä pojallaan. Puhumattakaan pojan siskosta, joka on menettänyt lapsensa huoltajuuden ja hankkiutunut raskaaksi - väärälle miehelle, tietenkin.

Kommentti:

Oli erikoinen lukukokemus, kun henkilöillä ei ollut ollenkaan nimiä. He olivat, isä, isoisiä, siskoja, tyttäriä, lapsenlapsia jne. eli heitä kuvattiin vain heidän keskinäisten suhteidensa nimillä. Kirjan puolessavälissä se jotenkin alkoi jo outoudessaan vähän häiritä. Mutta ymmärrän pointin, se teki kirjasta enemmän yleisluonteisen isyyden ja perheen kuvauksen, kun tarina ei liittynyt nimien kauttaa esim. johonkin tiettyyn kansalaisuuteen. Maahanmuuttajataustan kuulee kyllä rivien välistä, mutta sillä ei ole niin suurta merkitystä kuitenkaan.
Tämä on tavallaan aika karu kuvaus nykyperheistä, mutta sittenkin myös sympaattinen. Näkökulman vaihdot olivat välillä aika hätkähdyttäviä, kun tarinaa jatkoikin toinen osapuoli.
Lopulta tykkäsin kirjasta todella paljon ja onhan se terveellistä vähän hämmentyäkin välillä.
Hieno uusi kirjailijatuttavuus.

(333 sivua.)

Lykke, Nina: Ei, ei ja vielä kerran ei

Nina Lykke: Ei, ei ja vielä kerran ei
Norjankielinen alkuteos: Nei og atter nei, 2016
Suom. Sanna Manninen
Gummerus, 2019
Luin ~ 23.7.2019

Kuvaus:

Herkullinen satiiri etuoikeutettuun elämään eksyneestä keskiluokasta.
Ingrid ja Jan ovat olleet naimisissa neljännesvuosisadan. He asuvat hulppeassa omakotitalossa, ja siellä asuvat myös heidän täysi-ikäiset poikansa, jotka kuitenkin käyttäytyvät kuin hotellivieraat. Ingridin silmissä sekä perhe-elämä että opettajan työ ovat menettäneet hohtonsa. Ministeriön osastonjohtajaksi juuri yllättäen ylennetty Jan sen sijaan uneksii 15 vuotta nuoremmasta kollegastaan Hannesta. Hanne taas murehtii, menikö oma juna jo, kun hänen ystävänsä löytävät puolison ja saavat lapsia.
Nina Lykken vakuuttava ja viihdyttävä kolmiodraama rakkautta ja merkityksellistä elämää etsivästä keski-ikäisestä keskiluokasta sijoittuu maailmaan, jossa liian paljon ei ole tarpeeksi. Se on lämmin ja musta – niin kuin hyvin tehty espresso.

Kommentti:
Kuvauksen määritelmä on osuva, tämä tosiaankin oli herkullinen satiiri.

(Päivitän ja täydennän nämä lomalukemiset vähitellen, tuskin seuraa kovin pitkiä analyysejä, kun kirjat on luettu, matkalta palattu ja ainakin osa kirjoista täytyy nyt kipin kapin palauttaa kirjastoon.)
(261 sivua.)

Sehlstedt, Kicki: Älä silmä pieni

Kicki Sehlstedt: Älä silmä pieni
Sweet Lolita, 2018
Suom. Petri Stenman
Like Kustannus Oy, 2019
Luin ~ 30.6.2019

Kuvaus: (kustantajan)

Monivivahteinen rikosromaani verkon vaaroista.

Tukholmalaiset koulutytöt Matilda ja Amanda etsivät netin seksisivustoilta hyväksyntää, rakkautta ja rahaa. Aikuiset miehet tarjoavat heille jotain aivan muuta. Pian vaaralliset leikit muuttuvat hengenvaarallisiksi. Nuoriin tyttöihin kohdistuviin rikoksiin perehtynyt tutkija murhataan, ja tutkiva journalisti Aida Svantesson ja kriminologi Kajan Berglund alkavat selvittää tapausta. Tukholman yöstä ja pimeästä verkosta paljastuu maailma, jossa hallitsee vahvimman laki.

Kommentti:

Kyllä oli kauhea kirja. Koko aihepiiri on niin ällöttävä ja kuvottava ja surullinen. Pahinta tietysti on se, että tätä oikeasti tapahtuu. - Kuten kirjassa ilmenee, sitä on ollut ennenkin, mutta jotenkin tuo nettimaailma tuntuu tekevän siitä (jos mahdollista) vielä raaempaa ja raadollista ja yhä ammattimaisempaa?.
Kurjemmaksi koko lukukokemuksen teki pöyristyttävän huono suomennos. Miksi näin ajankohtaisen kirjan käännös oli tehty niin ala-arvoisesti?
Kirja meinasi moneen kertaan jäädä kesken juuri suomennoksen virheiden ja kökkömäisyyden takia, mutta silti halusin jatkaa. Kirjan juonenkehittely tietysti kärsi myös epätarkasta ja suorastaan virheellisestä käännöksestä. Tästä kirjasta on vaikea lopulta sanoa mitään, niin paha mieli tuli kaikkien asianosaisten puolesta.

Hämmentävää on sekin, miten vähän aikuiset voivatkaan tietää lastensa asioista. Vai eivätkö he halua tietää? Jos, niin miksi? Miksi aikuiset uppoutuvat omiin (työ)asioihinsa niin tyystin, että eivät jaksa kiinnostua omien lastensa (13-vuotiaita!) todellisisista kuulumisista. Ymmärrän toki senkin, että nämä asiat tuntuvat niin kamalilta, ettei niitä voi oikein uskoa todeksi oman lapsen kohdalla.
Toki lapset ja nuoret osaavat todella hyvin salata sen, mitä eivät halua aikuisten saavan selville. Mutta silti.
(Tarkoituksena oli pohtia tätä kirjaa vähän lisää, mutta hämmentää kyllä vieläkin. lisäsin pari lausetta ed. kommenttiin kyllä. 1.7.2019)

(359 sivua.)

Roine, Linda-Maria: Mercedes Bentso

Linda-Maria Roine (kirjoittaja, haastateltava), Venla Pystynen: Mercedes Bentso - Ei koira muttei mieskään
Johnny Kniga Kustannus (WSOY), 2019
Luin ~ 27.6.2019

Kuvaus: (kustantajan)

Yhdenkin ulkopuolisen tuki voi kääntää solmuun menneen elämän suunnan.
Nuoren naisen selviytymistarina huumehelvetistä.
Naisnäkökulmasta kerrottu tositarina Helsingin huumepiireistä ja musiikin pelastavasta voimasta. Kertomus siitä, miten yksikin välittävä ihminen voi pelastaa elämän. Kun helsinkiläinen Linda-Maria Roine on 16-vuotias, hän tapaa sattumalta juuri vankilasta vapautuneen narkomaanin ja alkaa seurustella tämän kanssa. Tyttö ajautuu huonoon seuraan. Hyvinvointivaltion syrjäkujilla Linda-Maria tutustuu ihmisiin, jotka ovat tippuneet kaikkien turvaverkkojen läpi.
Naiset kärsivät jatkuvasta hyväksikäytöstä, vaientamisesta ja väkivallasta. Kun poikaystävä lähes tappaa Linda-Marian kamapäissään, tyttö saa repäistyä itsensä irti huumemaailmasta.


Kommentti:

Omalta lukumukavuusalueelta loikkaaminen kannatti. Kyllä tuntui tärkeltä lukea tämäkin kirja, vaikka karua kerrontaa onkin.
Monilla on ankeat lähtökohdat elämässä ja kun mukaan tulee koulukiusaamista, arvottomuudentunnetta, ulkopuolisuuden tunnetta ja huonoa seuraa, putoaminen voi tapahtua todella helposti ja äkkiä.
Hyvä asia on se, että hyväksikäyttämisestä sentään nykyään puhutaan. Ei vaan voi olla miettimättä, miksi lasten ja naisten (ja miestenkin, toki) hyväksikäyttöä tapahtuu niin paljon? En vaan tajua!
Huumeiden käytössä karua on se, että vaikka saisikin ihmeen kaupalla lopetettua, alttius vaanii koko ajan. Aineiden himo jo sinänsä on aina piilemässä - tai jos elämässä tulee tilanteita, jolloin joutuu käyttämään vahvoja särky-, mieliala- tai rauhoittavia lääkkeitä.
(317 sivua.)

Page, Libby: Pinnalla pysymisen taito

Libby Page: Pinnalla pysymisen taito

The Lido, 2018

Suom. Natasha Vilokkinen

Otava, 2018

Luin ~ 11.5.2019

Kuvaus: (kustantajan)

Kaksi eri-ikäistä naista yhdistävät voimansa maauimalan pelastamiseksi.
Sydämeenkäypä romaani sukupolvet ylittävästä ystävyydestä hurmaa aitoudellaan. 86-vuotias Rosemary on asunut Etelä-Lontoossa koko elämänsä, mutta nyt kaikki hänelle tuttu on muuttumassa: kirjasto on suljettu, vihanneskaupasta on tullut trendikäs baari ja hänen aviomiehensä on kuollut.
Kate, 26, on juuri muuttanut kaupunkiin ja tuntee olonsa yksinäiseksi. Hän on aloittanut toimittajana paikallisessa lehdessä ja on innokas etenemään urallaan. Kun paikallinen maauimala aiotaan sulkea, Kate tarttuu juttuun loistaakseen ammatillisesti.
Yhteistuumin naiset päättävät osoittaa, että uimala on enemmän kuin uimapaikka: se on koko yhteisön sydän.

Kommentti:

Oikein sympaattinen kirja ystävyydestä ja ehkä myös elämän tarkoituksesta ja sen etsimisestä.
Tarinan käänteet olivat kieltämättä aika ennalta-arvattavia, mutta ei se minua oikeastaan haitannut. Tässä tarinan ohessa kuitenkin käsiteltiin myös vakavampia aiheita, paniikkihäiriötä, yksinäisyyttä, ulkopuolisuutta, puolison kuolemaa ym.
Mielestäni kirja kuvasi hyvin suurkaupungin mahdollistamaa suurta yksinäisyyden tunnetta, mutta myös sitä, miten on mahdollista löytää sieltäkin ystäviä tai merkitseviä tuttavuuksia. Ja miten tärkeätä on, että ihmisellä on toisia ihmisiä, jotka välittävät ja huolehtivat - sekä ihmisiä, joista voi itse välittää ja huolehtia!
(333 sivua.)

Mäkeläinen, Mika: Kimlandia

Mika Mäkeläinen: Kimlandia:
Silminnäkijänä Pohjois-Korean kulisseissa

Atena, 2019

Luin ~ 1.5.2019

Kuvaus:

Kim Il-sung kääntyisi mausoleumissaan jos tietäisi miten Pohjois-Korea nykyisin toimii
Maailman suljetuin valtio on kiehtova arvoitus. Kaiken nähneelle länsimaalaiselle turistille matka Pohjois-Koreaan on meriitti, mutta diktatuurikin hyötyy rahakkaista seikkailijoista. Ulkomaalaisille työläisten paratiisista esitellään kuitenkin vain ­siloiteltu julkisivu. Toimittaja Mika Mäkeläinen paljastaa Kim­landiassa todellisuuden kulissien takana. Miten tavalliset pohjoiskorealaiset sinnittelevät alle euron kuukausipalkalla? Miksi valtavat markkinatorit on piilotettu turistien katseilta sivukujille? Miten Pjongjangissa asuva järjestelmälle uskollinen eliitti elää ja juhlii?
Kimlandia on ajantasainen kuva murroksessa olevasta maasta. Kommunismin mallivaltiossa kapitalismin henki on nyt päässyt pullosta, mikä on pelastanut maan romahdukselta. Sosialismi on jäänyt iskulauseisiin, korruptio rehottaa ja ihmisten elämänkulun määrännyt kastijärjestelmä murenee.
Pohjoiskorealaiset ottavat nyt uteliaina oppia muusta maailmasta. He eivät saisi kuunnella eteläkorealaista musiikkia, mutta kielletty viihde leviää muistitikkujen avulla yhä laajemmalle. Poliisivaltio on silti vielä voimissaan: diktaattori Kim Jong-un johtaa maata raa’alla otteella, rajoja valvotaan entistäkin tiukemmin ja internet on harvojen etuoikeus.
Kommentti:

Aloin jossain vaiheessa seurata Ylen toimittaja Mika Mäkeläisen raportteja Kiinan ja Pohjois-Korean suunnalta. Sieltä myös bongasin tiedon tämän kirjan tekemisestä ja laitoinkin heti kun se oli mahdollista varauksen vetämään kirjastoon. Taisin olla peräti ensimmäisenä jonossa, joten onpa uunituore kirja tämä!

Oli kyllä hyvin mielenkiintoinen, asiapitoinen kirja. Olenhan jo lukenut useammankin kirjan Pohjois-Korean loikkareista, mutta tämä oli nyt suomalaisen toimittajan näkökulma ja vieläpä hyvin tuore. Viimeisimmästä Mäkeläisen Pohjois-Korean vierailusta taitaa olla nippa nappa vuosi aikaa.
Tämä kirja siis kertoo ja analysoi melkoisen paljon sitä, mitä Pohjois-Koreassa on juuri viime vuosina tapahtunut. Toki paljon jää kertomattakin, kun eihän nyt esim. niille vankileireille ketään toimttajia päästetä, saati että niistä jotain edes mainittaisiin.
Ei ole ollut tylsää Mäkeläisen retkillä!
(279 sivua.) + lähdeluetteloita ym. lähes 50 sivua.

Toivio, Marja: Lapsilta kielletty

Marja Toivio: Lapsilta kielletty

Arktinen Banaani, 2018

Luin ~ 7.3.2019

Kuvaus: (kustantajan)

Kolmevitonen Taija Hurme elää lapsiperhearkea eikä aavista, että hänen kansanedustajamiehensä on ajautunut kyseenalaisille nettisivustoille. Asianajaja Mirja Paananen puolestaan järkyttyy kuullessaan 14-vuotiaan tyttärensä Essin lähettäneen paljastavia kuvia itsestään netin deittisivustolle ja chattailleen intiimisti aikuisten miesten kanssa. Essi myös seurustelee netistä löytämänsä itseään vanhemman opiskelijapojan kanssa. Äitinä Mirja joutuu pohtimaan, ovatko suojaikärajat kohdallaan. Itsekin hän on löytänyt netin seuranhakupalveluista uuden ajanvietteen.
Mihin nettikontaktit pahimmillaan ja parhaimmillaan voivat johtaa? Rikosilmoitukset niistä ovat lisääntyneet, silti moni löytää verkosta kumppanin. Entä mikä on aikuisen vastuu, jos lapsi valehtelee ikänsä?
Lapsilta kielletty on asianajajana työskennelleen Marja Toivion viides romaani. Häneltä aiemmin ilmestyneet, kiitosta saaneet Lastani et tapaa, Lain yläpuolella ja Kuka lasta varjelee -teokset sijoittuvat nekin kaunokirjallisuudessa harvoin kuvattuun suomalaiseen asianajajamaailmaan ja käsittelevät kipeitä päivänpolttavia teemoja.

Kommentti:

Todella ajankohtaisesta aiheesta hyvin kirjoitettu kirja. Aihetta käsiteltiin monen eri henkilön kannalta ja henkilöhahmot olivat mielestäni uskottavia. Ei oikeastaan haitannut sekään, että henkilöiden tiet ristesivät niinkin (lähes epäuskottavan) läheltä, se sopi tämän tarinan sanomaan mielestäni varsin hyvin. En haluaisi spoilata juonta, mutta Taijan kirjoittama juttu ja miten sille käy, on hyvä esimerkki siitä, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Joitakin pieniä korvaan särähtäviä juttuja oli repliikeissä ja inssikaveri tarkoitti ehkä inttikaveria - mutta ei mitään olennaista.
Flunssapäivän kirjana hyvä, koska teksti oli sujuvaa, mukaansatempaavaa ja riittävän kevyttä, eikä rankoilla asioilla mässäilty.
Tämä oli myös toiveikas kirja.
Vaikkei tämä nuortenkirja olekaan, voisin kyllä suositella omalle 15-vuotiaallenikin luettavaksi.
(304 sivua.)

Mustafa, Nujeen: Tyttö Alepposta

Nujeen Mustafa ja Christina Lamb: Tyttö Alepposta - Nujeenin pako Syyrian sodasta

Nujeen, 2016, 2017

Suom: Anja Lindqvist

HarperCollinsNordic, 2017

Luin ~ 23.7.2017

Kuvaus:
Inspiroiva tositarina vaikeuksien voittamisesta, sodan jaloista pakenemisesta ja tytön taistelusta oppia kävelemään ensimmäisen kerran elämässään.

Nujeenin uskomaton matka on ainutlaatuinen kuvaus Syyrian pakolaiskriisista ja ennennäkemättömän tahdonvoiman omaavasta tytöstä, joka on päättänyt olla menettämättä toivoaan. 16-vuotiaana Nujeen Mustafa jättää sodanrunteleman kotimaansa Syyrian etsiäkseen valoisampaa tulevaisuutta Euroopasta.
CP-vamma ei estä häntä lähtemästä pitkälle ja vaaralliselle pakomatkalle rullatuolissa yhdessä sisarensa kanssa. Siskokset päätyvät Unkariin ja hakevat myöhemmin turvapaikkaa Saksasta.
Yhdessä kirjan toisen kirjoittajan, Minä olen Malala -kirjasta tunnetun Christine Lambin kanssa, Nujeen kuvaa pakolaisen todellisuutta, sodan jaloissa vietettyä lapsuutta ja nuoruutta sekä lopulta lähtöä rakkaasta kotimaasta.

Kommentti:
Tietenkin ajankohtainen ja mielenkiintoinen kirja, kukapa ei muistaisi toissasyksyistä pakolaisvyöryä, joka ylsi Euroopan halki tänne Suomeenkin asti.
Tämä on yksi niistä tarinoista, ja erityiseksi Nujeenin tarinan tekee se, että hän ei kävele, vaan kulki koko matkan pyörätuolissa.
Vaikka tyttö ei ollut koskaan käynyt koulua vammansa takia, Nujeenin television saippuasarjoista oppima englanninkieli osoittautui hyödylliseksi ja harvinaiseksi taidoksi, jota hän pääsi pakomatkan aikana hyödyntämään. Jees!

Nuotio, Lotta: Yksi miljoonista: Modin pako Syyriasta

Lotta Nuotio: Yksi miljoonista: Modin pako Syyriasta

Otava, 2016

Luin ~ 7.7.2016

Kuvaus:
Henkeäsalpaava tositarina nuoren lääkärin pakomatkasta sisällissodan keskeltä Ruotsiin

Modilla oli unelma: suorittaa kirurgin työharjoittelunsa loppuun ja viettää vapaa-aikaa ystävien kanssa. Sitten Syyriassa alkaa kansannousu, mielenosoituksissa loukkaantuneita tulee sairaalaan ja nuori lääkäri yrittää salaa auttaa heitä. Sen jälkeen vankeus murskasi unelmat.

Syyrian presidentti Bashar al-Assadin hallintoa vastustavalle Modille jää vankilasta vapautumisen jälkeen vain yksi vaihtoehto: on paettava kotimaasta, kuten on tehnyt jo lähes neljä miljoonaa muuta. Pakomatka Turkin kautta Eurooppaan on täynnä vaaroja aina Isis-äärijärjestöstä salakuljettajien Välimereen uppoaviin laivoihin.
Kommentti:

Mielestäni tosi hyvä kirja ajankohtaisesta aiheesta. Henkilökohtainen, todenmukainen kertomus, joka ei mässäillyt, vaikka kidutuksistakin kertoi.
Sain mielestäni sopivasti taustatietoa aiheesta, joka herättää paljon kysymyksiä.
Mitä siellä Syyriassa oikein on tekeillä? Syyrian sodastahan on kuultu ja turvapaikanhakijatilanne paisui käsittämättömäksi viime syksynä. Tämä selvensi ainakin itselleni asetelmaa, ja toi yhden tavallisen ihmisen tarinan kautta inhimillisyyttä asiaan.
Kannattaa kyllä lukea.