Raunio, Katja: Viime ajat

Katja Raunio: Viime ajat
Kustannusosakeyhtiö Teos Oy, 2023
Luin ~ 29.3.2023

Kuvaus:

Nainen työskentelee asiakaspalvelijana erään museon kesänäyttelyssä. On pakko. Kun muut ympärillä pohtivat urakehitystä ja asuntomarkkinatilannetta, hän asuu rapistuvassa kimppakämpässä ja laskee, mistä rahat vuokraan ja ruokaan. Elämä on johtanut umpikujaan.
Asiakaspalvelijan tehtäviin kuuluu myös seurankipeiden miesten kohtaaminen, eikä kadullakaan saa kulkea rauhassa. Sentään yksi mahdollinen valopilkku naisen elämään mahtuu: sateisena iltana ulkotakkinsa lainaava nuori mies. Hänestä on vaan aika vaikea ottaa selkoa, vaikka hän onkin erittäin sanavalmis.
Vaihtelevasäinen kesä tuo päähenkilön ikkunan alle vielä ahdistelijankin. Ja tietenkin epäilys viriää – onko kaikki sittenkin omaa syytä?
Sanomalehdestä ohitetaan ulkomaan uutiset. Ja kuitenkin kaikkien mielessä pyörii kysymys, miten kenenkin pitäisi turvata selustansa näinä aikoina.
Viime ajat on piinallinen romaani arjen vallankäytöstä. Katja Raunion sinutteleva kerronta iskee päin kasvoja näyttäen maailman, joka on samanaikaisesti sadun kaltainen ja kivuliaan tosi.


Kommentti:

Tarina alkoi mielenkiintoisesti, sillä kiva ja omintakeinen kirjoitustyyli veti mukaansa. Kiinnostava aihe. Monimerkityksellinen loppu, joka jätti lukijan vähän leijumaan.

(117 sivua.)

Moyes, Jojo: Riikinkukon paratiisi

Jojo Moyes: Riikinkukon paratiisi
The Peacock Emporium, 2004
Suom. Riina Vuokko
Gummerus Kustannus Oy, 2024
Luin ~ 23.3.2024

Kuvaus:

Athene Forster oli säkenöivä 60-luvun nuori: kaunis, hemmoteltu ja holtiton. Vanhemmat huokaisivat helpotuksesta, kun Athene asteli avioliiton satamaan, mutta pian juorut alkoivat taas levitä. Vuosikymmeniä myöhemmin Suzanna Peacock yrittää päästä sinuiksi äitinsä maineen kanssa. Perustettuaan Riikinkukon paratiisi -nimisen kahvilapuodin hän saa ystäviä ja kohtaa komean Alejandron. Äidin haamu kuitenkin häilyy Suzannan onnen yllä.

Kommentti:

Niin paljon kuin olenkin tykännyt Jojo Moyesin kirjoista, tähän tarinaan en oikein lopultakaan päässyt sisälle. Toki luin kirjaa lyhyissä pätkissä, mutta missään vaiheessa tarina ei imaissut mukaansa. Jotenkin kovin sekava tämä oli, jonkinlainen tiivistäminen ja karsiminen olisi mielestäni tehnyt tarinalle hyvää.
Tämähän onkin Moyesin varhaista tuotantoa, vaikka vasta nyt suomennettu.

(511 sivua.)

Saarela, Sara: Mun on pakko

Sara Saarela: Mun on pakko
Aikamedia Oy (Otava), 2011
Luin ~ 12.3.2024

Kuvaus:

Kukaan ei tiedä. Liisi on varma siitä, kunnes hänen paras kaverinsa Sussu saa selville hänen salaisuutensa ja uhkaa paljastaa sen.
Liisi arvaa, etteivät hänen pastori-isänsä ja sairaanhoitaja-äitinsä, eivät edes ystävät seurakunnassa, voi ymmärtää, ettei hänellä ole mitään ongelmaa: hän vain haluaa näyttää hyvältä! Ja silloin on pakko olla syömättä, pakko polttaa rasvaa... Pakko, kunnes tilanne riistäytyy käsistä. Sara Saarela käsittelee esikoisromaanissaan ajankohtaista aihetta, nuoren syömishäiriötä.

Kommentti:

Nuortenkirja.

(152 sivua.)

Kähkönen, Sirpa: 36 uurnaa - Väärässä olemisen historia

Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa - Väärässä olemisen historia
Siltala (Otava), 2023
Luin ~ 8.3.2023

Kuvaus:

Kirjailija Sirpa Kähkösen äiti Riitta (s. 1941) kuoli maaliskuussa 2022 pitkään sairastettuaan. Eläessään hänen oli vaikea ottaa rakkautta vastaan. ”En sure kuolemaasi, suren elämääsi”, Sirpa Kähkönen kirjoittaa tietäen hyvin, että äiti ei pitäisi lauseesta ja toteaisi sen kuultuaan yksikantaan: ”Teeskentelet.”
Riitta oli atleettinen, kaunis ja lahjakas. Kuusitoistavuotiaana koettu liikenneonnettomuus muutti hänen elämänkulkunsa totaalisesti. Kirjassaan Kähkönen kuvaa 1950-luvun tytön elämää ja onnettomuuden jälkeistä dramaattista murrosta Riitta-äitinsä päiväkirjojen kautta.
36 uurnaa kertoo tanssilavoista, murtuneesta mielestä, liehuvista helmoista, 60-luvun äidistä, amfetamiinia sisältäneistä Mirapront-laihdutuspillereistä, ahdistuksesta, vihasta ja psykoosin hetkistä.
36 uurnaa on vuoden 2023 Finlandia-voittaja sekä Runeberg-palkintoehdokas 2024

Kommentti:

Tämä kirja sopi vallan mainiosti lopetettavaksi kansainvälisenä naistenpäivänä, 8.3.
Tätä kirjaa on vaikea analysoida nyt heti.
Tämä on kirja, jolle olisi pitänyt olla enemmän aikaa, mutta kirjaston laina-aika vilkutti punaista.

Pari otosta:
Mitä kaikkea sukujen ja perheiden sisällä kerrotaan ja koetaan. Monet asiat (traumat etenkin) periytyvät suvuissa.
Niitä olisi varmaan hyvä välillä avata ja miettiä, voisiko joistakin perinnöistä pystyä jopa luopumaan.
Ne siis pitäisi myös tunnistaa.

Tämä oli yhden perheen ja suvun tarina, mutta ajattelen, että suomalaisten tuon ajan hyvinkin yleinen perintö. Kokonaiset sukupolvet olivat osalisina 1900-luvun sotiin ja niiden välisiin ja jälkeisiin tapahtumiin. Tuskinpa monikaan (suku, perhe, henkilö) jäi saamatta erilaisia osumia niistä.

Onnettomuuden aiheuttaman aivovamman vaikutusta ihmisen elämään joudun pohtimaan vähän liiankin läheltä. Se on kipeä asia, koska sen vaikutuksia tai paranemista ei voi samalla tavalla arvioida kuin vaikkapa luunmurtuman. Ja se vaikuttaa ihmisen (ihmisten) elämään silloinkin, kun toipuminen sujuu hyvin.


(267 sivua)

Jäi kesken: Katja Kettu: Kätilö