Sara Medberg: Holhokki
alkuteos
Myndlingen, 2015
suom. Sara Medberg !
Books on Demand GmbH, 2015
Luin ~ 6.8.2018
Kuvaus: (takakansi)
Orpo neiti Desideria Sparw, joka asuu rauhallisessa kartanossa Pohjanmaalla, on kauhuissaan kun hänen uusi aristokraattinen holhoojansa Tukholmasta ilmestyy paikalle. Kreivi Dominic Lindswärd ei lainkaan pidä holhokkinsa itsenäistymispyrkimyksistä, pelkkä ajatus riippumattomasta naisesta on järkyttävä!
Hänen armonsa haluaa mieluummin kasvattaa Desideriasta nöyrän ja myöntyväisen nuoren neidon, joka ajan kuluessa menee hyviin naimisiin. Päähenkilöt tempautuvat mukaan seikkailuun, joka kiidättää heidät kustavilaisen ajan Suomen ja Ruotsin ylellisten tanssiaissalien ja salaperäisten linnojen halki. Mutta kumpi heistä saa tahtonsa läpi?
Romantiikkaa ja jännitystä Jane Austenin ajan Suomessa ja Ruotsissa. - Kirjailija Sara Medberg on teologian maisteri ja kirkkohistorian tohtoriopiskelija. Hänen romaaninsa käsittelevät Medbergin tulevan väitöskirjan tutkimusaihetta - tyttöjen kasvatusta 1700- ja 1800-luvuilla - kaunokirjallisesta näkökulmasta.
Kommentti:
No nyt meni kyllä keveys jo överiksi meikäläisenkin mittapuulla. Luin sen Kultaportin kaunottaret ja sitten huomasin, että Medbergillä on pari aikaisempaakin teosta. Tässä oli chick lit ja Jane Austen-romantiikka jotenkin sekoitettu keskenään. Lisäksi vähäsen hämmentää se, että Medberg on teologian maisteri ja kirkkohistorian tohtoriopiskelija (tai on ollut 2015), mutta poikkeuksena moniin muihin historiallisiin kirjoihin tässä oli todella vähän kristillistä tai muuten kirkkoon ja uskontoon liittyvää. Jotenkin olen ajatellut, että uskonnollisuus kyllä kuului siihen maailman aikaan paljon enemmän ihmisten elämään, mutta tässä tuli vaikutelma, että se aihepiiri oli varta vasten jätetty lähes kokonaan ulkopuolelle.
Kirja tuntui hiukan keskentekoiselta, aina ei tiennyt, oliko juonihyppäys tehty tarkoituksella vaiko vahingossa. Ja ainakin yksi kohtaus mielestäni ei ajallisesti täsmännyt. Tapahtumista kerrottiin kuin ne olisivat tapahtuneet heti seuraavana päivänä edellisestä kohtauksesta, vaikka tekstissä mielestäni sanottiin, että oli kulunut muutama päivä (tai jopa viikko) edellisistä tapahtumista.
Monet (yliampuvat) kuvailut tuntuivat myös hieman päälleliimatuilta, kuin kirjailija olisi käynyt tekstiä läpi ja päättänyt lisätä joka lukuun vielä pari sivua romanttisia asukuvailuja. Juonessa oli kyllä hauskasti (= perinteisesti) sekä romantiikkaa että dekkarinkin aineksia, mutta hieman keskeneräinen mielikuva tästä jäi. Tai ehkä sellainen mielikuva, että kirjailija oli vähän kieli poskessa päättänyt vetää kaiken, nimeä myöten, oikein överiksi - ja katsoa, meneekö sellainen läpi? Sääli sinänsä, koska asetelma oli ihan herkullinen.
(514 sivua.)
