sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Lappalainen, Mirkka: Jumalan vihan ruoska

Mirkka Lappalainen: Jumalan vihan ruoska - Suuri nälänhätä Suomessa 1695-1697

Siltala, 2012

Luin ~ 27.7.2017


Kuvaus:
Suuret kuolonvuodet veivät 1690-luvulla hautaan lähes kolmanneksen suomalaisista. Halla ja loppumaton sade tuhosivat sadon kahtena vuonna peräkkäin, ja seurauksena oli paha pula ruuasta ja siemenviljasta. Kriisi ulottui myös Liivinmaalle ja Ruotsin valtakunnan sydänosiin. Syötävää etsivät kerjäläislaumat levittivät tappavia tauteja, ja keväällä ja kesällä 1697 kuolleisuus saavutti Suomessa kauhistuttavat mittasuhteet.

Suomen 1690-luvun nälänhätä on Euroopan mittakaavassa ainutlaatuinen. Esimerkiksi Irlannin kuuluisa nälänhätä 1800-luvulla surmasi vain alle 12 prosenttia väestöstä.

Kirjassaan Mirkka Lappalainen etsii vastausta kysymykseen siitä, miksi kuolema korjasi Suomessa niin runsaan sadon. Suurten kuolonvuosien aikaan elettiin pieneksi jääkaudeksi kutsuttua kylmää ilmastovaihetta. Alkeellinen maatalous ja siihen nojaavat valtiot olivat suurissa vaikeuksissa.
Ilmaston lisäksi kirjassa pohditaan sitä, mikä rooli itsevaltiaan kuninkaan Kaarle XI:n valtiokoneistolla, aikakauden taloudellisilla ihanteilla, maantieteellisillä oloilla ja tiedonkulun vaikeuksilla oli kriisin pahentumisessa.

Jumalan vihan ruoska on myös kuvaus nälänhädän arjesta, tavallisten ihmisten selviytymiskeinoista sekä rikoksista ja kauhuista, joihin nälkä lopulta johti. Tärkeä rooli on lisäksi itsevaltiaalla kuninkaalla, joka kansan kärsiessä teki itse kuolemaa.
Lähteinä Mirkka Lappalainen on käyttänyt esimerkiksi oikeudenkäyntipöytäkirjoja sekä aikakauden virkamiesten ja diplomaattien kirjeitä.
Jumalan vihan ruoska on kuvaus Suomen historian synkimmästä hetkestä, maailmasta, jossa ihmiset elivät luonnon ja säiden armoilla ja jossa elokuun halla toi kuoleman.


Kommentti:
Hmmm, mielenkiintoinen lukukokemus, tämähän on hyvinkin kuivakka kirja, tutkimustietoa. Mutta aihe on mielenkiintoinen ja koska mulla oli lomalla aikaa, luin tämän kyllä varsin nopeasti kannesta kanteen. Oli mielenkiintoista lukea "pienen jääkauden" ajasta, miten se ulottui koko Euroopan alueelle ja aiheutti todellisen nälänhädän ja massakuoleman täällä Pohjolassa. Miksi ei kalastettu, sienestetty, marjastettu? Näihinkin kysymyksiin sai vastauksen. kannatti lukea, vaikkei kirja ollutkaan juonellinen romaani, kuten etukäteen kuvittelin.
Lisää Mirkka Lappalaista on jo lainassa, mm. Maailman painavin raha. Nämä kannattaisi ehkä lukea aikakausijärjestyksessä.

Green, John: Arvoitus nimeltä Margo

John Green: Arvoitus nimeltä Margo

Paper Towns, 2008

Suom. Helene Bützow

WSOY, 2015

Luin ~ 25.7. 2017



Kuvaus:
Mestarillisen tarkka kuvaus siitä, miltä elämä näyttää, maistuu ja tuntuu itsenäistyvästä nuoresta.
Quentin Jacobsen, "Q", on aina ollut rakastunut Margoon. Lapsuuden ystävyyden jälkeen Q ja Margo ajautuivat eri kasteihin: upea ja kekseliäs Margo suosittuihin, nörttimäinen Q marginaaliin. Kun ninjaksi pukeutunut Margo koputtaa Q:n ikkunaan ja kutsuu tämän koko yön kestävälle kostoretkelle, poika lähtee mukaan. Seuraavana aamuna Q palaa kouluun sydän täynnä uutta läheisyyttä Margon kanssa, mutta käykin ilmi, että tyttö on kadonnut.

Greenin kolmas suomennos toimii kuin dekkari: Quentin alkaa ratkoa arvoitusta nimeltä Margo ja tajuaa, ettei ole tuntenut tyttöä lainkaan – eikä välttämättä löydä häntä enää elävänä. Tarina kyseenalaistaa sen, mitä ihmiset voivat todella tietää toinen toisistaan. Ja kuten kaikki Greenin tarinat, myös Arvoitus nimeltä Margo on kirja runoudesta, läpänheitosta, ystävyydestä, filosofiasta ja rakkaudenkaipuusta.

Leffa v. 2015.

Kommentti:
Suosittelen lukemaan ja minua kiinnostaa myös elokuva! Luulen, että se löytyy jo kirjastosta tai Netflixistä.

Peskov, Vasili: Taigan erakot

Vasili Peskov: Taigan erakot

Venäjänkielinen alkuteos 1992

Suom. Esa Adrian

WSOY, 1993

Luin ~ 24.7.2017


Kuvaus:
Moskovalainen toimittaja Vasili Peskov sai vuonna 1982 tietää Lykovin perheestä. Malminetsinnöissä olleet geologit havaitsivat lentokoneestaan vihannesmaata muistuttavan maapläntin - alueella, jonka piti olla täysin asumaton ja josta oli matkaa lähimpään asutukseen 250 kilometriä!
Vasili Peskov tapasi perhettä säännöllisesti seitsemän vuoden ajan ja julkaisi jokaisesta retkestään selostuksen Komsomolskaja pravdassa. Kirjan pohjana ovat nuo sanomalehtikirjoitukset.
Lykovin perhe ja suku ovat vanhauskoisia, jotka lähtivät pakoon maailmallisuutta 1920-luvulla. Heille vanhan Venäjän uskonsodat ovat täyttä totta: Pietari Suuri on perheessä kirosana. "Maailman kanssa emme voi elää" on heidän karun elämänsä piinkova lause.
Lykoveita oli tapaamishetkellä viisi. Pojat ja toinen tyttäristä kuolivat peräkkäin 1980-luvun alussa. (Vierailujen jälkeen, ainakin yksi kuolema ilmeisesti johtui heille tuodusta ulkomaailman sairaudesta, muut aliravitsemuksen munuaisille aiheuttamiin vaurioihin tms.)
Peskov tutustuu vähitellen omalaatuiseen isään, Karpiin ja Agafja-tyttäreen, joka on syntynyt taigassa eikä tiedä muusta maailmasta mitään. Toinen maailmansota polkupyörästä puhumattakaan on Agafjalle aivan käsittämätön asia.


Kommentti:
Olipahan aikamoinen tarina. Netistä löytyi tietoa Agafja Lykovasta, joka edelleen elää yksin taigalla. 27 vuotta hän on siellä asunut yksin, isänsä kuolemasta lähtien. Joitakin seurakokeiluja on ollut, mutta eivät ne ole onnistuneet. Toki hänellä nykyään on mahdollisuus olla ihmisiin yhteydessä ja aika tavalla myöskin kai apua tarvitsee.
Lisään tähän myöhemmin nettilinkin - TÄÄLLÄ uutisartikkeli.
Netistä löytyy paljonkin artikkeleita, uusin haastattelu on tehty peräti tänä vuonna. (Youtube) / Agafja Lykova

Mustafa, Nujeen: Tyttö Alepposta

Nujeen Mustafa ja Christina Lamb: Tyttö Alepposta - Nujeenin pako Syyrian sodasta

Nujeen, 2016, 2017

Suom: Anja Lindqvist

HarperCollinsNordic, 2017

Luin ~ 23.7.2017



Kuvaus:
Inspiroiva tositarina vaikeuksien voittamisesta, sodan jaloista pakenemisesta ja tytön taistelusta oppia kävelemään ensimmäisen kerran elämässään.

Nujeenin uskomaton matka on ainutlaatuinen kuvaus Syyrian pakolaiskriisista ja ennennäkemättömän tahdonvoiman omaavasta tytöstä, joka on päättänyt olla menettämättä toivoaan. 16-vuotiaana Nujeen Mustafa jättää sodanrunteleman kotimaansa Syyrian etsiäkseen valoisampaa tulevaisuutta Euroopasta.
CP-vamma ei estä häntä lähtemästä pitkälle ja vaaralliselle pakomatkalle rullatuolissa yhdessä sisarensa kanssa. Siskokset päätyvät Unkariin ja hakevat myöhemmin turvapaikkaa Saksasta.
Yhdessä kirjan toisen kirjoittajan, Minä olen Malala -kirjasta tunnetun Christine Lambin kanssa, Nujeen kuvaa pakolaisen todellisuutta, sodan jaloissa vietettyä lapsuutta ja nuoruutta sekä lopulta lähtöä rakkaasta kotimaasta.


Kommentti:
Tietenkin ajankohtainen ja mielenkiintoinen kirja, kukapa ei muistaisi toissasyksyistä pakolaisvyöryä, joka ylsi Euroopan halki tänne Suomeenkin asti.
Tämä on yksi niistä tarinoista, ja erityiseksi Nujeenin tarinan tekee se, että hän ei kävele, vaan kulki koko matkan pyörätuolissa.
Vaikka tyttö ei ollut koskaan käynyt koulua vammansa takia, Nujeenin television saippuasarjoista oppima englanninkieli osoittautui hyödylliseksi ja harvinaiseksi taidoksi, jota hän pääsi pakomatkan aikana hyödyntämään. Jees!

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Nyqvist, Michael: Päivää, isä

Michael Nyqvist: Päivää, isä

När barnet lagt sig, 2009

Suom. Laura Jänisniemi

Avain, 2010

Luin ~ 21.7.2017



Kuvaus:
Michael Nyqvist pääsi vasta aikuisena tapaamaan oman äitinsä, ja vuosien jäljitystyön tuloksena hän onnistui löytämään italialaisen isänsä.
Päivää, isä rakentuu voimakkaasti latautuneista kohtauksista, kuin näytelmä. Se kertoo unohtumattoman kasvutarinan adoptoidun lapsen hämmennyksestä, monimutkaisesta suhteesta kasvatusisään ja taiteellisen kutsumuksen löytymisestä.
Kirja kertoo oman identiteetin arvoituksesta, jonka kirkastuessa Nyqvist sai huomata itsekin kypsyneensä isyyteen.

Michael Nyqvist on kirjoittanut liikuttavan kirjan, joka vie elämän perimmäisten kysymysten äärelle.

Kommentti:
Katsottiin kesällä Mission Impossible -elokuva, jossa Michael Nyqvit näytteli. Tuttu näyttelijä myös Äideistä parhain ja Niin kuin taivaassa sekä Naapurihaudan kaveri -elokuvista.

Michael Nyqvist kuoli 27.6.2017.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Aapeli: Pikku Pietarin piha

Aapeli: Pikku Pietarin piha

WSOY, 1958

Luin ~ 18.7.2017

Kuvaton kansi
Kuvaus: Pikku Pietarin piha on lämminhenkinen kuvaus 12-vuotiaan Pietarin elämästä Kuopion puutalokortteleissa 1920-luvulla. Kirja kuvailee omaperäisesti ja persoonallisesta näkökulmasta pikku Pietarin elämää, hänen äitinsä kuoltua "tuperkkeliin".
Kirja kuvaa oivaltavasti Pietarin elinyhteisön, puutalokortteleiden, elämää ja siellä tapahtuvia kommelluksia. Samalla Pietari seuraa kavereineen aikuisten elämää ja käy keskusteluja Jumalan kanssa.

Kommentti:
Sarjassamme klassikoita, kiva oli lukea tämä kirja, jonka nimi on niin tuttu. Pienimuotoinen, lapsen näkökulmasta kirjoitettu tarina. Vanhan ajan kuvausta. Löysin tämän elokuvan kirjastosta, toivottavasti tulee joskus katsottua.

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Moriarty, Liane: Hyvä aviomies

Liane Moriarty: Hyvä aviomies

The Husband's Secret, 2013

Suom. Helene Bützow

WSOY, 2014

Luin ~ 15.7.2017



Kuvaus:
Älykäs, tummalla huumorilla ja oletetulla murhamysteerillä säväyttävä lukuromaani kolmesta äidistä kertakaikkisen pirullisissa elämäntilanteissa.

Cecilia löytää kirjeen josta kuoriutuu hänen miehensä musertava salaisuus. Tess taas kuulee miehensä ja ystävänsä rakastuneen toisiinsa, pakahduttavasti, joten kolmas pyörä, Tess, lähtee. Rachel on menettänyt tyttärensä ja epäilee nyt tietävänsä kuka hänet murhasi. Mies on sama, jota kohtaan Tess alkaa tuntea kiihkeää vetoa. Naiset kohtaavat Sydneyssä.
Nauru ja kyyneleet tilkitsevät tarinat toisiinsa. Lukija nauraa arjen pannukakuille ja jo kohta vakavoituu suurten moraalisten kysymysten edessä. Onko parempi pitää totuus kätkettynä Pandoran lippaassa, jottei se vahingoita rakkaitasi?

Kommentti:
Tykkäsin. Hieman erikoinen ratkaisu oli kirjoittaa "jälkisanat", jotenkin selittelyn makua, mutta eipähän jäänyt lukijalle paha mieli.

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Keyes, Marian: Lucy menee naimisiin

Marian Keyes: Lucy menee naimisiin

Lucy Sullivan Is Getting Married, 1997

Suom. lyhentäen Liisa Laaksonen

Tammi, 2012

Luin ~ 11.7.2017



Kuvaus:
Marian Keyes päästää valloilleen räiskyvän ja ironisen irlantilaisen kertojanluonteensa!
Marian Keyes on irlantilainen kirjailija, joka on myös suorittanut oikeustieteen tutkinnon. Hän on julkaissut viisi romaania, jotka kaikki ovat kansainvälisiä megamenestyksiä.
Rouva Nolan on povannut tarokkikorteista, että Lucylle soivat hääkellot ennen kuin lehdet putoavat puusta toisen kerran. Totta puhuen Lucy ei edes ole onnistunut löytämään poikaystävää...
Hääuutisen kuullessaan Lucyn kämppäkaverit kauhistuvat. Jos Lucy muuttaa pois, heidän ihana elämäntyylinsä on mennyttä: noutoateriat, viinin litkiminen, miesvieraat, imuroinnin välttely. Mutta Lucy vakuuttaa, että hänellä on ihan tarpeeksi hommia kun pitää riidellä äidin kanssa ja pitää huolta vastuuttomasta isästä - ei hän ehdi ajatellakaan naimisiinmenoa. Ratkaisematta on sekin pieni pulma, ettei hänellä ole poikaystävää.
Mutta sitten Lucy tapaa Gusin, upean, huikentelevaisen Gusin - voisiko hän olla tuleva Mr Lucy Sullivan? Vai olisiko se Chuck, komea jenkki? Vai Daniel, maailman pahin flirtti? Vaiko ehkä söpö Jed, uusi työkaveri? Löytääkö Lucy lopulta elämänkumppanin?
Kävi miten kävi, kirjan lukija saa ainakin nauraa kyllikseen ja liikuttua kyyneliin. PinterestTwitter

Kommentti

Tuttua Marian Keyesiä, tällä kertaa tosin en ihan päässyt juoneen mukaan, oli jopa liiankin kevyttä kerrontaa. Mahtoiko johtua lyhennetystä suomennoksesta vai mistä.. Alkuperäinen julkaisuvuosi on 1997, onhan siitäkin jo maailma ja sen meno muuttunut melkoisesti. Onhan tämä myös kirjailijan alkuaikojen teos, mutta haluan lukea Marian Keyesit järjestyksessä, koska ainakin osassa ilmeisesti tarina jatkuu. (Tämä nyt ei kuulunut niihin.)

Pidän Keyesin kirjoissa siitä, että kevyissä tarinoissa on totta toinen puoli, huomioita ja pohdintaa ihan oikeistakin asioista.
Lucyhan ei ole koskaan myöntänyt isänsä alkoholiongelmaa, vaan ennemminkin syyttänyt äitiään niuhotuksesta.
Lucy itse ajautuu suhteisiin isänsä kaltaisten miesten kanssa, eikä halua olla äitinsä kaltainen nalkuttaja. No eihän sellaisesta mitään pysyvää synny. Tästä aiheesta olisi toki voinut hieman vakavamminkin kertoa, mutta kyllä viesti perille meni näinkin.

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Veistinen, Harri: Kotitekoisen poikabändin alkeet

Harri Veistinen: Kotitekoisen poikabändin alkeet

Kustantamo S&S, 2016

Luin ~ 8.7.2017



Kuvaus:
Rene on onnistuneesti lähes selviytynyt yläkoulusta isoveljensä ansiokkaalla neuvolla olla mahdollisimman huomaamaton.
Koulua on jäljellä vain muutama kuukausi kun Rene saa loistokkaan idean perustaa poikabändi. Vitsinä lähtenyt idea alkaa paisua paisumistaan ja Rene huomaakin että ei voi enää perääntyä, maksoi mitä maksoi.
Mukaansatempaava tarina, joka voi aiheuttaa hytkytystä nauruhermoissa.

Kommentti:
No jaa. Tykkään tosiaan välillä lukea nuortenkirjojakin, etenkin suomalaisia. Tässä tarinassa oli hyvä juoni ja mielenkiintoisia käänteitä, oikeita yllätyksiä. Joku uskottavuus kuitenkin jäi puuttumaan omalla lukemisellani, mutta (nuortenkirjana) melko nuorelle lukijalle toivottavasti toimii.

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Hietamies, Eve: Hammaskeiju

Eve Hietamies: Hammaskeiju

Otava, 2017

Luin ~ 5.7.2017



Kuvaus:
Yösyötöstä ja Tarhapäivästä tuttujen Antti ja Paavo Pasasen tarina jatkuu! Yhtäkkiä Pasasen pienperheessä on ekaluokkalainen – mihin se vauva katosi, ja mihin se on taas hukannut kännykkänsä?

Paavo Pasanen aloittaa koulun, ja urhean yksinhuoltajaisä Antin edessä kohoaa jälleen uusi käsittämättömien asioiden muuri. Lisäksi Antti joutuu vihdoin myöntämään olevansa umpirakastunut pitkäaikaiseen taistelupariinsa Enniin, ja tunne vaikuttaa olevan molemminpuolinen. Mutta miten sen ottaisi puheeksi, kun elämä pyörii Wilma-viestien ja kouluunlähettämisten rinkiä, ja työtkin pitäisi tehdä?
Eve Hietamies kuvaa yksinhuoltajan arkea ja 2010-luvun kasvatusilmapiiriä lämpimän pisteliäällä huumorilla.


Kommentti: Olen aikoinaan lukenut Yösyötön ja Tarhapäivän, joten oli kiva kuulla lisää Pasasen miehistä. Tykkään!
Realistinen ja humoristinen selviytymistarina, kun tavallinen suomalainen mies joutuu yksinhuoltajaisäksi. Ja selviytyy siitä.
Tarina, joka näennäisen keveästä kerronnastaan huolimatta on pintaa vakavampi. Paljon ajattelemisen aihetta antava. Kannattaa lukea. Tarina koskettaa, vaikka omista vauva- ja pikkulapsiajoista on jo kovinkin monta vuotta.
Samalla tietysti hämmentää se, miten monet asiat ovat muuttuneet siitä, kun omat lapset ovat olleet pieniä.

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Gappah, Petina: Muistojen kirja

Petina Gappah: Muistojen kirja

The Book of Memory, 2015

Tammi, 2017
Keltainen kirjasto n. 478
Suom. Tero Valkonen

Luin ~ 2.7.2017



Kuvaus:
Palkitun zimbabwelaiskirjailijan hurja romaani naisesta kuolemansellissä.
Zimbabwelainen Petina Gappah on juristi ja kirjailija, jonka kertomuskokoelma Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta (suom. 2009) sai Guardianin esikoiskirjapalkinnon. Nyt hän kuvaa kaoottista kotimaataan koskettavassa romaanissa Muistojen kirja.

Memory on syrjitty albiino joka istuu Hararen pahamaineisen vankilan sellissä ja odottaa kuolemantuomionsa täytäntöönpanoa. Häntä syytetään valkoisen kasvatti-isänsä murhasta. Hän kirjoittaa elämäntarinaansa amerikkalaiselle lehtinaiselle, jonka vaikutusvalta saattaisi auttaa tuomion kumoamisessa. Vahvatunnelmaisessa tekstissä tuoksuvat niin trooppiset kukat kuin vankilan vessasangotkin. Gappah näyttää, mikä on politiikan vaikutus yksilön elämään. Kuinka paljon muistin varaan voi rakentaa, ja entä jos muistot paljastuvatkin valheellisiksi?

Kommentti:
Muistojen kirja tarkoittaa siis sekä päähenkilön muistamia, muistiin merkitsemiä asioita, mutta se tarkoittaa myös hänen nimeään kantavaa kirjaa, Memoryn kirjaa.
Odotin alkuasetelman perusteella paljon raskaampaa kirjaa, siksi en aina oikein tiennyt, miten suhtautua.
Paikalliskieliset sitaatit jäivät ehkä vähän liian usein mysteeriksi ja lukukokemus jäi vähän pirstaleiseksi, koska päähenkilö muisteli sekä lapsuuttaan että myöhempiä vaiheitaan. Nimien - sekä afrikkalaisten, että englanninkielisten - muistamisessa jouduin antamaan vähän periksi.
(Tuossahan on tietysti symbolista se, miten asioiden täsmällinen muistaminen ei olekaan aina helppoa.)

Mielenkiintoinen ja ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja!