lauantai 27. kesäkuuta 2020

Vehkoo, Anneli: Kaikki ne hetket kun olet yksin

Anneli Vehkoo: Kaikki ne hetket kun olet yksin
Karisto, 2020
Luin ~ 27.6.2020



Kuvaus: (takakansi)

Kaksi eri-ikäistä kertojaa, mies ja nainen, eri elämänvaihe, eri ongelmat, eri tavoitteet, sama halu elää, elää enemmän. "Pelkureille ei tapahtu mitään. Eläminen on uskaltamista."
Mitä on mielekäs elämä? Eronnut freelancer-suomentaja Elina kaipaa päiviinsä muutakin sisältöä kuin käännöstyöt, aikuiselle tyttärelle skypettämisen ja vierailut iäkkään isän luona hoitokodissa. Isosisko Mariannen esimerkki seesteisestä arjesta koirien, viinin ja mausteyrttien kasvattamisen parissa ei houkuttele Elinaa, ja aika rientää... Kiireisiä ruuhkavuosia elävä perheenisä Arno puolestaan on väsynyt rutiiniarkeen ja liittonsa lähes olemattomaan avioseksiin ja etsii nettideitistä halukasta naista. "Avioliitto ei estä näkemästä ulkomaailmaa eikä ihastumasta muihin, parisuhde on monimutkainen yhtälö, kun sitoutuu yhteen ihmiseen saa kieltäytyä paljosta." Kun Arnon ja häntä huomattavasti vanhemman Elinan tiet kohtaavat, sen on tarkoitus olla vain tilapäinen seikkailu.
"KAIKKI NE HETKET KUN OLET YKSIN on ranskalaisen elegantti, kauniisti hengittävä kertomus kohtaamisesta, ihmissuhteista ja halusta kokea olevansa elossa. Se kuvaa tarkkanäköisesti avioliiton haasteita, toisen ihmisen tuntemisen vaikeutta ja kosketuksen kaipuuta." (Karisto)


Kommentti:

Pidin kirjasta. Sattumalta katsoimme eilen Vaarallinen suhde-elokuvan, joten syrjähyppyaihetta on nyt ilmassa. Kirjassa ovat kertojina vuorotellen Elina ja Arno. Kun he kuvaavat välillä omilta kanteiltaan myös samoja tilanteita, ne avaavat kyllä hienosti sen, miten me ihmiset koemme ja muistamme ja sanoitamme samat tilanteet joskus todella eri tavoin.
Välillä seksikohtauksia kuvattiin aika paljonkin, mutta toisaalta sehän tässä oli aiheenakin. Silti myös taustoja ja päähenkilöiden sivusuhteeseen johtaneita elämäntilanteita oli hyvä avata, koska niinhän me ihmiset tulemme ihmissuhteisiin monista eri suunnista ja taustoista, kuten myös erilaisin toivein ja odotuksin.
Aika lempeästi tässä päähenkilöitä kohdeltiin, onneksi myös kipakkaa särmää löytyi lähipiiristä ja heidän suhtautumisestaan asiaan.
(189 sivua.)

perjantai 26. kesäkuuta 2020

Lagerkvist, Pär: Barabbas

Pär Lagerkvist: Barabbas
Barabbas, 1950
WSOY, 1962 (4. painos)
Suom. Lauri Hirvensalo
Luin ~ 26.6.2020

-

Kuvaus:

Kirja kertoo kuolemaantuomitusta ryöväri Barabbaasta, joka vapautettiin samana pääsiäisenä, jolloin Jeesus ristiinnaulittiin. Kirja kertoo siitä, miten Barabbas seuraa Jeesusta Golgatalle, ja mitä hänelle myöhemmin tapahtuu. Miten tuo ristiinnaulitseminen seuraa häntä hänen elämänsä loppuun asti.

Kommentti:

Kirja todellakin kertoo Barabbaasta, vangista, rikollisesta, joka vapautettiin kun Jeesus ristiinnaulittiin.
Mielenkiintoinen asetelma. Jeesus on kuollut ristillä meidän syntiemme vuoksi. Ja konkreettisesti hän kuoli juuri Barabbaan puolesta. Barabbas oli se, joka vapautettiin, "vapaaksi päässyt".
Olen aina hyvin varautunut, kun päähenkilönä on oikea historiallinen henkilö ja kun aletaan tulkita oikeasti eläneen ihmisen ajatuksia ja tekoja.
Elokuvissa tämä ei niin häiritse, jotenkin hyväksyn paremmin sen, että vähän oikaistaan juonessa jne. Mutta kirjassa, kun henkilölle laitetaan ajatuksia päähän ja sanoja suuhun, se on helposti häiritsevää.
Mutta kyllä tämä toimi. Vanhahtava teksti ja suomennos toimi hyvin, vei kauas menneisyyteen.
Hyvän ja pahan teema tässä nousi esiin, samoin elämän ja kuoleman teema. Kun Barabbas pääsi pois kaivostyöstä, hän pääsi pois "tuonelasta". Hänet oli sidottu kahleella toiseen kaivosorjaan ja miten heidän tiensä yhtyivät ja erosivat, sisältää myös symboliikkaa.
Kyllä tämä oli lukemisen arvoinen teos, samalla tuli luettua klassikko ja Nobel-kirjailijan teos.

(180 sivua.)

sunnuntai 21. kesäkuuta 2020

Fagerson, Vappu-Tuuli: Special edition

Vappu-Tuuli Fagerson: Special edition - erikoispainos
BoD - Books on Demand, 2018
Luin ~ 21.6.2020



Kuvaus: (kustantajan)

"Olen kaukana nerosta. Se vika usein on vammaisena olemisessa, että ollakseen hyvä jossakin, pitää olla ilmiömäisen hyvä: Forrest Gump juoksee kuin riivattu, Sademies laskee kortit pokeripöydässä ja Stephen Hawking löytää mustat aukot. Normaali tietotaitotaso ei riitä mihinkään."
"Monet myös liittävät pyörätuolien käyttäjät laitosmaailmaan ja pukevat nämä mielikuvissaan ilmeettömiin kaapuihin. Ei ihme, jos paljaan dekolteen vilahtaminen aiheuttaa reaktioita."
Vappu nauttii elämästään ilmaisjakelulehden toimittajana ja elämäntaitoluennoitsijana. Jouduttuaan hyvin ahtaalle eräässä hississä hän laatii bucket listin, jonka toteuttamiseen pomon antama tilaisuus debytoida lehden kolumnistina luo ainakin hyvää nostetta. Eikä pidä unohtaa ystävien seuraa! Nettideittailukin alkaa olla menneen talven historiaa, kun luottoystävä Sami hautoo ajatuksia muustakin kuin pelkästä ystävyydestä. Tai siltä se ainakin näyttää...
Matkan varrella törmätään kirjavaan joukkoon muita ihmisiä sekä yhteen eksoottiseen sirkkaan. Vapun nelipyöräinen elinkumppani, pyörätuoli, on menossa pelkkä sivuseikka.



Kommentti:

Jess! Tällaisia kirjoja tykkään lukea. Chic litiä parhaimmillaan. Kevyttä jutustelua, nasevaa kielenkäyttöä, tilannehuumoria, mutta silti synkkiäkin sävyjä ja todella tärkeitä pointteja mietittäviksi. Monia vammaisuuteen liittyviä asioita tuli esille erilaisten käytännön tilanteiden kautta, joten kirja välttää luennoimisen. Mutta asioita ei silti voi olla huomaamatta. Tämä kirja pitäisi kaikkien lukea!
JOs muistan, niin pyydän tilaamaan tämän kirjan meidänkin kirjastoomme, itse varasin tämä seutuvarauksena Tampereelta. Mutta kirja saisi kyllä kuulua joka kirjaston hyllyyn.

(254 sivua.)
(tarkista, onko esikoiskirja)

lauantai 20. kesäkuuta 2020

Strout, Elizabeth: Nimeni on Lucy Barton

Elizabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton
My Name Is Lucy Barton, 2016
Suom. Kristiina Rikman
Tammi, 2018
Luin ~ 20.6.2020



Kuvaus: (kustantajan)

Elizabeth Stroutin Nimeni on Lucy Barton osuu äidin ja tyttären suhteen ytimeen alicemunromaisella tarkkuudella.
Romaanin päähenkilö Lucy Barton toipuu newyorkilaisessa sairaalassa pitkään. Vakava ja mietteliäs Lucy kaipaa perhettään, mutta aviomies ei pidä sairaaloista eikä ehdi viikkoihin paikalle. Sen sijaan eräänä päivänä sairaalasängyn vieressä istuu Lucyn äiti.
He eivät ole tavanneet vuosiin, ja menneisyydessä on paljon sellaista, mitä ei voi sanoa ääneen. Niinpä he puhuvat muista asioista, ja niiden tarinoiden välistä lukija näkee Lucyn ankeaan lapsuuteen köyhässä ohiolaisessa kylässä. Äidin ja aikuisen tyttären välillä on jännitteitä mutta myös rakkautta, jota ei voi tavallisin keinoin ilmaista.
Elizabeth Strout kertoo Lucy Bartonin tarinan vaatimattomista oloista newyorkilaiseksi kirjailijaksi kirkkaalla, niukalla tyylillä, joka paljastaa enemmän kuin peittää.


Kommentti

Vihdoin sain luettua tämän paljon mainostetun kirjan. Joskus on ihan mahtavaa, kun voi lukea lähes keskeytyksettä kirjan alusta loppuun. Tämä kirja olisi toki kestänyt hitaammankin lukemisen.
Pidin oikein paljon. Samallahan sitä tulee pohtineeksi niin omaa äitisuhdettaan kuin suhdetta omiin lapsiin ja erityisesti tyttäriin.
Niin paljon on asioita, joita ei oikein voi lasten kanssa jakaa ennen kuin he ovat riittävän vanhoja. Sitten he jo ovatkin paljon poissa, eikä asioita enää tule otettua puheeksi.
Puheeksiottaminen kyllä kannattaa. Molemmin puolin. Eiväthän lapset voi tietää vanhemmistaan paljoakaan, jos heille ei kerrota. Eikä aikuinen voi tietää, mitä kysymyksiä lapsilla on, tai mitä he ajattelevat joistain lapsuuden olosuhteista tai tapahtumista, jos ei kysy.


Tammen Kultainen kirjasto nro. 490
(163 sivua.)

perjantai 19. kesäkuuta 2020

Velling, Hanna: Kirjosieppo

Hanna Velling: Kirjosieppo
Bazar Kustannus Oy, 2018
Luin ~ 19.6.2020



Kuvaus (kustantajan)

Parisuhteissa eläneille ja muuten suhteisiin sotkeutuneille.
Hanna Vellingin esikoisromaani Kirjosieppo kuvaa lämpimän realistisesti selviytymistä sokkierosta.
Make tarjoaa Annalle heidän yhteisessä keittiössään tomaattikeittoa, ranskalaisia perunoita ja lauseen, joka muuttaa Annan koko elämän: ”Mä muutan tästä pois.”
Jäljelle jäävät Anna, taaperoikäinen lapsi, koira, vuokra-asunto, putkiremppa, hyvää tarkoittavat ystävät, työpaikka Sirkun kauneushoitolassa, yt-neuvottelut ja äiti, joka vaihtaa huulipunan sävyä vuodenaikojen mukaan. Ruhjoutunut sydän, eikä minkäänlaista varasuunnitelmaa. Silmänräpäyksessä Annan on kasvettava elämän moniottelijaksi, jonka on selätettävä tuhat vastustajaa sisäisistä demoneista besserwisserneuvojiin.
Hanna Vellingin Kirjosieppo kuvaa lämpimän realistisesti selviytymistä sokkierosta. Kaikki tunteet, myös kipeät ja rumat, ovat mukana ihastuttavan noloina, anteeksi anelematta. Annan raiteiltaan suistunut elämä herättää myötätuntoa mutta ei jätä murehtimaan, sillä Velling kuvaa arjesta selviytymistä ja ahdistavia tilanteita niin raikkaan suorin sanakääntein, ettei turhalle synkistelylle jää tilaa.


Anna-lehden kirjailijahaastattelu Hanna Vellingistä täällä.

Kommentti:

Huippukirja! Lämmin, realistinen, huumorilla höystetty selviytymistarina. Tavallaan tämä on kevyttäkin, mutta harkitusti ja tummiakin sävyjä sisältäen.
Ihminen voi oppia kaikenlaista elämänsä aikana, eikä säröt ja suoraankulkeminen vain aina onnistu. Joskus - usein - vastoinkäymisten kautta oppii itsestäänkin paljon uutta. Uskon niin vahvasti siihen, että monet vastoinkäymisetkin on tarkoitettu tapahtumaan - jopa niin, että ilman noita vastoinkäymisiä emme olisi samoja ihmisiä, joiksi niiden myötä kasvamme.
Ja sitten tämä on surullinen, sydäntäsärkevä kirja, koska tämä kertoo siitä, miten kauheata on tulla jätetyksi. Kenellekään ei toivoisi vastaavaa tilannetta, ja silti tätä tapahtuu.
Tällaisen kirjan (vieläpä huumorilla höystettynä) pystyy kirjoittamaan vasta, kun shokkierosta on riittävän pitkä aika.
(252 sivua.)

Suomela, Laura: Silmänkääntötemppu

Laura Suomela: Silmänkääntötemppu
Karisto, 2018
Luin ~ 19.6.2020



Kuvaus: (kustantajan)

16-vuotiaat Alma ja Sofia ovat parhaat ystävät. He ovat tunteneet toisensa alakoulusta asti ja tietävät jo katseesta, mitä toinen ajattelee. Ystävät jakavat toisilleen kaiken, kunnes Alma eräänä iltana kuntosalilta tullessaan näkee jotain, mitä ei todellakaan olisi halunnut. Ei tällaista voi salata parhaalta ystävältä, mutta jos Alma kertoo, mitä näki, hajoaako lukiosta jo valmiiksi stressaantunut Sofia aivan palasiksi? Missä menee toisen suojelemisen ja rehellisyyden raja?
Silmänkääntötemppu on koukuttava nuortenromaani salaisuuden kantamisesta, omien ääriviivojen löytymisestä sekä perhe-elämän tsunameista. Elämässä kaikki ei ole mustavalkoista, ja oikean ja väärän erottaminen on joskus vaikeaa. Samalla kirja kuvaa koskettavasti sitä, miltä ystävyyden katkeaminen tuntuu.


Kommentti:

Nuorten aikuisten (ja nuorten!) tasokas kirja. Hienosti kuvattu nykynuorten ystävyyttä ja ystävyyteen tulevia säröjä. Aluksi kyllä ajattelin, että lähteekö tarina vähän lapasesta, kun päähenkilön reaktio salaisuuden paljastumiseen tuntui jopa hieman epäuskottavalta.
Mutta ei se sitten haitannut, kun luki eteenpäin. Tykkäsin siitä, ettei ilmaan jätetty erityisiä roikkuvia juonenpätkiä. Joskus nimittäin tuntuu siltä, että kun kirja on nuorten (tai nuorten aikuisten) kirja, tapahtumia tai henkilöitä on niin paljon, ettei kaikkea ehdikään johdatella sivumäärän puitteissa kunnialla loppuun asti ja siinä sitten vedetään vähän (juonellisia) mutkia suoriksi. Toki se on sitten kirjailijan oma ratkaisu, mutta tässä nyt tosiaan tykkäsin siitä, että moneen eri suuntaan lähteneet ihmissuhdekiemurat hoidettiin ihan uskottavasti jonkinlaisiin ratkaisuihin, tai niille näytettiin suuntaa. (Pyrin välttämään spoilausta, siksi tällaisia kiertoilmaisuja. :D )
Tykkään aina, kun kirjasta voi oppia jotain joko suoraan tai vaikka rivien välistäkin, ja tässä nyt tuli hyviä ratkaisumalleja mutkikkaille ihmissuhteille, etenkin nuorten näkökulmasta.
Kirjan miljöö oli mukavasti Tampere!


(208 sivua.)

tiistai 16. kesäkuuta 2020

Seethaler, Robert: Kokonainen elämä

Robert Seethaler: Kokonainen elämä
Ein ganzes Leben, 2014
Suom. Raimo Salminen
Kustannusosakeyhtiö Aula & Co, 2020
Luin ~ 16.6.2020



Kuvaus: (takakansi, kustantaja)

Hienosyinen ja elegantti romaani, jossa yhden miehen elämä avaa näkymän koko Eurooppaa muuttaneeseen vuosisataan. Vähäeleinen kertomus piirtää lukijan silmiin Alppien laaksot ja jyrkänteet ja koskettaa syvältä.
Saapuessaan syrjäisään laaksoon Andreas Egger on vasta nelivuotias – tai niin arvellaan, sillä kukaan ei tiedä hänen tarkkaa ikäänsä. Laaksosta tulee hänen kotinsa loppuelämän ajaksi. Andreas on vahva ja neuvokas ja hänestä kasvaa arvostettu sekatyöläinen, joka sodan jälkeen raivaa laaksoon tietä junaradalle, sähkölle, valolle ja äänelle. Laakson suojissa koittaa myös päivä, jona Egger seisoo ensi kertaa Marien, elämänsä rakkauden, edessä. Ja se jona Marie onkin poissa.
Eggerin kautta lukija todistaa siirtymän maatalousyhteiskunnasta sodan kautta nykyaikaan.


Kommentti:

Yhden miehen elämä kerrottuna 130 sivulla, mutta silti hyvin koskettava. Samalla kirja kuvaa koko 1900-lukua, sillä mullistukset maailmalla koskettavat myös päähenkilön elämää, niin syrjäisellä paikalla kuin hän elääkin.
Tykkäsin, hieno, tavallaan vähäeleinen kertomus, joka sanoo paljon myös rivien väleissä.
(130 sivua.)

Kesken jäi tätä ennen Rosa Clay.
En saanut ensimmäisten sivukymmenien aikana selvää kirjan tapahtuma-ajankohdasta. Kielen perusteella kuvittelin sen olevan hyvin lähellä 1900-luvun loppua. Kiinnostuin sen verran, että googlasin henkilöitä, joista löytyi kyllä tietoa. Sen jälkeen minua häiritsi liikaa fiktio oikeasti eläneistä henkilöistä, ja siirsin kirjan mahdollisesti myöhemmin luettavaksi.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2020

Kähkönen, Sirpa: Lakanasiivet

Sirpa Kähkönen: Lakanasiivet
Otava, 2007
Luin ~ 14.6.2020



Kuvaus: (kustantajan)
Sodan sattumanvaraisuuteen pakotetut naiset pyrkivät lakanasiivin nousemaan arkensa yläpuolelle, irti sodan kahleista.
Heinäkuun ensimmäisen päivän helteisenä aamuna tunnelma Kuopiossa on epätodellinen. Yöt ovat ilmahälytysten ja kuumuuden takia pirstoutuneet eikä epätietoisuus miesten kohtaloista jätä rauhaan. Keskipäivällä sireenit alkavat vonkua. Vihollisen pommikoneet sytyttävät Mertasen lautatarhan palamaan ja kaupunkilaiset pyrkivät maalle.
Annan lapset ja Helvin Mari ovat sotaa paossa maalla, ja Anna on suunnitellut lasten hakemista kotiin, mutta pommitus sotkee kaiken. Helviin ihastunut poliisi on edennyt riiauksessa niin pitkälle, että haaveilee kihloista ja ostaa Helville lahjaksi hirvittävän kalliin tomaatin. Mutta Helvi haaveilee yhä Karjalasta.
Juuri kaupunkiin saapunut tanssijatar Mizzi ja hänen pieni tyttärensä jäävät kaaoksen jalkoihin. Rouva Lehtivaaran sotakasvatti Juho Tiihonen tekee oman ratkaisunsa ja päättää karata. Mukaansa karkumatkalle hän saa Mizzin pikku tyttären. Sirpa Kähkönen kuvaa romaanissaan sitä ainoaa päivää sotakesänä 1941, jolloin Kuopiota jatkosodan aikana pommitettiin.



Kommentti:

Ällistyttävää. En ole koskaan ymmärtänyt, miten kirjailija voi kirjoittaa 400-sivuisen kirjan yhdestä ainoasta päivästä. Hieno ratkaisu, joka toimi! Tuli monta näkökulmaa niin sotaan, pommitukseen kuin ihmiseloonkin. Koska suurin osa henkilöistä oli jo tuttuja, heidän taustojensa tietäminen auttoi näkökulman ymmärtämisessä. Mukaan tuli myös uusia henkilöitä, mikä toi tietysti uusiakin näkökulmia. Ihmiset myös muuttuvat, monin eri tavoin. Poikkeusoloissa vielä enemmän.

(398 sivua.)

maanantai 8. kesäkuuta 2020

Kähkönen, Sirpa: Jään ja tulen kevät

Sirpa Kähkönen: Jään ja tulen kevät
Otava, 2004
Luin ~ 8.6.2020



(ei löytynyt samaa kantta, vaihdan, jos löydän )

Kuvaus:

Sirpa Kähkönen kertoo eläytyvästi ja herkästi pienen työläisperheen elämänehdoista.
Talvella 1940–1941 ja sitä seuraavana keväänä Saksa näyttää voittamattomalta ja Suomessa ajatellaan, että on yksimielisesti mentävä uuteen Eurooppaan.
Tuomen pihapiirissä tapahtuu: Anna pääsee töihin ravintola Tatraan, sotapainajaisistaan tointunut Lassi yrittää osansa perheen eteen, Hilda etsii paikkaansa. Karjalan-siirtolainen Helvi Martiskainen palaa tyttärensä Marin kanssa.
Äkkiä kaikki on toisin. Saksa rynnistää kohti itää, ja Suomi liittyy rintamaan. Uskotaan, että kaikki on selvää muutamassa viikossa ja miehet pääsevät kotiin satoa korjaamaan. Mutta talvi tekee jo tuloaan kesän alla.



Kommentti:

Kuopio-sarja jatkuu. Todella mielenkiintoinen ja lämmin kuvaus 40-luvun talvisista olosuhteista ja ihmisistä. Murretta ei käytetty tässä kirjassa niin paljon kuin aiemmissa, mutta huomasin sen oikeastaan vasta nyt jälkeenpäin.
On mielenkiintoista lukea nämä kirjat näin peräkkäin, vaikka kirjat ovat alun perin ilmestyneet hyvin pitkän ajan kuluessa.

(382 sivua.)

tiistai 2. kesäkuuta 2020

Saraspää, Seppo: Ministerivierailu

Seppo Saraspää: Ministerivierailu
Karisto, 2014
Luin ~ 2.6.2020



Kuvaus: (takakansi)

80-vuotias Kuuno Kopra, entinen rajavartija, joutuu vanhainkotiin. Hän on muistamattomuuttaan ollut vähällä polttaa rivitaloasuntonsa. Lähiomaisia Kuunolla ei ole - joissain kaukana vain pojanrenttu Marko, johon Kuunolla on tulehtuneet välit. Kun isä ja poika tapaavat, sovinnonteko on kaukana, mutta silti Marko toteuttaa isänsä omituisen toiveen. Tutun sairaanhoitajan teinipoikaan, Juriin, sen sijaan rakentuu yllättävä, ikäerot ylittävä ystävyyssuhde.
Vanhustenhuoltolaitos on Kuunolle pahempi kuin vankila. Päivät ovat pitkiä, ja kauna kasvaa kasvamistaan. Kun pitkään valmisteltu sosiaali- ja terveysministerin vanhainkotivierailu on vihdoin käsillä, Kuuno on valmis sanomaan vielä kerran viimeisen sanan - tavalla, jolla saa virkavallan kimppuunsa.


Kommentti:

Mukavaa humoristista sanailua ja tilannehuumoria. Tykkään, kun suomen kieltä käytetään luovasti ja kuvailevasti, kuten tässä.
Kirjahan on melko lyhyt, joten juonenkehittelyn ja henkilöiden esittelyn jälkeen toimintaosuus oli aika nopea ja loppuhuipennus tuli ehkä vähän yllättäen.
Loppuratkaisun vuoksi jäi tunne, että tässä oli jotain nuortenkirjamaisuutta hyvin vahvasti, vaikka kuitenkin sen verran tymäkkää aikuisten asiaa, etten tätä kuitenkaan kovin nuorille lukijoille suosittelisi.
Oikeastaan tästä jäi vähän sellainen olo, että paitsi vanhainkotiherrojen, myös Markon ja Jurin tarinoita olisi voinut lukea vähän enemmänkin.

(144 sivua.)