Ahern, Cecelia: Tuhansin eri tavoin

Cecelia Ahern: Tuhansin eri tavoin
In a Thousand Different Ways, 2023
Suom. Maija Heikinheimo
Gummerus Kustannus Oy, 2025
Luin ~ 3.9.2025

Kuvaus:

Kahdeksanvuotias Alice alkaa nähdä ihmisten ympärillä värillistä hehkua, jonka sävyt vaihtelevat ihmisen luonteen ja tunteiden mukaan. Alicen manipuloivan äidin ominaissävyt ovat pelottavan sinisiä, suojelevan isoveljen Hugh’n vaaleanpunaisia, aggressiivisen pikkuveljen Ollien värit puolestaan vaihtelevat kiivaasti.
Alice pitää ominaisuuttaan ennemmin kirouksena kuin lahjana. Koulunkäynti takkuaa, ja kun hänen äitinsä sairastuu, joutuu aikuistumassa oleva Alice ottamaan harteilleen myös omaishoitajan vastuut. Milloin hän oikein pääsee aloittamaan oman elämänsä – ja kenen kanssa?

Kommentti:

Tästä tarinasta pidin. Olipa mielenkiintoinen näkökulma! Olen lukenut Cecelia Ahernia ennenkin, ja taas yllätyin. Todella luotettava tarinankertoja, joka löytää (näköjään!) yhä uusia näkökulmia.
Alicen elämä ei todellakaan ole helppoa. Kotiolot ovat vaikeat, isä on lähtenyt eikä äiti ole vastuullinen aikuinen. Isoveli Hugh kyllä suojelee nuorempia sisaruksia, mutta omalla kohdallaan tähtää koko ajan siihen, miten päästä elämään omaa elämäänsä ilman manipuloivan äidin vaikutuspiiriin jäämistä. Pikkuveli Ollie imee itseensä äidin arvaamattomat mielentilat ja päätyy pienestä pitäen hankaluuksiin. Alice ottaa vastuuta pikkuveljestään aivan liian varhain, ja sillä on hintansa.
Erikoinen kyky (Alicen omasta mielestä lähinnä kirous) nähdä ihmiset ja heidän mielentilansa väreinä ei ainakaan helpota Alicen elämää, ja se vaikuttaa ihan kaikkeen. Alice päätyy vuosiksi välttelemään ihmiskontakteja, mutta sehän ei auta hänen sopeutumistaan. Äidin omaishoitajaksi jääminen aiheuttaa omat ongelmansa, mutta on siinä elämänvaiheessa valonpilkahduksensakin.
Vähitellen Alice löytää oman polkunsa ja hänen tielleen osuu myös ihmisiä, jotka ymmärtävät ja pystyvät häntä auttamaan ja rakastamaan.
Tämä tarina teki vaikutuksen, ja jätti paljon pohdittavaa.
P.S. Minulta jäi mainitsematta termi synestesia, joka avaa varsin mielenkiintoisia näkymiä moniin tämän ajan ilmiöihin ja ihmisten ongelmiin. Entä jos..

(380 sivua.)

Napolitano, Ann: Rakas Edward

Ann Napolitano: Rakas Edward
Dear Edward, 2020
Suom. Saara Kurkela
WSOY, 2025
Luin ~ 15.8.2025

Kuvaus:
Eräänä kesäisenä aamuna 12-vuotias Edward Adler, hänen isoveljensä ja vanhempansa sekä 183 muuta matkustajaa nousevat lentokoneeseen. Kone ei kuitenkaan koskaan pääse perille Los Angelesiin: se putoaa, ja Edward on ainoa, joka jää eloon.
Kaikki haluavat osansa Edwardista: onnettomuudessa kuolleiden läheiset janoavat kuulla rakkaistaan, jotkut kutsuvat Edwardin eloonjäämistä ihmeeksi, toiset seuraavat katkerina mediasirkusta. Edwardin tehtävänä on löytää itsensä uudelleen suuren menetyksen jälkeen. Miten todella elää elämää, kun jo siitä selviytyminen nipin napin tuntuu ylivoimaiselta?

Kommentti:

Ann Napolitanon edellinen suomennettu teos Kaunokaisia latasi melkoiset odotukset tähän kirjaan.
Pidin tästä tarinasta kovasti, mutta se ei ehkä lopulta ihan täysin vastannut odotuksiani (jotka siis olivat hurjan korkealla!).
Eddien / Edwardin elämän jotkin osa-alueet jäivät mielestäni vähän ohuiksi, kun kuitenkin näin isosta elämänmuutoksesta oli kysymys. Eddien murrosiästä ei paljonkaan mainittu, hän "vain" vanheni viisitoistavuotiaaksi pikku hiljaa.
Ihmisten lataamat odotukset eloonjääneelle pikkupojalle (Amerikka!), ympäristön utelias ja holhoavakin suhtautuminen ja tietenkin Eddien oma trauma olivat kyllä hienosti kuvattuja sekä Eddien pelastanut ystävyys naapurintyttö Shayn kanssa. Myös suhde Eddien sijaisvanhemmiksi joutuneisiin tätiin ja setään kehittyy ajan myötä.

(358 sivua.)

Holmström, Johanna: Sielujen saari

Johanna Holmström: Sielujen saari
Själarnas ö, 2017
Suom. Jaana Nikula
Otava, 2017
Luin ~ 22.2.2025

Kuvaus:

Terve vai hullu - missä raja kulkee? Väkevä tarina toisiinsa kietoutuvista naiskohtaloista synkkämaineisella saarella.
Kristina oli itsekin vielä lapsi tullessaan raskaaksi. Nyt hänen lapsensa ovat kuolleet, ja häntä tullaan noutamaan. Porvaristyttö Elli suljetaan Sielujen saarelle vuosia myöhemmin, kun hän on paennut suin päin vanhempiensa kodin ahdasta ilmapiiriä.
Rikas ja runsas tarina kertoo naisen osasta, terveyden ja hulluuden huterasta rajasta ja kaikesta siitä, mitä ihminen on valmis tekemään pysyäkseen vahvempien puolella rajaa.

Kommentti:

Sairaalasaari, josta ei käytännössä ole ulospääsyä. Ikiaikainen kysymys; kenen on vastuu ja häpeä, kun nuori tyttö raiskataan. Seuraukset ainakin on nainen (tyttö) joutunut karvaasti kantamaan, siitä kertoo Kristinan tarina.
Eristetylle saarelle päätyminen on ollut myös hoitohenkilökunnalle melkoinen kokemus.
Surullisia kohtaloita, monenlaisia.

(365 sivua.)

Hintsanen, Varpu: Epäonnistumisia

Varpu Hintsanen: Epäonnistumisia
WSOY, 2024
Luin ~ 14.10.2024

Kuvaus:

Uskallatko muuttaa suhtautumistasi epäonnistumisiin?
Omakohtainen, humoristinen ja oivaltava tietokirja epäonnistumisista ja muutoksen väistämättömyydestä.
Epäonnistumisen ja häpeän pelko syö rohkeutta muuttaa elämäämme. Mokille voi olla mahdotonta nauraa edes jälkikäteen, ja ne voivat lamauttaa yrittämästä uudelleen. Jos epäonnistumisen rima olisi lupa alittaa, olisiko meidän helpompaa irtautua urautuneesta arjesta, joka ei enää tunnu omalta? Voisiko avioero olla silloin vain yhden elämänvaiheen loppu, ja pystyisimmekö tyytymään siihen, ettei kukaan selviä vanhemmuudesta virheettömästi?
Tämä kirja on kirjoitettu epäonnistumisen pelosta huolimatta sinulle, joka haluat tarkastella tapaasi suhtautua elämään, tutustua vaikealta tuntuviin tunteisiin ja harjoitella niiden kanssa pärjäämistä ja opetella epäonnistumaan ja nauramaan mokillesi – oletpa elämänmuutoksen keskellä tai vasta sen kynnyksellä. Epäonnistumisista selviää, kun hyväksyy ne osaksi hyvää elämää, valjastaa avukseen huumorin ja itseironian ja kääntää häpeän vertaistuen voimalla jaetuksi iloksi.

Kommentti:

Tärkeä puheenvuoro aiheesta, josta varmasti jokaisella on kokemuksia. Ihan kaikkeen en itse pystynyt samaistumaan, mutta eihän tarvitsekaan.
Ajattelen, että musiikkia harrastaneena ja sitä ammatikseni tekevänä on saanut kyllä ihan riittämiin epäonnistumisen ja riittämättömyyden ja häpeänkin kokemuksia elämän aikana. Epämukavuusalueelle menemistä ja kokemuksista viisastumista on tullut myös harjoitettua - riittävästi, jos ei jo vähän liikaakin. On myös ok sanoa, ettei aina tarvitse hakea lisää epämukavuusalueita, vaan välillä saisi jo olla vähempäänkin tyytyväinen.
Kirja sisältää aimo annoksen tärkeää asiaa mielen hyvinvoinnista, kuten alan ammattilaiselta voi odottaakin. Kirjassa on ihanan henkilökohtainen, lämmin ja ymmärtäväinen asenne.
Sopi tähän syksyyn oikein hyvin tämän kirjan anti.

(281 sivua.)

Storgård, Päivi: Keinulaudalla

Päivi Storgård: Keinulaudalla
Schildts & Söderströms, 2013
Luin ~ 29.4.2022

Kuvaus:

Outi on nelikymppinen nainen, jolla menee hy­vin. Tietenkin menee: hänellähän on vetävä ja lahjakas aviomies, ihanat lapset, kiinnostava ura televisiossa. Joskus masentaa, lasten syntymän jälkeen etenkin. Välillä menee lujaa, ehkä liian­kin lujaa – mutta sellaistahan elämä kaikilla on, että välillä menee paremmin ja välillä huonom­min. Kuin olisi keinulaudalla. Kaikki se kuuluu asiaan.
Vai kuuluuko? Jokin alkaa purkautua Outissa. Hän ei enää pääse masennuksesta ylös. Hän ei osaa enää pysäyttää itseään silloin, kun vauhti karkaa käsistä.

Kommentti:

Omakohtainen kertomus sairaudesta, jota on varmaan vaikea tunnistaa ja vaikea hyväksyä. Toisaalta ajattelen, että diagnoosin saaminen olisi tärkeää, muuten ihmistä on todella vaikea auttaa. Vasta diagnoosin saatuaan ihminen saattaa ehkä itsekin voida ymmärtää ja vähitellen myös hyväksyä sairautensa ja sen vaikutukset elämään.
Suurin toive olisi, että vaikeat vaiheet voisi oppia tunnistamaan jo alkuvaiheessa, jolloin ne ehkä eivät pääsisi niin pahoiksi. Voisi myös oppia tunnistamaan tilanteet tai muut asiat, jotka laukaisevat sairauden pahenemisen.
Sairastuneen lisäksi tilanteesta kärsii aina myös lähipiiri; perhe, ystävät, työyhteisö.
Toivottavasti tämä kirja lisäisi taas hiukan ymmärrystä näitä asioita ja näitä ihmisiä kohtaan.
Rohkea kirja, koska on hyvin omakohtainen. (Näin olen ymmärtänyt.)

(266 sivua.)

Annala, Marko: Värityskirja

Marko Annala: Värityskirja

Like Kustannus Oy, 2017

Luin ~ 12.5.2018

Kuvaus ( kustantajan esittely)

Kertomus kasvusta, kivusta, isyydestä ja kaiken läpi leikkaavasta luovuudesta

Ymmärrän varmaan toden teolla, millaista oli olla isänä minulle, vasta kun omat lapseni toistavat samat virheet. Aikuisuuden kynnyksellä viestikapulaa siirrettäessä kapulan kuuluu poltella sormissa. Se on koko juoksun dramaattisin vaihe. Kukaan kantajista ei tiedä, lähteekö hän ankkurimatkalle vai siirtääkö vain kapulaa eteenpäin.

Värityskirja on tekijänsä omiin kokemuksiin perustuva, raadollisen rehellinen romaani, joka kuvaa tavallista elämää epätavallisissa puitteissa. Se on tarina minuudesta ja siitä, kuinka maailma voi kadottaa värinsä.
Marko Annalan esikoisromaani valittiin Tiiliskivi-kirjallisuuspalkinnon voittajaksi, ja teos huomioitiin myös Vuoden rockteko -palkintoehdokkuudella.

Kommentti:

Lukekaa tämä! Hieno kirja. Rehellinen, hyvin kirjoitettu kirja masennuksesta ja elämästä.

Me naiset -lehden juttu. (202 sivua).
Kirkko ja kaupunki.

Tätä ennen kesken jäi: Pauliina Rauhala: Synninkantajat. Kirja jäi kesken, koska oli hidas luettava ja kirjaston varausjono kovin pitkä. Luen ehkä myöhemmin loppuun, olen nyt varausjonossa sijalla 98.

Käcko, Marianne: Tapa minut, äiti!

Marianne Käcko: Tapa minut, äiti!
Äidin Kertomus tytöstä, joka kieltäytyi syömästä

Suom. Jaana Nikula
Teos & Söderströms, 2008

Luin ~ 25.2.2016

Kuvaus: Katarina on vain 11-vuotias, kun hänen äitinsä Marianne huomaa, ettei kaikki ole kohdallaan. Katarina laihtuu ja hänen käytöksensä muuttuu. Tytär syö yhä pienempiä annoksia ja lopulta elää pelkällä näkkileivällä. Hän pääsee kuitenkin hoitoon, ja lyhyen sairaalassaolon jälkeen hän on jälleen kunnossa.

Muutaman vuoden päästä Katarinan elämä järkkyy uudelleen. Ennen niin suosittu ja ulospäin suuntautunut tyttö laihtuu ja kalpenee ja muuttuu sulkeutuneeksi. Katarina urheilee pakonomaisesti, eikä ruoka enää maistu hänelle. Äiti saa osakseen raivokohtauksia ja kiroilua, kun yrittää kysellä tyttärensä vointia.

Edessä on uusi hoitojakso – tällä kertaa vuosien mittainen. Psykiatrisessa sairaalassa Katarina menee yhä huonompaan kuntoon ja käy ilmi, että sairaalan tarjoama hoito ei auta. Syvästi ahdistunut tyttö luulee, että ruoka tappaa hänet.

Katarinan pelastukseksi koituu ruotsalainen anoreksiaklinikka, jossa keskitytään syömisen opetteluun. Siellä hän syö itse ensimmäistä kertaa lähes vuoteen – yhden maissinjyvän.

Tapa minut, äiti! on kertomus toivosta ja epätoivosta, kuvaus äidin huolesta ja riittämättömyyden tunteesta. Lukija eläytyy välillä pelon ja kauhunkin tunteiden vallassa tarinaan, joka kuitenkin puhdistaa nuo tunteet. Sillä pimeyttä voimakkaampi on lopulta äidin ehdoton rakkaus, joka pelastaa tyttären hengen.

Rauhala, Pauliina: Taivaslaulu

Pauliina Rauhala: Taivaslaulu
Gummerus, 2013
Luin ~ 14.11.2013

Kuvaus:

Taivaslaulu kertoo nuoren lestadiolaisparin, Viljan ja Aleksin, tarinan. Heti kun käsi löytää käden, Vilja ja Aleksi näkevät mielessään viiden litran riisipuurokattilan ja pirtinpöydän alta vilkkuvat seitsemänkymmentä varvasta.

9 vuotta ja 4 lasta myöhemmin, Vilja katselee, kun Otso-poika tanssii valkoiset kiharat hulmuten, ja yrittää muistaa, mikä oli se hetki, kun hänen kehostaan hävisi rytmi. Seuroissa naiset katsovat ensiksi vatsaan ja sitten silmiin. Saarnassa nainen kuvataan lintuemona, joka ei pääse pesän uumenista. Sitten tulee päivä, jolloin Aleksi ja Vilja istuvat käsi kädessä äitiyspolilla, ja kaikki muuttuu lopullisesti.

Taivaslaulussa konkreettiset yksityiskohdat avaavat lukijalle näkymän lestadiolaisyhteisön elämään. Suviseurat ovat hakkeentuoksua, keinuvia lautapenkkejä, pitsaa, punaista jaffaa ja Jumalan sanaa. Runollinen kieli kohottaa Taivaslaulun toiselle tasolle, yksityiskohdista rakentuu poikkeuksellisen kaunis kaunokirjallinen teos. Kuvat ihmisen sisimmälle löytyvät luonnosta: Väsyneen äidin nokasta kohoaa huuto, siipisulat kohisevat selässä, on avattava turvavyö, jotta ne mahtuvat kasvamaan.

Taivaslaulu on rakkausromaani, jonka tarina ja kuvat poikkeavat nykykirjallisuuden valtavirrasta. Teoksella on vahva eettinen sanoma. Se on viimeiseen asti elämän puolella.

Kommentti:

Kaunis kirja. Meinasin siirtää lukemisen myöhempään, mutta sainkin sen yllättävän nopeasti kirjastosta lainaksi. Kirja oli ehkä hieman kepeämpi kuin etukäteen oletin. Mutta keveys ei tehnyt siitä mitenkään kevyttä luettavaa, tyyli toimi kerronnassa todella hyvin. Tästä olisi voinut saada hyvinkin raskassoutuista luettavaa. Tykkäsin siitä, miten kiihkottomasti ja melkeinpä lempeästi kirjoittaja kohtelee aihetta, kuitenkaan mitenkään siloittelematta. Tausta on itsellekin tuttua pienen matkan päästä, siksi se kosketti erityisesti.

Vaikka kirjan aiheena ja viitekehyksenä on erityisesti lestadiolainen liike, Viljan kokeman totaalisen uupumisen ja ilottomuuden, melkeinpä toivottomuuden voi tuntea omakseen moni muukin nuori pari ja perhe.

Laulu- ym. lainaukset olivat sen verran tuttuja, että kirjaa oli todella helppo lukea. Barbileikit ehkä vähän hyppäsivät eri maailmaan, mutta jotenkin ymmärsin niiden pointtina olevan sen, miten jo lapset - todellakin! - imevät niin paljon asioita ympäriltään. Vaikkeivät sitä itsekään aina ymmärrä. Siksi monet asiat ovatkin meissä niin syvällä sitten aikuisina.

Kirjassa käsiteltiin onneksi myös lestadiolaisuuden hyviä puolia. Loppuratkaisu ei (onneksi) yllättänyt..

Kävimme katsomassa tämän teatteriesityksenä Tampereella.

McCleen, Grace: Ihana maa

Grace McCleen: Ihana maa

The Land of Decoration
Otava 2013
Luin ~26.3. 2013

Kuvaus:

Kymmenvuotiaan Jehovan todistajan Judithin pakopaikka on pienoismaailma, jonka hän on askarrellut huoneensa lattialle. Sinne hän pakenee koulukiusaamista ja ongelmallista suhdetta isäänsä. Isä piinaa lähiseutujen ihmisiä käännytysyrityksillään, ja siksi Judithkin joutuu koulussa pilkan kohteeksi.
Kun Neil-niminen poika ottaa Judithin silmätikukseen, tyttö tekee pienoismaailmaansa Neiliä muistuttavan nuken. Mielikuvitusleikkien ja todellisuuden sekoittuessa seurauksia on monia, vaarallisiakin.