torstai 28. tammikuuta 2021

Ahava, Selja: Taivaalta tippuvat asiat

 Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat

Gummerus, 2015

Luin ~ 27.1.2021



Kuvaus:

On tyttö, jonka äiti jää taivaalta tippuvan jäälohkareen alle. On nainen, joka voittaa lotossa jättipotin kahdesti. On mies, jota salama iskee viisi kertaa. Kaikki he etsivät selitystä elämälleen. Selja Ahavan vahvatunnelmainen romaani Taivaalta tippuvat asiat kertoo ajan kulumisesta ja surusta, kasvamisesta, satujen väkivallasta ja tapahtumista, jotka pomppaavat ulos perinteisestä draaman kehikosta ja kieltäytyvät muuttumasta menneisyydeksi.

”Maailma jatkuu. Mikään ei kirkastu, mutta aika parantaa ja ihminen unohtaa. Kummituksen patterit loppuvat. Asioita tapahtuu. Päällekkäin, väärään aikaan, eri aikaan, väärissä paikoissa. Enkelit eivät määrää. Sillä aina on kuitenkin joku, joka unohtaa kuunnella uutiset, joka katsoo vaikka ei pitäisi ja joka seisoo väärässä paikassa.”

Äidin päälle putoaa taivaalta jäätä, eikä Saara näe häntä enää koskaan. ”Kun äiti kuoli, meiltä jäi satu kesken”, toteaa Saara. Isä menee surusta rikki, itkee ja ulvoo, haluaa olla vihainen, muttei tiedä kenelle. Isälle ”äiti on jäänyt kesken”. He muuttavat Sahanpurutalosta tädin luo kartanoon missä elämä jatkuu. Saara nipistelee isää varpaista, jotta tämä tuntisi jotain. Annu-täti auttaa ja pitää heidät lämpimänä, kunnes voittaa lotossa jättipotin toiseen kertaan ja nukahtaa kolmeksi viikoksi kartanon torniin.

(222 sivua.)

perjantai 22. tammikuuta 2021

Anna Soudakova: Mitä männyt näkevät

Atena Kustannus Oy, 2020

Luin ~ 22.1.2021




Kuvaus:

Vuonna 1936 Juri juhlii Leningradissa viidettä syntymäpäiväänsä. Hän ei vielä tiedä, että kesän lopussa perhe hajoaa: vanhemmat vangitaan ja hän joutuu siskoineen paahteisen kuumaan Uzbekistaniin.

Kun sisarukset palaavat vuosien kuluttua Leningradiin, he oppivat, millaista on elämä isänmaan vihollisen lapsena. Arjessa selviytymiseen tarvitaan sinnikkyyttä ja oveluutta sekä joku, joka näkee pimeässäkin valoa. Kammottavien tapahtumien keskeltä löytyy rakkautta, ja tattarintuoksuisissa keittiöissä kasvavat pian uudet lapset.
Stalinin vainoista turkulaiseen maahanmuuttaja-arkeen etenevä esikoisromaani kuljettaa mukanaan kenkälaatikkoa, jossa odottavat vaiti suvun tärkeät kirjeet. Kun Maria, Jurin lapsenlapsi, saa ne käsiinsä, on tullut hänen aikansa lähteä Sandarmohin mäntykankaalle.


Kommentti:

Tässä hieno kirja, paras pitkään aikaan! Mikä tarina ja miten hienosti, sydämellisesti kirjoitettu.

Samalla kun tarina kertoo kirjailijan isoisän tarinan, se kertoo myös suuren itäisen naapurimaamme historiasta. Huomio kiinnityi myös siihen, miten historiaakin kirjoitetaan moneen kertaan ja monelta kantilta. Totuuskin muuttuu, riippuen kertojasta ja ajankohdasta!  Kirja jotenkin onnistuu kertomaan paljon enemmän kuin voisi uskoa kirjan 244 sivuun mahtuvankaan. 

Tarina tuntuu todella täydeltä, vaikka se kertoo oikeastaan vain pienen välähdyksen Jurin kulloisestakin elämänvaiheesta ja hyppää sen jälkeen jopa vuosia eteenpäin. Muutama kirje oikein sijoitettuna kertovat nekin oman osansa.

Tämä laittoi taas miettimään monenlaisia asioita, mm. sitä, mitä ollenkaan voimme tietää toisista ihmisistä. Ja miten monenlaisia kohtaloita kätkeytyykään lähellämme asuvien ihmisten, etenkin maahanmuuttajien elämään.

Suosittelen!


(244 sivua.)

lauantai 16. tammikuuta 2021

Vuori-Kemilä, Anne: Mustaa jäätä

 Anne Vuori-Kemilä: Mustaa jäätä

Karisto, 2020

Luin ~ 16.1.2021



Kuvaus:

Silloin kun kaikki oli vielä toisin, Gulffi heitteli humalaisia pillunvonkaajia paritalon yläkerran ikkunasta Siirin kimpusta ja pihan pojankoltiaiset tuijottivat suu auki. Paljon myöhemmin Gulffi istui ruumisauton ratissa, pikkupojista oli kasvanut aikamiehiä ja Siiristä tullut entistä hauraampi. Kunnes yksi noista entisistä pihan räkänokista löysi kerrostalon makuuhuoneesta kaksi epämääräistä hahmoa, raskastekoisempi lyyhistyneenä nojatuoliin, hennompi sikiöasennossa sängyllä päiväpeiton päällä.

Anne Vuori-Kemilän uusi romaani on dekkarimainen, synkkäsävyinen tarina kahdesta poikkeusihmisestä ja heidän ristiriitaisesta suhteestaan.


Kommentti: 

Jälleen uusi, mielenkiintoinen suomalainen kirjailija, tasokas sellainen. Oli mielenkiintoinen tarina, mahtavaa suomenkieltä, joka tietyllä vähäeleisyydellään toi jokaisen kertojan äänen sekä tapahtumien  aikakauden esiin. Hienoa! Olen herkkä nurisemaan, jos aikatasoissa ja kertojissa hyppiminen vie tarinaa sekavaksi, mutta tässä niin ei käynyt. siitä ehdottomasti lisäpisteitä. Kaikki kertojaratkaisut toimivat ja tukivat tarinaa.

Kirjan loppuratkaisun valmisteleva osuus venähti ehkä vähän pitkäksi. Kun lukija jo tiesi henkilöt ja lopputuloksen, heidän persooniaan ja suhteensa ristiriitaisuutta ei ehkä kovin paljon enää avattu lopussa. Siihen asti oli kyllä todella hienosti vähän kerrassaan annettu lukijalle lisätietoa ja vihjeitä henkilöistä ja heidän taustastaan. 

Todella hyvä kirja ja hienoa henkilöiden- ja ajankuvaa.

(297 sivua.)

perjantai 15. tammikuuta 2021

 Marja-Leena Tiainen: Rakas Mikael

Tammi, 1999

Luin ~ 14.1.2021





Kuvaus: 

16-vuotias Mikael on kuollut törmäiltyään päihtyneenä polkupyörällään - mutta toimii "enkelinä" romaanin kertojana. Poikaa jäävät kaipaamaan kaverit, isoveli Tuomas, yläluokkaiset vanhemmat - ja köyhistä oloista oleva Roosa, 15-vuotias, joka odottaa Mikaelin lasta. Miken vanhemmat näkevät syntymättömässä lapsessa Mikaelin ja yrittävät ostaa vauvan itselleen. Roosa taistelee abortin ja lapsen pitämisen välillä. Kaikki surevat Mikaelia, mutta kaveruuden turvaverkko pitää. 

- Topelius-palkinto v. 1999.

 - Lukeutuu kirjoihin, joissa sielu jää vaeltamaan onnettomuuden tai sairauden jälkeen, kun päähenkilö itse on kuollut/kuolemaisillaan.


Kommentti:

Tavoitteena on lukea välillä myös lasten- tai nuortenkirjoja. Usein sellaisiksi taitaa valikoitua hieman vanhempia teoksia. 1990-luvulla kirjoitetut kirjat ovat aika lailla oma lukunsa, sillä niissä olaan suht lähellä nykyaikaa, mutta silti kovin moni asia on tyystin muuttunut.

Näkökulma oli kieltämättä hiukan erikoinen, kun kuollut Mikael toimii kertojana ja hänellä on tietysti hyvin objektiivinen näkemys asioista. 

Mielenkiintoinen kurkistus 90-luvun asennemaailmaan.

(263 sivua.)

maanantai 11. tammikuuta 2021

Jouppila, Helena: Neloset

 Helena Jouppila, Sanna Wallenius: Neloset - Jouppilan sisarusten tarina

Docendo, 2020

Luin ~ 11.1.2021




Kuvaus:

Porstuan ovi käy ja isä tulee keittiöön. Näen piilopaikastani keittiön pöydän alta isän harmaat pussihousut ja villasukat sekä äidin ruutuesiliinan helman.
Äidin kimeä huuto täyttää keittiön.
- Oon kyllästynyt tähän kaikkeen! Olis tullu noita kakaroitakin edes yks kerrallansa. Tuo likka, se on kaiken pahan alku ja juuri. Kyllä ihmiselle on risti annettu.
Sitten kuuluu isän tukahtunut ääni:
- Olis ollu paree, että likka olis kuallu heti syntymäs. Ei tarvittis täälä kärsiä.

Suomi toipuu vielä sodasta, kun isokyröläinen maatilan emäntä Hilkka Jouppila synnyttää 10. kesäkuuta vuonna 1951 neloset: tytön ja kolme poikaa. Hämmästynyt isä Eino Jouppila on kotona kaivamassa ojaa pellon reunassa saadessaan tiedon, että yhden vauvan sijasta perhe onkin kasvanut neljällä lapsella. Hätäkasteessa vauvat saavat nimikseen Helena, Martti, Erkki ja Jorma.

Tieto perhetapahtumasta leviää koko maahan ennätysajassa. Seinäjoen kauppalan synnytyssairaalaan tulvii kukkalähetyksiä ja onnittelusähkeitä. Lehtivalokuvaaja pääsee kuvaamaan neloset lasin takaa ennen kuin tuore äiti tai isä ovat nähneet lapsistaan vilaustakaan. Helenan, Martin, Erkin ja Jorman kehitystä seurataan lehtijutuissa ja radiossa. Jouppilan nelosista tulee jälleenrakennuksen symboli, mutta myös lääketieteellinen ihme. He ovat ensimmäiset suomalaiset nelosvauvat, jotka jäävät eloon.

Lehtikuvien hymyjen ja perheonnen taustalla kehittyy kuitenkin myös vaivihkaa traagisia juonteita. Tunnelma Isonkyrön-kodissa muuttuu tukahdutetuksi peloksi, josta ei ulkopuolisille puhuta.

Neloset - Jouppilan sisarusten tarina kertoo vaietun ja omakohtaisen tarinan sisarusten kokemuksista. Se muistuttaa esimerkillään, kuinka suuren harppauksen lastensuojelutyö ja lasten oikeudet ovat ottaneet 1950-luvulta tähän päivään.


Kommentti:

Sydäntäsärkevä kuvaus karusta lapsuudesta. Selvästi kirjan tekeminen on ollut kirjoittajalle omakohtainen keino selvittää asiat ja tehdä menneisyyden kanssa sovinto. 

Onneksi kirjan lopussa olevat luvut myös kertovat rauhan saamisesta, ne myös paremmin "oikeuttavat" kirjan lukemisen. 

Perheväkivallasta täytyy pyrkiä puhumaan,  rakentavasti. Silloin siitä voi olla muillekin apua.


(229 sivua.)

tiistai 5. tammikuuta 2021

Rautiainen, Petra: Tuhkaan piirretty maa

 Petra Rautiainen: Tuhkaan piirretty maa

Otava, 2020

Luin  ~ 5.1.2021





Kuvaus:

Karunkaunis esikoisromaani Lapin jälleenrakennuksesta ja vankileirien salaisuuksista on päihdyttävä lukuelämys.

Inari, 1944. Olavi Heiskanen työskentelee saksalaisten johtamalla vankileirillä, jossa paitsi vangit myös vartijat joutuvat taistelemaan säilyttääkseen ihmisyytensä. Rauhan koittaessa osa rikoksista haudataan syvälle.
Enontekiö, 1947. Toimittaja Inkeri Lindqvist muuttaa pohjoiseen kirjoittaakseen reportaasisarjan sodasta toipuvasta Lapista. Samalla hän aikoo selvittää sodan aikana kadonneen aviomiehensä kohtaloa.
Kun Inkeri saa Olavin vuokralaisekseen, alkavat salaisuudet keriytyä auki.


Kommentti:

(298 sivua.)