Anne Vuori-Kemilä: Mustaa jäätä
Karisto, 2020
Luin ~ 16.1.2021
Kuvaus:
Silloin kun kaikki oli vielä toisin, Gulffi heitteli humalaisia pillunvonkaajia paritalon yläkerran ikkunasta Siirin kimpusta ja pihan pojankoltiaiset tuijottivat suu auki. Paljon myöhemmin Gulffi istui ruumisauton ratissa, pikkupojista oli kasvanut aikamiehiä ja Siiristä tullut entistä hauraampi. Kunnes yksi noista entisistä pihan räkänokista löysi kerrostalon makuuhuoneesta kaksi epämääräistä hahmoa, raskastekoisempi lyyhistyneenä nojatuoliin, hennompi sikiöasennossa sängyllä päiväpeiton päällä.
Anne Vuori-Kemilän uusi romaani on dekkarimainen, synkkäsävyinen tarina kahdesta poikkeusihmisestä ja heidän ristiriitaisesta suhteestaan.
Kommentti:
Jälleen uusi, mielenkiintoinen suomalainen kirjailija, tasokas sellainen. Oli mielenkiintoinen tarina, mahtavaa suomenkieltä, joka tietyllä vähäeleisyydellään toi jokaisen kertojan äänen sekä tapahtumien aikakauden esiin. Hienoa! Olen herkkä nurisemaan, jos aikatasoissa ja kertojissa hyppiminen vie tarinaa sekavaksi, mutta tässä niin ei käynyt. siitä ehdottomasti lisäpisteitä. Kaikki kertojaratkaisut toimivat ja tukivat tarinaa.
Kirjan loppuratkaisun valmisteleva osuus venähti ehkä vähän pitkäksi. Kun lukija jo tiesi henkilöt ja lopputuloksen, heidän persooniaan ja suhteensa ristiriitaisuutta ei ehkä kovin paljon enää avattu lopussa. Siihen asti oli kyllä todella hienosti vähän kerrassaan annettu lukijalle lisätietoa ja vihjeitä henkilöistä ja heidän taustastaan.
Todella hyvä kirja ja hienoa henkilöiden- ja ajankuvaa.
(297 sivua.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti