perjantai 26. helmikuuta 2016

Sumanen, Nadja: Rambo

Nadja Sumanen: Rambo

Otava, 2015

Luin ~ 26.2.2016



Kuvaus:
"Tunsinko olevani erilainen? En tuntenut. Minä olin. Siksi kai koulu meni niin kuin se meni. En pysynyt penkillä vaan pyrin valumaan sen alle. Jos olisin voinut valita, olisin halunnut olla perusjamppa, jonka nimi on Joni.
Rambo on kasvanut kaksin äidin kanssa ja tottunut selviytymään yksin, kun äiti on masentunut. Pojalla on lyhyt pinna mutta huima mielikuvitus, ja koulussa hän karttaa hyväosaisten seuraa. Kesäloma saa väriä, kun Rambo pääsee äidin mies­ystävän vanhempien mökille. Aamu-uinti. Aamupala. Makaronilaatikkoa. Kello kolmen pullakahvit. Päivärytmi, ruoka-ajat ja maailman hyväsydämisin isäntäväki!
Rauha rikkoontuu, kun niskojaan nakkeleva Liina saapuu. Tytöllä on näennäisesti kaikki hyvin, mutta onko hän yhtään Ramboa onnellisempi?
Nadja Sumanen kuvaa niin lämpimän koskettavasti kolmen sukupolven ihmisiä, ettei heistä raaskisi erota kirjan lopussa!


Kommentti:
Edellisten ankeiden anoreksiakirjojen jälkeen piristysruiske. Hieman alakuloiselta kuulosti tämänkin kirjan alku ja sitten tuli pari pientä asianotkahdusta, jotka hetken häiritsivät. Onneksi vai ne pari pientä, sillä kyllähän tämä oli aivan ihana selviytymistarina. Kiva lukukokemus! Sympaattinen, sellaisesta tykkään.
Kirjan kieli on herkullista, huumoria on mukana sopivasti. Jollain tavalla ihanan "vanhanaikainen" kirja. Suosittelen ihan kaikille, vaikk tämä nuortenkirjaksi lasketaankin!

Ps. Monta kirjaa pienessä ajassa, sillä oikean käden peukku on jänteestä kipeä, enkä voi paljon muuta tehdä kuin lukea :/. Huomenna tosin pitäisi kyetä soittamaan, siksi olenkin nyt kaksi päivää kättä säästänyt.

torstai 25. helmikuuta 2016

Käcko, Marianne: Tapa minut, äiti!

Marianne Käcko: Tapa minut, äiti!
Äidin Kertomus tytöstä, joka kieltäytyi syömästä

Suom. Jaana Nikula

Teos & Söderströms, 2008

Luin ~ 25.2.2016


Kuvaus: Katarina on vain 11-vuotias, kun hänen äitinsä Marianne huomaa, ettei kaikki ole kohdallaan. Katarina laihtuu ja hänen käytöksensä muuttuu. Tytär syö yhä pienempiä annoksia ja lopulta elää pelkällä näkkileivällä. Hän pääsee kuitenkin hoitoon, ja lyhyen sairaalassaolon jälkeen hän on jälleen kunnossa.

Muutaman vuoden päästä Katarinan elämä järkkyy uudelleen. Ennen niin suosittu ja ulospäin suuntautunut tyttö laihtuu ja kalpenee ja muuttuu sulkeutuneeksi. Katarina urheilee pakonomaisesti, eikä ruoka enää maistu hänelle. Äiti saa osakseen raivokohtauksia ja kiroilua, kun yrittää kysellä tyttärensä vointia.

Edessä on uusi hoitojakso – tällä kertaa vuosien mittainen. Psykiatrisessa sairaalassa Katarina menee yhä huonompaan kuntoon ja käy ilmi, että sairaalan tarjoama hoito ei auta. Syvästi ahdistunut tyttö luulee, että ruoka tappaa hänet.

Katarinan pelastukseksi koituu ruotsalainen anoreksiaklinikka, jossa keskitytään syömisen opetteluun. Siellä hän syö itse ensimmäistä kertaa lähes vuoteen – yhden maissinjyvän.

Tapa minut, äiti! on kertomus toivosta ja epätoivosta, kuvaus äidin huolesta ja riittämättömyyden tunteesta. Lukija eläytyy välillä pelon ja kauhunkin tunteiden vallassa tarinaan, joka kuitenkin puhdistaa nuo tunteet. Sillä pimeyttä voimakkaampi on lopulta äidin ehdoton rakkaus, joka pelastaa tyttären hengen.

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Ala-Heikkilä, Minna: Ei mitään hyvää minulle

Minna Ala-Heikkilä: Ei mitään hyvää minulle - kertomus kärsimyksestä ja selviytymisestä

Päivä, 2015

Luin ~ 24.2.2016


Kuvaus
Artturi sairastui anoreksiaan ollessaan vasta kymmenvuotias. Hän on käynyt läpi järeimmän hoidon, mitä Suomessa annetaan. Tämä on kertomus kahdeksan vuoden matkasta äidin kokemana.
Tämä on kertomus siitä, kun äiti ja lapsi tyystin varustautumattomina ja valmistautumattomina joutuvat nopeasti keskelle sairautta ja suurta kärsimystä. Tämä on ennen kaikkea kertomus ehtymättömästä äidinrakkaudesta ja sen voimasta: kertomus kärsimyksestä, taistelusta, sopeutumisesta ja selviytymisestä. Kertomus toivosta.

"Kirja kertoo anoreksian kiduttavasta otteesta ja suloisesta viettelyksestä, joka imee sairastuneen yhä uudelleen pauloihinsa. Keskeisimpänä on kuitenkin äidin syvällinen kasvuprosessi. Tämä tarina näyttää, kuinka suuri myönteinen elämänvoima ihmisen sisällä asuu. Vaikeuksien keskellä voi päättää valita voimaa tuovan näkökulman, joka luo elämän pimeisiin sopukoihin helpottavaa valoaan."
- Pia Charpentier, Helsingin Syömishäiriökeskuksen toiminnanjohtaja


Kommentti
Sydäntäsärkevää. Niin outoa ja surullista; miksi ihmisen (varsinkaan nuoren) pitää kärsiä niin paljon, vaikka elämä voisi olla niin ihanaa. Tai edes tavallista.
Edit. 2021: Olen oman poikani välityksellä tavannut tämän ihanan nuorukaisen, josta kirjassa kerrotaan. Toivon hänelle kaikkea hyvää elämässä.
Nythän syömishäiriö koskettaa todella läheltä.

maanantai 22. helmikuuta 2016

Kwok, Jean: Käännöksiä

Jean Kwok: Käännöksiä

Girl in Translation, 2010

Suom. Ulla Lempinen

Bazar, 2011

Luin ~ 22.2.2016

Kuvaus:
Kun hongkongilainen Kimberly on 11-vuotias, hän muuttaa äitinsä kanssa New Yorkiin ja hänen elämänsä mullistuu. Äiti ja tytär joutuvat asumaan viheliäisessä murjussa ja raatamaan sukulaistensa tehtaassa. Koulussa Kimberly oppii puhumaan englantia ja ymmärtämään paikallisia tapoja. Äiti sen sijaan on edelleen ummikko, ja nuori Kimberly joutuu kantamaan yhä enemmän vastuuta perheen asioista. Kimberly pärjää koulussa hyvin, ja hän pystyy jatkamaan opintojaan stipendien turvin. Hän päättää jo nuorena järjestää itselleen ja äidilleen kunnolliset elinolot, mutta hän ei osaa aavistaakaan, kuinka kivinen tie hänellä on kuljettavanaan.

Kimberly tasapainoilee kahden kulttuurin ja kahden kielen välissä, ja lopulta kuvaan astuu myös kaksi erilaista rakkautta: perinteisiä arvoja kunnioittava kiinalainen Matt ja yhdysvaltalainen eliittikoulun kasvatti Curt. Omaa identiteettiään etsivän Kimberlyn elämä on täynnä vaikeita valintoja ja raskaita uhrauksia.

Koskettava, raju Käännöksiä pohjautuu osittain kirjoittaja Jean Kwokin elämään. Se kertoo kaunistelematta maahanmuuttajien ahdingosta Yhdysvalloissa ja varhain aikuistumaan joutuvan nuoren tytön ponnisteluista vieraassa kulttuurissa.


Kommentti / Tykkäsin taas tästäkin kirjasta. Kyllä on ollut uskomatonta siirtolaisten elämä. Eikä tästä ole mitenkään sataa vuotta, vaan ihan omana elinaikanani tapahtunutta. Sukaisten apukin enemmän kahlitsemista ja hyväksikäyttöä. Toisaalta se on sitten varmaan vaikuttanut sisuunnuttavasti.
Kirjan ehdoton bonus ovat hauskat käännökset, eli miten kiinalaiset sanonnat tulkitaan. Tai miten jokin sanonta onkaan kiinaksi.
Myös kiinalaista kohteliaisuuskulttuuria tämä avaa hauskasti (joskin vakavissa merkeissä).

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Pättikangas, Eira: Vain routainen maa

Eira Pättikangas: Vain routainen maa

Karisto, 2012 (2.painos)

Luin ~ 17.2.2016



Kuvaus:
Rusulan torpan Meimi-tytär joutuu jo 8-vuotiaana isoon Rinta-Talolaan piiaksi. Sen jälkeen arkisen työnteon katkaisevat vain latotanssit, häät ja viikon mittainen vuotuinen loma.
Hetken Meimi kuitenkin kuvittelee, että elämä muuttuu tykkänään toiseksi, kun naapurin nuori isäntä Tuomas rakastuu harvinaisen somaan piikatyttöön. Mutta Tuomaksen vanhemmat eivät ole samaa mieltä.

Vain routainen maa on rakastetun pohjalaiskertojan varhaisteos, joka ilmestyy nyt kaivattuna uutena painoksena. Juurevaa ja todenmakuista kuvausta maaseudun arjesta sadan vuoden takaa maustaa verevä pohjalainen puheenparsi.

lauantai 13. helmikuuta 2016

Helminen, Marjut: Appelsiinilehto

Marjut Helminen: Appelsiinilehto

Minerva, 2016

Luin ~ 13.2.2016



Kuvaus :
Suomalainen erityissairaanhoitaja Sini matkustaa Palestiinaan koulutustehtäviin. Työmatka saa yllättävän käänteen, kun Gazassa puhkeaa jälleen kriisi. Suomessa Sinin liikkeitä seuraa jännittyneenä hänen ystävänsä, Palestiinan pakolainen Fuad.
Appelsiinilehdossa risteävät Sinin ja Fuadin vaiheet ja valinnat Suomessa ja Palestiinassa mutta myös Beirutissa vuonna 1982. Toisiaan vielä silloin tuntematta molemmat kokivat Libanonin sodan.
Sini on Gazassa voimiensa äärirajoilla ja menneisyyden aaveet vainoavat häntä entistä pahemmin. Kun kipulääkkeet loppuvat, hän yrittää lievittää potilaittensa tuskaa ikiaikaisin keinoin, millä on arvaamattomat seuraukset.
Vai onko kaikki vain epätoivoisten ihmisten toivetta, että tapahtuisi jokin ihme, joka lopettaisi väkivallan kierteen?

Lopulta toteutuu myös Fuadin pitkäaikainen haave matkustaa ensi kerran maahan, josta hän pakeni vauvaikäisenä äitinsä sylissä. Myös hän joutuu väistämättä kohtaamaan menneisyyden, sukunsa historian ja oman nykyisyytensä kaksinkertaisena pakolaisena Suomessa.

Marjut Helmisen esikoisromaani vie konfliktialueelle, joka jättää harvat kylmiksi. Jännittävä ja näkökulmaltaan tuore kertomus sukeltaa arkeen sodan oloissa, pakolaisuuteen, haluun auttaa ja autetun tuntoihin. Se kertoo ihmisten kyvystä selviytyä, antaa anteeksi − ja joskus jopa parantua.


Kommentti / Ihan en päässyt tämän kirjan mukaan.

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Lähde, Kalle: Happotesti

Kalle Lähde: Happotesti

Otava, 2015

Luin ~ 7.2.2016



Kuvaus:
Tämä ei ole selviämiskertomus. Tässä tarinassa ei ole onnellista loppua.

Kalle Lähteen omiin kokemuksiin pohjaava esikoisromaani on syvältä kouraiseva ja synkän hauska kertomus aiheesta, joka koskettaa tavalla tai toisella liki jokaista suomalaista: alkoholismista.

Vähä vähältä minäkertojan juominen riistäytyy käsistä: työ on mennyt, itselle valehtelu on ainut keino säilyttää elämänhallinta. Vaimo, joka on huolenpidollaan pitkään mahdollistanut juomisen, päättää viimein lähteä.


Kommentti :
Tässä on kirjoittajalla todella sana hallussaan. Pyrskähdin välillä ääneen nauramaan, vaikka aihe sinänsä ei totisesti naurata. Kammottavaa, miten ihminen voi huijata itseään. Surullisen koominen kirja, sillä näennäisestä pinnallisuudestaan huolimatta ainakin minä haistoin pinnan alla alati kytevän pelon totuuden kohtaamisesta. Totuuden pystyy välttämään juomalla aina sen verran, ettei tarvitse tosissaan nähdä ja hävetä itseään.

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Vuori, Kristiina: Näkijän tytär

Kristiina Vuori: Näkijän tytär

Tammi, 2012

Luin ~ 3.2.2016



Kuvaus:
"- Paetkaa, rouva! Paetkaa, huusi renki Matias ja löi piiskallaan Margareeta Starkin ratsua lautasille. Tamma hypähti ja ryntäsi holtittomaan laukkaan takaisin tulosuuntaansa. Jossakin siellä, vielä toivottoman kaukana, olivat Teinperin kivitornit, koti ja turva.
"Eletään keskiaikaa 1200-luvun Suomessa. Ryöväri käy Margareeta-rouvan kimppuun ja näin saa alkunsa Eira, tulitukkainen tyttö. Lapsen syntyperästä ei puhuta sillä isoisä, Teinperin herra Ulf Stark ei sitä sallisi. Kun neito varttuu, tulee muutakin vaiettavaa. Hän tuntuu perineen isältään näkijän ja shamaanin paheksutun lahjan.

Kristinusko ja pakanuus lyövät yhteen Hämeessä, eikä kukaan ole turvassa. Vaarojen keskellä Eiran kiihkeä, itsepäinen sydän sykkii kiellettyä rakkautta Rikhardiin, sukulaiseen. Mutta hänen uniinsa ilmestyy aivan toinen mies, vieras, pelottava, sotaisa ja - vastustamaton.
Romantiikkaa ja petosta, taistelua ja taikaa - kaikkea tätä ja paljon muuta pursuaa Kristiina Vuoren koukuttava esikoisromaani.


Kommentti /
Tykkään yleensä hurjasti näistä historiallisista romaaneista. Tämä oli jostain syystä aika hidasta ja jotenkin raskasta luettavaa (siis ollakseen kuitenkin kevyehkö tyyliltään). Ihan mielenkiintoinen asetelma, juoni ja henkilöt ja sekalaiset suhteet, kristinuskon ja vanhojen suomalaisten näkijäasioiden pohdintaa ja kuvailua, ajankuva uskottavaa. En varsinaisesti innostunut, mutta toisaalta oli kiva viipyä tarinassa pitkään. Lukeminen tuntui kestävän kauhean pitkään suhteessa suht kevyeeseen tyyliin, ja täytyy tunnustaa, että vähän petyin loppuratkaisuun. Olisin toki toivonut sitä toisenlaista loppua :). Olen laittanut muistiin Vuoren muutkin historialliset kirjat ja aion kyllä lukea vielä jonkun toisenkin, mutta en nyt ihan heti perään. Ehkä kesälukemisena, kun on aikaa lukea pidempiä pätkiä.