torstai 27. joulukuuta 2018

Isomäki, Risto: Viiden meren kansa

Risto Isomäki: Viiden meren kansa

Into Kustannus Oy, 2018

Luin ~ 26.12.2018



Kuvaus:

Suomen tasavallan historia on todellisuudessa vain vajaa prosentti Suomen historiasta. Ensimmäiset asukkaat saapuivat arkeologien mukaan Suomeen jo 11 000 vuotta sitten. Arkeologia, vertaileva kielitiede ja geenitutkimus ovat viime aikoina paljastaneet esihistoriamme kätköistä muutamia lähes kokonaisia tarinoita.
Tarinoita maailmoista, joiden olemassaolosta ei vielä vähän aikaa sitten tiedetty mitään.
Kun ensimmäiset asukkaat tulivat Suomeen, Itämerellä kellui vielä jäävuoria. Niin sanotut etniset suomalaiset saivat nykyaikaisen geenitutkimuksen mukaan alkunsa, kun Suomeen muutti noin tuhat siirtolaista Mustanmeren pohjoisenpuoleisilta aroilta reilut kaksi tuhatta vuotta sitten.
Suomen ensimmäinen pikkukaupunki Yli-Iin Kierikissä tuhoutui 5 000 vuotta sitten, kun suuri tulva-aalto löi kylien yli. Suomessa tuolloin rakennetut jätinkirkot kuuluivat uuden arkeologisen tutkimuksen mukaan samaan megaliittikulttuuriin kuin Englannin Stonehenge tai Ranskan Carnac.
Viiden meren kansa on näistä unohdetuista tarinoista koottu episodiromaani. Se kuvaa kahdeksan aikatason kautta, miten Suomen kannalta keskeiset tapahtumat olisivat saattaneet mennä.

Kommentti:

Tässäpä todella mielenkiintoisia uusia näkökulmia Suomen historiasta!
Koska tykkään itse enemmän lukuromaaneista, tällaiset lyhyet episodit (jotka juuri ehtivät herättää kiinnostuksen ja sitten loppuvat) ovat aika haasteellisia. Kesti aika kauan lukea tämä kirja. Vaikka tarinat sinällään kiinnostivat, en millään meinannut ehtiä tai jaksaa aloittaa uuteen tarinaan syventymistä. Olihan tässä jotain joulukiirettäkin olevinaan.
Lopulta pisimpään kesti jälkihuomautusten kahlaaminen. Halusin ne lukea, koska olivat oikeasti kiinnostavia, mutta kirjaan tarttuminen ei ollut oikein houkuttelevaa. Ehkä joulunpyhinä olisin kaivannut enemmän sellaista juonellista uppoutumiskirjaa.

(333 sivua.)

keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Jaakola, Marissa & Väntänen, Ari: Takaisin valoon

Marissa Jaakola & Ari Väntänen: Takaisin valoon - kaapatun suomalaisnaisen selviytymistarina

LIKE Kustannus Oy, 2018

Luin ~ 11.12.2018



Kuvaus:
Tositarina suomalaisnaisen kaappauksesta.
Nuori suomalaisnainen kaapataan ulkomailla ja hänen vapautensa riistetään. Monien toivottomien, väkivallan täyttämien kuukausien jälkeen hänet pelastetaan, mutta edessä on toinen koettelemus: toipuminen painajaismaisesta kokemuksesta.
Järkyttävä ja koskettava selviytymistarina kertoo ihmiskaappausten hämärästä maailmasta ja sieltä pelastuneen naisen pyrkimyksestä koota minuutensa ja ihmisyytensä pala palalta.


Kommentti:

Käsittämätöntä, että tällaista voi tapahtua nykyaikana, Suomessa. Kaappauksen jälkeiset tapahtumat ovat myös melkoisen pöyristyttäviä. Olisi kuvitellut, että Suomessa ymmärrystä, sympatiaa ja oikeutta saisi tällaisten tapahtumien jälkeen lähes automaattisesti, mutta ei sekään näköjään ole (enää) mikään itsestäänselvyys. Ihanaa, että tällaisestakin voi kuitenkin selvitä ja päästä eteenpäin. (234 sivua.)

maanantai 10. joulukuuta 2018

Lehtola, Laura: Viimeinen katekeetta

Laura Lehtola: Viimeinen katekeetta
- opettajana Inarin erämaassa

WSOY, 1984

Luin ~ 10.12.2018



Kuvaus
Laura Lehtola oli vain 19-vuotias aloittaessaan työnsä katekeettana Inarin erämaissa. Katekeetat kiersivät opettamassa syrjäseuduilla asuvia lapsia. Kiertäville opettajille tulivat tutuksi myös monenlaiset kodinaskareet ruoanlaitosta aina karjanhoitoon. Kun opetustehtävä oli yhdessä paikassa suoritettu, oli aika siirtyä seuraavaan. Katekeetan elämään toivat lisäjännitystä matkat koulupaikkojen välillä. Lapin luonto on kaunis mutta arvaamaton. Määrätietoinen katekeetta Laura Lehtola kiersi Lapin erämaissa lähes 40 vuoden ajan, ja matkan varrelle mahtuu paljon elämänmakuisia seikkailuja. Millaista on ollut kiertävän opettajan elämä Lapissa 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla?
Perheen isä Matti Lehtola oli toiminut katekeettana monta kymmentä vuotta. Laura Lehtola oli pienestä pitäen uumoillut isänsä odottavan hänestä työnsä jatkajaa. Tytär päätyi aloittamaan työn tilanteessa, jossa isä joutui virkauudistusten taivuttamana kouluttamaan työhönsä uusia osaajia. Paperityöt alkoivat lakiuudistusten myötä viedä aiempaa enemmän aikaa, eikä enää selvitty aiemmalla työmäärällä.
Laura Lehtola itse oli haaveillut pääsevänsä Jyväskylään opiskelemaan tuttujensa jalanjäljissä. Hän kun koki olevansa liian nuori aloittamaan katekeettana vain 17 vuoden iässä. Alun perin Lehtolan oli tarkoitus hoitaa katekeetan tehtäviä vain väliaikaisesti. Isä anoi tytölle tuomiokapitulilta lupaa toimia apulaisenaan katekeetan tehtävissä. Ensimmäinen koulupaikka oli Menesjärven itärannalla.
Lukkari, kirkkoherra ja oma isä olivat tyytyväisiä Laura Lehtolan työhön katekeettana, joten katsottiin parhaaksi, että hän jatkaisi työtä. Lehtola itse ei ollut aluksi päätöksestä kovin innoissaan, mutta sopeutui kuitenkin tilanteeseen. Ajan tapoihin kuului, ettei niskoitteluun jäänyt liioin tilaa. Niinpä syksyllä 1919 Lehtolan ura katekeettana pääsi kunnolla vauhtiin.

Hieno esittely täällä.
(190 sivua.)

torstai 6. joulukuuta 2018

Laitila Kälvemark, Tiina: Seitsemäs kevät

Tiina Laitila Kälvemark: Seitsemäs kevät

WSOY, 2017

Luin ~ 6.12.2018



Kuvaus:
Romaani ahneudesta, rakkaudesta ja unelmien hinnasta.
Kuka maksaa lopulta laskun kenenkin onnesta?
Sanilla on unelma: nappulakengät, ja uusi pallo, pyöreä ja keltainen kuin aurinko. Ne hän voi kuitenkin saada vasta kun äiti on synnyttänyt lapsen ruotsalaiselle Susannelle. Sillä Susanne haluaa uuden vauvan, maksoi mitä maksoi, ja on tilannut sellaisen kaukaiselta kohdunvuokrausklinikalta.
Ruudusta hyllytetty tv-meteorologi Peter antaisi mitä tahansa, jos voisi vielä ennustaa helleaallon saapuvan. Sillä Pohjolassa ei ole ollut kunnon kesää kuuteen vuoteen. Eikö sen olisi jo aika tulla? Eikö olisi kohtuullista, että vuosien odotuksen jälkeen unelmat vihdoinkin toteutuisivat?

Kommentti:
Jännä kirja. Toisaalta tykkäsin, toisaalta jäin kaipaamaan hiukan syvempää otetta. Henkilöt olivat mielenkiintoisia, ja olisin halunnut tutustua heihin vielä lisää, mutta henkilöt jöäivät lopulta aika pintapuolisesti kuvatuiksi. Henkilöiden yhteys toisiinsa jäi myös hieman löyhäksi.... (jatkuu....)
(179 sivua.)