Kyrö, Tuomas: Aleksi Suomesta

Tuomas Kyrö: Aleksi Suomesta
WSOY, 2023
Luin ~ 15.9.2025

Kuvaus:

Helmikuu 2022. Aleksi istuu autossaan talvisessa Oulussa ja miettii itsemurhaa. Venäjä hyökkää Ukrainaan. Sotilas ei tapa itseään, mutta sotilas voi kuolla kunniakkaasti taistelukentällä. Aleksi myy kihlasormukset ja lähtee.
Aleksi taistelee Ukrainan Foreign Legionin joukoissa Irpinissä, Itä-Ukrainassa, Mustallamerellä. Hän menee kaikkiin tuliin ensimmäisenä: koska hänellä ei ole mitään hävittävää, hän on ylivoimainen. Siksi hän on yhä elossa.
Tuomas Kyrö matkusti Kiovaan haastattelemaan suomalaista soturia, jonka elämäntarina on hämmästyttävä, hengästyttävä ja koskettava. Koulussa kiusattu suomalaisen äidin ja senegalilaisen isän poika päättää näyttää kaikille ja lähtee 18-vuotiaana Ranskan muukalaislegioonaan. Hän palvelee Afganistanissa ja useissa Afrikan maissa ja käy välillä suorittamassa asepalveluksen Suomessa. Tänään 33-vuotias Aleksi on kovapintainen sotilas, mutta hän on myös se pikkupoika, jonka paras muisto on isoisän tilalla tehdyt maatyöt. Silloin kun kaikki oli hyvin, alle kouluikäisenä.

Kommentti:

Olen vaikuttunut.
Tuomas Kyrö kirjoittaa suurella lämmöllä tarinan Aleksista. Onko ammattisotilas kylmä tappaja? Tämän perusteella ei todellakaan.
Suosittelen kirjaa ihan jokaiselle, enkä halua oikeastaan edes liikaa avata omia oivalluksiani. Sain itse lukea kirjan ilman liikoja taustatietoja ja Aleksin tarina sai aueta vähitellen juuri siinä järjestyksessä kuin se oli tähän kirjaan kirjoitettu. Aleksin haastattelujen lisäksi puheenvuoro on annettu hänen äidilleen, isoisälleen, inttikaverilleen ja tsekkiläiselle sotilasveljelleen.
Kaikki nämä tuovat oman lisätietonsa ja -sävynsä inhimilliseen tarinaan, joka kertoo myös kääntöpuolista ja elämän muista osa-alueista kirjoittajan tutustuessa päähenkilöön myös sotatilanteiden välissä.

(288 sivua kuvat.)

Hannah, Kristin: Sodan sisaret

Kristin Hannah: Sodan sisaret
The Women, 2024
Suom. Karoliina Tuominen
WSOY, 2024
Luin ~ 6.12.2024

Kuvaus:

Lyyrinen ja lumoava kunnianosoitus Vietnamin sodan sairaanhoitajille.
”Naisetkin voivat olla sankareita.” Kun 20-vuotias sairaanhoitajaopiskelija Frankie kuulee nämä sanat, hänen maailmansa mullistuu. Turvallista elämää konservatiivisten vanhempiensa siipien suojissa viettänyt nuori nainen päättää hetken mielijohteesta lähteä veljensä perässä Vietnamin sotaan. Sotasairaanhoitajan elämä on kuitenkin täynnä kaaosta ja kuolemaa, eikä poliittisesti jakautuneella kotirintamalla totisesti odota sankarin vastaanotto.
”Koskaan aiemmin ei ole kirjoitettu sotaromaania, joka kertoisi ihmisluonnosta näin sieluunkäyvästi.” – Delia Owens, Suon villin laulun kirjoittaja

Kommentti:

Tämä on valtavan hieno kirja, ehdottomasti yksi vuoden koskettavimmista lukukokemuksista.
Miten hienosti kirjailija kuvaakin sekä sotatoimien keskellä tapahtuvaa sairaanhoitajien työtä, mutta sitten vielä koskettavammin sotatraumoja. Miten Vietnamin veteraaneja kohdeltiin ja miten naisten osuus suorastaan kiellettiin. Ajan tapa oli vaieta ikävistä asioista, tai jopa suorastaan valehdella niistä. Miten ihminen voisi selvitä sotatraumoista, jos niistä ei ole sopivaa edes puhua?
Ajattelen, että tämä on ollut myös omien sotiemme veteraanien kohtalona, sekä koko kansakunnan trauma. Ymmärrän sitä, koska se on ollut ns. maan tapa, mutta kuinka paljon kärsimystä siitä onkaan aiheutunut.
Noihin aikoihin onneksi alettiin vähitellen tunnistaa ja ymmärtää traumaperäinen stressihäiriö, jolloin siihen on mahdollista saada myös apua.

(580 sivua.)

Katouh, Zoulfa: Sitruunapuiden aika

Zoulfa Katouh: Sitruunapuiden aika
As Long as the Lemon Trees Grow, 2022
Suom. Helene Bützov
Tammi (WSOY), 2023
Luin ~ 9.9.2024

Kuvaus:

Ennen Syyrian sisällissotaa - vain vuotta aikaisemmin - Salama oli huoleton opiskelija, jolla oli äiti, isä, veli ja koti. Kun hänen veljensä vielä meni naimisiin Salaman parhaan ystävän Laylan kanssa, ei mikään olisi voinut olla paremmin.
Nyt Salama työskentelee vapaaehtoisena sairaalassa, hoitaa pahasti haavoittuneita päivästä toiseen ja pelastaa ne, jotka voi. Raskaana oleva Layla on kaikki, mitä hänen perheestään on jäljellä. Paine etsiä turvaa muualta on suuri, mutta niin ovat riskitkin. Ja voiko Salama jättää rakkaan kotimaansa - varsinkaan, kun hän tapaa Kenanin, syvämietteisen nuoren miehen, joka uskoo Syyrian tulevaisuuteen?

Sitruunapuiden aika on pakahduttavan kauniisti kirjoitettu tarina nuoruudesta sodan keskellä. Äärimmäiset tunteet vuorottelevat, kun ihmiset yrittävät selviytyä ja etsiä tietä valoisampaan tulevaisuuteen.

Kommentti:

Olipa kauniisti kirjoitettu, vaikuttava tarina. Salaman tarina tuo päivänvaloon asioita, joita nuorten ihmisten (eikä kenenkään) pitäisi koskaan joutua kokemaan. Ihana valoisa tulevaisuus muuttuuu pommituksien, kuoleman, väkivallan ja kidutuksen jokapäiväiseksi uhaksi.
Vain yhden vuoden farmasiaa opiskellut Salama joutuu tekemään jopa leikkauksia pommien raatelemille ihmisille ja näkemään ruhjoutuneita lapsia, jopa vauvoja, sairaalassa, jossa ei ole tarpeeksi lääkäreitä, hoitajia eikä lääkkeitä. Itse sairaala on todennäköinen seuraava iskujen kohde.

Tämä tarina tuo maailman nähtäväksi Syyrian tilanteen ja samahan toistuu maailman eri kulmilla. Miksi?

(571 sivua.)

Saraste, Petri: Isäni vaiettu sotavankeus

Petri Saraste: Isäni vaiettu sotavankeus
Otava, 2024
Luin ~ 5.6.2024

Kuvaus:

Pysäyttävä selviytymistarina sotavankeudesta ja sen jäljistä.

Rovaniemeläisperheen pojat joutuivat sotaan, missä heistä yksi kuoli, toinen haavoittui ja kolmas joutui venäläisten sotavangiksi suurhyökkäyksessä kesällä 1944. Elinaikanaan Kauko Saraste vaikeni vankeudestaan. Vasta löydettyään myöhemmin isänsä kirjoittaman kertomuksen sotavankeusajasta Petri Saraste ymmärsi, millaisen helvetin hänen isänsä oli käynyt lävitse.
Unohdettujen suomalaisten sotavankien tarina on ajankohtainen myös Ukrainan sodan takia. Sotakirjeenvaihtajana Ukrainassa toiminut Petri Saraste kokee, ettei mikään ole muuttunut vuosikymmenten saatossa. Venäjän synkkä historia ihmisoikeuksien polkijana jatkuu.

Kommentti:

Tämäkin kirja on osoitus siitä, miten yhden ihmisen kerrottu tarina on samalla monen kertomus. Tätä puolta sodista ei ole paljon kerrottu, ja siihenhän on syynsä. Sarasteen isäkin vaikeni asiasta lähes koko elämänsä ajan.
On kuitenkin tärkeää kuulla sodan eri puolista, ja tietenkin ihmisten olisi (ollut) tärkeää saada käsitellä näitäkin traumoja. Se ei ollut tuolloin tapana.

(236 sivua + kuvasivut.)

Crippa, Luca & Onnis, Maurizio: Tyttö Kiovasta

Luca Crippa & Maurizio Onnis: Tyttö Kiovasta
La Bambina di Kiev, 2022
Suom. Katja Kärkkäinen
Like Kustannus Oy, 2022
Luin ~ 16.12.2022

Kuvaus:

Pienen tytön painajainen Ukrainan sodan keskellä. 10-vuotias Alisa asuu Kiovassa. Uutiset televisiossa muuttuvat päivä päivältä pelottavammiksi, mutta kukaan ei halua uskoa, että Venäjä olisi todella hyökkäämässä pääkaupunkiin. Ei edes tytön isoisä, joka on tarpeeksi vanha muistaakseen kertomukset toisesta maailmansodasta. Perhe keskustelee tästä kaikesta illalla 23.2.2022. Sitten valtava jyrinä kiirii halki yön.
Alisan perheen tarina kertoo tuhansista muistakin perheistä. Se kertoo pelosta, pommeista ja pakolaisista, jotka matkustavat satoja kilometrejä puhelinnumero käden ihoon kirjoitettuna. Mutta pohjimmiltaan se kertoo toivosta, joka ei anna periksi julmuuksien ja kuoleman edessä.

Kommentti:

Sydäntäsärkevä kertomus, koska kaikki tämä on totta vuonna 2022.

(254 sivua.)

Morris, Heather: Kolme sisrta

Hether Morris: Kolme sisarta
Three Sisters, 2021
Suom. Kristiina Drews
Kustannusosakeyhtiö Aula & Co, 2022
Luin ~ 23.2.2022

Kuvaus:

Tämä on Cibin, Magdan ja Livian tarina. Se särkee sydämesi, mutta heidän rohkeutensa ja rakkautensa täyttävät sinut toivolla.
Pikkutyttöinä Cibi, Magda ja Livia lupasivat isälleen pysyä aina yhdessä, tapahtui mitä hyvänsä. Kun vuosia myöhemmin natsit lähettivät 15-vuotiaan Livian Auschwitziin, 19-vuotias Cibi seurasi pikkusiskoaan kuolemanleirille suojellakseen häntä - tai kohdatakseen kuoleman hänen kanssaan.
Natsien noutaessa juutalaisväestöä leireille sisarkolmikon keskimmäinen, Magda, onnistui pakoilemaan jonkin aikaa piileskellen perheen naapurin vintillä tai läheisessä metsässä. Lopulta myös hänet otettiin kiinni ja vietiin Auschwitziin. Kun sisaret olivat jälleen yhdessä, he lupasivat toisilleen: he selviäisivät tästä elossa.

Kommentti:
Keskitysleirikirja. Kirja kertoo monta selviytymistarinaa ja jatkaa henkilöiden elämässä vielä sodan ja koettelemusten jälkeenkin. Keskitysleirin kuolemanpelko ja läheisten menettämisen tuska kulkee ihmisen mukana koko hänen elämänsä ajan. Toisaalta tarve ja suorastaan velvollisuus nauttia elämästä myös niiden puolesta, jotka eivät selvinneet.
Myös ihmisen taipumus syyllistyä käsittämättömistä asioista nousee esiin. Keskitysleireiltä selvinneilläkin voi olla syyllisyyttä, jos kokemus ei ole ollut yhtä hirveä kuin joillakin toisilla. Yksi sisaruksista päätyi leirille kaksi vuotta myöhemmin ja hän tuntee siitä syyllisyyttä. Se, että hän on turvassa ja äidin ja isoisän turvana antaa kuitenkin toivoa ja iloa toisille siskoille. Lisäksi se, että hän on kuolemanmarssilla toisia paremmassa kunnossa saattaa lopulta pelastaa heidät kaikki.
Joku toinen potee syyllisyyttä siitä, ettei nähnyt leirillä yhtä paljon nälkää kuin muut, koska työskenteli keittiössä
Jokin tietty hetki omasta pelastumisesta viime hetkellä on jäänyt kaikkien mieleen, ja taas jonkun toisen kuoleminen vastaavassa tilanteessa tuntuu lähes omalta syyltä.
Sisarusten tarina rohkaisee puhumaan vaikeistakin asioista, he jopa laskevat (hirtehistä) leikkiä keskitysleiristä ja kuolemasta.

(469 sivua.)

Liksom, Rosa: Väylä

Rosa Liksom: Väylä
Like Kustannus Oy, 2021
Luin ~ 27.1.2022

Kuvaus:

Rosa Liksomin odotettu romaani pienen kylän tytöstä ja Lapin sodasta.
Syyskuu 1944. Kymmenet tuhannet ihmiset hylkäävät kotinsa paetakseen Lapin sodan nimellä tunnetun hävityksen jaloista. Kaiken keskellä on kotitilansa karjaa kuljettava tyttö, jonka perheen sota on hajottanut.
Väylä on vangitseva romaani vaelluksesta, sotapakolaisleireistä ja joesta, joka kotinsa jättäneille merkitsi elämän ja kuoleman rajaa. Se on vuodenkierron mittainen kasvukertomus, tarina pienen kylän tytöstä ja poluiksi vaihtuvista teistä, luonnosta ja äidin etsimisestä.
Liksomin kerronta saa loankin loistamaan. ”Meitä kaikkia yhisti yksi asia, olima tien päälä ja kuljima kohti länttä.”


Kommentti:

Olipa melkoinen lukukokemus. Ensinnäkin käytetty murre, meänkieli. Sen rytmiin pääseminen ei ollut ihan helppoa, mutta toisaalta kirjaa tuli luettua rauhallisemmin ja jotenkin keskittyneemmin kuin yleensä.
Uusi näkökulma sota-aikaan, ja todellakin tärkeä sellainen. Kirja kertoo nuoren työt matkasta pienestä pohjoisen kylästä evakkoon rajan toiselle puolelle. Huolehdittavana on ensin perheen karja, sitten vielä äiti ja ennen aikojaan syntynyt heiveröinen pikkuveli. Naapuri auttaa pakolaismassaa kykynsä ja osaamisensa mukaan, helppoa ei ole kenelläkään. Lopulta sota loppuu ja palataan kotiin, joka ei kuitenkaan enää ole ennallaan - niin kuin ei ole tarinan päähenkilökään.

(266 sivua.)

Lefteri, Christy: Aleppon mehiläistarhuri

Christy Lefteri: Aleppon mehiläistarhuri
The Beekeeper of Aleppo, 2019
Suom. Leena Ojalatva
Kustantamo S&S, 2021
Luin ~ 27.11.2021

Kuvaus:

Nuri ja Afra viettävät yksinkertaista mutta rikasta elämää kukkuloilla Aleppon laitamilla. Nuri hoitaa mehiläisiä, Afra on taiteilija. Sitten tapahtuu pahin mahdollinen: syttyy sisällissota, joka tuhoaa kaiken, mitä he ovat rakastaneet. Lopulta heidän on pakko paeta.
Tuhansien muiden tapaan pariskunta vaeltaa Euroopan läpi etsiessään turvaa. Matkan vaarojen lisäksi Nuri ja Afra joutuvat kohtaamaan surunsa, joka uhkaa etäännyttää heidät toisistaan. Heidän vaikein tehtävänsä onkin löytää rikkinäisessä maailmassa takaisin toistensa luo.
Kipeänkaunis, syvästi liikuttava romaani vie lukijan kokemaan inhimillisen todellisuuden kasvottomien uutisotsikoiden takana. Se on ajankohtainen kertomus ihmisen lannistumattomuudesta ja muistuttaa meitä myötätunnosta ja tarinankerronnan voimasta.

Kommentti:

Niin vaikuttava kirja.
Haastava, kaunis, surullinen, tärkeä. Suuri tarina ja niin hyvin kirjoitettu. Surullisuudestaan huolimatta onneksi myös toiveikas.
Kyllä, suosittelen. Oikeastaan olen sitä mieltä, että jokaisen pitäisi lukea tämä kirja.
Luultavasti tämä on paras tänä vuonna lukemani kirja.
(382 sivua.)

Catozzella, Giuseppe: Et kai vain pelkää?

 Giuseppe Catozzella: Et kai vain pelkää?

Non dirmi che hai paura, 2014

Suom. Taru Nyström

Like Kustannus Oy, 2014

Luin ~ 31.5.2021

Kuvaus:

Koskettava tarina tytöstä, joka kuoli unelmansa tähden

Somalialainen juoksija Samia Yusuf Omar joutuu tyytymään kykyjään heikompiin tuloksiin, sillä hunnutettuna on vaikea juosta. Pekingin olympialaisissa hän jää viimeiseksi mutta nousee muslimityttöjen ja -naisten idoliksi maailman joka kolkassa ja päättää pärjätä seuraavissa kisoissa paremmin. Lontoon olympialaisten alla hän lähtee uhkarohkealle venematkalle kohti Italiaa ja kunnollisia harjoitusmahdollisuuksia, mutta vanhan ja huonokuntoisen paatin moottori rikkoontuu matkalla ja uimataidoton Samia hukkuu yrittäessään päästä italialaiseen laivaan.

Giuseppe Catozzella on toimittaja. Kirja perustuu tositapahtumiin, ja Catozzella on haastatellut Samian läheisiä kirjaa varten. Catozzella on perehtynyt tarinaan huolellisesti ja kirjaa Samian elämän köyhästä mutta onnellisesta lapsuudesta viimeisten sivujen järkyttävään hukkumiskohtaukseen. Myös suomalaiset sanomalehdet kirjoittivat näkyvästi vain 21-vuotiaana kuolleen Samian tragediasta. Samian sisar asuu Suomessa. Kirja ilmestyy Helsingin kirjamessuille, joiden teemamaa on ensi syksynä Italia.

Kommentti:

Hieman kömpelösti kirjoitettu, mutta surullinen ja erittäin tärkeä kirja elämän käsittämättömästä epäreiluudesta. 

Ei vaan voi ymmärtää, miksi maailmassa on paikkoja, joissa kukaan ei ole turvassa. Jos synnyt sotaakäyvään maahan, et voi edes lähteä maasta, koska sinulla ei ole passia. Mitä ihmiset voivat toivoa tai unelmoida, kun mikään ei toimi. Paitsi mielivalta.

Samialla oli unelma, mutta onneksi hän ei itse edes tainnut tajuta, miten epärealistinen se oli. Toki hän olisi voinut alkaa elää edes normaalia elämää, jos hänen Matkansa olisi onnistunut.

(247 sivua.)

Rautiainen, Petra: Tuhkaan piirretty maa

 Petra Rautiainen: Tuhkaan piirretty maa

Otava, 2020

Luin  ~ 5.1.2021

Kuvaus:

Karunkaunis esikoisromaani Lapin jälleenrakennuksesta ja vankileirien salaisuuksista on päihdyttävä lukuelämys.

Inari, 1944. Olavi Heiskanen työskentelee saksalaisten johtamalla vankileirillä, jossa paitsi vangit myös vartijat joutuvat taistelemaan säilyttääkseen ihmisyytensä. Rauhan koittaessa osa rikoksista haudataan syvälle.
Enontekiö, 1947. Toimittaja Inkeri Lindqvist muuttaa pohjoiseen kirjoittaakseen reportaasisarjan sodasta toipuvasta Lapista. Samalla hän aikoo selvittää sodan aikana kadonneen aviomiehensä kohtaloa.
Kun Inkeri saa Olavin vuokralaisekseen, alkavat salaisuudet keriytyä auki.

Kommentti:

(298 sivua.)

Kähkönen, Sirpa: Neidonkenkä

Sirpa Kähkönen: Neidonkenkä
Otava, 2009
Luin ~ 9.7.2020

Kuvaus:

Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjan viides osa.
Jatkosodan aikainen Kuopio sinnittelee eteenpäin nälkätalven jälkeen. Venäjä hengittää yhä raskaasti niskaan idän metsien takana.
Ravintola Tatran salissa viritellään soittimia, rakastuneet kohtaavat puistossa. Alkukesän huumaavat päivät saavat ihmiset ammentamaan tulevaisuudenuskonsa tästä hetkestä.

Kommentti:
Kuvaus on lähes runollista, ja ehdottomasti hyvässä mielessä. Pidän erityisen paljon Kähkösen kielestä, joka on niin rikasta ja runsasta ja kuvailevaa ja kuitenkin tiivistä.
Tapaamme edellisistä osista tutut henkilöt, mutta tämä kirja menisi kyllä jälleen ihan itsenäisenäkin teoksena. Onneksi kuitenkin olen lukenut edellisetkin osat, koska henkilöiden taustat tuntevana tästä saa niin paljon enemmän irti!
Uusiakin henkilöitä on tullut mukaan, sopivasti tuomaan lisäväriä ja uusia näkökulmia myös tuttujen henkilöiden elämään.
Yllättävän monipuolisesti kotirintaman erilaisia tunnelmia ja eri-ikäisten ihmisten tilanteita kuvataan tässä romaanissa, jonka kaikki tapahtumat keskittyvät yhteen ainoaan kesäpäivään vuonna 1942.
Vaikuttavaa on etenkin lasten ja naisten näkökulma.
Mietin tässä nyt, luenko koko sarjan loppuun saman tien, vai vieläkö yritän tässä välissä lukea jotain muuta - lähinnä vain säästelläkseni tätä sarjaa, ettei tämä liian pian loppuisi.



(358 sivua.)

Seethaler, Robert: Kokonainen elämä

Robert Seethaler: Kokonainen elämä
Ein ganzes Leben, 2014
Suom. Raimo Salminen
Kustannusosakeyhtiö Aula & Co, 2020
Luin ~ 16.6.2020

Kuvaus: (takakansi, kustantaja)

Hienosyinen ja elegantti romaani, jossa yhden miehen elämä avaa näkymän koko Eurooppaa muuttaneeseen vuosisataan. Vähäeleinen kertomus piirtää lukijan silmiin Alppien laaksot ja jyrkänteet ja koskettaa syvältä.
Saapuessaan syrjäisään laaksoon Andreas Egger on vasta nelivuotias – tai niin arvellaan, sillä kukaan ei tiedä hänen tarkkaa ikäänsä. Laaksosta tulee hänen kotinsa loppuelämän ajaksi. Andreas on vahva ja neuvokas ja hänestä kasvaa arvostettu sekatyöläinen, joka sodan jälkeen raivaa laaksoon tietä junaradalle, sähkölle, valolle ja äänelle. Laakson suojissa koittaa myös päivä, jona Egger seisoo ensi kertaa Marien, elämänsä rakkauden, edessä. Ja se jona Marie onkin poissa.
Eggerin kautta lukija todistaa siirtymän maatalousyhteiskunnasta sodan kautta nykyaikaan.

Kommentti:

Yhden miehen elämä kerrottuna 130 sivulla, mutta silti hyvin koskettava. Samalla kirja kuvaa koko 1900-lukua, sillä mullistukset maailmalla koskettavat myös päähenkilön elämää, niin syrjäisellä paikalla kuin hän elääkin.
Tykkäsin, hieno, tavallaan vähäeleinen kertomus, joka sanoo paljon myös rivien väleissä.
(130 sivua.)

Kesken jäi tätä ennen Rosa Clay.
En saanut ensimmäisten sivukymmenien aikana selvää kirjan tapahtuma-ajankohdasta. Kielen perusteella kuvittelin sen olevan hyvin lähellä 1900-luvun loppua. Kiinnostuin sen verran, että googlasin henkilöitä, joista löytyi kyllä tietoa. Sen jälkeen minua häiritsi liikaa fiktio oikeasti eläneistä henkilöistä, ja siirsin kirjan mahdollisesti myöhemmin luettavaksi.

Kähkönen, Sirpa: Lakanasiivet

Sirpa Kähkönen: Lakanasiivet
Otava, 2007
Luin ~ 14.6.2020

Kuvaus: (kustantajan)
Sodan sattumanvaraisuuteen pakotetut naiset pyrkivät lakanasiivin nousemaan arkensa yläpuolelle, irti sodan kahleista.
Heinäkuun ensimmäisen päivän helteisenä aamuna tunnelma Kuopiossa on epätodellinen. Yöt ovat ilmahälytysten ja kuumuuden takia pirstoutuneet eikä epätietoisuus miesten kohtaloista jätä rauhaan. Keskipäivällä sireenit alkavat vonkua. Vihollisen pommikoneet sytyttävät Mertasen lautatarhan palamaan ja kaupunkilaiset pyrkivät maalle.
Annan lapset ja Helvin Mari ovat sotaa paossa maalla, ja Anna on suunnitellut lasten hakemista kotiin, mutta pommitus sotkee kaiken. Helviin ihastunut poliisi on edennyt riiauksessa niin pitkälle, että haaveilee kihloista ja ostaa Helville lahjaksi hirvittävän kalliin tomaatin. Mutta Helvi haaveilee yhä Karjalasta.
Juuri kaupunkiin saapunut tanssijatar Mizzi ja hänen pieni tyttärensä jäävät kaaoksen jalkoihin. Rouva Lehtivaaran sotakasvatti Juho Tiihonen tekee oman ratkaisunsa ja päättää karata. Mukaansa karkumatkalle hän saa Mizzin pikku tyttären. Sirpa Kähkönen kuvaa romaanissaan sitä ainoaa päivää sotakesänä 1941, jolloin Kuopiota jatkosodan aikana pommitettiin.


Kommentti:

Ällistyttävää. En ole koskaan ymmärtänyt, miten kirjailija voi kirjoittaa 400-sivuisen kirjan yhdestä ainoasta päivästä. Hieno ratkaisu, joka toimi! Tuli monta näkökulmaa niin sotaan, pommitukseen kuin ihmiseloonkin. Koska suurin osa henkilöistä oli jo tuttuja, heidän taustojensa tietäminen auttoi näkökulman ymmärtämisessä. Mukaan tuli myös uusia henkilöitä, mikä toi tietysti uusiakin näkökulmia. Ihmiset myös muuttuvat, monin eri tavoin. Poikkeusoloissa vielä enemmän.

(398 sivua.)

Linna-Aho, Anna-Kaisa: Paperijoutsen

Anna-Kaisa Linna-Aho: Paperijoutsen
Otava, 2019
Luin ~ 20.1.2020

Kuvaus:

Herkkä ikä ja kaipaus sytyttävät tunteet roihuun, joka kärventää. Esikoisromaani pienen kylän ihmissuhteista jatkosodan aikaan.
Kokematon helsinkiläistyttö Lydia tulee pulaa pakoon sukulaisiin maalle kesällä -43. Täti Gunhild on Korpivuoren matriarkka, joka näkee kaiken. Hänen upseeripoikansa ovat sodassa, ja on tultava toimeen Annan, ei-toivotun morsiamen kanssa. Lydia saa Annan asuintoverikseen, ja tytöt ystävystyvät. Anna on hyvä työihminen, jonka kauneus avaa ovet kaikkialle paitsi Gunhildin sydämeen. Pian upseeripojat ystävineen pääsevät lomalle, ja eläväinen Anna järjestää Lydialle yllätyksen.
Nuoria naisia ja miehiä iässä, jossa sydämet särkyvät. Voiko omaa kohtaloaan paeta?


Kommentti:

Tykkään lukea sota-ajan kuvauksia, mutta tällä kertaa oli kirjan alkuvaiheessa jostain syystä vähän sellainen fiilis, että noinkohan mitään uutta siitä aiheesta on kerrottavana. Todellakin pääsin yllättymään, sillä kyllä tässä oli useitakin uusia näkökantoja.
Kirjassa kuvattiin kotirintaman kokemuksia ja rintamalta lomalle tulleiden tuntemuksia, ei niinkään rintamaoloja. Mutta kyllähän sota kosketti kaikkia suomalaisia, ja kokemuksia on niin monenlaisia.
Tykkäsin todella paljon kirjoitustyylistä, se oli selkeää ja kuvailevaa, nautittavaa - ja sitten vielä kaunista ja sopivalla tavalla lähes runollistakin, kun tilanteeseen sopi.
Henkilökuvaus oli jotenkin lämmintä, tykkään kun kirjan henkilöt tuodaan tällä tavalla lähelle ja läheisiksi. Kaikilla oli omat särönsä ja surunsa, kuten meillä ihmisillä - ja sota-aikana ja sen jälkeen erityisesti.
Ja sitten kirjan yllätykset. Wau! Enpä olisi arvannut!

(edit. muokkasin tekstiä vähäsen 25.1.)

(315 sivua.)

Swärd, Anne: Vera

Anne Swärd: Vera
ruots. Vera, 2017
Suom. Jaana Nikula
Otava, 2018
Otavan kirjasto nro 266
Luin ~ 7.1.2020

Kuvaus: (kustantajan)

17-vuotias ranskalaistyttö Sandrine pakenee sodan kauhuja Ruotsiin 1945. Raskas salaisuus on sekoittaa hänen järkensä. Sandrine menee naimisiin yläluokkaisen lääkäri Ivan Cederin kanssa, ja korskeat häät vietetään saaristossa hyytävässä talvisäässä. Skandaali on valmis kun kureliiveihin nyöritetty morsian synnyttää hääyönä tyttären.
Kuka on lapsen isä? Vauvan siniset silmät herättävät Sandrinessa kauhua, ja hän kavahtaa tämän koskettamista. Hän elää ylellisessä tukholmalaishuoneistossa nukkevaimona, eikä voi paljastaa taustaansa kenellekään. Mutta Cederin tunnekylmän perheen muillakin jäsenillä on salaisuutensa. Pystyykö Sandrine lopulta voittamaan pelkonsa, kohtaamaan menneisyytensä?


Kommentti:

Vuoden ensimmäinen luettu kirja ja hyvä kirja olikin! Tämä kirja yllätti kyllä montakin kertaa.
Lomasta huolimatta lukemiseen meni aika paljon aikaa, johtuen osittain vuodenvaihteen muista aktiviteeteista, mutta kirjaa myös teki mieli lukea rauhassa.
Vaikka yllättäviä käänteitä tapahtui, ne eivät olleet mitenkään tekemällä tehtyjä, vaan sopivasti luontevan yllättäviä.
Taas kerran saa miettiä sitä, miten ihmisen elämän kulku ja käänteet voivat olla (ja usein ovatkin) todella pienestä kiinni.
Joko yhteiskunnassa tai koko maailmassa tapahtuu jotain, joka laittaa liikkeelle erilaisia, hyvinkin mullistavia tapahtumaketjuja. Tai jokin sattumus, jopa väärinkäsitys ihmisten välillä voi aiheuttaa reaktion, joka vaikuttaa veden renkaiden tavoin lukemattomiin ihmisiin peruuttamattomilla tavoilla.
Mielenkiintoinen kirja, kerrassaan!

(373 sivua.)

Faye, Gaël: Pienen pieni maa

Gaël Faye: Pienen pieni maa

alkup. Petit pays, 2016

Suom. Einari Aaltonen

LIKE Kustannus Oy, 2018

Luin ~ 4.2.2019

Kuvaus:
(kustantajan)

Vavahduttava esikoisromaani lapsesta kahden maailman välissä
10-vuotias Gaby elää perheineen pienessä idyllissään Burundissa. Lapsuuden huolettomat päivät saavat julman lopun, kun naapurimaa Ruandan verilöyly hajottaa ranskalais-afrikkalaisen perheen. Väkivallasta tulee osa arkea, ja eloonjäämisen hinta on kova. Lopulta Gaby sisarineen onnistuu pakenemaan Ranskaan. Mutta kadotetun paratiisin haikeus ei päästä otteestaan.

Gaël Faye (s. 1982) on ranskalais-burundilainen muusikko ja kirjailija, joka pakeni perheineen Ruandasta levinneitä väkivaltaisuuksia Ranskaan 1995. Pienen pieni maa on hänen esikoisromaaninsa, ja se on voittanut useita ranskalaisia kirjallisuuspalkintoja. Teoksen käännösoikeudet on myyty 29 maahan.

Kommentti:

Niin, taas yksi surullinen sotakuvaus. Lapsen näkökulma on tietysti vielä erityisen riipaiseva. On niin epäreilua, miten aikuisten sodat ja väkivalta vievät niin monilta lapsilta sekä lapsuuden, että tulevaisuuden.

(217 sivua.)